Mitä sinulle ei kerrottu raskaudesta, synnytyksestä ja siitä toipumisesta?

En tiennyt, että:

- ponnistaminen ei tee kipeää, vaikka epiduraali ei auttanutkaan avautumisvaiheessa mitään

- jälkisupistuksia ei tule kaikille

- maitoa tuli heti runsaasti eikä tullut kipuja maidon noususta

- luulin, että tissit kipeytyy vain sairaalassa enkä sitä, että imetys muuttuu kivuliaaksi vasta lähes kuukauden kulttua synnytyksestä. Onneksi sekin meni äkkiä ohi. 

- jälkivuoto voi olla niukkaa, itsellä oli sairaalassakin tosi niukkaa ja ihmettelin niitä hirveitä vaippoja, joita kätilöt tyrkytti laittamaan kaksin kappalein housuihin

- eppari voi olla kipeä pitkään ja jäädä vaivaamaan vähän ehkä loppuelämäksi (lapsi 1.5v eikä tietyt yhdyntäasennot tunnu vieläkään hyviltä epparissa)

- ja ne valtavan isot järisyttävät tunteet vauvaa kohtaan, jotka iski heti kun vauvan sai rinnalle. Olin varautunut siihen, että niitä joutuu ehkä odotella hetken

Ja hei, pyytäkää siihen alapään kuivuuteen Vagifemia, jos ei Ceridal auta. Ei se imetyksen lopetuskaan auta, jos kuukautisia ei ole eikä ne kaikilla ala heti imetyksen loppumisen jälkeen.

Sitä, että synnytyksen jälkeen saattaa tulla vaginapieruja ihan vaikka kävellessä. Ja normaalia pieruakin on vaikea pidättää.

Ihan rehellisesti sanottuna, mulle ei tullut mikään yllätyksenä. Oonko ainoo, joka on lueskellut asioita ennen lapsen saantia?

Oli peräpukamaa, liitoskipua, repeämistä, baby bluesia, tisseihin sattui jne. jne. Kaikkia osasin odottaa.

Jälkisupistuksia ei ekan jälkeen ollu.

Synnytyssupistukset olivat kipeämpiä kuin kuvittelin, mutta epiduraali oli taivas, kunnes ponnistuskivut alkoivat.

Kaikki aina sanovat, että kyllä tietää, kun synnytyssupistukset alkavat. Arvoin ekat viis tuntia säännöllisiä supistuksia, että ovatko nyt lähtömerkkejä vai eivät.

Sattui todella paljon, kun kätilö auttoi vauvan pään ja hartiat. Silloin luulin häpyhuulien repeävän. Eivät revenneet. Sitten sain vauvan syliini, enkä tuntenut enää todellista kipua. Istukka tuli ulos ja sitä vähän säikähdin, mutta en kokenut mainittavan kivuliaaksi. Minulle ommeltiin pari tikkiä. Ei juurikaan havaintoja tästä.

Ei kerrottu, että vauva voi loppumetreillä kuolla kohtuun. Uskoteltiin, että synnytyksessä pahin on ohi, kun pää on ulkona. Ne hartiathan ne vasta helvetti oli!

Pelkopolin lääkäri valehteli silmät suut täyteen sektion kauheudesta. 3x sektio eikä ollenkaan kauhea.

Vauvan kanssa joutuu valvomaan kaikki yöt. Mun vauvat alkoivat nukkua täysiä öitä 6 viikon-3kk iässä eikä siihenkään asti juurikaan valvottaneet.

Että voi selvitä täysin ilman raskausajan pahoinvointia. Että supistusten aikana suoli tyhjenee...siis todella, TYHJENEE. :D Että ponnistusvaihe ei kaikilla olekaan niin kamala ja kivulias kuin pelkäsin. Että maito ei välttämättä nouse heti. Että välilihan leikkauksella ei ole välttämättä mitään tekemistä välilihan kanssa, vaan leikataankin lihasta viistoon. Että leikkaushaavan takia istuminen ja vessassa käyminen ei ole kivaa. Moneen viikkoon. Että joitakin päiviä synnytyksen jälkeen huomaa kotona, että "synnyttää" taas jotain...nyrkin kokoisia verihyytymiä. Mutta kaiken kaikkiaan, positiivisempi kokemus kuin odotin.

