Huomio Aava ja Isla nimien inhoajat, pilkkaajat!

meillä on Aava 5kk :)

Kuinka harvinainen nimen pitäisi sitten olle että se ei olisi liian yleinen? Mua oikeasti kiinnostaisi tietää. Jos sama nimi on noin yhdellä tytöllä kahdestasadasta, niin miten niin se on liian yleinen? Eivät edes kaikkein suosituimmat nimet ole nykyään niin hirveän yleisiä, jos vertaa aikaisempiin aikoihin. Silloin esim.Minna tai Sari olivat oikeasti varsin yleisiä. 

Onko tässä kyse siitä, että lapsen nimet ja muu lapseen liittyvä on joillekin se ainoa tapa jotenki ilmaista itseään ja kokea olevansa erityisiä? 

Tuskinpa se suosio onkaan se kamalin asia noissa nimissä. Vai herättääkö esim. Maria, Anna tai Emma samanlaisia tunteita/mielikuvia? Tuskinpa.

Isla ->Islam. Ymmärrän jos joku huivipää antaa. Aava ja Isla nuorien wt-vanhempien antamia nimiä. Paljon tatuointeja ja kaljaa menee paljon myös tällainen mielikuva. Vähän hippityylisiä. Omilla lapsilla perinteisemmät nimet.

Molemmat on ihanan kuuloisia, mutta Aavan merkitys ei oo niin kiva - sehän on vähän kuin synonyymi leveälle tai tilavalle? :D

molemmat on ihan kivoja nimiä, mutta ärsyttävän yleisiä nykyään :)

Omaan makuun Aava on liian tylsä ja Islasta tulee mieleen kaisla. Muutenkin Isla kuulostaa jotenkin tyngältä nimeltä.

Mutta en kyllä inhoa noita nimiä.

Oma nimeni on Linda lapseni nimet ovat Claudia ja Miska. Varmaan joku inhoaa noitakin nimiä.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:57"]Minusta Aava ja Isla on samaa mauttomuustasoa kuin Nicoliina. Wt-nuoren antama nimi.

[/quote]

Selittäisitkö, miksi? Meille oli tärkeää, että nimi on kotoperäinen, mutta ulkomaalaisillekin helppo, mitä Aava on. Lisäksi muistelen lukeneeni, että "aava" on hyvin vanha suomalainen sana, jolle ei löydy samankaltaista vastinetta suomen sukulaiskielistä. "Aava" sanana ei siis ilmeisesti ole tullut suomen kieleen mistään muualta, vaan on sen alkuperä on nimenomaan suomalainen (voin vielä yrittää tarkistaa tämän tiedon, kunhan löydän sen lähteen).

Nicoliinasta ei voi sanoa samaa...

Kirjoitettuna nuo ovat ihan ok, mutta en pidä kumpikin nimi tuntuu ääneen sanottuna erikoiselta. Isla on jotenkin "hankala" sanoa, s ja l eivät soinnu yhteen ääntäessä. Aava taas on äännettynä todella ryhditön nimi, ei tarvitse juuri leukaa saati kieltä liikuttaa. 

Mulle tulee aavasta mieleen vaan tyhjyys. Sellanen aava meri, missä tuuli vaan ujeltaa mutta muuten ei tapahdu mitään. Musta se ei oo mitenkään kiva mielikuva ihmisestä. Ja niinku edellinenki sano, aava on sanana kovin mitäänsanomaton, ryhditön, luonteeton. 

Aasa on vielä kamalampi. Tulee aasi mieleen.