Lue keskustelun säännöt.
Henkisen kasvun hintana yksinäisyys?
23.07.2021 |
Mitä enemmän olen ihmisenä kasvanut, sen yksinäisemmäksi (sosiaalisesti) olen tullut. Vanhoista ystävistä vain yksi on pysynyt matkassa mukana.
Tutustun kyllä uusiinkiin ihmisiin helposti, ja usein he avautuvat hyvinkin hlökohtaisista asioista minulle nopeasti. Aina puhutaan, että olen sitä ja tätä positiivista asiaa, että pitää tavata uudelleen/useammin, mutta se jää vain puheeksi.
Sama miesten kanssa. Ihastuvat kyllä, muttei se johda mihinkään. Olen kysynyt parilta miespuoliselta kaverilta mitä he arvelevat syyksi(sitä kun on se blind spot itsensä suhteen, eli miten muut sinut näkevät) ja molemmat sanoivat syyksi että olen niin kunnioitusta herättävä, että lähestyminen on vaikeaa.
Tämä tuntuu ajoittain epäreilulta. Olen kahlannut läpi hyvin vaikeiden aikojen, todella tehnyt töitä itseni kanssa, jotta olisin parempi ja onnellisempi ihminen, ja palkaksi saan henkisen ja konkreettisen yksinäisyyden.
Löytyykö kohtalotovereita? Tai ymmärtäjiä?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ap.
Yleensä henkinen kasvu tarkoittaa sitä, että oppii ymmärtämään muita ihmisiä, heidän käytöstään ja olemistaan monipuolisemmin kuin aikaisemmin.
Elämä on aina sopeutumista erilaisiin ihmisiin, olosuhteisiin, työpaikkohin, läheisiin ja omaan olemiseen ja suhtaumiseen muihin, ja muiden ihmisten käsityksiin elämästä ja itestään.
Tätä se henkinen kasvu tarkoittaa, että kykenee monipuoliseen ajatteluun ja ymmärtämiseen.
Eikä aina ajattele vain itseään ja omaa juttujaan ja sitä miten itsestä tuntuisi kaikkein parhaimmalta.
Periaatteessa noin mutta...itse koen, että olen henkisesti etääntynyt ihmisistä, joiden kanssa olin aiemmin läheinen. Olen muuttunut ja mielestäni kasvanut siitä, mitä olin nuorempana. Enää ei ole ulkonäkö, muoti tai sisustus tärkeää. Ei uralla menestyminen tai lukuisat illanvietot milloin missäkin skumppaa juoden. Ymmärrän, että näille ihmisille nuo asiat ovat edelleen tärkeitä, sillä niin paljon he niistä puhuvat, kun tapaamme. Huomaan kuitenkin, etten enää viihdy heidän seurassaan samalla tavalla kuin ennen. Olen siis ottanut etäisyyttä. Ja aika yksin tällä hetkellä mutta henkisesti voin paremmin kuin koskaan.
Ei ap vaan joku toinen
Tiedän mitä sinä, ap ja moni muu täällä tarkoittaa. Olen 40, mutta lähdin henkiselle tielle omasta halustani jo teini-iässä. Puhutaan siis 15-vuotiaasta saakka, enkä tarkoita mitään uskonnollista heräämistä, perheen tai ympäristön vaikutusta jne. Minä selkeästi vaan synnyin näin "omituisena". Muistan pohtineeni jo alle kouluikäisenä jälleensyntymää ja sen mekanismeja. Nykyisin pidän itseäni eklektiivisenä spiritualistina ja luen ja opiskelen edelleen henkistä tietoutta laidasta laitaan, kulttuurista toiseen, uskonnosta toiseen, ja rakastan myös tieteitä kuten kvanttifysiikkaa, kvanttibiologiaa ja kvanttimekaniikkaa, jotka puhuvat samaa kieltä henkisten tekstien kanssa.
Onnekseni tutustuin nuorena kahteen samalla polulla olevaan naiseen, joiden kanssa voimme edelleen puhua henkisistä asioista ja ymmärrämme ns. samaa ajatuksen juoksua. Muutoin olen aina ollut se liian erilainen eikä minua ole inspiroinut mikään ns. normaalista asiasta. En ole koskaan edes seurustellut vakavasti, koska en ole löytänyt ketään sopivaa ja olen jo niin tottunut olemaan yksin. Hyvää tässä on tosiaan se, että elämässä ei ole ollut eikä ole nytkään mitään draamaa, suhmurointia, selkään puukotusta, vaikeita ihmis- ja sukulaissuhteita jne. Ne ovat olleet lapsuudessa ja teini-iässä ja sinne jääneet. Draamailijat ja huiputtajat karisevat pois jo kättelyssä.
Olen asunut nyt nykyisellä kotipaikkakunnallani 10 vuotta ja saanut tänä aikana yhden ystävän täältä. Kavereita tai tuttuja ei ole. On ollut paljon sitä, että ihmiset tapaavat minut, haluavat avautua minulle omasta elämästään suunnilleen syntymästään saakka, mutta minä ja minun asiani eivät kiinnosta tai menevät yli hilseen. Itse löydän parhaiten seuraa netistä, ulkomaalaisilta forumeilta ja keskustelupalstoilta.
Olen ihan ns. tavallinen pullainen. Ulkoapäin minua ei erota muista, enkä tuo polkuani esille, kuten jotkut henkisyydestä kovasti ilahtuneet, joiden mielestä vastaus kaikkeen ei ole Kanada vaan jooga tai muu vastaava :D (Joogaajia moittimatta, joogaan itsekin)
Eli joo, lyhyesti; on yksinäinen polku. Ehdottomasti on. Samanhenkistä seuraa pitää etsiä tietoisesti esimerkiksi netistä tai ryhmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ei henkisesti kasvanut ole mikään moralisti. Päin vastoin hän kohtaa itsensä ja kaikki tunteensa rehellisesti eikä hoe korulauseita.
