Minkälaiset asiat ovat saaneet tunteesi täysin kylmenemään parisuhteessa?
Kommentit (91)
Narautin vaimon toista iltaa perätysten kiimavauhkoamassa tänne vauvapalstalle. Nyt on ollu onnelliset kesäkuukaudet ilman seksiä, voin harrastaa rauhassa omia puuhia mm. autotallissa :)
Näin sattumalta eksäni ja tajusin, että rakastan häntä vieläkin.
Eivätkä tunteet kumppania kohtaan palanneet. Ainakaan eivät vielä, tästä on nyt jotain 6 vuotta aikaa.
Tunteet vaan kylmeni toiselta osapuolelta,ei siis ollut mitään toista naista tms,hänen tunteensa vaan muuttui enemmän kaverilliseksi,kun pääsin asiasta yli, niin minunkin tunteet muuttui sitten enemmän kaveri suhteeksi.
Loppupelissä; emme olleet toisillemme ne oikeat.
Miehestä tuli peliriippuvainen. Alkoi tulla kaikkia ehtoja "eihän nyt hiuksia tarvii värjätä, menee vaan rahaa", "ei me mitään salaattia osteta, makaronia vaan", "ei se lapsi mitään sinkkivoidetta tarvii"....
Siis kaikki mikä olisi mennyt muuhun, kuin pelikoneeseen oli hänen mielestään tuhlausta. Ei sitä kovin montaa kuukautta jaksanut.
Aggressiivinen ja pelottava käytös. Ei palannut ennalleen, vaikka yritystä oli.
Pettäminen ja se, että tapahtui samaa sukupuolta olevan kanssa. Vaikka olisihan minun pitänyt tajuta, mies ei ollut halunnut seksiä viiteen vuoteen ja kesät ajeli pitkin poikin maata moottoripyörällä ja työmatkoja oli talviaikaan hällä paljon. En varmasti tiedä asiasta puoliakaan enkä haluakaan tietää.
Seksin loppuminen tappoi tunteet.
Olen sillä lailla piuhoitettu, että tarvitsen seksiä ja vahvaa molemminpuolista halua tunteakseni oloni hyväksi ja rakastetuksi suhteessa. Kun makuuhuone kylmeni, kylmeni muukin suhde nopeasti (muutamassa kuukaudessa).
Tiedän, että jotkut pysyvät umpirakastuneita kumppaniinsa, vaikka seksi jäisi kokonaan pois. Heille on paljon vaikeampaa jättää suhde, vaikka seksin puute heitä kuinka satuttaisi. Itse en oikein ymmärrä, miten tämä toimii, mutta en kadehdi sitä.
Miehen fyysinen väkivaltainen käytös ja seksin pihtaaminen. Mitä kävi? Omat halut hävisi ja tunteet laimenee koko ajan.
Näöstä arvosteleminen. Se oli sitten siinä. Äijä yritti pyydellä anteeksi. Olen edelleen saman näköinen joten pakko ottaa ero. En edes ole ruma enkä lihava. Hän oli kalju jo vihille mennessä eikä se mua haitannut.
Se, kun tajusin toisen elävän jossain haavemaailmassa sen sijaan, että olisi halunnut oppia tuntemaan minut ihmisenä ja vastavuoroisesti pistämään itsensä likoon. Ihmettelin pitkään ennen tuota oivallusta, että miksi kumppanin ylitsevuotavat kehut tuntuivat aina jotenkin ontoilta ja ahdistavilta. Ajattelin ensin sen johtuvan siitä, etten vain osaa ottaa rakkautta vastaan ja olen muutenkin tunnekylmä. Yritin silti säännöllisesti saada jotain syvällisempää keskustelua aikaiseksi hänen kanssaan mutta aina se luisui siihen, kuinka hän alkoi julistaa omia tunteitaan ja maalailemaan ääneen, millainen ihminen olen.
Sitten se eräänä päivänä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: ymmärrys siitä, että kumppanini oli rakastunut mielikuvaansa minusta. Ei siihen, kuka minä olen. Siksi hän luultavimmin ei halunnut päästää minua kovin lähelle itseään, koska se olisi rikkonut hänen illuusionsa ja pakottanut hänet kohtaamaan todellisuuden. Hän oli siis jollain tapaa rakkausriippuvainen ja hänellä oli tapana projisoida tunteensa ja haaveensa kumppaniinsa. Itse hän ei tätä tiedostanut.
Ne tunteet, joita minulla joskus häntä kohtaan oli, kuolivat välittömästi tämän jälkeen. En pystynyt enää rakastamaan häntä mutta ei hänkään koskaan todellisuudessa rakastanut minua.
Kerta läimäytys riitti. Ero tuli heti.
Lapsellinen kiukuttelu. Kirsikkana kakun päällä jatkuva puhelimen räpellys. Lopulta arki oli sitä, että miehellä oli jatkuvasti puhelin kädessä ja se sanoi ehkä kolme lausetta päivässä ja nekin tiuskien. Jupisi myös itsekseen koko ajan.
Tästä(kin) selvittiin, mutta vaati mieheltä ihan hirveästi panostusta. Ja itsekin piti oikein keskittyä tykkäämään, kun kuukausien tiuskimisen ja kiukuttelun jälkeen ei varsinaisesti kiinnostanut yhtään.
Eropaperit oli allekirjoitettuna odottamassa ja siihen mies lopulta heräsi.
