Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen seksittömässä avioliitossa miehen kanssa, sitten rakastuin naiseen, ja nyt kyseenalaistan suuntautumiseni
21.07.2021 |
Minulla on vaikea mielenterveyshistoria. Teininä kävin läpi seksuaalisen hyväksikäytön, sairastuin vaikeaan syömishäiriöön ja mulla on ollut tosi vaikea suhde kehooni. Minun on ollut tosi vaikea edes koskettaa itseäni. Olen ajatellut, että seksi ei "kuulu minulle" eikä kukaan edes voi pitää minua viehättävänä. Olen tosi hyvä olemaan kynnysmatto, miellyttämään muita, mutta olen ollut ihan hukassa sen suhteen, mitä itse haluan.
Aloin seurustella aviomieheni kanssa kun olin 15 ja olen nyt 32. En ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä hänen kanssaan. Olin henkisesti tosi huonossa jamassa kun tapasimme ja itsetuntoni oli nollissa. Suostuin kyllä seksiin hänen kanssaan, hän on kunnioittava, mutta olen aina ihan omissa ajatuksissani, ajattelen muuta. Mutta en ajatellut siinä olevan mitään ongelmaa, kielsinhän kokonaan tuon puolen itsessäni. En muutenkaan juuri halua seksiä, joten ajattelin olevani aseksuaali.
Muuten mieheni on minulle tosi rakas, meillä on hauskaa yhdessä ja tykkään olla hänen lähellään. Mutta hän on minulle enemmän ystävä.
No nyt kävi niin, että muutin yksinäni asumaan vuodeksi ulkomaille opiskelemaan ja menin rakastumaan - naiseen. Joka asuu eri maassa. En ole koskaan tuntenut mitään tällaista ketään ihmistä kohtaan. En ole vain ihastunut, vaan syvästi rakastunut. Meillä on valtavan vahva tunneside eikä kumpikaan edes odottanut mitään romanttisia tunteita, eli tämä tuli molemmille suurena yllätyksenä.
Olen aina epäillyt olevani bi, mutta en ole ennen rakastunut naiseen syvästi, enkä muutenkaan ole tietenkään hakemalla hakenut ihastumisia, koska olen parisuhteessa. Nyt kun oikea ihminen sattui kohdalle, olen alkanut tajuta jotain tärkeää: ehkä en ole koskaan tuntenutkaan seksuaalista vetoa miehiin.
En ole mikään hätiköivä tyyppi, ja mitään ei ole tapahtunut välillämme. Olemme vain keskustelleet. Kumpikin kunnioittaa toisen rajoja ja parisuhdetta. Sovimme, että menemme kotiin, arvioimme tilanteen uudestaan ja sitten päätämme, mitä teemme. Kumpikin tiedostaa, että vastarakastuneena saattaa tehdä typeriä päätöksiä.
Aikaa on kuitenkin kulunut, ja tunne vain vahvistuu. Tämä ei vaikuta olevan vain vaihe. Nyt etäisyyttä saatuani huomaan, että olen paininut samojen ongelmien kanssa jo vuosia.
Minä en pysty elämään välitilassa, eikä ole miestäni kohtaan oikein, jos hän on "kakkosvaihtoehto". Eli se on joko tai, ja minun pitää tehdä päätös.
Tilanne olisi hiukan eri, jos nainen asuisi samassa maassa. Jos jätän mieheni, saatan päätyä yksin. Mutta yksinolo olisi minulle varmaankin oikeampi vaihtoehto kuin jäädä seksittömään liittoon. Tunnen hirveän huonoa omaatuntoa, kuin olisin huijannut miestäni. Ja tavallaan olenkin. En ole vain ihan aidosti tiedostanut sitä itse.
Intuitioni sanoo, että minun pitää erota ja kokeilla, mitä tämän naisen kanssa tapahtuu. Tätä asiaa mutkistaa se, että kyseenalaistan nyt myös seksuaalisen suuntautumiseni. Minusta tuntuu, että minun pitää tutkia tätä rehellisesti itseni kanssa. Ja jos jään yksin, niin se on sitten minun ongelmani, mutta ainakaan en roikota miestäni epäreilusti mukana.
Olen hänen kanssaan jo keskustellut suuntautumisestani, ja kerroin myös näistä ihastumisen tunteista, joten hän on myös tietoinen, missä mennään.
Onko joku ollut samankaltaisessa tilanteessa? Kaipaan toisia aivoja tähän avuksi, tämä on niin hirvittävän iso ja sekava paketti, että välillä tuntuu, että olen ihan umpikujassa. Olenko tekemässä jotain tosi tyhmää?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Eheysterapia on keksitty.
