Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin muutettua itseäni vähemmän pinnalliseksi kumppaninhaun suhteen?
22.07.2021 |
Olen n. 35-vuotias nainen ja kärsinyt oikeastaan koko elämäni siitä, että hyvin harva vastapuolen edustaja sytyttää. Olen käynyt elämäni aikana treffeillä niin paljon, etten kehtaa todellista määrää edes anonyyminä paljastaa. Vastaan on tullut paljon sympaattisia ja mukavia miehiä mutta myönnän etsiväni sitä neulaa heinäsuovasta eli mm. miehekästä, hyvätuloista sekä älykästä miestä. Eli olen juuri niitä parjattuja naisia, jolle pituus 180 cm on ihan minimivaatimus ja jolle miehen palkkatasolla ja jopa miehen riittävän matalalla äänellä on merkitystä.
Olen yrittänyt tutustua "vaatimattomampiinkin" miehiin ajatuksenani se, että tutustumisen myötä syttyisin. Näin ei kuitenkaan ole käynyt ja olen kokenut itseni tavallaan huijariksikin siksi, etten ole ihan jo alussa tuonut ilmi epäluulojani suhteen muodostumisen kannalta. Toinen on saattanut ehtiä jo ihan kunnolla ihastua siinä vaiheessa, kun minä olen päättänyt tapailun.
Olen analysoinut itseäni ja selvää on se, että mitätöiminen vanhempieni taholta on saanut aikaan korostetun halun pärjätä ja myös näyttää pärjäämiseni. Olen esimerkiksi todella joutunut taistelemaan saavuttaakseni nykyisen elintasoni. Tukiverkkoja ei oikeastaan koskaan ole ollut ja olen nuorempana ollut suhteissa, joissa olen toistanut samaa näkymättömyyden kaavaa kuin lapsuudenkodissanikin. Eli en ole ollut vaativa, en ole loukkaantunut synttäreitteni toistuvasta unohtelusta, en ole olettanut opiskelijanakaan paremmin tienaavan kumppanini tarjoavan minulle edes pitsaa jne. Olen ollut itse avulias ja pyrkinyt ostamaan hyväksyntää helppoudellani. Olen ollut kynnysmatto suuren osan elämästäni ja yksinkertaisesti todennut, ettei sellainen enää riitä minulle. Olen kyllästynyt olemaan se, jolta kumppanini lainaa rahaa (jota siis ei itsellänikään ole paljoa ollut), joka peittelee olohuoneen matolle sammuneen kumppanin yöksi, joka kiinnittää lamput muutossa, joka et tee rikosilmoitusta pahoinpitelystään ja joka selvittelee kaikki kotiin liittyvät käytännön asiat.
Olen tehnyt hurjasti töitä saavuttaakseni nykyisen elämäntilanteen, jossa minun ei enää tarvitse pelätä rahallisesti. Enemmän pelkään sitä, että löydän taas itseni treffailemasta miestä, jolla on taloudellisia ongelmia/elämänhallintaongelmia/huono itseluottamus/mielenterveydellisiä ongelmia/vihanhallintaongelma. Minulla on monipuolista tietotaitoa sekä lisäksi uteliaisuutta oppia lisää. Haluaisin kovasti vielä joskus elämässäni tuntea kumppanini tuovan minulle jotakin, jota minulla itselläni ei vielä ole. Se voi olla uusia kokemuksia, uutta tietoa, uusia näkökulmia tai taitoja. Ilahtuisin kovasti myös siitä, että joku haluaisi ostaa jotakin kaunista syntymäpäivänäni. Haluaisin lisäksi kumppanin, josta olla aidosti ylpeä. Olenko ihan hakoteillä ajatusteni suhteen? Tälläkin palstalla törmää ihan hirveän usein yleistyksiin, joissa "nirsot" naiset eivät ymmärrä omaa tasoaan jne. Ulkonäköni puolesta olen sinut ja uskoisin, ettei se ole asiassa kynnyskysymys.
Miten sitten toimia maailmassa, jossa kovinkaan montaa miestä ei koe voivansa katsovansa samalta tasolta saati ylöspäin? Ideaalitilanne olisi varmasti se, että pariskunta kokisi tervettä ylpeyttä toisiaan katsoessaan? Vai eikö ole? Haluaisin kovasti rakkaudellisen parisuhteen. Voisinko tehdä jotakin alentaakseni rimaani?