Vierailija kirjoitti:
Se, kun tajusin toisen elävän jossain haavemaailmassa sen sijaan, että olisi halunnut oppia tuntemaan minut ihmisenä ja vastavuoroisesti pistämään itsensä likoon. Ihmettelin pitkään ennen tuota oivallusta, että miksi kumppanin ylitsevuotavat kehut tuntuivat aina jotenkin ontoilta ja ahdistavilta. Ajattelin ensin sen johtuvan siitä, etten vain osaa ottaa rakkautta vastaan ja olen muutenkin tunnekylmä. Yritin silti säännöllisesti saada jotain syvällisempää keskustelua aikaiseksi hänen kanssaan mutta aina se luisui siihen, kuinka hän alkoi julistaa omia tunteitaan ja maalailemaan ääneen, millainen ihminen olen.
Sitten se eräänä päivänä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: ymmärrys siitä, että kumppanini oli rakastunut mielikuvaansa minusta. Ei siihen, kuka minä olen. Siksi hän luultavimmin ei halunnut päästää minua kovin lähelle itseään, koska se olisi rikkonut hänen illuusionsa ja pakottanut hänet kohtaamaan todellisuuden. Hän oli siis jollain tapaa rakkausriippuvainen ja hänellä oli tapana projisoida tunteensa ja haaveensa kumppaniinsa. Itse hän ei tätä tiedostanut.
Ne tunteet, joita minulla joskus häntä kohtaan oli, kuolivat välittömästi tämän jälkeen. En pystynyt enää rakastamaan häntä mutta ei hänkään koskaan todellisuudessa rakastanut minua.
Osasitpa hienosti sanoittaa tämän kokemuksen. Olen mies, ja minulla on ollut samanlainen kokemus naisen kanssa. "Rakkausriippuvainen" on hyvä sana.
Painostaminen seksiin. Käytti syynä, että minä olen hänen tyttöystävänsä ja hänellä on miehen tarpeet. En enää koskaan nauttinut seksistä siinä suhteessa. Pari kertaa annoin, vaikka en halunnut. Se vain pahensi asiaa ja aloin nähdä hänet totaalisen ällöttävänä. Paluuta ei ollut ja suhde päättyi kahden vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Seksin loppuminen tappoi tunteet.
Olen sillä lailla piuhoitettu, että tarvitsen seksiä ja vahvaa molemminpuolista halua tunteakseni oloni hyväksi ja rakastetuksi suhteessa. Kun makuuhuone kylmeni, kylmeni muukin suhde nopeasti (muutamassa kuukaudessa).
Tiedän, että jotkut pysyvät umpirakastuneita kumppaniinsa, vaikka seksi jäisi kokonaan pois. Heille on paljon vaikeampaa jättää suhde, vaikka seksin puute heitä kuinka satuttaisi. Itse en oikein ymmärrä, miten tämä toimii, mutta en kadehdi sitä.
Eli jos vaikka sairaus vie toiselta kyvyn seksiin tai se valuu prioriteeteissa pohjalle, lopetat suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen kiukuttelu. Kirsikkana kakun päällä jatkuva puhelimen räpellys. Lopulta arki oli sitä, että miehellä oli jatkuvasti puhelin kädessä ja se sanoi ehkä kolme lausetta päivässä ja nekin tiuskien. Jupisi myös itsekseen koko ajan.
Miks mua naurattaa tämän kappaleen viimeinen virke?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksin loppuminen tappoi tunteet.
Olen sillä lailla piuhoitettu, että tarvitsen seksiä ja vahvaa molemminpuolista halua tunteakseni oloni hyväksi ja rakastetuksi suhteessa. Kun makuuhuone kylmeni, kylmeni muukin suhde nopeasti (muutamassa kuukaudessa).
Tiedän, että jotkut pysyvät umpirakastuneita kumppaniinsa, vaikka seksi jäisi kokonaan pois. Heille on paljon vaikeampaa jättää suhde, vaikka seksin puute heitä kuinka satuttaisi. Itse en oikein ymmärrä, miten tämä toimii, mutta en kadehdi sitä.
Eli jos vaikka sairaus vie toiselta kyvyn seksiin tai se valuu prioriteeteissa pohjalle, lopetat suhteen?
Joo, tässä tapauksessa se oli nimenomaan sairaus (masennus) joka vei kaiken kiinnostuksen seksiin. Oma motivaationi jatkaa suhteessa loppui siinä vaiheessa, kun romanttiset tunteenikin loppuivat seksittömyyden seurauksena.
En tiedä, onko sinulla kokemusta asiasta, mutta käytännössä on aivan mahdotonta olla masentuneen ihmisen kanssa, kun et tunne häntä kohtaan mitään muuta kuin etäisen kaverillisia tunteita, pettymystä, turhautumista, surua ja myötätuntoa. En rakastanut häntä enää sillä lailla kuin kumppania kuuluu rakastaa.
Kumppanini tiesi kyllä alusta saakka, ettei seksitön suhde ole minulle vaihtoehto, joten eron ei olisi ainakaan pitänyt tulla yllätyksenä. (Hänestä oli vaikea tulkita, tuliko se.)
Ei ollut mitään yhtäkkistä syytä. Huomasin vain jossakin vaiheessa, että toisen seura ei enää kiinnostanut ja koetin keksiä syitä, miksi ei voi tavata enää. Jopa pyykkääminen kiinnosti enemmän kuin pussaily. Samanlaisia tuntemuksia ei ole koskaan tullut aviomieheni kanssa.
Pettäminen. Se oli kerrasta poikki. Kun toinen sai vihdoin tunnustettua mitä oli tehnyt,heti oli selvää että tämä suhde oli tässä. Tuli juuri sellainen olo että en tuntenut tätä naista oikeasti ollenkaan. En ymmärrä miten jotkut pystyvät pääsemään tuollaisesta yli ja jatkamaan suhdetta.