Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin muutettua itseäni vähemmän pinnalliseksi kumppaninhaun suhteen?
22.07.2021 |
Olen n. 35-vuotias nainen ja kärsinyt oikeastaan koko elämäni siitä, että hyvin harva vastapuolen edustaja sytyttää. Olen käynyt elämäni aikana treffeillä niin paljon, etten kehtaa todellista määrää edes anonyyminä paljastaa. Vastaan on tullut paljon sympaattisia ja mukavia miehiä mutta myönnän etsiväni sitä neulaa heinäsuovasta eli mm. miehekästä, hyvätuloista sekä älykästä miestä. Eli olen juuri niitä parjattuja naisia, jolle pituus 180 cm on ihan minimivaatimus ja jolle miehen palkkatasolla ja jopa miehen riittävän matalalla äänellä on merkitystä.
Olen yrittänyt tutustua "vaatimattomampiinkin" miehiin ajatuksenani se, että tutustumisen myötä syttyisin. Näin ei kuitenkaan ole käynyt ja olen kokenut itseni tavallaan huijariksikin siksi, etten ole ihan jo alussa tuonut ilmi epäluulojani suhteen muodostumisen kannalta. Toinen on saattanut ehtiä jo ihan kunnolla ihastua siinä vaiheessa, kun minä olen päättänyt tapailun.
Olen analysoinut itseäni ja selvää on se, että mitätöiminen vanhempieni taholta on saanut aikaan korostetun halun pärjätä ja myös näyttää pärjäämiseni. Olen esimerkiksi todella joutunut taistelemaan saavuttaakseni nykyisen elintasoni. Tukiverkkoja ei oikeastaan koskaan ole ollut ja olen nuorempana ollut suhteissa, joissa olen toistanut samaa näkymättömyyden kaavaa kuin lapsuudenkodissanikin. Eli en ole ollut vaativa, en ole loukkaantunut synttäreitteni toistuvasta unohtelusta, en ole olettanut opiskelijanakaan paremmin tienaavan kumppanini tarjoavan minulle edes pitsaa jne. Olen ollut itse avulias ja pyrkinyt ostamaan hyväksyntää helppoudellani. Olen ollut kynnysmatto suuren osan elämästäni ja yksinkertaisesti todennut, ettei sellainen enää riitä minulle. Olen kyllästynyt olemaan se, jolta kumppanini lainaa rahaa (jota siis ei itsellänikään ole paljoa ollut), joka peittelee olohuoneen matolle sammuneen kumppanin yöksi, joka kiinnittää lamput muutossa, joka et tee rikosilmoitusta pahoinpitelystään ja joka selvittelee kaikki kotiin liittyvät käytännön asiat.
Olen tehnyt hurjasti töitä saavuttaakseni nykyisen elämäntilanteen, jossa minun ei enää tarvitse pelätä rahallisesti. Enemmän pelkään sitä, että löydän taas itseni treffailemasta miestä, jolla on taloudellisia ongelmia/elämänhallintaongelmia/huono itseluottamus/mielenterveydellisiä ongelmia/vihanhallintaongelma. Minulla on monipuolista tietotaitoa sekä lisäksi uteliaisuutta oppia lisää. Haluaisin kovasti vielä joskus elämässäni tuntea kumppanini tuovan minulle jotakin, jota minulla itselläni ei vielä ole. Se voi olla uusia kokemuksia, uutta tietoa, uusia näkökulmia tai taitoja. Ilahtuisin kovasti myös siitä, että joku haluaisi ostaa jotakin kaunista syntymäpäivänäni. Haluaisin lisäksi kumppanin, josta olla aidosti ylpeä. Olenko ihan hakoteillä ajatusteni suhteen? Tälläkin palstalla törmää ihan hirveän usein yleistyksiin, joissa "nirsot" naiset eivät ymmärrä omaa tasoaan jne. Ulkonäköni puolesta olen sinut ja uskoisin, ettei se ole asiassa kynnyskysymys.
