Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme saa ihmisen jäämään ryyppäävän puolison rinnalle?
26.07.2014 |
Olen tässä nyt "jonkin aikaa" seurannut sivusta erästä fb-ryhmäämme, jossa raskaanaolevat naiset jakavat tuntojaan ja kokemuksiaan raskaus ja vauva-arjesta. Enemmän kuin kolme ryhmän jääsenistä (jäseniä n. 50) valittaa harva se viikko miehen alkon käytöstä, kuinka se ottaa päähän ja joudutaan jäkättämään ja katsomaan ryyppäystä sivusta. Ilmeisesti mitään väkivaltaa ei esiinny, mutta selkeästi silti asia hiertää kun siitä lähes joka päivä kirjoitetaan ja valitetaan. Ja silti yhteistä lasta odotetaan. Itse en henk. koht. katsoisi tuollaista päivääkään! Mikä ihme saa ihmisen jäämään tuohon tilanteeseen, kun mies ei tajua, sanomisesta huolimatta, lopettaa jatkuvaa alkoholin käyttöä? Rakkausko? En todellakaan kehtaa tätä asiaa kysyä suoraan näiltä naisilta!
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 09:16"]
Mua aina ihmetyttää se, että eikö ryyppäävien puolisot halua lapsilleen parempaa? Kotona puoliso dokaa ja lapset katsovat sitä illasta toiseen? Jos itseänsä ei pidä minään ja katsoo, että parempi alkoholistipuoliso kun ei puolisoa lainkaan, niin pitääkö ne lapset altistaa sille?
[/quote]
Lapset rakastavat isäänsä. Sellaisena kuin hän on. Isä ei tee pahaa vaan leikkii ja pelaa, vie ulos ja opettaa. Lapset siis altistuvat huolenpidolle. Tähän yhtälöön kuuluu lisäksi, että isä ostaa kaupasta kaljaa. Ei se vie pois edellisiä ansioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 08:20"]
No mikähän ihme se voisi olla? Olisikohan yksinhuoltajuuden henkinen, fyysinen ja taloudellinen taakka? Vaikka mies ryyppää, hän tekee silti raskaimmat työt, kantamiset, siirtelyt ja lisäksi nikkaroinnit ja muut rakennushommat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan, enkä kyllä osaisi enkä jaksaisikaan. Lisäksi hän tuo rahaa kotiin, katsoo lapsen perään, siivoaa silloin tällöin kun töiltään jaksaa ja tekee ruokaa ja pitää hyvänä. Mutta sitten hän juo iltaisin olutta. Minkäs teet. Ei tunnu kivalta, mutta vaihdanko hänet siis yksinhuoltajan raskaaseen arkeen tämän takia? En ihan siltä istumalta.
[/quote]Miehen valinta tehdään ennen lapsen tekoa. Vai siis sinä tarvitsit asunnossasi nikkarointia jo sinkkuaikanasi?
[/quote]
"Miehen valinta"? Hahah. Aivan kuin olisit supermarketissa. Ihmisten elämät kietoutuvat toisiinsa huomaamatta ja ajan kuluessa. Elämässä ei olla karkkihyllyllä, josta vain poimitaan joku sopiva. Ihmisissä on erilaisia piirteitä, joista toiset vahvistuvat, toiset heikkenevt. Ajan kanssa ihminen muuttuu, mutta menneisyys on yhä läsnä, joten elämänkumppaneita ei vaihdella JSSP-tyylillä heti kun tulee uutta eteen ja mutkia matkaan. Ihme akkoja täällä.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 08:20"]
No mikähän ihme se voisi olla? Olisikohan yksinhuoltajuuden henkinen, fyysinen ja taloudellinen taakka? Vaikka mies ryyppää, hän tekee silti raskaimmat työt, kantamiset, siirtelyt ja lisäksi nikkaroinnit ja muut rakennushommat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan, enkä kyllä osaisi enkä jaksaisikaan. Lisäksi hän tuo rahaa kotiin, katsoo lapsen perään, siivoaa silloin tällöin kun töiltään jaksaa ja tekee ruokaa ja pitää hyvänä. Mutta sitten hän juo iltaisin olutta. Minkäs teet. Ei tunnu kivalta, mutta vaihdanko hänet siis yksinhuoltajan raskaaseen arkeen tämän takia? En ihan siltä istumalta.
