Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Why kirjoitti:
Jokaisen parin itse päätettävissä. En ymmärrä miten jotakuta voi ärsyttää toisten ratkaisut millä ei ole oman elämän kannalta mitään merkitystä.
Naurattaa aina, kun joku kirjoittaa tänne, että "ette sitten ole kihloissa, vaan teillä on vain pelkät sormukset." Ihan kuin joku ulkopuolinen voi sen määrätä.
Ulkopuolinen lainsäätäjä määrää itse asiassa aika paljostakin ja se määrittelee kihlauksen toisin kuin sinä. Lain mukaan kihlaus on sopimus avioliitosta, eikä edellytä esim. sormuksia tai mitään ulkoista merkkiä. Sinä määrittelet toisin eli ei avioliittoaietta, mutta sormukset tekevät kihlauksen. Mikäs siinä sitten. Ei se minua haittaa ja olkaa hyvät tähän tulkintaan, mutta nauramisen sijaan on hyvä itse edes tiedostaa, että määritelmä on ihan omanne.
Lain mukaan se menee "kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta keskenään, ovat kihlautuneet." Se ei puhu mistään kihlauksen määritelmästä eikä siitä, etteikö kihloissa voi olla vaan ihan keskenäisestä sopimuksesta. Lakia voi tulkita monesti eri tavalla ja oikeuslaitokset sen vuoksi antavat joskus eri tuomioita samasta asiasta. Mutta odotellaan niitä sanktioita nyt sitten lain rikkomisesta.
Tässä on jo juridinen ymmärrys huipussaan :)
Siteeraamasi lainkohta nimenomaan määrittelee, mitä kihlauksella juridisesti tarkoitetaan. Lisäksi siinä nimenomaan todetaan, että kihlaus on henkilöiden keskinäinen sopimus. Siis aivan päinvastoin kuin kirjoitat. Kihlaus on nimenomaan ja vain ko. henkilöiden keskinäinen sopimus avioliittoon menemisestä.
Lain tulkinnan osalta tämä on harvinaisen yksiselitteinen tapaus. Myöskään mitään sanktioita ei ole määritelty sille, että itse päätätte kutsua kihlaukseksi jotain ihan muuta (sikäli kun siihen ei liity mitään rikollista).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Why kirjoitti:
Jokaisen parin itse päätettävissä. En ymmärrä miten jotakuta voi ärsyttää toisten ratkaisut millä ei ole oman elämän kannalta mitään merkitystä.
Naurattaa aina, kun joku kirjoittaa tänne, että "ette sitten ole kihloissa, vaan teillä on vain pelkät sormukset." Ihan kuin joku ulkopuolinen voi sen määrätä.
Ulkopuolinen lainsäätäjä määrää itse asiassa aika paljostakin ja se määrittelee kihlauksen toisin kuin sinä. Lain mukaan kihlaus on sopimus avioliitosta, eikä edellytä esim. sormuksia tai mitään ulkoista merkkiä. Sinä määrittelet toisin eli ei avioliittoaietta, mutta sormukset tekevät kihlauksen. Mikäs siinä sitten. Ei se minua haittaa ja olkaa hyvät tähän tulkintaan, mutta nauramisen sijaan on hyvä itse edes tiedostaa, että määritelmä on ihan omanne.
Lain mukaan se menee "kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta keskenään, ovat kihlautuneet." Se ei puhu mistään kihlauksen määritelmästä eikä siitä, etteikö kihloissa voi olla vaan ihan keskenäisestä sopimuksesta. Lakia voi tulkita monesti eri tavalla ja oikeuslaitokset sen vuoksi antavat joskus eri tuomioita samasta asiasta. Mutta odotellaan niitä sanktioita nyt sitten lain rikkomisesta.
Tässä on jo juridinen ymmärrys huipussaan :)
Siteeraamasi lainkohta nimenomaan määrittelee, mitä kihlauksella juridisesti tarkoitetaan. Lisäksi siinä nimenomaan todetaan, että kihlaus on henkilöiden keskinäinen sopimus. Siis aivan päinvastoin kuin kirjoitat. Kihlaus on nimenomaan ja vain ko. henkilöiden keskinäinen sopimus avioliittoon menemisestä.
Lain tulkinnan osalta tämä on harvinaisen yksiselitteinen tapaus. Myöskään mitään sanktioita ei ole määritelty sille, että itse päätätte kutsua kihlaukseksi jotain ihan muuta (sikäli kun siihen ei liity mitään rikollista).
Kyllä se on juurikin noin kuten kirjoitat. Mutta se ei kiellä käyttämästä kihlausta myös siinä tapauksessa, että se ei johda avioliittoon tai mitä nyt henkilöt keskenään sopivatkin asian johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Miksei vaan voida olla kimpassa ilman "kihlausta", jos ei ole aietta avioitua?
Sanoit sen itsekin: vaan kimpassa.... Kaikki eivät halua olla vaan kimpassa, vaan jotain enemmän.
Tämä on paradoksi. Pariskunnat jotka eivät välitä toisten mielipiteistä ja leikkivät kihloissa olemista (anteeksi, mutta sitä se on) ilman aikeitakaan mennä naimisiin miettivät kuitenkin näin. Reilusti kimpassa, tyttö- tai poikaystävänä tai avoliitossa oleminen ei riitä, vaan halutaan enemmän? Enemmän, eli tässä tapauksessa yhteisesti sidottu sopimus eli kihlaus, joka on enemmistön silmissä lupaus avioliitosta.
En tosiaan ymmärrä täällä esitettyjä tarinoita, joissa hankitaan sormuksia nimettömiin ja samassa henkäyksessä halveksitaan taustalla olevaa ajatusta avioliitosta. Miksei vaan olisi rehellisesti yhdessä ilman vakuutteluja ulkopuolisille (joiden mielipiteillä ei tosiaan ole väliä), että tosissaan tässä ollaan.