SAGAsta ei osata kertoa.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 21:48"]Että se synnyttäminen on niin infernaalista tuskaa. Kaikki vaan hymistelevät että hyvin se menee ja ei se nyt niin kamalaa ole. No oli perkele. Omasta synnytyksestäni lähtien olen kyllä kertonut kaikille ensikertalaisille että varaudu siihen että oikeasti liioittelematta luulet kuolevasi ja jossain vaiheessa jopa toivot sitä. Minusta on väärin että tätä ei sanota ihan suoraan, koska "ei haluta pelotella". Minä luulin sitten että olen aivan surkea synnyttäjä kun se oli niin järjettömän tuskallista ja vaikeaa. Jälkeenpäin sitten sanotaan että niinhän se on mutta ei haluttu pelotella. Parempi se kai on tietää, minä ainakin olin ihan järkyttynyt ekan synnytyksen jälkeen.

Joo ja tiedän että kaikilla ei ole mutta monilla on.

[/quote]

Samanlainen olo oli itselläni ensimmäisen lapsen synnyttämisen jälkeen..

Se, että aluksi imettäminen tuntuu siltä, kuin piikkilankaa kiskottaisiin ulos nännistä. Ote vauvalla siis oli oikea, kipu tuntui rinnan sisällä. Onneksi se helpotti alle kuukaudessa.

Pakko sanoa, että muutokset ovat tosi yksilöllisiä. Minä synnytin 23-vuotiaana melkein neljäkiloisen lapsen, episiotomia tehtiin. Nyt vuoden päästä ei ole mitään ongelmia eikä muutoksia vartalossa. Paitsi edelleen viisi jäljelle jäänyttä raskauskiloa. Uskaltaisin siis uudestaankin :) kai useimmilla synnytyksen tuleekin vähän muuttaa kroppaa. Se on aivan luonnollista.

juu ja sekin tuli järkytyksenä, että ensimmäisen kerran suoli toimi 7vrk synnytyksestä... kätilön neuvon mukaan vaan kumihanska käteen ja vessapaperia nippu siihen ja sillä painettiin tikkejä... kamalaa hommaa. istuminen sattui kaksi viikkoa ja niin kauan kun itse oli kipeä, niin ei vaan yksinkertaisesti pystynyt nauttimaan äitiydestä.... 

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 22:20"]Pakko sanoa, että muutokset ovat tosi yksilöllisiä. Minä synnytin 23-vuotiaana melkein neljäkiloisen lapsen, episiotomia tehtiin. Nyt vuoden päästä ei ole mitään ongelmia eikä muutoksia vartalossa. Paitsi edelleen viisi jäljelle jäänyttä raskauskiloa. Uskaltaisin siis uudestaankin :) kai useimmilla synnytyksen tuleekin vähän muuttaa kroppaa. Se on aivan luonnollista.

[/quote]

Tai siis raskaus muuttaa kroppaa.

Mua peloteltiin joka suunnalta kaikista asioista raskauteen, synnytykseen ja vauva-arkeen liittyen. Mikään ei toteutunut. Raskaus oli helppo ja oireeton, synnytys nopea eikä niin kivuliasta kuin luulin ja arki vauvan kanssa on ollut mukavaa, lapsi on iloinen ja tyytyväinen, ei juurikaan itke tai kiukkua.

Sanoisin siis, että yllätyksenä tuli kaiken helppous. Kävelin heti synnytyksen jälkeen enkä tarvinnut kipulääkkeitäkään.

Kukaan ei kertonut, että ne perkeleen supistukset ei lopu siihen synnytykseen vaan niistä saa kärsiä vielä pari päivää synnytyksestä! Eka vuorokausi joka kerta kun imetti, niin hirveet supparit eikä särkylääkkeet auttanu niihin mitenkään. Ei kai kaikilla niin pahoja ole, mutta mulla kaks synnytystä takana ja molempien jälkeen kauheet jälkipoltot.

