Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin muutettua itseäni vähemmän pinnalliseksi kumppaninhaun suhteen?
22.07.2021 |
Olen n. 35-vuotias nainen ja kärsinyt oikeastaan koko elämäni siitä, että hyvin harva vastapuolen edustaja sytyttää. Olen käynyt elämäni aikana treffeillä niin paljon, etten kehtaa todellista määrää edes anonyyminä paljastaa. Vastaan on tullut paljon sympaattisia ja mukavia miehiä mutta myönnän etsiväni sitä neulaa heinäsuovasta eli mm. miehekästä, hyvätuloista sekä älykästä miestä. Eli olen juuri niitä parjattuja naisia, jolle pituus 180 cm on ihan minimivaatimus ja jolle miehen palkkatasolla ja jopa miehen riittävän matalalla äänellä on merkitystä.
Olen yrittänyt tutustua "vaatimattomampiinkin" miehiin ajatuksenani se, että tutustumisen myötä syttyisin. Näin ei kuitenkaan ole käynyt ja olen kokenut itseni tavallaan huijariksikin siksi, etten ole ihan jo alussa tuonut ilmi epäluulojani suhteen muodostumisen kannalta. Toinen on saattanut ehtiä jo ihan kunnolla ihastua siinä vaiheessa, kun minä olen päättänyt tapailun.
Olen analysoinut itseäni ja selvää on se, että mitätöiminen vanhempieni taholta on saanut aikaan korostetun halun pärjätä ja myös näyttää pärjäämiseni. Olen esimerkiksi todella joutunut taistelemaan saavuttaakseni nykyisen elintasoni. Tukiverkkoja ei oikeastaan koskaan ole ollut ja olen nuorempana ollut suhteissa, joissa olen toistanut samaa näkymättömyyden kaavaa kuin lapsuudenkodissanikin. Eli en ole ollut vaativa, en ole loukkaantunut synttäreitteni toistuvasta unohtelusta, en ole olettanut opiskelijanakaan paremmin tienaavan kumppanini tarjoavan minulle edes pitsaa jne. Olen ollut itse avulias ja pyrkinyt ostamaan hyväksyntää helppoudellani. Olen ollut kynnysmatto suuren osan elämästäni ja yksinkertaisesti todennut, ettei sellainen enää riitä minulle. Olen kyllästynyt olemaan se, jolta kumppanini lainaa rahaa (jota siis ei itsellänikään ole paljoa ollut), joka peittelee olohuoneen matolle sammuneen kumppanin yöksi, joka kiinnittää lamput muutossa, joka et tee rikosilmoitusta pahoinpitelystään ja joka selvittelee kaikki kotiin liittyvät käytännön asiat.
Olen tehnyt hurjasti töitä saavuttaakseni nykyisen elämäntilanteen, jossa minun ei enää tarvitse pelätä rahallisesti. Enemmän pelkään sitä, että löydän taas itseni treffailemasta miestä, jolla on taloudellisia ongelmia/elämänhallintaongelmia/huono itseluottamus/mielenterveydellisiä ongelmia/vihanhallintaongelma. Minulla on monipuolista tietotaitoa sekä lisäksi uteliaisuutta oppia lisää. Haluaisin kovasti vielä joskus elämässäni tuntea kumppanini tuovan minulle jotakin, jota minulla itselläni ei vielä ole. Se voi olla uusia kokemuksia, uutta tietoa, uusia näkökulmia tai taitoja. Ilahtuisin kovasti myös siitä, että joku haluaisi ostaa jotakin kaunista syntymäpäivänäni. Haluaisin lisäksi kumppanin, josta olla aidosti ylpeä. Olenko ihan hakoteillä ajatusteni suhteen? Tälläkin palstalla törmää ihan hirveän usein yleistyksiin, joissa "nirsot" naiset eivät ymmärrä omaa tasoaan jne. Ulkonäköni puolesta olen sinut ja uskoisin, ettei se ole asiassa kynnyskysymys.
