Ihmiset jotka NEUVOO koko ajan ihan kaikessa!? Mikä ongelma sellaisella on?

Vierailija kirjoitti:

Minä neuvoisin luonnostaan, koska PIDÄN siitä, että toisetkin neuvovat minua kysymättä. Rakastan oppimista!

Olennaista on, että toinen neuvoo, koska haluaa opettaa ja jakaa tietoa. En tietenkään pidä siitä, jos toinen ivallisella äänellä alkaa selittämään jotain (sen tulkitsen, että toinen pyrkii nolaamaan minut ja osoittamaan minun olevan ”tyhmä”, kun en tiennyt.) Enkä pidä siitäkään, jos toinen VAATII minua toimimaan hänen neuvojensa mukaan.

Tiedostan sen, että kaikki eivät pidä neuvomisesta ja koitan usein välttää sitä. Mutta on harmi, jos toinen ei neuvo minua vain siksi, että luulee etten pidä siitä. Ja on pari kertaa tullut ikävä tilanne, kun olisin neuvomalla voinut auttaa toista säästämään merkittävästi rahaa, mutta en kehdannut mennä ”sotkeentumaan” heidän suunnitelmiin, kun vaikuttivat niin herkästi loukkantuvilta, ja ajattelin että ehkä tietävät itsekin.

Kun neuvon, toivoisin toki, ettei neuvojani otettaisi liian vakavasti, vaan että ottaa sen ehdotuksena ja miettii itse, miten tahtoo asiat tehdä. Jotkut vain tulkitsevat puheitani hassusti, niin kuin pyrkisin kontrolloimaan, vaikka se ei missään nimessä ole tarkoitukseni.

Enkä aina ymmärrä, miksi selkeä ehdotus ”asian x VOISI tehdä tälläkin tavalla, jos haluaa saada myös asian y”, tulkitaan joskus törkeänä.

Ja yksi ihmistyyppi on hankala: esittää kysymyksiä, jotka ovat ilmeisesti tarkoitettu retorisiksi, kun loukkaantuvat jos niihin vastaa. Retorista kysymystä on joskus hankala erottaa aidosta kysymyksestä.

Olisiko mahdollista, että neuvoihin joista ei pidä, toteaisi vain iloisesti: ”Ai sinä tekisit noin! :) Minä taas teen näin, koska ...”

Tuo lihavoitu teksti on se oleellisin tässä. Jos joku sanoo jotain, ei edes kysy, vaan sanoo, ei se tarkoita, että toisen pitää heti rientää ratkaisemaan "ongelma". Miksei voi odottaa, että toinen kysyy sitä neuvoa.

Mun mies on ohjelmistoalalla ja tottunut ratkomaan kinkkisiä pulmia. Mutta minä olen hänen vaimonsa enkä joku ratkaistava ongelma! Miksi hän kuitenkin suhtautuu minuun niinkuin olisin? Kaikki ns. keskustelu menee siihen, että hän kaikkitietävänä päällepäsmäröi ja juuri usein tuolla ivallisella äänellä huokaillen, kun "et sinä tästä asiasta mitään tiedä". Olen kurkkuani myöten täynnä sitä neuvomista.

En aio erota miehestäni. Hänen sosiaaliset taitonsa ovat vain heikentyneet koronan ja etätyön myötä ihan nolliin. Hän ei juuri juttele muiden kuin minun kanssa, paitsi työkavereiden kanssa etänä lähinnä työasioista.

Toki on noita kaiken neuvojia ja jos ei kuuntele, niin loukkaantuvat. Mutta useimmin ihmiset, jotka ovat itse kokeneet (oikeasti) jonkun asian, niin haluavat vain auttaa. Tai jos ovat eteviä jossain asioissa, niin haluavat auttaa.

Minä esimerkiksi olen todella hyvä tajuamaan miten asiat pitäisi rakentaa, mutta en osaa yhtään tehdä, ruuvaan aina vinoon jne. Niin välillä tekee ihan pahaa, kun näkee jonkun rakentavan jotain ja aivan epäloogisessa järjestyksessä ja tietää, että sen joutuu purkamaan tai tekemään tosi hankalasti. Varmasti myös kätevillä ihmisillä tekee pahaa nähdä kun minä yritän sitten itse käytännössä tehdä ja toivonkin erilaisia neuvoja, vaikka tähän mennessä harvat ovat auttaneet yhtään.

