Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen seksittömässä avioliitossa miehen kanssa, sitten rakastuin naiseen, ja nyt kyseenalaistan suuntautumiseni
21.07.2021 |
Minulla on vaikea mielenterveyshistoria. Teininä kävin läpi seksuaalisen hyväksikäytön, sairastuin vaikeaan syömishäiriöön ja mulla on ollut tosi vaikea suhde kehooni. Minun on ollut tosi vaikea edes koskettaa itseäni. Olen ajatellut, että seksi ei "kuulu minulle" eikä kukaan edes voi pitää minua viehättävänä. Olen tosi hyvä olemaan kynnysmatto, miellyttämään muita, mutta olen ollut ihan hukassa sen suhteen, mitä itse haluan.
Aloin seurustella aviomieheni kanssa kun olin 15 ja olen nyt 32. En ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä hänen kanssaan. Olin henkisesti tosi huonossa jamassa kun tapasimme ja itsetuntoni oli nollissa. Suostuin kyllä seksiin hänen kanssaan, hän on kunnioittava, mutta olen aina ihan omissa ajatuksissani, ajattelen muuta. Mutta en ajatellut siinä olevan mitään ongelmaa, kielsinhän kokonaan tuon puolen itsessäni. En muutenkaan juuri halua seksiä, joten ajattelin olevani aseksuaali.
Muuten mieheni on minulle tosi rakas, meillä on hauskaa yhdessä ja tykkään olla hänen lähellään. Mutta hän on minulle enemmän ystävä.
No nyt kävi niin, että muutin yksinäni asumaan vuodeksi ulkomaille opiskelemaan ja menin rakastumaan - naiseen. Joka asuu eri maassa. En ole koskaan tuntenut mitään tällaista ketään ihmistä kohtaan. En ole vain ihastunut, vaan syvästi rakastunut. Meillä on valtavan vahva tunneside eikä kumpikaan edes odottanut mitään romanttisia tunteita, eli tämä tuli molemmille suurena yllätyksenä.
Olen aina epäillyt olevani bi, mutta en ole ennen rakastunut naiseen syvästi, enkä muutenkaan ole tietenkään hakemalla hakenut ihastumisia, koska olen parisuhteessa. Nyt kun oikea ihminen sattui kohdalle, olen alkanut tajuta jotain tärkeää: ehkä en ole koskaan tuntenutkaan seksuaalista vetoa miehiin.
En ole mikään hätiköivä tyyppi, ja mitään ei ole tapahtunut välillämme. Olemme vain keskustelleet. Kumpikin kunnioittaa toisen rajoja ja parisuhdetta. Sovimme, että menemme kotiin, arvioimme tilanteen uudestaan ja sitten päätämme, mitä teemme. Kumpikin tiedostaa, että vastarakastuneena saattaa tehdä typeriä päätöksiä.
Aikaa on kuitenkin kulunut, ja tunne vain vahvistuu. Tämä ei vaikuta olevan vain vaihe. Nyt etäisyyttä saatuani huomaan, että olen paininut samojen ongelmien kanssa jo vuosia.
Minä en pysty elämään välitilassa, eikä ole miestäni kohtaan oikein, jos hän on "kakkosvaihtoehto". Eli se on joko tai, ja minun pitää tehdä päätös.
Tilanne olisi hiukan eri, jos nainen asuisi samassa maassa. Jos jätän mieheni, saatan päätyä yksin. Mutta yksinolo olisi minulle varmaankin oikeampi vaihtoehto kuin jäädä seksittömään liittoon. Tunnen hirveän huonoa omaatuntoa, kuin olisin huijannut miestäni. Ja tavallaan olenkin. En ole vain ihan aidosti tiedostanut sitä itse.
Intuitioni sanoo, että minun pitää erota ja kokeilla, mitä tämän naisen kanssa tapahtuu. Tätä asiaa mutkistaa se, että kyseenalaistan nyt myös seksuaalisen suuntautumiseni. Minusta tuntuu, että minun pitää tutkia tätä rehellisesti itseni kanssa. Ja jos jään yksin, niin se on sitten minun ongelmani, mutta ainakaan en roikota miestäni epäreilusti mukana.
Olen hänen kanssaan jo keskustellut suuntautumisestani, ja kerroin myös näistä ihastumisen tunteista, joten hän on myös tietoinen, missä mennään.
Onko joku ollut samankaltaisessa tilanteessa? Kaipaan toisia aivoja tähän avuksi, tämä on niin hirvittävän iso ja sekava paketti, että välillä tuntuu, että olen ihan umpikujassa. Olenko tekemässä jotain tosi tyhmää?
Kommentit (44)
Onko välillänne tapahtunut tämän naisen kanssa jotakin seksuaalista vai mistä tiedät, että hänkin tuntee samoin sinua kohtaan? Tai miten se on tullut puheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko välillänne tapahtunut tämän naisen kanssa jotakin seksuaalista vai mistä tiedät, että hänkin tuntee samoin sinua kohtaan? Tai miten se on tullut puheeksi?
Meillä oli avointa flirttiä monta kuukautta. Hän halusi koko ajan olla kanssani kahden, erillään muusta ryhmästä, ja minä hänen. Videokokouksissakin laitoimme koko ajan viestiä toisillemme, hän kehui ulkonäköäni, emme koskaan oikein pystynee keskittymään siihen, mistä oli puhe. Puhuimme paljon elämästä yhdessä, siitä millaista seksi on naisen kanssa ym., millaista olisi asua yhdessä, mutta ns. leikitellen.