Tämä! Halutaan käyttää symbolia, joka edustaa tiettyä instituutiota, mutta samalla puheessa halveksitaan kyseistä instituutiota. Jos avioituminen on niin vanhanaikaista tai miten sitä nyt kritisoidaankaan, miksi halutaan käyttää siihen liitettyä symbolia? Jos ei usko tai arvosta avioliittoa instituutiona, miksi käyttää sormusta tai väittää olevansa kihloissa eli sopineensa avioliiton solmimisesta?
Koska kihlautuminen tässä tapauksessa tarkoittaa, että "jos menisin naimisiin, niin menisin juuri sinun kanssasi." Tässä, nyt voitte lopettaa ihmettelyn.
Jos jokainen voi keksiä oman määrittelynsä sanoille, sanat tyhjenevät eikä niitä ole mielekästä käyttää. Sinä voit itseksesi käyttää järjestelystänne ihan mitä tahansa nimitystä, mutta se ei ole kihlaus siinä mielessä, mitä sillä muiden kielenkäytössä tarkoitetaan. Ihan yhtä hyvin voisit kutsua sitä voikukaksi, se kuvaisi tilannetta aivan yhtä täsmällisesti kuin sana kihlaus.
Ehkä, jos olisi tarkoitus kasvattaa kukkamaa. Ymmärrän, että se harmittaa, mutta näin se nyt vaan menee. Kuusi voi tarkoittaa numeroa ja se voi tarkoittaa puuta. Kyllä näitä esimerkkejä löytyy.
Kerro toki, mikä minua harmittaa?
Kuusi on huono esimerkki, koska kuulijalle lienee selkeää asiayhteydestä, milloin puhutaan puulajista, milloin numerosta ja milloin taivaankappaleen nimeen on liitetty possessiivisuffiksi. Kun puhutaan parisuhteista ja ihmisten sopimuksista niistä, kihlaus tarkoittaa ihan samaan tapaan yhtä asiaa kuin kuusi tarkoittaa tiettyä asiaa kun puhutaan metsistä ja puulajeista. Kuusi ei siis tarkoita mitä tahansa havupuuta (tai mitä tahansa numeroa, jos sen haluaa ottaa vertauskuvaksi).
Mitä sä menetät jos et keskustelun kohdassa "olen kihloissa" tiedä onko pariskunta joskus menossa naimisiin vai ei? Hääkutsun menetyskö harmittaa?
Ei mua mikään harmita. Vilpittömästi vaan ihmettelen, miksi ihmiset menevät "kihloihin", jos eivät aio mennä naimisiin. Jokin syy sille on. Miten he ajattelevat tällaisen suhteen eroavan siitä, että eivät olisi "kihlautuneet" eli mikä sen "kihlautumisen" merkitys heille on. Jos siitä vielä kerrotaan muille tai pidetään "kihlasormusta" merkkinä, mitä suhteesta halutaan viestiä muille? Miten se "kihlautuminen" muuttaa suhdetta tai minkä muutoksen merkiksi "kihloihin" mennään?
No lakkaa ihmettelemästä, ei siinä sen kummempaa ole. Jatkossa muistat, että asioilla ja merkityksillä on ajan saatossa tapana muuttua. Se mikä on sulle merkityksellistä, on jollekin toiselle jotain muuta ja päinvastoin. Elämän suola on erilaiset ihmiset.
Ajattelet ehkä että otan tämän vakavammin tai henkilökohtaisemmin kuin oikeasti otan. Miksi pitäisi lakata ihmettelemästä? Jos sulle elämän suola on erilaiset ihmiset niin mulle se on erilaisten asioiden miettiminen ja ihmettely.
Tuo on totta, että asioiden merkitykset muuttuvat ja tuo aiempi ihmettelyni liittyy juuri siihen. Jos kihlauksen merkitys on yleisesti muuttumassa tai se on suuren ihmisjoukon mielestä muuttunut, niin millaiseksi se on muuttunut ja mitä sillä tarkoittavat ne, joiden mielestä se ei ole lupaus avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Why kirjoitti:
Jokaisen parin itse päätettävissä. En ymmärrä miten jotakuta voi ärsyttää toisten ratkaisut millä ei ole oman elämän kannalta mitään merkitystä.
Naurattaa aina, kun joku kirjoittaa tänne, että "ette sitten ole kihloissa, vaan teillä on vain pelkät sormukset." Ihan kuin joku ulkopuolinen voi sen määrätä.
Ulkopuolinen lainsäätäjä määrää itse asiassa aika paljostakin ja se määrittelee kihlauksen toisin kuin sinä. Lain mukaan kihlaus on sopimus avioliitosta, eikä edellytä esim. sormuksia tai mitään ulkoista merkkiä. Sinä määrittelet toisin eli ei avioliittoaietta, mutta sormukset tekevät kihlauksen. Mikäs siinä sitten. Ei se minua haittaa ja olkaa hyvät tähän tulkintaan, mutta nauramisen sijaan on hyvä itse edes tiedostaa, että määritelmä on ihan omanne.
Lain mukaan se menee "kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta keskenään, ovat kihlautuneet." Se ei puhu mistään kihlauksen määritelmästä eikä siitä, etteikö kihloissa voi olla vaan ihan keskenäisestä sopimuksesta. Lakia voi tulkita monesti eri tavalla ja oikeuslaitokset sen vuoksi antavat joskus eri tuomioita samasta asiasta. Mutta odotellaan niitä sanktioita nyt sitten lain rikkomisesta.
Tässä on jo juridinen ymmärrys huipussaan :)
Siteeraamasi lainkohta nimenomaan määrittelee, mitä kihlauksella juridisesti tarkoitetaan. Lisäksi siinä nimenomaan todetaan, että kihlaus on henkilöiden keskinäinen sopimus. Siis aivan päinvastoin kuin kirjoitat. Kihlaus on nimenomaan ja vain ko. henkilöiden keskinäinen sopimus avioliittoon menemisestä.
