Miten saisin muutettua itseäni vähemmän pinnalliseksi kumppaninhaun suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.

Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.

Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.

Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.

ap

Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.

Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.

Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).

Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.

Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.

Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.

Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.

Pitkälti näin.

Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.

Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.

Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.

 

Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.

Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.

ap

Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.

Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.

Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.

Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.

Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.

Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.

Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.

 

Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa).  Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.

Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.

ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.

Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.

Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.

Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.

Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.

Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.

En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.

Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.

Miltäs nyt kuulostaa? ;)

 

Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap

Yritätkö sanoa että nämä maskuliiniset ominaisuudet ovat myönteisiä, kun taas muut listaamani ominaisuudet ovat negatiivisia?

 

Yritän sanoa, että nämä ystäväsi eivät välttämättä ole Prinssi Rohkeita laisinkaan ja että minun näkemykseni ja kokemukseni poikkeaa tässä asiassa sinun näkemyksestäsi. 

Se on ok. Joudun pitämään kiinni näkemyksistäni. Kyse on kuitenkin miehistä jotka ovat rohkeita, kunnianhimoisia, määrätietoisia, erittäin aktiivisia ja aloitteellisia, valppaita ja omaavat vahvoja johtajaominaisuuksia.

Koska kukaan ei ole täydellinen, heikkoutena jokaisella heistä on melko suoraviivainen ajattelutapa ja se etteivät he osaa suhtautua kovin hyvin tunteiden ym analysointiin.

Suoraviivaisuus kuuluu ehdottomasti maskuliinisuuteen. Ja olethan sinäkin ollut suoraviivainen vastauksissasi (sikäli kun tunnistan tekstisi). Suoraviivaisuus tarkoittaa sitä, että poimii olennaisen ja ojentaa sen takaisin paremmassa paketissa, ja jos tuota ei osaa tehdä, ei ole kovin älykäs. Näin minä asian näen. Ja Prinssi Rohkea on älykäs, ei kömpelö. Muiden ihmisten asioista puhuminen siten, että tiivistää sieltä olennaisen ja tarjoaa tulkintaa - eihän ilman sellaista taitoa kukaan voi menestyä vaativissa ammateissa. Jos lähdetään siitä, että Prinssi Rohkea on ammatillisesti menestynyt. Ei siellä Tarzanit pärjää.

Viimeiset pari sivua viesetistä ovat minusta kuin jostakin syrjäytyneiden nuorten foorumilta poimittuja. Fanittaako tämä Prinssi Rohkeasta tarinoiva henkilö ehkä Star Trekiä?

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset pari sivua viesetistä ovat minusta kuin jostakin syrjäytyneiden nuorten foorumilta poimittuja. Fanittaako tämä Prinssi Rohkeasta tarinoiva henkilö ehkä Star Trekiä?

Keskustelevatko syrjäytyneet nuoret useinkin sukupuolirooleista? Siitähän tässä on kyse, ja tuollaiset mielikuvat ovat aika hyviä tavoittamaan itse kunkin käsityksiä siitä mitä ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys merkitsevät itselle ja miten niiden kautta tulkitsee muita ja itseään. 

Menee kyllä aika pahasti ohi aiheen, sori siitä. Mutta tämä vanha kääkkä lähtee kohtaa suihkuun ja nukkumaan muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset pari sivua viesetistä ovat minusta kuin jostakin syrjäytyneiden nuorten foorumilta poimittuja. Fanittaako tämä Prinssi Rohkeasta tarinoiva henkilö ehkä Star Trekiä?

Keskustelevatko syrjäytyneet nuoret useinkin sukupuolirooleista? Siitähän tässä on kyse, ja tuollaiset mielikuvat ovat aika hyviä tavoittamaan itse kunkin käsityksiä siitä mitä ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys merkitsevät itselle ja miten niiden kautta tulkitsee muita ja itseään. 

Menee kyllä aika pahasti ohi aiheen, sori siitä. Mutta tämä vanha kääkkä lähtee kohtaa suihkuun ja nukkumaan muutenkin.

Kyllä, syrjäytyneet nuoret käsittääkseni aika paljonkin pohtivatb syitä kelpaamattomuuteensa. Ihan jo termit ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys kuulostavat naistutkimusta opiskelevan cis-miehen ajatuksilta.

Saan kiinni ajatuksistasi mutten silti ole kanssasi samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset pari sivua viesetistä ovat minusta kuin jostakin syrjäytyneiden nuorten foorumilta poimittuja. Fanittaako tämä Prinssi Rohkeasta tarinoiva henkilö ehkä Star Trekiä?

Keskustelevatko syrjäytyneet nuoret useinkin sukupuolirooleista? Siitähän tässä on kyse, ja tuollaiset mielikuvat ovat aika hyviä tavoittamaan itse kunkin käsityksiä siitä mitä ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys merkitsevät itselle ja miten niiden kautta tulkitsee muita ja itseään. 

