Minkälaiset asiat ovat saaneet tunteesi täysin kylmenemään parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen kiukuttelu. Kirsikkana kakun päällä jatkuva puhelimen räpellys. Lopulta arki oli sitä, että miehellä oli jatkuvasti puhelin kädessä ja se sanoi ehkä kolme lausetta päivässä ja nekin tiuskien. Jupisi myös itsekseen koko ajan.

Miks mua naurattaa tämän kappaleen viimeinen virke?

Mies kulkee eri paikoissa. Tämä on normaalia ihmisten toimintaa, mutta poikkeavaksi tämän tekee sen, että hän kulkiessaan puhuu itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitely. Eikä ollut edes mitenkään pahoja riitoja. Toinen ei vain kyennyt keskustelemaan asioista rauhallisesti ja syytti mykkäkoulusta, kun en halunnut meuhkaamiseen osallistua. En kunnioita ihmisiä, jotka eivät pysty hillitsemään itseään, ja ilman kunnioitusta ei voi olla parisuhdetta.

Mä taas arvostan sitä, että suostuu riitelemään ja paljastaa niin itsensä. En koskaan vousi luottaa ihmiseen, joka on hillitty.

Juu, ja minä en luota ihmiseen, joka ei hillitse itseään. Elämässä on paljon tilanteita, joissa täytyy mennä järki edellä, tai voi käydä oikeasti huonosti.

Se, että voi parisuhteessa olla hillitsemättä itsensä, liittyykin parisuhteen turvallisuuteen. Hyvässä parisuhteessa voi olla avoin. Tiukan paikan tullen tulee hillitä itsensä, mutta parisuhteen ei kuulu olla tiukka paikka.

Kumppanin sukulainen tuomittiin lapseen kohdistuneesta srikoksesta. Vaikka kumppani paheksui tekoa, oli sitä mieltä että kysyinen henkilö voisi joskus vielä vierailla meillä lapsiperheessä. Silloin mietin, kuka puolisoni oikein on, jos tuo on hänestä mitenkään edes harkitsemisen arvoinen idea. Minun kun on hyvin vaikea löytää sukulaisuudesta huolimatta yhtäkään syytä miksi tuollaisen ihmisen kanssa pitäisi olla tekemisissä aikuisen saati yhdenkään lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitely. Eikä ollut edes mitenkään pahoja riitoja. Toinen ei vain kyennyt keskustelemaan asioista rauhallisesti ja syytti mykkäkoulusta, kun en halunnut meuhkaamiseen osallistua. En kunnioita ihmisiä, jotka eivät pysty hillitsemään itseään, ja ilman kunnioitusta ei voi olla parisuhdetta.

Mä taas arvostan sitä, että suostuu riitelemään ja paljastaa niin itsensä. En koskaan vousi luottaa ihmiseen, joka on hillitty.

Juu, ja minä en luota ihmiseen, joka ei hillitse itseään. Elämässä on paljon tilanteita, joissa täytyy mennä järki edellä, tai voi käydä oikeasti huonosti.

Se, että voi parisuhteessa olla hillitsemättä itsensä, liittyykin parisuhteen turvallisuuteen. Hyvässä parisuhteessa voi olla avoin. Tiukan paikan tullen tulee hillitä itsensä, mutta parisuhteen ei kuulu olla tiukka paikka.

En kyllä oikeastaan edes haluaisi sellaista parisuhdetta, jossa olisi niin paljon riideltävää, että tällä asialla on väliä. Jos kerran vuodessa jokin hiertää riidan arvoisesti, ihan sama. Mutta jos riideltävää tulee joka kuussa, jotakin on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitely. Eikä ollut edes mitenkään pahoja riitoja. Toinen ei vain kyennyt keskustelemaan asioista rauhallisesti ja syytti mykkäkoulusta, kun en halunnut meuhkaamiseen osallistua. En kunnioita ihmisiä, jotka eivät pysty hillitsemään itseään, ja ilman kunnioitusta ei voi olla parisuhdetta.

Mä taas arvostan sitä, että suostuu riitelemään ja paljastaa niin itsensä. En koskaan vousi luottaa ihmiseen, joka on hillitty.