Lain tulkinnan osalta tämä on harvinaisen yksiselitteinen tapaus. Myöskään mitään sanktioita ei ole määritelty sille, että itse päätätte kutsua kihlaukseksi jotain ihan muuta (sikäli kun siihen ei liity mitään rikollista).
Kyllä se on juurikin noin kuten kirjoitat. Mutta se ei kiellä käyttämästä kihlausta myös siinä tapauksessa, että se ei johda avioliittoon tai mitä nyt henkilöt keskenään sopivatkin asian johdosta.
Eihän tässä mitään olla kieltämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Miksei vaan voida olla kimpassa ilman "kihlausta", jos ei ole aietta avioitua?
Sanoit sen itsekin: vaan kimpassa.... Kaikki eivät halua olla vaan kimpassa, vaan jotain enemmän.
Tämä on paradoksi. Pariskunnat jotka eivät välitä toisten mielipiteistä ja leikkivät kihloissa olemista (anteeksi, mutta sitä se on) ilman aikeitakaan mennä naimisiin miettivät kuitenkin näin. Reilusti kimpassa, tyttö- tai poikaystävänä tai avoliitossa oleminen ei riitä, vaan halutaan enemmän? Enemmän, eli tässä tapauksessa yhteisesti sidottu sopimus eli kihlaus, joka on enemmistön silmissä lupaus avioliitosta.
En tosiaan ymmärrä täällä esitettyjä tarinoita, joissa hankitaan sormuksia nimettömiin ja samassa henkäyksessä halveksitaan taustalla olevaa ajatusta avioliitosta. Miksei vaan olisi rehellisesti yhdessä ilman vakuutteluja ulkopuolisille (joiden mielipiteillä ei tosiaan ole väliä), että tosissaan tässä ollaan.
Tämä! Halutaan käyttää symbolia, joka edustaa tiettyä instituutiota, mutta samalla puheessa halveksitaan kyseistä instituutiota. Jos avioituminen on niin vanhanaikaista tai miten sitä nyt kritisoidaankaan, miksi halutaan käyttää siihen liitettyä symbolia? Jos ei usko tai arvosta avioliittoa instituutiona, miksi käyttää sormusta tai väittää olevansa kihloissa eli sopineensa avioliiton solmimisesta?
Koska kihlautuminen tässä tapauksessa tarkoittaa, että "jos menisin naimisiin, niin menisin juuri sinun kanssasi." Tässä, nyt voitte lopettaa ihmettelyn.
Jos jokainen voi keksiä oman määrittelynsä sanoille, sanat tyhjenevät eikä niitä ole mielekästä käyttää. Sinä voit itseksesi käyttää järjestelystänne ihan mitä tahansa nimitystä, mutta se ei ole kihlaus siinä mielessä, mitä sillä muiden kielenkäytössä tarkoitetaan. Ihan yhtä hyvin voisit kutsua sitä voikukaksi, se kuvaisi tilannetta aivan yhtä täsmällisesti kuin sana kihlaus.
Ehkä, jos olisi tarkoitus kasvattaa kukkamaa. Ymmärrän, että se harmittaa, mutta näin se nyt vaan menee. Kuusi voi tarkoittaa numeroa ja se voi tarkoittaa puuta. Kyllä näitä esimerkkejä löytyy.
Kerro toki, mikä minua harmittaa?
Kuusi on huono esimerkki, koska kuulijalle lienee selkeää asiayhteydestä, milloin puhutaan puulajista, milloin numerosta ja milloin taivaankappaleen nimeen on liitetty possessiivisuffiksi. Kun puhutaan parisuhteista ja ihmisten sopimuksista niistä, kihlaus tarkoittaa ihan samaan tapaan yhtä asiaa kuin kuusi tarkoittaa tiettyä asiaa kun puhutaan metsistä ja puulajeista. Kuusi ei siis tarkoita mitä tahansa havupuuta (tai mitä tahansa numeroa, jos sen haluaa ottaa vertauskuvaksi).
Mitä sä menetät jos et keskustelun kohdassa "olen kihloissa" tiedä onko pariskunta joskus menossa naimisiin vai ei? Hääkutsun menetyskö harmittaa?
Ei mua mikään harmita. Vilpittömästi vaan ihmettelen, miksi ihmiset menevät "kihloihin", jos eivät aio mennä naimisiin. Jokin syy sille on. Miten he ajattelevat tällaisen suhteen eroavan siitä, että eivät olisi "kihlautuneet" eli mikä sen "kihlautumisen" merkitys heille on. Jos siitä vielä kerrotaan muille tai pidetään "kihlasormusta" merkkinä, mitä suhteesta halutaan viestiä muille? Miten se "kihlautuminen" muuttaa suhdetta tai minkä muutoksen merkiksi "kihloihin" mennään?
No lakkaa ihmettelemästä, ei siinä sen kummempaa ole. Jatkossa muistat, että asioilla ja merkityksillä on ajan saatossa tapana muuttua. Se mikä on sulle merkityksellistä, on jollekin toiselle jotain muuta ja päinvastoin. Elämän suola on erilaiset ihmiset.
Ajattelet ehkä että otan tämän vakavammin tai henkilökohtaisemmin kuin oikeasti otan. Miksi pitäisi lakata ihmettelemästä? Jos sulle elämän suola on erilaiset ihmiset niin mulle se on erilaisten asioiden miettiminen ja ihmettely.
Tuo on totta, että asioiden merkitykset muuttuvat ja tuo aiempi ihmettelyni liittyy juuri siihen. Jos kihlauksen merkitys on yleisesti muuttumassa tai se on suuren ihmisjoukon mielestä muuttunut, niin millaiseksi se on muuttunut ja mitä sillä tarkoittavat ne, joiden mielestä se ei ole lupaus avioliitosta.
No, siihenkin on monesti täällä jo vastattu. Mutta ehkä tosiaan näitä pitkiä ketjuja tarvitaan tuomaan ymmärrystä maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Why kirjoitti:
Jokaisen parin itse päätettävissä. En ymmärrä miten jotakuta voi ärsyttää toisten ratkaisut millä ei ole oman elämän kannalta mitään merkitystä.
