Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Miten ihmisiä voi kiinnostaa tällänen asia näin paljon? Ei mulle oo tasan mitään väliä aikooko joku kihlapari mennä naimisiin ikinä. Vähän vajaalta se tuntuu mutta itsehän sen niin sitten haluavat. Mä oon kihloissa mutta en tiedä vielä millon on häät. Sekin on varmaan jonku mielestä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa meinaa katketa verisuoni päästä.
Minulle – kuten monelle muullekin länsimaalaiselle – sormuksella nimettömässä on jo lähtökohtaisesti iso *kulttuurillinen* arvo, ihan ilman juridiikkaa tai kirkon väliintuloakin. Mikäli pari haluaa ostaa sormukset juhlistaakseen sitoutumistaan, ilman aiettakaan mennä naimisiin, keltä se on muka pois? Mitä lisää *heidän rakkauteensa* lakipykälät tai papin aamen tuovat?
Minusta ihan liian moni käyttää ihan liian paljon aikaa ja energiaa tuohtuakseen siitä, kun joku muu ”elää väärin”. Ostakoot vaikka polysuhteessa kolmelle, neljälle, viidelle ihmiselle sormukset ja kutsukoot niitä kihloiksi – se ei ole MILLÄÄN TAVALLA minulta pois.
Voihan niitä sromuksia ostelal ja väittää kivenkovaan olevansa kihloissa, vähän kuin minäkin voin ostaa huivin ja väittää olevani tietyn uskontokunnan jäsen, vaikka en sitä oikeasti olekaan. Ihan vapaasti voi tehdä niin, mutta totuus on silti se etten ole muslimi, etkä sinä kihloissa ilman että olet päättänyt meneväsi kihlattusi kanssa joskus naimisiin.
Eli ihmiset eivät voi sopia keskenään olevansa kihloissa, mutta sinä voit päättää etteivät he ole? Sama asia näinpäin, anteeksi vaan.
Ei se ole minun päätettävissäni. Jos he ovat yhdessä sopineet naimisiin menosta niin he ovat kihloissa, jos eivät ole, niin eivät ole kihloissa. En minä sitä päätä, he päättävät itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole kihlaus ensinkään, jos ei ole aikomus mennä naimisiin. Kihlaus on nimenomaan lupaus avioliitosta.
Lupaus, niin juuri. Sinäpä sen sanoit. Se on vain se lupaus, ei itse tapahtuma. Se on aikomus tulevasta. Se ei yksin määritä tapahtuuko se vai ei. Miten ei mene aivoon?
Ainoa joka nooni väittää olet sinä. Ei kaikki kihlaparit ehdi edes avioon ennen kuin tulee ero tai kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on olleet kihloissa kohta 40 vuotta. Halusivat sormukset näyttämään, että ovat varattuja, mutta eivät halua naimisiin. Varmaan sillon ei vielä oltu keksitty tätä "promise ring" systeemiä ja tuskin se vieläkään kovin yleisesti on tiedossa täällä Suomessa. Mutta monta ulkomaista kaveria tiedän, joilla promise ringit sormissa. Eli siis vahvistetaan, näkyvällä tavalla, että yhdessä ollaan ja varattuja, mutta naimisiin ei haluta.
Vanhempasi eivät siis ole kihloissa, vaan heillä on vain sormukset jotka halusivat sormiinsa näyttämään että ovat varattuja. Meillä on ihan sama homma. Mitään ihme "promise ringejä" sormuksemme eivät kuitenkaan ole, vaan ihan vain tavalliset sormukset, minulla kultainen timantilla, ja miehellä teräksinen.
Onneksi sinä et kenenkään kihloissa oloa millään muotoa päätä.
En päätäkään, kerron vain sinulle totuuden.
Totuuden? Oletko siis toinen noista vanhemmista, kun tiedät heidän suhteensa statuksen?