Hyvää kesäpäivää sullekin, kannattaa mennä trollieheytykseen :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>En ole vain ihastunut, vaan syvästi rakastunut
Ei vaan olet ihastunut. Rakkaus on jotain mistä voi alkaa puhua kun on oltu yhdessä vuosia
Vierailija kirjoitti:
>En ole vain ihastunut, vaan syvästi rakastunut
Ei vaan olet ihastunut. Rakkaus on jotain mistä voi alkaa puhua kun on oltu yhdessä vuosia
Olen tästä eri mieltä. Olemme nyt tunteneet 1,5 vuotta yhteensä, ja ihastuminen on jo syventynyt joksikin suuremmaksi. Olen ollut ihastunut ennenkin, myös suhteessa. Ne ovat kaikki olleet hyvin erilaisia kokemuksia kuin tämä.
ap
Rehellisyys itseä kohtaan ei koskaan ole virhe, vaikka se johtaisi ensi alkuun ei-toivottuun tulokseen. Pidemmällä tähtäimellä se on sekä oikein että tuottaa hyvinvointia.
Vierailija kirjoitti:
>En ole vain ihastunut, vaan syvästi rakastunut
Ei vaan olet ihastunut. Rakkaus on jotain mistä voi alkaa puhua kun on oltu yhdessä vuosia
Ja lisään tähän myös sen, että rakastUMINEN ja rakastAMINEN ovat minulle kaksi eri asiaa. Ihastuminen on se ensimmäinen "aalto", jossa ollaan aika paljon kuvitelmissakin Rakastua voi suht nopeastikin sen jälkeen. RakastAA voi eri tavoin, rakkaus muuttaa vuosien päästä rakastumisesta muotoaan rakastamiseksi, joka on jotain tasapainoisempaa, tavallaan arkisempaa, mutta tavallaan myös syvempää.
Minä rakastan ystäviäni ja puolisoani. Rakastan myös tätä naista, ja lisäksi olen häneen rakastunut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette 1.5v olleet tuttavista ystävyyteen -prosessissa , sen alkutaipaleella. Ei yhtään seurustelua. Osan ajasta eri maissa.
Kaikki mitä pidät todellisena teidän suhteestanne, itsestäsi siinä ja myös tästä toisesta ihmisestä on vielä kuvitelmaasi, fantasiaa ja unelmointiasi, joita todellisuus ei ole testannut. Samoin toisella osapuolella.
Tämän kun ymmärrät ja hyväksyt, voit päästä eteenpäin. Mihin tahansa suuntaan.
Ainoa elämänsä kannattaa perustaa realiteetteihin. Yksi sellainen tässä on se, että sinulla on henkilökohtainen kriisi, josta on seurannut myös aviokriisi.
Älä projisoi omia mielensisältöjäsi kenenkään toiseen ihmiseen. Ota vastuu omista tunteistasi ja päätöksistäsi äläkä ketjuta niitä. Vanha liitto päättyy tai kestää vain oman merkityksensä vuoksi.
Ei kukaan älykäs ja sivistynyt ihminen vaihda puolisoa kuin paitaa. Sitähän sinä mietit nyt. Vaihdatko ihmistä kuin esinettä, autoa jne.
Sinun luulisi miettivän avioliittoasi. Uusi kaukoihastus ei ole tässä kohtaa sinulle edes maininnan arvoinen. Hänen aikansahan olisi kuitenkin vasta pitkän ajan päästä, jos silloinkaan.
Olet kuitenkin itsekkäästi lähinnä päätynyt pohtimaan, kenen kanssa sinä itse olet onnellinen. Entä tämän kuvion muut ihmiset? Heidän onnensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette 1.5v olleet tuttavista ystävyyteen -prosessissa , sen alkutaipaleella. Ei yhtään seurustelua. Osan ajasta eri maissa.
Kaikki mitä pidät todellisena teidän suhteestanne, itsestäsi siinä ja myös tästä toisesta ihmisestä on vielä kuvitelmaasi, fantasiaa ja unelmointiasi, joita todellisuus ei ole testannut. Samoin toisella osapuolella.
Tämän kun ymmärrät ja hyväksyt, voit päästä eteenpäin. Mihin tahansa suuntaan.
Ainoa elämänsä kannattaa perustaa realiteetteihin. Yksi sellainen tässä on se, että sinulla on henkilökohtainen kriisi, josta on seurannut myös aviokriisi.
