Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme saa ihmisen jäämään ryyppäävän puolison rinnalle?
26.07.2014 |
Olen tässä nyt "jonkin aikaa" seurannut sivusta erästä fb-ryhmäämme, jossa raskaanaolevat naiset jakavat tuntojaan ja kokemuksiaan raskaus ja vauva-arjesta. Enemmän kuin kolme ryhmän jääsenistä (jäseniä n. 50) valittaa harva se viikko miehen alkon käytöstä, kuinka se ottaa päähän ja joudutaan jäkättämään ja katsomaan ryyppäystä sivusta. Ilmeisesti mitään väkivaltaa ei esiinny, mutta selkeästi silti asia hiertää kun siitä lähes joka päivä kirjoitetaan ja valitetaan. Ja silti yhteistä lasta odotetaan. Itse en henk. koht. katsoisi tuollaista päivääkään! Mikä ihme saa ihmisen jäämään tuohon tilanteeseen, kun mies ei tajua, sanomisesta huolimatta, lopettaa jatkuvaa alkoholin käyttöä? Rakkausko? En todellakaan kehtaa tätä asiaa kysyä suoraan näiltä naisilta!
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 21:20"]
Alkoholismi ei ole sairaus! Itse olen jumalauta täysi juoppo ja alkoholisti - mutta on se sit kummallinen sairaus joka kävelyttää Alkoon nostattaa pullon huulille! Riippuvuus, korkeintaan. Ei sairaus. Mistä sairaudesta voi itse oma aloitteisesti parantua? Syövästä?
[/quote]
Alkoholismi on etenevä sairaus, josta ei voi parantua. Voit olla vuosikausia juomatta, mutta jos sitten juot, jatkat siitä samasta pisteestä, mihin viimeksi jäit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 14:02"]
Läheisriippuvuus. Se saa jäämään. Alkoholisti sairastuttaa myös läheisensä. Mulla on myös yllättävän monta aikuista ystävää jotka ovat katkeria toiselle vanhemmalleen siitä, että ovat joutuneet elämään alkoholistiperheessä. Yksi ei esim ole äitinsä kanssa enää missään tekemisissä. Tätä kannattaa miettiä kun vuosi toisensa jälkeen sinnittelee parisuhteessa juopon kanssa.
[/quote]
Ei ne usko. Ne kuvittelee olevansa just se erikoistapaus, kenen lapset ei edes huomaa isän juovan tai ainakaan välittävän siitä. Vaikka sitä kymmeniä vuosia on todistettu koko maailman asiantuntijoiden voimin, että juova vanhempi sairastuttaa myös lapset, ei ne äidit sitä usko. Ei meidän tapauksessa, meidän iskä on kuitenkin erilainen, ei meidän lapset kärsi! Tätä mantraa hoetaan ja ollaan uskovinaan siihen, ettei vain tarvitse luopua siitä omakotitalosta.
[/quote]
voi olet niin oikeassa :(
täälläkin palstalla on toisinaan hätähuutoja että mitä tehdä kun mies ryyppää. Silti, vaikka 80% vastaa että lähde, niin alkuperäinen kirjoittaja vastaa että "mies lupasi nyt viikon olla juomatta, kyllä se tästä"-tyylisiä vastauksia. Enää en jaksa edes näihin ketjuihin vastata. Tulee vaan itsellekin paha mieli lasten takia.
Täällä vastailevilla on kaikilla jonkinlainen mielipide iltaryyppäilystä. Toiset tuomitsevat tarmokkaasti ja toiset puolustelevat tilannettaan yhtä kovaa. Sitten on IIIISO liuta niitä, jotka eivät korviaan lotkauta teidän höyryämisellenne. Vanhemmat juovat joka ilta jonkin verran, tai paljon, ja hoitavat kodin ja iltaruuat pienessä hiprakassa, työn niin hyvin kuin pikkukrapuloissaan jaksavat ja lapset hyörivät leikeissään, harrastuksissaan ja hoitopaikoissaan. Ja toiset eivät juo ja tekevät samat asiat. Mutta kummatkaan eivät elä teidän sääntöjenne ja moraalinne mukaan. Eivät arvostele, eivät tuomitse, eivät edes ajattele ja tuskaile asian kanssa. Ovat vain totaalisen vapaita teistä ja mielipiteistänne. Onnekkaat.
Alkoholisti tulee tänne kertomaan, mikä on sairauden ja riippuvuuden ero. Riippuvuudesta voi toipua. Dokaamisen voi lopettaa tahdonvoimalla. Se käy niin, että siirtää vaimon ja lapset numero ykköseksi elämässään. Siis siksi elämänsä tärkeimmäksi asiaksi, joka aiemmin oli viina.
