Mitä sinulle ei kerrottu raskaudesta, synnytyksestä ja siitä toipumisesta?

Se, että jälkivuoto ei olekaan runsasta.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:11"]Siis oikeastikko kätilöt "vetää housut alas" ja "kiskoo paitaa auki"? Eikö ne esim kysy että avaatko paitaa? Tai kerro, että nyt pitäis tutkia?

[/quote]

No minua kyllä hoidettiin ihan sivistyneesti ja kysyttiin, onko sopiva hetki jne. En kokenut kipua tutkimuksista tmv.

Osastolla sai henkilökunnan puolesta todella levätä. Kotiin oli ikävä, mutta ei todellakaan henkilökunnan kohtelun vuoksi.

Näitähän ihmisten kannattaa nyt tosissaan ruveta miettimään, kun synnytyssairaalan saa valita toisen piirin alueeltakin. Monet kuitenkin asuvat kahden sairaalan välissä ja valinnan mahdollisuus on realistinen. Kannattaa ottaa selvää ihmisten kokemuksista synnärin henkilökunnasta. Tokihan kyse on persoonista ja kemioistakin, mutta eri sairaaloissa on erilainen hoitokulttuuri ja pitkäaikaisten työntekijöiden asenne saattaa ohjata koko osaston toimintaa.

Ei tullut yllätyksenä, mutta kukaan ei kertonut mistään positiivisesta. Puhuttiin repeämisistä, seksielämän ja muunkin elämän loppumisesta jne. Mutta kukaan ei sanallakaan maininnut sitä valtavaa lämmön ja rakkauden tunnetta, kun sai vauvan syliin.

No okei, yksi asia oli yllätys. Ei kukaan kertonut, että istukan synnyttäminen sattuu jopa itse synnyttämistä enemmän ja että senkin jälkeen sattuu kovasti, kun painelevat kohtua. Jälkisupistus oli kanssa asia, josta en tiennyt. Ja nekin sattui varsinaisia enemmän. Olipa niitä sittenkin kaksi asiaa, jotka olivat yllätyksiä.

Ei tullut yllätyksenä, mutta kukaan ei kertonut mistään positiivisesta. Puhuttiin repeämisistä, seksielämän ja muunkin elämän loppumisesta jne. Mutta kukaan ei sanallakaan maininnut sitä valtavaa lämmön ja rakkauden tunnetta, kun sai vauvan syliin.

No okei, yksi asia oli yllätys. Ei kukaan kertonut, että istukan synnyttäminen sattuu jopa itse synnyttämistä enemmän ja että senkin jälkeen sattuu kovasti, kun painelevat kohtua. Jälkisupistus oli kanssa asia, josta en tiennyt. Ja nekin sattui varsinaisia enemmän. Olipa niitä sittenkin kaksi asiaa, jotka olivat yllätyksiä.

Se, että jälkivuoto on runsasta, todella runsasta.

Itse piti ostaa kotiin samoja vaippoja kuin laitoksella, koska mitkään superhypererikoispitkätkään yösiteet eivät riittäneet. ja siellä kotonakin käytin niitä vaippoja pari viikkoa kaksin kappalein.

Ap vastaa kysymykseensä:

- Pahoinvointi raskausaikana voi yhtä hyvin olla iltapahoinvointia, joka alkaa iltapäivällä vähitellen voimistuen. Nukkumaanmeno auttaa.

- Että se sattuu ihan kamalasti, kun tarkastetaan montako senttiä kohdunsuu on auki.

- Ponnistusvaihe ei välttämättä satu yhtä paljon kuin avautumisvaihe.

- Synnytyksen jälkeen voi olla pidätysvaikeuksia. Kiusallista, jos ilmaa karkaa julkisilla paikoilla tai seurassa.

- Synnytyksen jälkeen alapäästä pitää huolehtia melkein kuin vauvasta. Pese joka välissä, vaihda side, ilmakylpyjä...