Miten sitten toimia maailmassa, jossa kovinkaan montaa miestä ei koe voivansa katsovansa samalta tasolta saati ylöspäin? Ideaalitilanne olisi varmasti se, että pariskunta kokisi tervettä ylpeyttä toisiaan katsoessaan? Vai eikö ole? Haluaisin kovasti rakkaudellisen parisuhteen. Voisinko tehdä jotakin alentaakseni rimaani?
Kommentit (191)
Ap, ei vaikuta siltä, että haluaisit oikeasti muuttaa kriteerejäsi. Silloin kannattaa vain jatkaa deittailua ja hyväksyä se, ettei sitä sinun haluamaasi miestä tule välttämättä ikinä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan samaa menneisyydestäni. Laitan tähän lyhyesti kommentit.
1. Ihailet ”vahvuutta”. Vahvuus on sinulle sitä, että on ulkoiset asiat kunnossa.
2. Rakkautta voi olla vain vapaudessa, missä toista ei arvostella jollain arvoasteikolla.
3. Millaisia ystäviä sinulla on? Heidän kaltainen yleensä on myös tuleva puolisosi. Et varmaan pidä ystäviä tyhmänä ja heikkona?
Kaiva siis syvemmälle, et ole vielä perillä. Rakkaus on paljon enemmän kuin jtn ulkoista.
Aloittaja on sen ikäinen raakki, että pitäisi tajuta itsekin että jos ei pitkää ja matalaäänistä toimitusjohtajaa eli miestä jonka kaikki muut naisetkin haluavat ja joka menee huomattavasti nuoremmalle ja kauniimmalle ole näkynyt eikä kuulunut niin ei takuuvarmasti näy tulevaisuudessakaan. Naisen arvo laskee joka vuosi ja ap on jo pitkälle post-prime, ollut jo 10 vuotta. Kohta hän ei kelpaa enää puliukollekkaan. Ap on myös omiaan ruokkimaan naisvihaa ja oikeuttamaan sitä.
Uskallan myös veikata, että ap on itse kaukana 180cm huippumallin pituudesta saati ulkonäöstä muutenkin jo ikänsäkin puolesta, mutta silti vaatii 180cm miestä. Hyväksyt varmaan myös jos lyhyt ja lihava mies vaatii sitä itseään pidempää mallia?
Jos kävisi ihme mitä ei käy ja ap saisi haluamansa miehen niin kohta hän olisi täällä valittamassa kun mies jäi kiinni pettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei vaikuta siltä, että haluaisit oikeasti muuttaa kriteerejäsi. Silloin kannattaa vain jatkaa deittailua ja hyväksyä se, ettei sitä sinun haluamaasi miestä tule välttämättä ikinä vastaan.
Tulee se, mutta kävelee ohi koska ap:n ikäinen nainen on miehille jo ilmaa.
Kuulostaa kyllä traumalta (tai joltain muulta ongelmalta), jos oikeasti koet, että juuri kukaan mies ei ole samalla tasolla tai ”ylempänä” kuin sinä.
Jos sinulla on joku ihan poikkeuksellinen tulotaso, niin sitten sinun kaiken järjen mukaan pitäisi liikkua sellaisissa piireissä, joissa muillakin on samat meiningit. Verkostoidu siellä, ja sitten aina kun joku täyttää ulkonäkökriteerit, isket kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan samaa menneisyydestäni. Laitan tähän lyhyesti kommentit.
1. Ihailet ”vahvuutta”. Vahvuus on sinulle sitä, että on ulkoiset asiat kunnossa.
2. Rakkautta voi olla vain vapaudessa, missä toista ei arvostella jollain arvoasteikolla.
3. Millaisia ystäviä sinulla on? Heidän kaltainen yleensä on myös tuleva puolisosi. Et varmaan pidä ystäviä tyhmänä ja heikkona?
Kaiva siis syvemmälle, et ole vielä perillä. Rakkaus on paljon enemmän kuin jtn ulkoista.