Miten sitten toimia maailmassa, jossa kovinkaan montaa miestä ei koe voivansa katsovansa samalta tasolta saati ylöspäin? Ideaalitilanne olisi varmasti se, että pariskunta kokisi tervettä ylpeyttä toisiaan katsoessaan? Vai eikö ole? Haluaisin kovasti rakkaudellisen parisuhteen. Voisinko tehdä jotakin alentaakseni rimaani?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellet ole prostituutto, mitä väliä miehen tulotasolla on?
En arvosta aikaansaamattomuutta enkä halua olla parisuhteessa se ainainen tuki ja turva, johon neuvoihin ja pärjäävyyteen tilanteessa kuin tilanteessa luottaa saamatta samaa vastineeksi. Siksi miehen tulotasolla on väliä.
ap
Eli jos on pienituloinen, sinun mielestäsi ihminen ei voi olla aikaansaava eikä osata hallita talouttaan ja sovittaa tulojaan ja menojaan? Ja pienituloinen on sinusta automaattisesti toistaitoinen hömelö, joka tarvitsee jatkuvasti apua ja neuvoja, ja varakas tietysti ei?
Jaiks. Arvosi ovat todella luontaantyöntävät.
Muurahaisetkin ovat eteviä ja ahkeria, mutta ketä se kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa todistetusti niitä miehiä, joita muutkin naiselliset naiset haluaa.
Tällä on jotain yhteistä palstatonttujen kanssa, eli havitellaan kuuta taivaalta.
Hmm. Minusta tuntuu, että täällä usein idealisoidaan suosituiksi katsottuja miehiä ja naisia eli heidät esitetään todella ylimaallisina ilmestyksinä.
Nyt esitän hieman epäkunnioittavan tulkinnan tuosta Prinssi Rohkea-jutusta (ed. kommentti) eli epäilen vahvasti, että Prinssi Rohkeaan sijoitettiin omat maskuliiniset, idealisoidut piirteet. Omia myönteisiä puolia voi myös käsitellä projektion avulla, ei vain kielteisiä (sijoittaa omat pahat puolet muihin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Eri kuin miltä kysyit mutten vähän aloittajan kaltaisena naisena pystyisi tuntemaan mitään seksuaalista vetoa sinuun. Ainakaan kuvauksesi perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Eri kuin miltä kysyit mutten vähän aloittajan kaltaisena naisena pystyisi tuntemaan mitään seksuaalista vetoa sinuun. Ainakaan kuvauksesi perusteella.
Juuri niin.
Sama pätee lähes kaikkiin naisiin. Perinteisen maskuliiniset ominaisuudet ovat suosittuja, riippumatta siitä edustaako nainen perinteistä feminiinisyyttä vai ei. Oma huomioni.
Olin jo luovuttanut kumppaninhaun suhteen, kun tapasin tyttöystäväni. Kävi melkoinen tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
En ole kysynyt heiltä asiasta, mutta minun on todella vaikea kuvitella näiden naispuolisten ystävieni heiluttavan tahtipuikkoa romanttisissa ja seksuaalisissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
Yritätkö sanoa että nämä maskuliiniset ominaisuudet ovat myönteisiä, kun taas muut listaamani ominaisuudet ovat negatiivisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näen asian niin, että et voi tehdä asialle mitään. Me kiinnostumme sellaisista ihmisistä joista kiinnostumme. Ei sitä pysty muuttamaan.
Sulla on aika spesifit kriteerit miehelle: pituusraja, tulotaso, jopa äänen mataluuskin pitää olla tietynlainen. Aika pienillä todennäköisyyksillähän sä kyllä pelaat siinä että tuollainen mies löytyisi, ja että se mies sitten myös tykkäisi susta takaisin.
Onnea matkaan joka tapauksessa. Toivottavasti löydät etsimäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
Yritätkö sanoa että nämä maskuliiniset ominaisuudet ovat myönteisiä, kun taas muut listaamani ominaisuudet ovat negatiivisia?
Kuten olet varmasti huomannut, naisilla on todella tiukat käsitykset siitä millainen miehen kuuluu olla.
