Oman lapsen käyttäminen terapeuttina itselle
Miten suhtaudutte tilanteeseen, jossa yksinhuoltajaäiti kertoo 11-vuotiaalle lapselleen kaikki yksityisasiansa ja "keskustelee" lapsen kanssa niistä? Äiti on hyvin ylpeä lapsensa "kypsyydestä ja fiksusta tavasta jutella vaikeista asioista". Käsittääkseni äiti myös avautuu miesasioistaan (miespuolinen uusi ystävä) lapselle. Kun äidillä on riitaa jonkun kanssa, hän kertoo lapselle senkin. Lapsi lohduttaa ja tukee ja uhkaa riidan muita osapuolia väkivallalla. Ja äiti on ylpeä viisaasta lapsestaan.
Kommentteja?
Kommentit (105)
Minun lapseni on paras kaverini. Ollut pienestä asti.ei se mikään terapeutti ole!
Minun ex-mieheni tekee tuota aivan samaa, joten kaikki jotka noin käyttäytyvät eivät suinkaan ole naisia/äitejä.
Lapselle liian suuri taakka kannettavaksi nuo aikuisten huolet. Voisiko aiheen ottaa lasten äidin kanssa puheeksi reilusti, ettei näin sovi tehdä. Asiasta voi puhua asiallisesti.
Näin minäkin tein, mutta siitä ei ole juurikaan ollut muuta apua, kuin että lapsi ei enää kerro minulle, että isi on taas avautunut parisuhteestaan ja elämästään... Niin - ja eron aloitteen teki isä itse toisen naisen vuoksi, mutta ei olekaan enää onnellinen...
Voi huokaus. Tämä tapauson jo loppuun käsitelty siellä muualla, anna olla. Toki asian saa näyttämään vaikka miten pahalta kun oikeasti haluaa.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 08:16"]Eikö tuossa 20:n tilanteessa etäisiä voi ottaa lapsia sairaalta äidiltä?
[/quote]
20 vastaa. Kyllä etäisä voisi lapset ottaa. Tietysti ja haluaisimme kyllä, mutta onko tällaiset asiat helppo vai sula mahdottomuus perustella syyksi huoltajuuden hakemiseen? Äiti ei luovu lapsistaan, koska ei koe tekevänsä mitään väärää. Äitille on yritetty asiasta sanoa, että lapsi ahdistuu. Ei usko ja sanoo ahdistuksen syyksi vain isän vaikka lapsikin kertonut nämä oikeat syyt.
ap, olist nyt voinut hieman enemmän muuttaa yksityiskohtia...
Kyseessä on yh-äiti jolla on mielenterveyden kanssa haasteita, eikä hän koskaan ole sitä kieltänytkään. Äiti on avoin sairaudestaan ja elämästään, ja tätä ei ilmeisesti kaikki ymmärrä. No, äidin ja lapsen tuntevana voin kertoa, että kyseessä on erittäin lämmin äidin ja tyttären välinen suhde, ja tuo lapsi on kasvatettu valtavan suurella rakkaudella empaattiseksi, ystävälliseksi ja kaikille kohteliaaksi ihmiseksi (moni ilkeä mamma vois ottaa mallia äidin tavasta kasvattaa). Kyllä, äiti myös juttelee lapsen kanssa omasta elämästään, mutta herranen aika, lapsi KASVAA siinä ympäristössä jossa äidillä on haasteita terveytensä kanssa. Sen sijaan että peitellään ja piilotellaan, lapsi tietää mistä on kyse. Koska, uskokaa pois, lapsi tajuaisi kuitenkin. Nytpä tietää mistä on kyse ja ymmärtää asiat oikein, eikä kuvittele lapsen mielellä mitään muuta että mikä äidillä on.