Jos itse saan yhä vähemmän merkitystä materialismista, urasta,päihteistä tai tyhjästä small talkista niin en tietenkään sano sitä ihmisille joille nämä ovat keskeisiä juttuja. En vain viihdy heidän seurassaan enää niin hyvin vaan etsin merkityksellisiä keskusteluja.
Juuri niin, et viihdy enää heidän seurassaan! Mutta jos et ole kohdannut sellaisia, jotka vastaisivat huutoosi (= merkitystä, mielekkyyttä, ikuisia jakamattomia arvoja!), olet yksin. Ja toisinaan koet yksinäisyyttä. Tämä oli ketjun aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä tarkoitetaan henkisellä kasvulla, mutta hyvin tietoinen ihminen ei kyllä koe yksinäisyyttä vaikka olisikin fyysisesti joka hetki yksin. Usein tällaisen ihmisen seuraa ei myöskään kavahdeta koska ihmiset tuntevat vaistomaisesti rauhaa hänen läheisyydessään.
Hmmm, miten tämän muotoilisin....tottakai koen syvää yhteyttä ihmiskuntaan kollektiivina, koska olemme kaikki samassa veneessä ja kärsimyksessä sekä ohikiitävissä onnenhetkissä.
Kukaan ei "kavahda" seuraani, mutta harva myöskään hakeutuu siihen, heitäkin toki on.
Yksinäisyyttä en pelkää, useimmiten siitä nautin, mutta luonnollisesti tarvitsen ihmisten seuraa, ihminen on laumaeläin, yhteisössä on voimaa ja ihminen tarvitsee kasvuunsa yksinäisyyden lisäksi myös sitä vuorovaikutusta.
Todennäköisesti kyse on juuri siitä, että tässä vaiheessa en ole vielä löytänyt niitä "omia ihmisiäni", hengenheimolaisia.
En tavoittele ainakaan tässä kohtaa elämääni mitään absoluuttista valaistumista ja riippumattomuutta toisista ihmisistä vaan kaipaan toisia jakamaan kokemuksia elämästä.
Kenties tämä dilemma onkin nykyinen oppiläksyni? ApMinkälaiset kriteerit sinulla on "omille ihmisillesi"?
Yllättävän usein täälläkin saa lukea yksinäisistä ihmisistä, jotka ovat hyvin hyvin tarkkoja mahdollisten tulevien ystäviensä kaikista asioista. Yksinäiset ovat määritelleet nämä asiat jo ennen kuin ovat edes yrittäneet saada ystäviä ja he eivät niistä asioista jousta mihinkään suuntaan. Heillä on kriteerit niin ulkoisiin asioihin kuin kaikkiin muihinkin, esimerkiksi koulutukseen, ammattiin, ulkonäköön, ikään, sukupuoleen ja varsinkin ihmisten muihin ystäviin, jopa perheeseen.
Tuleeko mahdollisen ystävän olla vain ap:n ystävä vai voiko ystävällä olla omaakin elämää ystävyyden ulkopuolella? Minkälaista on ap:n hyväksymä ystävyys?
Hassu kysymys😊 Mistä edes herää tuollainen käsitys ystävyydestä? Onko sinulla ollut kenties kurjia "ystäviä"?
Nuorempana minulla oli laajempi ystäväpiiri, ja olen kyllä ollut arvostettu ja pidetty ystävä. Sitten osan maailma vei, ja osan polku on kulkenut eri suuntaan kuin omani.
Minulle ystävyys on ymmärtämistä, hyväksyntää, lojaliteettia, samalla aaltopituudella olemista niinkuin varmaan muillekin😊
Hedelmällinen ihmissuhde, todellinen ystävyys, ei katso mitään ulkoisia seikkoja vaan sielujen sympatiaa. Onhan minulla kavereita, ja se yksi ystävä-jonka kanssa meillä on myös näkemyseroja, mutta kunnioitamme toisiamme ja toistemme näkemystä. Tälläisiä ihmisiä vaan en löydä kovinkaan helposti, ja heitä kaipaisin lisää. Ap.
Et ole tarpeeksi kasvanut viisautta ja kokemusta, muutenhan sinulla ei olisi tuollaisia ongelmia. Takaisin vaan sorvin ääreen, töitä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ap.
Yleensä henkinen kasvu tarkoittaa sitä, että oppii ymmärtämään muita ihmisiä, heidän käytöstään ja olemistaan monipuolisemmin kuin aikaisemmin.
Elämä on aina sopeutumista erilaisiin ihmisiin, olosuhteisiin, työpaikkohin, läheisiin ja omaan olemiseen ja suhtaumiseen muihin, ja muiden ihmisten käsityksiin elämästä ja itestään.
Tätä se henkinen kasvu tarkoittaa, että kykenee monipuoliseen ajatteluun ja ymmärtämiseen.
Eikä aina ajattele vain itseään ja omaa juttujaan ja sitä miten itsestä tuntuisi kaikkein parhaimmalta.
Periaatteessa noin mutta...itse koen, että olen henkisesti etääntynyt ihmisistä, joiden kanssa olin aiemmin läheinen. Olen muuttunut ja mielestäni kasvanut siitä, mitä olin nuorempana. Enää ei ole ulkonäkö, muoti tai sisustus tärkeää. Ei uralla menestyminen tai lukuisat illanvietot milloin missäkin skumppaa juoden. Ymmärrän, että näille ihmisille nuo asiat ovat edelleen tärkeitä, sillä niin paljon he niistä puhuvat, kun tapaamme. Huomaan kuitenkin, etten enää viihdy heidän seurassaan samalla tavalla kuin ennen. Olen siis ottanut etäisyyttä. Ja aika yksin tällä hetkellä mutta henkisesti voin paremmin kuin koskaan.