Alkoholistien vaimot alapeukuttavat tuota kommenttia, vaikka se on fakta. Miksi? Siksi, että vaimo ei voi kohdata sitä totuutta, että hän ja lapset eivät ole se suuri rakkaus ja elämän tärkein asia, vaan se on viina. On syytä toistaa tämä fakta:
Juopon miehesi arvojärjestys on seuraavanlainen:
1) viina
2) kaikki muu, ml. sinä ja teidän lapset.
Miltäs tuntuu olla vasta kakkonen? Varmaan pahalta, ja defenssinä sinä sopotat rakkaudesta, hoivasta ja ymmärryksestä. Asetat itsesi miehen yläpuolelle ja "jalosti" joustat hänen tarpeittensa mukaan. Et uskalla sanoa ääneen, että hän pompottaa sinua ja sinä elät hänen armopaloistaan, ei hän sinun. Kenties kerrot kylillä, että hän on erikoislaatuisen boheemi tai stressaantunut työstä tai isyydestään tai herkkä ihminen tai että teillä on intohimoinen suhde, koska alamäet ovat jyrkempiä kuin muilla... Selität ja selität. Kun teillä menee hyvin, roikut miehessä voitonriemuisesti ja toitotat kaikille, miten kiihkeä rakkaus teillä on ja miten sä taistelit miehen olemaan juomatta. Mutta sitten hän taas näkee jotain kiinnostavampaa kuin sinä ja juoma aukeaa. Keksit taas tekosyitä. Puhut miehen palkoista ja omaisuudesta. Puhut siinä itsesi typeräksi prostituoiduksi, joka kestää mitä vain rahasta. Puhut itsesi pussiin. Et olekaan pyyteetön rinnalla seisoja. Olet miehen loinen. Anteeksi antamalla ja jälkiä siivoamalla lietsot häntä jatkamaan, ja niin jatkuu sinunkin elämäsi hänen taloudellisesti tukemanaan. Lisäksi sinua kauhistuttaa, että jos lähdet, mies löytää toisen, jonka avulla lopulta raitistuu. Näinhän voi käydä.
Miltäs tuntuu pitää lapset siinä kakkospallilla kanssasi? Selität kaikille, miten lapsi ei ole moksiskaan, vaikka isä herää haisevana puolilta päivin. Kun menihän ne sentään rannalla yhdessä. Sönkötät, miten lapsia ei haittaa, vaikka isällä on tölkki kädessä. Ei ne lapset mitään tajua, väität. Ajattelet, että lapsesi on joku tyhmä nukke, joka ei muka tee ympäristöstään havaintoja eikä osaa vertailla havaintojaan. Luulet, että lapselle on laatuaikaa sohvalla istuminen jonkun dokun kainalossa. Ihmetellen, miksi äiti antaa sen dokata. Miksi äiti sanoo, että tämä on oikein. Miksi äiit ei pi puoliani vaan liehakoo dokaavaa isää. Mutta ehei, sä vain selität, että on lasten päätös jäädä. Kyllä sä muuten, mutta lapset.... Kun kyllä se rakastaa lapsia aina putkien välillä ainakin, ei vain osaa, raukka, näyttää... Vänkytät tätä paskaa jopa kavereillesi, jotka olisivat valmiit auttamaan sua.
Propsit niille naisille, jotka sanovat ihan suoraan, että syynä on raha tai muutoksen pelko!
Muut voivat joko lähteä tai lopettaa valittamsen.
Onnittelut sinulle, joka löysit paremman, ja teille muille itsenne ja lastenne parhaaksi toimiville!
Muut voivat googletella raitistuneiden perheenisien tarinoita ja lopettaa läheisriippuvuuden, joka usein vain syöksee miehen syvempään.
Toi on NIIN hirveää, kun mutsi tuleekysyyn, haluatko, että me jätetään isi tänne yksin, haluatko SINÄ jättää sen, ja mutsin silmät huutaa, että se haluaa itse jäädä, isi on sille minua tärkeämpi. Hyi saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 10:19"]
Minun tilanteeni on vähän kuin kakkosen. Paine erota on suurin ulkopuolelta ja tämän "jätä ryyppäävä mies"-asenteen vuoksi itsekin välillä harkitsen eroa (ei siis omassa lähipiirissä kukaan ole sitä mieltä, vaan "yleinen mielipide" =av?). Miehessä on kuitenkin paljon hyvää, ja juominen ei aiheuta ongelmia töiden ja kotitöiden hoitoon, ei ole aggressiivinen, ei koskaan kovassa humalassa. Tissuttelee vain, ehkä hieman poissaoleva, muttei merkittävästi.
