Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen: olen kihloissa aikeissa mennä naimisiin mutten ole mennyt enkä enää edes aio. Eli se aie oli kyllä kihlautumisvaiheessa mutta on myöhemmin hävinnyt. En silti näe syytä erikseen purkaa kihloja (joka ei ole muuta kun yhteissopimus) minkä taas mieltäisin eroamiseksi tästä henkilöstä (ei siis aviollisesta eroamisesta), ja koska olemme perhe niin miksi eroaisin tässä nyt kenestäkään siksi kun en haluakaan enää naimisiin. Tapauksia ja syitä kun on monia, niin kiitos älä yleistä.
Kihlauksenne on purkautunut, mutta eihän tuolla sinänsä mitään väliä ole, samalla tavallahan se elo rullaa.
Ei se kyllä ole purkautunut. Edelleen ollaan kihloissa, edelleen o mahdollisuus että mieli muuttuu ja mitä jos mennäänkin naimisiin. Mitä ihme pilkun viilausta tämä teidä elämänne on kun pitää vääntää termistä asiaa vaikkei ole mitään todellista asiaa.
Kukin saa olla kihloissa tai ei ole, ihan miten itse haluaa ja päättää. Se ei ole myöskään teidän päätettävissä oleva asia. Joten olen edellene kihloissa ja piste. Keksin juuri että taidan sittenkin aikoa mennä naimisiin... vaikka 40v päästä. No ni, kihlat pitää edelleen. Ei hitto miten hikipiposta porukkaa. Onko se elämä otettava noin vakavasti?No kyll äse nyt vain on purkautunut, jos aie naimisiinmenosta on hylätty.
No kun ei ole hylätty. Juurihan tuossa sanoin muuttaneeni mieleni. On se vaikeaa. Hirvee pätemisen tarve teillä on.
Kirjoitit näin: Eli se aie oli kyllä kihlautumisvaiheessa mutta on myöhemmin hävinnyt.
Että koita nyt päättää oletteko aikeissa mennä naimisiin jolloin olette kihloissa, vai ettekö ole aikeissa, jolloin ette ole kihloissa.
No mitä se sinun lakitekstisi sanoo tästä? Jos emme osaa päättää ollakko vaiko ei, ja toisena päivänä ollaan menossa ja huomenna ei, sit taas ollaan.
Onko siinä sitten monta eri kihlautumista kyseessä?
Okei, eli tunteet vaihtuvat päivittäin? Luulin että ensin oli aie, ja sitten ei enää ollut. En osaa vastata noin apävakaaseen parisuhteeseen oikein mitään. Toivottavasti saatte asian jossain vaiheessa sovittua.
Vierailija kirjoitti:
Huh mitä jankutusta. En ymmärrä mitä se on keltään pois jos jotkut haluavat mieltää kihloissa olemisen sellaisenaan tärkeäksi sitoutumiseksi etenkin jos naimisiin ei haluta mennä. Koska kihlauksella ei ole juridisia vaikutuksia niin sama kai se on mitä ihmiset keskenään sopii.
Itse en aio mennä enää naimisiin mutta luulen, että sormukset nimettömässä tulevat ajankohtaiseksi jossakin kohtaa puolison kanssa. Kuten joku hyvin ketjussa sanoi, kulttuurissamme sormus nimettömässä nähdään yleisesti merkkinä siitä että on sitoutunut johonkuhun. En kutsuisi sitä kyllä kihlasormukseksi tai itseäni kihlautuneeksi, joku sitoutumissormus ennemminkin.
Mutta kai sekin on jonkun mielestä väärin ainakin tässä ketjussa, että joku pitää sormusta nimettömässä kun senhän pitäisi olla varattu vain kunniallisesti avioliitossa oleville.
Saahan sitä mieltää vaikka suomen venäjäksi, mutta se ei asiaa muuta että suomi on suomi ja venäjä venäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on olleet kihloissa kohta 40 vuotta. Halusivat sormukset näyttämään, että ovat varattuja, mutta eivät halua naimisiin. Varmaan sillon ei vielä oltu keksitty tätä "promise ring" systeemiä ja tuskin se vieläkään kovin yleisesti on tiedossa täällä Suomessa. Mutta monta ulkomaista kaveria tiedän, joilla promise ringit sormissa. Eli siis vahvistetaan, näkyvällä tavalla, että yhdessä ollaan ja varattuja, mutta naimisiin ei haluta.