Ei ap vaan joku toinen
Tiedän mitä sinä, ap ja moni muu täällä tarkoittaa. Olen 40, mutta lähdin henkiselle tielle omasta halustani jo teini-iässä. Puhutaan siis 15-vuotiaasta saakka, enkä tarkoita mitään uskonnollista heräämistä, perheen tai ympäristön vaikutusta jne. Minä selkeästi vaan synnyin näin "omituisena". Muistan pohtineeni jo alle kouluikäisenä jälleensyntymää ja sen mekanismeja. Nykyisin pidän itseäni eklektiivisenä spiritualistina ja luen ja opiskelen edelleen henkistä tietoutta laidasta laitaan, kulttuurista toiseen, uskonnosta toiseen, ja rakastan myös tieteitä kuten kvanttifysiikkaa, kvanttibiologiaa ja kvanttimekaniikkaa, jotka puhuvat samaa kieltä henkisten tekstien kanssa.
Onnekseni tutustuin nuorena kahteen samalla polulla olevaan naiseen, joiden kanssa voimme edelleen puhua henkisistä asioista ja ymmärrämme ns. samaa ajatuksen juoksua. Muutoin olen aina ollut se liian erilainen eikä minua ole inspiroinut mikään ns. normaalista asiasta. En ole koskaan edes seurustellut vakavasti, koska en ole löytänyt ketään sopivaa ja olen jo niin tottunut olemaan yksin. Hyvää tässä on tosiaan se, että elämässä ei ole ollut eikä ole nytkään mitään draamaa, suhmurointia, selkään puukotusta, vaikeita ihmis- ja sukulaissuhteita jne. Ne ovat olleet lapsuudessa ja teini-iässä ja sinne jääneet. Draamailijat ja huiputtajat karisevat pois jo kättelyssä.
Olen asunut nyt nykyisellä kotipaikkakunnallani 10 vuotta ja saanut tänä aikana yhden ystävän täältä. Kavereita tai tuttuja ei ole. On ollut paljon sitä, että ihmiset tapaavat minut, haluavat avautua minulle omasta elämästään suunnilleen syntymästään saakka, mutta minä ja minun asiani eivät kiinnosta tai menevät yli hilseen. Itse löydän parhaiten seuraa netistä, ulkomaalaisilta forumeilta ja keskustelupalstoilta.
Olen ihan ns. tavallinen pullainen. Ulkoapäin minua ei erota muista, enkä tuo polkuani esille, kuten jotkut henkisyydestä kovasti ilahtuneet, joiden mielestä vastaus kaikkeen ei ole Kanada vaan jooga tai muu vastaava :D (Joogaajia moittimatta, joogaan itsekin)
Eli joo, lyhyesti; on yksinäinen polku. Ehdottomasti on. Samanhenkistä seuraa pitää etsiä tietoisesti esimerkiksi netistä tai ryhmistä.
Wau, kuvasit todella hyvin! Itselläni ollut lähes samankaltainen polku. Kiva tietää että muitakin "omituisia" on. Etenkin nuo tiedejutut, itsekin niitä seuraan ja koen että tukevat maailmankatsomustani🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi niin, että aloin kokea vieraantuneisuutta ja vaivautuneisuutta, kun ei enää kiinnostanut enkä osannut puhua materialistisista tms. asioista. En oikeastaan tiedä olenko koskaan aiemminkaan ollut kuin kala vedessä, niin sanotusti, sillä muistan, että nuorena tyttönäkin jo lähinnä hiljenin jos piti puhua kynsilakoista, vaatteista tms. Yritin kyllä olla mukana, aikuisenakin, koska kukapa ei haluaisi kuulua joukkoon? Itse välillä suren, että en vain taida kuulua. Ajattelen, että olisi ihanaa olla sellainen, joka jaksaa ja haluaa puhua lähinnä sisustuksesta tms. Ajattelen, että elämä olisi helpompaa niin ja varsinkin, jos osaisi elää kuplassa. Itselleni oli hieman pelottavaa miesystävää etsiessä, että useampi paljasti, että ei ole koskaan ollut yhtä älykkään kanssa ja kokee, että ei osaa keskustella samalla tasolla kanssani. Se teki mut entistä yksinäisemmäksi. Kokemuksellisella tasolla.
Toisaalta, inhimillinen kun olen, turhauduinkin välillä siihen, että jotkut tosiaan puhuu niin paljon ulkoisista asioista, kuten kodin laitosta ja ulkonäöstä. Myönnän kokevani sen myös tylsänä. Se ei silti poista tosiasiaa, että näissä omissa vanhoissa piireissäni, olen ulkopuolinen - omasta valinnastani joo, mutta silti se tekee mut surulliseksi. Toivon vielä tapaavani uudenlaisia ihmisiä, olisi ihanaa saada ystäviä, joiden kanssa kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta ja olevansa kuin kala vedessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ap.
Yleensä henkinen kasvu tarkoittaa sitä, että oppii ymmärtämään muita ihmisiä, heidän käytöstään ja olemistaan monipuolisemmin kuin aikaisemmin.
Elämä on aina sopeutumista erilaisiin ihmisiin, olosuhteisiin, työpaikkohin, läheisiin ja omaan olemiseen ja suhtaumiseen muihin, ja muiden ihmisten käsityksiin elämästä ja itestään.
Tätä se henkinen kasvu tarkoittaa, että kykenee monipuoliseen ajatteluun ja ymmärtämiseen.
Eikä aina ajattele vain itseään ja omaa juttujaan ja sitä miten itsestä tuntuisi kaikkein parhaimmalta.
Periaatteessa noin mutta...itse koen, että olen henkisesti etääntynyt ihmisistä, joiden kanssa olin aiemmin läheinen. Olen muuttunut ja mielestäni kasvanut siitä, mitä olin nuorempana. Enää ei ole ulkonäkö, muoti tai sisustus tärkeää. Ei uralla menestyminen tai lukuisat illanvietot milloin missäkin skumppaa juoden. Ymmärrän, että näille ihmisille nuo asiat ovat edelleen tärkeitä, sillä niin paljon he niistä puhuvat, kun tapaamme. Huomaan kuitenkin, etten enää viihdy heidän seurassaan samalla tavalla kuin ennen. Olen siis ottanut etäisyyttä. Ja aika yksin tällä hetkellä mutta henkisesti voin paremmin kuin koskaan.