Naurattaa aina, kun joku kirjoittaa tänne, että "ette sitten ole kihloissa, vaan teillä on vain pelkät sormukset." Ihan kuin joku ulkopuolinen voi sen määrätä.
Ulkopuolinen lainsäätäjä määrää itse asiassa aika paljostakin ja se määrittelee kihlauksen toisin kuin sinä. Lain mukaan kihlaus on sopimus avioliitosta, eikä edellytä esim. sormuksia tai mitään ulkoista merkkiä. Sinä määrittelet toisin eli ei avioliittoaietta, mutta sormukset tekevät kihlauksen. Mikäs siinä sitten. Ei se minua haittaa ja olkaa hyvät tähän tulkintaan, mutta nauramisen sijaan on hyvä itse edes tiedostaa, että määritelmä on ihan omanne.
Lain mukaan se menee "kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta keskenään, ovat kihlautuneet." Se ei puhu mistään kihlauksen määritelmästä eikä siitä, etteikö kihloissa voi olla vaan ihan keskenäisestä sopimuksesta. Lakia voi tulkita monesti eri tavalla ja oikeuslaitokset sen vuoksi antavat joskus eri tuomioita samasta asiasta. Mutta odotellaan niitä sanktioita nyt sitten lain rikkomisesta.
Tässä on jo juridinen ymmärrys huipussaan :)
Siteeraamasi lainkohta nimenomaan määrittelee, mitä kihlauksella juridisesti tarkoitetaan. Lisäksi siinä nimenomaan todetaan, että kihlaus on henkilöiden keskinäinen sopimus. Siis aivan päinvastoin kuin kirjoitat. Kihlaus on nimenomaan ja vain ko. henkilöiden keskinäinen sopimus avioliittoon menemisestä.
Lain tulkinnan osalta tämä on harvinaisen yksiselitteinen tapaus. Myöskään mitään sanktioita ei ole määritelty sille, että itse päätätte kutsua kihlaukseksi jotain ihan muuta (sikäli kun siihen ei liity mitään rikollista).
Kyllä se on juurikin noin kuten kirjoitat. Mutta se ei kiellä käyttämästä kihlausta myös siinä tapauksessa, että se ei johda avioliittoon tai mitä nyt henkilöt keskenään sopivatkin asian johdosta.
Eihän tässä mitään olla kieltämässä?
Paitsi osa on vakaasti sitä mieltä että, "ette siis ole kihloissa". Eli toisten näkemykset omasta suhteestaan kielletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Miksei vaan voida olla kimpassa ilman "kihlausta", jos ei ole aietta avioitua?
Sanoit sen itsekin: vaan kimpassa.... Kaikki eivät halua olla vaan kimpassa, vaan jotain enemmän.
Tämä on paradoksi. Pariskunnat jotka eivät välitä toisten mielipiteistä ja leikkivät kihloissa olemista (anteeksi, mutta sitä se on) ilman aikeitakaan mennä naimisiin miettivät kuitenkin näin. Reilusti kimpassa, tyttö- tai poikaystävänä tai avoliitossa oleminen ei riitä, vaan halutaan enemmän? Enemmän, eli tässä tapauksessa yhteisesti sidottu sopimus eli kihlaus, joka on enemmistön silmissä lupaus avioliitosta.
En tosiaan ymmärrä täällä esitettyjä tarinoita, joissa hankitaan sormuksia nimettömiin ja samassa henkäyksessä halveksitaan taustalla olevaa ajatusta avioliitosta. Miksei vaan olisi rehellisesti yhdessä ilman vakuutteluja ulkopuolisille (joiden mielipiteillä ei tosiaan ole väliä), että tosissaan tässä ollaan.
Mitä olen ketjua lukenut, niin vähemmistössä tuollaiset pohdinnat ovat. Enemmän on vain sen toistelua, kuinka ollaan kihloissa vaikka naimisiin ei aiota ja luettelointia, kuinka kauan kukin on ollut "kihloissa" tai kihloissa.
Tämä! Halutaan käyttää symbolia, joka edustaa tiettyä instituutiota, mutta samalla puheessa halveksitaan kyseistä instituutiota. Jos avioituminen on niin vanhanaikaista tai miten sitä nyt kritisoidaankaan, miksi halutaan käyttää siihen liitettyä symbolia? Jos ei usko tai arvosta avioliittoa instituutiona, miksi käyttää sormusta tai väittää olevansa kihloissa eli sopineensa avioliiton solmimisesta?
Koska kihlautuminen tässä tapauksessa tarkoittaa, että "jos menisin naimisiin, niin menisin juuri sinun kanssasi." Tässä, nyt voitte lopettaa ihmettelyn.
Jos jokainen voi keksiä oman määrittelynsä sanoille, sanat tyhjenevät eikä niitä ole mielekästä käyttää. Sinä voit itseksesi käyttää järjestelystänne ihan mitä tahansa nimitystä, mutta se ei ole kihlaus siinä mielessä, mitä sillä muiden kielenkäytössä tarkoitetaan. Ihan yhtä hyvin voisit kutsua sitä voikukaksi, se kuvaisi tilannetta aivan yhtä täsmällisesti kuin sana kihlaus.
Ehkä, jos olisi tarkoitus kasvattaa kukkamaa. Ymmärrän, että se harmittaa, mutta näin se nyt vaan menee. Kuusi voi tarkoittaa numeroa ja se voi tarkoittaa puuta. Kyllä näitä esimerkkejä löytyy.
Kerro toki, mikä minua harmittaa?
Kuusi on huono esimerkki, koska kuulijalle lienee selkeää asiayhteydestä, milloin puhutaan puulajista, milloin numerosta ja milloin taivaankappaleen nimeen on liitetty possessiivisuffiksi. Kun puhutaan parisuhteista ja ihmisten sopimuksista niistä, kihlaus tarkoittaa ihan samaan tapaan yhtä asiaa kuin kuusi tarkoittaa tiettyä asiaa kun puhutaan metsistä ja puulajeista. Kuusi ei siis tarkoita mitä tahansa havupuuta (tai mitä tahansa numeroa, jos sen haluaa ottaa vertauskuvaksi).