Vanhempasi eivät siis ole kihloissa, vaan heillä on vain sormukset jotka halusivat sormiinsa näyttämään että ovat varattuja. Meillä on ihan sama homma. Mitään ihme "promise ringejä" sormuksemme eivät kuitenkaan ole, vaan ihan vain tavalliset sormukset, minulla kultainen timantilla, ja miehellä teräksinen.
Onneksi sinä et kenenkään kihloissa oloa millään muotoa päätä.
En päätäkään, kerron vain sinulle totuuden.
Meidän kihlaus purkautui pari vuotta sitten, mutta edelleen avomieheni käyttää sormustaan ja on olevinaan kihloissa kanssani :D Juuri pari viikkoa sitten asiasta tuli taas vääntöä kun mieheni sisko kävi kylässä, ja kysyi että milloin oikein aiomme mennä naimisiin kun kihloissa olette olleet jo monta vuotta.
Sanoin siskolle että emme ole enää kihloissa samaan aikaan kun mies totesi että joo ollaanhan me tässä oltu kihloissa jo aika kauan :D
Sisko hämmentyi, ja sanoin että emme ole enää olleet pariin vuotteen kihloissa, samalla kun mies väitii kyllä olevansa kanssani kihloissa :D
Mieheni siis kosi minua aikoinaan, mutta sormusten vaihdon jälkeen ei ollut enää mitään kiirettä. Monen vuoden kihlausajan jälkeen totesin että jos ei ensi kesänä mennä naimisiin niin sitten ei mennä ollenkaan. Ei menty naimisiin sinä kesänä, eikä asiasta puhuttu mitään.
Meillä siis tilanne on kuulemma se että mies on minun kanssani kihloissa mutta minä en hänen kanssaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on olleet kihloissa kohta 40 vuotta. Halusivat sormukset näyttämään, että ovat varattuja, mutta eivät halua naimisiin. Varmaan sillon ei vielä oltu keksitty tätä "promise ring" systeemiä ja tuskin se vieläkään kovin yleisesti on tiedossa täällä Suomessa. Mutta monta ulkomaista kaveria tiedän, joilla promise ringit sormissa. Eli siis vahvistetaan, näkyvällä tavalla, että yhdessä ollaan ja varattuja, mutta naimisiin ei haluta.
Vanhempasi eivät siis ole kihloissa, vaan heillä on vain sormukset jotka halusivat sormiinsa näyttämään että ovat varattuja. Meillä on ihan sama homma. Mitään ihme "promise ringejä" sormuksemme eivät kuitenkaan ole, vaan ihan vain tavalliset sormukset, minulla kultainen timantilla, ja miehellä teräksinen.
Onneksi sinä et kenenkään kihloissa oloa millään muotoa päätä.
En päätäkään, kerron vain sinulle totuuden.
Totuuden? Oletko siis toinen noista vanhemmista, kun tiedät heidän suhteensa statuksen?
Vierailija kirjoitti:
Meidän kihlaus purkautui pari vuotta sitten, mutta edelleen avomieheni käyttää sormustaan ja on olevinaan kihloissa kanssani :D Juuri pari viikkoa sitten asiasta tuli taas vääntöä kun mieheni sisko kävi kylässä, ja kysyi että milloin oikein aiomme mennä naimisiin kun kihloissa olette olleet jo monta vuotta.
Sanoin siskolle että emme ole enää kihloissa samaan aikaan kun mies totesi että joo ollaanhan me tässä oltu kihloissa jo aika kauan :D
Sisko hämmentyi, ja sanoin että emme ole enää olleet pariin vuotteen kihloissa, samalla kun mies väitii kyllä olevansa kanssani kihloissa :D
Mieheni siis kosi minua aikoinaan, mutta sormusten vaihdon jälkeen ei ollut enää mitään kiirettä. Monen vuoden kihlausajan jälkeen totesin että jos ei ensi kesänä mennä naimisiin niin sitten ei mennä ollenkaan. Ei menty naimisiin sinä kesänä, eikä asiasta puhuttu mitään.
Meillä siis tilanne on kuulemma se että mies on minun kanssani kihloissa mutta minä en hänen kanssaan :D
Kihloissa olo vaatii aina todellakin molempien osapuolten suostumuksen, muuten ei onnistu. Eli et voi mennä kihloihin Eiffeltornin kanssa vaikka kuinka haluaisit. Sillä ei sinänsä ole merkitystä onko avioaietta vai ei, kunhan on molemminpuolinen käsitys asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pari määrittelee ihan keskenään millaisessa suhteessa elävät, myös sen kihlauksen osalta.
