Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen seksittömässä avioliitossa miehen kanssa, sitten rakastuin naiseen, ja nyt kyseenalaistan suuntautumiseni
21.07.2021 |
Minulla on vaikea mielenterveyshistoria. Teininä kävin läpi seksuaalisen hyväksikäytön, sairastuin vaikeaan syömishäiriöön ja mulla on ollut tosi vaikea suhde kehooni. Minun on ollut tosi vaikea edes koskettaa itseäni. Olen ajatellut, että seksi ei "kuulu minulle" eikä kukaan edes voi pitää minua viehättävänä. Olen tosi hyvä olemaan kynnysmatto, miellyttämään muita, mutta olen ollut ihan hukassa sen suhteen, mitä itse haluan.
Aloin seurustella aviomieheni kanssa kun olin 15 ja olen nyt 32. En ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä hänen kanssaan. Olin henkisesti tosi huonossa jamassa kun tapasimme ja itsetuntoni oli nollissa. Suostuin kyllä seksiin hänen kanssaan, hän on kunnioittava, mutta olen aina ihan omissa ajatuksissani, ajattelen muuta. Mutta en ajatellut siinä olevan mitään ongelmaa, kielsinhän kokonaan tuon puolen itsessäni. En muutenkaan juuri halua seksiä, joten ajattelin olevani aseksuaali.
Muuten mieheni on minulle tosi rakas, meillä on hauskaa yhdessä ja tykkään olla hänen lähellään. Mutta hän on minulle enemmän ystävä.
No nyt kävi niin, että muutin yksinäni asumaan vuodeksi ulkomaille opiskelemaan ja menin rakastumaan - naiseen. Joka asuu eri maassa. En ole koskaan tuntenut mitään tällaista ketään ihmistä kohtaan. En ole vain ihastunut, vaan syvästi rakastunut. Meillä on valtavan vahva tunneside eikä kumpikaan edes odottanut mitään romanttisia tunteita, eli tämä tuli molemmille suurena yllätyksenä.
Olen aina epäillyt olevani bi, mutta en ole ennen rakastunut naiseen syvästi, enkä muutenkaan ole tietenkään hakemalla hakenut ihastumisia, koska olen parisuhteessa. Nyt kun oikea ihminen sattui kohdalle, olen alkanut tajuta jotain tärkeää: ehkä en ole koskaan tuntenutkaan seksuaalista vetoa miehiin.
En ole mikään hätiköivä tyyppi, ja mitään ei ole tapahtunut välillämme. Olemme vain keskustelleet. Kumpikin kunnioittaa toisen rajoja ja parisuhdetta. Sovimme, että menemme kotiin, arvioimme tilanteen uudestaan ja sitten päätämme, mitä teemme. Kumpikin tiedostaa, että vastarakastuneena saattaa tehdä typeriä päätöksiä.
Aikaa on kuitenkin kulunut, ja tunne vain vahvistuu. Tämä ei vaikuta olevan vain vaihe. Nyt etäisyyttä saatuani huomaan, että olen paininut samojen ongelmien kanssa jo vuosia.
Minä en pysty elämään välitilassa, eikä ole miestäni kohtaan oikein, jos hän on "kakkosvaihtoehto". Eli se on joko tai, ja minun pitää tehdä päätös.
Tilanne olisi hiukan eri, jos nainen asuisi samassa maassa. Jos jätän mieheni, saatan päätyä yksin. Mutta yksinolo olisi minulle varmaankin oikeampi vaihtoehto kuin jäädä seksittömään liittoon. Tunnen hirveän huonoa omaatuntoa, kuin olisin huijannut miestäni. Ja tavallaan olenkin. En ole vain ihan aidosti tiedostanut sitä itse.
Intuitioni sanoo, että minun pitää erota ja kokeilla, mitä tämän naisen kanssa tapahtuu. Tätä asiaa mutkistaa se, että kyseenalaistan nyt myös seksuaalisen suuntautumiseni. Minusta tuntuu, että minun pitää tutkia tätä rehellisesti itseni kanssa. Ja jos jään yksin, niin se on sitten minun ongelmani, mutta ainakaan en roikota miestäni epäreilusti mukana.
Olen hänen kanssaan jo keskustellut suuntautumisestani, ja kerroin myös näistä ihastumisen tunteista, joten hän on myös tietoinen, missä mennään.
