Henkisen kasvun hintana yksinäisyys?

Jep kyllä ne kaverit alkaa karista kun et (enää) siedä mitä tahansa paskaa käytöstä

Kunnioitusta herättävä? Mitä tarkoittaa?

Ootkohan mun kaveri? Oltiin ystäviä vuosikymmeniä ja sitten sun henkisen kehityksen myötä sinulla ei ollutkaan enää aikaa pitää yhteyttä paitsi silloin kun tarvitsit jotain hyötyä itsellesi.

Hyvästi, ei tuu ikävä sitä ihmistä joksi muutuit, sitä toista kaipaan joskus vieläkin vaikka mietinkin et oliko se kaikki valhetta.

Usein noin on. Ihmiset etsii oman tasoistaan seuraa ja henkisesti kasvaneita on loppujen lopuksi vähän, ja monet niistäkin on erakkoluonteita jotka ei ihmeemmin kaipaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitusta herättävä? Mitä tarkoittaa?

Jaa-a, you tell me? Itse koen itseni ihan peruspulliaiseksi, mutta nämä kaverimiehet näin sanoivat. Oletan, että tarkoittivat jotain "auraa",josta huomaa ettei minua kuseteta niin helposti tjtn. En tiedä. Pitäisi varmaan kysyä miehiltä, millaisia naisia he kunnioittavat. Ap

Tiedän omasta kokemuksesta mitä tarkoitat. Aluksi tuntuu surulliselta ja ehkä vähän yksinäiseltäkin aika usein, mutta rajojen löytyminen ja intuitioon luottaminen ovat kuitenkin se uusi hieno asia elämässä, jossa on nyt vähemmä (tuskin lainkaan) draamaa, pelaamista jne

Kunnioitusta herättävä nainen on sellainen joka on jokaisen aitoa, syvää ja kestävää suhdetta haluavan miehen ihailun kohde ja tavoite.

Huomaat että satunnaista seuraa ja viihdykettä hakevat miehet putoavat pois, varsinkin sellaiset jotka olettavat että toimit heidän ehdoillaan. Et menetä mitään.

Nyt olisi olennaista että hakeudut fyysisestikin samanhenkisten seuraan, sekä miesten että naisten, jotta saisit kaikupohjaa ja huomaisit ettet ole yksin henkisen kehittymisen polulla. Samoista porukoista löytyy varmasti myös samanhenkinen mies, joka on samalla polulla.

Onnea, ja muista kuunnella sydäntäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ootkohan mun kaveri? Oltiin ystäviä vuosikymmeniä ja sitten sun henkisen kehityksen myötä sinulla ei ollutkaan enää aikaa pitää yhteyttä paitsi silloin kun tarvitsit jotain hyötyä itsellesi.

Hyvästi, ei tuu ikävä sitä ihmistä joksi muutuit, sitä toista kaipaan joskus vieläkin vaikka mietinkin et oliko se kaikki valhetta.

En ole😊Yhtään ei resonoi tuo kuvauksesi. Ikävää että teillä meni noin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jep kyllä ne kaverit alkaa karista kun et (enää) siedä mitä tahansa paskaa käytöstä

Näin minunkin ystäväni sanoi kun kertoi kehittyneensä henkisesti ja saavuttaneensa jonkun korkeamman tason (?). Ettei siedä enää paskaa eikä anna kenenkään käyttää häntä hyväkseen. Me vanhat ystävät sit oltiin ilmeisesti näitä hyväksikäyttäjiä kun ei halua enää tavata ketään meistä vaan on ihan uudet ystävät retriitti- ja hengenkohotusleireiltä.

Tuttu juttu. Täytyy toivoa että löytyy uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep kyllä ne kaverit alkaa karista kun et (enää) siedä mitä tahansa paskaa käytöstä

Näin minunkin ystäväni sanoi kun kertoi kehittyneensä henkisesti ja saavuttaneensa jonkun korkeamman tason (?). Ettei siedä enää paskaa eikä anna kenenkään käyttää häntä hyväkseen. Me vanhat ystävät sit oltiin ilmeisesti näitä hyväksikäyttäjiä kun ei halua enää tavata ketään meistä vaan on ihan uudet ystävät retriitti- ja hengenkohotusleireiltä.

Niin no voi itse kukin miettiä omalla kohdallaan millainen ystävä on ollut jos joku haluaa ottaa etäisyyttä juuri sinuun

Hassu ap.