Mitä sä menetät jos et keskustelun kohdassa "olen kihloissa" tiedä onko pariskunta joskus menossa naimisiin vai ei? Hääkutsun menetyskö harmittaa?
Ei mua mikään harmita. Vilpittömästi vaan ihmettelen, miksi ihmiset menevät "kihloihin", jos eivät aio mennä naimisiin. Jokin syy sille on. Miten he ajattelevat tällaisen suhteen eroavan siitä, että eivät olisi "kihlautuneet" eli mikä sen "kihlautumisen" merkitys heille on. Jos siitä vielä kerrotaan muille tai pidetään "kihlasormusta" merkkinä, mitä suhteesta halutaan viestiä muille? Miten se "kihlautuminen" muuttaa suhdetta tai minkä muutoksen merkiksi "kihloihin" mennään?
No lakkaa ihmettelemästä, ei siinä sen kummempaa ole. Jatkossa muistat, että asioilla ja merkityksillä on ajan saatossa tapana muuttua. Se mikä on sulle merkityksellistä, on jollekin toiselle jotain muuta ja päinvastoin. Elämän suola on erilaiset ihmiset.
Ajattelet ehkä että otan tämän vakavammin tai henkilökohtaisemmin kuin oikeasti otan. Miksi pitäisi lakata ihmettelemästä? Jos sulle elämän suola on erilaiset ihmiset niin mulle se on erilaisten asioiden miettiminen ja ihmettely.
Tuo on totta, että asioiden merkitykset muuttuvat ja tuo aiempi ihmettelyni liittyy juuri siihen. Jos kihlauksen merkitys on yleisesti muuttumassa tai se on suuren ihmisjoukon mielestä muuttunut, niin millaiseksi se on muuttunut ja mitä sillä tarkoittavat ne, joiden mielestä se ei ole lupaus avioliitosta.
No, siihenkin on monesti täällä jo vastattu. Mutta ehkä tosiaan näitä pitkiä ketjuja tarvitaan tuomaan ymmärrystä maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Why kirjoitti:
Jokaisen parin itse päätettävissä. En ymmärrä miten jotakuta voi ärsyttää toisten ratkaisut millä ei ole oman elämän kannalta mitään merkitystä.
Naurattaa aina, kun joku kirjoittaa tänne, että "ette sitten ole kihloissa, vaan teillä on vain pelkät sormukset." Ihan kuin joku ulkopuolinen voi sen määrätä.
Ulkopuolinen lainsäätäjä määrää itse asiassa aika paljostakin ja se määrittelee kihlauksen toisin kuin sinä. Lain mukaan kihlaus on sopimus avioliitosta, eikä edellytä esim. sormuksia tai mitään ulkoista merkkiä. Sinä määrittelet toisin eli ei avioliittoaietta, mutta sormukset tekevät kihlauksen. Mikäs siinä sitten. Ei se minua haittaa ja olkaa hyvät tähän tulkintaan, mutta nauramisen sijaan on hyvä itse edes tiedostaa, että määritelmä on ihan omanne.
Lain mukaan se menee "kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta keskenään, ovat kihlautuneet." Se ei puhu mistään kihlauksen määritelmästä eikä siitä, etteikö kihloissa voi olla vaan ihan keskenäisestä sopimuksesta. Lakia voi tulkita monesti eri tavalla ja oikeuslaitokset sen vuoksi antavat joskus eri tuomioita samasta asiasta. Mutta odotellaan niitä sanktioita nyt sitten lain rikkomisesta.
Tässä on jo juridinen ymmärrys huipussaan :)
Siteeraamasi lainkohta nimenomaan määrittelee, mitä kihlauksella juridisesti tarkoitetaan. Lisäksi siinä nimenomaan todetaan, että kihlaus on henkilöiden keskinäinen sopimus. Siis aivan päinvastoin kuin kirjoitat. Kihlaus on nimenomaan ja vain ko. henkilöiden keskinäinen sopimus avioliittoon menemisestä.
Lain tulkinnan osalta tämä on harvinaisen yksiselitteinen tapaus. Myöskään mitään sanktioita ei ole määritelty sille, että itse päätätte kutsua kihlaukseksi jotain ihan muuta (sikäli kun siihen ei liity mitään rikollista).
Kyllä se on juurikin noin kuten kirjoitat. Mutta se ei kiellä käyttämästä kihlausta myös siinä tapauksessa, että se ei johda avioliittoon tai mitä nyt henkilöt keskenään sopivatkin asian johdosta.
Eihän tässä mitään olla kieltämässä?
Paitsi osa on vakaasti sitä mieltä että, "ette siis ole kihloissa". Eli toisten näkemykset omasta suhteestaan kielletään.
Sä sekoitat asioita. Mulle on ihan sama, miksi ihmiset suhteitaan nimittävät, mutta voin silti olla sitä mieltä, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja jos sitä ei ole, ei ole myöskään kihlausta. Laki ja moni muu tuntuu olevan samaa mieltä.
Ylipäätään on vähän outoa, että voisin tai haluaisin kieltää kenenkään näkemykset kihlauksesta. Tarkoitatko nyt kieltämistä sallimisen vastakohtana vai kiistämisenä?
Nykyään kihlauksella ei ole samaa statusta kuin ennen vanhaan. Silloin kihlaus oli lain mukaan lupaus avioliitosta, ja kihlauksen purkautuessa oli oikeus vaatia purkajalta korvaus aviolupauksen rikkomisesta.
Nyt kihlaus on vain keskinäinen juttu, ja kihloissa voi olla vaikka monen eri ihmisen kanssa yhtäaikaisesti. Tai olla naimisissa, ja kihloissa samalla jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Why kirjoitti:
Jokaisen parin itse päätettävissä. En ymmärrä miten jotakuta voi ärsyttää toisten ratkaisut millä ei ole oman elämän kannalta mitään merkitystä.
