Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei kestä hiljaisuutta kanssani
31.07.2014 |
Tapasin netin kautta kiinnostavan miehen, jolla on paljon samoja harrastuksia yms. kuin minulla. Sitten treffattiin irl, ja mies oli komea, hurmaava ja huumorintajuinen. Eräs asia kuitenkin jäi häiritsemään, ja sama on tapahtunut nyt joka treffeillä (3). Mies ei kestä olla hiljaa kanssani. Olen aina ajatellut, että se, että voi olla toisen kanssa ääneti, on hyvän suhteen merkki, ja kertoo luottamuksesta ja siitä, että toisen seurassa on hyvä olo. Siinä myös kehittyy se seksuaalinen jännite, vaikkei toista edes katsoisi silmiin. Näin ainakin mulla. Se voi olla aivan uskomattoman voimakas.
Mutta heti kun tulee hiljaista, mies alkaa selostaa jotakin. Tuntuu siltä, että hänen on aivan PAKKO keksiä jotakin sanottavaa, koska kokee hiljaisuuden painostavaksi. Minua tämä asia on alkanut ärsyttää. Olen kyllä välillä puhelias, mutta esim. exän kanssa saatoimme makailla sohvalla puoli sunnuntaita ja olla hiljaa, välillä suudella ja katsoa silmiin jne. Ei aina tarvitse puhua.
En myöskään tiedä, miten voisin ottaa tämän puheeksi, mutta tuntuu kuin suhteemme olisi tuomittu jäämään pintapuoliseksi, kun mies ei yhtään kestä hiljaisuutta. Varmaan seksinkin aikana (ei olla menty vielä sänkyyn), mies selostaisi jotakin. Kuin urheilusuoritusta.
Sinänsä ehkä pieni asia, mutta todella häiritsevä. Ei taida meidän suhteesta tulla mitään.
Kommentit (17)
Ymmärrän sua hyvin. Mikään ei ole eroottisempaa kuin pitkä hiljaisuus miehen kanssa, kun jännite väreilee välillänne kuin sähkölanka. Eli uutta matoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 08:38"]
Ymmärrän sua hyvin. Mikään ei ole eroottisempaa kuin pitkä hiljaisuus miehen kanssa, kun jännite väreilee välillänne kuin sähkölanka. Eli uutta matoa.
[/quote]
Samaa mieltä. Ei tämä varmaan muita häiritsisi mutta minusta se on ärsyttävää. Heti kun tulee hetkenkin pitempi hiljaisuus, mies alkaa puhua jostakin, ja se on yleensä jotain tosi tyhjänpäiväistä, niin kuin joku Stubbin twiittailu. Luulen, että tapailu jää tähän.
Olen introvertti, ja tajuan hyvin, ap. Asuin aikoinaan USA:ssa ja se oli silkkaa helvettiä. Sitä small talkin määrää! Suomessakin on entistä enemmän miehiä, jotka ovat todella suulaita, tai siis sellaisia, etteivät kestä olla hiljaa (naisen kanssa). Minun oma mieheni puhuu ja pussaa kyllä, mutta osaa olla myös hiljaa. Ne on niitä parhaita hetkiä, kun ollaan pitkään yhdessä ääneti, ja sitten katsotaan silmiin ja suudellaan. Usein se johtaa myös rakasteluun. Se on sanatonta viestintää.
On taito osata pitää suunsa kiinni oikealla hetkellä. Ja toisaalta myös avata se, silloin kun tarvitsee. Tyhjänpäiväistä tilkepuhetta en jaksa (paitsi työpaikalla pakko).
Ymmärtäisin jos puhuttaisiin pidemmästä suhteesta, mutta onko tuo nyt niin ihme kun takana on vasta kolmet treffit. Minusta se hiljaisuuden sieto tulee vasta pidemmän yhdessäolon myötä. Tuntuisi oudolta istua suhteellisen uuden tuttavuuden kanssa kahvilassa puhumatta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 08:55"]
Ei hyvää päivää
[/quote]
Miten niin? Minusta syvä hiljaisuus on must. Se seksuaalinen jännitekin syntyy siinä. Kuka mistäkin syttyy. Minusta turha höpötys on turn-off.
ap
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 08:58"]
Ymmärtäisin jos puhuttaisiin pidemmästä suhteesta, mutta onko tuo nyt niin ihme kun takana on vasta kolmet treffit. Minusta se hiljaisuuden sieto tulee vasta pidemmän yhdessäolon myötä. Tuntuisi oudolta istua suhteellisen uuden tuttavuuden kanssa kahvilassa puhumatta mitään.