No, eräässä toisessa paikassa tuli äidin ja muiden ihmisten välille kärhämää, ja tämä ap:n postaus on jonkun ulkopuolisen tulkinta siitä miten homma menee. Vai lienetkö T itse, tai N, tai joku muu peesailija kuten vaikka VX... En tiedä avauksesi pointtia, mutta eipä kai sillä ole väliäkään. M itse tietää elämänsä ja sen, mikä A:lle on parasta. Ja kyllä, olen perheen ystävä ja taidan tietää vähän paremmin aiheesta. Mutta en aio kertoa kohteelle tästä, toivottavasti kukaan muukaan ei. Eiköhän se halpamainen käytös riitä jo.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 21:39"]
Tuttua on. Kuuntelin lapsuuteni äitini itsemurhauhkauksia ja kaikkia muita huolia. Isäni haukkui mennen tullen kuten muutkin ihmiset. Vika aina muissa. Aikuisena olen tajunnut että jos vika on aina muissa, on tässäkin tapauksessa siellä peilissä. Tänäkään päivänä en esim tiedä totuutta isästäni, on varmaankin ihan tavallinen mies joka ymmärsi häipyä hullun äitini läheltä.
Niin olen tehnyt minäkin, katkaissut kaikki välit pelastaakseni itseni. Minä olen kuitenkin pärjännyt hyvin, opiskellut korkeakoulututkinnon ja olen hyvässä työssä. Omalle lapselleni en murheistani puhu vaan tämä saa elää rakastavaa ja huoletonta lapsuutta.
[/quote]
Onnittelut, ole ylpeä itsestäsi, että olet selvinnyt noista kokemuksista ja saanut elämäsi raiteilleen. Ei onnistuisi monelta. Kuten minulta.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:49"]ap, olist nyt voinut hieman enemmän muuttaa yksityiskohtia...
Kyseessä on yh-äiti jolla on mielenterveyden kanssa haasteita, eikä hän koskaan ole sitä kieltänytkään. Äiti on avoin sairaudestaan ja elämästään, ja tätä ei ilmeisesti kaikki ymmärrä. No, äidin ja lapsen tuntevana voin kertoa, että kyseessä on erittäin lämmin äidin ja tyttären välinen suhde, ja tuo lapsi on kasvatettu valtavan suurella rakkaudella empaattiseksi, ystävälliseksi ja kaikille kohteliaaksi ihmiseksi (moni ilkeä mamma vois ottaa mallia äidin tavasta kasvattaa). Kyllä, äiti myös juttelee lapsen kanssa omasta elämästään, mutta herranen aika, lapsi KASVAA siinä ympäristössä jossa äidillä on haasteita terveytensä kanssa. Sen sijaan että peitellään ja piilotellaan, lapsi tietää mistä on kyse. Koska, uskokaa pois, lapsi tajuaisi kuitenkin. Nytpä tietää mistä on kyse ja ymmärtää asiat oikein, eikä kuvittele lapsen mielellä mitään muuta että mikä äidillä on.
No, eräässä toisessa paikassa tuli äidin ja muiden ihmisten välille kärhämää, ja tämä ap:n postaus on jonkun ulkopuolisen tulkinta siitä miten homma menee. Vai lienetkö T itse, tai N, tai joku muu peesailija kuten vaikka VX... En tiedä avauksesi pointtia, mutta eipä kai sillä ole väliäkään. M itse tietää elämänsä ja sen, mikä A:lle on parasta. Ja kyllä, olen perheen ystävä ja taidan tietää vähän paremmin aiheesta. Mutta en aio kertoa kohteelle tästä, toivottavasti kukaan muukaan ei. Eiköhän se halpamainen käytös riitä jo.
[/quote] Eiköhän näitä tapauksia ole Suomessa enemmän kuin yksi...
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:49"]ap, olist nyt voinut hieman enemmän muuttaa yksityiskohtia...