Naurattaa aina, kun joku kirjoittaa tänne, että "ette sitten ole kihloissa, vaan teillä on vain pelkät sormukset." Ihan kuin joku ulkopuolinen voi sen määrätä.
Ulkopuolinen lainsäätäjä määrää itse asiassa aika paljostakin ja se määrittelee kihlauksen toisin kuin sinä. Lain mukaan kihlaus on sopimus avioliitosta, eikä edellytä esim. sormuksia tai mitään ulkoista merkkiä. Sinä määrittelet toisin eli ei avioliittoaietta, mutta sormukset tekevät kihlauksen. Mikäs siinä sitten. Ei se minua haittaa ja olkaa hyvät tähän tulkintaan, mutta nauramisen sijaan on hyvä itse edes tiedostaa, että määritelmä on ihan omanne.
Lain mukaan se menee "kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta keskenään, ovat kihlautuneet." Se ei puhu mistään kihlauksen määritelmästä eikä siitä, etteikö kihloissa voi olla vaan ihan keskenäisestä sopimuksesta. Lakia voi tulkita monesti eri tavalla ja oikeuslaitokset sen vuoksi antavat joskus eri tuomioita samasta asiasta. Mutta odotellaan niitä sanktioita nyt sitten lain rikkomisesta.
Tässä on jo juridinen ymmärrys huipussaan :)
Siteeraamasi lainkohta nimenomaan määrittelee, mitä kihlauksella juridisesti tarkoitetaan. Lisäksi siinä nimenomaan todetaan, että kihlaus on henkilöiden keskinäinen sopimus. Siis aivan päinvastoin kuin kirjoitat. Kihlaus on nimenomaan ja vain ko. henkilöiden keskinäinen sopimus avioliittoon menemisestä.
Lain tulkinnan osalta tämä on harvinaisen yksiselitteinen tapaus. Myöskään mitään sanktioita ei ole määritelty sille, että itse päätätte kutsua kihlaukseksi jotain ihan muuta (sikäli kun siihen ei liity mitään rikollista).
Kyllä se on juurikin noin kuten kirjoitat. Mutta se ei kiellä käyttämästä kihlausta myös siinä tapauksessa, että se ei johda avioliittoon tai mitä nyt henkilöt keskenään sopivatkin asian johdosta.
Eihän tässä mitään olla kieltämässä?
Paitsi osa on vakaasti sitä mieltä että, "ette siis ole kihloissa". Eli toisten näkemykset omasta suhteestaan kielletään.
Sä sekoitat asioita. Mulle on ihan sama, miksi ihmiset suhteitaan nimittävät, mutta voin silti olla sitä mieltä, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja jos sitä ei ole, ei ole myöskään kihlausta. Laki ja moni muu tuntuu olevan samaa mieltä.
Ylipäätään on vähän outoa, että voisin tai haluaisin kieltää kenenkään näkemykset kihlauksesta. Tarkoitatko nyt kieltämistä sallimisen vastakohtana vai kiistämisenä?
Sä voit olla tosiaan tota mieltä ja suuri osa jotain muuta mieltä. Sanoinkin, että hyvä nämä pitkät ketjut, jotta ymmärrys kasvaa. Eiköhän tuokin vanhentunut laki jossain kohtaa poisteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole aietta mennä naimisiin, niin silloin kyseessä ei ole kihlaus. Pelkkä sormus ei kihlausta tee.
Missä näin lukee?
Kiinnostais kyllä nämä lakitekniset termit tästä kihlauksen määritelmästä, kun sitä täällä niin jankutetaan.
Avioliittolain 1 §
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Aina jaksaa hämmästyttää, että netistä löydetään ties ja mitä, mutta lakeja ei osata katsoa.
Tarkoitat varmaan "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Eli ei siis mitää uutta taivaan alla.
Eli missä kohtaa sanotaan, että kihlautua ei voi ilman avioaietta? Täällä kun nimenomaan huudettiin, että kihlaukselle on oma määritelmänsä. Ei ole, on vain kerrottu mitä tapahtuu, jos kaksi ihmistä haluaa naimisiin keskenään. Sitä ei kuitenkaan kukaan ole edes kieltänyt vaan on kerrottu, että kihlauksen käsite on laajentunut nykymuotoon.
No niin, rautalangasta.
"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
= eli on yhtä kuin
Kihlautuminen = kaksi henkilöä ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.
Ja tämä on siis laissa oleva määritelmä. Piste.
Jos itse kokee määritelmän toisin, se on sitten ihan oma subjektiivinen käsitys, jota yhteiskunta ei lain tasolla tunnista. Mitään estettä sille ei toki ole. Voinhan vaikka päättää kutsua pöytää tuoliksi tms., kannattaa vain sitten avata toisille, että tarkoittaa tuolilla toista kuin lähtökohtaisesti tarkoitetaan, ihan vaan väärinkäsitysten välttämiseksi.
Määritelmä on toki tuo, sitä ei kukaan kiistä, kuten on kerrottu. Missään ei kuitenkaan kielletä kihlautumasta ilman avioaietta. Piste.
Pöljä. Kieltääkö laki minua heittämästä ulostetta suuhusi? On siis sallittua? Missä asut?
Selkeesti sitä jo omasta suustasi ulos tulee, et tarvi minua siihen väliin enää.
Pusu pusi, harmittaako kun olit väärässä :D
Missäköhän kohtaa olin väärässä? Yleensä altavastaajat alkaa heittää kehiin kaikkea asiaan kuulumatonta.
Näköjään. Lopettaisit jo kun hävisit.
9§
Jos mies on maannut kihlattunsa ja kihlaus sittemmin puretaan, olkoon velvollinen suorittamaan kihlatulleen kohtuullisen hyvityksen, jollei tämä ole syypää kihlauksen purkautumiseen.