Kommentit (191)
AP taitaa olla markkina-arvoltaan aika alhainen. Suosittelen pysymään jännissä miehissä, vakka kantensa valitsee ja reikä se on rinkelilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa valitettavasti siltä, ettet ole haluamasi kaltaisen miehen kanssa kuitenkaan samaa tasoa. Miehellä pitäisi olla komea naama ja kova sosioekonominen asema, vaikket itse ole niitä asioita jotka vastaavasti nostavat naisen tason korkealle - nuori, kaunis ja (anteeksi vaan) henkisesti tasapainoinen. Kovan luokan mies ei halua sairaissa parisuhteissa traumatisoitunutta ex-kynnysmattoa, vaan sellaisen naisen joka on alunperinkin osannut pitää rajansa ja hakea järkevää seuraa. Haluat TOP 5% miehen, vaikket yllä naisissa edes TOP 20% joukkoon.
Jokainen normaalijärjellä varustettu tajuaa tuon. Naisille hyvä nyrkkisääntö on, että jos komistusta ei näkynyt ikävuosina 17-22v eli naisen lyhyttäkin lyhyemmän kauneushuipun aikana niin ei sitä takuuvarmasti näy vanhempanakaan, puhumattakaan jos ikä on lähempänä neljää kuin kolmeakymppiä. Naisen arvo laskee kuin lehmän häntä joka vuosi ja kohta ap ei kelpaa enää edes niille tavallisille ja lyhyille miehille.
Huvittavia ovat nämä akateemiset neljääkymppiä lähestyvät tohtorinraakit, jotka valittavat kun eivät löydä"tasoistaan"miestä:D Ne miehet katselevat huomattavasti nuorempia naisia. 35v tohtoritädille sopiva olisi joku 60v yliopiston proffa.
Olen 30v. nainen ja tähän asti kysyntää on riittänyt 20-41v. miehissä.
Selitä.
Ei ole jos niillä miehillä on pienintäkään valinnanvaraa naisista. Tietysti tuolta puiston penkeiltä voi näin kesäaikaan löytää niitä miehiä, joilla on sinullekkin kysyntää.
Asia on hyvin yksinkertainen, jos nainen haluaa jonkun miehen niin sen miehen haluavat muutkin naiset ja se menee nuorimmalle ja kauniimmalle. Siis jos puhutaan niistä miehistä, joita nainen oikeasti haluaa. Tietysti niistä miehistä nainen voi valita, joita ei halua yksikään toinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä traumalta (tai joltain muulta ongelmalta), jos oikeasti koet, että juuri kukaan mies ei ole samalla tasolla tai ”ylempänä” kuin sinä.
Jos sinulla on joku ihan poikkeuksellinen tulotaso, niin sitten sinun kaiken järjen mukaan pitäisi liikkua sellaisissa piireissä, joissa muillakin on samat meiningit. Verkostoidu siellä, ja sitten aina kun joku täyttää ulkonäkökriteerit, isket kiinni.
Eivät ne kovan tulotason miehet ota mitään 35v raakkia vaan katselevat nuoria missejä vaikka olisivat rumiakin, puhumattakaan komeista.
Tuo ap:n kokema on vain hänen omaa lapsellista prinsessaharhaansa ja unen näkemistä. Oikeasti hän on ikääntyvä harmaahiirulainen, joka ei vain kelpuuta tasoistaan miestä ja näkee unia pitkästä komeasta toimitusjohtajasta.
Onhan tuo vähän fantasia, kun suurin osa esim oman tuttavapiirini DI-uraa tekevistä ei kyllä varmaan täyttäisi näitä ulkonäkökriteerejä. Sitten taas ne perinteisesti komeimmat eivät välttämättä ole siltikään mitään uratykkejä. Harmillisen tavallisia miehiä suurin osa :D
Merkittävällä osalla kumppani jo opiskeluajoilta. Toki toista kierrosta näyttää jo joillekin olevan luvassa..
No, ehkä kauppialaiset sopisivatkin ap:lle paremmin. Voitte sitten excelöidä kulut tarkasti, niin ei kukaan hyödy kenestäkään.
Ap kuulostaa paljon ystävältäni. Hänen kriteerinsä miehille ovat aina olleet noita taloudellisia ja kaikki siten valitut miehet poikkeuksetta pers häiriöisiä.
Suosittelen etsimään miestä sillä perusteella, että kuka sytyttää ja tuntuu pantavalta ja seksikkäältä ja jatkotutustuessa lisäksi mukavalta. Ne ovat tärkeimpiä ominaisuuksia kuin raha ja status.
Ei haittaa mitää, kunhan tuot tuon pinnallisuutesi heti esille. Tyhmähän miehen täytyy olla, jos tollasen potaskan jälkeen kiinnostuu siusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa valitettavasti siltä, ettet ole haluamasi kaltaisen miehen kanssa kuitenkaan samaa tasoa. Miehellä pitäisi olla komea naama ja kova sosioekonominen asema, vaikket itse ole niitä asioita jotka vastaavasti nostavat naisen tason korkealle - nuori, kaunis ja (anteeksi vaan) henkisesti tasapainoinen. Kovan luokan mies ei halua sairaissa parisuhteissa traumatisoitunutta ex-kynnysmattoa, vaan sellaisen naisen joka on alunperinkin osannut pitää rajansa ja hakea järkevää seuraa. Haluat TOP 5% miehen, vaikket yllä naisissa edes TOP 20% joukkoon.