Eli ei kaikki neuvot tule mitään pätemisen tarpeesta, vaan iso osa ihan auttamisen halusta.

Joskus jotkut voi neuvoillaan projisoida omia ongelmian. Ortorektikko kaveri tarttuu ruokavalioaiheeseen varmasti, miniänsä kanssa riitaantunut anoppi haluaa paasata miten vanhuksia pitää ymmärtää, ulkonäkökeskeinen jakaa tyylivinkkejä vaikka toista ei niin kiinnosta.

Mulla yksi kaveri puuttui mun työasioihin niin paljon että laitoin välit poikki. Olin moneen otteeseen sanonut että puhutaan muusta kuin töistä, aina vaan jankkasi ja tivasi. Olen pätkätyöläinen mutta asiani ovat ok. Enkä lisäksi ole tilivelvollinen hänelle.Hänen oma miehensä on pitkäaikaistyötön ja on alkanut käyttäytymään kuin työvoimaneuvoja kaikkien kanssa.

Hauskin on yksi työkaveri joka on ollut talossa muutamia kuukausia ja tulee usein kertomaan miten joku asia on tehty, minulle joka olen ollut talossa vuosikaudet ja suunnitellut tuon kyseisen toimintatavan alun perinkin :D

Vierailija kirjoitti:

Muita alistamaan, holhoamaan ja kontrolloimaan pyrkivä pikkusieluinen besser-wisser joka leijuu aina ainakin kilometrin muiden ihmisten yläpuolella, niin täydellisen hyvä ja kaikkivoipa-ja osaava-ja tietävä ihminen hän itse on. Raivoaa ja tuhahtelee just marttyyrimaisen loukkaantuneena jos ei "neuvot", joita et todellakaan pyytänyt ja kaivannut, kelpaa!

Tunnen yhden neuvoja, joka ei ole mitenkään negatiivinen, mutta luulee olevansa kaikkien alojen asiantuntija.

Esim. Koska oli saksalaisella luomutilalla 1980- luvulla työharjoittelussa(ei päivääkään käytännön töitä maatalousalalla sittemmin), TIETÄÄ, kuinka tämän päivän suomalaista maatilaa PITÄISI hoitaa.

Uudessa työpaikassa pomottaa vanhoja työntekijöitä, tehtailee ilmoituksia työtovereiden rikkeistä(suojavälineiden käytön laiminlyönti tms.)

Mun äiti on tällainen. Kaikki asiat pitää neuvoa. Oon 27 ja vanhemmilla käydessä koko ajan ohjeistetaan ja neuvotaan. Se maito on ollut samassa kohtaa jääkaappia koko sen 27 vuotta, kun olen siellä maitoa johonkin käyttänyt ja pyyhkeet on edelleen samassa kaapissa. Silti mulle kerrotaan joka kerta mihin ne kuuluu. Ja jos erehdyn sanomaan, että haluaisin vaikka leikata hiukset tai harkitsen uuden puhelimen ostoa saan neuvoja, että mille kampaajalle kannattaa mennä, millaiseksi leikata ja että isä varmaan tietää mistä ja millainen puhelin kannattaa ostaa. Isä siitä aina välillä huomauttaa, että oon kohta 30 ei mua tarvi enää holhota.

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä samoja jotka täällä leikkii kielipoliiseja ja huomauttelee yhdyssanoista sun muista typoista. Rasittavia ihmisiä.

Eri asia. Osa kielipoliisitoimesta on pelkkää pätemistä, mutta useimmiten siinä oikeasti yritetään estää jonkun virheen leviämistä kieleen niin laajasti, että siitä aletaan ottaa mallia. Tämä on sitä tärkeämpää kun jossain vaiheessa ammattikielenhuoltajat alkoivat viis veisata asiasta. 