Ei ap vaan joku toinen
Tiedän mitä sinä, ap ja moni muu täällä tarkoittaa. Olen 40, mutta lähdin henkiselle tielle omasta halustani jo teini-iässä. Puhutaan siis 15-vuotiaasta saakka, enkä tarkoita mitään uskonnollista heräämistä, perheen tai ympäristön vaikutusta jne. Minä selkeästi vaan synnyin näin "omituisena". Muistan pohtineeni jo alle kouluikäisenä jälleensyntymää ja sen mekanismeja. Nykyisin pidän itseäni eklektiivisenä spiritualistina ja luen ja opiskelen edelleen henkistä tietoutta laidasta laitaan, kulttuurista toiseen, uskonnosta toiseen, ja rakastan myös tieteitä kuten kvanttifysiikkaa, kvanttibiologiaa ja kvanttimekaniikkaa, jotka puhuvat samaa kieltä henkisten tekstien kanssa.
Onnekseni tutustuin nuorena kahteen samalla polulla olevaan naiseen, joiden kanssa voimme edelleen puhua henkisistä asioista ja ymmärrämme ns. samaa ajatuksen juoksua. Muutoin olen aina ollut se liian erilainen eikä minua ole inspiroinut mikään ns. normaalista asiasta. En ole koskaan edes seurustellut vakavasti, koska en ole löytänyt ketään sopivaa ja olen jo niin tottunut olemaan yksin. Hyvää tässä on tosiaan se, että elämässä ei ole ollut eikä ole nytkään mitään draamaa, suhmurointia, selkään puukotusta, vaikeita ihmis- ja sukulaissuhteita jne. Ne ovat olleet lapsuudessa ja teini-iässä ja sinne jääneet. Draamailijat ja huiputtajat karisevat pois jo kättelyssä.
Olen asunut nyt nykyisellä kotipaikkakunnallani 10 vuotta ja saanut tänä aikana yhden ystävän täältä. Kavereita tai tuttuja ei ole. On ollut paljon sitä, että ihmiset tapaavat minut, haluavat avautua minulle omasta elämästään suunnilleen syntymästään saakka, mutta minä ja minun asiani eivät kiinnosta tai menevät yli hilseen. Itse löydän parhaiten seuraa netistä, ulkomaalaisilta forumeilta ja keskustelupalstoilta.
Olen ihan ns. tavallinen pullainen. Ulkoapäin minua ei erota muista, enkä tuo polkuani esille, kuten jotkut henkisyydestä kovasti ilahtuneet, joiden mielestä vastaus kaikkeen ei ole Kanada vaan jooga tai muu vastaava :D (Joogaajia moittimatta, joogaan itsekin)
Eli joo, lyhyesti; on yksinäinen polku. Ehdottomasti on. Samanhenkistä seuraa pitää etsiä tietoisesti esimerkiksi netistä tai ryhmistä.
Wau, kuvasit todella hyvin! Itselläni ollut lähes samankaltainen polku. Kiva tietää että muitakin "omituisia" on. Etenkin nuo tiedejutut, itsekin niitä seuraan ja koen että tukevat maailmankatsomustani🤗
Niin ap:lta oli tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin, että aloin kokea vieraantuneisuutta ja vaivautuneisuutta, kun ei enää kiinnostanut enkä osannut puhua materialistisista tms. asioista. En oikeastaan tiedä olenko koskaan aiemminkaan ollut kuin kala vedessä, niin sanotusti, sillä muistan, että nuorena tyttönäkin jo lähinnä hiljenin jos piti puhua kynsilakoista, vaatteista tms. Yritin kyllä olla mukana, aikuisenakin, koska kukapa ei haluaisi kuulua joukkoon? Itse välillä suren, että en vain taida kuulua. Ajattelen, että olisi ihanaa olla sellainen, joka jaksaa ja haluaa puhua lähinnä sisustuksesta tms. Ajattelen, että elämä olisi helpompaa niin ja varsinkin, jos osaisi elää kuplassa. Itselleni oli hieman pelottavaa miesystävää etsiessä, että useampi paljasti, että ei ole koskaan ollut yhtä älykkään kanssa ja kokee, että ei osaa keskustella samalla tasolla kanssani. Se teki mut entistä yksinäisemmäksi. Kokemuksellisella tasolla.
Toisaalta, inhimillinen kun olen, turhauduinkin välillä siihen, että jotkut tosiaan puhuu niin paljon ulkoisista asioista, kuten kodin laitosta ja ulkonäöstä. Myönnän kokevani sen myös tylsänä. Se ei silti poista tosiasiaa, että näissä omissa vanhoissa piireissäni, olen ulkopuolinen - omasta valinnastani joo, mutta silti se tekee mut surulliseksi. Toivon vielä tapaavani uudenlaisia ihmisiä, olisi ihanaa saada ystäviä, joiden kanssa kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta ja olevansa kuin kala vedessä.
Ymmärrän täsmälleen mitä tarkoitat. Ap.
Minulla on vain yksi ystävä jonka kanssa käyn merkityksellisiä keskusteluja. Hän ei ymmärrä minun mystisempiä juttujani, kuten chakroista ja sielun iästä puhumista. Hän on kuitenkin viisas ihminen joka katsoo asioita monelta kantilta ja kykenee itsereflektioon.
Sellainen ystävyys on ihanaa jossa on kunnioitusta ja hyväksyntää ja juttua tulisi tuntikaupalla. Mutta se on harvinaista, aarre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu näin se on, mutta ei ne sitten ollutkaan mitään oikeita ystäviä jos jäävät matkan varrelle. Uusia ja parempia tulee kyllä ennen pitkää tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ap.
