Lähetä täältä terveiset taivaaseen
Eli siis tuli hyvä mieli tuosta toisesta ketjusta,missä voi lähettää viestejä saavuttamattomille rakkauksille,ja vähän lainasin ideaa tunteenpurkukanavasta.En sit tiedä kuinka "uusi ja omaperäinen" keksintö tää on,mut jos voisi laittaa tänne viestejä niille läheisille,joille ei oikein muuten saa viestiteltyä(ilman meediota),eli kuolleille läheisille.Saisi vapaasti purkaa surua ja muita tunteita.
Isäpuoli,viimeksi eilen ajattelin sua kun otettiin kaverin kanssa hyviä kuvia sillä digikameralla jonka annoit mulle synttärilahjaksi,tuli tippa linssiin silloin ja nyt taas.Vaikka ehdit kuulua meidän perheeseen kolmisen vuotta,mutta olit tosi tärkeä,ihan kuin oikea isä.Pete oli oikeassa,perhe ei ole DNA:ssa.
Kommentit (119)
Hei Taata,
näin vähän vanhempana vasta on alkanut harmittaa, etten tuntenut sua kovinkaan hyvin. Puhuit aina sota-ajoista, enkä lapsena tietenkään tajunnut miten sellainen kokemus voi ihmiseen vaikuttaa, vaan ihmettelin miten joku jaksaa puhua vanhoista jutuista. Hyvä, että puhuit ja kirjoitit, toivottavasti se auttoi. Meillä on se sun kirjoittama kirja kirjahyllyssä, mun avomies on sen lukenut jo kaksi kertaa vaikka mä en ole uskaltanutkaan. Joku päivä aion kyllä. Joskus kirja on pöydällä ja siinähän on kuva susta nuorena, pohdin mitäköhän sä olet siinä miettinyt.
Äidillä on sua ikävä.
Niin mullakin. Muistan kerran kun oltiin sun rakkaalla mökillä, sen ainoan kerran kun oltiin ihan kahdestaan. Katsottiin telkkaria ja oltiin hiljaa oikeastaan enimmäkseen. Välillä tarjosit karkkia ja sitten muut tulikin jo saunasta. Muistan kun olin ihan pieni ja oltiin menossa sun autolla johonkin ja takapenkillä, jossa mä istuin, ei ollut turvavyötä. Vedit etupenkiltä turvavyön taakse, ja vaikkei siitä varmaan mitään hyötyä ollut, hymyilyttää kun välitit niin paljon.
Viimeisen kerran kun nähtiin olit jo niin kaukana poissa tästä maailmasta. Toivottavasti kuitenkin kauniissa lapsuudenmaisemissa vanhassa sukutalossa kosken rannalla, etkä niissä ahdistavissa sotamuistoissa, mitkä sua vainosi. Toivottavasti olet nyt rauhassa, missä ikinä oletkaan.
Rakas vastasyntynyt poikavauva, toivotan sulle kaikkea hyvää taivaaseen! Ehdit kaksi päivää olla teho-osastolla ja sitten sinut nukutettiin pois.
Haikein terkuin
Iskäsi serkku
Jumalle ja Jeesukselle sellaisia terveisiä, että pukekaa teräsalkkarit jalkaan kun Saatananpojat murskaavat Taivaan Portit ja alkavat raiskaamaan enkeleitä. You are up next!
Hei, rakas sisko. Kaipaan sinua joka päivä, lähdit luotamme aivan liian aikaisin. Lapsillasikin on ikävä.
Rakkaudella pikkusisko.
Iskä, miksi teit sen? Olisin tarvinnut sinua vielä... Ikävä on vieläkin.
Mummu ja ukki <3 kumpa olisitte nähneet lapsenlapsenlapsenne.
Lepää rauhassa pappa! Siitä on jo pitkä aika mutta rakastan sua vieläkin! Olet tärkeä!<3
Ps. En pystynyt montaa lukemaan koska aloin jo heti itkeä ;(
Miksi hyppäsit? Vai oliko se vahinko? Meillä on ikävä sinua.
Oletko sinä menossa taivaaseen vai helvettiin? Pieni vauvasi tai lapsesi on taivaassa Jeesuksen luona. Etkö halua sinne hänenkin luokseen? Sinun pitää siis syntyä uudesti ylhäältä katuen syntejäsi ja uskoen Jeesuksen sovittaneen sinunkin syntisi ristillä Golgatalla.
Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
12. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Room.10
Kuulin kuolemastasi viikko sitten ja vieläkin tuntuu niin pahalta,ettei sitä voi sanoin kuvailla.Toivon,että olisin saanut hyvästellä sinut,tai edes halata ja jutella kunnolla silloin kuin viimeisen kerran tapasimme.Jotenkin aina salaa toivoin,että olisimme voineet muuttaa yhdessä johonkin lämpimään,halpaan maahan,ja aloittaa siellä uuden elämän,"Minä ja Morrison"elokuvan tapaan.Tulen kaipaamaan pirullista hymyäsi,suorapuheisuuttasi,ja sitä,että tarjosit aina olkapään,jota vasten itkeä.Lepää rauhassa,M.M.