-
-Muuttaako kertojen määrä maksetavan korvauksen määrää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole aietta mennä naimisiin, niin silloin kyseessä ei ole kihlaus. Pelkkä sormus ei kihlausta tee.
Missä näin lukee?
Kiinnostais kyllä nämä lakitekniset termit tästä kihlauksen määritelmästä, kun sitä täällä niin jankutetaan.
Avioliittolain 1 §
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Aina jaksaa hämmästyttää, että netistä löydetään ties ja mitä, mutta lakeja ei osata katsoa.
Tarkoitat varmaan "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Eli ei siis mitää uutta taivaan alla.
Eli missä kohtaa sanotaan, että kihlautua ei voi ilman avioaietta? Täällä kun nimenomaan huudettiin, että kihlaukselle on oma määritelmänsä. Ei ole, on vain kerrottu mitä tapahtuu, jos kaksi ihmistä haluaa naimisiin keskenään. Sitä ei kuitenkaan kukaan ole edes kieltänyt vaan on kerrottu, että kihlauksen käsite on laajentunut nykymuotoon.
No niin, rautalangasta.
"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
= eli on yhtä kuin
Kihlautuminen = kaksi henkilöä ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.
Ja tämä on siis laissa oleva määritelmä. Piste.
Jos itse kokee määritelmän toisin, se on sitten ihan oma subjektiivinen käsitys, jota yhteiskunta ei lain tasolla tunnista. Mitään estettä sille ei toki ole. Voinhan vaikka päättää kutsua pöytää tuoliksi tms., kannattaa vain sitten avata toisille, että tarkoittaa tuolilla toista kuin lähtökohtaisesti tarkoitetaan, ihan vaan väärinkäsitysten välttämiseksi.
Määritelmä on toki tuo, sitä ei kukaan kiistä, kuten on kerrottu. Missään ei kuitenkaan kielletä kihlautumasta ilman avioaietta. Piste.
Pöljä. Kieltääkö laki minua heittämästä ulostetta suuhusi? On siis sallittua? Missä asut?
Selkeesti sitä jo omasta suustasi ulos tulee, et tarvi minua siihen väliin enää.
Pusu pusi, harmittaako kun olit väärässä :D
Missäköhän kohtaa olin väärässä? Yleensä altavastaajat alkaa heittää kehiin kaikkea asiaan kuulumatonta.
Näköjään. Lopettaisit jo kun hävisit.
Just just. Se ottaakin noin koville. *halaus*
Vierailija kirjoitti:
Nämä avioliiton vastustajat eivät todennäköisesti kuulu kirkkoon eivätkä ymmärrä tai tiedä kihlauksen ja avioliiton merkitystä. Ja kun oikein ylpeillään sillä miten ei olla kihloissa eikä naimisissa eikä varmasti mennä, niin he ovat varmastikin hyviä lakiasioissa ja tietävät perintökaaresta kaiken, että ovat osanneet varautua kanssa-asujan kuoleman varalle. Puoliso on avioliiton toinen osapuoli, ei kihlakumppani eikä avokumppani. Monelle voi tulla ja tuleekin yllätyksenä, kun asutaan pitkään toisen kanssa menemättä naimisiin, tekemättä testamenttia kuoleman varalle tai hoitamatta mitään lakiasioita, siinä jää kihla- tai avokumppani puille paljaille, jos/kun kuolleen kumppanin mahdolliset lapset tulevat sekoittamaan pakkaa. Kerron esimerkin sukulaisesta, joka oli kihloissa kumppaninsa kanssa 30 vuotta, kumppani (miespuolinen) kuoli yllättäen. Minkäänlaista keskinäistä testamenttia ei ollut tehty eikä omaisuutta eriytetty. Kuolleen lapset tulivat ottamaan omansa (mikä heidän oikeus), naispuolinen kumppani joutui puille paljaille, meni talo alta, kesämökki, auto. Hän joutui kuukauden sisällä hautajaisista muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon. Ei saanut mieskumppaninsa lapsilta edes sitä osaa minkä oli taloon laittanut, koska ei ollut minkäänlaista todistusta osoittaa, talo ja omaisuus oli miehen nimissä. Nämä ovat niitä asioita mitä nuoret eivät ajattele ja haluavat kivenkovaan perustella omia valintojaan julkisesti. Mutta avioliittolaki ja perintökaari on ne mitkä määrittävät ja niistä kannattaa ottaa selvää.
Erittäin hyvä teksti. Avoliitossa asumisessa ei ole mitään hävettävää tai noloa, mutta kunkin olisi hyvä miettiä, mitä seurauksia avioliiton solmimisella tai solmimatta jättämisellä on. Helposti luotetaan hyviin väleihin ja siihen, että esimerkiksi kuolemantapauksessa asiat kyllä saadaan sovittua. Avopuolisolla ei ole kuitenkaan perintökaaressa mitään roolia ilman testamenttia, jolloin omaisuus menee lähimmille sukulaisille. Monet tuntuvat luottavan siihen, että nämä perijät antavat perintönsä hyvää hyvyyttään tälle avoleskelle tai antavat tämän asua yhteisessä kodissa. Ei se niin vaan mene. Ihmiset ovat kuitenkin lähtökohtaisesti itsekkäitä, ja surun keskellä hyvätkin välit voivat kylmetä nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kihlauksella ei ole samaa statusta kuin ennen vanhaan. Silloin kihlaus oli lain mukaan lupaus avioliitosta, ja kihlauksen purkautuessa oli oikeus vaatia purkajalta korvaus aviolupauksen rikkomisesta.
Nyt kihlaus on vain keskinäinen juttu, ja kihloissa voi olla vaikka monen eri ihmisen kanssa yhtäaikaisesti. Tai olla naimisissa, ja kihloissa samalla jonkun toisen kanssa.
-
Mitä nyt laki sattuu sanomaan vallan muuta:
"6§
Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet."