Sulla on käynyt 1/1 000 000 tuuri jos kerran olet tyttöystävän löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
En ymmärrä mistä tähän tuli Ap! Ap ei siis kirjoittanut tuota viestiä, sorry oikea ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
Yritätkö sanoa että nämä maskuliiniset ominaisuudet ovat myönteisiä, kun taas muut listaamani ominaisuudet ovat negatiivisia?
Kuten olet varmasti huomannut, naisilla on todella tiukat käsitykset siitä millainen miehen kuuluu olla.
Sulla on käynyt 1/1 000 000 tuuri jos kerran olet tyttöystävän löytänyt.
Tiedän.
Minähän olisin Prinssi Rohkean valtakunnassa se tolpan päässä istuva guru jonka luona käydään puhumassa syntyjä syviä, mutta joka ei ole naisten silmissä seksuaalinen olento ensinkään. Ei auta huutaminen tai nyyhkytys, tolppatoteemi ei ärähdä miehekkäästi eikä ota kainaloon turvaan.
Samalla tietysti guru odottelee rohkeaa sankaritarta joka kiipeää hakemaan miehen jonka haluaa...ja kiitos satumaisen tuurin, jotain sellaista tapahtuikin.
(oikeasti olen kyllä arjessa ihan tavallinen tyyppi, mutta jos kerran liioittelu sallitaan...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
En ymmärrä mistä tähän tuli Ap! Ap ei siis kirjoittanut tuota viestiä, sorry oikea ap.
Hassua etten edes huomannut tuota "ap"-viittausta tuossa.
Tietenkään et olisi kirjoittanut tuota, se nyt on selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
Yritätkö sanoa että nämä maskuliiniset ominaisuudet ovat myönteisiä, kun taas muut listaamani ominaisuudet ovat negatiivisia?
Yritän sanoa, että nämä ystäväsi eivät välttämättä ole Prinssi Rohkeita laisinkaan ja että minun näkemykseni ja kokemukseni poikkeaa tässä asiassa sinun näkemyksestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
Yritätkö sanoa että nämä maskuliiniset ominaisuudet ovat myönteisiä, kun taas muut listaamani ominaisuudet ovat negatiivisia?
Yritän sanoa, että nämä ystäväsi eivät välttämättä ole Prinssi Rohkeita laisinkaan ja että minun näkemykseni ja kokemukseni poikkeaa tässä asiassa sinun näkemyksestäsi.
Se on ok. Joudun pitämään kiinni näkemyksistäni. Kyse on kuitenkin miehistä jotka ovat rohkeita, kunnianhimoisia, määrätietoisia, erittäin aktiivisia ja aloitteellisia, valppaita ja omaavat vahvoja johtajaominaisuuksia.
Koska kukaan ei ole täydellinen, heikkoutena jokaisella heistä on melko suoraviivainen ajattelutapa ja se etteivät he osaa suhtautua kovin hyvin tunteiden ym analysointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
Yritätkö sanoa että nämä maskuliiniset ominaisuudet ovat myönteisiä, kun taas muut listaamani ominaisuudet ovat negatiivisia?
Kuten olet varmasti huomannut, naisilla on todella tiukat käsitykset siitä millainen miehen kuuluu olla.
Sulla on käynyt 1/1 000 000 tuuri jos kerran olet tyttöystävän löytänyt.
Tiedän.
Minähän olisin Prinssi Rohkean valtakunnassa se tolpan päässä istuva guru jonka luona käydään puhumassa syntyjä syviä, mutta joka ei ole naisten silmissä seksuaalinen olento ensinkään. Ei auta huutaminen tai nyyhkytys, tolppatoteemi ei ärähdä miehekkäästi eikä ota kainaloon turvaan.
Samalla tietysti guru odottelee rohkeaa sankaritarta joka kiipeää hakemaan miehen jonka haluaa...ja kiitos satumaisen tuurin, jotain sellaista tapahtuikin.
(oikeasti olen kyllä arjessa ihan tavallinen tyyppi, mutta jos kerran liioittelu sallitaan...)