Älä projisoi omia mielensisältöjäsi kenenkään toiseen ihmiseen. Ota vastuu omista tunteistasi ja päätöksistäsi äläkä ketjuta niitä. Vanha liitto päättyy tai kestää vain oman merkityksensä vuoksi.
Ei kukaan älykäs ja sivistynyt ihminen vaihda puolisoa kuin paitaa. Sitähän sinä mietit nyt. Vaihdatko ihmistä kuin esinettä, autoa jne.
Sinun luulisi miettivän avioliittoasi. Uusi kaukoihastus ei ole tässä kohtaa sinulle edes maininnan arvoinen. Hänen aikansahan olisi kuitenkin vasta pitkän ajan päästä, jos silloinkaan.
Olet kuitenkin itsekkäästi lähinnä päätynyt pohtimaan, kenen kanssa sinä itse olet onnellinen. Entä tämän kuvion muut ihmiset? Heidän onnensa?
Tässä on erittäin hyviä ja tärkeitä pohdittavia. Juuri tuo, että perustanko ajatuksen suhteesta tämän ihastuksen kanssa pelkkiin utopioihin.
Sitä kuitenkin ihmettelen, että miten muka vaihdan puolisoa kuin paitaa? Olen ollut 17 vuotta saman ihmisen kanssa. En ole koskaan tuntenut häntä kohtaan seksuaalista/romanttista vetoa. Tottakai mietin häntä ja tiedän että sekaisin hänen sydämensä. Muuten tämä olisi helppoa. Mutta tämä on raastavaa.
Aloitusviestissä mitta tuli täyteen joten en mahtunut pohtimaan puolisoni puolta. Muutenkin tykkään pohtia omia tunteitani myös erikseen. Ei se tarkoita ettenkö mieti puolisonani myös. Meillä on pitkä ja hieno historia.
Mutta teen myös hänelle vääryyttä jos en tunne häntä kohtaan kuten hän minua kohtaan ja valehtelen hänelle.
Mutta ei tämä helppoa todellakaan ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette 1.5v olleet tuttavista ystävyyteen -prosessissa , sen alkutaipaleella. Ei yhtään seurustelua. Osan ajasta eri maissa.
Kaikki mitä pidät todellisena teidän suhteestanne, itsestäsi siinä ja myös tästä toisesta ihmisestä on vielä kuvitelmaasi, fantasiaa ja unelmointiasi, joita todellisuus ei ole testannut. Samoin toisella osapuolella.
Tämän kun ymmärrät ja hyväksyt, voit päästä eteenpäin. Mihin tahansa suuntaan.
Ainoa elämänsä kannattaa perustaa realiteetteihin. Yksi sellainen tässä on se, että sinulla on henkilökohtainen kriisi, josta on seurannut myös aviokriisi.
Älä projisoi omia mielensisältöjäsi kenenkään toiseen ihmiseen. Ota vastuu omista tunteistasi ja päätöksistäsi äläkä ketjuta niitä. Vanha liitto päättyy tai kestää vain oman merkityksensä vuoksi.
Ei kukaan älykäs ja sivistynyt ihminen vaihda puolisoa kuin paitaa. Sitähän sinä mietit nyt. Vaihdatko ihmistä kuin esinettä, autoa jne.
Sinun luulisi miettivän avioliittoasi. Uusi kaukoihastus ei ole tässä kohtaa sinulle edes maininnan arvoinen. Hänen aikansahan olisi kuitenkin vasta pitkän ajan päästä, jos silloinkaan.
Olet kuitenkin itsekkäästi lähinnä päätynyt pohtimaan, kenen kanssa sinä itse olet onnellinen. Entä tämän kuvion muut ihmiset? Heidän onnensa?
Tässä on erittäin hyviä ja tärkeitä pohdittavia. Juuri tuo, että perustanko ajatuksen suhteesta tämän ihastuksen kanssa pelkkiin utopioihin.
Sitä kuitenkin ihmettelen, että miten muka vaihdan puolisoa kuin paitaa? Olen ollut 17 vuotta saman ihmisen kanssa. En ole koskaan tuntenut häntä kohtaan seksuaalista/romanttista vetoa. Tottakai mietin häntä ja tiedän että sekaisin hänen sydämensä. Muuten tämä olisi helppoa. Mutta tämä on raastavaa.