[/quote]
En tarkoita, että istuttaisiin hiljaa koko ajan, vaan sitä, ettei hetkäkään voida olla hiljaa, vaan heti pitää täyttää se hiljaisuus small talk'illa. Minusta se on ärsyttävää. Kuka mistäkin ärsyyntyy. Mies muuten mukava, mutta kipinää ei ole, ja luulen, että tässä se suurin syy.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 08:58"]
Ymmärtäisin jos puhuttaisiin pidemmästä suhteesta, mutta onko tuo nyt niin ihme kun takana on vasta kolmet treffit. Minusta se hiljaisuuden sieto tulee vasta pidemmän yhdessäolon myötä. Tuntuisi oudolta istua suhteellisen uuden tuttavuuden kanssa kahvilassa puhumatta mitään.
[/quote]
Samaa mieltä. Miehen mielestä voi olla noloa istua hiljaa, ettei vain tule fiilis, ettei teillä ole mitään puhuttavaa. Tai sitten hän jännittää ja siksi täyttää hiljaisuuden puheellaan. Mutta jos sinua tuo noin paljon ärsyttää, niin ehkä on parempi unohtaa mies.
Ei minusta tuo ole mikään huolestuttava piirre. Suomalaisissakin on nykyään yhä enemmän sellaisia, jotka kokevat hiljaisuuden vähän vieraamman ihmisen kanssa vaivaannuttavaksi, ja kokevat velvollisuudekseen ratkaista vaivaannuttava tilanne keksimällä juttelemista. Itsekin koen oikeastaan vieraan ihmisen kanssa hiljaisuuden vaivaannuttavaksi, vaikka olen introvertti ja viihdyn hyvin hiljaa ja yksin. Mutta toisen kanssa koen sen vaivaavaksi siksi, että tuntuu että toinen vaivaantuu tai pitkästyy.
Olen ihan varma, että tuo ongelma kyllä ratkeaa itsestään jos suhde etenee, ja sellainen vieraan ihmisen kanssa "jännitys" poistuu ajan kanssa. Mutta sitä aikaa voidaan tarvita kyllä kuukausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 09:02"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 08:58"]
Ymmärtäisin jos puhuttaisiin pidemmästä suhteesta, mutta onko tuo nyt niin ihme kun takana on vasta kolmet treffit. Minusta se hiljaisuuden sieto tulee vasta pidemmän yhdessäolon myötä. Tuntuisi oudolta istua suhteellisen uuden tuttavuuden kanssa kahvilassa puhumatta mitään.
[/quote]
En tarkoita, että istuttaisiin hiljaa koko ajan, vaan sitä, ettei hetkäkään voida olla hiljaa, vaan heti pitää täyttää se hiljaisuus small talk'illa. Minusta se on ärsyttävää. Kuka mistäkin ärsyyntyy. Mies muuten mukava, mutta kipinää ei ole, ja luulen, että tässä se suurin syy.
ap
[/quote]
Ok, eli kipinää ei ole. Taitaakin olla niin, että tämä hiljaisuusasiakin ärsyttää lähinnä siksi, että ei ole muuten kipinää, joten täytyy keksiä joku järjellinen syy miksi miestä ei tarvi enää tavata, koska tuntuisi hullulta "hylätä" ns. hyvää miestä muuten. On kuitenkin ihan ok lopettaa tapailu ihan siksikin, että ei vaan ole kipinää.
t. 11
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 09:14"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 09:02"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 08:58"]
Ymmärtäisin jos puhuttaisiin pidemmästä suhteesta, mutta onko tuo nyt niin ihme kun takana on vasta kolmet treffit. Minusta se hiljaisuuden sieto tulee vasta pidemmän yhdessäolon myötä. Tuntuisi oudolta istua suhteellisen uuden tuttavuuden kanssa kahvilassa puhumatta mitään.
[/quote]
En tarkoita, että istuttaisiin hiljaa koko ajan, vaan sitä, ettei hetkäkään voida olla hiljaa, vaan heti pitää täyttää se hiljaisuus small talk'illa. Minusta se on ärsyttävää. Kuka mistäkin ärsyyntyy. Mies muuten mukava, mutta kipinää ei ole, ja luulen, että tässä se suurin syy.
ap
[/quote]
Ok, eli kipinää ei ole. Taitaakin olla niin, että tämä hiljaisuusasiakin ärsyttää lähinnä siksi, että ei ole muuten kipinää, joten täytyy keksiä joku järjellinen syy miksi miestä ei tarvi enää tavata, koska tuntuisi hullulta "hylätä" ns. hyvää miestä muuten. On kuitenkin ihan ok lopettaa tapailu ihan siksikin, että ei vaan ole kipinää.
t. 11
[/quote]
No ei se ole ihan niinkään. Mulla se kipinä syntyy nimenomaan siitä, että voidaan olla yhdessä hiljaa ja esim. katsoa silmiin. Viestin sanattomasti paljon ja olen erittäin intuitiivinen. Tämä mies on jotenkin niin... teflon. En tiedä mikä siinä on. Kaikin tavoin mukava, mutta... en pääse pinnan alle, ja siinä se juttu sitten onkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 09:12"]
Ei minusta tuo ole mikään huolestuttava piirre. Suomalaisissakin on nykyään yhä enemmän sellaisia, jotka kokevat hiljaisuuden vähän vieraamman ihmisen kanssa vaivaannuttavaksi, ja kokevat velvollisuudekseen ratkaista vaivaannuttava tilanne keksimällä juttelemista. Itsekin koen oikeastaan vieraan ihmisen kanssa hiljaisuuden vaivaannuttavaksi, vaikka olen introvertti ja viihdyn hyvin hiljaa ja yksin. Mutta toisen kanssa koen sen vaivaavaksi siksi, että tuntuu että toinen vaivaantuu tai pitkästyy.
