Mitä sinulle ei kerrottu raskaudesta, synnytyksestä ja siitä toipumisesta?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:07"]Peräsuolen kautta tunnustellaan myös, jos emättimen puolelta on tilattu. Näin varmistetaan, ettei tikit oo liian syvällä eli menneet suolenkin limakalvosta läpi, ettei tule tulehduksia ja pientä fistel eli reikää emättimen ja suolen välille.

Ja sinulle, joka mietit hankitko koskaan biologisia lapsia. Valtaosa kaikki nämä karmeudet läpikäyneistä on silti valmiita hankkimaan toisenkin lapsen eli asiat unohtuu nopeasti. Mäkin olin ekat 6kk sitä mieltä, ettei koskaan enää, mut niinpä se mieli muuttuu :)

[/quote]

Tämä minullakin kokeiltiin. Minusta aika kiva, että asia varmistettiin :)

Sitä, että eka synnytyskin voi edetä nopeasti. Vakuuteltiin, että kotona kannattaa pysyä niin pitkään kuin mahdollista ja myös, että kaikki halukkaat ehtivät varmasti saada epiduraalin. No, vauva meinas syntyä kotiin (sairaalaan tullessa olin 10 cm auki ja ponnistanut jo matkalla), kivut oli niin infernaaliset että taju meinas mennä useaan kertaan ja kivunlievitystä en saanut vaikka anelin. Harmittaa, kun uskoin kätilöitä enkä omia tuntemuksia! Kauheet traumat jäi ja seuraava mahdollinen synnytys pelottaa, vaikka periaatteessa synnytys ois voinu olla hyvä kokemus, jos mut olis suostuttu ottamaan sairaalaan ajoissa.

Että mies oikeasti herkistyy kyyneliin nähdessään vastasyntyneen vauvansa.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:07"]Peräsuolen kautta tunnustellaan myös, jos emättimen puolelta on tilattu. Näin varmistetaan, ettei tikit oo liian syvällä eli menneet suolenkin limakalvosta läpi, ettei tule tulehduksia ja pientä fistel eli reikää emättimen ja suolen välille.

Ja sinulle, joka mietit hankitko koskaan biologisia lapsia. Valtaosa kaikki nämä karmeudet läpikäyneistä on silti valmiita hankkimaan toisenkin lapsen eli asiat unohtuu nopeasti. Mäkin olin ekat 6kk sitä mieltä, ettei koskaan enää, mut niinpä se mieli muuttuu :)

[/quote]

:D No emättimen puoleltahan ne vauva tilataan, ei sinänsä väärässä iPhone ollut.

Synnytys oli tosiaan rankka, mutta minulle oli heti selvää, että haluan kokea sen uudestaan. Olen ehkä hullu, mutta näin sen tunsin.

Minulle ei kukaan ollut kertonut jälkivuodosta! Tuntuu näin jälkeenpäin hassulta ajatella, etten tiennyt moisesta, mutta olisi hyvä ollut varautua siihen etukäteen. Kotona ei ollut siteitä odottamassa vaan kauppaan piti lähteä suoraan synnäriltä. 

Sitä että imetys voi olla etenkin aluksi todella ahdistavaa eikä meinaa onnistua millään! Kaikkialta kuuli vaan siitä, miten tärkeää ja ihanaa se on ja kuinka siitä nauttii vauvan lisäksi myös äiti.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:32"]Sitä että imetys voi olla etenkin aluksi todella ahdistavaa eikä meinaa onnistua millään! Kaikkialta kuuli vaan siitä, miten tärkeää ja ihanaa se on ja kuinka siitä nauttii vauvan lisäksi myös äiti.

[/quote]

ja vaikka onnistuis ja lähtis hyvin käyntiin, ni vauva voi olla tuskastuttavan hidas ruokailija.. Sisko selitti, että pysähty automatkalla 5min syöttämään vauvaa, ite en oo selvinny ikinnä alle 30min.. Seitsemän hitaan äiti siis oon.

Ei tullut mieleen, että lapsi voi syntyä jo yli 1,5 kk etukäteen - tarvittavat järjestelyt kannattaa tehdä ja välttämättömät/tärkeimmät tavarat harkita hankkivansa jo ennen äitiysloman alkua. Vauva voi olla käsissä jo ennen kuin ehdit tajuta kunnolla saavasi lapsen, ihan vaan yhden työpäivän päätteeksi. Aina ei ehdi lyllertää ja tuskastella ja toivoa että syntyisi jo.

Että sektio oli ihana tapa synnyttää, haava oli siisti, kipuja ei juuri tarvinnut tuntea ja mieli oli tasainen ja hyvä heti sen jälkeen. Seuraavana päivänä jaloillani, vauvanhoito yms sujui.