Jokainen normaalijärjellä varustettu tajuaa tuon. Naisille hyvä nyrkkisääntö on, että jos komistusta ei näkynyt ikävuosina 17-22v eli naisen lyhyttäkin lyhyemmän kauneushuipun aikana niin ei sitä takuuvarmasti näy vanhempanakaan, puhumattakaan jos ikä on lähempänä neljää kuin kolmeakymppiä. Naisen arvo laskee kuin lehmän häntä joka vuosi ja kohta ap ei kelpaa enää edes niille tavallisille ja lyhyille miehille.
Huvittavia ovat nämä akateemiset neljääkymppiä lähestyvät tohtorinraakit, jotka valittavat kun eivät löydä"tasoistaan"miestä:D Ne miehet katselevat huomattavasti nuorempia naisia. 35v tohtoritädille sopiva olisi joku 60v yliopiston proffa.
Olen 30v. nainen ja tähän asti kysyntää on riittänyt 20-41v. miehissä.
Selitä.Ei ole jos niillä miehillä on pienintäkään valinnanvaraa naisista. Tietysti tuolta puiston penkeiltä voi näin kesäaikaan löytää niitä miehiä, joilla on sinullekkin kysyntää.
Asia on hyvin yksinkertainen, jos nainen haluaa jonkun miehen niin sen miehen haluavat muutkin naiset ja se menee nuorimmalle ja kauniimmalle. Siis jos puhutaan niistä miehistä, joita nainen oikeasti haluaa. Tietysti niistä miehistä nainen voi valita, joita ei halua yksikään toinen nainen.
Korkean tason miestä ei kiinnosta kuinka kaunis nainen on. Kauneus on kirsikkana kakun päällä, muiden ominaisuuksien päällä, kuten yhtenevät arvot. Meillä on AINA ollut kauniita naisia. Mitä muuta tuo mukanaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa valitettavasti siltä, ettet ole haluamasi kaltaisen miehen kanssa kuitenkaan samaa tasoa. Miehellä pitäisi olla komea naama ja kova sosioekonominen asema, vaikket itse ole niitä asioita jotka vastaavasti nostavat naisen tason korkealle - nuori, kaunis ja (anteeksi vaan) henkisesti tasapainoinen. Kovan luokan mies ei halua sairaissa parisuhteissa traumatisoitunutta ex-kynnysmattoa, vaan sellaisen naisen joka on alunperinkin osannut pitää rajansa ja hakea järkevää seuraa. Haluat TOP 5% miehen, vaikket yllä naisissa edes TOP 20% joukkoon.
Jokainen normaalijärjellä varustettu tajuaa tuon. Naisille hyvä nyrkkisääntö on, että jos komistusta ei näkynyt ikävuosina 17-22v eli naisen lyhyttäkin lyhyemmän kauneushuipun aikana niin ei sitä takuuvarmasti näy vanhempanakaan, puhumattakaan jos ikä on lähempänä neljää kuin kolmeakymppiä. Naisen arvo laskee kuin lehmän häntä joka vuosi ja kohta ap ei kelpaa enää edes niille tavallisille ja lyhyille miehille.
Huvittavia ovat nämä akateemiset neljääkymppiä lähestyvät tohtorinraakit, jotka valittavat kun eivät löydä"tasoistaan"miestä:D Ne miehet katselevat huomattavasti nuorempia naisia. 35v tohtoritädille sopiva olisi joku 60v yliopiston proffa.
Olen 30v. nainen ja tähän asti kysyntää on riittänyt 20-41v. miehissä.
Selitä.Ei ole jos niillä miehillä on pienintäkään valinnanvaraa naisista. Tietysti tuolta puiston penkeiltä voi näin kesäaikaan löytää niitä miehiä, joilla on sinullekkin kysyntää.
Asia on hyvin yksinkertainen, jos nainen haluaa jonkun miehen niin sen miehen haluavat muutkin naiset ja se menee nuorimmalle ja kauniimmalle. Siis jos puhutaan niistä miehistä, joita nainen oikeasti haluaa. Tietysti niistä miehistä nainen voi valita, joita ei halua yksikään toinen nainen.