Aloittaja on sen ikäinen raakki, että pitäisi tajuta itsekin että jos ei pitkää ja matalaäänistä toimitusjohtajaa eli miestä jonka kaikki muut naisetkin haluavat ja joka menee huomattavasti nuoremmalle ja kauniimmalle ole näkynyt eikä kuulunut niin ei takuuvarmasti näy tulevaisuudessakaan. Naisen arvo laskee joka vuosi ja ap on jo pitkälle post-prime, ollut jo 10 vuotta. Kohta hän ei kelpaa enää puliukollekkaan. Ap on myös omiaan ruokkimaan naisvihaa ja oikeuttamaan sitä.
Uskallan myös veikata, että ap on itse kaukana 180cm huippumallin pituudesta saati ulkonäöstä muutenkin jo ikänsäkin puolesta, mutta silti vaatii 180cm miestä. Hyväksyt varmaan myös jos lyhyt ja lihava mies vaatii sitä itseään pidempää mallia?
Jos kävisi ihme mitä ei käy ja ap saisi haluamansa miehen niin kohta hän olisi täällä valittamassa kun mies jäi kiinni pettämisestä.
Erittäin hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään voi olla varma, mutta minustakin tuntuu siltä, että tuossa on mukana myös omia traumojasi. Eli vaadit menestynyttä miestä, koska menestyneen miehen saaminen saisi sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi.
Minulla itselläni oli tuollainen trauma, mutta eri syistä. Minulla oli todella kurja ero miehestä, joka petti useampaan kertaan ja sitten jätti. Tuon kokemuksen takia koin itseni joksikin aikaa täysin arvottomaksi roskaksi. Kun aloin katsella jälleen ympärilleni, huomasin yhtäkkiä minulla olevan vaatimuslista miehen ulkoisista ominaisuuksista. Ennen tällaista ei ollut ainakaan samalla tavalla. Tajusin jossain vaiheessa, että etsin paperilla täydellistä miestä, koska yritin siten korjata omaa arvottomuuden tunnettani. Jos minut haluaisi joku paperilla täydellinen mies niin se tarkoittaisi, että olisin arvokas/erityinen. Toisaalta täydellisyyden tavoitteleminen suojaa. Ei tule aloitettua suhdetta kenenkään kanssa, kun kukaan ei kelpaa. Eli mukana on myös sitoutumiskammoa.
Menin lopulta terapiaan käsittelemään ongelmiani ja sen myötä vaatimuslistakin hävisi. Arvokkuuden tunnetta et voi saada varmasti kuin itseltäsi. Tai ainakaan et voi laskea arvokkuuden tunnetta kenenkään toisen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
No mitäs jos se seurastasi nauttiva fiksu ja utelias mies, joka saa sinutkin nauramaan onkin 170 cm, normaalituloinen ja äänikään ei ole erityisen matala? Vastauksissasi mainitset usein juuri niitä asioita, jotka parisuhteessa pitääkin toimia, joten ne tuskin ovat se ongelma tässä. Vaan että ei kelpaa, jos paketti ei näytä ulkopuolisille hyvältä vaikka olisikin oikeasti juuri sinulle täydellinen? Silloin vika on sinussa, ei miehissä.
Juuri näihiin miehiin olen yrittänyt tutustua mainitessani aloituksessani niistä "vaatimattomammista". Jos seksuaalinen kemia puuttuu, parisuhteesta ei tule mitään. Valitettavasti kumppanista nauttiminen fyysisenä kokemuksena ei ole vain miesten etuoikeus.
ap
Sitten kannattaakin kysyä, miksi seksuaalinen kemia on sinulla noin tiiviisti ulkonäköön liittyvää? Toki kumppanin pitää silmää miellyttää, mutta suurimmalle osalle kyse on jonkinnäköisistä raja-arvoista, joiden sisään mahtuu hyvä valikoima sopivia kumppaneita. Seksissä itsessään taas ulkonäöllä ei tee mitään, jos on yhtään käryä siitä, mitä on hyvä seksi. On toki mahdollista (joskin epätodennäköistä) että ulkonäkö on sinulle ihan aito fetissi, mutta kannattaa ehkä silti miettiä läpi onko näin, vai johtuuko tuo vetovoiman puute jostain muusta.