Totta kai olisi kiva jos lapsella olisi raitis ja reipas isä. Niin ei nyt kuitenkaan ole, enkä tiedä onko hieman ongelmainen isä sitten huonompi kuin ei isää ollenkaan. Ei voi enää vaihtaa. Täydellistä ratkaisua tähän tilanteeseen ei ole olemassa.
Niin ja siitä miehen valitsemisesta ennen lapsen tekoa, enpä kai sitten osannut harkita etukäteen tarpeeksi hyvin. Ei tosin juonutkaan silloin niin paljon kuin nyt. Pikkuhiljaa lapsen syntymisen jälkeen lisääntynyt, mutta vuosia samalla tavalla eli mitään kamalaa alamäkeä ei ole.
[/quote]
Minulla oli juuri tuollainen isä ja voin kertoa, että kärsin isän juomisesta suuresti. Olin lapsuudestani pitkään katkera sekä äidilleni että isälleni. Vasta isän kokonaan raitistuttua aikuisiälläni, olen antanut anteeksi. Voi olla, että lapsesi kokevat asian eri tavalla (enhän minäkään varmaan olisi halunnut, että vanhempani eroaisivat, jos joku minulta sitä olisi lapsena kysynyt), mutta älä myöskään ihmettele, jos he myöhemmin puivat isän juomista terapiassa ja ovat sekä sinulle että ukollesi katkeria.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 08:20"]
No mikähän ihme se voisi olla? Olisikohan yksinhuoltajuuden henkinen, fyysinen ja taloudellinen taakka? Vaikka mies ryyppää, hän tekee silti raskaimmat työt, kantamiset, siirtelyt ja lisäksi nikkaroinnit ja muut rakennushommat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan, enkä kyllä osaisi enkä jaksaisikaan. Lisäksi hän tuo rahaa kotiin, katsoo lapsen perään, siivoaa silloin tällöin kun töiltään jaksaa ja tekee ruokaa ja pitää hyvänä. Mutta sitten hän juo iltaisin olutta. Minkäs teet. Ei tunnu kivalta, mutta vaihdanko hänet siis yksinhuoltajan raskaaseen arkeen tämän takia? En ihan siltä istumalta.
[/quote] onhan mieskin vastuussa vaikka eroaisitte, on olemassa viikko ja viikko systeemeja. Itse en ala kaljajuoppoja katselemaan.
[/quote]
Kuules valopää jätänkö lapset viikoksi ryyppäävälle miehelle? No en!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 21:26"]
Mieheni on alkoholisti. Ei ole kännissä väkivaltainen tai mitään muutakaan tuon suuntaista, ei käy juuri missän baareissa tmv. JOKA ilta juo ainakin 10 tölkkiä kaljaa ja muutaman terävän paukun.
Se on lasten kanssa, käydään uimarannalla, tekee ruuat, maksaa laskunsa ajallaan. On kaikin puolin muuten hyvä mies mutta juo tosi paljon. Minua se juominen ei ihan jumalattomasti haittaa, tokihan se olisi kiva että ei joka ilta kaivaisi sitä tölkkiä kaapista mutta mä en oikeastaan valita. Ei petä ja on muuten tosi kunnollinen. Nyt on ollut todella pitkällä sairauslomalla (ei liity millään tavalla alkoholiin tämä sairausloma) mutta töissä kävi säännöllisesti, ei ollut koskaan juomisen takia pois.
[/quote]
perustelut alapeukutuksille, kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 21:26"]
Mieheni on alkoholisti. Ei ole kännissä väkivaltainen tai mitään muutakaan tuon suuntaista, ei käy juuri missän baareissa tmv. JOKA ilta juo ainakin 10 tölkkiä kaljaa ja muutaman terävän paukun.
Se on lasten kanssa, käydään uimarannalla, tekee ruuat, maksaa laskunsa ajallaan. On kaikin puolin muuten hyvä mies mutta juo tosi paljon. Minua se juominen ei ihan jumalattomasti haittaa, tokihan se olisi kiva että ei joka ilta kaivaisi sitä tölkkiä kaapista mutta mä en oikeastaan valita. Ei petä ja on muuten tosi kunnollinen. Nyt on ollut todella pitkällä sairauslomalla (ei liity millään tavalla alkoholiin tämä sairausloma) mutta töissä kävi säännöllisesti, ei ollut koskaan juomisen takia pois.