(Vaikkei taivasta olekaan olemassa) niin rakastan sinua ikuisesti, elukka💜 Kiitos että teit minut aina onnelliseksi. En voi uskoa vieläkään, mutta yritän elää päivä kerrallaan. Ikävä on suunnaton, yritän olla miettimättä liikaa. Olet ihanin aina❤
Hei mummo, muistan viimeisen vierailuni mummolassa. Makasit sohvalla väsyneenä, toivotit turvallista matkaa ja pyysit taas käymään. Tulukeehan käymään. Seuraavan kerran näin sinut sairaalassa etkä enää oikein tuntenut lähimmäisiäsi. Aikaa ei ollut mennyt kuin pari viikkoa. Toivottavasti sinulla on hyvä olla. Nähdään sitten myöhemmin taas.
Hei.
Lähdit sitten vapuksi. Muistan sinut aina sellaisena kuin olit ollessamme nuoria.
Äidilleni myös terveisiä.
I.
Hei äiti...
Olen pikkuhiljaa antanut sinulle anteeksi viimeiset vuotesi. Ymmärrän, että yritit, mutta isältäsi perityt alkoholistin geenit olivat liian vahvat. Annoit kuitenkin meille lämpimän ja rakastavan, leivonnaisten ja ruokien tuoksuisen lapsuuden ennen kuin aloit lipsumaan, ja siitä olen ikuisesti kiitollinen. Viimeisiä vuosiasi oli kuitenkin raskasta seurata sivusta, ja valitettavasti juuri nuo ajat seuraavat edelleen mukanani. Haluaisin kovasti, että uneni ja muistoni sinusta olisivat niistä ihanista vuosista... Ehkä se vaatii enemmän aikaa. Toivottavasti pääsit oman rakkaan äitisi kainaloon, kuten aina kaipasit. Meillä menee ihan hyvin, vaikka muistutuksesi iskee joka kerta kun joku meistä ottaa lasillisenkin alkoholia. Teen muuten edelleen makaronilaatikon sinun neuvojesi mukaan, keittiöstäsi perinnöksi jääneessä vuuassa. Kiitos niistä parhaista vuosista, äiti.
Olet aina mielessäni. Rakas pikkuinen tyttöni.
Ihanaa,että tämä ketju on yhä "elossa",ihanat ihmiset,laittakaa tänne lisää liikuttavia viestejä,on niin mukava vastapaino ketjuille,joissa vain ilkeillään.
Rakkaani,toivon,että olisit hakenut apua sen sijaan että päädyit epätoivoiseen ratkaisuusi.Tai ainakin antanut hyvästellä kunnolla,sen sijaan että löysin vain jäähyväiskirjeesi.Olen vielä shokissa,pelkään että pahin tuska on vielä edessä.Olen kuitenkin onnellinen,että sait vihdoin rauhan kamppailtuasi niin kauan ongelmiesi kanssa.Toivon,että olet samassa paikassa kuin isäni,tulette varmasti hyvin juttuun,ja mekin tapaamme siellä vielä joskus.Kiitos näistä 10 vuodesta,jotka olit elämässäni!
Isä
Kiitos turvallisesta lapsuudesta. Tänä syksynä olen muistellut paljon mennyttä. Olit hyvä isä. Aina turvallinen.
Vielä me nähdään ja koirakin on mukana.
Heippa Pikkusisko! En tiedä, tapaammeko enää koskaan. Tiedätkö sinä? Halusin suojella sinua kaikelta, mutta en pystynyt siihen. Toisaalta kuolemasi oli kivuton ja tapahtui niin äkkiä, ettet varmaan ehtinyt edes pelästyä. Onkohan sellainen lähtö sittenkin siunaus? Suojeletkohan sinä minua ja lapsia nyt jostakin? Haluaisin ajatella niin. Olisitpa saanut tutustua lapsiini. Olisitpa saanut elää pitkän, täyteläisen elämän. Ajattelin, että meillä tulee aina olemaan toisemme. Kävimme yhdessä läpi vaikeita asioita, lapsuudenkotimme hajosi, vanhempamme eivät jaksaneet huolehtia meistä. Sinä ja minä olimme pieni ja luja perhe. Ja meillä oli niin hauskaa yhdessä, kotoisaa ja välitöntä. Muistatko kun pelasimme mummolassa trivial pursuitia pyjamat päällä ja söimme konvehteja? Muistatko, kun pelasimme sulkapalloa? Muistatko kun kannoin sinut yöpuvussa viereeni nukkumaan, kun isä huusi humalassa? Kosketin poskeasi ja silitin tukkaasi kun olit kuollut. Olisin halunnut viedä sinut kotiin. Onneksi sinun ei tarvinnut hyvästellä minua. Niin paljon helpompaa tää kaikki olla vois, jos meitä vielä kaksi täällä ois.