Lue keskustelun säännöt.
Yliopistokiusaaminen - kokemuksia?
28.07.2014 |
Tiedän erään tapauksen, jossa opiskelija joutui lopettamaan opinnot lääkiksessä vainoamisen vuoksi. Eräät samat vuosikurssin opiskelijat vainosivat, solvasivat ja stalkkasivat opiskelijaa niin, että hän ei pystynyt jatkamaan opintoja. Häirintä tapahtui opetustilanteissa. Millaisia kokemuksia teillä on yliopistokiusaamisesta?
Kommentit (122)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:55"]
justjoo 5, että keskenänne siellä henkilökunnan parissa päivittelette opiskelijoita ja jakelette heille mutu-asperger-diagnooseja. Lukisit kommenttisi ennen kuin suollat tommosta pa..kaa!
[/quote]
Kyllä ne opiskelijat tulevat ihan lääkärin kirjoittamien Asperger-diagnoosipapereiden kanssa minun luokseni ja pyytävät jotain erityisjärjestelyjä kurssin suorittamiseen niiden perusteella.
Ikävä, että alkuperäisestä kommentistani tuli monelle niin negatiivinen kuva. Olen itsekin ollut koulukiusattu enkä todellakaan hyväksy kiusaamista. Voin kuitenkin täysin rehellisesti sanoa, yli 20 vuoden aikana en ole omalla yliopistollani havainnut enkä kuullut mistään sellaisesta aktiivisesta kiusaamisesta, josta alkuperäisessä viestissä puhuttiin (vainoamista, solvaamista päin naamaa, stalkkaamista). Minun on vaikea uskoa, että joku yliopisto-opiskelija edes haluaisi käyttää aikaa ja energiaa moiseen. Yleensä niitä kuluu ihan tarpeeksi omiin opintoihin, työntekoon ja juhlimiseen.
Sen sijaan (kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin) voi kyllä esiintyä sitä, että jonkun on vaikea löytää paria tai ryhmää ryhmätöissä. Ja toki tätä vaikeutta voi helposti esiintyä myös esim. ujoilla tai muuten joukosta erottuvilla (esim. selvästi vanhemmilla tai perheellisillä) opiskelijoilla eikä pelkästään erikoisesti käyttäytyvillä.
5
[/quote]
Mat. luonnontieteellinen tdk. on melkolailla oma maailmansa. Sinne harvoin päätyvät sosiaaliset lahjakkuudet tai ylipäätänsä ihmissuhteista kovin kiinnostuneet. En ole koskaan edes kuullut opiskelijasta, jolla olisi Aspergerin syndrooma, mutta olenkin opiskellut "sosiaalisempaa" alaa. Kauppakorkeakoulut, oikikset ja lääkikset edustavat sitten sitä toista ääripäätä verrattuna tiedekuntaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä häntä ottamaan yhteyttä yo:n opintopsykologiin, niin vyyhtiä voidaan alkaa purkaa.
Lääkärithän ovat tunnettuja siitä, että heillä kaikilla on loistavat sosiaaliset kyvyt. Lääkäreillä ei ole narsistisia taipumuksia eivätkä he ole kilpailluhenkisiä kyynerpäätaktikoita.
Kun valmiit lääkärit ovat täydellisiä ihmisinä ja työyhteisön jäseninä niin ei opiskelijoillakaan ole mitään ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:21"]
Pyydä häntä ottamaan yhteyttä yo:n opintopsykologiin, niin vyyhtiä voidaan alkaa purkaa.
[/quote]
Juttu on jo useamman vuoden vanha, joten tuskin auttaa enää. Asiaa on kai käsitelty virallisemmallakin tasolla, mutta vaikeahan tuollaiseen kiusaamiseen on puuttua.-ap
Hmm---
Olen kuullut myös kiusaamistapauksista lääkiksessä :( Inhottava juttu, varsinkin kun opetus on niin luokkamuotoista. Toinen varmaankin kiusaamisesta puhumista vaikeuttava asia on lääkäreiden kollegiaalisuus. Lääkikseen jotenkin kuuluu se oletus, että siellä ollaan jo kollegoita ym.