Teoriassasi on pielessä se, että kuvittelet kaikkien haluttavien miesten haluavan nuoremman ja kauniimman naisen. Ja kuvittelet kaikkien naisten haluavan komeimman ja rikkaimman miehen. Älä ryhdy tiedemieheksi, sinulla ei ole edellytyksiä teorioiden muodostamiseen tosiasioiden pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy ensimmäiseksi todeta se, etten ole yllättynyt kommenttien sisällöistä. Yksi arvostelee siitä, että väheksyn pienipalkkaisissa ammateissa kituuttavia ihmisiä. Toinen arvostelee siitä, että arvoni ovat kuralla. Kolmas huomauttelee siitä, että koska olen sattunut saamaan huonot eväät lapsuudenkodistani, en saisi tavoitella kumppaniltani mitään keskimääräistä duunaria kunnianhimoisempaa. Viidennen mielestä minun pitäisi ottaa kumppanikseni bussikuski, jonka kanssa voisin ottaa yhteisen asuntolainan ja muuttaa lähiöön. Kuudennen mielestä minun pitäisi hyväksyä kumppanikseni mielestäni epäviehättäviä miehiä. Seitsemännen mielestä kolmekymppinen nainen on parisuhdemarkkinoilla sellaista kuraa, ettei kannata edes yrittää. Kahdeksannen mielestä olen luonteeltani niin "kova", että puistattaa. Yhdeksännen mielestä taas olen "tuettava". Kymmenennen mielestä minun pitäisi hoitaa pääni kuntoon. Yhdennentoista mukaan olen narsistinen tyhjäsielu. Kahdennentoista mielipide minusta oli painokelvoton. Saatoin unohtaa jonkun moitteen eivätkä myöskään tulleet listatuksi aikajärjestyksessä.
Kiitokset myös muutamille kommentoijille hyvinkin rakentavista kommenteista. Tämä oli kaikkiaan hyvin mielenkiintoista. Jaksan kaikista saamistani ilkeistä kommenteista huolimatta uskoa siihen, että jos olen treffihistoriassani ollut 90-prosenttisesti se pakkien antaja ja parisuhteissani 100-prosenttisesti, varmasti kelpaan vielä joskus jollekin, joka kelpaa minulle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa valitettavasti siltä, ettet ole haluamasi kaltaisen miehen kanssa kuitenkaan samaa tasoa. Miehellä pitäisi olla komea naama ja kova sosioekonominen asema, vaikket itse ole niitä asioita jotka vastaavasti nostavat naisen tason korkealle - nuori, kaunis ja (anteeksi vaan) henkisesti tasapainoinen. Kovan luokan mies ei halua sairaissa parisuhteissa traumatisoitunutta ex-kynnysmattoa, vaan sellaisen naisen joka on alunperinkin osannut pitää rajansa ja hakea järkevää seuraa. Haluat TOP 5% miehen, vaikket yllä naisissa edes TOP 20% joukkoon.
Jokainen normaalijärjellä varustettu tajuaa tuon. Naisille hyvä nyrkkisääntö on, että jos komistusta ei näkynyt ikävuosina 17-22v eli naisen lyhyttäkin lyhyemmän kauneushuipun aikana niin ei sitä takuuvarmasti näy vanhempanakaan, puhumattakaan jos ikä on lähempänä neljää kuin kolmeakymppiä. Naisen arvo laskee kuin lehmän häntä joka vuosi ja kohta ap ei kelpaa enää edes niille tavallisille ja lyhyille miehille.
Huvittavia ovat nämä akateemiset neljääkymppiä lähestyvät tohtorinraakit, jotka valittavat kun eivät löydä"tasoistaan"miestä:D Ne miehet katselevat huomattavasti nuorempia naisia. 35v tohtoritädille sopiva olisi joku 60v yliopiston proffa.
Olen 30v. nainen ja tähän asti kysyntää on riittänyt 20-41v. miehissä.
Selitä.Ei ole jos niillä miehillä on pienintäkään valinnanvaraa naisista. Tietysti tuolta puiston penkeiltä voi näin kesäaikaan löytää niitä miehiä, joilla on sinullekkin kysyntää.
Asia on hyvin yksinkertainen, jos nainen haluaa jonkun miehen niin sen miehen haluavat muutkin naiset ja se menee nuorimmalle ja kauniimmalle. Siis jos puhutaan niistä miehistä, joita nainen oikeasti haluaa. Tietysti niistä miehistä nainen voi valita, joita ei halua yksikään toinen nainen.
Just, just. Kumma kyllä ikinä ei ole tarvinnut ottaa mitään puistohengailijaa.
Mut hei, kai sä tiedät paremmin vaikka et koskaan pääsekään koskettamaan naista 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ap tästä ketjusta. Olen sinua 10v nuorempi ja tunnistan itseni tuosta kuvauksesta, jos jatkan elämää samanlaisena niin olen 10v päästä samassa tilanteessa. Kerkeän tekemään muutoksen paremmin jo nyt. Toivotaan että sinäkin löydät sopivan kumppanin, en osaa mitään muuta sanoa.