Aloitusviestissä mitta tuli täyteen joten en mahtunut pohtimaan puolisoni puolta. Muutenkin tykkään pohtia omia tunteitani myös erikseen. Ei se tarkoita ettenkö mieti puolisonani myös. Meillä on pitkä ja hieno historia.
Mutta teen myös hänelle vääryyttä jos en tunne häntä kohtaan kuten hän minua kohtaan ja valehtelen hänelle.
Mutta ei tämä helppoa todellakaan ole.Ap
*särkisin hänen sydämensä.
Mutta toisaalta särjen nytkin, jos en tunne vetoa häntä kohtaan - ja hän olisi koko tämän ajan voinut olla jonkun toisen kanssa, joka rakastaa häntä myös romanttisesti, seksuaalisesti.
Minua pelottaa että hän jäisi yksin. Miten hän pärjäisi. Tuo ajatus pitää minua paikoillaan. Se on ihan hirveää. Miten tahansa tein, tunnen tekeväni vääryyttä. Älä leimaa minua itsekkääksi jos et tiedä, millaisia keloja käyn joka hetki läpi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena koin seksuaalisen hyväksikäytön. Tämän lisäksi koti oli hyvin homovastainen. Lähes parikymmentä vuotta epäonnistuneita heterosuhteita (4 kpl), kunnes kolmen vuoden sinkkuuden jälkeen ymmärsin olevani lesbo ja olleeni sitä aina. Oli kuin kivi vierähtänyt sydämeltä. Seksi miehen kanssa on aina ollut pakotettua siinä mielessä, että en ole siitä koskaan pitänyt.
Kaapista tulon jälkeen omat vanhemmat hylkäsivät, mutta elämästä tuli kuitenkin itselleni helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena koin seksuaalisen hyväksikäytön. Tämän lisäksi koti oli hyvin homovastainen. Lähes parikymmentä vuotta epäonnistuneita heterosuhteita (4 kpl), kunnes kolmen vuoden sinkkuuden jälkeen ymmärsin olevani lesbo ja olleeni sitä aina. Oli kuin kivi vierähtänyt sydämeltä. Seksi miehen kanssa on aina ollut pakotettua siinä mielessä, että en ole siitä koskaan pitänyt.
Kaapista tulon jälkeen omat vanhemmat hylkäsivät, mutta elämästä tuli kuitenkin itselleni helpompaa.
Hienoa että uskalsit tehdä päätöksen silti. Vaikka olenkin pahoillani samalla vanhemmistasi.
Itse en vielä tiedä olenko bi vai lesbo. Mutta olen kyllä aina tuntenut enemmän vetoa naisiin, ja saatan tulla siihen tulokseen että olen lesbo. Tämäkin mutkistaa kuviota aika lailla. Minä en haluaisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei tunne minuun seksuaalista vetoa vaan suostuu seksiin vain pakosta tai miellyttääkseen.
Tämä minun pitää tietysti keskustella vielä miehenikin kanssa, eli paljonko se häntä häiritsee. Kaikille seksi ei ole yhtä tärkeää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette 1.5v olleet tuttavista ystävyyteen -prosessissa , sen alkutaipaleella. Ei yhtään seurustelua. Osan ajasta eri maissa.
Kaikki mitä pidät todellisena teidän suhteestanne, itsestäsi siinä ja myös tästä toisesta ihmisestä on vielä kuvitelmaasi, fantasiaa ja unelmointiasi, joita todellisuus ei ole testannut. Samoin toisella osapuolella.
Tämän kun ymmärrät ja hyväksyt, voit päästä eteenpäin. Mihin tahansa suuntaan.
Ainoa elämänsä kannattaa perustaa realiteetteihin. Yksi sellainen tässä on se, että sinulla on henkilökohtainen kriisi, josta on seurannut myös aviokriisi.
Älä projisoi omia mielensisältöjäsi kenenkään toiseen ihmiseen. Ota vastuu omista tunteistasi ja päätöksistäsi äläkä ketjuta niitä. Vanha liitto päättyy tai kestää vain oman merkityksensä vuoksi.
Ei kukaan älykäs ja sivistynyt ihminen vaihda puolisoa kuin paitaa. Sitähän sinä mietit nyt. Vaihdatko ihmistä kuin esinettä, autoa jne.
Sinun luulisi miettivän avioliittoasi. Uusi kaukoihastus ei ole tässä kohtaa sinulle edes maininnan arvoinen. Hänen aikansahan olisi kuitenkin vasta pitkän ajan päästä, jos silloinkaan.
