Lue keskustelun säännöt.
Jos synnytyksessä miehesi joutuisi päättämään pelastetaanko
30.07.2014 |
sinut vai vauva,kumman hän valitsee?
Tiedän, oikea tilanne aivan eri,mutta mitä luulet,pakko valita jompi kumpi.
Kommentit (106)
Toivoisin että lapsen. Ja uskoisin että näin hän tekisikin. Hän on hyvä isä, tiedän että pärjäisivät ja ei antaisi minun muistoni unohtua. :) jos minut pelastettaisiin en voisi elää asian kanssa, kuolisin lapseni puolesta oli hän minuutin tai viiden vuoden ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 13:39"]
Minut. Suomessapäätöksen onneksi tekee lääkärit.
[/quote]
Mä ajattelen kanssa näin! Vauvalla olisi enemmän elämää elettävänä kuin mulla. Miehelle ois tietty vaikea päätös. Jo siltäkin kannalta, että jäisi sitten vauvan ja isompien lasten kanssa yksin :-(
minusta kysymys jo on aivan sairas!
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 16:38"]Tiedän että mies valitsisi minut. Näin hän on sanonut, mutta jos saisin itse päättää niin pelastaisin lapsen. Ei oikein huvittais elää sen tiedon kanssa että opiskelijat pelastaa olan lapsen. Kuolleena sitä tuskin ajattelee mitään joten parempi niin.
[/quote]
Siis sen tiedon kanssa että olisin voinut pelastaa oman lapsen. Argh!
Tässä tosissaan kysyttiin mitä mies valitsisi, ei mitä vaimo haluaisi hänen valitsevan että se siitä itsekkyydestä. Tällaisistakin typeristä jutuista puhuttiin joskus esikoista odottaessa ja uudemman kerran kuopuksen kohdalla. Mies väitti haluavansa mielummin pelastaa minut. Synnytystuskissa tuli sama juttu mieleen ja vaikka kuinka lasta rakastin niin siinä tilanteessa olisin mielummin valinnut miehen, jos noin järjettömän valinnan joutuisi tekemään.
Esikoista odottaessa ihmettelin miehen "valintaa", mutta seuraavien lasten kohdalla ymmärsin sitä jo erilailla. Mikään leijonaemo en ole koskaan kokenut olevani vaikka yksi lapsistani onkin vammainen ja hänen eteensä olen joutunut paljon taistelemaan.
Jos jotain tuollaista joutuisi valitsemaan nyt kun kaikki lapset on tehty ja isommat jo lähestyy murrosikää niin toki kumpikin meistä valitsisi sen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 16:54"]Tässä tosissaan kysyttiin mitä mies valitsisi, ei mitä vaimo haluaisi hänen valitsevan että se siitä itsekkyydestä. Tällaisistakin typeristä jutuista puhuttiin joskus esikoista odottaessa ja uudemman kerran kuopuksen kohdalla. Mies väitti haluavansa mielummin pelastaa minut. Synnytystuskissa tuli sama juttu mieleen ja vaikka kuinka lasta rakastin niin siinä tilanteessa olisin mielummin valinnut miehen, jos noin järjettömän valinnan joutuisi tekemään.
Esikoista odottaessa ihmettelin miehen "valintaa", mutta seuraavien lasten kohdalla ymmärsin sitä jo erilailla. Mikään leijonaemo en ole koskaan kokenut olevani vaikka yksi lapsistani onkin vammainen ja hänen eteensä olen joutunut paljon taistelemaan.
Jos jotain tuollaista joutuisi valitsemaan nyt kun kaikki lapset on tehty ja isommat jo lähestyy murrosikää niin toki kumpikin meistä valitsisi sen lapsen.
[/quote]
Mä jatkan vielä sen verran että kyllä se elämä yleensä jatkuu, oli sitten menettänyt puolison tai lapsen. Turha noista on mitään järjestystä enempää laskea.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:06"]
Minun äitini kuoli kun olin 8 päivää vanha. Ei minua ole äidittömyys sen kummemmin hetkauttanut koska en häntä koskaan tuntenut. Isoveljeni (2kpl) kai surivat jonkin aikaa, mutta hyvin me olemme isän kanssa pärjänneet. Ei elämämme ole mitään tragediaa ollut, ihan normaalia elämää.