Olen ihan varma, että tuo ongelma kyllä ratkeaa itsestään jos suhde etenee, ja sellainen vieraan ihmisen kanssa "jännitys" poistuu ajan kanssa. Mutta sitä aikaa voidaan tarvita kyllä kuukausia.
[/quote]
Ymmärrän tuon pointin. Mutta ehkä haen sellaista miestä, jolla on itseluottamusta jo nyt olla hiljaa kanssani. Työelämäni on täynnä puhetta. Minusta tällaiset asiat ovat kiinnostavia, olla hiljaa toisen kanssa vaikka koko päivä ja viestiä sanattomasti. Tulen hyvin eläinten kanssa toimeen, kenties se johtuu siitä. Siis syvälliset keskustelutkin voivat olla ihania, mutta jotenkin en jaksa sitä tyhjänpäiväistä puhetta. Vika on varmaan mussa. Ja kun muistan, miten exän kanssa saatettiin viettää iltapäiviä aivan ääneti ja silti kommunikoida miljoonilla tavoilla. Varmaan odotan tuolta mieheltä liikaa. Jospa ensi kerralla laitan sormen sen suulle, kun se alkaa höpöttää Stubbista.
ap
No en mä nyt tiedä miksi tätä asiaa olis vaikeampaa ymmärtää kuin sitä, että jotain ihmistä ärsyttää toisen tapa nauraa tms. Se on jännä juttu, mitkä asiat saa kaiken loksahtamaan paikoilleen tai sitten ei. Ap, voit antaa miehelle aikaa ja katsoa, miten suhde kehittyy, tai jos tämä tosiaan ärsyttää, niin etsiä joku toinen. Itse joudun puhumaan paljon työssäni (ja kuuntelemaan loputonta puhetta), joten toisaalta ymmärrän. Mun paras romanssi oli ranskalaisen kanssa. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta hyvin tultiin juttuun. Rakkauden kieli on universaali ja siinä ei sanoja tarvita! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on just päinvastainen ongelma! Mieheni ei juuri puhu oma-aloitteisesti. Joudun melkein rautapihdeillä kiskomaan ulos mitään henkilökohtaisempaa juttua. On vaan ja möllöttää. Lähetä se sun puhelias treffikumppani tänne, ap!
Luonteva yhdessä hiljaa oleminen syntyy yleensä ajan kanssa, jos on syntyäkseen. Jos tapaisin uuden miehen, joka vain ääneti tuijottaisi silmiini, pitäisin häntä psykopaattina ja häipyisin paikalta mahdollisimman nopeasti.
En ymmärrä, miten uuteen ihmiseen voi tutustua puhumatta. Minua ainakin kiinnostaa ihmisen eletty elämä, hänen ajatuksensa ja haaveensa. En halua seksuaalista jännitettä, ellen tiedä tykkääväni ihmisen persoonasta.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 09:43"]
Luonteva yhdessä hiljaa oleminen syntyy yleensä ajan kanssa, jos on syntyäkseen. Jos tapaisin uuden miehen, joka vain ääneti tuijottaisi silmiini, pitäisin häntä psykopaattina ja häipyisin paikalta mahdollisimman nopeasti.
En ymmärrä, miten uuteen ihmiseen voi tutustua puhumatta. Minua ainakin kiinnostaa ihmisen eletty elämä, hänen ajatuksensa ja haaveensa. En halua seksuaalista jännitettä, ellen tiedä tykkääväni ihmisen persoonasta.
[/quote]
Oletko sinä se "Miehen ahdistava katse" -tyyppi? Minusta silmiin katsominen on seksikästä. Ja totta kai eletystä elämästä pitää puhua, tarkoitan nyt tätä tyhjänpäiväistä small talkia, jonka mies aloittaa heti kun tulee hiljaista.
ap
Ne on ne pienet asiat, jotka joko klikkaa tai ei. Saattaahan olla, että mies on hermostunut ja siksi höpöttää, mutta jos sua ärsyttää jo nyt, ei ehkä kannata jatkaa tapailua. Toiset kestää hiljaisuutta paremmin kuin toiset. Itse olen vähän näitä small talk -ihmisiä myös.