Oikeasti se Tarzan on pitkäveteinen tyyppi. Tavalliset ihmiset on paljon kiinnostavampia ja heistä löytyy vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Kukaan nainen ei mielestään ole, silloin kun se johtaisi päätelmään ettei sopivin mies oliskaan stereotyyppinen maskuliininen ja vahva mutta reilu ja hyväsydäminen Prinssi Rohkea.
Totuus kuitenkin on että tuollaiset miehet ovat halutuimpia, ja minun kokemuksieni mukaan valitsevat feminiinisen vastakappaleensa. Naisellisuudestaan täysin varman ja traumavapaan naisen joka on fiksu kuten hekin, mutta empaattinen ja tunneälykäs naaras joka ei omaa tarvetta pitää yllä piinkovaa ulkokuorta.
Jos sinä ap olisit tuollainen nainen, et kyselisi täällä vinkkejä, etkä olisi seonnut niihin renttuihin.
Saan tästä alapeukutusta, mutta mielestäni joillekin naisille sopisi ymmärtäväinen ja rauhallinen mies joka on, kyllä, naista pehmeämpi. Ei kynnysmatto, vaan mies joka ei lähde mukaan sapelien kalisteluun vaan kuuntelee rauhallisesti. Harva nainen kuitenkaan haluaa tällaista miestä, koska sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin, ja sehän on luonnonvastaista, eikö niin? Maskuliinisen unelmamiehen saaminen puolestaan todistaisi tämän naisen feminiinisyyden, aivan kuten menestyksen kulissit todistavat vahvuuden.
Se mitä kaltaisesti naiset usein hakevat on se Prinssi Rohkea, jonka kanssa sparrata, lopulta niukasti häviten jotta miehen ja naisen oikea ja kiveen kirjoitettu dynamiikka toteutuisi. Mutta Prinssi Rohkea ei halua sparrata naisen kanssa. Sitä varten on ura ja miespuoliset ystävät. Ja maskuliinisuuden kääntöpuoli on se ettei tämä mies ole paras ymmärtämään naisen traumoja - siksi se naisellisuudestaan täysin varma "alfanaaras" joka voi kaivata turvaajaa ja suojelijaa, mutta ei miestä vakuuttamaan itseään feminiinisyydestään.
Miehet joita nämä naiset saavat, ovat ainoita miehiä jotka ovat halukkaita sparraamaan ja voittamaan heidät. Ja nämä eivät sitten olekaan niitä kunnollisia miehiä.
Ap:lla on oikeus olla eri mieltä. Mutta omat kertomuksesi viittaavat siihen suuntaan että jotain tällaista on tapahtunut.
Prinssi Rohkea (hyvä termi!) on nimenomaan sellainen mies, joka kuuntelee naista (tai ketä tahansa muuta) ja osaa rauhoittaa hänet (mutta vain jos sitä itse haluaa). Sen takia ap:kin hakee miestä joka tuohon kykenee, tappelukaverilla ei kukaan tee mitään. Sellainen on kuin pallo jalassa miehellekin.
Ihmistyyppi, jota tässä kuvaat on todella rasittava, siis tyyppi joka haluaa voittaa ja taistella, mutta minun nähdäkseni tuollaiset ihmiset eivät työelämässä menesty. Ihmissuhteiden handlaaminen on aika pitkälti kuuntelemista ja sen kuuntelemisen pohjalta tehtyjä päätöksiä, jotka eivät muutu ja joista ei voi valittaa. Se siis ei ole mitään loputonta ihmissuhdeläpätystä. Tämä ajattelumalli siirtyy helposti yksityiselämään tavattaessa uusia ihmisiä, koska se on niin tehokas ja tuottaa tuloksia. Eihän kuuntelu mitään maksa eikä siitä ole mitään haittoja, päinvastoin. Informaation kerääminen on aina hyödyksi.
ps. jos kuvauksesi pitäisi paikkansa, minä olisin Prinssi Rohkea.
Osaan kuunnella ja saan kiukkuisen naisen puhumaan rauhallisesti monimutkaisistakin asioista kanssani.
Ja minä en nimenomaan ole se maskuliininen mies, lukuun ottamatta rauhallisuutta jota ehkä pidetään miehekkäänä piirteenä.