Myös muualla korkeakouluissa on kiusaamista, mihin se yhtäkkiä häviäisi ja sitten taas pulpahtaisi työpaikoilla esiin.. Se, miten aikuisetkin ihmiset jaksavat kiusata, on kyllä mysteeristä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten on ilmeisesti vaikea uskoa, että kiusaamista todella tapahtuu yliopistoissa noista peukutuksista päätellen. Vai kuvittelevatko kaikki lääkäreiden olevan jotain erityisen hyviä ihmisiä, jotka ovat inhimillisten ilmiöiden, kuten kiusaamisen, yläpuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tosi omituinen opiskelija syytti mua ja muutamaa meidän vuosikurssilaista kiusaamisesta. Se oli sellanen tosi ärsyttävä läski, joka kyseli typeriä kysymyksiä luennoilla. Taisi ressukalla olla psykiatrisia ongelmia, kun kuvitteli jonkun olevan kiinnostunut kiusaamaan sellasta rumaa läskikasaa. Ehkä kiusaamisen rajoilla oli kerran, kun mun kaveri imitoi sitä luentosalin edessä.
Opiskelen teknillisessä ja vuosikurssillani oli poika, joka oli todella rasittava ja ärsyttävä kusipää. Aluksi olimme tietysti yhtä isoa porukkaa mutta pikkuhiljaa paremmin tutustuttuamme aloimme pyöriä omissa porukoissamme. Tätä poikaa ei kukaan jaksanut katsella, sillä hän aina kommentoimassa luennoitsijoille jotain todella noloa "kyllä MINUN mielestäni" jne. sekä oli aggressiivinen jos oli vähääkään juonut. Muutenkin aika epäystävällinen, ei mikään suupaltti mutta sellainen besserwisser. Häntä ei siis yleensä kutsuttu mihinkään mutta ei nyt poiskaan häädetty jos jonnekin tuli. Koulut jäi hänellä kesken ja oli facebookiinsa kirjoittanut pitkän avautumisen siitä, kuinka ihmiset ovat niin paskoja selkäänpuukottajia, henkilökunta ei reagoinut tähän syrjimiseen ja kiusaamiseen eikä hän olisi uskonut, että vielä yliopistossa kaikki ovat "snobeja tai aivottomia kanoja."
Uskon, että oikeaakin kiusaamista on yliopistoissa mutta tässä nyt toinen puoli. Tässäkin koulussa on niin laidasta laitaan porukkaa, että kaikki ne "oudotkin" ovat löytäneet samanhenkistä seuraa (myös minä!). Omista tutuistani yksin ovat jääneet ne, jotka aina siipeilevät ryhmätöissä, tai ovat aggressiivisia humalassa/muuten pelottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ja muita opiskelijoita kiusasi kerran yksi sellainen homo. Sillä oli aina tosi omituinen ilme naamalla ja se selvästi suunnitteli meidän kiusaamista. Laitettiin se ruotuun, ennen kuin alkoi meitä kiusaamaan.
Ystäväni opiskelee lääkiksessä ja hänen kertomansa perusteella jonkinlaista sorsimista ja karttelua kyllä esiintyy, ja se on kyllä kiusaamista silloin kun on tiiviit vuosikurssit ja ryhmätöitä on tehtävä. Lääkiksessä ei voi omissa oloissaan yrittää opiskella vaan on tutorryhmiä ja kaikenlaista muuta, jossa tulee eteen se, jos toiset suhtautuvat torjuvasti.
Lääkisopiskelijat taitaa olla aika moni hyvistä perheistä joissa on ollut kalliit harrastukset ja tietyt asiat itsestäänselvyyksiä, kuten että tietysti heti lukion jälkeen lääkikseen. Kunnianhimoisia mutta toisaalta vielä kokemattomia elämässä, niin että on vaikea ymmärtää erilaisia opiskelijoita. Koulukiusattuja jotka on uskaltautuneet viimein opiskelemaan ammattia, vanhempia opiskelijoita, perheellisiä opiskelijoita jne.