[/quote]
perustelut alapeukutuksille, kiitos
[/quote] siis vähintään kymmenen kaljaa illassa ja sä et ymmärrä alapeukkuja. noh, kyllä ne sulle viellä viimeistään parinvuoden sisällä selviää. mut älä ainakaan odota et tilanne paranee.
No koska kärsin enemmän, jos otan hänestä eron. Ja koska rakastan häntä. Masentuisin täysin, enkä pystyisi enää olemaan tasapainoinen äiti lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän itse aiheuttavani juomisen olemalla tylsää seuraa. En myöskään kestäisi, jos mies olisi jonkun toisen kanssa. Eli se saa ryypätä kotona.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 23:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 21:26"]
Mieheni on alkoholisti. Ei ole kännissä väkivaltainen tai mitään muutakaan tuon suuntaista, ei käy juuri missän baareissa tmv. JOKA ilta juo ainakin 10 tölkkiä kaljaa ja muutaman terävän paukun.
Se on lasten kanssa, käydään uimarannalla, tekee ruuat, maksaa laskunsa ajallaan. On kaikin puolin muuten hyvä mies mutta juo tosi paljon. Minua se juominen ei ihan jumalattomasti haittaa, tokihan se olisi kiva että ei joka ilta kaivaisi sitä tölkkiä kaapista mutta mä en oikeastaan valita. Ei petä ja on muuten tosi kunnollinen. Nyt on ollut todella pitkällä sairauslomalla (ei liity millään tavalla alkoholiin tämä sairausloma) mutta töissä kävi säännöllisesti, ei ollut koskaan juomisen takia pois.
[/quote]
perustelut alapeukutuksille, kiitos
[/quote] siis vähintään kymmenen kaljaa illassa ja sä et ymmärrä alapeukkuja. noh, kyllä ne sulle viellä viimeistään parinvuoden sisällä selviää. mut älä ainakaan odota et tilanne paranee.
[/quote]
Mä ihmettelin myös, että jonkun mielestä on ok, että äijä heiluu kekkulissa joka päivä? Ja vielä kehutaan et on lasten kanssa! Millainen äiti antaa kännisen miehen valvoa lasten uimareissuja tai muutenkaan "huolehtia" lapsista??
Ehkä tämä kyseinen äippä on hyvä esimerkki siitä, miten mieheltä hyväksytään vaikka mitä, ettei tarvitse vaan erota, olla yksinhuoltaja tai muutenkaan kantaa itse vastuuta. Voi hemmetti teitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän hyvin, jos joku ei halua erota juoposta ukosta. Syitähän tässä ketjussa on lueteltu jo useita. Mutta sitä en ymmärrä, että ystäville valitetaan asiasta. Jos mitkään ystävän neuvot ei kerran kelpaa vaan sitä ketkua on pakko katsella päivästä toiseen, niin lopettaa sitten valittamisen. Pari ystävyyssuhdetta olen katkaissut sen vuoksi, etten ole vuodesta toiseen jaksanut kuunnella samaa itkuvirttä.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 08:20"]
No mikähän ihme se voisi olla? Olisikohan yksinhuoltajuuden henkinen, fyysinen ja taloudellinen taakka? Vaikka mies ryyppää, hän tekee silti raskaimmat työt, kantamiset, siirtelyt ja lisäksi nikkaroinnit ja muut rakennushommat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan, enkä kyllä osaisi enkä jaksaisikaan. Lisäksi hän tuo rahaa kotiin, katsoo lapsen perään, siivoaa silloin tällöin kun töiltään jaksaa ja tekee ruokaa ja pitää hyvänä. Mutta sitten hän juo iltaisin olutta. Minkäs teet. Ei tunnu kivalta, mutta vaihdanko hänet siis yksinhuoltajan raskaaseen arkeen tämän takia? En ihan siltä istumalta.
[/quote] onhan mieskin vastuussa vaikka eroaisitte, on olemassa viikko ja viikko systeemeja. Itse en ala kaljajuoppoja katselemaan.
[/quote]
Kuules valopää jätänkö lapset viikoksi ryyppäävälle miehelle? No en!
[/quote]
mutta pidät niitä läsnä jatkuvasti kuitenkin sitä katsomassa? Mom of the year. Sinä haluut mieheltä elintasoa ja läheisyyttä, etkä pätkän vertaa piittaa lapsistasi!