[/quote]Selittelyä. Kyllä, minä olen mieluummin yh kuin alkoholistin kanssa. Tuon itse rahan kotiin, asun asunnossa, jossa nikkarointia ja rakennustöitä ei tarvitse. Tarvittaessa osaan itse maalata ja puhdistaa putket. Jaksan kantaa kauppakassin ja jos en jaksaisi vetäisin sen kärryllä kotiin. Lapsetkin jaksavat kantaa sitten kun kasvavat tarpeeksi. Lapsia tein koska halusin pitää niistä huolta, vaikka sitten 24/7 jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Kun asennoituu asioihin toisin, voi valita oikeasti sen helpomman tavan elää tätä elämää.
[/quote]
En ymmärrä. Miten niin "oikeasti helpomman"? Ei arki ole mitenkään vaikeaa, vaikka mies juokin. Kaikki on ihan helppoa. En ole tietääkseni sanonut, että minulla olisi arki vaikeaa. Päinvastoin. Helpompaa kuin yksin, kuten jo sanoin. Varmasti pärjäisin yksinkin, mutta miksi rikkoa perhe, tehdä lisää avioerolapsia ja alkaa raahaamaan pulkalla ostoksia ja lapsia kotiin, vain koska isi juo iltaoluita?
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 14:47"]
helvetin itsekkäitä on naiset joilla lapsia ja juoppo mies, ja sanoo 'yksinhuoltaja arki hirvittää'! itse en sitä elämää lapsena olisi halunnut elää, mutta pakko oli. niinpä nyt viellä aikuisena olen katkera äidilleni, miksi ei edes lapsen vuoksi jättänyt juoppoa isääni. lapsuus alkoholisti perheessä vaikuttanut koko tähänastisen elämääni. anteeksi julmat sanani! mutta tämä totuus.
[/quote]
Ei meillä lapset halua, että erotaan. Siksi sinnittelen. Väkivaltaa ei ole eikä mitään riehumista.
[/quote]
Sama täällä. Lapsi ei edes noteeraa mitenkään, kun isillä on kalja kädessä. Juttelevat ja pelaavat ihan tavallisesti tuossa.
Eivätkö ihmiset tutustu puolisoonsa ollenkaan ennen naimisiinmenoa/lasten tekoa? Miten VOI tulla "yllätyksenä" että mies esim. juo kaiket viikonloput?
-tk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin lapsilleni on ihan normaalia, että isillä on aina kaljatölkki kädessä. Minä en halua heidän saavan sellaista miehen mallia ja valitsevan ehkä itselleenkin samanlaisen puolison. Heidän isänsä on siis minun exäni, en enää jaksanut jatkuvaa kaljan kittaamista. Kuten sanottu, siihen menee rahaakin tuhottomasti. Ja tuntuu että ex on oikeasti jo tyhmentynyt, jatkuva tissuttelu vaikuttaa aivoihinkin ja muutenkin terveyteen. Ikinä ei voinut luottaa että jos autoni hajoaa illalla kun olen lasten kanssa tulossa jostain, että ex voi tulla apuun. Edelleenkin automaattisesti vien lapset kaverisynttäreille arki-iltana, jos haku on vaikkapa seitsemältä. Ex ei ole enää ajokunnossa siihen aikaan.
Minua ei hirveästi naurattanut kun lapset olivat isänsä pihaan tehneet viime talvena lumiukon, joka esitti iskää. Kaljatölkki kädessä, tietenkin.
Ai niin, minä en ole vielä ikinä ollut kenenkään häissä niin että olisin ottanut alkoholia. Minä olin luonnollisesti aina kuski. Itse asiassa en moneen vuoteen ottanut yhtään alkoholia, koska jonkun piti olla selvänä. Tottakai täysin ilman alkoholia pystyy elämään hyvää arkea, mutta minua ärsytti olla aina se tunnollinen ja vastuullinen, kun toinen sai itsestäänselvästi ryypiskellä miten tahtoo.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:22"]
Eivätkö ihmiset tutustu puolisoonsa ollenkaan ennen naimisiinmenoa/lasten tekoa? Miten VOI tulla "yllätyksenä" että mies esim. juo kaiket viikonloput?