Lopulta tulin hänelle kaapista - ja pari viikkoa myöhemmin kerroin tunteistani. Ensin hän sanoi, että hänen pitää selvittää "mitä tämä on", mutta että kaapista tuloni hämmensi hänet ihan toden teolla, mutta että meillä on ollut paljon "kuumia hetkiä". Ei siis ole ollut mitään suutelemista, koska kumpikin kunnioittaa toisen rajoja ja minä parisuhdettani. Mutta meillä on ollut paljon tuijotuksia, ulkonäön kehumista, koskettelua, hiusten sivelyä, sellaista, että jalat hakeutuvat lähelle ja melkein koskevat, seksuaalista jännitettä siis.
Hän siis on ollut kaapissa/epäillyt olevansa bi, mutta olin ilmeisesti hänen ensimmäinen "kunnon" naisihastuksensa.
Aikaa kului, ja lopulta hän sanoi rakastavansa minua, kun halasimme pitkään. Se ainakin tuntui aidolta.
Olemme ikävöineet toisiamme viesteillä lähes päivittäin paluun jälkeen. Hän esimerkiksi sanoo, että on onnellinen sitten kun viimein tulen taas katsomaan häntä. Ja että seuraavat kuukaudet vaativat häneltä paljon kärsivällisyyttä, kun hän odottaa, mitä teen.
Mutta siis koska kummallakin on tunteissaan vielä selvitettävää, en senkään takia tee vielä mitään päätöksiä, ja selvitän ensin suhteen mieheeni - asia ja ihminen kerrallaan. Voihan olla, että naisenkin tunteet vielä tässä muuttuvat ja tässä on tätä uuden ihmisen tuomaa jännitystä mukana. Vaikka sanoisin, että se tuntuu syvemmältä. Mutta koskaan ei voi tietää.
Ajattelen kuitenkin, että jos ihmisten on tarkoitettu olevan yhdessä, he päätyvät yhteen - ja jos tunteet olivatkin todellista pinnallisempia, on kummallekin parempi, että toiveet haudataan ajoissa.
ap
Tilannepäivitystä.
Olemme ottaneet tosi rauhallisesti ja laittaneet harvakseltaan viestejä. Nainen on ollut hyvin alamaissa. Hän on tyytymätön suhteessaan ja työssään edelleen. Hän miettii tosi isoja asioita. Enkä siksi painosta häntä vastaamaan, hän on myös tosi vaikeassa tilanteessa.
Pari viikkoa sitten hän heitti, että hänen suunnitelmansa on muuttaa Suomeen. En tosin tiedä, kuinka tosissaan hän tuota tarkoitti.
Kerroin hänelle viime viikolla, että useat ystävät ovat kommentoineet, että minun energiani on jotenkin ihan erilainen kuin ennen ulkomailla viettämääni aikaa. Tunnustin siinä samassa hänelle, että se on lähes täysin hänen ansiotaan.
Hän vastasi minulle, että hän tuntee samoin. Ja että hän toivoo pääsevänsä kriisistään yli, jotta hän olisi taas puheliaampi. Ja että hänellä on minua kova ikävä, ja että yhdessä ulkomailla viettämämme aika on parasta, mitä hänelle on elämässään tapahtunut. Ja että hänellä on ollut paluunsa jälkeen surullinen ja yksinäinen olo.
Kerroin sitten siihen perään että rakastan häntä enemmän kuin voi sanoin kuvailla, ja että minua edelleen hermostuttaa sanoa se ääneen, koska mieleni on kielteisiin skenaarioihin taipuvainen ja uskottelee, että tämä on kaikki vain omassa päässäni. Ja että toisaalta tiedän, että hänellä on vaikeaa enkä halua tuottaa hänelle kipua ja saattaa häntä epämukavaan tilanteeseen. Korostin, etten vaadi mitään vastauksia enkä yritä manipuloida häntä mihinkään suuntaan. Että minun on vain pakko olla oman mielenterveyteni takia rehellinen.
Tähän viestiin hän ei ole vastannut. Siihen voi olla miljoona syytä, joista yksi varmasti on se, että olemme molemmat tahoillamme vielä suhteissa, joten varovaisuus on tarpeen. Toisaalta onhan hän aikaisemmin sanonut minulle päin naamaakin rakastavansa minua. En aio sanoa hänelle, että haluan olla hänen kanssaan, ennen kuin selvitän avioliittoasiani Suomen päässä loppuun asti. En pysty roikottamaan ihmisiä välitilassa, kun en voi kuitenkaan luvata mitään varmaa. Tunteiden tunnustaminen saa tässä kohtaa riittää.
Mutta nyt alkaa käydä selvästi ilmi, että tämä ei ole pelkkää ihastumista. Olemme molemmat jo "sopeutuneet" omiin arkielämiimme, mutta veto on yhtä voimakas puolin ja toisin. Meillä on yksinäinen olo ilman toisiamme.
ap
Alue: Aihe vapaa
onko se seksihaluttomuus sellaista, että suhtaudut seksiin välinpitämättömästi vai tuntuuko miehesi peräti vastenmieliseltä? tässä on iso ero.