Esikko tuli 22h yrityksen jälkeen kiireellisellä sektorilla ja sen jälkeen oli hirveät hormoniheittelyt, olin kipeämpi, säpsähtelin hereille heti jos nukahdin, tuli yöhorkka yms. Siltikään se ei ollut lainkaan niin paha, mitä pelkäsin!!

Jos vielä kolmannen joskus saan, niin onneksi se tulee sektiolla automaattisesti. Voi kun menisi yhtä mallikkaasti sitten kuin viimeksikin.

Yllärit:

- oksentaminen avautumisvaiheessa, jonka kuulin jälkeenpäin olevan normaalia

- kätilöt ovat kuin yö ja päivä, tuurista kiinni saatko kivan.

- maidon nousemisen kestäminen ja että vauva ei saa sitä ennen tarpeeksi korviketta, joten huutaa yöt läpeensä nälkäänsä. Ja meidän huusi niin että osasto raikui. Koeta siinä sitten kerätä itse voimia synnytyksen jälkeen.. On muuten nyt isona ihan samanlainen alkaa karjumaan kiukkua, sen sijaan, että sanoisi, et nyt on nälkä ;)

- jälkivuodon runsaus ja suihkuttelut

- maidon suihkuaminen

- rintatulehdusten kivuliaisuus ja jos sulla on rintatyyppi joka erityisen herkkä tukoksille, sun pitää olla jatkuvasti hereillä asian suhteen ja suihkutella rintoja lämpimällä, lypsää ennakoivasti jne, jne

Monet asiat yllättivät, kuten peräpukamat, ulostamisvaikeudet, lvälilihan haavan kuukausia kestänyt kipu (tuli vaikea verenpurkauma haavaan), mutta suurin yllätys oli se, että toisen lapsen hoitoon ei saanut mitään ohjausta: ei imetys-, ei hoito ja kylvetysohjausta. Oletus oli että osaan kaiken ja sanoivatkin sen suoraan. Esikoisen imetysohjauksessa kätilön ronski nännin repiminen, tuli ihan puskista se nännin tarttuminen ja sen kiskominen.

Että raskausaika ei aina olekaan ihanaa pumpulia. Olin koko 9kk ihan älyttömän kiukkuinen ja olin ihan ihmeissäni kun en tiennyt että se johtuu hormoneista. Tai että aamupahoinvointi voi olla ihan 24/7 pahoinvointia. Synnytyksen jälkeinen itkuherkkyys tuli myös yllätyksenä ja miten kuivat limakalvot voi olla! Lapsi syntyi sektiolla ja siitä olin jo hankkinut kaiken mahdollisen tiedon joten siinä ei mitään mainittavia ylläreitä tullut.

se tuli yllätyksenä miten inhottavalta maidon nouseminen tuntuu. Ja se, ettei nukuta seuraavaan 3 vuoteen.

Siis miksi synnärillä laitetaan sormi tuhkaluukkuun? Ja miksi kätilö tahtoisi synnytyksen jälkeeen toistuvasti tutkia kipeää alapäätä?

Mitä siellä synnytyssalissa oikeasti tapahtuu sen jälkeen kun vauva on saatu ulos?

Terveisin panikoiva ensikertalainen

Vauvan jälkeen pusketaan istukka ulos (joskus kätilö painaa avuksi vatsan päältä), istukka tarkistetaan. Äiti makaa sängyllä, laitetaan tikkejä jos tarvis. Jos kaikki menee hyvin, vsuvaa vaan vähän putsitaan ja annetaan rinnalle. Vauva saa imeä öidin paidan alla rintaa. Vauva punnitaan, pestään, kapaloidaan, ja annetaan isälle. Vauva yleensä siinä rauhallinen ja/tai nukkuu. Äiti käy suihkussa ja pissalla ennen huoneeseen pääsyä. Ainakin tuota tapahtuu.

Ummetus ja peräpukamat. Ensimmäisessä synnytyksessä tuli ponnistamisen vuoksi hervottomat pukamat ja ummetus teki vielä lisää tuhoja. Hoidin tunnollisesti voiteella ja peräpuikoilla, mutta niin vain tulehtui, tuli helvetillisen kipeäksi ja jouduin ensiapuun tyhjennyttämään. Toisessa raskaudessa varauduin. Otin reilusti ulostuslääkettä synnytyksen jälkeen ja ostin rasvat ja peräpuikot valmiiksi. Pukmat pullahtivat taas, mutta sain hoidettua ne pois.

Kaikki aina sanovat, että avaavat supistukset ovat kipeitä ja helpottaa kun alkaa ponnistuttaa. Minulla ne avaavat olivat ok, mutta ponnistussupparit aivan kammottavia.