Onko joku ollut samankaltaisessa tilanteessa? Kaipaan toisia aivoja tähän avuksi, tämä on niin hirvittävän iso ja sekava paketti, että välillä tuntuu, että olen ihan umpikujassa. Olenko tekemässä jotain tosi tyhmää?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta siltä että saat suhteestasi sitä mitä parisuhteessa kuuluisi saada.
Tiedän.
Mutta miten särkeä toisen sydän? Olisin mieluummin se, jonka sydän särjetään. Tunnen ikuisesti syyllisyyttä. Mutta toisaalta tunnen nytkin, ja nyt vain pitkitän puolisoni kärsimystä. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan sun ei kannata jatkaa parisuhdetta miehen kanssa. Mä en muuten kykenisi arvostamaan miestä, joka kykenee seksiin naisen kanssa, joka ei nauti siitä. Sehän on vähän kuin hyväksikäyttökokemuksen toistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta siltä että saat suhteestasi sitä mitä parisuhteessa kuuluisi saada.
Tiedän.
Mutta miten särkeä toisen sydän? Olisin mieluummin se, jonka sydän särjetään. Tunnen ikuisesti syyllisyyttä. Mutta toisaalta tunnen nytkin, ja nyt vain pitkitän puolisoni kärsimystä. :(ap
Puolisosi on nainut sua, vaikka sä et oo nauttinut siitä. Ei sellaisen miehen tunteita tarvitse miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan sun ei kannata jatkaa parisuhdetta miehen kanssa. Mä en muuten kykenisi arvostamaan miestä, joka kykenee seksiin naisen kanssa, joka ei nauti siitä. Sehän on vähän kuin hyväksikäyttökokemuksen toistamista.
Tämä on kyllä tosi hyvä pointti, jota en ole koskaan edes ajatellut. Hän kyllä tietää, että suostun seksiin puoliksi pakosta. Hän on hyvä ihmistuntija ja aistii, kun olen vastahakoinen tai esitän.
Ja aina kun kieltäydyn seksistä, hän on tosi loukkaantunut, ottaa itseensä, ja minulle tulee syyllinen olo. Siksi en yleensä kieltäydy.
Jos päädyn eroamaan, niin en kuitenkaan aio tehdä sitä ristiin niin, että roikottaisin tätä naista myöskään löysässä hirressä: minun pitää ensin erota, ja sitten selvittää, mikä tilanne on tämän naisen kanssa.
Ja miehelleni en myöskään aio kertoa, että nyt on vaihto edessä. Se ei ole edes pointti. Tämä nainen on vain tuonut pintaan ongelmat, joiden olemassaolon olen tiennyt jo vuosia. Aion siis lähestyä asiaa sillä kärjellä, että kyseenalaistan nyt suuntautumiseni, ja minun pitää pohtia nyt itsekseni, kenestä pidän, enkä voi valitettavasti tehdä sitä reilulla tavalla niin, että olen samaan aikaan suhteessa miehen kanssa. Kamalaa se tulee olemaan, mutta kamalampaa tämä nykyinen on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta siltä että saat suhteestasi sitä mitä parisuhteessa kuuluisi saada.
Tiedän.
Mutta miten särkeä toisen sydän? Olisin mieluummin se, jonka sydän särjetään. Tunnen ikuisesti syyllisyyttä. Mutta toisaalta tunnen nytkin, ja nyt vain pitkitän puolisoni kärsimystä. :(ap
Puolisosi on nainut sua, vaikka sä et oo nauttinut siitä. Ei sellaisen miehen tunteita tarvitse miettiä.
Mä olen kyllä itse ollut hämmentynyt ja leikkinyt mukana. Tunnen vastuuni. Ei ole kiva ja miestäni kunnioittava asetelma tämä. Mutta ei kyllä minuakaan.
Nyt ymmärrän paremmin, miksi sellaiset ihmiset päätyvät herkemmin myrkyllisiin suhteisiin, jotka eivät tunne omia rajojaan ja joilla on itsetunnon kanssa ongelmia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vaikuta rakastavan miestäsi kuin romanttista kumppania. Voisitteko olla ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Et vaikuta rakastavan miestäsi kuin romanttista kumppania. Voisitteko olla ystäviä?
En usko että hän haluaisi. Jännästi en tiedä olisimmeko ystäviä - me aloimme heti deittailla ja opimme tuntemaan toisemme vähitellen.
Mutta totta, hän ei ole minulle romanttinen kumppani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta siltä että saat suhteestasi sitä mitä parisuhteessa kuuluisi saada.
Tiedän.