Juu, ja minä en luota ihmiseen, joka ei hillitse itseään. Elämässä on paljon tilanteita, joissa täytyy mennä järki edellä, tai voi käydä oikeasti huonosti.

Se, että voi parisuhteessa olla hillitsemättä itsensä, liittyykin parisuhteen turvallisuuteen. Hyvässä parisuhteessa voi olla avoin. Tiukan paikan tullen tulee hillitä itsensä, mutta parisuhteen ei kuulu olla tiukka paikka.

Mä olen täysin eri mieltä. Olen ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka ei hillinnyt itseään varsinkaan riitatilanteissa. Se oli ihan helevetin pelottavaa. Ei todellakaan turvallinen parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitely. Eikä ollut edes mitenkään pahoja riitoja. Toinen ei vain kyennyt keskustelemaan asioista rauhallisesti ja syytti mykkäkoulusta, kun en halunnut meuhkaamiseen osallistua. En kunnioita ihmisiä, jotka eivät pysty hillitsemään itseään, ja ilman kunnioitusta ei voi olla parisuhdetta.

Mä taas arvostan sitä, että suostuu riitelemään ja paljastaa niin itsensä. En koskaan vousi luottaa ihmiseen, joka on hillitty.

Juu, ja minä en luota ihmiseen, joka ei hillitse itseään. Elämässä on paljon tilanteita, joissa täytyy mennä järki edellä, tai voi käydä oikeasti huonosti.

Se, että voi parisuhteessa olla hillitsemättä itsensä, liittyykin parisuhteen turvallisuuteen. Hyvässä parisuhteessa voi olla avoin. Tiukan paikan tullen tulee hillitä itsensä, mutta parisuhteen ei kuulu olla tiukka paikka.

Mä olen täysin eri mieltä. Olen ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka ei hillinnyt itseään varsinkaan riitatilanteissa. Se oli ihan helevetin pelottavaa. Ei todellakaan turvallinen parisuhde.

Ehkä tässä on joku kultainen keskitie. Riitely on hyväksi, mutta senkin aikana toisen kunnioitus ja itsehillintä tietyissä rajoissa. Täysi riitelemättömyys ei ole myöskään hyvä idea, ongelmat lakaistaan maton alle.

Toki voi kysyä, puhummeko samasta asiasta. Mitä on riitely?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitely. Eikä ollut edes mitenkään pahoja riitoja. Toinen ei vain kyennyt keskustelemaan asioista rauhallisesti ja syytti mykkäkoulusta, kun en halunnut meuhkaamiseen osallistua. En kunnioita ihmisiä, jotka eivät pysty hillitsemään itseään, ja ilman kunnioitusta ei voi olla parisuhdetta.

Mä taas arvostan sitä, että suostuu riitelemään ja paljastaa niin itsensä. En koskaan vousi luottaa ihmiseen, joka on hillitty.

Juu, ja minä en luota ihmiseen, joka ei hillitse itseään. Elämässä on paljon tilanteita, joissa täytyy mennä järki edellä, tai voi käydä oikeasti huonosti.

Se, että voi parisuhteessa olla hillitsemättä itsensä, liittyykin parisuhteen turvallisuuteen. Hyvässä parisuhteessa voi olla avoin. Tiukan paikan tullen tulee hillitä itsensä, mutta parisuhteen ei kuulu olla tiukka paikka.

Mä olen täysin eri mieltä. Olen ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka ei hillinnyt itseään varsinkaan riitatilanteissa. Se oli ihan helevetin pelottavaa. Ei todellakaan turvallinen parisuhde.

Ehkä tässä on joku kultainen keskitie. Riitely on hyväksi, mutta senkin aikana toisen kunnioitus ja itsehillintä tietyissä rajoissa. Täysi riitelemättömyys ei ole myöskään hyvä idea, ongelmat lakaistaan maton alle.

Toki voi kysyä, puhummeko samasta asiasta. Mitä on riitely?

Riitelemättömyys ei todellakaan tarkoita ongelmien lakaisemista maton alle vaan erimielisyyksistä keskustelu kiihtymättä, rationaalisesti, ratkaisuhakuisesti, samalla puolella ollen ja ääntä korottamatta. Eihän työpaikallaan ongelmia ratkaista riitelemällä, niin miksi sitten kotona?