Menevät tai eivät, se ei kuulu millään tavalla kenellekään ulkopuoliselle ja kellään, ei siis kellään, ole oikeutta tulla sanomaan heille että ette ole kihloissa tai muuta vastaavaa, jos he ovat kihloihin sopineet menevänsä.
Mitä vaikeaa tässä on ymmärtää?
Se on ihan sama koska he sitten naimisiin menevät, se ei oikeastaan liity yhtään mihinkään. Kihlat on kihlat.
Tässä keskustelussa ei ole mitään pohjaa.
Kihlausaika on se aika joka eletään naimisiinmenosta sopimisen ja itse naimisiinmenon välillä. Se aika on jokaisen parin itse määriteltävissä, ja voi olla pitkäkin aika. Sen sijaan se että sopii menevänsä kihloihin, tarkoittaa sitä että sopii menevänsä naimisiin. Kihlautuminen syntyy siitä naimisiinmenopäätöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pari määrittelee ihan keskenään millaisessa suhteessa elävät, myös sen kihlauksen osalta.
Menevät tai eivät, se ei kuulu millään tavalla kenellekään ulkopuoliselle ja kellään, ei siis kellään, ole oikeutta tulla sanomaan heille että ette ole kihloissa tai muuta vastaavaa, jos he ovat kihloihin sopineet menevänsä.
Mitä vaikeaa tässä on ymmärtää?
Se on ihan sama koska he sitten naimisiin menevät, se ei oikeastaan liity yhtään mihinkään. Kihlat on kihlat.
Tässä keskustelussa ei ole mitään pohjaa.Oletko myös sitä mieltä, että pari on naimisissa, vaikka heitä ei olisi vihitty, jos he vaan ovat päättäneet olla naimisissa? Tai että henkilö on suorittanut tutkinnon X, jos henkilö vaan päättää väittää suorittaneensa sen?
En. Naimisiin ei mennä päättämällä, eikä tutkintoa saada päättämällä. Ne vaativat vähän muutakin puuhaa toteutuakseen. Kihlautuminen tapahtuu ihan vaan päättämällä.
Eivät ole vertailukelpoisia.
Kihlautuminen tapahtuu päättämällä siitä että mennään naimisiin.
Me ei koskaan menty "kihloihin", eräänä päivänä päätettiin että eiköhän me mennä naimisiin kun on tuo lapsikin. Sitten vierähti vuoden verran kunnes varattiin aika maistraattiin. Ei siis kerrottu missään vaiheessa kenelläkään mitään, sukulaiset päätteli muuttuneesta sukunimestä. Minulla on 1 sormus, miehellä on ollut useampia erilaisia kun tuppaa hukkaamaan. Niitäkään ei kovin ahkerasti kumpikaan pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole aietta mennä naimisiin, niin silloin kyseessä ei ole kihlaus. Pelkkä sormus ei kihlausta tee.
Missä näin lukee?
Kiinnostais kyllä nämä lakitekniset termit tästä kihlauksen määritelmästä, kun sitä täällä niin jankutetaan.
Avioliittolain 1 §
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Aina jaksaa hämmästyttää, että netistä löydetään ties ja mitä, mutta lakeja ei osata katsoa.
Tarkoitat varmaan "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Eli ei siis mitää uutta taivaan alla.
Eli missä kohtaa sanotaan, että kihlautua ei voi ilman avioaietta? Täällä kun nimenomaan huudettiin, että kihlaukselle on oma määritelmänsä. Ei ole, on vain kerrottu mitä tapahtuu, jos kaksi ihmistä haluaa naimisiin keskenään. Sitä ei kuitenkaan kukaan ole edes kieltänyt vaan on kerrottu, että kihlauksen käsite on laajentunut nykymuotoon.
Vastasit jo itse, eli Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Kyllä, niin on. Myös kaksi ihmistä jotka ovat sopineet kihlautumisesta keskenään ovat kihlautuneet.
Kyllä, mikäli kihlautumisesta sopiminen on pitänyt sisällään myös avioliittoon menemisestä sopimisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään ymmärrä kihlautumista ilman aikomusta mennä naimisiin. Olen kihloissa puolisoni kanssa, eikä kukaan lähipiiristämme edes tiedä asiasta. Olemme sopineet menevämme naimisiin tietyn ajan kuluessa. Emme ole hankkineet sormuksia tai pitäneet juhlia erikseen. Lähipiirimme tietää kyllä, että olemme vakiintuneesti yhdessä eikä sormukset tilannetta muuta. Juridisesti vasta avioliitto heilauttaa tilannetta. Jotenkin huvittaa pariskunnat, joilla on pakko olla sormukset ja "olla kihloissa", vaikka samaan aikaan julistavat etteivät naimisiin mene. Kertoo mielestäni jotain pariskunnan tahtotilasta, jos ulkopuolisia varten pitää kulisseja ylläpitää. Pakko päästä näyttämään muille, että ollaan niin vakavasti yhdessä, mutta kuitenkaan ei uskalleta mennä naimisiin.