Mutta miten särkeä toisen sydän? Olisin mieluummin se, jonka sydän särjetään. Tunnen ikuisesti syyllisyyttä. Mutta toisaalta tunnen nytkin, ja nyt vain pitkitän puolisoni kärsimystä. :(ap
Puolisosi on nainut sua, vaikka sä et oo nauttinut siitä. Ei sellaisen miehen tunteita tarvitse miettiä.
Eli jos mies nai vaimoaan lähinnä velvollisuuden tunteesta (olen kuullut että jotkut naiset tekisivät aloitteita), mutta haaveilee naapurin Liisasta, niin voi vain jokin päivä sanoa että "moi sitten" ja muuttaa muualle? Ei tarvitse selitellä, sillä huomasihan ex vaimo ettei mies tehnyt aloitteita, eli miestä ei seksi hänen kanssaan ilmesesti kiinnostanut.
AP:lle neuvoksi sanoisin että suhteenne ei perustu rehellisyydelle, sillä sinull ei ole romanttisia tunteita puolisoa kohtaan, joka voi hyvinkin luulla että sinulla on. Jotkut meistä ovat yksinkertaisempia ja jotkut näyttelevät että asiat ovat toisin miten tuntevat.
Ette oikeasti ole yhdessä, joten se että ette ole käytännössä yhdessä on vain totuuden mukaan elämistä. Toivon että löydät rakkauden ja romanttisen suhteen jostain toisesta ihmisestä (minä en tuomitse mitään). Minulle muutama nainen on esittänyt tuntevansa enemmän romanttisia tunteita kuin todellisuudessa ovat kokeneet, lähinnä taloudellisista syistä, enkä haluaisi että minua syyllistetään sokeudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M46 kirjoitti:
AP:lle neuvoksi sanoisin että suhteenne ei perustu rehellisyydelle, sillä sinull ei ole romanttisia tunteita puolisoa kohtaan, joka voi hyvinkin luulla että sinulla on. Jotkut meistä ovat yksinkertaisempia ja jotkut näyttelevät että asiat ovat toisin miten tuntevat.
Ette oikeasti ole yhdessä, joten se että ette ole käytännössä yhdessä on vain totuuden mukaan elämistä. Toivon että löydät rakkauden ja romanttisen suhteen jostain toisesta ihmisestä (minä en tuomitse mitään). Minulle muutama nainen on esittänyt tuntevansa enemmän romanttisia tunteita kuin todellisuudessa ovat kokeneet, lähinnä taloudellisista syistä, enkä haluaisi että minua syyllistetään sokeudestani.
Olet ihan oikeassa. Minusta tuntuu, että mieheni kyllä tietää totuuden ainakin osittain, mutta leikkii mukana. Ja se aiheuttaa hänelle jatkuvasti alemmuudentunnetta ja epävarmuutta. Olemme molemmat tässä suhteessa myös siksi, että tuttu tuntuu turvalliselta. Eri asia on, onko se ideaalia.
Joskushan nämä ovat vain vaiheita, jotka menevät ohi. Minun pitää odotella vielä muutama kuukausi, minulla on nimittäin tulossa pari muutakin isoa muutosta elämässä, eikä ole hyvä pistää kaikkea risaiseksi samaan aikaan.
Joskus tunteet voivat myös "siirtyä" niin, että stressi toisella elämän osa-alueella purkautuu tyytymättömyytenä johonkin ihan toiseen asiaan, joka ei edes liity siihen ensimmäiseen stressinaiheeseen mitenkään. Siksi minun pitää vielä odotella, vaikka tämä tilanne onkin ahdistava molemmille.
On tässä kuitenkin joka tapauksessa paljon pelissä, ja avioeroon liittyy myös laillinen prosessi ym. käytännön asiat, jotka ovat ihan oma murheenkryyninsä...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta siltä että saat suhteestasi sitä mitä parisuhteessa kuuluisi saada.
Tiedän.
Mutta miten särkeä toisen sydän? Olisin mieluummin se, jonka sydän särjetään. Tunnen ikuisesti syyllisyyttä. Mutta toisaalta tunnen nytkin, ja nyt vain pitkitän puolisoni kärsimystä. :(ap
Puolisosi on nainut sua, vaikka sä et oo nauttinut siitä. Ei sellaisen miehen tunteita tarvitse miettiä.
