Yliopistokiusaaminen - kokemuksia?

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:46"]

Se joka väittää, että yliopistossa kiusataan, on itse sosiaalisesti kyvytön/käytöshäiriöinen ja haluaa vierittää syyn omasta juokkoon sopeutumattomuudestaan muille. Terveisin 3 vuotta yliopistossa, ei kiusattu koskaan sillä tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa, en ärsytä ketään enkä tahallaan yritä erottua joukosta radikaaleilla mielipiteillä tai oudolla käytöksellä. Kiusaamista ei ole se, ettei halua olla tekemisissä jonkun kanssa, jollei ole pakko (esim. ryhmätyöskentelyn vaatiessa). En minäkään hakeudu hieltä haisevan sovinistin seuraan, mutta vastaan kyllä jos juttelee minulle. Jos tämän ottaa kiusaamisena niin voi mennä kotiin kasvamaan ja miettimään olisiko omassakin käytöksessä korjattavaa..

[/quote]

Minäkin pärjäsin aiemmin lukiossa ja yliopistossa, kunnes vaihdoin alaa. se on kuule ihan porukasta kiinni... ja sen olen huomannut, että nämä ns. coolit tyypit on kaikki kovia ryyppäämään, laihoja/ tyylikkäitä, etelä-suomesta ja  sinkkuja. he eivät välitä muista ihmisistä, eivätkä kykene tasapainoisiin ihmissuhteisiin. itsestään vaan puhuvat ja ovat kaikki tietäviä. töitä eivät ole tehneet varmasti koskaan... kyllä he huomaavat viimeistään työelämässä, että porukka kaikkoaa ympäriltä ja potilaat valittavat huonosta palvelusta. MITEN TUOMMOISET IHMISET EDES HAKEUTUVAT ASIAKASPALVELUALALLE?! Luulisi että siellä olisi ystävällisiä, ihmisläheisiä ja fiksuja tyyppejä... Mutta päin vastoin... EI KANNATA HAKEA LÄÄKIKSEEN... Elämä on pilalla sen jälkeen...

Käsittämätöntä on se, että monesti niillä yliopistokiusaajilla pyörii ympärillä hirveät määrät kavereita ja hännystelijöitä. Mikä ihmisiä vaivaa? Eivätkö he näe, millaisen ihmisen seurassa he liikkuvat?

Minä olen opiskellut kolmella yliopistoalalla: luonnontieteitä, yhteiskuntatieteitä ja kasvatustieteitä. Osan opinnoista suoritin nuorena, osan nyt vasta nelikymppisenä. Ja en kyllä ole havainnut MINKÄÄNLAISTA kiusaamista. Jotkut on sosiaalisesti kyvyttömiä ja hirveän vaikeita ihmisiä, ehkä jotain mielenterveysongelmaa, mutta niihinkin suhtaudutaan asiallisesti. Tietysti jos tuollainen kompleksinen ja paranoidityyppi alkaa pyöritellä kaikkea päässä, niin saattaahan tuo kiusaamisenkin keksiä, mutta objektiivisesti arvioiden sitä ei ole näkyvillä. Nyt toisella opiskelukierroksella opiskelin vielä alaa, jossa on paljon ryhmätöitä ja läsnäoloa, enkä siinäkään huomannut mitään syrjimistä. Opiskelijoilla toki oli omat kaveriporukat, joihin hakeutuivat, mutta se ei minua haitannut. Pysyin tätiosastossa tai sitten vaan reippaasti menin nuorten sakkiin mukaan, jos tätiosasto puuttui siltä kurssilta. Pois ei ajettu, vaikka oikeasti olen todella poikkeava tyyppi jo ikänikin puolesta. Työt tehtiin yhdessä, tapaamisiin kutsuttiin ja saivat mun puolesta muuten hengata keskenään, mä lähdin kotiin hoitamaan lapsia.