Kyseessä on yh-äiti jolla on mielenterveyden kanssa haasteita, eikä hän koskaan ole sitä kieltänytkään. Äiti on avoin sairaudestaan ja elämästään, ja tätä ei ilmeisesti kaikki ymmärrä. No, äidin ja lapsen tuntevana voin kertoa, että kyseessä on erittäin lämmin äidin ja tyttären välinen suhde, ja tuo lapsi on kasvatettu valtavan suurella rakkaudella empaattiseksi, ystävälliseksi ja kaikille kohteliaaksi ihmiseksi (moni ilkeä mamma vois ottaa mallia äidin tavasta kasvattaa). Kyllä, äiti myös juttelee lapsen kanssa omasta elämästään, mutta herranen aika, lapsi KASVAA siinä ympäristössä jossa äidillä on haasteita terveytensä kanssa. Sen sijaan että peitellään ja piilotellaan, lapsi tietää mistä on kyse. Koska, uskokaa pois, lapsi tajuaisi kuitenkin. Nytpä tietää mistä on kyse ja ymmärtää asiat oikein, eikä kuvittele lapsen mielellä mitään muuta että mikä äidillä on.
No, eräässä toisessa paikassa tuli äidin ja muiden ihmisten välille kärhämää, ja tämä ap:n postaus on jonkun ulkopuolisen tulkinta siitä miten homma menee. Vai lienetkö T itse, tai N, tai joku muu peesailija kuten vaikka VX... En tiedä avauksesi pointtia, mutta eipä kai sillä ole väliäkään. M itse tietää elämänsä ja sen, mikä A:lle on parasta. Ja kyllä, olen perheen ystävä ja taidan tietää vähän paremmin aiheesta. Mutta en aio kertoa kohteelle tästä, toivottavasti kukaan muukaan ei. Eiköhän se halpamainen käytös riitä jo.
[/quote] Eiköhän näitä tapauksia ole Suomessa enemmän kuin yksi...
[/quote]
Sattumaa vaan, että avaus av:lle tulee seuraavana päivänä kun juuri tuosta edellisinä päivinä on keskusteltu muualla?
Sinä et 33 tiedä miltä lapsesta tuo tuntuu. T. Saman itse kokenut
Miten on normaalia jos lapsi uhkaa hakkaavansa ihmisiä?
Minun äitini kertoo kaikki huolensa minulle. oon nyt 17, mutta hän taisi aloittaa kertomisensa, kun olin n.14. Huoh, kertoo kaikki nuoruuden ongelmansa, sukuongelmat, haukkuu isääni minulle ja puhuu hänestä vähättelevään sävyyn, vaikka ovatkin vielä yhdessä. Tuntuu, että en tunne isääni. Kauhea taakka kannettavana, kun on vielä omatkin ongelmat, joista en viitsi äidille puhua.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:49"]ap, olist nyt voinut hieman enemmän muuttaa yksityiskohtia...
Kyseessä on yh-äiti jolla on mielenterveyden kanssa haasteita, eikä hän koskaan ole sitä kieltänytkään. Äiti on avoin sairaudestaan ja elämästään, ja tätä ei ilmeisesti kaikki ymmärrä. No, äidin ja lapsen tuntevana voin kertoa, että kyseessä on erittäin lämmin äidin ja tyttären välinen suhde, ja tuo lapsi on kasvatettu valtavan suurella rakkaudella empaattiseksi, ystävälliseksi ja kaikille kohteliaaksi ihmiseksi (moni ilkeä mamma vois ottaa mallia äidin tavasta kasvattaa). Kyllä, äiti myös juttelee lapsen kanssa omasta elämästään, mutta herranen aika, lapsi KASVAA siinä ympäristössä jossa äidillä on haasteita terveytensä kanssa. Sen sijaan että peitellään ja piilotellaan, lapsi tietää mistä on kyse. Koska, uskokaa pois, lapsi tajuaisi kuitenkin. Nytpä tietää mistä on kyse ja ymmärtää asiat oikein, eikä kuvittele lapsen mielellä mitään muuta että mikä äidillä on.
