Mitä sinulle ei kerrottu raskaudesta, synnytyksestä ja siitä toipumisesta?

Mulle oli taas yllätys että näin helppoako on olla raskaana. Tosin kaksi kertaa pyörryin kotiin ja kerran oksensin. Muuten olo oli reipas. Ikääkin oli enemmän mitä av mammat sallii. 

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 18:43"]

Mulle oli taas yllätys että näin helppoako on olla raskaana. Tosin kaksi kertaa pyörryin kotiin ja kerran oksensin. Muuten olo oli reipas. Ikääkin oli enemmän mitä av mammat sallii. 

[/quote]  sekin oli yllätys että makaat vaan kun puolikuollut lahna kun vauva tuli sektiolla. 

Että imetys on vaikeaa, ja että jo synnytyssairaalassa siihen ei saa kunnolla apua. Neuvot mitä annetaan on ristiriitaisia ja itse täytyisi yhtäkkiä osata ja tietää kaikki imetyksestä. Ja se että kaikilla ei rinnat olekaan räjähtämäisillään maidosta eikä rinnat kasva sen paremmin raskauden kuin imetyksenkään aikana.

Että synnytyksen käynnistykseen käytettävät lääkkeet ei toimi kaikilla. Että vastasyntynyt on niin pieni, sotkee niin paljon vaatteita ja harsoja. Ja nukkuu niin paljon että aika meinaa käydä pitkäksi. Tavaraa olisi hyvin ehtinyt hankkia vielä jälkikäteenkin. Elämä ei muutu yhtäkkiä suuresti mullistuen niin kuin olin kuvitellut.

Että sektion jälkeen ei mene kuin muutama päivä ja olo alkaa olla pääosin normaali. Luulin että sen jälkeen olisi kipeämpi. En tiennyt että yhdyntää voi haluta (ja harrastaa) jo alle viikko synnytyksestä. Todella ihmetyksenä tuli sektiohaavan alle kertyvä ällöttävä neste/veripakkauma, joka oli siellä pitkään ennen kuin katosi itsestään. Myös se että menkat ei välttämättä ala saman tien kun imetys loppuu. Itsehän en täysimettänyt päivääkään, osittain 3 viikkoa ja menkkoja odottelin osittaisimetyksen loppumisen jälkeenkin vielä 1,5 kuukautta.

Ällö juttu, mutta iteppähän kysyitte; synnytys meni ok, vähän leikattiin, mutta minulla ei tosiaankaan suoli tyhjentynyt synnytyksen aikana eikä sen jälkeen. En oikein osannut edes pyytää synnytyksen jälkeen apua - itse sormilla kaivelin järktttävän kovia litteitä ulostekappaleita suihkussa muutama  päivä synnytyksen jälkeen, ehkäs siihen olisin saanut jonkun peräruiskeen , jos olisin osannut pyytää.

Imettäminen vei ainakin minulta aikaa ja olis sotkuista, maidot vuosi suihkun jälkeen  ja taas piti mennä suihkuun. Aina piti pitää liivin suojia ja koko ajan oli pieni hiki pinnassa.

Olin myöskin valmistautunut valvomaan vauvan kanssa ja sitä enne tehnyt paljon töitä iltaisinkin ja joskus vähillä unilla eli ajattelin, että ei se nyt niin kauheaa ole. Vauva kuitenkin herättää usein juuri silloin, kun on syvimmässä unessa ja on ihan tokkurassa, kun herää. Jos yksinään nukkuu huonosti niin uni on kveyttä ja katkonaista, se on paljon pahempaa, kun joku toinen järjestää "väkivaltaisen" pakkoherätyksen juuri silloiin, kun ihan syvässä unessa.

Nyt poika jo hontelo mopopoika, mutta ihan kaikkia vanhoja muuistoja aika ei ole kullannut. Mutta jos nyt saisin palata ajassa taaksepäin vielä yhden päivän ajaksi niin pelkästään sylissä pitäisin ja hellisin.

Yllätyksenä tuli se, että sairaalassa monia asioita piti pyytää itse, niitä ei tarjottu. Esim. synnytyksen kivunlievitys, synnytystä edeltävä suolentyhjennys, kipulääkkeet jälkisupistuksia varten... Jos en olisi etukäteen tiennyt niistä ja osannut vaatia, olisi ollut paljon tuskaisempaa.

Toinen mikä yllätti oli se, että synnytyksen jälkeen kuuluu pissata. Jos se ei onnistu niin katetroidaan, ja se sattuu, kun paikat on vereslihalla.

