Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme saa ihmisen jäämään ryyppäävän puolison rinnalle?
26.07.2014 |
Olen tässä nyt "jonkin aikaa" seurannut sivusta erästä fb-ryhmäämme, jossa raskaanaolevat naiset jakavat tuntojaan ja kokemuksiaan raskaus ja vauva-arjesta. Enemmän kuin kolme ryhmän jääsenistä (jäseniä n. 50) valittaa harva se viikko miehen alkon käytöstä, kuinka se ottaa päähän ja joudutaan jäkättämään ja katsomaan ryyppäystä sivusta. Ilmeisesti mitään väkivaltaa ei esiinny, mutta selkeästi silti asia hiertää kun siitä lähes joka päivä kirjoitetaan ja valitetaan. Ja silti yhteistä lasta odotetaan. Itse en henk. koht. katsoisi tuollaista päivääkään! Mikä ihme saa ihmisen jäämään tuohon tilanteeseen, kun mies ei tajua, sanomisesta huolimatta, lopettaa jatkuvaa alkoholin käyttöä? Rakkausko? En todellakaan kehtaa tätä asiaa kysyä suoraan näiltä naisilta!
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 14:47"]
helvetin itsekkäitä on naiset joilla lapsia ja juoppo mies, ja sanoo 'yksinhuoltaja arki hirvittää'! itse en sitä elämää lapsena olisi halunnut elää, mutta pakko oli. niinpä nyt viellä aikuisena olen katkera äidilleni, miksi ei edes lapsen vuoksi jättänyt juoppoa isääni. lapsuus alkoholisti perheessä vaikuttanut koko tähänastisen elämääni. anteeksi julmat sanani! mutta tämä totuus.
[/quote]
Ei meillä lapset halua, että erotaan. Siksi sinnittelen. Väkivaltaa ei ole eikä mitään riehumista.
[/quote]
Älä kysy lapsilta haluavatko he erota. Se ei ole lasten asia. Eikä lasten tarvitse sellaista asiaa päättää tai ottaa vastuulleen. Se on ihan sinun omasi. Minulta äiti kysyi haluaisiko, että eroavat. Isä joi ja oli väkivaltainenkin äitiä kohtaan. Tietenkään minä lapsena en halunnut, enää vanhempani olisivat eronneet. Itketti oikein, kun äiti sitä kerran kysyi. Aikamoista kärsimystä ja pelkoa se oli sitten nuoruus ja osa lapsuudesta .
Itseäni siitäkin syytin, kun minä olin se joka sanoi, että älkää erotko. Paras olisi varmaan ollut erota. Olisi poistunut jatkuva pelkoja ahdistus. Alkoholi ja isä ei ollut hyvä yhdistelmä.
Jos lasten takia sanot sinnitteleväsi, niin teet mielestäni väärin. Ihan kuin lapset olisivat se syy, miksi olet alkoholistin kanssa ja lapset päättäisivät sinun aikuisen elämästä ja valinnoista. Ei se niin ole. Minunkin äitini puhui aina, että sitten minä lähden, kun te olette täysi-ikäisiä. Mutta eihän me lapset olla vastuussa mitä aikuiset tekee. Kyllä aikuiset ihan itse päättää. Lapset sitten seuraa sinne mihin pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 00:51"][quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 14:47"]
helvetin itsekkäitä on naiset joilla lapsia ja juoppo mies, ja sanoo 'yksinhuoltaja arki hirvittää'! itse en sitä elämää lapsena olisi halunnut elää, mutta pakko oli. niinpä nyt viellä aikuisena olen katkera äidilleni, miksi ei edes lapsen vuoksi jättänyt juoppoa isääni. lapsuus alkoholisti perheessä vaikuttanut koko tähänastisen elämääni. anteeksi julmat sanani! mutta tämä totuus.
[/quote]
Ei meillä lapset halua, että erotaan. Siksi sinnittelen. Väkivaltaa ei ole eikä mitään riehumista.
[/quote]
Älä kysy lapsilta haluavatko he erota. Se ei ole lasten asia. Eikä lasten tarvitse sellaista asiaa päättää tai ottaa vastuulleen. Se on ihan sinun omasi. Minulta äiti kysyi haluaisiko, että eroavat. Isä joi ja oli väkivaltainenkin äitiä kohtaan. Tietenkään minä lapsena en halunnut, enää vanhempani olisivat eronneet. Itketti oikein, kun äiti sitä kerran kysyi. Aikamoista kärsimystä ja pelkoa se oli sitten nuoruus ja osa lapsuudesta .
Itseäni siitäkin syytin, kun minä olin se joka sanoi, että älkää erotko. Paras olisi varmaan ollut erota. Olisi poistunut jatkuva pelkoja ahdistus. Alkoholi ja isä ei ollut hyvä yhdistelmä.
