Ihmiset jotka NEUVOO koko ajan ihan kaikessa!? Mikä ongelma sellaisella on?

Äshoo(le)t on yleensä tällaisia.

Entisaikaan ihmiset ottivat neuvoja vastaan toisiltaan eivätkä loukkaantuneet. Tosin siinä oli vaara joutua narsistisen neuvojan uhriksi.

Nykyisin sit saa valittaa vuosikaudet, mutta toisen pitäisi vaan hymistellä, vaikka tietäisi ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan ihmiset ottivat neuvoja vastaan toisiltaan eivätkä loukkaantuneet. Tosin siinä oli vaara joutua narsistisen neuvojan uhriksi.

Nykyisin sit saa valittaa vuosikaudet, mutta toisen pitäisi vaan hymistellä, vaikka tietäisi ratkaisun.

Hohhoijakkaa. Jotenkin niin kauhean vaikea kysyä, että haluaisitko että annan neuvon, luulen että voisin auttaa?

Usein ihmiset tietää kyllä ihan itse miten ratkaista omat ongelmansa. Valittaminen voi olla selviytymiskeino siihen asti että on energiaa ja voimavaroja siirtyä ratkaisuihin. Se on prosessointia, asian pitämistä mielen päällä, punnintaa.

Normaalilla aikuisella ihmisellä on yleensä muutakin elämää, valitettavasti myös isompia asioita, jotka estää tarttumasta kaikkeen koko ajan.

nosto

Kysyttäessä neuvon!

Sun valitus on mun ongelma. Neuvon usein tahallaan väärin, jotta se valitus loppuisi. 

Opettele käsittelemään asiasi itse, älä sotke asiaan ulkopuolisia, joita ongelmasi ei kiinnosta.

Heillä on huonot sosiaaliset taidot ja älykkyyttä niukasti.

Fiksu ihminen tajuaa, ettei hän voi tietää paremmin kaikkia asiaan liittyviä seikkoja, kuultuaan jonkun ongelmasta vasta minuutti sitten. Ongelman "haltija" varmasti on normaaliälyisenä ihmisenä ja asiaa päiväkausia mietittyään ja kaikki olosuhteet tuntevana osannut ilmeisimmät ratkaisuvaihtoehdot ruotia itse paremmin.

Yleensä ihmiset kertovat ongelmistaan ja harmin aiheistaan SAADAKSEEN EMPATIAA, EI KUULLAKSEEN NEUVOJA.

Ainakaan noita puolessa minuutissa keksaistuja takataskuniksejä.

Toki asia on eri, jos toinen kysyy neuvoa. Sen erottaa kyllä. "Mitä mun kannattaisi sun mielestä tehdä? Mitä neuvot?"

Ah minulla on työkaveri, joka tietää neuvoa minulle aina miten luutua käytetään, mitä pesuainetta käyttää ja miten putsataan mikäkin paikka. Hienointa tässä on se, että joudun sitten menemään uudelleen kohteeseen korjaamaan hänen jälkiään. Joskus jos on aikaa, olen kaukaa viisas ja menen hänen perässään jälkiä korjaamaan jos silmä välttää. Parasta tässä koko jutussa on, että olen ollut tämän firman työntekijä jo useamman vuoden. Jos tätä työkaveria neuvoo tai edes kehtaa pienesti vihjata, että asian voi tehdä paremmin, hän loukkaantuu verisesti.

Kerran lähdimme kaupungin keskustasta ajamaan ja auto piti kääntää. Autona meillä oli tietenkin iso pakettiauto ja hän meinasi peruuttaa takana olevaan autoon ja sanoin ihan kohteliaasti, että "Varopa ettet törmää". Tämä työkaverihan kilahti saman tien ja alkoi huutamaan, että "Kumpi tässä oikein ajaa!?" Totesin itsekseni siinä sitten, etten varoita häntä enää koskaan, jos meinaa rysähtää. Hän kohtelee kaikkia muitakin, kuin olisi heidän yläpuolellaan, oli kokemus tällä tekijällä mikä vain. Varsinainen päivän paiste tämä herra. En ikinä avaudu hänelle mistään, koska en halua kuulla minkäänlaista pakkoneuvontaa hänen suustaan. Tiedän, että sieltä sellaista tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Sun valitus on mun ongelma. Neuvon usein tahallaan väärin, jotta se valitus loppuisi. 