En voi tietää kenenkää statuksia, kerron vain totuuden sinulle siitä mitä kihlaus tarkoittaa ja se tarkoittaa avioliittolupausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kihlaus purkautui pari vuotta sitten, mutta edelleen avomieheni käyttää sormustaan ja on olevinaan kihloissa kanssani :D Juuri pari viikkoa sitten asiasta tuli taas vääntöä kun mieheni sisko kävi kylässä, ja kysyi että milloin oikein aiomme mennä naimisiin kun kihloissa olette olleet jo monta vuotta.
Sanoin siskolle että emme ole enää kihloissa samaan aikaan kun mies totesi että joo ollaanhan me tässä oltu kihloissa jo aika kauan :D
Sisko hämmentyi, ja sanoin että emme ole enää olleet pariin vuotteen kihloissa, samalla kun mies väitii kyllä olevansa kanssani kihloissa :D
Mieheni siis kosi minua aikoinaan, mutta sormusten vaihdon jälkeen ei ollut enää mitään kiirettä. Monen vuoden kihlausajan jälkeen totesin että jos ei ensi kesänä mennä naimisiin niin sitten ei mennä ollenkaan. Ei menty naimisiin sinä kesänä, eikä asiasta puhuttu mitään.
Meillä siis tilanne on kuulemma se että mies on minun kanssani kihloissa mutta minä en hänen kanssaan :D
Kihloissa olo vaatii aina todellakin molempien osapuolten suostumuksen, muuten ei onnistu. Eli et voi mennä kihloihin Eiffeltornin kanssa vaikka kuinka haluaisit. Sillä ei sinänsä ole merkitystä onko avioaietta vai ei, kunhan on molemminpuolinen käsitys asiasta.
Jos ei ole avioaietta, ei ole kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisiä voi kiinnostaa tällänen asia näin paljon? Ei mulle oo tasan mitään väliä aikooko joku kihlapari mennä naimisiin ikinä. Vähän vajaalta se tuntuu mutta itsehän sen niin sitten haluavat. Mä oon kihloissa mutta en tiedä vielä millon on häät. Sekin on varmaan jonku mielestä väärin.
Kyseessä ei ole kihlapari jos eivtä aio mennä ikinä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on olleet kihloissa kohta 40 vuotta. Halusivat sormukset näyttämään, että ovat varattuja, mutta eivät halua naimisiin. Varmaan sillon ei vielä oltu keksitty tätä "promise ring" systeemiä ja tuskin se vieläkään kovin yleisesti on tiedossa täällä Suomessa. Mutta monta ulkomaista kaveria tiedän, joilla promise ringit sormissa. Eli siis vahvistetaan, näkyvällä tavalla, että yhdessä ollaan ja varattuja, mutta naimisiin ei haluta.
Vanhempasi eivät siis ole kihloissa, vaan heillä on vain sormukset jotka halusivat sormiinsa näyttämään että ovat varattuja. Meillä on ihan sama homma. Mitään ihme "promise ringejä" sormuksemme eivät kuitenkaan ole, vaan ihan vain tavalliset sormukset, minulla kultainen timantilla, ja miehellä teräksinen.
Onneksi sinä et kenenkään kihloissa oloa millään muotoa päätä.
En päätäkään, kerron vain sinulle totuuden.
Totuuden? Oletko siis toinen noista vanhemmista, kun tiedät heidän suhteensa statuksen?
En voi tietää kenenkää statuksia, kerron vain totuuden sinulle siitä mitä kihlaus tarkoittaa ja se tarkoittaa avioliittolupausta.
Kovasti silti sulla on mielipide toisten suhteista. Totuus on se, että olet torvi. Toivottavasti nyt sellainen joka vihdoin tukkeutuu koska kuten huomaat olet "totuuksinesi" aika yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisiä voi kiinnostaa tällänen asia näin paljon? Ei mulle oo tasan mitään väliä aikooko joku kihlapari mennä naimisiin ikinä. Vähän vajaalta se tuntuu mutta itsehän sen niin sitten haluavat. Mä oon kihloissa mutta en tiedä vielä millon on häät. Sekin on varmaan jonku mielestä väärin.
Kyseessä ei ole kihlapari jos eivtä aio mennä ikinä naimisiin.