Yleensä henkinen kasvu tarkoittaa sitä, että oppii ymmärtämään muita ihmisiä, heidän käytöstään ja olemistaan monipuolisemmin kuin aikaisemmin.

Elämä on aina sopeutumista erilaisiin ihmisiin, olosuhteisiin, työpaikkohin, läheisiin ja omaan olemiseen ja suhtaumiseen muihin, ja muiden ihmisten käsityksiin elämästä ja itestään.

Tätä se henkinen kasvu tarkoittaa, että kykenee monipuoliseen ajatteluun ja ymmärtämiseen.

Eikä aina ajattele vain itseään ja omaa juttujaan ja sitä miten itsestä tuntuisi kaikkein parhaimmalta.

Vierailija kirjoitti:

Hassu ap.

Yleensä henkinen kasvu tarkoittaa sitä, että oppii ymmärtämään muita ihmisiä, heidän käytöstään ja olemistaan monipuolisemmin kuin aikaisemmin.

Elämä on aina sopeutumista erilaisiin ihmisiin, olosuhteisiin, työpaikkohin, läheisiin ja omaan olemiseen ja suhtaumiseen muihin, ja muiden ihmisten käsityksiin elämästä ja itestään.

Tätä se henkinen kasvu tarkoittaa, että kykenee monipuoliseen ajatteluun ja ymmärtämiseen.

Eikä aina ajattele vain itseään ja omaa juttujaan ja sitä miten itsestä tuntuisi kaikkein parhaimmalta.

Periaatteessa noin mutta...itse koen, että olen henkisesti etääntynyt ihmisistä, joiden kanssa olin aiemmin läheinen. Olen muuttunut ja mielestäni kasvanut siitä, mitä olin nuorempana. Enää ei ole ulkonäkö, muoti tai sisustus tärkeää. Ei uralla menestyminen tai lukuisat illanvietot milloin missäkin skumppaa juoden. Ymmärrän, että näille ihmisille nuo asiat ovat edelleen tärkeitä, sillä niin paljon he niistä puhuvat, kun tapaamme. Huomaan kuitenkin, etten enää viihdy heidän seurassaan samalla tavalla kuin ennen. Olen siis ottanut etäisyyttä. Ja aika yksin tällä hetkellä mutta henkisesti voin paremmin kuin koskaan.

Ei ap vaan joku toinen

Vierailija kirjoitti:

Usein noin on. Ihmiset etsii oman tasoistaan seuraa ja henkisesti kasvaneita on loppujen lopuksi vähän, ja monet niistäkin on erakkoluonteita jotka ei ihmeemmin kaipaa seuraa.

Tästähän siinä on usein perimmältään kyse.

Minäkin olisn pariutunut jo ajat sitten, jos olisin "tavallinen" tämän maailman asukas, jota kiinnostaa samat jutut kuin "kaikkia" muitakin - ja erityisesti, mitä se tavan mies naisestaan haluaa. Mutta kun minä en enää halua käydä rock-keikoilla enkä millään massafestivaaleilla. En tarvitse hyvään elämääni upeaa rakennusta kodiksenia enkä erilaisia hilavitkuttimia tyytyväisyyden tuottajiksi. En halua huumata ja myrkyttää itseäni päihteillä. En jaksa kuunnella tyhjänpäiväisiä juttuja, valituksia ja marinoita.

Olen useimmille liian valaistunut. He ovat itse vielä täysin kiinni kaikessa tarpeettomassa. Käyttävät elämäänsä ja energiaansa aivan eri asioihin kuin minä.

Mitä semmoisilla voisi olla yhteistä?

Olen pitkän tien kulkenut, burn-outista selvinnyt. Enää en uhraa itseäni turhan takia.

Vierailija kirjoitti:

Hassu ap.

Yleensä henkinen kasvu tarkoittaa sitä, että oppii ymmärtämään muita ihmisiä, heidän käytöstään ja olemistaan monipuolisemmin kuin aikaisemmin.

Elämä on aina sopeutumista erilaisiin ihmisiin, olosuhteisiin, työpaikkohin, läheisiin ja omaan olemiseen ja suhtaumiseen muihin, ja muiden ihmisten käsityksiin elämästä ja itestään.

Tätä se henkinen kasvu tarkoittaa, että kykenee monipuoliseen ajatteluun ja ymmärtämiseen.

Eikä aina ajattele vain itseään ja omaa juttujaan ja sitä miten itsestä tuntuisi kaikkein parhaimmalta.