Jälkisupistusten kipujen kovuus ja hormonimylläkkä yllätti. En ole ollenkaan oma itseni niin kauan kun imetän. Kolme kertaa koettu ja pakko todeta, että kyllä vaan hormonit minuun vaikuttavat.

Ahaa, mulla jälkivuoto nimenomaan oli runsasta, siteet loppu kotona alkuunsa kun joka vessakäynnillä ja välissäkin oli pakko vaihtaa side ja suihkuttaa alapää.

 Mitä ei kerrottu ja mihin en ollut älynnyt valmistautua?

- ulostaminen. Ois pitänyt olla luumuja kotona valmiina. Episiotomiahaavan kanssa toi pelotti ihan mielettömästi.

- maidonnousu. Ei noussut kunnolla ei. Ja kotiuduin sairaalasta kahden yön jälkeen, kehotettiin vaan antamaan lisämaitoa (vuonna 2012). Nyt osaisin vaatia apua.

- supistusten kanssa voi jotkut elää pitkäänkin, kipu on eri ihmisillä niin erilaista. Meinasi tulla kiire ja sitten olikin vaikea saada kivunlievitystä, kun "oot näin pitkälle ollut ihan kotona ilman mitään". Ja joillakin taas infernaaliset tuskat.

- mihinkään ei ole kiire. Ei ottaa vieraita vastaan, ei pumpata maitoa, ei vauvauintiin. Oikeasti. Jos on eka lapsi, niin antaa vaan mennä, istukaa sohvalla neljä tuntia sylikkäin, jos huvittaa. Maatkaa lähekkäin sängyssä puoleenpäivään, ellei se romuta mielialaa.

No sitä, että vielä puolen vuoden jälkeenkin lenkillä voi tulla pissat housuun. Eipä myöskään kerrottu kuinka ihanaa vauvan kanssa oleminen on. Asuimme uudessa kaupungissa ja vauvan kanssa kiertelimme uusia paikkoja ja tutustuimme uusiin ihmisiin.

Mulle ei kerrottu, että äidinrakkaus ei välttämättä leimahdakaan sillä sekunnilla, kun lapsi on maailmassa. Tunsin pitkään syyllisyyttä, koska tunteeni lasta kohtaan kasvoivat vasta ajan kanssa hänen kasvaessaan omaksi persoonakseen. Myöskään imetyksen aiheuttamasta haluttomuudesta ja limakalvojen kuivumisesta ei mainittu kuin ehkä jossain sivulauseessa. Mullahan oli koko imetysajan pillu haavoilla ja neuvolan terkka ei osannut sanoa muuta kuin "laita ceridalia joo", koska ainoa hoito tuohon mun ongelmaan olisi ollut imetyksen lopettaminen.

Kukaan ei myöskään sanonut, että raskauden jälkeen on mahdollista kutistua vanhoja mittoja pienemmäksi ja päästä eroon selluliitista.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 21:34"]Se, että jälkivuoto on runsasta, todella runsasta.

Itse piti ostaa kotiin samoja vaippoja kuin laitoksella, koska mitkään superhypererikoispitkätkään yösiteet eivät riittäneet. ja siellä kotonakin käytin niitä vaippoja pari viikkoa kaksin kappalein.

[/quote]

No kertookohan tämä sitten siitä, että ihmiset on erilaisia? Siksi ei pidä toisaalta uskoa kaikkia kauhuja, mitä joku muu kertoo.

Minä selvisin ekan vrk:n jälkeen pikkuhousunsuojalla ja hädissäni kyselin kätilöltä, onko kaikki ok.

Synnyttämisen jälkeen painellaan kohtua niin, että se kipu vie lähes tajun.

Maito ei välttämättä nouse ja imetys ei onnistu. Sairaalassa joku tuo lapsen rinnalle ja auttaa nännin suuhun ja lähtee sitten pois. Jos imetys ei onnistu, vauvalle tuodaan tuttipullo. Seuraavan kerran imettämisestä puhutaan, kun th tulee kotikäynnille viikon päästä. Silloinkaan asiaa ei käsitellä sen enempää kuin th kysyy, imetätkö vai et. Apua ei saa, vaikka yrittäisi kysyäkäin.