Yleensä henkinen kasvu tarkoittaa sitä, että oppii ymmärtämään muita ihmisiä, heidän käytöstään ja olemistaan monipuolisemmin kuin aikaisemmin.
Elämä on aina sopeutumista erilaisiin ihmisiin, olosuhteisiin, työpaikkohin, läheisiin ja omaan olemiseen ja suhtaumiseen muihin, ja muiden ihmisten käsityksiin elämästä ja itestään.
Tätä se henkinen kasvu tarkoittaa, että kykenee monipuoliseen ajatteluun ja ymmärtämiseen.
Eikä aina ajattele vain itseään ja omaa juttujaan ja sitä miten itsestä tuntuisi kaikkein parhaimmalta.
Periaatteessa noin mutta...itse koen, että olen henkisesti etääntynyt ihmisistä, joiden kanssa olin aiemmin läheinen. Olen muuttunut ja mielestäni kasvanut siitä, mitä olin nuorempana. Enää ei ole ulkonäkö, muoti tai sisustus tärkeää. Ei uralla menestyminen tai lukuisat illanvietot milloin missäkin skumppaa juoden. Ymmärrän, että näille ihmisille nuo asiat ovat edelleen tärkeitä, sillä niin paljon he niistä puhuvat, kun tapaamme. Huomaan kuitenkin, etten enää viihdy heidän seurassaan samalla tavalla kuin ennen. Olen siis ottanut etäisyyttä. Ja aika yksin tällä hetkellä mutta henkisesti voin paremmin kuin koskaan.
Ei ap vaan joku toinen
Tiedän mitä sinä, ap ja moni muu täällä tarkoittaa. Olen 40, mutta lähdin henkiselle tielle omasta halustani jo teini-iässä. Puhutaan siis 15-vuotiaasta saakka, enkä tarkoita mitään uskonnollista heräämistä, perheen tai ympäristön vaikutusta jne. Minä selkeästi vaan synnyin näin "omituisena". Muistan pohtineeni jo alle kouluikäisenä jälleensyntymää ja sen mekanismeja. Nykyisin pidän itseäni eklektiivisenä spiritualistina ja luen ja opiskelen edelleen henkistä tietoutta laidasta laitaan, kulttuurista toiseen, uskonnosta toiseen, ja rakastan myös tieteitä kuten kvanttifysiikkaa, kvanttibiologiaa ja kvanttimekaniikkaa, jotka puhuvat samaa kieltä henkisten tekstien kanssa.
Onnekseni tutustuin nuorena kahteen samalla polulla olevaan naiseen, joiden kanssa voimme edelleen puhua henkisistä asioista ja ymmärrämme ns. samaa ajatuksen juoksua. Muutoin olen aina ollut se liian erilainen eikä minua ole inspiroinut mikään ns. normaalista asiasta. En ole koskaan edes seurustellut vakavasti, koska en ole löytänyt ketään sopivaa ja olen jo niin tottunut olemaan yksin. Hyvää tässä on tosiaan se, että elämässä ei ole ollut eikä ole nytkään mitään draamaa, suhmurointia, selkään puukotusta, vaikeita ihmis- ja sukulaissuhteita jne. Ne ovat olleet lapsuudessa ja teini-iässä ja sinne jääneet. Draamailijat ja huiputtajat karisevat pois jo kättelyssä.
Olen asunut nyt nykyisellä kotipaikkakunnallani 10 vuotta ja saanut tänä aikana yhden ystävän täältä. Kavereita tai tuttuja ei ole. On ollut paljon sitä, että ihmiset tapaavat minut, haluavat avautua minulle omasta elämästään suunnilleen syntymästään saakka, mutta minä ja minun asiani eivät kiinnosta tai menevät yli hilseen. Itse löydän parhaiten seuraa netistä, ulkomaalaisilta forumeilta ja keskustelupalstoilta.
Olen ihan ns. tavallinen pullainen. Ulkoapäin minua ei erota muista, enkä tuo polkuani esille, kuten jotkut henkisyydestä kovasti ilahtuneet, joiden mielestä vastaus kaikkeen ei ole Kanada vaan jooga tai muu vastaava :D (Joogaajia moittimatta, joogaan itsekin)
Eli joo, lyhyesti; on yksinäinen polku. Ehdottomasti on. Samanhenkistä seuraa pitää etsiä tietoisesti esimerkiksi netistä tai ryhmistä.
Wau, kuvasit todella hyvin! Itselläni ollut lähes samankaltainen polku. Kiva tietää että muitakin "omituisia" on. Etenkin nuo tiedejutut, itsekin niitä seuraan ja koen että tukevat maailmankatsomustani🤗
Ole hyvä! :) Minulle on tosiaan joskus tultu vänkäämään, että luet tiedettä, etkö usko Jumalaan tai uskot Korkeampaan voimaan, miten selität evoluution omasta mielestäsi? Ja minä lähinnä pyörittelen silmiäni, että "Apua, pitikö niistä muka valita jompikumpi? Mulle ne ovat kyllä ihan yksi ja sama asia, eri kantilta katsottuina ja eri kulmista selitettyinä" :D
Ja rehellisesti? Ei minua kiinnosta mihin joku uskoo tai miten elää elämäänsä. Hän on sen valinnut, hyvä, pysy poissa minun tontilta kuokkinesi. Minä valitsen omani tuppautumatta sinun tontillesi, hyvä.
Yleensä, jos alan ystävystyä jonkun kanssa, ryhdyn jossain vaiheessa kokeilemaan kepillä jäätä eli voiko tälle ihmisille puhua näistä "huuhaa hihhuli hei"-jutuista :D Jotkut torppaavat heti, ja se jää siihen. Jotkut ottavat vähän vastaan, jotkut enemmän, jotkut ovat melkein samalla aaltopituudella ja jotkut harvat ymmärtävät heti missä mennään. Jätän aina nämä henkiset jutut sille tasolle, joka on vastapuolelle luontaisinta. Tällä tavalla olen löytänyt netistä noita henkisiä ystäviä, koska hekään eivät ole maininneet asiasta mitään ennen kuin aihe tulee privaatisti puheeksi.
