Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme saa ihmisen jäämään ryyppäävän puolison rinnalle?
26.07.2014 |
Olen tässä nyt "jonkin aikaa" seurannut sivusta erästä fb-ryhmäämme, jossa raskaanaolevat naiset jakavat tuntojaan ja kokemuksiaan raskaus ja vauva-arjesta. Enemmän kuin kolme ryhmän jääsenistä (jäseniä n. 50) valittaa harva se viikko miehen alkon käytöstä, kuinka se ottaa päähän ja joudutaan jäkättämään ja katsomaan ryyppäystä sivusta. Ilmeisesti mitään väkivaltaa ei esiinny, mutta selkeästi silti asia hiertää kun siitä lähes joka päivä kirjoitetaan ja valitetaan. Ja silti yhteistä lasta odotetaan. Itse en henk. koht. katsoisi tuollaista päivääkään! Mikä ihme saa ihmisen jäämään tuohon tilanteeseen, kun mies ei tajua, sanomisesta huolimatta, lopettaa jatkuvaa alkoholin käyttöä? Rakkausko? En todellakaan kehtaa tätä asiaa kysyä suoraan näiltä naisilta!
Kommentit (86)
Alkoholistin lapsena ja exänä esitän sellaisen mielipiteen et on parempi kaikille että doku jätetään yksin selviämään, sillä vieressä komppaavat puolisot ja lapset vaan työntää sitä syvemmälle alkoholismin suohon ja sen kautta itselleen pahemman olon.
Jos ei voi olla juomatta, voi olla sellainen etävanhempi, jonka kanssa käydään kerran kuussa tekemässä jotain kivaa mutta arjessa kaikki autokyyditykset ja puistoretket ja jää skideillä kuulkaas ihan kakkoseks verrattuna etäiseen, tumuiseen, pelottavaan vanhempaan. Sillä känninen mutsi/faija on se minkä lapset kokee ja muistaa ja sitä saakin sit itkeä loppuikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 07:46"]
Yksinäisyyden pelko. Se on tullut monta kertaa esille tällekin palstalla huonoissa, jopa väkivaltaisissa suhteissa elävien kohdalla.
Pelätään sitä, että ei enää löydetä ketään muuta. Mutta kertoisiko joku, mitä pahaa on yksin olemisessa, ja itsenäisyydessä?
[/quote]
Totaalisen hiljainen vuokrakämppä kun lapset nukkuu. Ilma pakkautuu ympärille eikä mitään pysty tekemään. Kaiket päivät pelkkien lasten seurassa eikä yhtään aikuista, jolle puhua aikuisen äänellä aikuisten asioita. Pohtia maailman ilmiöitä. Ei minkäänlaisia uusia mielipiteitä, joita pohdiskella. Ei rupattelua turhanpäiväisyyksistä. Ei naurua eikä hassuttelua toisen aikuisen kanssa aikuisten tasolla. Ei yhtään mitään. Pelkkää hiljaisuutta illasta toiseen. SITÄ on yksinäisyys. En edes osaa kuvailla sitä tyhjyyden tunnetta. Asiat kieppuvat päässä samaa ympyrää, kun uusia ajatuksia ei tule keneltäkään. Kasvoilta valuu kaikki ilmeet pois, kun kukaan ei katso. Tekee vain mieli antaa itselleen nuijanukutus, jotta ilta loppuisi.
[/quote]
Kuulostaa taivaalliselta. Tällaisesta hiljaisuudesta haaveilen. Nyt oon yksin juopon kanssa. Ei puhuta mistään, ei tee mielikään, toinen koko ajan juovuksissa. Kun olis se aikuisten yhteinen hetki, toinen on jo sammunut, tai yksin saunomassa ja juomassa (jonka jälkeen sammuu).