[/quote]
MIKSI IHMEESSÄ tätä alapeukutetaan?!
[/quote]
Koska viestistäsi saa sen kuvan, ettei perhettä välttämättä paljon hetkauta vaikka äiti sattuisikin kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuimme tästä raskausaikana ja minun ehdoton toive oli että vauva. Olisi edelleen.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:06"]
Minun äitini kuoli kun olin 8 päivää vanha. Ei minua ole äidittömyys sen kummemmin hetkauttanut koska en häntä koskaan tuntenut. Isoveljeni (2kpl) kai surivat jonkin aikaa, mutta hyvin me olemme isän kanssa pärjänneet. Ei elämämme ole mitään tragediaa ollut, ihan normaalia elämää.
[/quote]
MIKSI IHMEESSÄ tätä alapeukutetaan?!
[/quote]
Mä en alapeukuta, mielummin peukuttaisin koska mun mielestä on hienoa että perhe on on selvinnyt noin hyvin äidin menetyksestä huolimatta.
Toisaalta jos olisi käynyt niin että äidin sijasta olisi kuollut se 8 päivän ikäinen vauva niin varmaan olisivat selvinneet siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 17:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:06"]
Minun äitini kuoli kun olin 8 päivää vanha. Ei minua ole äidittömyys sen kummemmin hetkauttanut koska en häntä koskaan tuntenut. Isoveljeni (2kpl) kai surivat jonkin aikaa, mutta hyvin me olemme isän kanssa pärjänneet. Ei elämämme ole mitään tragediaa ollut, ihan normaalia elämää.
[/quote]
MIKSI IHMEESSÄ tätä alapeukutetaan?!
[/quote]
Koska viestistäsi saa sen kuvan, ettei perhettä välttämättä paljon hetkauta vaikka äiti sattuisikin kuolemaan.
[/quote]
Ei se ainakaan meidän perhettämme hetkauttanut, isä oli mitä mainioin kasvattaja. Vai olisiko meidän pitänyt rypeä surussa hamaan hautaan asti ja isän pitänyt nostaa kätensä pystyyn kolmen alle kouluikäisen kanssa?! TOTTAKAI perhe pärjää myös ilman toista huoltajaa.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 17:05"]Puhuimme tästä raskausaikana ja minun ehdoton toive oli että vauva. Olisi edelleen.
[/quote]
Mikä tuon ehdottoman toiveen idea on?
Haluat miehen toimivan sinun haluamallasi tavalla tilanteessa mihin hän ei koskaan tule joutumaan. Mitä merkitystä sillä on mitä mies kuvittelisi valitsevansa tuossa mielikuvitusjutussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka kuinka asiasta on jo puolison kanssa keskusteltu kuten monet vastaajat jo kertoneet, uskon tämän olevan kuitenkin niin kova paikka todellisuudessa, että keskuistelussa hyvin vaikea kuvitella todellista tilannetta.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 17:13"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 17:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:06"]
Minun äitini kuoli kun olin 8 päivää vanha. Ei minua ole äidittömyys sen kummemmin hetkauttanut koska en häntä koskaan tuntenut. Isoveljeni (2kpl) kai surivat jonkin aikaa, mutta hyvin me olemme isän kanssa pärjänneet. Ei elämämme ole mitään tragediaa ollut, ihan normaalia elämää.
[/quote]
MIKSI IHMEESSÄ tätä alapeukutetaan?!
[/quote]
Koska viestistäsi saa sen kuvan, ettei perhettä välttämättä paljon hetkauta vaikka äiti sattuisikin kuolemaan.
[/quote]
Ei se ainakaan meidän perhettämme hetkauttanut, isä oli mitä mainioin kasvattaja. Vai olisiko meidän pitänyt rypeä surussa hamaan hautaan asti ja isän pitänyt nostaa kätensä pystyyn kolmen alle kouluikäisen kanssa?! TOTTAKAI perhe pärjää myös ilman toista huoltajaa.