Kuinka monen itsestään huolehtivan ja hyvärunkoisen miehen mielestä naisen ulkonäöllä ei ole ihastumisen kannalta mitään merkitystä? Oletusarvona se, että puhutaan työikäisistä ja voimakkaan libidon omaavista?
ap
Kuka sanoi, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä? Mitään merkitystä on tottakai, mutta ei se silti ole tuollainen fetissi yleensä edes niille komeille miehille. Minäkin olen kelvannut monelle, vaikka olen vain normaalinnäköinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon tosi hyviä kommentteja. Minullekin tuli mieleen mitä ap:lla on tarjota sille hänen mielestään täydelliselle miehelle. Vastavuoroistahan sen pitää olla, jotta suhteella on onnistumisen mahdollisuuksia.
Sain kuvan vastauksistasi ap, että et osaa tunnistaa sinulle sopivaa henkilöä. Johtuuko se ennakkoasenteistasi vai siitä ettei sinulla ole tunneälyä. Olet jo aika hyvin osannut analysoida käytöstäsi, mutta et ole vielä niin pitkällä että olisit oppinut vapauttamaan itsesi niistä ahtaista rajoista, joihin olet ihannekumppasi si asettanut.
Toivoisin ihan ensimmäiseksi miehen nauttivan seurastani. Toisena varmaan se, että toiveet tulevaisuuden suhteen menisivät yksiin tai olisivat ainakin sovitettavissa. Yksinkertaistettuna haluaisin tarjota vastavuoroisesti miehelle samaa, mitä hän tarjoaa minulle. Toivoisin voivani tarjota fiksulle ja uteliaalle miehelle fiksua ja uteliasta seuraa.
Yllättävän moni on kysynyt sitä, mitä minä voisin tarjota miehelle. Mitä kummallisen erityistä minun pitäisi pystyä tarjoamaan miehelle muuta, kuin itseni? Ensin tietysti täytyisi löytää minulle erityinen mies, joka pitäisi minua erityisenä. Tämänkin ymmärrän hyvin.
ap
No mitäs jos se seurastasi nauttiva fiksu ja utelias mies, joka saa sinutkin nauramaan onkin 170 cm, normaalituloinen ja äänikään ei ole erityisen matala? Vastauksissasi mainitset usein juuri niitä asioita, jotka parisuhteessa pitääkin toimia, joten ne tuskin ovat se ongelma tässä. Vaan että ei kelpaa, jos paketti ei näytä ulkopuolisille hyvältä vaikka olisikin oikeasti juuri sinulle täydellinen? Silloin vika on sinussa, ei miehissä.
Juuri näihiin miehiin olen yrittänyt tutustua mainitessani aloituksessani niistä "vaatimattomammista". Jos seksuaalinen kemia puuttuu, parisuhteesta ei tule mitään. Valitettavasti kumppanista nauttiminen fyysisenä kokemuksena ei ole vain miesten etuoikeus.
Kyllä on ja ymmärrät varmaan, että se seksuaalinen kemia herää myös kaikilla muilla naisilla siihen samaan mieheen josta unta näet ja mies myös käyttäytyy sen mukaan eli panee muitakin. Ymmärtänet myös sen, että ikäisesi nainen ei ole enää miesten silmissä läheskään yhtä haluttava kuin 20v nainen ja arvosi laskee kuin lehmän häntä edelleen kiihtyvällä vauhdilla ja kohta et saa enää edes niitä tasoisiasi 170cm ei matalaäänisiä ja vähemmän kunnianhimoisia miehiä.
Myöskin jos mies lapsia haluaa niin alat olemaan jo riskirajoilla synnyttämisen ja raskaaksi tulemisen suhteen ja naisen ulkonäkö rapistuu samaa tahtia hedelmällisyyden kanssa ikäänkuin varoitusmerkkinä miehille, että älä laske siemeniäsi tänne, ne eivät idä.
