Mitä sinulle ei kerrottu raskaudesta, synnytyksestä ja siitä toipumisesta?

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 22:29"]

Luulin, että sormen tiukkaa peppuun lääkäri raskausajan tarkistuksissa, mutta sen tekikin kätilö synnytyksen jälkeen. Olisi ehkä tuntunut ikävämmältä noissa raskausajantarkistuksissa, nyt meni samaan syssyyn, eikä tuntunut missään.

[/quote]

Mulla ei ole tökätty sormea peppuun näiden synnytysten ja raskauksien yhteydessä kuin kerran, toisen lapsen synnytyksessä. Tai voi tietty olla, että ekassakin synnytyksessä niin tehtiin, enkä vaan rekisteröinyt. Se oli aika nopea ja sulava tökkäys, heh.

37

Mä olen lääkäri, ollut synnytysyksikössä töissä ja toimin neuvolalääkärinä ja silti itselle tuli joitakin asioita yllätyksenä oman synnytyksen ja toipumisen yhteydessä. Enpä syyttäis niitä, joille jokin asia tullut yllätyksenä, etteivät ole riittävästi opiskelleet :)

Että synnytyksen jälkeen voi noin 1-2 vuorokautta pierettää ja hitosti. Piere siinä sitten salaa yhtä paljon kuin yleensä vuodessa. Onneksi loppui noin vuorokauden kuluttua. Oli kamalaa piereskellä salaa ja toivoa, ettei huonekaveri herää. PRÖÖT vaan teillekin :D

Että esikoisen odotus on elämän parasta aikaa ja joka hetkestä tulee nauttia, sillä raskausaika menee nopeasti.

Sitä, että ensimmäiset menkat voivat tulla jo kuukauden-parin päästä synnytyksestä ja sit vuotaakin kuin Niagara. Tunnissa kahdesta päällekkäisestä megasiteestä läpi!! :O

Sitä, että raskausajan pahoinvointi ei välttämättä ole vain aamupahoinvointia, vaan ihan 24/7 pahoinvointia ja että se voi kestää puolet raskausajasta... Positiivisemmista asioista sitä mieletöntä rakkauden ja riemun tunnetta, kun näki ja sai vauvan ensimmäistä kertaa syliin :) Sitä tunnetta en unohda ikinä!

Että kun suoli avautumisvaiheessa tyhjenee, niin kakkaa ei kannata odotella seuraavaan vuorokauteen ja silti ei tarvitse pelätä ummetusta ulostamattomuuden jälkeen.

Että synnytyksen jälkeen tajuat haluavasi tehdä sen uudestaan, kivuista huolimatta.

Että haluavat vetää turpiin hoitajaa, joka osastolla ottaa vauvasi syliin, ja huuta "ÄLÄ KOSKE MUN VAUVAAN! SE ON MUN VAUVA! ANNA SE TAKAS!!"

Saman haluat huutaa myös anopillesi.

Se, että kun loppuraskaudesta joudut pitelemään mahaasi, kun nouset ylös sängystä, joudut synnytyksen jälkeen pitelemään tissejäsi, koska ne ovat täynnä maitoa ja painavat.

Ei ollut yllätyksiä. Ekan sain ja viimeisen reilusti yli 40 v. Ei leikattu välilihaa, poika tuli komiasti keisarinkyydillä. Jäi äkistämiset pois, johan emäntin olis tullut ulos niinkin vanhana kun olin. Erittäin positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan, raskausaika, sairaalassaoloaika, sektio ja ei tietoakaan masennuksesta. Kasvatustyö on tehty ja lapseni lähes täysi-ikäinen. 

Että haluat seksiä (yhdyntää) viikko synnytyksestä, etkä tiedä, kuinka nopeasti tikit sulavat.

Minulle oli ihan oikeasti yllätys, että kaikki voi mennä niin hyvin. Synnytys kesti muutaman tunnin, jälkisupistukset hetken, jälkivuoto oli koko ajan niukkaa. Ei repeämiä, istumaan pystyi heti, olin pirteä ja jaksoin hoitaa vauvaa heti. Olin ensimmäisen kerran laitoksella omissa vaatteissanikin odottamassa lupaa lähteä kotiin

Mutta näitä kukaan ei viitsinyt mainita: lapsiveden meno ei tarkoita, että synnytys käynnistyy siitä heti. Supistukset ei välttämättä koskaan muutu säännöllisiksi (toinen lapsemme olisi syntynyt kotiin jos olisin noudattanut säännölliset supparit - ohjetta). Aluksi imetys sattuu! Kukaan ei myöskään sanonut, että seksiä voi tehdä mieli piankin.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 21:45"]Synnyttämisen jälkeen painellaan kohtua niin, että se kipu vie lähes tajun.

Maito ei välttämättä nouse ja imetys ei onnistu. Sairaalassa joku tuo lapsen rinnalle ja auttaa nännin suuhun ja lähtee sitten pois. Jos imetys ei onnistu, vauvalle tuodaan tuttipullo. Seuraavan kerran imettämisestä puhutaan, kun th tulee kotikäynnille viikon päästä. Silloinkaan asiaa ei käsitellä sen enempää kuin th kysyy, imetätkö vai et. Apua ei saa, vaikka yrittäisi kysyäkäin.