Sehän minulta jäi kysymättä, että mistä sinä miestä etsit? Jos sinulla on vain naispuolisia kavereita (niin kuin itse kerrot), niin ovatko he sinkkuja vai perheellisiä? Minkälainen on tuttavapiirisi, se on tietenkin luontevin paikka etsiä seurustelukumppania. Toinen taho on työpaikka, mutta jos työskentelet naisvaltaisella alalla se voi olla hankalampi rasti.
Sait aika kipakkaa palautetta, mutta ehkä osasit odottaakin sitä. Kukaan meistä ei tunne sinua ja luemme vain sitä mitä tänne itsestäsi kirjoitat ja saamme siitä vaikutelmia. Siinä voisi olla mietinnän paikka millaisena muut näkevät sinut ja millaisena itse näet itsesi tai peilaudut ystäviesi silmistä, jotka eivät halua loukata sinua. Oletko kysynyt heiltä mielipidettä omiin kysymyksiisi, jotka täällä esitit? He tuntevat sinut paremmin kuin me, joten kannattaa ehkä rohkaista heitä kertomaan mistä kenkä puristaa ja mitä voisi seuraavaksi kokeilla.
Se on ainakin selvää ja siitä moni huomautti, että nuo vaatimuslistat ovat eräänlainen oire menneestä. Ne kahlitsevat ja antavat sinusta tietynlaisen vaikutelman, jos tuot niitä esille. Silloin voit kohdata miehiä, joiden kanssa asetut törmäyslistalle samanlaisuutesi kanssa tässä asiassa. Eli miehellä voi myös olla odotuksia, joita et pystykään täyttämään.
Älä tee liian pikaisia johtopäätöksiä ihmisistä. Silloin heijastat vain omia ennakkoluulojasi heihin niin kuin täällä palstalla usein käy. Se ei tunnu kivalta niin kuin nyt omissa nahoissasi saat kokea. Lisäksi tuollaiset ennakkoluulot voivat johtaa sinut syvemmälle niihin asioihin, joita et enää elämääsi tarvitse. Psykoterapiassa olet varmasti jo tutustunut omaan kiintymyssuhdemalliisi ja siihen mikä osuus tuolla mallilla on seksuaalisen kiinnostuksen syttymisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja mietteitä apn kanssa. Tosin mulla ei ole vaatimuksia vaikkapa pituuden suhteen. Oma kokemukseni on, että hyvin monet miehet kokevat epävarmuutta mun seurassa. Itse olen normaalipituinen ja -painoinen maisteri, jolla on omistusasunto ja ihan nätti kroppa ja naama. Jos yritän tapailla miestä, joka ei ole ns samalla tasolla, niin seurauksena on kaikenlaista nälvimistä jne miehen osalta. Yrittävät syödä mun itsetuntoa. Huonostihan siinä käy. En mä halua sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy ensimmäiseksi todeta se, etten ole yllättynyt kommenttien sisällöistä. Yksi arvostelee siitä, että väheksyn pienipalkkaisissa ammateissa kituuttavia ihmisiä. Toinen arvostelee siitä, että arvoni ovat kuralla. Kolmas huomauttelee siitä, että koska olen sattunut saamaan huonot eväät lapsuudenkodistani, en saisi tavoitella kumppaniltani mitään keskimääräistä duunaria kunnianhimoisempaa. Viidennen mielestä minun pitäisi ottaa kumppanikseni bussikuski, jonka kanssa voisin ottaa yhteisen asuntolainan ja muuttaa lähiöön. Kuudennen mielestä minun pitäisi hyväksyä kumppanikseni mielestäni epäviehättäviä miehiä. Seitsemännen mielestä kolmekymppinen nainen on parisuhdemarkkinoilla sellaista kuraa, ettei kannata edes yrittää. Kahdeksannen mielestä olen luonteeltani niin "kova", että puistattaa. Yhdeksännen mielestä taas olen "tuettava". Kymmenennen mielestä minun pitäisi hoitaa pääni kuntoon. Yhdennentoista mukaan olen narsistinen tyhjäsielu. Kahdennentoista mielipide minusta oli painokelvoton. Saatoin unohtaa jonkun moitteen eivätkä myöskään tulleet listatuksi aikajärjestyksessä.
Kiitokset myös muutamille kommentoijille hyvinkin rakentavista kommenteista. Tämä oli kaikkiaan hyvin mielenkiintoista. Jaksan kaikista saamistani ilkeistä kommenteista huolimatta uskoa siihen, että jos olen treffihistoriassani ollut 90-prosenttisesti se pakkien antaja ja parisuhteissani 100-prosenttisesti, varmasti kelpaan vielä joskus jollekin, joka kelpaa minulle.
ap
Vaikutat k*sipäiseltä ja hankalalta ihmiseltä jolla menevät defenssit päälle heti kun koet että joku vähänkin arvostelee.