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 21:20"]
Alkoholismi ei ole sairaus! Itse olen jumalauta täysi juoppo ja alkoholisti - mutta on se sit kummallinen sairaus joka kävelyttää Alkoon nostattaa pullon huulille! Riippuvuus, korkeintaan. Ei sairaus. Mistä sairaudesta voi itse oma aloitteisesti parantua? Syövästä?
[/quote]Niin kauan kun sen kieltää, ei siitä voikaan parempaan suuntaan mennä. Ja kyllä itse voit oma-aloitteisesti alkaa helpottamaan olotilaasi, jos haluat, mutta Alkoholismista ei parane koskaan.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 08:20"]
No mikähän ihme se voisi olla? Olisikohan yksinhuoltajuuden henkinen, fyysinen ja taloudellinen taakka? Vaikka mies ryyppää, hän tekee silti raskaimmat työt, kantamiset, siirtelyt ja lisäksi nikkaroinnit ja muut rakennushommat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan, enkä kyllä osaisi enkä jaksaisikaan. Lisäksi hän tuo rahaa kotiin, katsoo lapsen perään, siivoaa silloin tällöin kun töiltään jaksaa ja tekee ruokaa ja pitää hyvänä. Mutta sitten hän juo iltaisin olutta. Minkäs teet. Ei tunnu kivalta, mutta vaihdanko hänet siis yksinhuoltajan raskaaseen arkeen tämän takia? En ihan siltä istumalta.
[/quote] onhan mieskin vastuussa vaikka eroaisitte, on olemassa viikko ja viikko systeemeja. Itse en ala kaljajuoppoja katselemaan.
[/quote]
Kuules valopää jätänkö lapset viikoksi ryyppäävälle miehelle? No en!
[/quote]
mutta pidät niitä läsnä jatkuvasti kuitenkin sitä katsomassa? Mom of the year. Sinä haluut mieheltä elintasoa ja läheisyyttä, etkä pätkän vertaa piittaa lapsistasi!
[/quote]
Hahah. Taas naisen syy. Naista syyllistetään armotta KAIKESTA. Kukaan täällä ei mieti eri keinoja, miten mies saadaan lopettamaan. Kaikki vain syyllistävät naista, että se on NAINEN, joka pilaa lastensa elämän ja se on NAINEN, joka ei lähde, ja se on NAINEN, joka huoraa elinason ja läheisyyden perässä ja miksi ÄITI ei lähtenyt. Tajuatteko mitä teett naisen psyykelle täällä. Vedätte naiset ihan lyttyyn. Ensin hän on saanut huonot kortit, kehtaa vielä puhua siitä eikä itse (yksin, viimeisillä voimillaan!) ala hankkia uutta elämää! Mikä vuoden äiti! Karseita ihmisiä.
Kyllä nainen on itsekäs jos pitää lapsia juopon luona. Monet tämän lapsuudessaan kokeneetkin ovat kommentoineet tässä ketjussa sitä.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 19:03"]
Kyllä nainen on itsekäs jos pitää lapsia juopon luona. Monet tämän lapsuudessaan kokeneetkin ovat kommentoineet tässä ketjussa sitä.
[/quote]
Nimenomaan. Eli jopa omat lapset syyllistävät äitiä eivätkä isää, vaikka juuri isähän tässä on se syyllinen, jolle tulisi kantaa kaunaa. Mutta ei. Isä oli mikä oli (annetaan anteeksi) ja äiti soimataan koko hänen loppuikänsä, kun ei osannut eikä uskaltanut lähteä. Karseeta.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 14:02"]
Läheisriippuvuus. Se saa jäämään. Alkoholisti sairastuttaa myös läheisensä. Mulla on myös yllättävän monta aikuista ystävää jotka ovat katkeria toiselle vanhemmalleen siitä, että ovat joutuneet elämään alkoholistiperheessä. Yksi ei esim ole äitinsä kanssa enää missään tekemisissä. Tätä kannattaa miettiä kun vuosi toisensa jälkeen sinnittelee parisuhteessa juopon kanssa.
[/quote]
Ei ne usko. Ne kuvittelee olevansa just se erikoistapaus, kenen lapset ei edes huomaa isän juovan tai ainakaan välittävän siitä. Vaikka sitä kymmeniä vuosia on todistettu koko maailman asiantuntijoiden voimin, että juova vanhempi sairastuttaa myös lapset, ei ne äidit sitä usko. Ei meidän tapauksessa, meidän iskä on kuitenkin erilainen, ei meidän lapset kärsi! Tätä mantraa hoetaan ja ollaan uskovinaan siihen, ettei vain tarvitse luopua siitä omakotitalosta.