Mä en voi sille mitään, mutta jotkut on vaan yliherkkiä ja ongelma on useimmiten korvien välissä. Yliopisto on niin väljä paikka ja sellainen koulumainen ryhmäytyminen on vähäistä jopa lääkiksessä, joten vaikea uskoa mihinkään systemaattiseen kiusaamiseen. Siskoni opiskeli lääkiksessä yli kolmekymppisenä ja hänen mukaana siellä oli selvät ryhmät, mutta kaikki tuli hyvin toimeen keskenään. Siskoni kuului aikuisopiskelijoiden ryhmään. Sitten löytyi kuullemma myös: tosiopiskelijat, bilehileet ja nörtit.;)

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:18"]

Minä olen opiskellut kolmella yliopistoalalla: luonnontieteitä, yhteiskuntatieteitä ja kasvatustieteitä. Osan opinnoista suoritin nuorena, osan nyt vasta nelikymppisenä. Ja en kyllä ole havainnut MINKÄÄNLAISTA kiusaamista. Jotkut on sosiaalisesti kyvyttömiä ja hirveän vaikeita ihmisiä, ehkä jotain mielenterveysongelmaa, mutta niihinkin suhtaudutaan asiallisesti. Tietysti jos tuollainen kompleksinen ja paranoidityyppi alkaa pyöritellä kaikkea päässä, niin saattaahan tuo kiusaamisenkin keksiä, mutta objektiivisesti arvioiden sitä ei ole näkyvillä. Nyt toisella opiskelukierroksella opiskelin vielä alaa, jossa on paljon ryhmätöitä ja läsnäoloa, enkä siinäkään huomannut mitään syrjimistä. Opiskelijoilla toki oli omat kaveriporukat, joihin hakeutuivat, mutta se ei minua haitannut. Pysyin tätiosastossa tai sitten vaan reippaasti menin nuorten sakkiin mukaan, jos tätiosasto puuttui siltä kurssilta. Pois ei ajettu, vaikka oikeasti olen todella poikkeava tyyppi jo ikänikin puolesta. Työt tehtiin yhdessä, tapaamisiin kutsuttiin ja saivat mun puolesta muuten hengata keskenään, mä lähdin kotiin hoitamaan lapsia.

Mä en voi sille mitään, mutta jotkut on vaan yliherkkiä ja ongelma on useimmiten korvien välissä. Yliopisto on niin väljä paikka ja sellainen koulumainen ryhmäytyminen on vähäistä jopa lääkiksessä, joten vaikea uskoa mihinkään systemaattiseen kiusaamiseen. Siskoni opiskeli lääkiksessä yli kolmekymppisenä ja hänen mukaana siellä oli selvät ryhmät, mutta kaikki tuli hyvin toimeen keskenään. Siskoni kuului aikuisopiskelijoiden ryhmään. Sitten löytyi kuullemma myös: tosiopiskelijat, bilehileet ja nörtit.;)

[/quote]

Kiellä kaikki. Niin se ongelma katoaa. Ja leimaa kiusatut mielenterveysongelmaiseksi. Kouluissa kiusataan, työpaikoilla kiusataan. Tottakai myös yliopistoissa kiusataan. Monella alalla ryhmäydytään koulumaisesti mm. lääkiksessä. Melkein toivon, että lastasi kiusataan oikein kunnolla koulussa.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:46"]

Se joka väittää, että yliopistossa kiusataan, on itse sosiaalisesti kyvytön/käytöshäiriöinen ja haluaa vierittää syyn omasta juokkoon sopeutumattomuudestaan muille. Terveisin 3 vuotta yliopistossa, ei kiusattu koskaan sillä tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa, en ärsytä ketään enkä tahallaan yritä erottua joukosta radikaaleilla mielipiteillä tai oudolla käytöksellä. Kiusaamista ei ole se, ettei halua olla tekemisissä jonkun kanssa, jollei ole pakko (esim. ryhmätyöskentelyn vaatiessa). En minäkään hakeudu hieltä haisevan sovinistin seuraan, mutta vastaan kyllä jos juttelee minulle. Jos tämän ottaa kiusaamisena niin voi mennä kotiin kasvamaan ja miettimään olisiko omassakin käytöksessä korjattavaa..