Traumat ovat todellakin käsittelemättä.
Ehkä sitten olet hyvännäköinen. Miehenä tiedän kyllä että monille miehille kelpaa millainen riivinrauta tahansa jos ulkonäkö on kuosissa. Mutta onnellisen parisuhteen saamisessa se ei sinua auta.
Luultavasti löydät uuden hyväksikäyttävän k*sipään, vain komeampana ja varakkaampana versiona. Vahvalla ja hyväsydämisellä miehellä ei ole mitään syytä haluta olla kanssasi.
Kiltille ja ymmärtäväiselle miehelle joka sattaisi ymmärtää sinua, annat tietysti pakit koska miehen tulee olla sinua vahvempi koska oikeasti pelkäät olla vahva itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
Tätä kysytään siksi koska eri sukupuolilla on tyypillisesti eri asioita joita halutaan kumppanilta.
Sinä tarjoat asioita joita naiset tyypillisesti toivovat mieheltä, ja perustelet tätä samankaltaisuudella. Mutta kun ne pehmeät ja feminiiniset naiset haluavat saman komean, menestyneen ja vaikeudet selvittävän itsevarman ja määrätietoisen miehen.
Vain perustelu on eri (samankaltaisuus vs vastakohdat vetoavat toisiinsa).
Sama kuin jos minä toivoisin samankaltaista naista eli siroa, hoikkaa, sporttista naista joka rakastaa seksiä eikä välitä rahasta tai luksuksesta. Nuo imonaisuudet ovat ikävä kyllä halutumpia naisessa kuin miehessä.
Sillä vahvamiehellä on jo rahaa ja turvaa. Ehkä naiselta halutaan jotain mitä ei itsellä jo ole.
Olet oikeassa. Ap:n kannattaa miettiä tätä eikä tarjota miehelle sitä mitä hänellä on omastakin takaa tai ainakaan korostaa sitä.
Mutta ap:lle saattaisi sopia paremmin hiukan feminiinisempi mies, sikäli feminiininen, että jaksaa pohtia syntyjä syviä. Tutkija tai joku vastaava. Ns. supermenestyjämiehet ovat lähes aina todella suoraviivaisia ja nopeita, lyhyt huumori, nopeat päätökset, sarkasmi. Fiksuja, tunneälykkäitä, myös empaattisia, mutta he eivät etsi "tuettavia" naisia, vaan sellaisia, joilla on oma feminiininen panoksensa annettavanaan. Samantyyppisiä kuin he itse, mutta feminiinisenä versiona tavallaan. Tämä toki vain minun kokemukseni henkilökohtaisesti ja tuttavapiirin kautta.
Pitkälti näin.
Pehmeämpi mies joka on utelias mutta ymmärtää tunteita ja näkee jotain ap:n kovan pinnan alla ja kenties auttaa tuomaan sen pehmeämmän puolen esiin.
Mutta useimmilla naisilla on ajatteluun koodattu periaate ettei mies saa milloinkaan olla pehmeämpi, heikompi, vähemmän menestynyt tai lyhyempi kuin nainen.
Se on siten vähän ongelmallista kun naisen vahvuudet ovat lähinnä maskuliinisiksi katsottuja ominaisuuksia, mutta tämä ei hyväksy vastakappalettaan eli miestä joka omaa feminiinisiä ominaisuuksia. Ja nyt siis puhutaan luonteesta.
Anteeksi nyt vain mutta minä en ole millään tavalla maskuliininen nainen. Mistä ihmeestä se käsitys on saatu? Siitäkö, että tienaan hyvin ja kuulun parhaimmin toimeentulevaan prosenttiin suomalaisista palkansaajista. Ikäluokassani kuulun vielä huomattavasti pienempään vähemmistöön. Tarkoituksella en ole tulotasoani tarkentanut koska en ole halunnut herrättää närää. Lishuomiona sekin, että myös miehet voivat olla kullankaivajia.
Olen perusluonteeltani empaattinen ja kiltti. Kovuutta minussa ei ole kuin opeteltuna niin, että olen pystynyt työelämässä saavuttamaan jalansijaa sekä taloudellisesti turvatun aseman loppuelämäkseni. Jos minulla olisi ollut edes ns. normaali perhe, olisin saattanut saada turvaa sieltä. Olen turvani itse itslleni rakentanut ja jos se tekee minusta kovan, ymmärrän kirjoituksesi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan samaa menneisyydestäni. Laitan tähän lyhyesti kommentit.