Mies taas haluaa kauniin ja nuoren missin omasta ulkonäöstään ja iästään riippumatta kuten Akseli Herlevikin.
ap
Ikävä todeta, mutta jos ei pysty muuttamaan ideaalisen kumppanin kuvaa, niin AP tulee todennäköisesti epäonnistumaan hyvän kumppanin löytämisessä.
Mulla oli miehenä sama ongelma, eli treffeille vain erittäin hyvän näköisiä naisia. Kivaa oli, mutta kun en laittanut luonteelle mitään painoa, niin yhtään toimivaa suhdetta en saanut toimimaan. Vasta kun tiedostin ongelmani naisten suhteen ja hyvin tietoisesti muutin kriteerejäni, aloin löytämään naisia, joiden kanssa synkkasi muuallakin kuin sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vaan sanon, että ketään miestä ei lähtökohtaisesti kiinnosta vaatimuslistan kanssa liikenteessä oleva nainen. Ketään miestä ei kiinnosta nainen, jolla on vaatimuksia miehen tulotasoa kohtaan paitsi edustusvaimo golddiggeriä etsivää miestä. Miehet tykkäävät naisista, jotka hyväksyvät miehen täysin omana itsenään. Naisista joilla on oma elämä, mutta joita ei haittaa kokata miehelle hyvää ruokaa raskaan työpäivän päätteeksi. Fiksut miehet tykkäävät älykkäistä naisista, joilla on edellä mainitut ominaisuudet. Miehet tykkäävät naisista, jotka pystyvät tukemaan ja olemaan mukana ala- ja ylämäissä. Miehetkin haluavat henkistä tukea ja haluavat kumppanin myös olevan luotettava ja vakaa. Kannattaa miettiä löytyykö itsestä nämä ominaisuudet.
Miehet hakevat oman kokemukseni mukaan naisesta erilaisuutta ja vastapainoa omalle itselle. Jos mies on varakas toimitusjohtaja, hän todennäköisesti pitää lempeästä, fiksusta ja mukavasta naisellisesta naisesta. Harva mies syttyy menestyksestä, rahasta ja vastoinkäymisisten myötä kovaksi muuttuneista pärjääjistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä traumalta (tai joltain muulta ongelmalta), jos oikeasti koet, että juuri kukaan mies ei ole samalla tasolla tai ”ylempänä” kuin sinä.
Jos sinulla on joku ihan poikkeuksellinen tulotaso, niin sitten sinun kaiken järjen mukaan pitäisi liikkua sellaisissa piireissä, joissa muillakin on samat meiningit. Verkostoidu siellä, ja sitten aina kun joku täyttää ulkonäkökriteerit, isket kiinni.
Eivät ne kovan tulotason miehet ota mitään 35v raakkia vaan katselevat nuoria missejä vaikka olisivat rumiakin, puhumattakaan komeista.
Tuo ap:n kokema on vain hänen omaa lapsellista prinsessaharhaansa ja unen näkemistä. Oikeasti hän on ikääntyvä harmaahiirulainen, joka ei vain kelpuuta tasoistaan miestä ja näkee unia pitkästä komeasta toimitusjohtajasta.