Piti tähän vielä sanoa, että asia ei ole näin mustavalkoinen. Mieheni rakastaa ja kunnioittaa minua ja minä häntä, ja tottakai mietin hänen tunteitaan. Tämä seksikuvio on kahden kauppa. En syyllistä itseäni, mutta olen kyllä ylläpitänyt kuviota myös itse.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta siltä että saat suhteestasi sitä mitä parisuhteessa kuuluisi saada.
Tiedän.
Mutta miten särkeä toisen sydän? Olisin mieluummin se, jonka sydän särjetään. Tunnen ikuisesti syyllisyyttä. Mutta toisaalta tunnen nytkin, ja nyt vain pitkitän puolisoni kärsimystä. :(ap
Puolisosi on nainut sua, vaikka sä et oo nauttinut siitä. Ei sellaisen miehen tunteita tarvitse miettiä.
Piti tähän vielä sanoa, että asia ei ole näin mustavalkoinen. Mieheni rakastaa ja kunnioittaa minua ja minä häntä, ja tottakai mietin hänen tunteitaan. Tämä seksikuvio on kahden kauppa. En syyllistä itseäni, mutta olen kyllä ylläpitänyt kuviota myös itse.
ap
Nyt nainen kaipaa minulta myös vastausta, mitä aion tehdä. On hankalaa odottaa isot elämänmuutokset ja yrittää vältellä viestittelyä kun samalla on ihan hirveä ikävä ja haluaisi vain hypätä suoraan tulevaisuuteen. Mutta järjellä tiedän, että olemme tunteidemme armoilla ja olo voi myös muuttua.
ap
AP. Tämä postaus on varmaan kaikkein syvällisin, jonka olen koskaan nähnyt tällä palstalla. Huomaan että olet pohdiskeleva ja haluat tutustua tunteisiisi ja tilanteeseen syvällisesti ennen kuin teet suuria päätöksiä. Tämä on enemmän kuin miten 90% ihmisistä toimii, mukaan lukien allekirjoittanut. Tämä on niin tärkeä asia, sillä suuri osa ihmisen kärsimyksestä johtuu siitä että toimitaan sen hetken mielentilan mukaan ja myöhemmin huomataan että päätös oli hätiköiden tehty. Sanoisin että suurimmat sudenkuopat olet jo välttänyt.
En osaa sanoa mikä on oikea ratkaisu, sitä ei voi kukaan tietää, sillä elämä tarjoaa aina yllätyksiä ja tilanteet muuttuvat. Yhden asian voin sinulle sanoa, mutta luulen että jo tiedätkin sen. Ajattele elämää matkana. Jokaisen elämällä on päätepiste, joka on kuolema. Siinä hetkessä kun aika tulee täältä lähteä, kukaan ei saa mukaansa mitään muuta kuin kokemuksensa, tekonsa, surunsa ja ilonsa. Jotkut harmittelevat tekemiään asioita, mutta kaikkein eniten ihmiset katuvat että eivät tehneet asioita, jotka sydämessään tiesivät oikeiksi, mutta olivat liian peloissaan, häpeissään, mukavuudenhaluisia tai jostakin muusta syystä jättivät tekemättä.
He, jotaka harmittelevat tekemiään asioita, johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että loukkasivat tai vahingoittivat jotakuta. Jäämällä suhteeseen vääristä syistä, voi olla kumppanille enemmän vahingollista pitkällä aikavälillä, kuin lopettamalla suhteen rehellisesti ja suoraselkäisesti. Lähtemällä suhteesta vääristä syistä, voit vahingoittaa itseäsi ja kumppaniasi. Tutkimalla tunteitasi ja toivon mukaan keskustelemalla jonkun luotettavan tahon kanssa, voit saada ajatuksesi kasaan. Pelkkä toiselle - ulkopuoliselle - puhuminen voi auttaa jäsentämään ajatuksesi mikä on oikein tässä. Jos päätät lähteä suhteesta hyvän miehen kanssa, koska se ei tunnu oikealta, kerro hänelle rehellisesti kaikki asiat siitä ja kerro että kunnioitat häntä äärettömän paljon ja mikään rehellisyyttä vähäisempi ei olisi kunnioittavaa häntä kohtaan. Jos päätät jäädä suhteeseen, ole myös rehellinen hänelle, miksi jäät ja mitä hän voi odottaa yhteislämältänne jatkossa. Rehellisyys on tuskallista, äärettömän vaikeaa ja se suututtaa. Ja lopulta se antaa sinulle vapauden.