[/quote]

Tyypillinen kiusaajan mielipide. "En mä mitään kiusaa, ne on itse outoja friikkejä, joten niitä sopii ihan vapaasti mollata... eiku eiku!"

Seuraavaksi varmaan vetoat toiseen vakiselittelyyn, että "ne on vaan huumorintajuttomia pönttöjä, kun vitsistä suuttuvat!"

Onhan niitä Holocaustin kieltäjiäkin, joten tottakai on kiusaamisen olemassaolon kieltäjiäkin. Normaali-ihminen pystyy sopivissa oloissa tappamaan toisen, rauhallisemmissa oloissa ei tapeta, vaan kiusataan (joskus hengiltä).

Lääkis on kuin yläaste, ulkopuolelle jättämistä ja tiukkoja kaveriporukoita. Jos joudut ulos niin olet ulkona. Siinäpä yrität sitten toimia, kun kaikki tapahtuu yhdessä..

Mutta kyllä siihen tuntuu olevan syynsä, jos ulkopuoliseksi jää. Mulla oli yksi kaveri joka päin naamaa otti koko ajan kantaa tekemisiin, haukkui ja oli ilkeä. Monet itkut itkin hänen takiaan, kerroin toisille ja kaikilla oli sama olo. Joutui pihalle porukasta, ilkeää tuo oli, mutta kun keskusteltiin asiasta asiallisesti niin saatiin päällemme lisää kakkaa. Sai itkupotkuraivareita ja oli omasta mielestään oikeutettu kommentoimaan potilaiden kuullen jos teimme jotain väärin hänen mielestään. Huoh, löysi onneksi samanlaista seuraa ja oli ihan tyytyväinen koulun loppuun asti. Ihan puheväleissä oltiin kyllä, vaikkei tiivisti hengatukaan.

Onneksi nuo ajat ovat jo ohi. Monta kertaa sitä mietti, että mikä meitä aikuisia ihmisiä vaivaa..

Voi voi, kyllä yliopistollakin kiusataan. Nimittäin professorit kiusaavat alaisiaan/opiskelijoita/toisiaan. Sellaiseen on vaikea saada korjausta, koska professoreiden toimintaan ei niin vain puututa. Ainakaan, jos uhri on joku ei-professori. 

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:33"]

Lääkis on kuin yläaste, ulkopuolelle jättämistä ja tiukkoja kaveriporukoita. Jos joudut ulos niin olet ulkona. Siinäpä yrität sitten toimia, kun kaikki tapahtuu yhdessä..

Mutta kyllä siihen tuntuu olevan syynsä, jos ulkopuoliseksi jää. Mulla oli yksi kaveri joka päin naamaa otti koko ajan kantaa tekemisiin, haukkui ja oli ilkeä. Monet itkut itkin hänen takiaan, kerroin toisille ja kaikilla oli sama olo. Joutui pihalle porukasta, ilkeää tuo oli, mutta kun keskusteltiin asiasta asiallisesti niin saatiin päällemme lisää kakkaa. Sai itkupotkuraivareita ja oli omasta mielestään oikeutettu kommentoimaan potilaiden kuullen jos teimme jotain väärin hänen mielestään. Huoh, löysi onneksi samanlaista seuraa ja oli ihan tyytyväinen koulun loppuun asti. Ihan puheväleissä oltiin kyllä, vaikkei tiivisti hengatukaan.

Onneksi nuo ajat ovat jo ohi. Monta kertaa sitä mietti, että mikä meitä aikuisia ihmisiä vaivaa..