No, eräässä toisessa paikassa tuli äidin ja muiden ihmisten välille kärhämää, ja tämä ap:n postaus on jonkun ulkopuolisen tulkinta siitä miten homma menee. Vai lienetkö T itse, tai N, tai joku muu peesailija kuten vaikka VX... En tiedä avauksesi pointtia, mutta eipä kai sillä ole väliäkään. M itse tietää elämänsä ja sen, mikä A:lle on parasta. Ja kyllä, olen perheen ystävä ja taidan tietää vähän paremmin aiheesta. Mutta en aio kertoa kohteelle tästä, toivottavasti kukaan muukaan ei. Eiköhän se halpamainen käytös riitä jo.
[/quote] Eiköhän näitä tapauksia ole Suomessa enemmän kuin yksi...
[/quote]
Niin, ainakin vastauksista päätellen.
Luottamus lapsen ja vanhemman välillä on tärkeää. Poikani on ainut ystäväni törkeää riistää hänet minulta.
Luottamus lapsen ja vanhemman välillä on tärkeää. Poikani on ainut ystäväni törkeää riistää hänet minulta.
Minunkin äitini on kertonut isästä ja muista sukulaisista asioita, joita en ikimaailmassa olisi halunnut kuulla. Nuo jutut ovat pilanneet elämäni, vaikken edes voi tietää, ovatko ne totta. Ja äitiä on ollut aina pakko kuunnella ettei hän raivoa.
kyllä tätä tapahtuu, eikä tässäkään ketjussa kukaan ole sanonut, että se olisi jalostanut lasta.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:20"]
Voi huokaus. Tämä tapauson jo loppuun käsitelty siellä muualla, anna olla. Toki asian saa näyttämään vaikka miten pahalta kun oikeasti haluaa.
[/quote]
missä muualla?
Vähän aihetta sivuten: omat (eronneet) vanhempani haukkuivat aina toisiaan minulle, kun olin pieni. Eivät myöskään olleet kovin hyvissä puheyhteyksissä. Tein välillä sellaista, että sanoin äidilleni lähteväni isälleni ja isälle että olen vielä äidilläni ja sitten olin teillä tietymättömillä seikkailemassa vanhempien tietämättä (ala-asteikäisenä). Kumma, että vanhempien riidat menevät lapsesta huolehtimisen edelle.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:20"]
Voi huokaus. Tämä tapauson jo loppuun käsitelty siellä muualla, anna olla. Toki asian saa näyttämään vaikka miten pahalta kun oikeasti haluaa.
[/quote]
Pahemmaltahan tuo sinun selostus kuulostaa kuin ap: n!
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 23:34"]
Minun mieheni lasten äiti on juuri kuvaillun kaltainen. Lapset 5 ja 8v. Ja vanhempi etenkin äitin tuki ja ystävä, jolle purkaa kaikki huolet.
En tiedä mitä tekisimme miehen kanssa, miten auttaa lapsia jotka ovat meille tullessaan usein helpottuneita kun pääsevät pois äitin luomasta roolista tukijoina.
Huolettaa lapset kyllä ja pyrimme itse sitten antamaan lapsuutta ilman aikuisten ongelmia heille elettäväksi. Meillä aikuiset ratkaisevat ongelmia, eivätkä ne jää yksin lasten harteille. Lapsista huolehditaan eivätkä ole omillaan. Äitillä heräävät yksin kouluun ja perushygieniakin on lasten itsensä varassa. Joskus tulee tsemppauskausia ja silloin korostetusti äiti hoitaa, mutta se kaikki on epäsäännöllistä.
Jokaisen äitin eron miehiä lapset opetetaan vihaamaan "kyllähän sä tiiät että se vaan makaa sohvalla eikä meidän jutusta ois mitään tullut". Näin lapselle tekstaillaan siis oikeasti. Kuin kaverille.
Voiko tässä mitään tehdä?
[/quote]
Ihan sairasta ja hirveätä lapselle. En tiedä, miten sinun sijassSi pystyisin vierestä seuraamaan. :(