Että mitään harjoitussupistuksia ei välttämättä tule ja silti raskaus ei mene yli lasketun ajan.

Asia mistä neuvolassa tai jälkitarkastuksessa ei puhuttu (tai puhuta muutenkaan mitä on muitakin uskominen) on vatsalihasten erkaantuminen raskauden aikana. Kaverilla on jäänyt ikuinen pömppö vaikka on entinen kilpaurheilija koska aloitti liian aikaisin treenaamaan ennenkuin vatsalihakset olivat kuroutuneet yhteen. Sitähän ei muuten korjata kuin kirurgin veitsellä.

Se onko vatsalihakset palautuneet on helppo testata kotona ja suosittelen ennenkuin alkaa kunnolla treenaamaan synnytyksen jälkeen. Kannattaa vaikka googlata.

Täytyy sanoa, että oon ollut ilmeisesti kuulolla, koska olen ollut enemmän tai vähemmän tietoinrn tässä ketjussa mainituista asioista. Mulla on tunne, että joku asia on, mikä kuitenkin on yllättänyt, mutta ylipäätään en ole kokenut, että varsinaisia tabuja olisi. Mua kiinnosti synnytykseen liittyvät asiat jo ennen kuin edes itse halusin lapsia, joten olen varmaankin tullut absorboineeksi ison määrän tietoa.

Jos joku yllätti, niin toisessa synnytyksessä avautumisen nopeus. Joka paikassahan aina muistutellaan, että ei missään nimessä saa lähteä ennen kuin viimeisessä hädässä, mutta mä soitin sairaalaan heti, kun vedet meni, vaikkei supistuksia edes vielä silloin tullut, ja alettiin heti tehdä lähtöä. Meillä on sairaalaan vähän alle 100 km ja käytiin matkalla viemässä esikoinen vanhemmilleni, ja olin sairaalaan päästessä ihan täysin auki. Jos olisin jäänyt odottelemaan ja laskemaan supistuksia, olisi voinut olla ampparikeikka...

Ehkä muuten yksi sellainen asia, mistä tosi vähän puhutaan, on se, että huono tarjonta tekee ponnistusvaiheesta kivuliaan. Tästäkin kyllä tiesin, koska äitini oli kertonut. Mulla on kokemusta avotarjonnasta x2.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 22:11"]

Ihan rehellisesti sanottuna, mulle ei tullut mikään yllätyksenä. Oonko ainoo, joka on lueskellut asioita ennen lapsen saantia?

Oli peräpukamaa, liitoskipua, repeämistä, baby bluesia, tisseihin sattui jne. jne. Kaikkia osasin odottaa.

[/quote]

Joo, oot ainoa. Kukaan muu meistä ei lukenut mitään, puhunut kenenkään kanssa tai valmistautunut muutenkaan yhtään mitenkään.

Niin. Jos sulle ei osunut mitään, mihin et valmistautunut, niin hyvä. Kuten tässäkin on todettu, synnytyksiä ja sen jälkeisiä aikoja on tosi erilaisia. Ja kipujen ym. voimakkuus vaihtelee myös eri ihmisillä. 

Luulin, että sormen tiukkaa peppuun lääkäri raskausajan tarkistuksissa, mutta sen tekikin kätilö synnytyksen jälkeen. Olisi ehkä tuntunut ikävämmältä noissa raskausajantarkistuksissa, nyt meni samaan syssyyn, eikä tuntunut missään.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 22:25"]

Asia mistä neuvolassa tai jälkitarkastuksessa ei puhuttu (tai puhuta muutenkaan mitä on muitakin uskominen) on vatsalihasten erkaantuminen raskauden aikana. Kaverilla on jäänyt ikuinen pömppö vaikka on entinen kilpaurheilija koska aloitti liian aikaisin treenaamaan ennenkuin vatsalihakset olivat kuroutuneet yhteen. Sitähän ei muuten korjata kuin kirurgin veitsellä.

[/quote]

Tästä ei ole tutkimusnäyttöä, että liian aikainen treenaaminen sen tekisi. Luultavimmin liittyy enemmän ihmisen kudostyyppiin ja niiden palautumiskykyyn.