Lapset ei ymmärrä vielä juomisen haitallisuutta, ainoastaan sen että isä juo. Tiedän, pitäisi lähteä. Nyt ei ole oikea hetki. Ensin on päästävä takaisin työelämään, lasten totuttava hoidossa olemiseen ja sen jälkeen voin tehdä seuraavan ison muutoksen. Yksinäisyyttä en pelkää. Se on taivas tähän verrattuna.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:58"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:49"]
Lasten kannalta ryyppäävä isä saattaa olla kammottava, mutta jos hän ei aiheuta pelkoa tai muuta haittaa lasten elämään, voi olla pienempi riesa antaa lasten säilyttää tuttu koti, piha, kaverit, suku ja koulu kuin muuttaa ja erota syystä, jota lapset eivät edes ymmärrä.
[/quote]
Just tuon takia pitäisi erota! Lapset eivät ymmärrä, mutta vanhemman pitäisi ymmärtää. Ei ole oikein, että lapset alkavat pitää normaalina jokapäiväistä alkoholinkäyttöä. Ei ole oikea malli, että äiti hyväksyy juomisen. Ei pidä antaa sellaista opetusta, että omakotitalo ja sama koulu on tärkeämpää kuin luotettava, raitis perhe ja vanhempien hyvä parisuhde. Sä teet lapsillesi karhunpalveluksen kun annat niiden kasvaa päihdeperheessä. Ei lasten tarvitse ymmärtää kaikkia aikuisten asioita ja päätöksiä, aikuisen pitää kantaa niistä vastuu eikä tehdä aina vain niin kuin lapsi haluaa. Lapsi ei ymmärrä miksi alkoholinkäyttö on huono juttu, ja se sun pitää äitinä niille opettaa ja näyttää mallia.
[/quote]
Tässä ollaan taas suomalaisen alkoholikulttuurin äärellä. "Jokaipäiväinen alkoholinkäyttö" on tosiaan ihan arkinen asia esim. Ranskassa. Tuttavaperheet juovat AINA viiniä ruuan kanssa illalla. Ja vieraiden kanssa hieman pidempäänkin (viinilasi on sohvapöydällä). Parisuhteet ovat kunnossa, lapset leikkivät tavallisesti ja arki rullaa. Aivan kuten tässäkin ketjussa monella perheellä, joiden iskä juo niitä iltaoluitaan (olut sohvapöydällä). Toisilla asiat on huonommin: vaimo kärsii hiljaa tilanteesta ja haluaisi muutosta, mutta ei syystä tai toisesta jaksa lähteä ja järjestellä asioitaan uuteen kuosiin. Tulee mieleen oma äitini, joka ei tehnyt kanssani lapsena ikinä mitään. Ei ollut kännissä, mutta ei vain muuten vain ottanut osaa lapsen elämään. En nyt kuitenkaan olisi halunnut, että hän lähtee silti kotoa! Pientä rajaa.
No mikähän ihme se voisi olla? Olisikohan yksinhuoltajuuden henkinen, fyysinen ja taloudellinen taakka? Vaikka mies ryyppää, hän tekee silti raskaimmat työt, kantamiset, siirtelyt ja lisäksi nikkaroinnit ja muut rakennushommat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan, enkä kyllä osaisi enkä jaksaisikaan. Lisäksi hän tuo rahaa kotiin, katsoo lapsen perään, siivoaa silloin tällöin kun töiltään jaksaa ja tekee ruokaa ja pitää hyvänä. Mutta sitten hän juo iltaisin olutta. Minkäs teet. Ei tunnu kivalta, mutta vaihdanko hänet siis yksinhuoltajan raskaaseen arkeen tämän takia? En ihan siltä istumalta.
Kerron kaksi tarinaa, äitini ja omani.
Äidilläni ei paljon vaihtoehtoja aikanaan ollut. Ei ollut tuloja, eronnut nainen olisi ollut jotain kamalaa, ja kai hän rakasti miestään.
Minulla olisi vaihtoehtoja enemmän, mutta ensin sitä toivoi ja uskoi, että ryyppääminen loppuu, vaikka miehelle itselleen ei ollut juominen ongelma vaan pikemminkin juoman puute. Sitten oli niin paljon yhteistä, että eroaminen on mennyt välillä vaikeaksi. Ja kai sitä on vaan niin aikaansaamaton ja hidas, että ei tule lähteneeksi.
