Miten pääsen eroon vanhoista asioista päässäni, jotka on selvitetty mutta edelleen vaikuttaa parisuhteeseeni.
Minulla on pitkä parisuhde ja kaikenlaista on ollut. Vaikeudet on selvitetty ja eteenpäin päästy. Voin sanoa olevani tällä hetkellä onnellinen ja sekä minä että puoliso osaa huomioida toista ja vanhoja olleita juttuja elämässämme. Kumpikin on opiksi ottanut ja nyt kaikki on hyvin.
Vanhat asiat kuitenkin kaivaa mieltä, ne tulee ajatuksiin välillä ja ryöppyää sitten välillä ulos. Olen ehkä jotenkin katkertoitunut niistä tapahtuneista niin paljon. Näitä on kyllä käsitelty ja on puhuttu ja puhuttu.
Miten oppisin pääsemään näistä huonoista ajatuksista eroon ja keskittyä nykyhetkeen, kun kaikki on oikeasti hyvin eikä murheisiin olisi yhtään syytä?
Kommentit (4)
Et sitten enää millään jos katkeroidut.
Vierailija kirjoitti:
Samaa vikaa täällä. Ainoastaan sillä erotuksella että niistä ei kunnolla koskaan puhuttu koska mieheni ei ole halukas puhumaan vaikeista asioista.
Minullekin kävi näin. Asioista kyllä päällisin puolin puhuttiin, mutta mies ei koskaan ottanut opikseen, enkä kyllä minäkään.
Suhteessamme olin jatkuvasti altavastaajana ja masennuin vuosi vuodelta yhä pahemmin.
Lopulta vuosien yhdessäolon jälkeen mies ryhtyi väkivaltaiseksi ja vasta siinä vaiheessa tajusin erota.
Mutta ap:lle vielä, onko selvitetyt asiat oikeasti selvitetty, vai onko niistä jauhettu ottamatta mitään opiksi, ja lopulta ne on sitten lakaistu maton alle?
Koska niin kauan kun asiat ovat vain maton alla, voitte puhua niistä vuosikymmeniä ja lakaista ne uudelleen ja uudelleen maton alle ilman, että asiat oikeasti selviävät.
Tai sitten kumpikin puhuu itsestään, omista virheistään, myöntää mokanneensa, katuu, pyytää ja saa anteeksi. Ja sitten OTETAAN OPIKSI eikä toisteta samaa virhettä kerta toisensa jälkeen. Näin asiat tulevat selvitetyksi ja niistä pääsee oikeasti eteenpäin.
Mä olen vaan niin väsynyt, kun näitä on tosiaan jauhettu ja puhuttu jne. Ehkä pitäisi vielä saada joku viimeinen virallinen sinetti tähän, että molemmat ottaa opikseen, pyytää anteeksi ja lupaa tehdä toisin ja antaa myös toiselle anteeksi. Sitten vaan pitäisi ehkä jatkaa puhtaalta pöydältä eikä näihin enää palattaisi.
Onnistuukohan tuo oikeasti käytännössä? Ajatuksena tuntuu selvältä ja oikealta.
Samaa vikaa täällä. Ainoastaan sillä erotuksella että niistä ei kunnolla koskaan puhuttu koska mieheni ei ole halukas puhumaan vaikeista asioista.