Mulla oli joskus työkaveri joka alkoi opettamaan mulle miten hommia tehdään. Me oltiin aloitettu samana päivänä ja pomo perehdytti meidät yhtä aikaa samassa tilassa! Kerran tää besserwisseri tiedostikin itse että "miksi mä opetan sua kun kyllähän me opittiin nää" naurahdin siihen vaan jotain ystävällistä, mutta valitettavasti hän ei lopettanutkaan käytöstään siihen. Sain neuvoja ja silmien pyörittelyä ihan kaikesta. Siinä vaiheessa alkoi harmittaa etten napakasti torunut häntä neuvomisesta kun hänellä oli valaistunut hetki. Mielestäni tämä ihminen oli stressaava ylisuorittaja, niin se näkyi sitten jatkuvana pätemisenä töissä muille. 

Minä vastaan ei-toivottuihin neuvoihin hyvinkin defensiivisesti. Saatan jopa kysyä, että "Miksi minun pitäisi ottaa tämä neuvo vastaan juuri SINULTA?"

Harrasteporukkaani tuli vuosia sitten eräs n. 40v alkoholisoitunut, fyysisen sairauden takia työelämän ulkopuolella oleva heppu.

Olen laskenut, että hänen todellinen ikänsä on n. 300v päätellen hänen kertomuksistaan siitä, miten hän on tehnyt ammatikseen sitä ja tätä 5-10v.

Yleensä mikään mainitsemansa homma hänellä ei enää syystä tai toisesta onnistu.

Harrasteessakin hän ottaa isällisen neuvojan roolin uusien tulokkaiden suhteen, oli tulokas sitten harrastellut asiaa siemmin tai ei, tai vaikka hän olisi ko. teknisen harrasteen alalla insinööri...

Heppu puhuu täydellisen tietämättömyyden tuomalla varmuudella.

On lisäksi täydellisen oppimiskyvytön.

Sinänsä kaveri on ystävällinen ja hyväntahtoinen.

Paitsi herkästi suuttuu humalassa ollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein huvittavin tapaus omalla kohdalla oli kerran kaupassa, kun eräs vanhempi mieshenkilö tuli kädestä pitäen neuvomaan, miten sellaisen pienen muovipussin saa kaikkein kätevimmin auki..."Katsos, tässä on tämä reuna, mistä saa hyvin otteen..." Joo, tiedän kyllä =D

Sen saa muuten auki venyttämällä vähän sitä kohtaa, jossa reunat kohtaavat. Silloin reunat menevät erilleen ja pussin saa auki.

Mun kaveri neuvoo mua lasten kouluasioissa, siis asioissa jotka ei ole mun päätettävissä vaan lasteni itsensä.

Esikoinen haki lähilukioon ja sanoin kaverille että hankala olisi bussilla mennä keskustalukioon. Hän alkoi oikein bussiaikatauluja katsomaan että eikai se niin vaikeata olisi kulkea,on niin paljon parempia ne keskustalukiot, on sitä ja tätä linjaa.Aivan kuin hänen mielipiteellään olisi mitään väliä! Sama kun tytär ei valinnut valinnaista kieltä. Alkoi tentata lasta että miksi ja olisi se fiksua kuitenkin valita. Piti isomman prässin kuin vanhempikaan olisi kehdannut pitää.

Kuuntelen aina huvittuneena noita laihdutuskeskusteluita. 

"Voi voi mikähän auttais"

" No niinpä!!"

"Oon kuullut et semmonen kananmuna viinietikkadieetti on hyvä"

"joo mäkin! Siinä syödää 2 munaa ja desi etikkaa päivässä"

"Hei hitto kokeillaan sitä nyt lomalla! "

"Messissä!!"

Ja sit itse kuuntelee sitä sillee, voi jeesus....

Loman jälkeen sama mantra kahvipullan ääressä, et laihduttiin Ritvan kanssa ensin viikon kuurilla 4kg mut nyt painetaan 10kg enemmän kun alussa. Että miten on mahdollista?!

Tekisi niin mieli mennä neuvomaan, mutta joo en mene. Eihän sitä totuutta hyvällä katsottais. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No annas kun mä neuvon sua:

Ihmiset on erilaisia! Valitus on ongelmasta raportointia ja me jotkut mielellämme ratkomme ongelmia.