Kyseessä on kihlapari, jos ovat menneet kihloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on olleet kihloissa kohta 40 vuotta. Halusivat sormukset näyttämään, että ovat varattuja, mutta eivät halua naimisiin. Varmaan sillon ei vielä oltu keksitty tätä "promise ring" systeemiä ja tuskin se vieläkään kovin yleisesti on tiedossa täällä Suomessa. Mutta monta ulkomaista kaveria tiedän, joilla promise ringit sormissa. Eli siis vahvistetaan, näkyvällä tavalla, että yhdessä ollaan ja varattuja, mutta naimisiin ei haluta.
Vanhempasi eivät siis ole kihloissa, vaan heillä on vain sormukset jotka halusivat sormiinsa näyttämään että ovat varattuja. Meillä on ihan sama homma. Mitään ihme "promise ringejä" sormuksemme eivät kuitenkaan ole, vaan ihan vain tavalliset sormukset, minulla kultainen timantilla, ja miehellä teräksinen.
Onneksi sinä et kenenkään kihloissa oloa millään muotoa päätä.
En päätäkään, kerron vain sinulle totuuden.
Totuuden? Oletko siis toinen noista vanhemmista, kun tiedät heidän suhteensa statuksen?
En voi tietää kenenkää statuksia, kerron vain totuuden sinulle siitä mitä kihlaus tarkoittaa ja se tarkoittaa avioliittolupausta.
Kovasti silti sulla on mielipide toisten suhteista. Totuus on se, että olet torvi. Toivottavasti nyt sellainen joka vihdoin tukkeutuu koska kuten huomaat olet "totuuksinesi" aika yksin.
Ei minulla ole kenenkään suhteista mielipidettä, vaan minulla on fakta siitä mitä kihlaus tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisiä voi kiinnostaa tällänen asia näin paljon? Ei mulle oo tasan mitään väliä aikooko joku kihlapari mennä naimisiin ikinä. Vähän vajaalta se tuntuu mutta itsehän sen niin sitten haluavat. Mä oon kihloissa mutta en tiedä vielä millon on häät. Sekin on varmaan jonku mielestä väärin.
Kyseessä ei ole kihlapari jos eivtä aio mennä ikinä naimisiin.
Kyseessä on kihlapari, jos ovat menneet kihloihin.
Kyllä, jos ovat sopineet naimisiinmenosta, joka siis on kihlaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kihlaus purkautui pari vuotta sitten, mutta edelleen avomieheni käyttää sormustaan ja on olevinaan kihloissa kanssani :D Juuri pari viikkoa sitten asiasta tuli taas vääntöä kun mieheni sisko kävi kylässä, ja kysyi että milloin oikein aiomme mennä naimisiin kun kihloissa olette olleet jo monta vuotta.
Sanoin siskolle että emme ole enää kihloissa samaan aikaan kun mies totesi että joo ollaanhan me tässä oltu kihloissa jo aika kauan :D
Sisko hämmentyi, ja sanoin että emme ole enää olleet pariin vuotteen kihloissa, samalla kun mies väitii kyllä olevansa kanssani kihloissa :D
Mieheni siis kosi minua aikoinaan, mutta sormusten vaihdon jälkeen ei ollut enää mitään kiirettä. Monen vuoden kihlausajan jälkeen totesin että jos ei ensi kesänä mennä naimisiin niin sitten ei mennä ollenkaan. Ei menty naimisiin sinä kesänä, eikä asiasta puhuttu mitään.
Meillä siis tilanne on kuulemma se että mies on minun kanssani kihloissa mutta minä en hänen kanssaan :D
Kihloissa olo vaatii aina todellakin molempien osapuolten suostumuksen, muuten ei onnistu. Eli et voi mennä kihloihin Eiffeltornin kanssa vaikka kuinka haluaisit. Sillä ei sinänsä ole merkitystä onko avioaietta vai ei, kunhan on molemminpuolinen käsitys asiasta.
Jos ei ole avioaietta, ei ole kihloissa.