-tk
[/quote]
Juurikin näin... Minä en uskaltaisi varsinkaan alkaa lapsia tehtailemaan puolituntemattoman kanssa. Kyllä kannattaa odottaa että ne vaaleanpunaiset lasit tippuvat silmiltä alkuhuuman jälkeen ja oikeasti tutustua siippaansa.
Ehkä jotkut vaan haluavat sen marttyyrnviitan harteilleen keinolla millä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki uusi pelottaa. Aivan kaikki. Eroaminen, laihtuminen, tupakoinnin lopettaminen eli totutusta poikkeaminen. Ihminen kaipaa jatkuvuutta, haluaa tietää miten asiat etenevät siitäkin huolimatta että järki sanoo elämän olevan helpompaa jollain muulla tavalla.
Siksi ihmiset selittävät itselleen vanhassa pysymisen aina jotensakin parhain päin.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:22"]
Eivätkö ihmiset tutustu puolisoonsa ollenkaan ennen naimisiinmenoa/lasten tekoa? Miten VOI tulla "yllätyksenä" että mies esim. juo kaiket viikonloput?
-tk
[/quote]
Siten voi tulla yllätyksenä, että mies ei ota niin paljon sellaisina aikoina, kun ollaan yhdessä. Toiseksi yhdessäolo voi seurusteluvaiheessa olla sellaista, että siihen liittyy tietty bilettäminen ja 'rentoutuminen' ja alkoholin käyttö kuuluu siihen olennaisena osana. Sitä ei nuorena vielä ymmärrä pitää alkoholiriippuvuutena.
Toiseksi tilanne saattaa todella muuttua - ja on usein muuttunut - vasta sitten, kun ollaan tukevasti naimisissa ja ensimmäinen lapsi hyvin tulollaan. Aikaisemmin mies jaksoi sinnitellä tarpeeksi pitkään selvin päin, mutta ei sitten enää tarvitse (salata) kun ollaan tukevammin yhdessä.
Lasten kannalta ryyppäävä isä saattaa olla kammottava, mutta jos hän ei aiheuta pelkoa tai muuta haittaa lasten elämään, voi olla pienempi riesa antaa lasten säilyttää tuttu koti, piha, kaverit, suku ja koulu kuin muuttaa ja erota syystä, jota lapset eivät edes ymmärrä.
Miehen juominen ei aina tee arkea vaikeaksi, mutta kyllä se ainakin kiusallista on, kun ei koskaan tiedä onko mies selväpäinen vai ei. Pitkäaikainen juominen vaikuttaa väistämättä terveyteen ja mikä pahinta, se vaikutus alkaa aivoista. Ei ole mitenkään turha väite, että alkoholinkäyttö tyhmentää, vaikka ei varsinaisesta alkoholidementiasta olisikaan kyse. Kuitenkin se juomaton puoliso joutuu huolehtimaan yksinään paljon sellaisista asioista, jotka voisi normaalisti jakaa toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:34"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:22"]
Eivätkö ihmiset tutustu puolisoonsa ollenkaan ennen naimisiinmenoa/lasten tekoa? Miten VOI tulla "yllätyksenä" että mies esim. juo kaiket viikonloput?
-tk
[/quote]
Juurikin näin... Minä en uskaltaisi varsinkaan alkaa lapsia tehtailemaan puolituntemattoman kanssa. Kyllä kannattaa odottaa että ne vaaleanpunaiset lasit tippuvat silmiltä alkuhuuman jälkeen ja oikeasti tutustua siippaansa.
Ehkä jotkut vaan haluavat sen marttyyrnviitan harteilleen keinolla millä hyvänsä.
[/quote]
Kyllä ne tietää, mutta joko eivät ole huomaavinaan tai toivovat että meno muuttuu kun alkoholistia vaan tarpeeksi rakastaa tai viimeistään kun lapsia syntyy. Moni alkoholistin puoliso huomaa ensimmäisen lapsen synnyttyä että ei se lopettanutkaan kännäämistä vaikka mä niin toivoin.