2:n tilanne ei ole vielä paha, jos kyse on iltaisin muutamasta oluesta, mutta silloin menee pahemmaksi, kun ei voi iltaisin tehdä sitä eikä tätä, esimerkiksi hakea lasta harrastuksesta kun pitää ottaa olutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 08:20"]
No mikähän ihme se voisi olla? Olisikohan yksinhuoltajuuden henkinen, fyysinen ja taloudellinen taakka? Vaikka mies ryyppää, hän tekee silti raskaimmat työt, kantamiset, siirtelyt ja lisäksi nikkaroinnit ja muut rakennushommat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan, enkä kyllä osaisi enkä jaksaisikaan. Lisäksi hän tuo rahaa kotiin, katsoo lapsen perään, siivoaa silloin tällöin kun töiltään jaksaa ja tekee ruokaa ja pitää hyvänä. Mutta sitten hän juo iltaisin olutta. Minkäs teet. Ei tunnu kivalta, mutta vaihdanko hänet siis yksinhuoltajan raskaaseen arkeen tämän takia? En ihan siltä istumalta.
[/quote]
En ole ap, mutta samaa asiaa olen ihmetellyt yhdessä tutussa naisessa. Tai oikeastaan niitä ihmetyksen aiheita on monta. Ensinnäkin: jos se kaljan kittaus suututtaa, MIKSI lapsia on tehty? Toinen, jos yh-elämä ei huvita ja päättää jäädä suhteeseen, eikö silloin kannattaisi pitää mölyt mahassa? Ei kukaan jaksa kuunnella eikä lukea aikuisen kitinää. Se on säälittävää.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 08:20"]
No mikähän ihme se voisi olla? Olisikohan yksinhuoltajuuden henkinen, fyysinen ja taloudellinen taakka? Vaikka mies ryyppää, hän tekee silti raskaimmat työt, kantamiset, siirtelyt ja lisäksi nikkaroinnit ja muut rakennushommat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan, enkä kyllä osaisi enkä jaksaisikaan. Lisäksi hän tuo rahaa kotiin, katsoo lapsen perään, siivoaa silloin tällöin kun töiltään jaksaa ja tekee ruokaa ja pitää hyvänä. Mutta sitten hän juo iltaisin olutta. Minkäs teet. Ei tunnu kivalta, mutta vaihdanko hänet siis yksinhuoltajan raskaaseen arkeen tämän takia? En ihan siltä istumalta.
[/quote]
En ole ap, mutta samaa asiaa olen ihmetellyt yhdessä tutussa naisessa. Tai oikeastaan niitä ihmetyksen aiheita on monta. Ensinnäkin: jos se kaljan kittaus suututtaa, MIKSI lapsia on tehty? Toinen, jos yh-elämä ei huvita ja päättää jäädä suhteeseen, eikö silloin kannattaisi pitää mölyt mahassa? Ei kukaan jaksa kuunnella eikä lukea aikuisen kitinää. Se on säälittävää.
[/quote]
Lisään vielä että tulen saamaan tuomitsevia vastauksia mielipiteeni takia, mutta moni ajattelee niin kuin minäkin. Ei sukulaisten ja kavereiden tehtävänä ole vuosikausia kuulla kun toinen itkee jotakin mutta mitään muutosta asian suhteen ei tapahdu. Homma on niin että sulla on kaksi vaihtoehtoa: joko lähteä tai lopettaa itkeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni joi seurustelun alussa pe-su. En tykännyt yhtään. Sanoin sille ehdot. Minä tai alkoholi. Valitsi siis minut ja nyt on ollu juomatta jo kohta kuusi vuotta!