Olet kuitenkin itsekkäästi lähinnä päätynyt pohtimaan, kenen kanssa sinä itse olet onnellinen. Entä tämän kuvion muut ihmiset? Heidän onnensa?
kuulostaa siltä että projisoit nyt itse oman mielesi sisältöä ap:hen. Sut tai läheisesi on jätetty ja olet katkera.
ymmärsinkö nyt ap oikein että olet vuoden elänyt samassa maassa tämän ihastuksen/rakastuksen kanssa? Mikäs kaukoihastus se sitten on. Mutta suosittelen että tapaatte ainakin kerran vielä livenä ihan "arjessa" ennen kuin päätätte mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette 1.5v olleet tuttavista ystävyyteen -prosessissa , sen alkutaipaleella. Ei yhtään seurustelua. Osan ajasta eri maissa.
Kaikki mitä pidät todellisena teidän suhteestanne, itsestäsi siinä ja myös tästä toisesta ihmisestä on vielä kuvitelmaasi, fantasiaa ja unelmointiasi, joita todellisuus ei ole testannut. Samoin toisella osapuolella.
Tämän kun ymmärrät ja hyväksyt, voit päästä eteenpäin. Mihin tahansa suuntaan.
Ainoa elämänsä kannattaa perustaa realiteetteihin. Yksi sellainen tässä on se, että sinulla on henkilökohtainen kriisi, josta on seurannut myös aviokriisi.
Älä projisoi omia mielensisältöjäsi kenenkään toiseen ihmiseen. Ota vastuu omista tunteistasi ja päätöksistäsi äläkä ketjuta niitä. Vanha liitto päättyy tai kestää vain oman merkityksensä vuoksi.
Ei kukaan älykäs ja sivistynyt ihminen vaihda puolisoa kuin paitaa. Sitähän sinä mietit nyt. Vaihdatko ihmistä kuin esinettä, autoa jne.
Sinun luulisi miettivän avioliittoasi. Uusi kaukoihastus ei ole tässä kohtaa sinulle edes maininnan arvoinen. Hänen aikansahan olisi kuitenkin vasta pitkän ajan päästä, jos silloinkaan.
Olet kuitenkin itsekkäästi lähinnä päätynyt pohtimaan, kenen kanssa sinä itse olet onnellinen. Entä tämän kuvion muut ihmiset? Heidän onnensa?
kuulostaa siltä että projisoit nyt itse oman mielesi sisältöä ap:hen. Sut tai läheisesi on jätetty ja olet katkera.
ymmärsinkö nyt ap oikein että olet vuoden elänyt samassa maassa tämän ihastuksen/rakastuksen kanssa? Mikäs kaukoihastus se sitten on. Mutta suosittelen että tapaatte ainakin kerran vielä livenä ihan "arjessa" ennen kuin päätätte mitään.
Juuri näin. Oltiin vuosi melkein päivittäin tekemisissä. Reissattiin ympäri maata myös yhdessä. Ollaan nähty toisemme huonoina hetkinä, ahdistuskohtaukset ja muut, ja naurettu yhdessä. Ollaan jaettu ja nähty myös toistemme huonot puolet ja keskusteltu hyvin kipeistä asioista. Meillä riitti puhuttavaa aina loputtomiin.
Hän on sillä tavalla erikoinen ihastus, että kun alussa kumpikaan ei odottanut mitään romanttista, kumpikaan ei yrittänyt tehdä toiseen vaikutusta. Oltiin heti ekasta sekunnista kuin oltaisiin tunnettu toisemme aina. Se oli erikoinen tunne.
Ja siis kyllä todellakin hän on minulle maininnan arvoinen. Vaikka emme ikinä päätyisi seurustelemaan, hän on rakas ystävä. Ei se sulje pois sitä, että mieheni on minulle myös hyvin rakas ja arvostan häntä syvästi.
Mutta joo normiarkea en tämän naisen kanssa ole elänyt ja ehdottomasti minun pitää vielä nähdä hänet livenä ennen kuin jatkan mihinkään suuntaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosit tai et niin kaikesta pääsee yli.
Ei kannata kuitenkaan elää kuvitelmissa eikä välitiloissa.
Eikä jäädä onnettoman suhteeseen odottamaan että se paranee.
Et voi muuttaa toista ihmistä.
Tämän toisen naisen kanssa voit saavuttaa onnen tai sitten et. Et voi hallita lopputulosta. Tuleva on aina tuntematon.
Sinun pitää vain valita minkä riskin otat.