Onhan se aika kauheaa tajuta että tuli oltua niin naiivi ja tyhmä, kuviteltiin hoitavansa mies kuntoon. Ehkä siksi on niin vaikeaa päästää irti, on vaikea tunnustaa että tuli hakattua päätä seinään. Miten tunnustat edes itselle että olin tyhmä tyhmä tyhmä...
Itsellä ei ole kokemusta alkoholistin kanssa elämisestä mutta kokemusta on siitä kun mies polkee jalkoihinsa ja minä kuvittelin rakkaudellani "parantavani" hänet. No ei parantunut, mutta ihme kyllä minä järkiinnyin.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:22"]
Eivätkö ihmiset tutustu puolisoonsa ollenkaan ennen naimisiinmenoa/lasten tekoa? Miten VOI tulla "yllätyksenä" että mies esim. juo kaiket viikonloput?
-tk
[/quote]
Siten voi tulla yllätyksenä, että mies ei ota niin paljon sellaisina aikoina, kun ollaan yhdessä. Toiseksi yhdessäolo voi seurusteluvaiheessa olla sellaista, että siihen liittyy tietty bilettäminen ja 'rentoutuminen' ja alkoholin käyttö kuuluu siihen olennaisena osana. Sitä ei nuorena vielä ymmärrä pitää alkoholiriippuvuutena.
Toiseksi tilanne saattaa todella muuttua - ja on usein muuttunut - vasta sitten, kun ollaan tukevasti naimisissa ja ensimmäinen lapsi hyvin tulollaan. Aikaisemmin mies jaksoi sinnitellä tarpeeksi pitkään selvin päin, mutta ei sitten enää tarvitse (salata) kun ollaan tukevammin yhdessä.
[/quote]
Jos ihminen on niin kova ottamaan että siitä kärsii perhe niin kyse on alkoholismista. Tuskinpa monikaan alkoholisti jaksaisi sinnitellä esimerkiksi 5-10 ensimmäistä seurusteluvuottaan selvinpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen parisuhteessa alkoholistin kanssa. Jaksan eteenpäin päivä kerrallaan. Se on se rakkaus kuitenkin mikä pitää yhdessä ja se, että ymmärtää alkoholisminkin olevan sairaus. En ymmärrä miksi mies pitäisi hylätä silloin, kun hän eniten apua tarvitsee.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:49"]
Lasten kannalta ryyppäävä isä saattaa olla kammottava, mutta jos hän ei aiheuta pelkoa tai muuta haittaa lasten elämään, voi olla pienempi riesa antaa lasten säilyttää tuttu koti, piha, kaverit, suku ja koulu kuin muuttaa ja erota syystä, jota lapset eivät edes ymmärrä.
[/quote]
Just tuon takia pitäisi erota! Lapset eivät ymmärrä, mutta vanhemman pitäisi ymmärtää. Ei ole oikein, että lapset alkavat pitää normaalina jokapäiväistä alkoholinkäyttöä. Ei ole oikea malli, että äiti hyväksyy juomisen. Ei pidä antaa sellaista opetusta, että omakotitalo ja sama koulu on tärkeämpää kuin luotettava, raitis perhe ja vanhempien hyvä parisuhde. Sä teet lapsillesi karhunpalveluksen kun annat niiden kasvaa päihdeperheessä. Ei lasten tarvitse ymmärtää kaikkia aikuisten asioita ja päätöksiä, aikuisen pitää kantaa niistä vastuu eikä tehdä aina vain niin kuin lapsi haluaa. Lapsi ei ymmärrä miksi alkoholinkäyttö on huono juttu, ja se sun pitää äitinä niille opettaa ja näyttää mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 07:46"]
Yksinäisyyden pelko. Se on tullut monta kertaa esille tällekin palstalla huonoissa, jopa väkivaltaisissa suhteissa elävien kohdalla.
Pelätään sitä, että ei enää löydetä ketään muuta. Mutta kertoisiko joku, mitä pahaa on yksin olemisessa, ja itsenäisyydessä?