No annas kun mä neuvon sua:

Normaalit ihmiset neuvoo kun kysytään. Kysymättäneuvojilla on usein mielessään että miksi kukaan ei enää käy kylässä tai kerro mulle enää mitään. Ei silti osaa itselleen tätä ongelmaa ratkaistuksi neuvoa.

No annas kun mä neuvon sua:

Ne ääneen valittajat on ihan hirveän ahdistavia. Kukaan ei halua olla toisten ongelmien paskämpärinä. Joten välttääkseen samaa tai ylipäänsä sitä emotionaalista tuskaa, jota vali-valin kuuntelu aiheuttaa, neuvoja neuvoja, jotta se piinallinen tilanne menisi edes johonkin suuntaan. Vali-valit haluavat passiivisen yleisön vali-vali-esitykselleen.  Mutta harva, tosi harva, haluaa vapaaehtoisesti siihen rooliin. Vali-valeille sopii totta kai, että heidän diivamaisella itseilmaisulleen löytyy kuuliainen yleisö, joka istuu hiljaa ja taputtaa sitten, kun siihen on annettu lupa. Se neuvominen on siis osittain myös vali-valin uhriksi joutuneen itsepuolustautumista. Tää ei ehkä kaltaisellesi tule ekana mieleen. Että te aloitatte sen kommunikaatiosotkun. Olkaa itse rakentavia ja positiivisia, niin sen vastapuolen ei tarvitse suojautua teiltä alkamalla vastavuoroisesti neuvomaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein huvittavin tapaus omalla kohdalla oli kerran kaupassa, kun eräs vanhempi mieshenkilö tuli kädestä pitäen neuvomaan, miten sellaisen pienen muovipussin saa kaikkein kätevimmin auki..."Katsos, tässä on tämä reuna, mistä saa hyvin otteen..." Joo, tiedän kyllä =D

Mutä pahaa tässä on? Huono itsetunto, jos neuvosta loukkaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Normaali keskustelu:

"oon lihonut kesällä ja on tosi ällö olo"

"joo kesäsin menee aina kaikki rutiinit niin vinksalleen."

"Joo huhhuh"

"Onneks kun työt alkaa niin kävelee työmatkat eikä istu niin paljoa"

"Joo. Mä voisinkin alkaa pyöräillä ton koko työmatkan"

"Siit tulee kyllä niin hyvä fiilis"

"joo pitää kyllä ostaa vähän vaatteita jotka sopii pyöräilyyn. Mennäänkö yhessä?"

"Mennään!"

Epänormaali keskustelu:

"oon lihonut kesällä ja on tosi ällö olo"

"Aijaa mitä sä oot syöny?"

"no siis... emmä tiiä. varmaan liikaa grillimakkaraa..ja sit..."

"Etkö tiedä että makkara on tosi epäterveellistä ja lihottavaa? Jos vaihdat sen kanaan niin alat laihtua varmasti"

"niinno siis joo varmaan"

"Eiku nyt otetaan hei vihko ja kirjataan kaikki sun syömiset ja sitten lähetään kattomaan missä sä voit vähentää kaloreita tehokkaasti"

"No osaan kyllä ihan hyvin itekin tehdä sel..."

"MITÄ SÄ SIT VALITAT JOS NEUVOT EI KELPAA"

"Tota mun pitää tästä lähteä *lähtee normaalin keskustelijan kanssa viettämään kivaa aikaa"

Eli normaali keskustelu on mielestäsi toisen myötäilyä? Minä kaipaan keskustellessa näkökulmia, joita en ole itse osannut ajatella. Sellainen "joo/aijaa/kiva" -hyminä saa minut vastapuolena lukkoon ja koen, ettei toista kiinnosta asia, josta puhun. Että voi voi, kun me ihmiset olemme erilaisia!