Opettele käsittelemään asiasi itse, älä sotke asiaan ulkopuolisia, joita ongelmasi ei kiinnosta.

Älä kysy, mitä ihmisille kuuluu, jos ei sinua kiinnosta. Itse asiassa, better still: älä ota muihin ihmisiin kontaktia ollenkaan, jos he eivät sinua kiinnosta.

Ihmisten elämässä on positiivisia ja negatiivisia tapahtumia. Kaikista voi jutella kavereille, ja yleensä juttelija ei kaipaa heiltä besserwisserointia, vaan myötäelämistä. Et ala neuvoa heitä positiivisissa asioissa, joten älä tee sitä negatiivisissakaan. Ihan riittää pelkkä "no jopa on, kurja juttu!"

Mikä ylipäänsä saa sinut kuvittelemaan, että osaisit korjata jonkun ongelman, jonka se tyyppi itse tuntee tsiljoona kertaa paremmin ja on ehtinut miettiä eri ratkaisuvaihtoehtoja varmaan jo päiväkausia, sinä kuulit asiasta vasta about 30 sekuntia sitten...? Kuvittelet tietäväsi kaiken paremmin kuin kukaan muu?

Neuvojat saattavat olla ns. ratkaisukeskeisiä ihmisiä? 

Toisaalta kaikki ratkaisukeskeiset ihmiset eivät ole neuvojia. Ratkaisuehdotuksen toisen valittamisen aiheeseen eli ongelmaan voi ilmaista myös muulla tavalla, esim. näkemyksiä tai kokemustietoa tarjoamalla: "Itse ajattelisin tuossa tilanteessa, että..." tai "Minulla auttoi se, että...".

Itse olen melko ratkaisukeskeinen juuri tuolla näkemyksiä tarjoavalla tavalla. Oikeastaan vastaan noin yleensä jopa silloin, kun toinen suoraan kysyy neuvoa.

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä koen suht raskassoutuiseksi olla toisen valittaessa pelkkänä kuuntelevana korvana, jonka osa on loputtomiin vain myötäillä valittajan tunteisiin reagoiden: "No voi ei... Hirveää... Voi kurja... Kamalaa...". 

Olen huomannut, että jaksan myötäilyä vähän aikaa, mutta jos valitus jatkuu ja jatkuu, ja vieläpä, jos kela alkaa pyöriä uudestaan alusta, alan uupua. 

Niin, ja tuo ap:n mainitsema "tuhahtelu, kun neuvot eivät kelpaa" taas on huonoa käytöstä ja siten luku erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Heillä on huonot sosiaaliset taidot ja älykkyyttä niukasti.

Fiksu ihminen tajuaa, ettei hän voi tietää paremmin kaikkia asiaan liittyviä seikkoja, kuultuaan jonkun ongelmasta vasta minuutti sitten. Ongelman "haltija" varmasti on normaaliälyisenä ihmisenä ja asiaa päiväkausia mietittyään ja kaikki olosuhteet tuntevana osannut ilmeisimmät ratkaisuvaihtoehdot ruotia itse paremmin.

Yleensä ihmiset kertovat ongelmistaan ja harmin aiheistaan SAADAKSEEN EMPATIAA, EI KUULLAKSEEN NEUVOJA.

Ainakaan noita puolessa minuutissa keksaistuja takataskuniksejä.

Toki asia on eri, jos toinen kysyy neuvoa. Sen erottaa kyllä. "Mitä mun kannattaisi sun mielestä tehdä? Mitä neuvot?"

Kun muo ei kiinnosta pätkääkään antaa empatiaa jollekin valittajalle, mikä oikeus hänellä on kaataa ongelmansa minun päälleni? En ole ystäväsi, eikä useimmat muutkaan.

Kun ei valita, ei saa neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä on huonot sosiaaliset taidot ja älykkyyttä niukasti.

Fiksu ihminen tajuaa, ettei hän voi tietää paremmin kaikkia asiaan liittyviä seikkoja, kuultuaan jonkun ongelmasta vasta minuutti sitten. Ongelman "haltija" varmasti on normaaliälyisenä ihmisenä ja asiaa päiväkausia mietittyään ja kaikki olosuhteet tuntevana osannut ilmeisimmät ratkaisuvaihtoehdot ruotia itse paremmin.

Yleensä ihmiset kertovat ongelmistaan ja harmin aiheistaan SAADAKSEEN EMPATIAA, EI KUULLAKSEEN NEUVOJA.