Olen huomannut, että kun rakastan kaikkea paranormaalia, sillä on hyvä lähteä liikkeelle. Suurimmalla osalla tapaamistani ihmisistä, ikään katsomatta, on ollut jotain kokemuksia, joita he eivät osaa selittää tai uskalla jakaa muille. Siitä voi sitten jatkaa juttua, jos molemmat haluavat.
Käytän kortteja mm. tarot, joten niistäkin on helppo lähteä kokeilemaan jäätä, kun mainitsee, että harrastan tätä.
Jos osapuoli alkaa vänkäämään tai heittäytyy todella ilkeäksi, se on soronoo hänelle sitten :D Jos suhtautuu vaan nuivasti, sitten en ota asiaa enää koskaan esille hänen kanssaan vaan keskitytään muihin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä tarkoitetaan henkisellä kasvulla, mutta hyvin tietoinen ihminen ei kyllä koe yksinäisyyttä vaikka olisikin fyysisesti joka hetki yksin. Usein tällaisen ihmisen seuraa ei myöskään kavahdeta koska ihmiset tuntevat vaistomaisesti rauhaa hänen läheisyydessään.
Ehkä näin, mutta hänen seuraansa tuskin tuppaudutaan nousuhumalassa.
Tai muussa rehvakkaassa menossa.
Hiljaisuus, rauhallisuus, sisäinen "arvokkuus" eivät ole kovinkaan vetovoimaisia ominaisuuksia. Joku epäili ap:n olevan kylmä ja etäinen. Näinkin se voidaan tulkita. Onhan tällaisen henkilön mieli ja sen sisältö kaukana niistä, joiden ajatukset ja tekemiset keskittyvät muihin asioihin.
Joku huippuunsa kehittynyt voi olla aidosti lämmin ja rakastava mulkkujenkin seurassa. 😁
Tai sitten tietoinen ihminen tiedostaa myös, että fyysinen elämä on nopea ohi kiitävä hetki ja siitä on nautittava kaikin tavoin. On paljon stereotypioita henkisistä ihmisistä, jotka saattavat pohjautua munkkeihin ja idän uskontoihin. Jokainen tietoisesti herännyt ihminen on kuitenkin yksilönsä. Toiset voivat olla ajoittain hyvinkin kiivaita tai meneviä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain yksi ystävä jonka kanssa käyn merkityksellisiä keskusteluja. Hän ei ymmärrä minun mystisempiä juttujani, kuten chakroista ja sielun iästä puhumista. Hän on kuitenkin viisas ihminen joka katsoo asioita monelta kantilta ja kykenee itsereflektioon.
Sellainen ystävyys on ihanaa jossa on kunnioitusta ja hyväksyntää ja juttua tulisi tuntikaupalla. Mutta se on harvinaista, aarre.
Toivottavasti löydät tällaisen ystävän vielä! Suosittelisin tosiaan netin keskustelupalstoja. Ainakin Seppo Tanhuan astro.fi-sivulla on oma keskustelukanava, jossa on henkisille aiheille oma osionsa. Taitaa olla Suomen ainoa henkinen keskustelukanava, jos en ole väärässä.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olen tuo 40v. täti, joka täällä horisee nyt useamman vastauksen. Chakroille ja sieluniällä jne. murtistellaan, mutta alapa puhua rinnakkaisulottuvuuksien merkityksistä osana sielun kehitystä ja niiden vaikutusta tätän elämään, josta olet tietoinen, aikavääristymistä ja aikasiirtymistä jotka tapahtuvat kaiken ajan ollessa vain NYT-hetki henkiseltä tasolta katsottuna, ja miten jälleensyntymä ei tapahdu lineaarisesti vaan sielu voi - rajattomana - siirtyä minne aikakauteen vaan, vaikka 1500-luvulta 3000-luvulle ja sieltä kivikaudelle, niin saat HYVIN HYVIN HYVIN mielenkiintoisia reaktioita :D Hyvä, etteivät piipaa-autoa soita hakemaan.
Joten tosiaan, on vaikeaa löytää henkistä seuraa. Sinulle suosittelen ehdottomasti tuota Astron kanavaa. Olin itse siellä paljon nuorena ja se oli ainakin silloin todella hyvä ja avoin paikka, jossa chakrat, sieluniät, sieluperheet, elämäntehtävät, numerologia jne. ovat ihan normaaleja juttuja, kuten päivittäiset säätiedotukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä tarkoitetaan henkisellä kasvulla, mutta hyvin tietoinen ihminen ei kyllä koe yksinäisyyttä vaikka olisikin fyysisesti joka hetki yksin. Usein tällaisen ihmisen seuraa ei myöskään kavahdeta koska ihmiset tuntevat vaistomaisesti rauhaa hänen läheisyydessään.
Ehkä näin, mutta hänen seuraansa tuskin tuppaudutaan nousuhumalassa.
Tai muussa rehvakkaassa menossa.
Hiljaisuus, rauhallisuus, sisäinen "arvokkuus" eivät ole kovinkaan vetovoimaisia ominaisuuksia. Joku epäili ap:n olevan kylmä ja etäinen. Näinkin se voidaan tulkita. Onhan tällaisen henkilön mieli ja sen sisältö kaukana niistä, joiden ajatukset ja tekemiset keskittyvät muihin asioihin.
Joku huippuunsa kehittynyt voi olla aidosti lämmin ja rakastava mulkkujenkin seurassa. 😁Tai sitten tietoinen ihminen tiedostaa myös, että fyysinen elämä on nopea ohi kiitävä hetki ja siitä on nautittava kaikin tavoin. On paljon stereotypioita henkisistä ihmisistä, jotka saattavat pohjautua munkkeihin ja idän uskontoihin. Jokainen tietoisesti herännyt ihminen on kuitenkin yksilönsä. Toiset voivat olla ajoittain hyvinkin kiivaita tai meneviä.