Itse opiskelen nyt myös myöhemmällä iällä, tosin toista alaa. Onneksi nykyään työelämästä jäädään paljon opintovapaalle suorittamaan nuorena jäänyttä tutkintoa loppuun, kun firmoissa on yt-neuvotteluita. Monilla opiskelualoilla on paljon vanhempia opiskelijoita enkä enää tunne olevani poikkeava ja yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minkäänlaisia kokemuksia. Opiskelin suomea, kirjallisuutta, puheviestintää, kasvatustiedettä. Missään ei kiusattu minua eiä havaintojeni mukaan muitakaan kuuden vuoden opintojen aikana. :)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:01"]
Ei minkäänlaisia kokemuksia. Opiskelin suomea, kirjallisuutta, puheviestintää, kasvatustiedettä. Missään ei kiusattu minua eiä havaintojeni mukaan muitakaan kuuden vuoden opintojen aikana. :)
[/quote]
Jaa no se on lisättävä, että mielestäni erään vammaisen opiskelijan erityistarpeet olisi kyllä voinut teknisissä ratkaisuissa ottaa paremmn huomioon. Taloudellinen kysymys se taisi olla, ei varsinaista kiusaamista. Me muut opiskelijat sitten autoimme häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:01"]
Ystäväni opiskelee lääkiksessä ja hänen kertomansa perusteella jonkinlaista sorsimista ja karttelua kyllä esiintyy, ja se on kyllä kiusaamista silloin kun on tiiviit vuosikurssit ja ryhmätöitä on tehtävä. Lääkiksessä ei voi omissa oloissaan yrittää opiskella vaan on tutorryhmiä ja kaikenlaista muuta, jossa tulee eteen se, jos toiset suhtautuvat torjuvasti.
Lääkisopiskelijat taitaa olla aika moni hyvistä perheistä joissa on ollut kalliit harrastukset ja tietyt asiat itsestäänselvyyksiä, kuten että tietysti heti lukion jälkeen lääkikseen. Kunnianhimoisia mutta toisaalta vielä kokemattomia elämässä, niin että on vaikea ymmärtää erilaisia opiskelijoita. Koulukiusattuja jotka on uskaltautuneet viimein opiskelemaan ammattia, vanhempia opiskelijoita, perheellisiä opiskelijoita jne.
Itse opiskelen nyt myös myöhemmällä iällä, tosin toista alaa. Onneksi nykyään työelämästä jäädään paljon opintovapaalle suorittamaan nuorena jäänyttä tutkintoa loppuun, kun firmoissa on yt-neuvotteluita. Monilla opiskelualoilla on paljon vanhempia opiskelijoita enkä enää tunne olevani poikkeava ja yksinäinen.
[/quote]
Lääkiksessä esim. harjoitustyöt ilman paria voivat olla todella iso ongelma. Pahimmassa tapauksessa ei pääse harjoittelemaan jotain juttua, joka sitten on riski potilasturvallisuudelle.
Tiedän eräästä maakuntalääkiksestä tapauksen, jossa opiskelijaa nettikiusattiin, kun hän oli varomattomasti kirjoittanut jotain epäasiallista potilastilanteesta (kuitenkin melko vähäpätöistä) someen. Jutusta tuli hirveä haloo ja julkinen nöyryytys, johon osallistuivat jotkut opiskelija-aktiivitkin. Se oli aivan selvää kiusaamista, reaktio oli täysin ylimitoitettu suhteessa asianlaatuun. Itseasiassa julkinen reaktio aiheutti paljon suurempaa vahinkoa, kuin alkuperäinen somekirjoitus.
Kerran eräs lääkiksen opiskelija teki lääketieteen ylioppilaasta kantelun Lääkäriliittoon jonkun suht. vähäpätöisen jutun vuoksi. Asia oli sikäli huvittava, että emme olleet vielä lähelläkään sitä opiskeluvaihetta, jossa liitytään jäseneksi Lääkäriliittoon. Jokatapauksessa juttu kulki vielä pitkän aikaa, kuinka opiskelijasta X oli tehty kantelu ihan Lääkäriliittoon saakka.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:43"]
Lääkiksissä on lähes pelkästään pakollisia kursseja ja tiiviit vuosikurssit, joka luo otolliset olosuhteet rankallekin kiusaamiselle.