Ainakaan noita puolessa minuutissa keksaistuja takataskuniksejä.

Toki asia on eri, jos toinen kysyy neuvoa. Sen erottaa kyllä. "Mitä mun kannattaisi sun mielestä tehdä? Mitä neuvot?"

Kun muo ei kiinnosta pätkääkään antaa empatiaa jollekin valittajalle, mikä oikeus hänellä on kaataa ongelmansa minun päälleni? En ole ystäväsi, eikä useimmat muutkaan.

Kun ei valita, ei saa neuvoja.

Tuo on totta, se että jaamme työpaikan (kun emme muutakaan voi) ei tosiaan tee meistä ystäviä, enkä ole empatiaa velkaa yhtään kellekään työkaverille.

Mitä hassumman kuuloinen neuvo, sitä todennäköisemmin se tarkoittaa, että pitäisitkö jatkossa ongelmasi itselläsi. Toimii aika hyvin, useimmat tajuaa mennä kerjäämään huomiota muualta.

Melkoista isäongelman projisointia hyväntahtoisiin auttajiin on tämä ketju täynnä. Menkää kasvamaan aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Melkoista isäongelman projisointia hyväntahtoisiin auttajiin on tämä ketju täynnä. Menkää kasvamaan aikuisiksi.

Tunteisiin. On se kamalaa, kun kaikkia ei kiinnosta besserwisseröijät.

Eipä tuo neuvominen sinänsä häiritsee jos joku asiansa osaava neuvoo. Mutta sellainen kyllä ottaa päähän jos joku työtön denaluuseri alkaa neuvomaan talousasioissa tai vaikkapa ulkonäköasioissa samalla kun se itse on lihava ja kävelee kirppisvaatteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali keskustelu:

"oon lihonut kesällä ja on tosi ällö olo"

"joo kesäsin menee aina kaikki rutiinit niin vinksalleen."

"Joo huhhuh"

"Onneks kun työt alkaa niin kävelee työmatkat eikä istu niin paljoa"

"Joo. Mä voisinkin alkaa pyöräillä ton koko työmatkan"

"Siit tulee kyllä niin hyvä fiilis"

"joo pitää kyllä ostaa vähän vaatteita jotka sopii pyöräilyyn. Mennäänkö yhessä?"

"Mennään!"

Epänormaali keskustelu:

"oon lihonut kesällä ja on tosi ällö olo"

"Aijaa mitä sä oot syöny?"

"no siis... emmä tiiä. varmaan liikaa grillimakkaraa..ja sit..."

"Etkö tiedä että makkara on tosi epäterveellistä ja lihottavaa? Jos vaihdat sen kanaan niin alat laihtua varmasti"

"niinno siis joo varmaan"

"Eiku nyt otetaan hei vihko ja kirjataan kaikki sun syömiset ja sitten lähetään kattomaan missä sä voit vähentää kaloreita tehokkaasti"

"No osaan kyllä ihan hyvin itekin tehdä sel..."

"MITÄ SÄ SIT VALITAT JOS NEUVOT EI KELPAA"

"Tota mun pitää tästä lähteä *lähtee normaalin keskustelijan kanssa viettämään kivaa aikaa"

Me ollaan kaikki koettu tää :D mitä tollaselle voi sanoa? Niin itsekeskeinen että suuttuu jos sanoo et hei, kaikki varmaan osaa etsiä tollasta apua ja neuvoja jos haluu, en tainnut kysyä nyt et voitko olla mun PT. HUOH

Miksi pitää sitten valittaa? Raskasta seuraa tämmöset negailijat. Mitä sulle sitten pitäisi sanoa? Peesata ja olla mielin kielin että "no ethän ole lihonut, höpö höpö"? Kukahan se tässä on itsekeskeinen ja marttyyri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä on huonot sosiaaliset taidot ja älykkyyttä niukasti.

Fiksu ihminen tajuaa, ettei hän voi tietää paremmin kaikkia asiaan liittyviä seikkoja, kuultuaan jonkun ongelmasta vasta minuutti sitten. Ongelman "haltija" varmasti on normaaliälyisenä ihmisenä ja asiaa päiväkausia mietittyään ja kaikki olosuhteet tuntevana osannut ilmeisimmät ratkaisuvaihtoehdot ruotia itse paremmin.

Yleensä ihmiset kertovat ongelmistaan ja harmin aiheistaan SAADAKSEEN EMPATIAA, EI KUULLAKSEEN NEUVOJA.