Mitä järkeä on seksittömässä suhteessa? Minulta sujuu arki vähintään yhtä hyvin yksin, joten kai suhteelta saa vaatia vähän muutakin että toinen on mukavaa seuraa eikä lyö.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on seksittömässä suhteessa? Minulta sujuu arki vähintään yhtä hyvin yksin, joten kai suhteelta saa vaatia vähän muutakin että toinen on mukavaa seuraa eikä lyö.
Tosiaan pidin itseäni pitkään aseksuaalina. Siksi en pitänyt seksiä tärkeänä.
Nyt ymmärrän paremmin.
Viihdyin myös vuoden hyvin yksin. Miehenikin pärjäsi itsekseen hyvin. Se tuo minulle vähän lohtua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olette 1.5v olleet tuttavista ystävyyteen -prosessissa , sen alkutaipaleella. Ei yhtään seurustelua. Osan ajasta eri maissa.
Kaikki mitä pidät todellisena teidän suhteestanne, itsestäsi siinä ja myös tästä toisesta ihmisestä on vielä kuvitelmaasi, fantasiaa ja unelmointiasi, joita todellisuus ei ole testannut. Samoin toisella osapuolella.
Tämän kun ymmärrät ja hyväksyt, voit päästä eteenpäin. Mihin tahansa suuntaan.
Ainoa elämänsä kannattaa perustaa realiteetteihin. Yksi sellainen tässä on se, että sinulla on henkilökohtainen kriisi, josta on seurannut myös aviokriisi.
Älä projisoi omia mielensisältöjäsi kenenkään toiseen ihmiseen. Ota vastuu omista tunteistasi ja päätöksistäsi äläkä ketjuta niitä. Vanha liitto päättyy tai kestää vain oman merkityksensä vuoksi.
Ei kukaan älykäs ja sivistynyt ihminen vaihda puolisoa kuin paitaa. Sitähän sinä mietit nyt. Vaihdatko ihmistä kuin esinettä, autoa jne.
Sinun luulisi miettivän avioliittoasi. Uusi kaukoihastus ei ole tässä kohtaa sinulle edes maininnan arvoinen. Hänen aikansahan olisi kuitenkin vasta pitkän ajan päästä, jos silloinkaan.
Olet kuitenkin itsekkäästi lähinnä päätynyt pohtimaan, kenen kanssa sinä itse olet onnellinen. Entä tämän kuvion muut ihmiset? Heidän onnensa?
Aiheetonta syyllistystä. Ap ei vaihda puolisoa kuin paitaa, ja miettii liikaakin muita. Ihme jos mies on tyytyväinen tuossa liitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on seksittömässä suhteessa? Minulta sujuu arki vähintään yhtä hyvin yksin, joten kai suhteelta saa vaatia vähän muutakin että toinen on mukavaa seuraa eikä lyö.
Tosiaan pidin itseäni pitkään aseksuaalina. Siksi en pitänyt seksiä tärkeänä.
Nyt ymmärrän paremmin.Viihdyin myös vuoden hyvin yksin. Miehenikin pärjäsi itsekseen hyvin. Se tuo minulle vähän lohtua.
Ap
Mihin tarpeisiisi tämä suhde sitten oikein vastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on seksittömässä suhteessa? Minulta sujuu arki vähintään yhtä hyvin yksin, joten kai suhteelta saa vaatia vähän muutakin että toinen on mukavaa seuraa eikä lyö.
Tosiaan pidin itseäni pitkään aseksuaalina. Siksi en pitänyt seksiä tärkeänä.
Nyt ymmärrän paremmin.Viihdyin myös vuoden hyvin yksin. Miehenikin pärjäsi itsekseen hyvin. Se tuo minulle vähän lohtua.
Ap
Mihin tarpeisiisi tämä suhde sitten oikein vastaa?
Meillä on hyvä emotionaalinen yhteys. Hän on tosi turvallinen ihminen. Jaamme samat arvot. Hänen kanssaan voi keskustella mistä vain.
Mutta sanoisin että minulla on ystäviä joihin minulla on syvempi emotionaalinen yhteys.
Ja nyt tosiaan tämä nainen, johon minulla on syvä emotionaalinen mutta myös romanttinen/seksuaalinen yhteys. Joka yllä "uutuudenviehätyksen" hävittyä muuttaa muotoaan arkisemmaksi.
Eli ainahan se on riski vaihtaa suhdetta, kun jokainen suhde kuitenkin muuttuu lopulta arkiseksi.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Vain sinä tiedät oikean vastauksen.
Hyvin olet kuitenkin pohdiskellut kaikkia puolia.