Minusta kuulostaa valitettavasti siltä, ettet ole haluamasi kaltaisen miehen kanssa kuitenkaan samaa tasoa. Miehellä pitäisi olla komea naama ja kova sosioekonominen asema, vaikket itse ole niitä asioita jotka vastaavasti nostavat naisen tason korkealle - nuori, kaunis ja (anteeksi vaan) henkisesti tasapainoinen. Kovan luokan mies ei halua sairaissa parisuhteissa traumatisoitunutta ex-kynnysmattoa, vaan sellaisen naisen joka on alunperinkin osannut pitää rajansa ja hakea järkevää seuraa. Haluat TOP 5% miehen, vaikket yllä naisissa edes TOP 20% joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon, että ketään miestä ei lähtökohtaisesti kiinnosta vaatimuslistan kanssa liikenteessä oleva nainen. Ketään miestä ei kiinnosta nainen, jolla on vaatimuksia miehen tulotasoa kohtaan paitsi edustusvaimo golddiggeriä etsivää miestä. Miehet tykkäävät naisista, jotka hyväksyvät miehen täysin omana itsenään. Naisista joilla on oma elämä, mutta joita ei haittaa kokata miehelle hyvää ruokaa raskaan työpäivän päätteeksi. Fiksut miehet tykkäävät älykkäistä naisista, joilla on edellä mainitut ominaisuudet. Miehet tykkäävät naisista, jotka pystyvät tukemaan ja olemaan mukana ala- ja ylämäissä. Miehetkin haluavat henkistä tukea ja haluavat kumppanin myös olevan luotettava ja vakaa. Kannattaa miettiä löytyykö itsestä nämä ominaisuudet.
Miksi aina naisen pitäisi kokata?
Vierailija kirjoitti:
Ikävä todeta, mutta jos ei pysty muuttamaan ideaalisen kumppanin kuvaa, niin AP tulee todennäköisesti epäonnistumaan hyvän kumppanin löytämisessä.
Mulla oli miehenä sama ongelma, eli treffeille vain erittäin hyvän näköisiä naisia. Kivaa oli, mutta kun en laittanut luonteelle mitään painoa, niin yhtään toimivaa suhdetta en saanut toimimaan. Vasta kun tiedostin ongelmani naisten suhteen ja hyvin tietoisesti muutin kriteerejäni, aloin löytämään naisia, joiden kanssa synkkasi muuallakin kuin sängyssä.
Paitsi, että et ole nähnyt erittäin hyvännäköisiä naisia muualla kuin tietokoneen ruudulla:D Ellet sitten ole käynyt ulkomailla ja valehdellut olevasi miljonääri vaimonhakureissulla.
Syyt tähän ovat tietysti että suomessa ei sellaisia ole ja jos onkin niin ne menevät formulakuskeille ja tietysti ne, että et ole komea etkä karismaattinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon, että ketään miestä ei lähtökohtaisesti kiinnosta vaatimuslistan kanssa liikenteessä oleva nainen. Ketään miestä ei kiinnosta nainen, jolla on vaatimuksia miehen tulotasoa kohtaan paitsi edustusvaimo golddiggeriä etsivää miestä. Miehet tykkäävät naisista, jotka hyväksyvät miehen täysin omana itsenään. Naisista joilla on oma elämä, mutta joita ei haittaa kokata miehelle hyvää ruokaa raskaan työpäivän päätteeksi. Fiksut miehet tykkäävät älykkäistä naisista, joilla on edellä mainitut ominaisuudet. Miehet tykkäävät naisista, jotka pystyvät tukemaan ja olemaan mukana ala- ja ylämäissä. Miehetkin haluavat henkistä tukea ja haluavat kumppanin myös olevan luotettava ja vakaa. Kannattaa miettiä löytyykö itsestä nämä ominaisuudet.
Miksi aina naisen pitäisi kokata?
Jos toi oli ainoa asia mitä sait irti tuosta tekstistä niin ok. Lähinnä kuriositeetti mitä ei ole joka päivä pakko toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa valitettavasti siltä, ettet ole haluamasi kaltaisen miehen kanssa kuitenkaan samaa tasoa. Miehellä pitäisi olla komea naama ja kova sosioekonominen asema, vaikket itse ole niitä asioita jotka vastaavasti nostavat naisen tason korkealle - nuori, kaunis ja (anteeksi vaan) henkisesti tasapainoinen. Kovan luokan mies ei halua sairaissa parisuhteissa traumatisoitunutta ex-kynnysmattoa, vaan sellaisen naisen joka on alunperinkin osannut pitää rajansa ja hakea järkevää seuraa. Haluat TOP 5% miehen, vaikket yllä naisissa edes TOP 20% joukkoon.