[/quote]
risti kätesi isästäsi! mutta ota huomioon myös, että kaikille lapsille ei noin hyvää isää olisi välttämättä
jäänyt. siksi kuulostaa todelta julmalta tuo 'ei se hetkauttanut'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 14:29"]Eikö tuota siis saa Suomessa mies päättää, vaan lääkäritkö päättävät? Miten sitten muualla maailmassa?
Onko näin ollut miten kauan?
Ihan mielenkiinnosta kyselen.
[/quote]
ei saa puoliso päättää Suomessa. Onneksi. Olisi kauhea taakka.
[/quote]
Lisäksi lääkärit osaavat tehdä sen rationaalisemman päätöksen ilman tunteita. Äidistä on enemmän hyötyä yhteiskunnalle ja äiti voi tehdä myöhemmin lisää lapsia. Lisäksi äiti on saanut jo kokea elämää ja hänellä on jotain menetettävää. Häntä myös jää suurempi joukko kaipaamaan.
Vauvaa kaipaavat lähinnä lähisuku eikä vauva ole vielä elänyt, eikä siten kuolemallaan mitään menetä, muuta kuin mahdollisuuden elämään. Vaikka perheessä olisikin vauvan menetys äidin kuolemaa suurempi tragedia, äidin kuolema on yhteiskunnalle, muulle suvulle, ystäville ja työyhteisölle vielä suurempi tragedia.
Haluaisin, että minut pelastetaan ja mieheni on onneksi samaa mieltä. Jos olisi eri mieltä, en ikinä olisi suunnitellutkaan tekeväni lapsia tämän kanssa. Lapsia voi aina tehdä lisää, samaa puolisoa ei saa ikinä takaisin. Ne, jotka valitsisivat lapsen, eivät todellakaan rakasta kumppaniaan.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 17:29"]vaikka kuinka asiasta on jo puolison kanssa keskusteltu kuten monet vastaajat jo kertoneet, uskon tämän olevan kuitenkin niin kova paikka todellisuudessa, että keskuistelussa hyvin vaikea kuvitella todellista tilannetta.
[/quote]
Ja kun todellista tilannetta ei ole eikä tule niin koko aiheesta keskustelu on tätä samaa olettamista.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 17:46"]
Haluaisin, että minut pelastetaan ja mieheni on onneksi samaa mieltä. Jos olisi eri mieltä, en ikinä olisi suunnitellutkaan tekeväni lapsia tämän kanssa. Lapsia voi aina tehdä lisää, samaa puolisoa ei saa ikinä takaisin. Ne, jotka valitsisivat lapsen, eivät todellakaan rakasta kumppaniaan.
[/quote]
Ja ne jotka valitsisivat äidin, eivät todellakaan rakasta lastaan? Eli tuosta voikin tehdä sinun mukaasi jo johtopäätöksen, että jos isä valitsee kumppaninsa, ei hän rakasta lastaan, eikä tietenkään myöskään silloin jo olemassa oleviaankaan lapsiaan, joten kaikki miehet jotka sanovat valitsevansa kumppaninsa, tulisi samantien lähteä pois ja jättää lapset, koska he eivät niitä rakasta.
Sinulla on oikein mielenkiintoinen ajatusmaailma.....
Rakkaus syntyneeseen lapseen on kumminkin vähän eri asia kuin rakkaus syntymättömään. Varsinkin miehelle, joka ei sitä lasta edes kanna.
Minut,meillä on vain yksi lapsi.ollaan kyllä puhuttu ja sovittu,että uhkatilanteessa tms molempien ensisijainen tehtävä on pelastaa lapsi.
minun mielestäni synnytyksessäkin lapseni oli tärkeämpi meistä kahdesta.
Tiedän että mies valitsisi minut. Näin hän on sanonut, mutta jos saisin itse päättää niin pelastaisin lapsen. Ei oikein huvittais elää sen tiedon kanssa että opiskelijat pelastaa olan lapsen. Kuolleena sitä tuskin ajattelee mitään joten parempi niin.