Ainakaan noita puolessa minuutissa keksaistuja takataskuniksejä.

Toki asia on eri, jos toinen kysyy neuvoa. Sen erottaa kyllä. "Mitä mun kannattaisi sun mielestä tehdä? Mitä neuvot?"

Kun muo ei kiinnosta pätkääkään antaa empatiaa jollekin valittajalle, mikä oikeus hänellä on kaataa ongelmansa minun päälleni? En ole ystäväsi, eikä useimmat muutkaan.

Kun ei valita, ei saa neuvoja.

Tuo on totta, se että jaamme työpaikan (kun emme muutakaan voi) ei tosiaan tee meistä ystäviä, enkä ole empatiaa velkaa yhtään kellekään työkaverille.

Mitä hassumman kuuloinen neuvo, sitä todennäköisemmin se tarkoittaa, että pitäisitkö jatkossa ongelmasi itselläsi. Toimii aika hyvin, useimmat tajuaa mennä kerjäämään huomiota muualta.

Jep. Kun työpaikalla saa äkkiä varoituksen, jos suoraan sanoo työkaverille, että menetkö empatiankerjuusi kanssa muualle.

Oikein hölmö neuvo taas on turvallinen tältä kannalta, ja aiheuttaa sen että valittaja menee jonkun muun riesaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali keskustelu:

"oon lihonut kesällä ja on tosi ällö olo"

"joo kesäsin menee aina kaikki rutiinit niin vinksalleen."

"Joo huhhuh"

"Onneks kun työt alkaa niin kävelee työmatkat eikä istu niin paljoa"

"Joo. Mä voisinkin alkaa pyöräillä ton koko työmatkan"

"Siit tulee kyllä niin hyvä fiilis"

"joo pitää kyllä ostaa vähän vaatteita jotka sopii pyöräilyyn. Mennäänkö yhessä?"

"Mennään!"

Epänormaali keskustelu:

"oon lihonut kesällä ja on tosi ällö olo"

"Aijaa mitä sä oot syöny?"

"no siis... emmä tiiä. varmaan liikaa grillimakkaraa..ja sit..."

"Etkö tiedä että makkara on tosi epäterveellistä ja lihottavaa? Jos vaihdat sen kanaan niin alat laihtua varmasti"

"niinno siis joo varmaan"

"Eiku nyt otetaan hei vihko ja kirjataan kaikki sun syömiset ja sitten lähetään kattomaan missä sä voit vähentää kaloreita tehokkaasti"

"No osaan kyllä ihan hyvin itekin tehdä sel..."

"MITÄ SÄ SIT VALITAT JOS NEUVOT EI KELPAA"

"Tota mun pitää tästä lähteä *lähtee normaalin keskustelijan kanssa viettämään kivaa aikaa"

Me ollaan kaikki koettu tää :D mitä tollaselle voi sanoa? Niin itsekeskeinen että suuttuu jos sanoo et hei, kaikki varmaan osaa etsiä tollasta apua ja neuvoja jos haluu, en tainnut kysyä nyt et voitko olla mun PT. HUOH

Miksi pitää sitten valittaa? Raskasta seuraa tämmöset negailijat. Mitä sulle sitten pitäisi sanoa? Peesata ja olla mielin kielin että "no ethän ole lihonut, höpö höpö"? Kukahan se tässä on itsekeskeinen ja marttyyri?

Minuakin kiinnostaa, että mitä sille valittavalle lihavalle saa  sanoa? Valehdella että hoikkahan sinä olet, vai mitä.

En ole mikään työpaikan palkattu terapeutti, ei ole minun hommani vaan kuunnella jonkun loputonta valitusta asiasta, joka olisi hänen vallassaan muuttaa. Ei herätä empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No annas kun mä neuvon sua:

Ihmiset on erilaisia! Valitus on ongelmasta raportointia ja me jotkut mielellämme ratkomme ongelmia.

Ratkokaa sitten omat ongelmanne ensin, eli opetelkaa mukaviksi. Luulisi että se olisi prioriteettina ykkösenä?

Älä tule sitten käyttämään minua kaatopaikkana ja valittamaan joutavia.

Vierailija kirjoitti:

No annas kun mä neuvon sua:

Ihmiset on erilaisia! Valitus on ongelmasta raportointia ja me jotkut mielellämme ratkomme ongelmia.

Asperger?