Menee kyllä aika pahasti ohi aiheen, sori siitä. Mutta tämä vanha kääkkä lähtee kohtaa suihkuun ja nukkumaan muutenkin.

Palstamammojen mukaan Oikeat Miehet eivät keskustele näistä asioista ollenkaan. Joten tarinoijamiehen on pakko olla syrjäytynyt nörtti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset pari sivua viesetistä ovat minusta kuin jostakin syrjäytyneiden nuorten foorumilta poimittuja. Fanittaako tämä Prinssi Rohkeasta tarinoiva henkilö ehkä Star Trekiä?

Keskustelevatko syrjäytyneet nuoret useinkin sukupuolirooleista? Siitähän tässä on kyse, ja tuollaiset mielikuvat ovat aika hyviä tavoittamaan itse kunkin käsityksiä siitä mitä ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys merkitsevät itselle ja miten niiden kautta tulkitsee muita ja itseään. 

Menee kyllä aika pahasti ohi aiheen, sori siitä. Mutta tämä vanha kääkkä lähtee kohtaa suihkuun ja nukkumaan muutenkin.

Palstamammojen mukaan Oikeat Miehet eivät keskustele näistä asioista ollenkaan. Joten tarinoijamiehen on pakko olla syrjäytynyt nörtti.

Eräs duunaritaustaiseksi yhteiskuntatietelijäksi esittäytynyt nainen kertoi täällä taannoin, että duunareille on ominaista naisten ja miesten erilliset elämänpiirit. (Tekemässäni aloituksessa sille käsitykselle ei tosin juuri löytynyt juurikaan tukea, mutta Suomihan on hyvin keskiluokkainen maa.) Tuollaiseen erillisyyteen liittynevät myös tiukat sukupuoliroolit. Ilmiö vaikuttaa samanlaiselta kuin se, että haetaan tukea omalla olemiselle kantasuomalaisuudesta tai jostain muusta isommasta ideologisesta ryhmittymästä liioittelemalla omaa erillisyyttä. Näin vastakkaisen sukupuolen asiat jäävät vieraammiksi. 

Tämä ei ole sukupolvikysymys, koska 80+ isäni on aina ollut etevä panemaan ihmissuhdeasioita kapseliin. Häneltä olen kysynyt, en äidiltä, jos on joku ongelma ja sieltä tulee edelleen 2-3 lauseen briljantti analyysi. En ole tottunut tiukkoihin sukupuolirooleihin missään elämässäni, vitsailla niillä kyllä voi. Liitäs siis tuon mainitun "shamanismin" - en maskuliinisuuteen lainkaan - vaan siihen, että olet vain kavereitasi fiksumpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset pari sivua viesetistä ovat minusta kuin jostakin syrjäytyneiden nuorten foorumilta poimittuja. Fanittaako tämä Prinssi Rohkeasta tarinoiva henkilö ehkä Star Trekiä?

Keskustelevatko syrjäytyneet nuoret useinkin sukupuolirooleista? Siitähän tässä on kyse, ja tuollaiset mielikuvat ovat aika hyviä tavoittamaan itse kunkin käsityksiä siitä mitä ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys merkitsevät itselle ja miten niiden kautta tulkitsee muita ja itseään. 

Menee kyllä aika pahasti ohi aiheen, sori siitä. Mutta tämä vanha kääkkä lähtee kohtaa suihkuun ja nukkumaan muutenkin.

Kyllä, syrjäytyneet nuoret käsittääkseni aika paljonkin pohtivatb syitä kelpaamattomuuteensa. Ihan jo termit ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys kuulostavat naistutkimusta opiskelevan cis-miehen ajatuksilta.

Saan kiinni ajatuksistasi mutten silti ole kanssasi samaa mieltä.

Ihan kuin haluaisit häpäistä syrjäytyneitä nuoria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset pari sivua viesetistä ovat minusta kuin jostakin syrjäytyneiden nuorten foorumilta poimittuja. Fanittaako tämä Prinssi Rohkeasta tarinoiva henkilö ehkä Star Trekiä?

Keskustelevatko syrjäytyneet nuoret useinkin sukupuolirooleista? Siitähän tässä on kyse, ja tuollaiset mielikuvat ovat aika hyviä tavoittamaan itse kunkin käsityksiä siitä mitä ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys merkitsevät itselle ja miten niiden kautta tulkitsee muita ja itseään. 

Menee kyllä aika pahasti ohi aiheen, sori siitä. Mutta tämä vanha kääkkä lähtee kohtaa suihkuun ja nukkumaan muutenkin.

Kyllä, syrjäytyneet nuoret käsittääkseni aika paljonkin pohtivatb syitä kelpaamattomuuteensa. Ihan jo termit ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys kuulostavat naistutkimusta opiskelevan cis-miehen ajatuksilta.