Ettei kaikilla istuminen jne ole vaikeaa vaan voi olla että istuminen ym sujuvat kuin ei olisikaan synnyttänyt.

Ei käynyt mielessäkään, että kätilö voi vaihtua synnytyksen aikana työvuoron loppumisen takia. Tuli vähän sellanen avuton ei älä jätä -fiilis :D

Se yllättää aina, miten nopeasti se pikkuinen nyytti ei olekaan enää pikkuinen..

Sitä ihmettelen vieläkin, miksi korkean bilirubiinin tai matalan verensokerin haitoista ei selitetä.. Mun olis ollu helpompi hyväksyä ne toistuvat verikokeet, jos joku olis sanonu, miksi niitä tarkkaillaan niin tiiviisti. Kumpikin voi siis vaurioittaa aivoja.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 23:33"]Jälkivuoto. Kukaan ei oikeasti sanonut ennen synnytystä, että synnytyksen jälkeen on jälkivuoto, joka voi kestää 4 viikkoakin.

Löllömaha. En tullut ajatelleeksi, että vaikka ylimääräisiä kiloja ei tullut, löllömaha jää hetkeksi.

Kohdunpainelu synnytyksen jälkeen

Jäätävän kipeät tissit, kuna maito nousee. Pariin päivään en paitaa saanut pois.

[/quote]

Jälkivuoto 6 viikkoa! Vaipat päällä niistä 5!

10 kk synnytyksestä enkä ole vieläkään toipunut. Kilot olen saanut pois mutta varsani näyttää vieläkin raskausmahalta! Kovs pömppö, ei löysää ihoa.

Repeämiä emmättimen sisäpuolelle tuli js niitä edelleen kiristää.

Sairaslomaa vaativia kuukautiskipuja, verta tulee ko saavista ja menkkojen aikoihin pissalla käydessä tuntuu että kohtu tipahtaa pömttöön. Ennen käytin tamppooneja, nykyään se ei mene edes sisälle kokonaan kun kohdunsuuhun töksähtää!

Eli se että toipumiseen menee aikaa enemmän kuin siihen asti että jälkivuoto loppuu. Ja vieläkään ei ole tietoa milloin se tapahtuu ja olo tuntuu normaalilta. Ovulaationkin tunnen nykyään ja se tuntuu vuorokauden kuin puukoilla viiltelisi munasarjaa!

sektion jälkeiset kivuliaat ilmavaivat!!!!!!! luulin jo, että umpisuoli tai joku räjähtää..

se , että vauvan kanssa on helppoa mutta hankalaksi homma menee kun ipana alkaa liikkua

en tiennyt, että supistukset tuntuvat vain selässä.  kärvistelin tuntikaupalla kun selkään sattuui, ei pystynyt makaamaan eikä lopulta istumaankaan.. juoksin pytyllä & koetin kakata. luulin, että minuun on iskenyt ummetus!

Että istukkakin pitää synnyttää. Kuulostaa typerälle, mutta en ollut uhrannut ajatustakaan sille miten istukka sieltä pois tulee eikä siitä kukaan mulle puhunutkaan.

Se, kuinka kipeää imetys tekee, kun maitorauhaset supistelee. Ja kuinka alkuun tuntuu että nännit olisi kuin palovammat ja kerta kerran jälkeen on silti pakko antaa se tissi imettäväksi. Tämä kaikki huolimatta oikeasta imuotteesta.

Kirjoitin jo aikaisemmin synnytysten ylläreistä, en muista numeroa mutta olen yksi niistä joilla kaikki meni hyvin. En huomannut kertoa raskauksista, jotka minulla eivät olleet helppoa. "Nauti nyt" ja "raskaanaolevien hehku" sai minulle kyyneleet silmiina, sillä minulla oli koko 2x9kk tukala ja paha olo. Olen liikunnallinen ihminen, jolla harvoin on mitään kipuja, mutta minulla raskaudet aiheuttivat liitoskipuja, supistuksia kauan ennen laskettua aikaa, hormonit vetivät mielen todella matalaksi ja olo oli kuvottava pitkään. En saanut henkistä tukea muilta, kuin mieheltäni. Muut eivät tahtoneet ymmärtää, että kaikille raskaudet eivät ole auvoista aikaa.

Tunsin, että olen huono odottaja kun en osannut nauttia. Jollain tavalla jopa vähän häpesin että olen raskaana, ekalla kerralla siis. En tiedä miksi.