Välttämättä ei ole voimissaan synnäriltä kotiin tullessa. Voi olla, että menee viikkoja niin, että pääsee vain haparoiden eteenpäin muutamia metrejä kerrallaan. Iloiset vaunulenkit ovat haave vain.

Että se synnyttäminen on niin infernaalista tuskaa. Kaikki vaan hymistelevät että hyvin se menee ja ei se nyt niin kamalaa ole. No oli perkele. Omasta synnytyksestäni lähtien olen kyllä kertonut kaikille ensikertalaisille että varaudu siihen että oikeasti liioittelematta luulet kuolevasi ja jossain vaiheessa jopa toivot sitä. Minusta on väärin että tätä ei sanota ihan suoraan, koska "ei haluta pelotella". Minä luulin sitten että olen aivan surkea synnyttäjä kun se oli niin järjettömän tuskallista ja vaikeaa. Jälkeenpäin sitten sanotaan että niinhän se on mutta ei haluttu pelotella. Parempi se kai on tietää, minä ainakin olin ihan järkyttynyt ekan synnytyksen jälkeen.

Joo ja tiedän että kaikilla ei ole mutta monilla on.

Kuka täällä alapeukuttaa systemaattisesti kaikki viestit?

Kuka täällä alapeukuttaa systemaattisesti kaikki viestit?

Jälkivuoto ei ollut ollenkaan niin runsasta kun pelkäsin, 2 ekaa päivää tuli niin kuin runsaissa kuukautisissa, sitten niukkeni.

istuminen oli epämukavaa useamman päivän.

Kohdun painelu synnytyksen jälkeen on tosi epämukavaa ja sitä tehdään aika monesti.

Maito nousi vasta neljäntenä päivänä ja sitä tuli ensin tosi niukasti. Imetys vaati paljon harjoitusta.

Jos minulle olisi rehellisesti kerrottu peräpukamista, repeämisestä, sen aiheuttamasta virtsan/ilman/ulosteen pidätyskyvyttömyydestä ja alapään ulkonäkömuutoksista puhumattakaan tissien lörpsähtämisestä (siis tottakai tiesin muutoksia tulevan, mutta että näin karmeat ja ovat vieläpä näin jälkikäteen kerrottuna ihan yleiset ja tavanomaiset, ei mitkään poikkeuksellisen pahat) niin en olisi koskaan hankkiutunut raskaaksi. Vaikka lapseni on elämäni tärkein asia enkä kadu häntä, niin jos olisin tiennyt olisin valinnut toisin.

Jälkisupistuksista kukaan ei maininnut minulle mitään ja tulivat kyllä ensimäisen iltana kotona alkaessaan ihan puun takaa. Itkin, että tuleeko sieltä toinen vielä. Osastolla ei supistellut ollenkaan.

Se, että kuinka kovasti tikkaus sattui synnytyksen jälkeen. Pyysin kyllä puudutetta, en saanut. Oli kuulemma niin nopea ja kivuton synnytys, että oli mulle oikein kokea vähän kipua. Ihme kätilö.

Mulle ei kerrottu peräpukamista... ja kun menin synnytyksen jälkeen suihkuuni ja itseäni pestessä käteen osui rypäs niin meinasin saada slaagin. Suurin osa niistä parantui, mutta yksi perkule jäi muistoksi peräaukon suulle. Ärsyttävää. Aktivoituivat uudelleen toisessa synnytyksessä ja edelleen se yksi ja sama jäi muistoksi.... Myöskään kukaan ei kertonut miten ÄRSYTTÄVÄÄ on se kun tissit ovat täynnä maitoa ja maitoa lentelee joka suuntaan ja yöllä nukkuessa vuotaa liiveihin ja kun vauva on toisella rinnalla niin toinen rinta vuotaa ku niagaran putous...