1. Ihailet ”vahvuutta”. Vahvuus on sinulle sitä, että on ulkoiset asiat kunnossa.
2. Rakkautta voi olla vain vapaudessa, missä toista ei arvostella jollain arvoasteikolla.
3. Millaisia ystäviä sinulla on? Heidän kaltainen yleensä on myös tuleva puolisosi. Et varmaan pidä ystäviä tyhmänä ja heikkona?
Kaiva siis syvemmälle, et ole vielä perillä. Rakkaus on paljon enemmän kuin jtn ulkoista.
Kommentoin nyt vähän:
1. Vahvuus todellakin on minulle yhdeltä kantilta sitä, että ulkoiset asiat ovat kunnossa. Mikä tästä tekee väärää? Tiedän, ettei elämässä mikään ole varmaa mutta todennäköisyydet ovat erilaisia erilaisista lähtötilanteista tulevilla.
2. Jotta rakkaus voi syttyä, kiinnostuksen pitää ensin herätä. Minun kiinnostukseni herättää henkilö, joka on vaikeuksien kautta päätynyt voittoon. Ei lannistu vaan yrittää kunnes onnistuu.
3. Ysväväpiiriini kuuluu enimmäkseen itsenäisiä sinkkunaisia, joiden kanssa voi keskustella oikeastaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tai olla vain hiljaa.
Itsenäiset sinkkunaiset, siinä loppuelämän tulos.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
No mitäs jos se seurastasi nauttiva fiksu ja utelias mies, joka saa sinutkin nauramaan onkin 170 cm, normaalituloinen ja äänikään ei ole erityisen matala? Vastauksissasi mainitset usein juuri niitä asioita, jotka parisuhteessa pitääkin toimia, joten ne tuskin ovat se ongelma tässä. Vaan että ei kelpaa, jos paketti ei näytä ulkopuolisille hyvältä vaikka olisikin oikeasti juuri sinulle täydellinen? Silloin vika on sinussa, ei miehissä.
Juuri näihiin miehiin olen yrittänyt tutustua mainitessani aloituksessani niistä "vaatimattomammista". Jos seksuaalinen kemia puuttuu, parisuhteesta ei tule mitään. Valitettavasti kumppanista nauttiminen fyysisenä kokemuksena ei ole vain miesten etuoikeus.
ap
Palstamiehet ymmärtävät kyllä sen, jos ylipainoinen nainen tai esimerkiksi rekkalesbon näköinen nainen ei sytytä, ja kun ei ole seksuaalista vetovoimaa, ei ole kemiaa. Mutta sitten miehen ylipaino onkin ihan eri asia, "eihän se voi vaikuttaa" ja miehen pituus tai ulkonäkö muutenkaan eivät tietysti "voi vaikuttaa" kun nehän ovat "asioita, joille ei itse mahda mitään".
Eli summa summarum: kuulemma naisen ulkonäöllä on merkitystä, mutta miehen ei.
Minun ei tietysti pitäisi kirjoittaa mitään, kun en ole koskaan seurustellut. Syynä paljolti oma ujous ja erilaiset menneisyyden kokemukset, jotka ovat tehneet minusta liiankin varovaisen. Silti jaan aikalailla eri maailman kuin sinä koen mieluummin turvalliseksi ja mukavaksi sen, että toinen ei ole liian täydellinen. En siis missään nimessä hakisi mitään parasta vaihtoehtoa ja kokisin asian niin, että minulle sopii se "tavallinenkin" ihan hyvin ja on vaan parempi niin. Tällä tarkoitan niin toisen ulkonäköä kuin asemaa tai koulutus sekä työtä muutenkin. Tietysti luonne ja persoona tärkeä ja niistä en tinkisi, kun olen esim vanhempieni aika ikävää käytöstä ja riitelyä katsonut. Ihmisten täytyy kuitenkin sopia toisilleen, että kaikki toimii. Tietysti ap on menestynyt ihminen jos vertaa minuun ja ehkä se tuo enemmän sitä ajattelua, että toisenkin pitää jotain parempaa. Itse en taas jaa niitä arvoja, vaikka vanhempani ( duunaritaustastaan huolimatta) aina korostavat sitä kuinka kumppanilla pitäisi kuulemma olla rahaa ja äitinikin aina puoliksi tosissaan ehdottelee kuinka minunkin pitäisi mennä vihille jonkun rikkaan kanssa, että olisi rahaa.
Tulee sellainen kuva, että äitini olisi ollut valmis itse menemään melkein vaan "rahasta" naimisiin ja surkutteli välillä kun sitten valitsi köyhän isäni. Heillä omat riitansa ja aika vähän rahaa ollut. Itseä silti ärsyttää ja sanon aina äidilleni etten voisi itse toimia niin, että vaan toisen rahat ja asema merkitsisi. Minua ihan ällöttää se kaikki ja sanonkin joskus, että pitäisikö "ottaa" rikas mies, vaikka hän kohtelisi huonosti kun raha sitten äitini mielestä korvaisi kaiken. Tietysti tämä on yleistystä, mutta vanhoollinen käsitys varsinkin äidilläni ja toisten tittelit liiankin tärkeitä. Minä en ajattele niin ja arvostan jokaista ihmistä riippumatta mistään muista asiosta.