Parhainta onnea elämän matkaasi. :)
Vierailija kirjoitti:
AP. Tämä postaus on varmaan kaikkein syvällisin, jonka olen koskaan nähnyt tällä palstalla. Huomaan että olet pohdiskeleva ja haluat tutustua tunteisiisi ja tilanteeseen syvällisesti ennen kuin teet suuria päätöksiä. Tämä on enemmän kuin miten 90% ihmisistä toimii, mukaan lukien allekirjoittanut. Tämä on niin tärkeä asia, sillä suuri osa ihmisen kärsimyksestä johtuu siitä että toimitaan sen hetken mielentilan mukaan ja myöhemmin huomataan että päätös oli hätiköiden tehty. Sanoisin että suurimmat sudenkuopat olet jo välttänyt.
En osaa sanoa mikä on oikea ratkaisu, sitä ei voi kukaan tietää, sillä elämä tarjoaa aina yllätyksiä ja tilanteet muuttuvat. Yhden asian voin sinulle sanoa, mutta luulen että jo tiedätkin sen. Ajattele elämää matkana. Jokaisen elämällä on päätepiste, joka on kuolema. Siinä hetkessä kun aika tulee täältä lähteä, kukaan ei saa mukaansa mitään muuta kuin kokemuksensa, tekonsa, surunsa ja ilonsa. Jotkut harmittelevat tekemiään asioita, mutta kaikkein eniten ihmiset katuvat että eivät tehneet asioita, jotka sydämessään tiesivät oikeiksi, mutta olivat liian peloissaan, häpeissään, mukavuudenhaluisia tai jostakin muusta syystä jättivät tekemättä.
He, jotaka harmittelevat tekemiään asioita, johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että loukkasivat tai vahingoittivat jotakuta. Jäämällä suhteeseen vääristä syistä, voi olla kumppanille enemmän vahingollista pitkällä aikavälillä, kuin lopettamalla suhteen rehellisesti ja suoraselkäisesti. Lähtemällä suhteesta vääristä syistä, voit vahingoittaa itseäsi ja kumppaniasi. Tutkimalla tunteitasi ja toivon mukaan keskustelemalla jonkun luotettavan tahon kanssa, voit saada ajatuksesi kasaan. Pelkkä toiselle - ulkopuoliselle - puhuminen voi auttaa jäsentämään ajatuksesi mikä on oikein tässä. Jos päätät lähteä suhteesta hyvän miehen kanssa, koska se ei tunnu oikealta, kerro hänelle rehellisesti kaikki asiat siitä ja kerro että kunnioitat häntä äärettömän paljon ja mikään rehellisyyttä vähäisempi ei olisi kunnioittavaa häntä kohtaan. Jos päätät jäädä suhteeseen, ole myös rehellinen hänelle, miksi jäät ja mitä hän voi odottaa yhteislämältänne jatkossa. Rehellisyys on tuskallista, äärettömän vaikeaa ja se suututtaa. Ja lopulta se antaa sinulle vapauden.
Parhainta onnea elämän matkaasi. :)
Iso kiitos tästä harkitusta, kypsästä vastauksesta. Merkitsee paljon.
Olen itse myös ajatellut paljon tuota, että elämä on matka - ja sen sisällä voi olla monia tarinoita, lyhyempiä ja pidempiä, joista kaikki opettavat jotain. Eniten minua hirvittää ajatus siitä, että jättäisin nyt päättämättä tämän suhteen. Minulla oli ulkomailla helpottunut olo, en kaivannut miestäni ja nytkin tunnen helpotusta ja keveyttä, kun kuvittelen itseni rakentamassa elämää yksin.
Toinen iso merkki oli se, että otimme esiin mahdollisen lasten hankkimisen. Suunnittelimme, että alamme yrittää loppuvuodesta. Nyt kun palasin ulkomailta, ajatus tuo minulle ahdistavan tunteen. Ei siksi, että en haluaisi lapsia, mutta en halua niitä tämän miehen kanssa. Ja mahdollisuus lasten hankkimiseen taas ei ole riittävä syy jäädä suhteeseen.
Eikä se, ettei ole kivaa olla yksin kotona.
Eikä edes se, että tämä nainen saattaa koska vain torjua minut.
ap
Koeta päästää tästä naisesta irti ja mieti, eroaisitko myös jos häntä ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Koeta päästää tästä naisesta irti ja mieti, eroaisitko myös jos häntä ei olisi.
Mietin näitä asioita kyllä jo ennen häntä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ei kuulosta siltä että saat suhteestasi sitä mitä parisuhteessa kuuluisi saada.