"Ojentaa tikkarin 🍭"
Vierailija kirjoitti:
On muuten kiinnostavaa, kuinka kärkkäästi asiaan suhtautuvat nimenomaan ne, jotka ovat "kihloissa" ilman avioitumisaikeita. Miksi heille on niin tärkeää väittää olevansa kihloissa? Jotain se kertoo kihloissa olemisen statuksesta.
Samaa ihmettelen. Kihloissa olemisesta - sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti, eli yhteisestä sopimuksesta avioitua tulevaisuudessa - yritetään vääntää uutta totuutta, miksi?
Miten tällainen kosinta (?) on tapahtunut vai onko kosija polvistunut mykkänä kosittavan eteen sormus ojossa? Mitä hän on kysynyt? Eihän "mennäänkö kihloihin?" kai kenellekään tulisi ensimmäisenä mieleen. Vai onko yhdessä käyty ostamassa Prisma reissun yhteydessä sormukset ja ajateltu, että mietitään myöhemmin se naimisiinmeno juttu sitten. Ja sitä päivää ei olekaan tullut ja nyt aiheen esille ottaminen aiheuttaa toisessa osapuolessa vilunväreitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa meinaa katketa verisuoni päästä.
Minulle – kuten monelle muullekin länsimaalaiselle – sormuksella nimettömässä on jo lähtökohtaisesti iso *kulttuurillinen* arvo, ihan ilman juridiikkaa tai kirkon väliintuloakin. Mikäli pari haluaa ostaa sormukset juhlistaakseen sitoutumistaan, ilman aiettakaan mennä naimisiin, keltä se on muka pois? Mitä lisää *heidän rakkauteensa* lakipykälät tai papin aamen tuovat?
Minusta ihan liian moni käyttää ihan liian paljon aikaa ja energiaa tuohtuakseen siitä, kun joku muu ”elää väärin”. Ostakoot vaikka polysuhteessa kolmelle, neljälle, viidelle ihmiselle sormukset ja kutsukoot niitä kihloiksi – se ei ole MILLÄÄN TAVALLA minulta pois.
Vastakysymys: mitä ne sormukset tai kihlojen julistaminen ilman aikomusta solmia avioliittoa tuo lisää puolisoiden rakkauteen? Kihlaus on ainakin viime aikoihin asti tarkoittanut yleisesti sitä, että ollaan päätetty avioliiton solmimisesta ja siihen perustuu se mainitsemasi kulttuurillinen arvo eli symboliset merkitykset, joita vaikka sormuksiin liitetään. Miksi siis haluaa osallistua tällaiseen perinteeseen ja instituutioon, mutta vain joiltakin osin? Miksi ei vaan ole parisuhteessa? Miksi sitä haluaa nimittää kihlaukseksi, vaikka siitä ei ole kyse? Jokin syy siihen on oltava, ja siihen tämä ketju tuo vain hyvin vähän lisävalaistusta.
Olen eri, mutta vastaan näin avoliitossa elävän, ja sormukset hommanneen parin puolesta että sormukset meillä on ihan siksi, että se on ulkopuolisille merkki siitä että olemme vakavassa suhteessa. Kihloissa emme ole, koska emme ole edes miettineet avioliittoa.
Oletteko ajatelleet, että monille ulkopuolisille sormukset ilman avioliittoa antaa päinvastaisen signaalin? Eli että suunnittelette avioliittoa, mutta olette vielä epävarmoja suhteenne laadusta.
Tunnen monia avoliitossa eläviä pareja, jotka ovat täysin vakavassa suhteessa (ilman sormuksia).
Tätä ketjua kun lukee niin ymmärrän, miksi jotkin kihloissa olevat naiset pettyvät, kun heitä ei kihlautumisen jälkeen kosita. Mies parka kuvitellut, että kihloihin mentäessä avioitumisesta on jo sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten kiinnostavaa, kuinka kärkkäästi asiaan suhtautuvat nimenomaan ne, jotka ovat "kihloissa" ilman avioitumisaikeita. Miksi heille on niin tärkeää väittää olevansa kihloissa? Jotain se kertoo kihloissa olemisen statuksesta.