[/quote]
Totaalisen hiljainen vuokrakämppä kun lapset nukkuu. Ilma pakkautuu ympärille eikä mitään pysty tekemään. Kaiket päivät pelkkien lasten seurassa eikä yhtään aikuista, jolle puhua aikuisen äänellä aikuisten asioita. Pohtia maailman ilmiöitä. Ei minkäänlaisia uusia mielipiteitä, joita pohdiskella. Ei rupattelua turhanpäiväisyyksistä. Ei naurua eikä hassuttelua toisen aikuisen kanssa aikuisten tasolla. Ei yhtään mitään. Pelkkää hiljaisuutta illasta toiseen. SITÄ on yksinäisyys. En edes osaa kuvailla sitä tyhjyyden tunnetta. Asiat kieppuvat päässä samaa ympyrää, kun uusia ajatuksia ei tule keneltäkään. Kasvoilta valuu kaikki ilmeet pois, kun kukaan ei katso. Tekee vain mieli antaa itselleen nuijanukutus, jotta ilta loppuisi.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 20:53"]
Itse olen parisuhteessa alkoholistin kanssa. Jaksan eteenpäin päivä kerrallaan. Se on se rakkaus kuitenkin mikä pitää yhdessä ja se, että ymmärtää alkoholisminkin olevan sairaus. En ymmärrä miksi mies pitäisi hylätä silloin, kun hän eniten apua tarvitsee.
[/quote]
Joo se on sairaus. Mutta siitä voi itse päättää tai ainakin yrittää toipua.
Ehkä teillä ei sitten ole vielä tarpeeksi vaikeaa tai sitten olet todella läheisriippuvainen etkä halua nähdä totuutta. Jokaiselle alkoholistin puolisolla on kuitenkin velvollisuus pelastaa lapset juopolta vanhemmalta (kai olet tutustunut miten vanhemman alkoholismi vaikuttaa lapseen?) vaikka itse haluaisi vielä kuvitella voivansa rakastaa juopon ehjäksi.
ollaankohan samassa fb-ryhmässä... herranjumala sitä vinkumista ei jaksa kuunnella kun kukaan ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään muuttaakseen tilannetta.
Alkoholismi ei ole sairaus! Itse olen jumalauta täysi juoppo ja alkoholisti - mutta on se sit kummallinen sairaus joka kävelyttää Alkoon nostattaa pullon huulille! Riippuvuus, korkeintaan. Ei sairaus. Mistä sairaudesta voi itse oma aloitteisesti parantua? Syövästä?
Läheisriippuvuus. Se saa jäämään. Alkoholisti sairastuttaa myös läheisensä. Mulla on myös yllättävän monta aikuista ystävää jotka ovat katkeria toiselle vanhemmalleen siitä, että ovat joutuneet elämään alkoholistiperheessä. Yksi ei esim ole äitinsä kanssa enää missään tekemisissä. Tätä kannattaa miettiä kun vuosi toisensa jälkeen sinnittelee parisuhteessa juopon kanssa.
Mieheni on alkoholisti. Ei ole kännissä väkivaltainen tai mitään muutakaan tuon suuntaista, ei käy juuri missän baareissa tmv. JOKA ilta juo ainakin 10 tölkkiä kaljaa ja muutaman terävän paukun.
Se on lasten kanssa, käydään uimarannalla, tekee ruuat, maksaa laskunsa ajallaan. On kaikin puolin muuten hyvä mies mutta juo tosi paljon. Minua se juominen ei ihan jumalattomasti haittaa, tokihan se olisi kiva että ei joka ilta kaivaisi sitä tölkkiä kaapista mutta mä en oikeastaan valita. Ei petä ja on muuten tosi kunnollinen. Nyt on ollut todella pitkällä sairauslomalla (ei liity millään tavalla alkoholiin tämä sairausloma) mutta töissä kävi säännöllisesti, ei ollut koskaan juomisen takia pois.
Alkoholistiksi ei tulla yhdessä yössä, vaan tilanne etenee kuin varkain. Sinä aikana koko perhe sairastuu läheisriippuvuuteen, eikä näe selkeästi kokonaistilannetta. Ja sitten kun tajuaa koko kauheuden, on niin uupunut ja paniikissa, ettei osaa toimia. Taloudellinen riippuvuus miehestä ja kenties vuosikausien alistaminen ja henkinen väkivalta vaikeuttavat myös lähtöä.