Sitä en sitten tiedä miten itseni käy ja onko minulla koskaan kumppania. Vanhemmat antaneet todella huonon esimerkin kuinka kaikki menee pieleen ja mistään tunteista ei meillä puhuta. Siihen kiusaaminen ja yksinäisyys lisäksi sekä huono itsetunto niin en koe pystyväni päästämään ketään niin lähellä tai luottamaan. Olen siinä mielessä kasvanut vikasuuntaan ja tottunut olemaan liikaa yksin ja vanhemmat eivät kunnolla välittäneet. Pitäisi siis korjata itseä ja olla rohkeampi. Muuten jään yksin. Lapsia tosin en koskaan halua.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy ensimmäiseksi todeta se, etten ole yllättynyt kommenttien sisällöistä. Yksi arvostelee siitä, että väheksyn pienipalkkaisissa ammateissa kituuttavia ihmisiä. Toinen arvostelee siitä, että arvoni ovat kuralla. Kolmas huomauttelee siitä, että koska olen sattunut saamaan huonot eväät lapsuudenkodistani, en saisi tavoitella kumppaniltani mitään keskimääräistä duunaria kunnianhimoisempaa. Viidennen mielestä minun pitäisi ottaa kumppanikseni bussikuski, jonka kanssa voisin ottaa yhteisen asuntolainan ja muuttaa lähiöön. Kuudennen mielestä minun pitäisi hyväksyä kumppanikseni mielestäni epäviehättäviä miehiä. Seitsemännen mielestä kolmekymppinen nainen on parisuhdemarkkinoilla sellaista kuraa, ettei kannata edes yrittää. Kahdeksannen mielestä olen luonteeltani niin "kova", että puistattaa. Yhdeksännen mielestä taas olen "tuettava". Kymmenennen mielestä minun pitäisi hoitaa pääni kuntoon. Yhdennentoista mukaan olen narsistinen tyhjäsielu. Kahdennentoista mielipide minusta oli painokelvoton. Saatoin unohtaa jonkun moitteen eivätkä myöskään tulleet listatuksi aikajärjestyksessä.
Kiitokset myös muutamille kommentoijille hyvinkin rakentavista kommenteista. Tämä oli kaikkiaan hyvin mielenkiintoista. Jaksan kaikista saamistani ilkeistä kommenteista huolimatta uskoa siihen, että jos olen treffihistoriassani ollut 90-prosenttisesti se pakkien antaja ja parisuhteissani 100-prosenttisesti, varmasti kelpaan vielä joskus jollekin, joka kelpaa minulle.
ap
Kyse ei ole kelpaamisesta. Jostain syystä se on ajatus ja asenne, joka ihmisillä on kun puhutaan pariutumisesta. Rakastuminen ei tapahdu sen pohjalta kenelle kelpaa tai kuka kelpaa minulle vaan sen pohjalta, että toisessa ihmisessä on jotakin joka saa minut tuntemaan oloni hyväksi ja rakastetuksi ja minä saan toiselle myös sen saman olon. Että juuri tämä ihminen ymmärtää minua paremmin kuin kukaan muu ja minä häntä ja yhdessä haluamme tutustua toisemme persoonallisuuksiin niin syvästi, että siitä toisesta tulee perhe ja kaikki. En nyt oikein osaa pukea sanoiksi tätä. Ammatilla, harrastuksilla, ystäväpiirillä - millään noilla ei ole mitään väliä kun kohtaa sen ihmisen joka olemalla oma itsensä saa sinut haluamaan tietää lisää hänestä ja ottamaan hänet vastaan täysin sellaisena kuin hän on. Olin ennen aika pinnallinen ja oli vaikea löytää kumppania kun kukaan ei natsannut. Oli vääränlainen pukeutumistyyli (joo naurettavaa) ja sitä ja tätä. Jokin minussa muuttui ja jätin pinnallisuudet taakseni. Tapasin ihmisen kenessä minua ei kiinnostanut mikään muu kuin se minkälainen hän on ihmisenä. Nyt meillä on oma perhe. Ehkäpä sinä tapaat joku päivä sen ihmisen, jonka kohdalla et ajattele yhtään mitään kriteereitä ja ulkoisia juttuja.
Kannatatko sukupuolistereotypioita?! Eli miehen pitää olla MIES eikä vänisijä?! Mutta nainen saa olla heikko vänisijä kuten ap?