Samaa ihmettelen. Kihloissa olemisesta - sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti, eli yhteisestä sopimuksesta avioitua tulevaisuudessa - yritetään vääntää uutta totuutta, miksi?
Miten tällainen kosinta (?) on tapahtunut vai onko kosija polvistunut mykkänä kosittavan eteen sormus ojossa? Mitä hän on kysynyt? Eihän "mennäänkö kihloihin?" kai kenellekään tulisi ensimmäisenä mieleen. Vai onko yhdessä käyty ostamassa Prisma reissun yhteydessä sormukset ja ajateltu, että mietitään myöhemmin se naimisiinmeno juttu sitten. Ja sitä päivää ei olekaan tullut ja nyt aiheen esille ottaminen aiheuttaa toisessa osapuolessa vilunväreitä?
Mulla on jo vuosien kokemus näistä samaisista ketjuista. Ja kokemus aivan päinvastainen. Nytkin täällä joku vaan jankkaamalla jankkaa tätä omaa agendaansa tästä etteikö voisi olla kihloissa ilman avioliitosta sopimista. Antaa sen kuvan, että nyt jäätiin pahasti tappiolle ja tietää sen itsekin. Taitaa vielä polkea jalkaa lattiaan samalla =D. t: naimisissa 20+ vuotta
Kuten jo joitakin sivuja sitten kirjoitin, ei tätä keskustelua käytäisi, jos meidän yhteiskunnassa ei olisi erilaisia tapoja käyttää sanaa kihlaus. Sanojen merkitykset lakikäytössä saattavat löytyä lakitekstistä, mutta muussa käytössä sanoilla on usein muitakin merkityksiä. Se, että on ihan huomattavan kokoinen ryhmä, joka käyttää sanaa kihlaus muussa merkityksessä kuin siinä, että olisi sovittu avioliiton solmimisesta, on aivan eri asia kuin että joku ihan itsekseen keksisi käyttää sanaa tarkoittamaan ihan muuta kuin mitä muut sillä tarkoittavat. Johan se, että lähes kaikki täällä keskustelevat ovat törmänneet tuohon, että ollaan kihloissa muttei aiota mennä naimisiin, kertoo siitä ettei kyse ole mistään yksittäisestä sekopäästä vaan aika moni suomalainen tarkoittaa kihlauksella muuta(kin) kuin aikeita mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo joitakin sivuja sitten kirjoitin, ei tätä keskustelua käytäisi, jos meidän yhteiskunnassa ei olisi erilaisia tapoja käyttää sanaa kihlaus. Sanojen merkitykset lakikäytössä saattavat löytyä lakitekstistä, mutta muussa käytössä sanoilla on usein muitakin merkityksiä. Se, että on ihan huomattavan kokoinen ryhmä, joka käyttää sanaa kihlaus muussa merkityksessä kuin siinä, että olisi sovittu avioliiton solmimisesta, on aivan eri asia kuin että joku ihan itsekseen keksisi käyttää sanaa tarkoittamaan ihan muuta kuin mitä muut sillä tarkoittavat. Johan se, että lähes kaikki täällä keskustelevat ovat törmänneet tuohon, että ollaan kihloissa muttei aiota mennä naimisiin, kertoo siitä ettei kyse ole mistään yksittäisestä sekopäästä vaan aika moni suomalainen tarkoittaa kihlauksella muuta(kin) kuin aikeita mennä naimisiin.
Näin, eikä kyseessä edes ole mikään teinikihlausilmiö, vaan olen jo 50+ ja tiedän isoäitini ikäisten olleen vuosikymmeniä kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa meinaa katketa verisuoni päästä.
Minulle – kuten monelle muullekin länsimaalaiselle – sormuksella nimettömässä on jo lähtökohtaisesti iso *kulttuurillinen* arvo, ihan ilman juridiikkaa tai kirkon väliintuloakin. Mikäli pari haluaa ostaa sormukset juhlistaakseen sitoutumistaan, ilman aiettakaan mennä naimisiin, keltä se on muka pois? Mitä lisää *heidän rakkauteensa* lakipykälät tai papin aamen tuovat?
