Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Olin kauan huonossa suhteessa, opin virheestä ja tällä kierroksella on korkeammat vaatimukset kumppanille.
Olen joko-tai -ihminen. Siis veemäinen luonne. En lainkaan parisuhdematskua, kun pitäisi osata tehdä jatkuvasti mitä erilaisimmissa asioissa kompromisseja, joihin kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta kompromissi olisi kuitenkin molemmille sillä tavalla siedettävä, että ei tarvitsisi toista sentään lyödäkään.
En käy missään missä voisi tutustua naisiin . En yritä.
Mies kuoli. En tiedä olisinko valmis uuteen suhteeseen edes, mutta tiedostan etten ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla. 15 kiloa ylipainoa, ikää 43 vuotta ja 4 lapsen yksinhuoltaja. En kehtaa edes tarjota itseäni missään/kenellekkään.
Ulkonäkö on liian hyvä ehkäisykeino. Naama tasoa rumahko tavis, kroppaa en saa trimmattua tarpeeksi timmiksi.
Avioero oli sen verran karmea ja sen jälkeiset treffailuyritykset miesten kanssa lähes yhtä karmeita, joten luotto miessukupuolen kanssa toimeen tulemiseen on täysin hukassa.
En ole tavannut arvoistani. Kahdesti luulin, mutta erehdyin.
Ujous, huono itsetunto ja viihdyn kotona. Lieviä mt-ongelmia. Uskon, että jokainen vastaantulija inhoaa minua. Suojelen itseäni torjutuksi tulemiselta eli en edes yritä tutustua. Taustalla koulukiusaamista. Olen 36-vuotias kokematon, joten on jo liian myöhäistä. Häpeän kokemattomuuttani.
Yrittämisen puute. En käy koskaan missään vapaa-ajalla, enkä halua tinderiä tai mitään nettideittijuttuja.
Eron jälkeen tyytyväisempi yksin. En halua miestä tätä elämää enää sotkemaan.
Lapsuuden väkivalta (henkinen, fyysinen, seksuaalinen) ja sen aiheuttama erittäin huono itsetunto enkä uskalla tutustua ihmisiin tai usko heidän kohteliaisuuksia minusta. Toisaalta myös joskus olen ollut erittäin ihastunut, mutta sitten sänkyhommissa saan paniikkikohtauksen ja katkaisen kaikki välit siihen ihmiseen, joten eipä se siitä mihinkään etene.
Lopulta hankin lapset yksin hedelmöityshoidoilla, kun lapsista ja äidiksi tulemisesta olin kuitenkin aina haaveillut. Voisihan se elämä olla helpompaa kun olisi mies rinnalla, mutta minkäs teet kun ei vain pysty.
Ei vaan kiinnosta tarpeettomat ihmissuhdedraamat yms., elämä helpompaa itekseen.
M26
Jonkinasteinen sitoutumiskammo. Olin 3 vuotta avoimessa suhteessa, mikä toimi hyvin mulle. Vaikken kenenkään muun kanssa suhteen aikana ollut, niin jo se pelkkä tieto siitä, että "saa mennä jos siltä tuntuu" helpotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous, huono itsetunto ja viihdyn kotona. Lieviä mt-ongelmia. Uskon, että jokainen vastaantulija inhoaa minua. Suojelen itseäni torjutuksi tulemiselta eli en edes yritä tutustua. Taustalla koulukiusaamista. Olen 36-vuotias kokematon, joten on jo liian myöhäistä. Häpeän kokemattomuuttani.
Tai olet vain ihan yleisesti pösilö, kun et edes otsikkoa onnistunut ymmärtämään.
Kiitos mielipiteestäsi.
Oon vanha ja ruma.