Miten niin ei uskalleta?
Ymmärrätkö että avioliitto on juridinen sopimus? Mitä jos tilanne on se ettei tuo juridinen sopimus ole sopiva parille? Eli juuri tuo sopimus ei tarjoa suhteten osapuolille mitään mitä he haluavat? Eikös silloin ole ainoasraan järkevää olla allekirjoittelematta sellaista?
Sen sijaan sormuksella voi hyvin viestittää ulkopuolisille että ollaan vakavassa suhteessa. Tämä johtuu siitä että sormus vasemmassa nimettömässä yleisesti sellaiseksi tunnustetaan.
Henkilö voi olla vakavassa suhteessa ilman sormuksia.
Yksi sormus naisen nimettömässä viestii, että häät ovat tulossa.
Jos koetaan, että vakava suhde edellyttää sormusta, vaikka ei avioliittoon aiottaisi, kertoo se minulle, että henkilöt elävät jonkinlaisessa uskonnollisessa paineessa, vaikka eivät sitä itse tiedostaisikaan. Avoliittoa ei uskalleta pitää täysin hyväksyttävänä sellaisenaan.
Eihän koeta, vaan sormuksella osoitetaan ympäristölle vakavasta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään ymmärrä kihlautumista ilman aikomusta mennä naimisiin. Olen kihloissa puolisoni kanssa, eikä kukaan lähipiiristämme edes tiedä asiasta. Olemme sopineet menevämme naimisiin tietyn ajan kuluessa. Emme ole hankkineet sormuksia tai pitäneet juhlia erikseen. Lähipiirimme tietää kyllä, että olemme vakiintuneesti yhdessä eikä sormukset tilannetta muuta. Juridisesti vasta avioliitto heilauttaa tilannetta. Jotenkin huvittaa pariskunnat, joilla on pakko olla sormukset ja "olla kihloissa", vaikka samaan aikaan julistavat etteivät naimisiin mene. Kertoo mielestäni jotain pariskunnan tahtotilasta, jos ulkopuolisia varten pitää kulisseja ylläpitää. Pakko päästä näyttämään muille, että ollaan niin vakavasti yhdessä, mutta kuitenkaan ei uskalleta mennä naimisiin.
Miten niin ei uskalleta?
Ymmärrätkö että avioliitto on juridinen sopimus? Mitä jos tilanne on se ettei tuo juridinen sopimus ole sopiva parille? Eli juuri tuo sopimus ei tarjoa suhteten osapuolille mitään mitä he haluavat? Eikös silloin ole ainoasraan järkevää olla allekirjoittelematta sellaista?
Sen sijaan sormuksella voi hyvin viestittää ulkopuolisille että ollaan vakavassa suhteessa. Tämä johtuu siitä että sormus vasemmassa nimettömässä yleisesti sellaiseksi tunnustetaan.
Ymmärrän eikä tietenkään ihmisten pidä tehdä sopimuksia, jotka ovat epäedullisia. Ymmärrätkö sinä, että tuollainen muille esittäminen on noloa? En ymmärrä missä te oikein liikutte, että on pakko sormus sormessa osoittaa ventovieraillekin olevansa suhteessa.
Vastaan heti kysymykseesi kun lainaat viestistäni kohdan jossa kirjoitan että on PAKKO olla sormus.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole jokaisen oma asia kuinka pitkään ollaan kihloissa. Ei kuulu muille, edes se haluaako pitää sormusta ja missä sormessa. Ja jos kiinnostaa niin itse olin 6 vuotta kihloissa ja nyt jo 11 vuotta naimisissa.
Ymmärrän hyvin etteivät uusparit halua edetä kihlausta pidemmälle vaikka olisi kuinka vakava suhde. Oman äitini kuoleman jälkeen oli pirun vaikea selvitellä asioita kun oli kummallakin omat lapset sekä yhteiset. Avoliiton jälkeen asioiden selvittely perillisille on huomattavasti helpompaa vaikka yhteisiä omistuskuvioita olisikin. Ja jos itselle tulisi tästä vielä joskus ero en aio mennä uudelleen avioon. Kihlausta voisin harkita mikäli sopiva uusi puoliso löytyisi.