Paitsi, että kukaan ei voi ymmärtää toista kuin omista lähtökohdistaan käsin.

Itsekäs tai hemmoteltu ansarikukka ei edes itse ymmärrä omaa rajoittuneisuuttaan.

Henkisesti kasvanut ihminen ymmärtää kyllä, että ihmisiä on monenlaisia, januseimmat ovat hyvin rajoittuneita omassa kuplassaan.

Tästä ei seuraa, että hän tuntisi kaipaavansa näiden kasvamattomien seuraa, jotka usein ovat hyvin kiinni (suorastaan riippuvaisia) monissa asioissa, mitä kasvanut ei (enää) pidä tärkeänä ja tavoiteltavana.

Samalla tavoin kuin älykkäät ihmiset viihtyvät hyvin yksin, eivätkä ainakaan kaipaa (tyhmää) seuraa, myös henkisesti kasvanut on tasapainossa ollessaan yksin, itsensä kanssa. Virkistävää seuraa ei löydykään kovin helposti.

Monesti valaistuneet ovatkin paljon yksin, omasta halustaan.

Se itse kasvu on mulla tapahtunut helpoiten omissa oloissa, ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Kuitenkin sen myötä tunnen suurempaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Jotenkin ymmärrän ihmisyyttä, itseäni ja muita, aina vain paremmin. Annan itselleni tilan olla minä ja muille tilan olla, keitä ovat. Jotenkin ihanaa, että nykyään yksinkin ollessani tunnen yhteenkuuluvuutta ihmiskuntaan. Ennen koin olevani irrallinen, ulkopuolinen, erilainen, kelvoton enkä pystynyt hyväksymään muitakaan sellaisina kuin ovat.

Sinun ja muiden ihmisten välillä on nyt joku kuilu, joka valitettavasti johtuu sinusta, ei kaikista muista. Sinun tulisi nyt tunnistaa tuo kuilun aiheuttava syy, eli katsoa menneisyyteen.

Jos ihmiset avautuvat sinulle, mutta sinä vain kuuntelet, niin se voi alkaa hieman epäilyttämään. Muista voi tuntua, että sinä et luota heihin. Siinä tulee toiselle typerä olo kun kertoo itsestään ja sinulta ei tulekaan vastakaikua ollenkaan. Eli ihmiset puhuvat sinun kanssasi, mutta niin on kuin olisivat puhuneet jollekin ammattiauttajalle, ei ystävälle.

Ja tuo kunnioitusta herättävä asia on ehkä väärin ilmaistu muilta, ehkä se vaikeasti lähestyttävä onkin parempi ilmaisu. Ehkä olet kylmähkö? Usein puhutaan suojamuireista ja ne sinulla varmasti ovatkin korkealla. Sinun pitää oppia luottamaan ihmisiin, olla positiivinen, elämänmyönteinen ja tietää, että vaikka kolhuja tuleekin, niin ne paranevat kyllä. Vanhoihin pettymyksiin ei auta jäädä kiinni, niistä voi oppia, mutta uudet ihmiset ovat eri ihmisiä ja tilanteet ovat vaihtuneet. Et voi enää mennä vanhojen asioiden taakse piiloon. Siis jos haluat asioiden muuttuvan. Sinun pitää tehdä töitä itsesi kanssa, rauhoittua ja rentoutua, hymyillä ja olla läsnä.

Kyllä. Valitsen mieluummin oman seurani kuin kaverit joiden kanssa joutuu tekemään myönnytyksiä jotka ovat ristiriidassa arvojeni kanssa .

Suomessa (ja somessa) on henkisiä ihmisiä ja ulkomaillakin. Eri asia millä paikkakunnalla (tuskin perämetsässä), ja onko eri tasolla menossa vai kohtaavatko kemiat /luonteet /käsitys elämästä. Koska uskoja on monia ja henkisen kasvun ihmisetkin uskovat joskus päinvastaiseen asiaan kuin toinen (eri asioissa), joskus ehkä samaan. Mutta löydät uusia tuttuja varmasti.

Arabimiehet menee luostariin myös valamoon koska 5 rukousta 5 kumarrusta mekkaan ja ilmainen ruoka sänky asunto vaatteet .

Lestadiolaiset laittaa saatanalle rytmimusiikin laulamisesta hoitokokouksissa niin ...healing Room... myös hellareissa niin kun kaikki on laitettu saatanalle ....