[/quote]

No tuo tuskin on aivan kiusaamiseksi laskettavissa. joka tapauksessa harvemmin kiusaamiseen on oikeasti olemassa mitään "järkevää" perustetta. Tyypillisiä syitä kai ovat mm. kateus esim. toisen opintomenestyksestä, "ärsyttävä" persoonallisuus (liian äänekäs/liian ujo), jonkinlainen taustojen poikkeavuus suhteessa muihin esim. opiskelija on vanhempi kuin muut, tai hakenut useammin opiskelemaan ennen kuin on päässyt sisään. Nuo kaikki tietysti ovat suunnilleen yhtä hyviä perusteita kuin vaikkapa juutalaisuus joukkomurhalle. Lisäksi lääkiksissä on usein sosiaalisesti taitavia, manipuloivia opiskelijoita, jotka saattavat olla kiusaamisen taustalla moottoreina.

Mutta onhan se totta. Ei yliopistossa oikeasti ole sitä kiusaamista juuri lainkaan. Tietysti jotkut on vähän tinkeli-tankeli päästään ja siksi kuvittelevat kaikkea. Oikeaa kiusaamista en ole koskaan havainnut tai kuullut kenenkään joutuneen kiusatuksi paitsi sen Helsingin yliopistoiskua suunnitelleen lahopään, jolla lienee ollut aikalailla ongelmia itsensä kanssa jo pitkään.

Työpaikkakiusaamistakin on aika vähän. Suurin osa on sitä, että persoonat ei sovi yhteen tai vielä enemmän sitä, että surkea työntekijä ei tee töitään ja vaativa pomo kiusaa, kun vaatii työsuoritteita. Tietysti työelämässäkin on omat yliherkistelijänsä, joilla ongelma on itsessä. Olen kuullut joistain kiusaamistapauksista ja uskon niihin, mutta suurin osa on liioittelua ja sen henkilön omaa ongelmaa.

Sama koskee osittain koulukiusaamista. Lapset on aikuisia kypsymättömämpiä ja niin ollen kiusaamista one enemmän, mutta suurin osa sielläkin on kiusatun vika vähintään yhtä paljon, kun kyse on kiusankappaleesta tai tyypistä, joka itse kiusaa/ahdistaa toisia kääntäen asiat päälaelleen.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:18"]

Minä olen opiskellut kolmella yliopistoalalla: luonnontieteitä, yhteiskuntatieteitä ja kasvatustieteitä. Osan opinnoista suoritin nuorena, osan nyt vasta nelikymppisenä. Ja en kyllä ole havainnut MINKÄÄNLAISTA kiusaamista. Jotkut on sosiaalisesti kyvyttömiä ja hirveän vaikeita ihmisiä, ehkä jotain mielenterveysongelmaa, mutta niihinkin suhtaudutaan asiallisesti. Tietysti jos tuollainen kompleksinen ja paranoidityyppi alkaa pyöritellä kaikkea päässä, niin saattaahan tuo kiusaamisenkin keksiä, mutta objektiivisesti arvioiden sitä ei ole näkyvillä. Nyt toisella opiskelukierroksella opiskelin vielä alaa, jossa on paljon ryhmätöitä ja läsnäoloa, enkä siinäkään huomannut mitään syrjimistä. Opiskelijoilla toki oli omat kaveriporukat, joihin hakeutuivat, mutta se ei minua haitannut. Pysyin tätiosastossa tai sitten vaan reippaasti menin nuorten sakkiin mukaan, jos tätiosasto puuttui siltä kurssilta. Pois ei ajettu, vaikka oikeasti olen todella poikkeava tyyppi jo ikänikin puolesta. Työt tehtiin yhdessä, tapaamisiin kutsuttiin ja saivat mun puolesta muuten hengata keskenään, mä lähdin kotiin hoitamaan lapsia.