Muista sitten että kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Jos et meinaa mennä naimisiin, et ole kihloissakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttävän moni luulee virheellisesti olevansa kihloissa jonkin nimettömässä olevan sormuksenkantamisen perusteella.
Hämmästyttävän moni kuvittelee, että voi määritellä muiden ihmisten suhteen statuksen.
No niinpä! Kyllä pari määrittelee sen itse. Eli jos on sovittu naimisiinmenosta, ollaan kihloissa, jos ei ole sovittu, ei olla kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Kihlautuminen on toinen toiselle sitoutumista ja myös useassa tapauksessa sormukset, jotka ainakin naiselle saattaa olla todella tärkeitä ihan vain ulkoisten seikkojen vuoksi. Avioliitto taas on peruja suurimmasta satukirjasta ikinä!
Kihlaus on siis lupaus avioliitosta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Ei sitä tarvitse muiden todistellakaan. Se että pariskunta sanoo olevansa kihloissa on muille tieto siitä että kosittu on, tai muulla tavoin sovittu naimisiinmenosta tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kihlauksella ei ole samaa statusta kuin ennen vanhaan. Silloin kihlaus oli lain mukaan lupaus avioliitosta, ja kihlauksen purkautuessa oli oikeus vaatia purkajalta korvaus aviolupauksen rikkomisesta.
Nyt kihlaus on vain keskinäinen juttu, ja kihloissa voi olla vaikka monen eri ihmisen kanssa yhtäaikaisesti. Tai olla naimisissa, ja kihloissa samalla jonkun toisen kanssa.-
Mitä nyt laki sattuu sanomaan vallan muuta:
"6§
Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet."
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
---->kysymys ei ole mistää "statuksesta". Laki on yksiselitteinen.
Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
"Mies ja nainen, jotka ovat sopineet kihlautumisesta ovat sopineet menevänsä avioliittoon."
Autan mielelläni vaikeammissakin kysymyksissä!
Toivottavasti et ammatiksesi. Asiakas olisi yhtä viisas kuin tullessaan sisään. =) Auttaako jos toistan kysymyksen: Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
Eikö tähän ole jo vastattu moneen kertaan? Lain mukaan kihlaus on sopimus avioliitosta, eikä siellä sanota mitään "niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta" koska tuo on avioliittolain näkökulmasta ns. contradiction in terms.
Kihlautuminen itsessään ei ole mikään juridinen tila, vaan sopimus tulevasta. Vähän kuin vaikka jonkun ison kauppasopimuksen aiesopimus.
Juridisesti kihlakumppani on avopuoliso, tai jos ei asuta yhdessä, ei edes sitä.
Nimenomaan, sopimus. Kukin sopii mitä sopii. Vaikka sen, että ei avioliittoa.
Kyllä, voi sopia, että ei avioliittoa. Ja silloin ei ole tietysti kihlaustakaan.
Kihlauksesta ei kaiketi erikseen sovitakaan, mutta kihloihin mennessä voi sopia avioliitosta, olla sopimatta tai sopia että ei mennä.
EI voi sopia ettei mennä, tai voi, mutta silloin sovitaan nimen omaan siitä että ei olle kihloissa.
Voithan sä niinkin sopia.
Voi sopia, ja silloin ei ole kihloissa.
Kihlaus ja avioliitto perustuvat eri uskontojen käsityksiin. Jokainen, joka on mennyt naimisiin, toteuttaa Jumalan tahtoa, vaikka ei koko Jumalan olemassaoloon edes uskoisi.
Moni myös haluaa esimerkiksi kirkkohäät, vaikka ei uskoisi raamatun Jumalaan. Vihkikaava ym. kertovat sen, että naimisiinmeno-ajatus perustuu alun alkaen uskontoon. Se on siunauksen pyytämistä ja saamista Jumalan edessä. Koska kaikki eivät usko, eivätkä sellaista halua, on keksitty maistraattivihkimiset.
Vierailija kirjoitti:
Tää on totta, että tästä asiasta on turha edes keskustella, koska toisen suhteiden laatua ei voi ulkopuoliset määrittää. Jos sanovat olevansa kihloissa, niin ovat kunnes on toisin todistettu. Ehkä valtio palkkaa jonkun kihlapoliisin käymään läpi pitkään kihloissa olevat pariskunnat ja antaa sen mukaiset sanktiot. Siihen asti se on voi voi.
No ei sentäämn laki ala puuttumaan siihen että yksityishenkilöt valehtelevat toisilleen :D
Onneksi sinä et kenenkään kihloissa oloa millään muotoa päätä.