Tämä! Tuntemani henkiset ihmiset, jotka ovat ehtineet jo pitkälle, ovat lähinnä hirvittävän leikkisiä, elämästä nauttivia, luovia ja seikkailullisia (ja lapsettomia, joten seikkailut ovat mahdollisia). Elämään kuuluvat taide, Netflix-maratonit, musiikki, luonnon ihastelu. Heidän kanssaan voi mennä vaikka illalla puistoon keinumaan, katsomaan piirrettyjä pizzan äärelle tai tekemään jotain muuta "sopimatonta" jota aikuiset eivät saisi enää tehdä (kun pitäisi vaan rakentaa taloa, sisustaa, lisääntyä, tehdä uraa ja olla hirvittävän vakavasti otettava).
Itsekin tein eilen aamupalaksi pirtelön, koska hemmetti, kerran täällä eletään just tässä kyseisessä elämässä, joten otetaan siitä ilo irti! En minä kuolleena ja sielutasolla ollessa enää voi nauttia fyysisen elämän antimista, kuten pirtelöstä aamupalaksi, suklaasta, pitkistä saunahetkistä, 500 eri jäätelömausta, kauniista kengistä, ihanista hajuvesistä ja vaikka hyvästä seksistä. Kaikki maallisia iloja :D
Täti 40v.
Yleensä luen kaikki ensin läpi, mutta nyt ei pystynyt, oli pakko heti kommentoida. Siis ihan kuin omalta näppikseltäni kirjoitettu tämä ja vielä tänään, kun juuri ajattelin, että tätäkö tämä henkinen viisaus sitten on, ainaista yksinäisyyttä. Sanoin itsekseni jopa, että "sano nyt Jumala säkin jotain, ei kai kukaan voi olla näin yksin, ei edes Jumala itse haluais tai kestäis olla näin yksin", eikä mikään valtias tai valtiatar. Unohdin vähän tämän kokonaan ja pistin pyykit pyörimään ja täällä on tällainen kirjoitus! ❤
Ironisinta tässä on se, että näytän tosi suositulta yms. eikä kukaan tuntemani uskoisi tätä kuvausta minusta. Mutta se, että mitä enemmän omat kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet henkiseen tai syvälliseen suuntaan, sitä kauemmaksi olen ajautunut ihmisistä, jotka usein juovat aika paljon, puhuvat pahaa kavereistaan tai muuta syvissä vesissä uintia, muka normaalia tai pinnallista diipadaapaa. Siis toki hyvä, että pahaa puhuvat ovat jääneet, mutta kuitenkin ironista, että sellaisilla on usein laajat ystävä- / ihailijapiirit. Joskus, kun vielä kävin baareissa, olin ihan vähällä mainita asiasta, kun esim naistenhuoneessa oli joku vihaa huokuva kuningatar ja häntä hännystelemässä muutama hovineito. Että suuta soukemmalle ja miten tuolla käytöksellä voi olla vielä paljon kavereita ja porukkaa ympärillä fanittamassa. Mitä kusipäisempi, sen enemmän kavereita. En semmoista käytöstä siis itselleni tietenkään halua, kunhan tämmöistä tajunnanvirtaa kirjoitan.
Ja tosiaan mukava aloitus ap:lta, en olekaan ehkä ainoa! ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä tarkoitetaan henkisellä kasvulla, mutta hyvin tietoinen ihminen ei kyllä koe yksinäisyyttä vaikka olisikin fyysisesti joka hetki yksin. Usein tällaisen ihmisen seuraa ei myöskään kavahdeta koska ihmiset tuntevat vaistomaisesti rauhaa hänen läheisyydessään.
Ehkä näin, mutta hänen seuraansa tuskin tuppaudutaan nousuhumalassa.
Tai muussa rehvakkaassa menossa.
Hiljaisuus, rauhallisuus, sisäinen "arvokkuus" eivät ole kovinkaan vetovoimaisia ominaisuuksia. Joku epäili ap:n olevan kylmä ja etäinen. Näinkin se voidaan tulkita. Onhan tällaisen henkilön mieli ja sen sisältö kaukana niistä, joiden ajatukset ja tekemiset keskittyvät muihin asioihin.
Joku huippuunsa kehittynyt voi olla aidosti lämmin ja rakastava mulkkujenkin seurassa. 😁Tai sitten tietoinen ihminen tiedostaa myös, että fyysinen elämä on nopea ohi kiitävä hetki ja siitä on nautittava kaikin tavoin. On paljon stereotypioita henkisistä ihmisistä, jotka saattavat pohjautua munkkeihin ja idän uskontoihin. Jokainen tietoisesti herännyt ihminen on kuitenkin yksilönsä. Toiset voivat olla ajoittain hyvinkin kiivaita tai meneviä.
Tämä! Tuntemani henkiset ihmiset, jotka ovat ehtineet jo pitkälle, ovat lähinnä hirvittävän leikkisiä, elämästä nauttivia, luovia ja seikkailullisia (ja lapsettomia, joten seikkailut ovat mahdollisia). Elämään kuuluvat taide, Netflix-maratonit, musiikki, luonnon ihastelu. Heidän kanssaan voi mennä vaikka illalla puistoon keinumaan, katsomaan piirrettyjä pizzan äärelle tai tekemään jotain muuta "sopimatonta" jota aikuiset eivät saisi enää tehdä (kun pitäisi vaan rakentaa taloa, sisustaa, lisääntyä, tehdä uraa ja olla hirvittävän vakavasti otettava).