Mä en voi sille mitään, mutta jotkut on vaan yliherkkiä ja ongelma on useimmiten korvien välissä. Yliopisto on niin väljä paikka ja sellainen koulumainen ryhmäytyminen on vähäistä jopa lääkiksessä, joten vaikea uskoa mihinkään systemaattiseen kiusaamiseen. Siskoni opiskeli lääkiksessä yli kolmekymppisenä ja hänen mukaana siellä oli selvät ryhmät, mutta kaikki tuli hyvin toimeen keskenään. Siskoni kuului aikuisopiskelijoiden ryhmään. Sitten löytyi kuullemma myös: tosiopiskelijat, bilehileet ja nörtit.;)

[/quote]

Kiellä kaikki. Niin se ongelma katoaa. Ja leimaa kiusatut mielenterveysongelmaiseksi. Kouluissa kiusataan, työpaikoilla kiusataan. Tottakai myös yliopistoissa kiusataan. Monella alalla ryhmäydytään koulumaisesti mm. lääkiksessä. Melkein toivon, että lastasi kiusataan oikein kunnolla koulussa.

[/quote]

Yrittäkää nyt käsittää, että se, ettette itse ole nähneet kiusaamista yliopistolla, ei tarkoita, ettei sitä esiintyisi.

Aikuisten oikeesti yliopistolla ei ole kiusaamista, kaikki siellä opiskeellet sen tajuat. Nämä jotkut inttäjät ovat niin uhriutuneita että repivät kiusaamisjutut ihan tyhjästä. Helpompaa syytellä muita omista ongelmasti kuin kohdata totuus peilistä.

Minua on kiusattu ala-asteellä. yläasteella ja lukiossa, mutta luojan kiitos ei enää yliopistossa. Tietty on saattanut olla jotain selän takana puhumista myös minusta (ja todennäköisesti onkin), koska opiskelen hyvin pienessä ja tiiviissä oppiaineessa. Ei ole kuitenkaan esiintynyt mitään, joka olisi vaikeuttanut opiskeluani tai aiheuttanut tavattomasti mielipahaa.

Uskon kuitenkin, että kiusaamista esiintyy myös yliopistossa. Toivottavasti siihen törmäävät osaavat hakea apua, ei kiusaamista tarvitse kenenkään sietää. Tosin itsekin entisenä kiusattuna tiedän, ettei omia oikeuksiaan ole kovin helppoa vaatia, kun on itsetunto kiusaamisen takia täysin murjottu.

Joskus myös opetushenkilökunta saattaa kiusata. Eräs tuntiopettaja piinasi minua kokonaisen kuukauden ajan kurssilla, jossa oltiin koko ajan samassa pienryhmässä. Myös eräät opiskelijat menivät kukaan kiusaamiseen, sain kuulla loukkaavia kommentteja mm. ulkonäöstäni ja opintomenestyksestäni.

Lääkiksessä osataan kiusata muitakin kuin potilaita. Olen kuullut huhuja mm. ruumiinhäpäisystä erään lääkiksen dissektiokurssilla useampi vuosi sitten. Jutun kuulin lääkiksen opiskelijalta huhuna, joten pitänee paikkansa.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 15:26"]

Mutta onhan se totta. Ei yliopistossa oikeasti ole sitä kiusaamista juuri lainkaan. Tietysti jotkut on vähän tinkeli-tankeli päästään ja siksi kuvittelevat kaikkea. Oikeaa kiusaamista en ole koskaan havainnut tai kuullut kenenkään joutuneen kiusatuksi paitsi sen Helsingin yliopistoiskua suunnitelleen lahopään, jolla lienee ollut aikalailla ongelmia itsensä kanssa jo pitkään.

Työpaikkakiusaamistakin on aika vähän. Suurin osa on sitä, että persoonat ei sovi yhteen tai vielä enemmän sitä, että surkea työntekijä ei tee töitään ja vaativa pomo kiusaa, kun vaatii työsuoritteita. Tietysti työelämässäkin on omat yliherkistelijänsä, joilla ongelma on itsessä. Olen kuullut joistain kiusaamistapauksista ja uskon niihin, mutta suurin osa on liioittelua ja sen henkilön omaa ongelmaa.

Sama koskee osittain koulukiusaamista. Lapset on aikuisia kypsymättömämpiä ja niin ollen kiusaamista one enemmän, mutta suurin osa sielläkin on kiusatun vika vähintään yhtä paljon, kun kyse on kiusankappaleesta tai tyypistä, joka itse kiusaa/ahdistaa toisia kääntäen asiat päälaelleen.