Jokainen normaalijärjellä varustettu tajuaa tuon. Naisille hyvä nyrkkisääntö on, että jos komistusta ei näkynyt ikävuosina 17-22v eli naisen lyhyttäkin lyhyemmän kauneushuipun aikana niin ei sitä takuuvarmasti näy vanhempanakaan, puhumattakaan jos ikä on lähempänä neljää kuin kolmeakymppiä. Naisen arvo laskee kuin lehmän häntä joka vuosi ja kohta ap ei kelpaa enää edes niille tavallisille ja lyhyille miehille.
Huvittavia ovat nämä akateemiset neljääkymppiä lähestyvät tohtorinraakit, jotka valittavat kun eivät löydä"tasoistaan"miestä:D Ne miehet katselevat huomattavasti nuorempia naisia. 35v tohtoritädille sopiva olisi joku 60v yliopiston proffa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä todeta, mutta jos ei pysty muuttamaan ideaalisen kumppanin kuvaa, niin AP tulee todennäköisesti epäonnistumaan hyvän kumppanin löytämisessä.
Mulla oli miehenä sama ongelma, eli treffeille vain erittäin hyvän näköisiä naisia. Kivaa oli, mutta kun en laittanut luonteelle mitään painoa, niin yhtään toimivaa suhdetta en saanut toimimaan. Vasta kun tiedostin ongelmani naisten suhteen ja hyvin tietoisesti muutin kriteerejäni, aloin löytämään naisia, joiden kanssa synkkasi muuallakin kuin sängyssä.
Paitsi, että et ole nähnyt erittäin hyvännäköisiä naisia muualla kuin tietokoneen ruudulla:D Ellet sitten ole käynyt ulkomailla ja valehdellut olevasi miljonääri vaimonhakureissulla.
Syyt tähän ovat tietysti että suomessa ei sellaisia ole ja jos onkin niin ne menevät formulakuskeille ja tietysti ne, että et ole komea etkä karismaattinen.
Duunari pystyy halutessaan tuomaan naisen. Vaativat elatusta, mutta ovat tyytyväisiä siihen rekkakuski Raimoonsa.
AP:lle ei kelpaisi Raimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa valitettavasti siltä, ettet ole haluamasi kaltaisen miehen kanssa kuitenkaan samaa tasoa. Miehellä pitäisi olla komea naama ja kova sosioekonominen asema, vaikket itse ole niitä asioita jotka vastaavasti nostavat naisen tason korkealle - nuori, kaunis ja (anteeksi vaan) henkisesti tasapainoinen. Kovan luokan mies ei halua sairaissa parisuhteissa traumatisoitunutta ex-kynnysmattoa, vaan sellaisen naisen joka on alunperinkin osannut pitää rajansa ja hakea järkevää seuraa. Haluat TOP 5% miehen, vaikket yllä naisissa edes TOP 20% joukkoon.
Jokainen normaalijärjellä varustettu tajuaa tuon. Naisille hyvä nyrkkisääntö on, että jos komistusta ei näkynyt ikävuosina 17-22v eli naisen lyhyttäkin lyhyemmän kauneushuipun aikana niin ei sitä takuuvarmasti näy vanhempanakaan, puhumattakaan jos ikä on lähempänä neljää kuin kolmeakymppiä. Naisen arvo laskee kuin lehmän häntä joka vuosi ja kohta ap ei kelpaa enää edes niille tavallisille ja lyhyille miehille.
Huvittavia ovat nämä akateemiset neljääkymppiä lähestyvät tohtorinraakit, jotka valittavat kun eivät löydä"tasoistaan"miestä:D Ne miehet katselevat huomattavasti nuorempia naisia. 35v tohtoritädille sopiva olisi joku 60v yliopiston proffa.
Olen 30v. nainen ja tähän asti kysyntää on riittänyt 20-41v. miehissä.
Selitä.
Samoin ja olen työikäinen, voimakkaan libidon omaava 51 v mies.