Itsekin tein eilen aamupalaksi pirtelön, koska hemmetti, kerran täällä eletään just tässä kyseisessä elämässä, joten otetaan siitä ilo irti! En minä kuolleena ja sielutasolla ollessa enää voi nauttia fyysisen elämän antimista, kuten pirtelöstä aamupalaksi, suklaasta, pitkistä saunahetkistä, 500 eri jäätelömausta, kauniista kengistä, ihanista hajuvesistä ja vaikka hyvästä seksistä. Kaikki maallisia iloja :D
Täti 40v.
Juuri näin. Henkinen kasvu on myös itselleni tuonut mm. iloa, leikkisyyttä ja yhä vähemmän sitä ajattelua, että mitä nuo minusta ajattelee jos teen näin tai noin. Silti haavoittaa jonkin verran se, että esim.sisarukseni elävät todeksi näitä "maallisempia" arvoja. Kunnioitan heidän valintojaan, vaikka samaa mieltä en olekaan, mutta he "tuomitsevat" minut, kun en ole samanlainen. Harmittaa, ettei minua hyväksytä sellaisena kuin olen, kun itse kuitenkin niin teen. Kai se on egon puhetta, joidenkin maailmankatsomuksen mukaan ainakin, mutta olen siinä kohtaa polkua, jolla tosiaan kaipaan konkreettista yhteyttä myös muihin😊Ap.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä luen kaikki ensin läpi, mutta nyt ei pystynyt, oli pakko heti kommentoida. Siis ihan kuin omalta näppikseltäni kirjoitettu tämä ja vielä tänään, kun juuri ajattelin, että tätäkö tämä henkinen viisaus sitten on, ainaista yksinäisyyttä. Sanoin itsekseni jopa, että "sano nyt Jumala säkin jotain, ei kai kukaan voi olla näin yksin, ei edes Jumala itse haluais tai kestäis olla näin yksin", eikä mikään valtias tai valtiatar. Unohdin vähän tämän kokonaan ja pistin pyykit pyörimään ja täällä on tällainen kirjoitus! ❤
Ironisinta tässä on se, että näytän tosi suositulta yms. eikä kukaan tuntemani uskoisi tätä kuvausta minusta. Mutta se, että mitä enemmän omat kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet henkiseen tai syvälliseen suuntaan, sitä kauemmaksi olen ajautunut ihmisistä, jotka usein juovat aika paljon, puhuvat pahaa kavereistaan tai muuta syvissä vesissä uintia, muka normaalia tai pinnallista diipadaapaa. Siis toki hyvä, että pahaa puhuvat ovat jääneet, mutta kuitenkin ironista, että sellaisilla on usein laajat ystävä- / ihailijapiirit. Joskus, kun vielä kävin baareissa, olin ihan vähällä mainita asiasta, kun esim naistenhuoneessa oli joku vihaa huokuva kuningatar ja häntä hännystelemässä muutama hovineito. Että suuta soukemmalle ja miten tuolla käytöksellä voi olla vielä paljon kavereita ja porukkaa ympärillä fanittamassa. Mitä kusipäisempi, sen enemmän kavereita. En semmoista käytöstä siis itselleni tietenkään halua, kunhan tämmöistä tajunnanvirtaa kirjoitan.
Ja tosiaan mukava aloitus ap:lta, en olekaan ehkä ainoa! ❤
Ja kas, kaikella on tarkoitus ja kaikki liittyy kaikkeen 🤗Ihana kuulla, että hiukan helpotti! Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis ei henkisesti kasvanut ole mikään moralisti. Päin vastoin hän kohtaa itsensä ja kaikki tunteensa rehellisesti eikä hoe korulauseita.
Jos itse saan yhä vähemmän merkitystä materialismista, urasta,päihteistä tai tyhjästä small talkista niin en tietenkään sano sitä ihmisille joille nämä ovat keskeisiä juttuja. En vain viihdy heidän seurassaan enää niin hyvin vaan etsin merkityksellisiä keskusteluja.
Small talk ei ole ollenkaan tyhjää, vaan se on olennainen taito ja mitä paremmin sen taitaa, sitä paremmin ihmiset viihtyvät seurassasi. Suomessa on valitettavan huono small talk -kulttuuri ja siksi sosiaaliset tilanteet ovat täällä niin hemmetin kiusallisia. Olen itsekin todella huono siinä ja olen jopa suomalaisittain hiljainen ihminen.
Minusta tarve merkityksellisten keskusteluiden käymiselle voi myös tarkoittaa sitä, että etsii vielä jotain, eikä ole löytänyt rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Terve! Tuo on vasta eräs välivaihe henkisen kasvamisen polulla. Yksinäisyyden tunne ja kokemus lisääntyvät yhä, vaikka löytäisitkin uusia ystäviä ja/tai miesystävän. Tämä siksi, että lopulta huomaisit - ja myös siksi, koska pikkuhiljaa heräät huomaamaan - ettei tosiasiassa mitään erillisyyttä ole, vaan itse olet "kaikki" mikä on. Silloin kuvitelmat erillisyydestä ja psykologisista "tarpeista" haihtuvat taivaan tuuliin. Jäljelle jää riippumattomuus ja olemisen autuus, sekä elämän ilo. Nimim. Kokemusta On
Kuulostaa ihan dissosiaatiolta. Yhdellä buddhalaiseb meditaation kurssilla opettaja neuvoi, että tätä harjoitusta (en ole olemassa, ob vain yksi, kaikkeus) ei saa tehdä joss on ollut dissosiaatioon liittyviä kokemuksia.
Huomaa: ihmisen identiteetti kehittyy vuorovaikutuksessa muihin.
Jos ihminen hakee syvällisiä keskusteluja, siinä on pari sudenkuoppaa. Jotkut ovat armottomia hurskastelijoita jotka haluavat onkia toisen asiat selville ja päästä päsmäröimään. On myös terpian tarpeessa olijoita joiden seura on raskasta.
Ap ei kuulosta näiltä yllämainituilta. Mutta ehkä ihmiset ovat varuillaan jo valmiiksi. Osoita heille että olet kunnioittava etkä riko muiden rajoja( et varmasti olekaan rikkonut)