No tuota... Itse en kyllä kuulu AP:n FB-ryhmään enkä kitise miehen juomista, koska ei ole harmi vain ketään, kenelle kitistä. Kerroin vain yhden tarinan. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka kitisevät. On helpottavaa purkaa huoltaan ja turhautumistaan jollekulle. Naiset taitavat olla sellaisia, että puhuminen, ja se kitiseminenkin, helpottavat hetkeksi oloa. Stereotyyppisesti miehet "pitävät mölyt mahassa" ja sitten yhtäkkiä jotain radikaalia tapahtuukin, kun nuppi ei enää kestä. Väliin jäävät lapset ja sivulliset. Jos naisen keino selviytyä on puhuminen ja valittaminen, eikä lähteminen tunnu realistiselta vaihtoehdolta, niin antakaa mennä, sanon minä. Vertaisryhmästä saattaa saada jopa voimia. Siksi kai niitä on perustettu. Ei kaikilla vain ole sitä täydellistä höttöä raskaus- ja vauva-aikana. FB:ssä kai pitäisi sitten todellakin olla vain sitä ihanaa-ihanaa, jos valittamista ei kestetä. t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos joku sanoisi että ei kiinnosta pätkääkään kuinka paljon miehen ryyppäys suututtaa? Ainakaan jokapäiväisenä aiheena. Onko ystävät silloin itsekkäitä paskiaisia jotka eivät halua tukea sinua?
Sitten kun te haluatte puhua ihmisille murheistanne, niin toivon, että he vastaavat "Ei kuule kiinnosta pätkääkään. Pidähän mölyt mahassa äläkä tule pilaamaan päiväämme. Masentuminen on aina parempi vaihtoehto kun muiden kiusaaminen murheillanne."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 08:20"]
No mikähän ihme se voisi olla? Olisikohan yksinhuoltajuuden henkinen, fyysinen ja taloudellinen taakka? Vaikka mies ryyppää, hän tekee silti raskaimmat työt, kantamiset, siirtelyt ja lisäksi nikkaroinnit ja muut rakennushommat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan, enkä kyllä osaisi enkä jaksaisikaan. Lisäksi hän tuo rahaa kotiin, katsoo lapsen perään, siivoaa silloin tällöin kun töiltään jaksaa ja tekee ruokaa ja pitää hyvänä. Mutta sitten hän juo iltaisin olutta. Minkäs teet. Ei tunnu kivalta, mutta vaihdanko hänet siis yksinhuoltajan raskaaseen arkeen tämän takia? En ihan siltä istumalta.
[/quote] onhan mieskin vastuussa vaikka eroaisitte, on olemassa viikko ja viikko systeemeja. Itse en ala kaljajuoppoja katselemaan.
Mua aina ihmetyttää se, että eikö ryyppäävien puolisot halua lapsilleen parempaa? Kotona puoliso dokaa ja lapset katsovat sitä illasta toiseen? Jos itseänsä ei pidä minään ja katsoo, että parempi alkoholistipuoliso kun ei puolisoa lainkaan, niin pitääkö ne lapset altistaa sille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä osaa selittää mikä ihme siihen saa jäämään. Kai sitä jotenkin haluaa uskoa että siellä alkoholismin alla on se ihminen, johon joskus rakastui ja että kyllä se vielä selättää ongelmansa. Harmi vaan että alkoholismi taitaa olla ainoita sairauksia joihin sairastuneet eivät useimmiten edes halua parantua. Lisäksi on melko musertavaa tunnustaa hävinneensä avioliittonsa kaljapullolle. Se käy hyvänkin itsetunnon päälle.
Monilla on kuitenkin talot, koirat, autot ja asuntolainat, lapsista puhumattakaan. Ei se eroaminen mahdotonta missään nimessä ole, mutta saattaa tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta ja suurelta projektilta. Pelottaa, vaikka edessä luultavasti odottaisikin parempi elämä.
Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia. Itse olen alkoholistin vaimo, joka on vihdoin saanut repäistyä itsensä asumuseroon. Jos ei mies tästä(kään) tajua että on tosi kyseessä, niin mun on helpompi jatkaa eteenpäin kun olen jo puoliksi ulkona.