Miehen fetissi. Normaali seksi ei enää onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitely. Eikä ollut edes mitenkään pahoja riitoja. Toinen ei vain kyennyt keskustelemaan asioista rauhallisesti ja syytti mykkäkoulusta, kun en halunnut meuhkaamiseen osallistua. En kunnioita ihmisiä, jotka eivät pysty hillitsemään itseään, ja ilman kunnioitusta ei voi olla parisuhdetta.

Mä taas arvostan sitä, että suostuu riitelemään ja paljastaa niin itsensä. En koskaan vousi luottaa ihmiseen, joka on hillitty.

Juu, ja minä en luota ihmiseen, joka ei hillitse itseään. Elämässä on paljon tilanteita, joissa täytyy mennä järki edellä, tai voi käydä oikeasti huonosti.

Se, että voi parisuhteessa olla hillitsemättä itsensä, liittyykin parisuhteen turvallisuuteen. Hyvässä parisuhteessa voi olla avoin. Tiukan paikan tullen tulee hillitä itsensä, mutta parisuhteen ei kuulu olla tiukka paikka.

Mä olen täysin eri mieltä. Olen ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka ei hillinnyt itseään varsinkaan riitatilanteissa. Se oli ihan helevetin pelottavaa. Ei todellakaan turvallinen parisuhde.

Ymmärrän, jos tuohon on liittynyt fyysistä väkivaltaa, sanallista solvaamista, esineiden rikkomista tmv. Mä ymmärrän asian toisin ja tarkoitan sitä, että ilmaisee avoimesti tunteitaan, myös vihan tunteitaan. Hillityt taas on niitä, jotka ei kestä mitään negatiivisia tunteita ja väistävät avointa riitaa.

Miehen käsittämätön piheys. Sen mielestä oli esimerkiksi ihan turha istua kahvilassa lomamatkalla Pariisissa koska majapaikassakin voi keittää kahvia. Kotioloissa kaiken piti olla aina halvinta mahdollista. Mies tienasi enemmän kuin minä ja koska oma palkkani on ihan hyvä niin rahasta ei ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitely. Eikä ollut edes mitenkään pahoja riitoja. Toinen ei vain kyennyt keskustelemaan asioista rauhallisesti ja syytti mykkäkoulusta, kun en halunnut meuhkaamiseen osallistua. En kunnioita ihmisiä, jotka eivät pysty hillitsemään itseään, ja ilman kunnioitusta ei voi olla parisuhdetta.

Mä taas arvostan sitä, että suostuu riitelemään ja paljastaa niin itsensä. En koskaan vousi luottaa ihmiseen, joka on hillitty.

Juu, ja minä en luota ihmiseen, joka ei hillitse itseään. Elämässä on paljon tilanteita, joissa täytyy mennä järki edellä, tai voi käydä oikeasti huonosti.

Se, että voi parisuhteessa olla hillitsemättä itsensä, liittyykin parisuhteen turvallisuuteen. Hyvässä parisuhteessa voi olla avoin. Tiukan paikan tullen tulee hillitä itsensä, mutta parisuhteen ei kuulu olla tiukka paikka.

Mä olen täysin eri mieltä. Olen ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka ei hillinnyt itseään varsinkaan riitatilanteissa. Se oli ihan helevetin pelottavaa. Ei todellakaan turvallinen parisuhde.

Ehkä tässä on joku kultainen keskitie. Riitely on hyväksi, mutta senkin aikana toisen kunnioitus ja itsehillintä tietyissä rajoissa. Täysi riitelemättömyys ei ole myöskään hyvä idea, ongelmat lakaistaan maton alle.

Toki voi kysyä, puhummeko samasta asiasta. Mitä on riitely?

Riitelemättömyys ei todellakaan tarkoita ongelmien lakaisemista maton alle vaan erimielisyyksistä keskustelu kiihtymättä, rationaalisesti, ratkaisuhakuisesti, samalla puolella ollen ja ääntä korottamatta. Eihän työpaikallaan ongelmia ratkaista riitelemällä, niin miksi sitten kotona?

Äänen korotus on hyvä juttu. Tuntuu hyvältä kun ääntä korottaessaan toinen vastaa samoin. Siinä on elämisen fiilistä, hillityn kanssa olisi vain tylsää.