Jos lasten takia sanot sinnitteleväsi, niin teet mielestäni väärin. Ihan kuin lapset olisivat se syy, miksi olet alkoholistin kanssa ja lapset päättäisivät sinun aikuisen elämästä ja valinnoista. Ei se niin ole. Minunkin äitini puhui aina, että sitten minä lähden, kun te olette täysi-ikäisiä. Mutta eihän me lapset olla vastuussa mitä aikuiset tekee. Kyllä aikuiset ihan itse päättää. Lapset sitten seuraa sinne mihin pitää.
[/quote]
Samantyyppiset kokemukset minullakin ja olen asiasta tismalleen samaa.mieltä!
Nostelen tätä ketjua... etsin tietoa siitä, miksi puoliso ja lapset jäävät alkoholistin luo. Tämä ketju kertoo kyllä paljon muustakin mutta luin tämän alusta loppuun.
Kosketti myös itseäni jokunen vuosi sitten, mutta tajusin lähteä. Ja kyllä, oli katkera pala ja elämän loppu se, että puoliso valitsi sen alkoholin. Ei, en ollut se rakkain, olin vasta se kakkonen, kuten kaikki alkoholistien puolisot ovat niin kauan, kun se alkoholisti juo. Ikinä et ole se ykkönen. Mutta tajusin lähteä. En halunnut sellaista elämää, ihmisen kanssa, joka ei enää ollut se johon rakastuin. En halunnut lapsen näkevän sellaista elämää, kun toinen makaa taju kankaalla täydessä humalassa sohvalla keskellä päivää.
Ei se ole mitään elämää, jota lapselle haluaa tarjota. Älkää valehdelko enää itsellenne, että ette voi viedä lapsilta isää ettekä voi lähteä ja hylätä puolisoanne. TE ette pysty häntä raitistamaan. Jäämällä te mahdollistatte vain juomisen jatkumisen ja kuten niin monissa kirjoituksissa on sanottu, työnnätte kaikesta huolimatta puolisoanne syvemmälle suohon. Miksi annatte lasten kasvaa sellaisessa ympäristössä? Oman itsekkyytenne takia, kun rakastatte toista niin kovasti että ette halua lähteä, ette pysty jättämään häntä oman onnensa nojaan? Katsokaas vaikka te rakastatte sitä juovaa puolisoanne maailman eniten, hän ei rakasta teitä maailman eniten. Hän rakastaa alkoholia, humalaa, ei teitä. Ikinä ette ole ykkösiä hänen elämässään, koska viina vie. Miksi tyydytte sellaiseen elämään, kun parempaakin olisi tarjolla? Raha-asiat järjestyy aina, Suomessa on hyvät tuet jos omat rahat ei riitä.
Tehkää se ratkaisu oman itsenne ja lastenne takia. Lapset voivat tavata tietenkin toistakin vanhempaansa, ja saada niistä tapaamisista paljon enemmän hyviä muistoja omaan elämäänsä kuin niistä kännisistä hetkistä joita juova puoliso kotona lapsilleen joskus antaa. Niin kauan kun pysytte juovan puolison rinnalla, olette mielestäni itsekin sairastuneita. Lähtekää ja katsokaa tilannetta etäänpää, eheyttäkää itsenne ja kerätkää voimia. Pienen tauon jälkeen asiat voivat muuttua - tai sitten ei. Antakaa itsellenne vapaus ja eläkää ilman viinan tuomaa epävarmuutta ja turvattomuutta.
Kun itse olen sellaisesta lähtenyt, vaikka se vaikeaa olikin ja sattui todella paljon, mutta enää en siihen takaisin menisi. Enkä ymmärrä, miten joku sellaiseen jää ja varsinkin lasten kanssa.
Tässä muutama syy:
1. Yhteinen lapsi, yhteinen velka, yhteinen yritys ... eli ei ole oikeastaan omaa elämää ilman puolisoa ja kaiken jakaminen olisi niin vaivalloista.
2. Huono itsetunto ja epätoivo, eli luullaan että ei kelpaa kenellekään muulle kuin tälle yhdelle miehelle. Mies usein ruokkii tätä käsitystä haukkumalla vaimoaan - ja me muut sitten ihmettelemme sivusta, miten se nainen viitsii sitä sietää.
3. Marttyyrius. Sillä kiillotetaan omaan kruunua kun voidaan olla niin paljon sitä toista parempia.
Kun juominen menee yli äyräittensä, yksinhuoltajan raskaskin arki on helpompaa kuin alkoholistin kanssa eläminen, hänestä huolehtiminen ja vielä lapsen varjeleminen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama syy:
1. Yhteinen lapsi, yhteinen velka, yhteinen yritys ... eli ei ole oikeastaan omaa elämää ilman puolisoa ja kaiken jakaminen olisi niin vaivalloista.
2. Huono itsetunto ja epätoivo, eli luullaan että ei kelpaa kenellekään muulle kuin tälle yhdelle miehelle. Mies usein ruokkii tätä käsitystä haukkumalla vaimoaan - ja me muut sitten ihmettelemme sivusta, miten se nainen viitsii sitä sietää.