Minua taas ihmetyttää mikä ihme saa miehen jäämään lihovan puolison rinnalle? Alkoholisti voi sentään olla toisinaan selvä, mutta lihava on aina lihava.
Voi voi. Tässä massa on tehty aika monta lasta parantamaan suhdetta, mutta siinä ei ole onnistuttu.
Riippuu nyt vähän siitäkin tällä ryppäämisellä tarkoitetaan. Jokaisella on varmaan ihan henkilökohtainen toleranssi sen suhteen, minkälaista alkoholin käyttöä "jaksaa katsella". Toinen on koko ajan kännissä? Vetää joka viikonloppu pään täyteen? Juo oluen tai kaksi joka ilta? Minkälainen haitta juomisesta on - onko haitta sitä tasoa, ettei puoliso saa enää hommiaan tehtyä juomisen takia? Vai sitä tasoa, että toisesta on epämiellyttävää nähdä puolison kädessä oluttölkki, se yksikin.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 08:20"]
No mikähän ihme se voisi olla? Olisikohan yksinhuoltajuuden henkinen, fyysinen ja taloudellinen taakka? Vaikka mies ryyppää, hän tekee silti raskaimmat työt, kantamiset, siirtelyt ja lisäksi nikkaroinnit ja muut rakennushommat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan, enkä kyllä osaisi enkä jaksaisikaan. Lisäksi hän tuo rahaa kotiin, katsoo lapsen perään, siivoaa silloin tällöin kun töiltään jaksaa ja tekee ruokaa ja pitää hyvänä. Mutta sitten hän juo iltaisin olutta. Minkäs teet. Ei tunnu kivalta, mutta vaihdanko hänet siis yksinhuoltajan raskaaseen arkeen tämän takia? En ihan siltä istumalta.
[/quote]Miehen valinta tehdään ennen lapsen tekoa. Vai siis sinä tarvitsit asunnossasi nikkarointia jo sinkkuaikanasi?
Minun tilanteeni on vähän kuin kakkosen. Paine erota on suurin ulkopuolelta ja tämän "jätä ryyppäävä mies"-asenteen vuoksi itsekin välillä harkitsen eroa (ei siis omassa lähipiirissä kukaan ole sitä mieltä, vaan "yleinen mielipide" =av?). Miehessä on kuitenkin paljon hyvää, ja juominen ei aiheuta ongelmia töiden ja kotitöiden hoitoon, ei ole aggressiivinen, ei koskaan kovassa humalassa. Tissuttelee vain, ehkä hieman poissaoleva, muttei merkittävästi.
Totta kai olisi kiva jos lapsella olisi raitis ja reipas isä. Niin ei nyt kuitenkaan ole, enkä tiedä onko hieman ongelmainen isä sitten huonompi kuin ei isää ollenkaan. Ei voi enää vaihtaa. Täydellistä ratkaisua tähän tilanteeseen ei ole olemassa.
Niin ja siitä miehen valitsemisesta ennen lapsen tekoa, enpä kai sitten osannut harkita etukäteen tarpeeksi hyvin. Ei tosin juonutkaan silloin niin paljon kuin nyt. Pikkuhiljaa lapsen syntymisen jälkeen lisääntynyt, mutta vuosia samalla tavalla eli mitään kamalaa alamäkeä ei ole.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 19:03"]
Kyllä nainen on itsekäs jos pitää lapsia juopon luona. Monet tämän lapsuudessaan kokeneetkin ovat kommentoineet tässä ketjussa sitä.
[/quote]
Nimenomaan. Eli jopa omat lapset syyllistävät äitiä eivätkä isää, vaikka juuri isähän tässä on se syyllinen, jolle tulisi kantaa kaunaa. Mutta ei. Isä oli mikä oli (annetaan anteeksi) ja äiti soimataan koko hänen loppuikänsä, kun ei osannut eikä uskaltanut lähteä. Karseeta.
[/quote]
vertaa Eerikan esimerkkiin. Miksi sossuja syytetään vaikka isä ja äitipuolihan ne syyllisiä oli. Karseeta sekinkö?