Tuntemani maskuliiniset Prinssi Rohkeat eivät siihen kykene. Heitä ei kiinnosta alkuunkaan puhua monimutkaisista tunneasioista. He osaavat turvata ja suojella loistavasti, eivät toimia psykologeina tai verbaalisina sparrareina haastaville naisille.
Totta kai sinä olet Prinssi Rohkea, jos ja kun tuohon kykenet. Sehän on yksi tärkeimpiä maskuliinisuuden kulmakiviä. Parhaimmillaan molemmat pystyvät ohjaamaan toinen toisensa tarvittaessa pois karikoista ja tuntevat toistensa merimerkit, jos suhde toimii. Miksi haluat rajata itsesi pois johonkin muuhun kuin maskuliinisuuden kategoriaan? Vähättelet itseäsi.
Kokemukseni kertovat että olisin täysin yhteensopimaton hyvin feminiinisten naisten kanssa. Minulla on useitakin ystävinä, ja heidän miehensä ovat juurikin niitä suosittuja kavereita joilta löytyy useimpiin naisiin vetoava luonne. Heikkoutena on se että kun kaivataan juttukaveria analysoimaan tunteita ja ajatuksia, aviomiehestä ei aina ole sellaiseksi - ja silloin halutaan juttukaveriksi kukas muukaan kuin minä.
En ole turvaaja tai suojelija, en nauti miehen roolista Prinssi Rohkeana joka kävelee edellä ja kartoittaa reitin, muille kuin korkeintaan itselleni. En käytä ääntä tai auktoriteettia porukassa, en ole se joka ensimmäisenä syöksyy ottamaan tilannetta haltuun, joskin saatan olla se jolta kysytään neuvoa silloin kun on aikaa miettiä.
Pidän hyvin aktiivisista naisista jotka ovat itsenäisiä, aloitteellisia, rohkeita, ja pitävät kiinni arvoistaan. Eli omaavat yleensä miehissä arvostettuja piirteitä. En häiriinny jos nainen on pidempi tai rotevampi, ja naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä pidän erityisesti. Alistuva käytös on minulle valtava turn-off.
Miltäs nyt kuulostaa? ;)
Ei muuta arviotani yhtään. Nähtävästi sijoitat omat myönteiset, maskuliiniset ominaisuutesi Prinssi Rohkeaan. Prinssi Rohkeat eivät mielestäni pidä alistuvista naisista, eivät todellakaan. Ehkä ne kaverisi eivät olekaan Prinssi Rohkeita, vaan sinä itse olet. Et vain itse ymmärrä olevasi. Ap
En ole kysynyt heiltä asiasta, mutta minun on todella vaikea kuvitella näiden naispuolisten ystävieni heiluttavan tahtipuikkoa romanttisissa ja seksuaalisissa tilanteissa.
Tämä edelleen vahvistaa käsitystäni siitä, että nuo kaverisi eivät ole Prinssi Rohkeita. Koska kyllähän se tahtipuikkoa heiluttava useimmiten kuitenkin loppupeleissä nainen on. Ja ilman mitään riitaa. Näinhän se on eläinmaailmassakin hyvin pitkälti, että uros on se ulkoministeri, mutta nainen sisäministeri.
Mutta näin ne omat kokemukset ja näkemykset vaihtelevat riippuen siitä millainen ystäväpiiri ja kokemusmaailma on. Tähän selvästi liittyvät myös käsitykset sukupuolirooleista.
Ei kai kukaan muukaan tuollaista räkättäjää halua? Oli sitten mies tai nainen, niin ero tuollaisesta tulee.
Minusta kyky ottaa toinen vastaan ei välttämättä vaadi paljon sanoja, vaan kuuntelua enemmän noin ylipäätään. Sanojen asettaminen toisen suuhun ei oikein olisi kunnioittavaa, vaan asioita voi muotoilla itse puhumalla ja toinen voi auttaa kysymällä tarkennuksia.
Minusta tuntuu, että aika moni suomalaismies itse asiassa on Prinssi Rohkea omalle naiselleen.