3. Marttyyrius. Sillä kiillotetaan omaan kruunua kun voidaan olla niin paljon sitä toista parempia.
Kun juominen menee yli äyräittensä, yksinhuoltajan raskaskin arki on helpompaa kuin alkoholistin kanssa eläminen, hänestä huolehtiminen ja vielä lapsen varjeleminen.
Ei sosiaaliviranomaiset turhaan tartu siihen, jos kotona toinen puoliso juo. Tiedän, että jos lapsi kokee jomman kumman tai molempien vanhempien alkoholin käytön ongelmaksi ja kertoo asiasta esim. koulussa, lasu puuttuu siihen. Miksi, miksi te äidit tai isät jäätte niitten pienten, elämänsä alussa olevien ihmeiden kanssa sinne keskelle viinahelvettiä? Koska haluatte, että teillä olisi joku? Miksi ette välitä lapsista? Älkää antako lasten kärsiä oman itsekkyytenne takia. Kukaan lapsi ei halua kännistä vanhempaa.
Ja käsi sydämelle: eletäänkö teillä sen mukaan, millä tuulella se puoliso on? Onko miten humalassa, voiko mennä kauppaan? Voiko pyytää siskon kylään? Vai onko niin kännissä, että haastaa riitaa kaikkien kanssa eikä kotona voi tehdä mitään, olla vain hiljaa ja hyssytellä leikkiviä lapsiakin olemaan hiljaa ettei se känninen puoliso vaan hermostu? Millaista elämää se oikein on?!
Perutaan viime tipassa menot kyläpaikkaan tai sovitut illanvietot tai muut tapaamiset, kun se känninen puoliso saa kilarit jostain tai häipyy jonnekin eikä kukaan tiedä koska tulee kotiin ja missä kunnossa. Se kotona odottava puoliso voi sitten yrittää siirtää yhteiseltä tililtä jäljellä olevat rahat turvaan jotta saa lapsille edes ruokaa seuraavana päivänä. Voihan se olla, että puoliso kävi tosiaan kaupassakin mutta ei tuonut perheelle mitään ruokaa vaan itselleen keissin kaljaa ja viinakaupasta kirkasta kyytipojaksi.
Miettikää nyt. Eihän tuollainen elämä ole ketään varten. Ja jos joku jostain ihmeellisestä syystä tuollaiseen jää, niin se on silloin oma valinta, tiedossa on varmasti että paremminkin asiat voisivat olla ja elämä voisi olla sata kertaa parempaa ilman sitä kännäävää puolisoa.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 14:47"]
helvetin itsekkäitä on naiset joilla lapsia ja juoppo mies, ja sanoo 'yksinhuoltaja arki hirvittää'! itse en sitä elämää lapsena olisi halunnut elää, mutta pakko oli. niinpä nyt viellä aikuisena olen katkera äidilleni, miksi ei edes lapsen vuoksi jättänyt juoppoa isääni. lapsuus alkoholisti perheessä vaikuttanut koko tähänastisen elämääni. anteeksi julmat sanani! mutta tämä totuus.
[/quote]
Itsellä kans sama. Oli perheväkivaltaa ja isä joi tissuttelin olutta joka päivä, kävi kyllä töissä ihan normaalisti. Pahimpia aikoinaolen tosi paljon joutunut pelkäämään. Nyt ole asioita käsitellyt ja pikkuhiljaa ymmärrän miten paljon se oikeasti on vaikuttanut minuun. Olisi ollut hyvä, jos olisin saanut ammattiapua jo lukioikäisenä, kun oireilin. Oli tosi ahdistavaa.
Mutta silloin oli sellaiset ratkaisut omalla äidilläni. Isä halusi olla naimisissa ja äiti ei siitä osannut lähteä.
Jospa osaisin nyt omassa elämässäni toimia toisin. Antaa anteeksi omille vanhemmille. He ovat kuitenkin parhaansa niissä tilanteissa ja niissä olosuhteissa ja niillä resursseilla yrittäneet.
Se alkoholi on rankka juttu. Lapsille se on tosi rankka. Sitä ei aikuiset omissa ristiriidoissaan ja riidoissaan tajua, miten rankka se lapselle on. Oli se juova isä tai äiti tai molemmat. Mikä on oikein missäkin tilanteessa? Joku valitsee, että jää ja joku että lähtee. Epäitsekkäitä syitä varmaan ne on. Lapsia naiset usein haluaa suojella. Läheisriippuvuus ja pelko ettei pärjää itse, on varmaankin iso syy. Samoin se, että ei uskalla lähteä. Ei ole voimia lähteä ja tuntematon pelottaa. Niinhän se on työpaikankin vaihdossa tai toiseen paikkaan muuttamisessa. Pelko. Voi myös sääliä sitä puolisoa tai pelätä omasta tai lasten tai puolison puolesta...mitä ero aiheuttaisi.