[/quote]
Nimenomaan! Pelottavaa miten joidenkin on vaikea uskoa, että aikuiset ihmisetkin kiusaavat niinkin hienossa paikassa kun yliopisto. Mistä luulette (hyvin yleisen) työpaikkakiusaamisen tulevan. Luonnollinen jatkumo tällaiselle opiskelija-kiusaajalle.Kyllä ihmiset osaa olla pahoja ja ilkeitä ja ne pahimmat onnistuvat "hyvänä tyyppinä" haalimaan itselleen kunnon kiusaaja-armeijan
Ihmiset seuraa ja ihailee heitä, eivätkä edes tajua mitä tekevät.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:32"]
Ihmisten on ilmeisesti vaikea uskoa, että kiusaamista todella tapahtuu yliopistoissa noista peukutuksista päätellen. Vai kuvittelevatko kaikki lääkäreiden olevan jotain erityisen hyviä ihmisiä, jotka ovat inhimillisten ilmiöiden, kuten kiusaamisen, yläpuolella?
[/quote]
Piti laittaa ylös peukku, mutta menikin alas. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:47"]Opiskelen teknillisessä ja vuosikurssillani oli poika, joka oli todella rasittava ja ärsyttävä kusipää. Aluksi olimme tietysti yhtä isoa porukkaa mutta pikkuhiljaa paremmin tutustuttuamme aloimme pyöriä omissa porukoissamme. Tätä poikaa ei kukaan jaksanut katsella, sillä hän aina kommentoimassa luennoitsijoille jotain todella noloa "kyllä MINUN mielestäni" jne. sekä oli aggressiivinen jos oli vähääkään juonut. Muutenkin aika epäystävällinen, ei mikään suupaltti mutta sellainen besserwisser. Häntä ei siis yleensä kutsuttu mihinkään mutta ei nyt poiskaan häädetty jos jonnekin tuli. Koulut jäi hänellä kesken ja oli facebookiinsa kirjoittanut pitkän avautumisen siitä, kuinka ihmiset ovat niin paskoja selkäänpuukottajia, henkilökunta ei reagoinut tähän syrjimiseen ja kiusaamiseen eikä hän olisi uskonut, että vielä yliopistossa kaikki ovat "snobeja tai aivottomia kanoja."
Uskon, että oikeaakin kiusaamista on yliopistoissa mutta tässä nyt toinen puoli. Tässäkin koulussa on niin laidasta laitaan porukkaa, että kaikki ne "oudotkin" ovat löytäneet samanhenkistä seuraa (myös minä!). Omista tutuistani yksin ovat jääneet ne, jotka aina siipeilevät ryhmätöissä, tai ovat aggressiivisia humalassa/muuten pelottavia.
[/quote]
En mä nyt tiedä, onko länniaggressiivisuus syy alkaa kiusata? Ei yliopistolla kovin usein kännissä olla.
Minua kiusasi opetusharjoittelussa ohjaava opettaja, joka oli vastavalmistunut nuori sijainen. Kunnon ohjausta hän ei osannut antaa, kun ei hänellä ollut minkäänlaista kokemusta. Tietysti persoona ja tuki opiskelijoille olisi paikannut sen, mutta ei, tämä nainen valitsi suosikkinsa ja inhokkinsa. Ilkeyttä, tylyyttä... itkin iltaisin ja kesti kauan päästä siitä puolen vuoden helvetistä yli.
Varsinkin opettajaksi opiskellessa sitä on niin raakile, ja on iso juttu esittää tuntisuunnitelmat ja mennä luokan eteen ensimmäisiä kertoja. Siinä on niin alaston olo, kun ohjaava opettaja odottaa kuin haukka ärsyyntyneenä, että opiskelija tekee jonkun virheen. Tsemppaustahan siitä kaipaisi.
En tajua, miksen keskeyttänyt harjoittelua lääkärintodistuksen avulla ja suorittanut sitä seuraavana vuonna, kun varsinainen opettaja oli palannut.