Minusta ihan liian moni käyttää ihan liian paljon aikaa ja energiaa tuohtuakseen siitä, kun joku muu ”elää väärin”. Ostakoot vaikka polysuhteessa kolmelle, neljälle, viidelle ihmiselle sormukset ja kutsukoot niitä kihloiksi – se ei ole MILLÄÄN TAVALLA minulta pois.
Vastakysymys: mitä ne sormukset tai kihlojen julistaminen ilman aikomusta solmia avioliittoa tuo lisää puolisoiden rakkauteen? Kihlaus on ainakin viime aikoihin asti tarkoittanut yleisesti sitä, että ollaan päätetty avioliiton solmimisesta ja siihen perustuu se mainitsemasi kulttuurillinen arvo eli symboliset merkitykset, joita vaikka sormuksiin liitetään. Miksi siis haluaa osallistua tällaiseen perinteeseen ja instituutioon, mutta vain joiltakin osin? Miksi ei vaan ole parisuhteessa? Miksi sitä haluaa nimittää kihlaukseksi, vaikka siitä ei ole kyse? Jokin syy siihen on oltava, ja siihen tämä ketju tuo vain hyvin vähän lisävalaistusta.
Olen eri, mutta vastaan näin avoliitossa elävän, ja sormukset hommanneen parin puolesta että sormukset meillä on ihan siksi, että se on ulkopuolisille merkki siitä että olemme vakavassa suhteessa. Kihloissa emme ole, koska emme ole edes miettineet avioliittoa.
Oletteko ajatelleet, että monille ulkopuolisille sormukset ilman avioliittoa antaa päinvastaisen signaalin? Eli että suunnittelette avioliittoa, mutta olette vielä epävarmoja suhteenne laadusta.
Tunnen monia avoliitossa eläviä pareja, jotka ovat täysin vakavassa suhteessa (ilman sormuksia).
Ei ympäristö tiedä suhdestatustamme, kunhan asvailevat jos ovat arvailevaa tyyppiä. Eikä sillä ole meille mitään väliä mitä muut luulevat. Sormuksen näkevät töissä tavatut ihmiset, kaupankassat, naapurit, tuttavat, tuntemattomat. Lähipiirihän tietää ettemme naimisissa ole, vaikka tuskin meidän suhdestatuksella on heille mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten kiinnostavaa, kuinka kärkkäästi asiaan suhtautuvat nimenomaan ne, jotka ovat "kihloissa" ilman avioitumisaikeita. Miksi heille on niin tärkeää väittää olevansa kihloissa? Jotain se kertoo kihloissa olemisen statuksesta.
Samaa ihmettelen. Kihloissa olemisesta - sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti, eli yhteisestä sopimuksesta avioitua tulevaisuudessa - yritetään vääntää uutta totuutta, miksi?
Miten tällainen kosinta (?) on tapahtunut vai onko kosija polvistunut mykkänä kosittavan eteen sormus ojossa? Mitä hän on kysynyt? Eihän "mennäänkö kihloihin?" kai kenellekään tulisi ensimmäisenä mieleen. Vai onko yhdessä käyty ostamassa Prisma reissun yhteydessä sormukset ja ajateltu, että mietitään myöhemmin se naimisiinmeno juttu sitten. Ja sitä päivää ei olekaan tullut ja nyt aiheen esille ottaminen aiheuttaa toisessa osapuolessa vilunväreitä?
Mulla on jo vuosien kokemus näistä samaisista ketjuista. Ja kokemus aivan päinvastainen. Nytkin täällä joku vaan jankkaamalla jankkaa tätä omaa agendaansa tästä etteikö voisi olla kihloissa ilman avioliitosta sopimista. Antaa sen kuvan, että nyt jäätiin pahasti tappiolle ja tietää sen itsekin. Taitaa vielä polkea jalkaa lattiaan samalla =D. t: naimisissa 20+ vuotta
Pari on kihloissa kun naimisiinmenosta on sovittu.
Maailma ympärillä muuttuu, kihlaus tarkoittaa silti edelleen vain ja ainoastaan sopimista naimisiinmenosta.