Jotkut ei vaan ihan oikeasti osaa tehdä mitään jos ei joku ole kädestä pitämässä. Jotkut näistä on ystäviä ja läheisiä. Jos et kaipaa neuvoja, sinun pitää myös kyetä todistamaan se. Eli hoida se prkeleen homma senkin saamaton nahjus, kukaan ei jaksa vuosia kuunnella ja katsella alennustilaasi! Toki sellaista en neuvo joka selviää arjestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No annas kun mä neuvon sua:

Ihmiset on erilaisia! Valitus on ongelmasta raportointia ja me jotkut mielellämme ratkomme ongelmia.

No annas kun mä neuvon sua:

Normaalit ihmiset neuvoo kun kysytään. Kysymättäneuvojilla on usein mielessään että miksi kukaan ei enää käy kylässä tai kerro mulle enää mitään. Ei silti osaa itselleen tätä ongelmaa ratkaistuksi neuvoa.

Olen aatellut että näillä neuvojilla on jotain asperger-tyyppistä juttua itsellään. Eli nämä ei ymmärrä small talkia ja kaikki otetaan tosissaan , kirjaimellisesti. " Hei , leivoin eilen , kylläpä kakku lässähti - No laitoit munia liian vähän. Ei mua sinänsä haittaa vaikka lässähtikin. -Ens kerralla laitat kaks munaaa enemmän. Aika hauska juttu kun synttärikin oli hih hih. - Jos munia on tarpeeksi , ei lässähdä. Joo ,tota oiskin tässä jo kiire ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali keskustelu:

"oon lihonut kesällä ja on tosi ällö olo"

"joo kesäsin menee aina kaikki rutiinit niin vinksalleen."

"Joo huhhuh"

"Onneks kun työt alkaa niin kävelee työmatkat eikä istu niin paljoa"

"Joo. Mä voisinkin alkaa pyöräillä ton koko työmatkan"

"Siit tulee kyllä niin hyvä fiilis"

"joo pitää kyllä ostaa vähän vaatteita jotka sopii pyöräilyyn. Mennäänkö yhessä?"

"Mennään!"

Epänormaali keskustelu:

"oon lihonut kesällä ja on tosi ällö olo"

"Aijaa mitä sä oot syöny?"

"no siis... emmä tiiä. varmaan liikaa grillimakkaraa..ja sit..."

"Etkö tiedä että makkara on tosi epäterveellistä ja lihottavaa? Jos vaihdat sen kanaan niin alat laihtua varmasti"

"niinno siis joo varmaan"

"Eiku nyt otetaan hei vihko ja kirjataan kaikki sun syömiset ja sitten lähetään kattomaan missä sä voit vähentää kaloreita tehokkaasti"

"No osaan kyllä ihan hyvin itekin tehdä sel..."

"MITÄ SÄ SIT VALITAT JOS NEUVOT EI KELPAA"

"Tota mun pitää tästä lähteä *lähtee normaalin keskustelijan kanssa viettämään kivaa aikaa"

Me ollaan kaikki koettu tää :D mitä tollaselle voi sanoa? Niin itsekeskeinen että suuttuu jos sanoo et hei, kaikki varmaan osaa etsiä tollasta apua ja neuvoja jos haluu, en tainnut kysyä nyt et voitko olla mun PT. HUOH

minulla on töissä samanlainen ongelma. olen alan ammattilainen ja hän taas ei vaan saanut paikan suhteilla. hän esittää kysymyksiä ja ne johtaa aina tietynlaiseen vattuiluun jos sanon pahasti niin olen huono työkaveri kun hän uhriutuu muiden nähden. olen oppinut että kaikki kysymykset häneltä on provokaatiota. lisäksi hän delegoi kaikki työt mulle vaikka pomo ei niitä ole määrännyt. työ ajan hän kuluttaa puhumalla roskaa esimiesten kanssa. olen miettinyt voisiko hän olla narsisti?

Tämä nyt on neuvomista, mutta enneagrammeihin (eli 9 erilaista persoonallisuustyyppiä) tutustuminen on toiminut itselläni parhaana keinona oppia suvaitsevaisuutta muita kohtaan. Toki se on elämänmittainen prosessi ja kivulias sellainen, jos on valmis kohtaamaan myös omat heikkoutensa ja huonot puolensa.