[/quote]

Olen hämmästynyt kannastasi. Tai oikeastaan surullinen, jos todella ajattelet noin etkä vain provosoi. Itselläni ei ole kokemusta yliopistokiusaamisesta, mutta valitettavasti korkeakouluissakin kiusataan. Yhtä lailla kuin peruskouluissa ja työpaikoilla. Ja työpaikoillakin harvinaisen raadollisesti. Savustetaan ulos, kyykytetään, vaikeutetaan työntekoa... Niin työkavereiden kuin esimiehenkin toimesta. Ihan tavallisia työntekijöitä, ilman mitään silmiinpistävää vaikeaa luonteenlaatua. 

Ja noita tarinoita kuulee harmittavan paljon. Esim. työpaikan teemapäivä, jolloin kaikki ovat sopineet vaikka pukeutuvansa tietyntyyppisesti, mutta jättävät sen kertomatta tasan yhdelle ihmiselle. Tai että jätetään työtehtävistä kertomatta niitä oleellisia tietoja, joita siinä työssä tarvittaisiin. Tai määrätään työntekijälle pienin ja syrjäisin koppi, jossa hän saa yksin tehdä työtehtäviään. 
Saati kun työntekijä yksinkertaisesti savustetaan ulos. Puhutaan pahaa, piinataan, mustamaalataan, kannellaan perusteettomasti. Harvinaisen julmaa peliä, eikä ollenkaan niin harvinaista kuin annat ymmärtää. Enkä tiedä, voiko tuollaisissa tilanteissa puhua "epäsopivista persoonista". Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää käyttäytyä fiksusti, vaikka kollega olisikin eriluontoinen. 

Vaan missäpä sitä oppisi, jos on saanut toimia koulusta toiseen samalla tavalla. Varsinkin, jos tilanteiden mahdolliset ratkojat ajattelevat kuvailemallasi tavalla. 

Suurimmaksi osaksi varmaan ryhmästä sulkemista. Harvempi kiusaa suoraan.

Kiusatuille tekee hyvää oppia puolustautumaan. Kieltämättä on myös kiusaaja ihmistyyppi, joka hakee konflikteja ja joista on syytä pysyä erossa.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 19:05"]

Kiusatuille tekee hyvää oppia puolustautumaan. Kieltämättä on myös kiusaaja ihmistyyppi, joka hakee konflikteja ja joista on syytä pysyä erossa.

[/quote]

No, kerro esimerkki, miten puolustautua, kun yksi ryhmä 
a) käy kimppuun fyysisesti tai/tai
b) sysää syrjään ryhmätöistä, levittää juoruja, nälvii yms. epäsuoraa?

Kai niitä kiusataan, jotka ei istu siihen eliittimuottiin ja pilaavat sillä muun porukan maineen.  Esim. juuri siellä lääkiksessä/oikiksessa, jossa iso osa on niitä rikkaita kympin tyttöjä ja kauniita, nuoria ja hoikkia "menestyjiä". Jos joku kananpersetukkainen vanhempi perheenäiti - vaikkakin opiskelija samassa tdk:ssa- yrittää änkeä näihin porukoihin, niin  turpiin tulee. Ehkä jopa osa häpeää tätä.

Näitä kiusaamisjuttuja olen kuullut lähinnä vain oikiksesta ja lääkiksestä, liittyyköhän nämä siihen, että yksi tai useampi "erilainen" pilaa koko porukan maineen? Näissä tdk:ssa on yhteistä se yhteisesti omaksuttu paremmuus, tai näin kuullut ( 2 kaveria oikiksessa, 3 lääkiksessä, itse opiskelen hum.tdk:ssa) Heti on muka sitä kermaa, kun pääsee laitokseen ja muiden halveksunta opetetaan jo ensimmäisillä luennoilla tai ainakin se, miten nostetaan oma persoona sinne eliittiin pelkän pääsykoemenestyksen avulla.