Mies oli ihan täysi mammanpoika vielä kolmekymppisenäkin.

Olen nykyään itsekin poikien äiti ja minusta on ihanaa että minulla on poikiini läheinen suhde, mutta toivon todella että osaan päästää myös irti enkä roiku riippakivenä heidän kaulassaan loppuelämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vertaaminen siskoon ja exään. Tapahtui erään riidan yhteydessä. Meillä oli jo pitkään ollut riitaa kotitöistä ja kerran mies alkoi sitten vertailla, miten paljon enemmän kuin minä hänen siskonsa tekee ja exänsä teki. Mun tunteet kuoli siihen paikkaan.

Sama, paitsi vertasi omaan äitiinsä, eikä pelkästään siisteystasoa vaan myös äitiyttä, äitinsä oli hoivaajanakin minua parempi. Tunteet kuoli minuuteissa kokonaan.

Haluttiin molemmat lapsia ja mies lupasi, että työnteko vähenee sitten. Ei vähentynyt, jäin tosi yksin pienten lasten kanssa. Mulla oli elämässä muutenkin surua ja vaikeuksia. Mies rakensi uraansa, on jonkinsortin työnarkomaani. Nyt lapset isompia ja yritän päästä asiasta yli. Tuntuu, ettei se onnistu. Jonkin pettämisen voisin antaa anteeksi, en tätä, että mies jätti minut ihan yksin kantamaan vastuun yhteisistä lapsista.

^

Vierailija kirjoitti:

Narautin vaimon toista iltaa perätysten kiimavauhkoamassa tänne vauvapalstalle. Nyt on ollu onnelliset kesäkuukaudet ilman seksiä, voin harrastaa rauhassa omia puuhia mm. autotallissa :)

Ja sitten tulit itse tänne kiimavauhkoamaan =)

Vierailija kirjoitti:

Haluttiin molemmat lapsia ja mies lupasi, että työnteko vähenee sitten. Ei vähentynyt, jäin tosi yksin pienten lasten kanssa. Mulla oli elämässä muutenkin surua ja vaikeuksia. Mies rakensi uraansa, on jonkinsortin työnarkomaani. Nyt lapset isompia ja yritän päästä asiasta yli. Tuntuu, ettei se onnistu. Jonkin pettämisen voisin antaa anteeksi, en tätä, että mies jätti minut ihan yksin kantamaan vastuun yhteisistä lapsista.

Tämmöisiä nämä ovat.....ensin halutaan lapsia, ja luvataan kaikki tuki, ja sitten jätetään yksin. Miksi miehet vielä ihmettelee alhaista syntyvyyttä?

Käsittämätön lähesiriippuvuus lapsuudenperheeseen ja sukuun vielä yli viisikymppisenä. Tosin viime vuonna, 25 vuoden jälkeen lähdin, eikä kukaan voi ”ymmrätää” miksi en suostu olemaan missään tekemisissä ko sukulaisten kanssa - vaikka sanoin suoraan että eikö me jumalauta toisiamme jo tarpeeksi tässä elämässä katseltu, pakon edessä.

Vierailija kirjoitti:

porno > vaimo

Porno ei pihtaa

Eli sä et pihtaa omaa kättäsi, vaan jaksat sitä makkaraa vemputtaa sydämesi kyllyydestä. Parempi onkin, ettei sulla ole vaimoa, tai jos on, niin ymmärrän täysin, ettei se ole susta kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Seksin loppuminen tappoi tunteet.

Olen sillä lailla piuhoitettu, että tarvitsen seksiä ja vahvaa molemminpuolista halua tunteakseni oloni hyväksi ja rakastetuksi suhteessa. Kun makuuhuone kylmeni, kylmeni muukin suhde nopeasti (muutamassa kuukaudessa).

Tiedän, että jotkut pysyvät umpirakastuneita kumppaniinsa, vaikka seksi jäisi kokonaan pois. Heille on paljon vaikeampaa jättää suhde, vaikka seksin puute heitä kuinka satuttaisi. Itse en oikein ymmärrä, miten tämä toimii, mutta en kadehdi sitä.

Ne ei kummoisia tunteita ole, jotka seksin loppuminen tappaa, varsinkaan kun puhutaan muutamasta kuukaudesta.