Välttämättä ei ole voimissaan synnäriltä kotiin tullessa. Voi olla, että menee viikkoja niin, että pääsee vain haparoiden eteenpäin muutamia metrejä kerrallaan. Iloiset vaunulenkit ovat haave vain.

[/quote]

Todella erilaiset kokemukset imetysohjauksesta. Onneksi!

Apua sai aina, kun tarvitsi ja hoitajalla ei koskaan ollut niin kiire, ettei imuotetta olisi ehtinyt tarkistaa.

Sen, että istukka ei välttämättömään irtoa ja sut joudutaan synnytyksen jälkeen nukuttamaan ja vuodat 3 litraa verta kun se istukka revitään sieltä KÄSIN! Sen, että siinä voi saada kohtutulhehduksen ja sepsiksen ja, että siihen voi kuolla. Sen, että joka saatanan välissä synnytyksen jälkeen kätilö on lääppimässä sun rintoja, painelemaan mahaa ja tutkimassa pillua. Sen, että kun lapsi on keskoslasta,joudut pumppaamaan maitoa sähköisellä lypsykoneella, johon molemmat tissit tungetaan samaan aikaan ja tunnet itsesi enemmän eläimeksi kuin ihmiseksi. Sen, että koko homma on niin helvetin nöyryyttävää synnytyksen jälkeen! Makasin osastolla 2 viikkoa ennen kuin sain lapsen viereeni. Se oli elämäni kamalin, nöyryyttävän ja kuvottavin kokemus, enkä ikinä olisi synnyttänyt, jos olisin etukäteen tiennyt! No onneksi en tiennyt, koska mulla on nyt maailman ihanin 7-vuotias tytär, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

En tiennyt myöskään syyllistämisestä kun en voinut imettää, stressistä siitä kun lapsi ei kasva, masennuksesta, itseinhosta, siitä,että koskaan ei saa nukkua jne. Aloin nauttia vauvasta vasta kun hän oli 7kk. Surullista :( Olison halunnut enemmän lapsia, mutta EI IKINÄ!!!!

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 22:45"]

Ei ollut yllätyksiä. Ekan sain ja viimeisen reilusti yli 40 v. Ei leikattu välilihaa, poika tuli komiasti keisarinkyydillä. Jäi äkistämiset pois, johan emäntin olis tullut ulos niinkin vanhana kun olin. Erittäin positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan, raskausaika, sairaalassaoloaika, sektio ja ei tietoakaan masennuksesta. Kasvatustyö on tehty ja lapseni lähes täysi-ikäinen. 

[/quote]  luin paljon kirjoja synnytyksestä, raskaudesta, sen jälkeisestä ajasta ja lapsen kehityksestä jne

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 21:26"]Mitkä asiat teille tuli yllätyksenä raskausaikana, synnytyksessä ja sen jälkeen toipumisessa? Eli mitä teille ei kerrottu missään tai mistä ette olleet lukeneet etukäteen. Tuntuu, että on monia hys hys -asioita, joista ei puhuta ääneen edes osastolla tai neuvolassa. Auttakaamme ensikertalaisia.

[/quote]

Ensimmäistä lastani odottaessa luin innolla kaikki kirjaset, mitä neuvolasta oli jaettu.

Synnytys ei edennyt kuitenkaan oppikirjojen mukaan. Kalvot jouduttiin puhkaisemaan ja minut laitettiin synnytystä nopeuttavaan tiputukseen.

Muistan huutaneeni/karjuneeni siitä miten minulle on valehdeltu. Siteerasin lauseita minulle jaetuista oppaista.

"Äidillä on aikaa levätä supistuksien välillä" . "Missä se väli on???!!!"

Sen, että kaikki vauvat ei itkemään öisin, vaan vauvasi saattaa nukkua ja sinä saat nukkua.

Se, että imettäessä erittyy jotain hormonia, joka saa sinut nukahtamaan, kun vauva pari kertaa imaisee.

Synnytyksen jälkeen oli ihan mahdoton nälkä ja ruokahalu,tuli syötyä oikeita miehenannoksia laitoksella,vaikken muuten mikään ahmatti olekaan.Jano oli myös koko ajan.Ihmettelin kun kätilö kysyi otanko yöksi mehu vai vesikannun..sitä sai sitten täytellä.Rinnat oli oli tulikuumat pallot,joita yritin viilentää kaalinlehdistä tehdyillä "liiveillä.Virtsaaminen onnistui vain jos suihkutti samanaikaisesti vettä alapäähän.Kävellä piti jalat haarallaan,kun tikit tarttui siteeseen kiinni.Ulostamisesta saattou vain haaveilla,ajatus ponnistamisesta teki jo kipeää.Se kummastutti kun ei ollut kotiin mikään kiire,oli niin turvallista olla sairaalassa. Niin kuin moni kirjoitti jo,oli istukan kivulias synnyttäminen tuskaa.Sanottiin myös,että kaksosista ensimmäinen raivaa tietä,toisen ulostulo muka helpompaa.Loputon lista tulisi,mutta ihmeesti kaiken tuon kamaluuden unohtaa:)