Ei se nyt varsinaisesti ollut yllätys, mutta siellä sairaalassa ei todellakaan voi levätä yhtään! Mulla oli pitkä synnytyksen käynnistyminen en saanut nukuttua kuin pari tuntia kahdessa vuorokaudessa, synnytyksen jälkeen samaan huoneeseen yöllä naisen kanssa jonka lapsi itkee 15 min välein. Aamulla perhehuoneeseen ja sielläkin vähän väliä käy joku katsomassa minua, katsomassa vauvaa, ja toisaalta itsekin tarvitsee sinne välillä apua imetysotteiden ym kanssa. Ruoka-aika vähän väliä ja niitä lautasia piti muistaa hakea ja viedä... Oli ihanaa päästä kotiin.

- Maidonnoususta, että rinnat vaihtavat kokoa vähintään 5 numeroa yhdessä yössä ja tuntemus sen mukainen. Olo oli äärimmäisen tuskainen niin kauan kunnes sain rintapumpun millä tyhjentää rintoja kunnolla.

- Imetyksestä johtuva ummetus + episiotomia. Vauva huutaa toisessa huoneessa ja yrität selvitä vessasta mahdollisimman nopeasti, tästä jäi muistoksi pukama.

- Luulin että vauva saa heti synnäriltä lähtien maitoa tarpeeksi syödäkseen, mutta oli jatkuvasti rinnalla imemässä tyhjää (maito nousi vasta kotona) ja huusi 3 tuntia yössä nälkäänsä.. Kukaan ei neuvonut eikä kertonut miksi vauva huutaa ja itkin itsekin väsymystäni..

Meidän poika oli myös nälässä koko sairaalassa olo ajan. Siellä ei korviketta saanut muuta kuin kotiin lähtiessä ja ohjeet sitten miten korvikkeilla ruokitaan imetyksen ohessa. "Tulkaa huomenna painokontrolliin, tämä paino nyt laski niin alas". Jees, olisin ottanut omat pullot ja korvikkeet mukaan jos tämän olisin tiennyt. Vauva huusi nälkää kaksi päivää ja oli tisseissä kiinni koko ajan. Ihana alku. Not.

Siis oikeastikko kätilöt "vetää housut alas" ja "kiskoo paitaa auki"? Eikö ne esim kysy että avaatko paitaa? Tai kerro, että nyt pitäis tutkia?

Joku mainitsi vaginapierut. Niistä en minäkään ollut kuullut aiemmin enkä muuten ole kellekään kertonut. Olen vain huomannut, että synnytyksen jälkeen niitä tulee aina silloin tällöin, vaikka synnyttämisestä olisi miten monta vuotta. Siis kun lähtee istumasta liikkeelle, niin jalkovälistä voi kuulua prööts prööts.

Ja tosiaan, jostain syystä minulla oli myös sellainen kuvitelma, että synnytys on ohi, kun vauva on saatu ulos. Niin ei ollutkaan, vaan piti vielä saada istukka ulos. Eikä se lähtenyt, vaikka kätilö yritti vähän nykiä napanuorasta. Se piti sitten poistaa nukutuksessa, vaikka vauva oli jo pesty ja ollut sylissä.

Hauska lukea, miten erilaisia synnytyksiä ihmisillä on ollut. Minä olin lukenut siitä autuudesta ja onnesta mikä tulvahtaa, kun saa vauvan syliinsä. Minä en kokenut mitään semmoista. Katselin vauvaani ja ihmettelin, että tämä ihan vieraan ja oudon näköinen tyyppikö on kasvanut kohdussani yhdeksän kuukautta. En ollut huolissani, koska olin lukenut siitäkin, että onnen tunteita ei aina tule, mutta väistämättä olen ollut vähän kateellinen niitä äitejä kohtaa, jotka kertovat tulleensa heti onnellisiksi vauvastaan. Minulla ei semmoisia tunteita ollut, ja ehkä osaksi senkin takia ensimmäiset kuukaudet kotona vauvan kanssa tuntuivat pelottavilta ja raskailta. 

Tietysti rakkaus omaan lapseen kasvoi sitten vähitellen.

Minulle ei kerrrottu synnytyksen jälkeen kellastumisesta.. poikani joutui bilirubiiniarvojen nousujen takia valohoitoon, meille ei kerrottu mistä voisi johtua ja eikä mitään lisätietoja asiasta.. jouduin soittamaan sukulaiselleni joka on kätilö, että mitä nyt tapahtuu.. Itkin kun jouduin jättämään pikku poikani valohoito kaappiin vielä eri huoneeseen, ei saatu edes itkuhälytintä huoneeseemme! Kamalinta oli kun menin syöttämään poikaani ja oven aukastessa kuulin kun itki siellä yksin :( onneksi mieheni tuki minua, kätilöt vaan sanoivat että on ihan normaalia...