Saan kiinni ajatuksistasi mutten silti ole kanssasi samaa mieltä.

Ihan kuin haluaisit häpäistä syrjäytyneitä nuoria. 

En halua häpäistä. Ei syrjäytyneisyys silti mikään meriitti ole ja yleensä syrjäytyneet takertuvat ns. "menestyjien" mielestä lillukanvarsiin ja märehtivät ihan turhia asioita. Siltä kantilta tarkoitin asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset pari sivua viesetistä ovat minusta kuin jostakin syrjäytyneiden nuorten foorumilta poimittuja. Fanittaako tämä Prinssi Rohkeasta tarinoiva henkilö ehkä Star Trekiä?

Keskustelevatko syrjäytyneet nuoret useinkin sukupuolirooleista? Siitähän tässä on kyse, ja tuollaiset mielikuvat ovat aika hyviä tavoittamaan itse kunkin käsityksiä siitä mitä ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys merkitsevät itselle ja miten niiden kautta tulkitsee muita ja itseään. 

Menee kyllä aika pahasti ohi aiheen, sori siitä. Mutta tämä vanha kääkkä lähtee kohtaa suihkuun ja nukkumaan muutenkin.

Kyllä, syrjäytyneet nuoret käsittääkseni aika paljonkin pohtivatb syitä kelpaamattomuuteensa. Ihan jo termit ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys kuulostavat naistutkimusta opiskelevan cis-miehen ajatuksilta.

Saan kiinni ajatuksistasi mutten silti ole kanssasi samaa mieltä.

Ihan kuin haluaisit häpäistä syrjäytyneitä nuoria. 

En halua häpäistä. Ei syrjäytyneisyys silti mikään meriitti ole ja yleensä syrjäytyneet takertuvat ns. "menestyjien" mielestä lillukanvarsiin ja märehtivät ihan turhia asioita. Siltä kantilta tarkoitin asiaa.

Eikö se ole pikemminkin päinvastoin eli syrjäytyneiden märehtimät asiat ovat aika isoja päivittäiseen toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin ja muihin elämän perusasioihin liittyviä vaikeuksia toisin kuin varakkaampien ihmisten päivittäiset murheet. Molemmilla on sitten tietysti mahdollisesti myös samanlaisia, yleisinhimillisiä murheita, jotka satuttavat kaikenlaisia ihmisiä kuten perhe-elämään ja pariutumiseen liittyvät asiat.

Vierailija kirjoitti:

Pinnallinen vetää puoleensa toista pinnallista. Kokeilepa kerran jotain kaavasta poikkeavaa, voit oppia jotain uutta itsestäsi ja elämän prioriteeteista.

No miten esim. burgerimies voi seurustella missin kanssa? Ihastuiko missi hänen ulkonäköönsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset pari sivua viesetistä ovat minusta kuin jostakin syrjäytyneiden nuorten foorumilta poimittuja. Fanittaako tämä Prinssi Rohkeasta tarinoiva henkilö ehkä Star Trekiä?

Keskustelevatko syrjäytyneet nuoret useinkin sukupuolirooleista? Siitähän tässä on kyse, ja tuollaiset mielikuvat ovat aika hyviä tavoittamaan itse kunkin käsityksiä siitä mitä ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys merkitsevät itselle ja miten niiden kautta tulkitsee muita ja itseään. 

Menee kyllä aika pahasti ohi aiheen, sori siitä. Mutta tämä vanha kääkkä lähtee kohtaa suihkuun ja nukkumaan muutenkin.

Kyllä, syrjäytyneet nuoret käsittääkseni aika paljonkin pohtivatb syitä kelpaamattomuuteensa. Ihan jo termit ideaalinen maskuliinisuus ja feminiinisyys kuulostavat naistutkimusta opiskelevan cis-miehen ajatuksilta.

Saan kiinni ajatuksistasi mutten silti ole kanssasi samaa mieltä.

Ihan kuin haluaisit häpäistä syrjäytyneitä nuoria. 

En halua häpäistä. Ei syrjäytyneisyys silti mikään meriitti ole ja yleensä syrjäytyneet takertuvat ns. "menestyjien" mielestä lillukanvarsiin ja märehtivät ihan turhia asioita. Siltä kantilta tarkoitin asiaa.

Eli esimerkiksi yhteiskunnallisia tai sukupuolirooleihin liittyviä asioita?

Menestyjä miettisi mitä? Lomamatkan varaamista, sitä ottaako uusi Tesla kahdella vai neljällä sähkömoottorilla?

Yritätkö häpäistä naisia vihjaamalla että heitä kiinnostaa ensisijaisesti pinnalliset ja materialistiset ihmiset?