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
---->kysymys ei ole mistää "statuksesta". Laki on yksiselitteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kihlauksella ei ole samaa statusta kuin ennen vanhaan. Silloin kihlaus oli lain mukaan lupaus avioliitosta, ja kihlauksen purkautuessa oli oikeus vaatia purkajalta korvaus aviolupauksen rikkomisesta.
Nyt kihlaus on vain keskinäinen juttu, ja kihloissa voi olla vaikka monen eri ihmisen kanssa yhtäaikaisesti. Tai olla naimisissa, ja kihloissa samalla jonkun toisen kanssa.-
Mitä nyt laki sattuu sanomaan vallan muuta:
"6§
Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet."
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
---->kysymys ei ole mistää "statuksesta". Laki on yksiselitteinen.
Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä avioliiton vastustajat eivät todennäköisesti kuulu kirkkoon eivätkä ymmärrä tai tiedä kihlauksen ja avioliiton merkitystä. Ja kun oikein ylpeillään sillä miten ei olla kihloissa eikä naimisissa eikä varmasti mennä, niin he ovat varmastikin hyviä lakiasioissa ja tietävät perintökaaresta kaiken, että ovat osanneet varautua kanssa-asujan kuoleman varalle. Puoliso on avioliiton toinen osapuoli, ei kihlakumppani eikä avokumppani. Monelle voi tulla ja tuleekin yllätyksenä, kun asutaan pitkään toisen kanssa menemättä naimisiin, tekemättä testamenttia kuoleman varalle tai hoitamatta mitään lakiasioita, siinä jää kihla- tai avokumppani puille paljaille, jos/kun kuolleen kumppanin mahdolliset lapset tulevat sekoittamaan pakkaa. Kerron esimerkin sukulaisesta, joka oli kihloissa kumppaninsa kanssa 30 vuotta, kumppani (miespuolinen) kuoli yllättäen. Minkäänlaista keskinäistä testamenttia ei ollut tehty eikä omaisuutta eriytetty. Kuolleen lapset tulivat ottamaan omansa (mikä heidän oikeus), naispuolinen kumppani joutui puille paljaille, meni talo alta, kesämökki, auto. Hän joutui kuukauden sisällä hautajaisista muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon. Ei saanut mieskumppaninsa lapsilta edes sitä osaa minkä oli taloon laittanut, koska ei ollut minkäänlaista todistusta osoittaa, talo ja omaisuus oli miehen nimissä. Nämä ovat niitä asioita mitä nuoret eivät ajattele ja haluavat kivenkovaan perustella omia valintojaan julkisesti. Mutta avioliittolaki ja perintökaari on ne mitkä määrittävät ja niistä kannattaa ottaa selvää.
Erittäin hyvä teksti. Avoliitossa asumisessa ei ole mitään hävettävää tai noloa, mutta kunkin olisi hyvä miettiä, mitä seurauksia avioliiton solmimisella tai solmimatta jättämisellä on. Helposti luotetaan hyviin väleihin ja siihen, että esimerkiksi kuolemantapauksessa asiat kyllä saadaan sovittua. Avopuolisolla ei ole kuitenkaan perintökaaressa mitään roolia ilman testamenttia, jolloin omaisuus menee lähimmille sukulaisille. Monet tuntuvat luottavan siihen, että nämä perijät antavat perintönsä hyvää hyvyyttään tälle avoleskelle tai antavat tämän asua yhteisessä kodissa. Ei se niin vaan mene. Ihmiset ovat kuitenkin lähtökohtaisesti itsekkäitä, ja surun keskellä hyvätkin välit voivat kylmetä nopeasti.
Meikäläisenkin äitipuoli luotti siihen mitä laki sanoo pitkään avoliitossa olleiden omaisuudesta. Sen siitä näki mitä lain pykälällä on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä avioliiton vastustajat eivät todennäköisesti kuulu kirkkoon eivätkä ymmärrä tai tiedä kihlauksen ja avioliiton merkitystä. Ja kun oikein ylpeillään sillä miten ei olla kihloissa eikä naimisissa eikä varmasti mennä, niin he ovat varmastikin hyviä lakiasioissa ja tietävät perintökaaresta kaiken, että ovat osanneet varautua kanssa-asujan kuoleman varalle. Puoliso on avioliiton toinen osapuoli, ei kihlakumppani eikä avokumppani. Monelle voi tulla ja tuleekin yllätyksenä, kun asutaan pitkään toisen kanssa menemättä naimisiin, tekemättä testamenttia kuoleman varalle tai hoitamatta mitään lakiasioita, siinä jää kihla- tai avokumppani puille paljaille, jos/kun kuolleen kumppanin mahdolliset lapset tulevat sekoittamaan pakkaa. Kerron esimerkin sukulaisesta, joka oli kihloissa kumppaninsa kanssa 30 vuotta, kumppani (miespuolinen) kuoli yllättäen. Minkäänlaista keskinäistä testamenttia ei ollut tehty eikä omaisuutta eriytetty. Kuolleen lapset tulivat ottamaan omansa (mikä heidän oikeus), naispuolinen kumppani joutui puille paljaille, meni talo alta, kesämökki, auto. Hän joutui kuukauden sisällä hautajaisista muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon. Ei saanut mieskumppaninsa lapsilta edes sitä osaa minkä oli taloon laittanut, koska ei ollut minkäänlaista todistusta osoittaa, talo ja omaisuus oli miehen nimissä. Nämä ovat niitä asioita mitä nuoret eivät ajattele ja haluavat kivenkovaan perustella omia valintojaan julkisesti. Mutta avioliittolaki ja perintökaari on ne mitkä määrittävät ja niistä kannattaa ottaa selvää.
Erittäin hyvä teksti. Avoliitossa asumisessa ei ole mitään hävettävää tai noloa, mutta kunkin olisi hyvä miettiä, mitä seurauksia avioliiton solmimisella tai solmimatta jättämisellä on. Helposti luotetaan hyviin väleihin ja siihen, että esimerkiksi kuolemantapauksessa asiat kyllä saadaan sovittua. Avopuolisolla ei ole kuitenkaan perintökaaressa mitään roolia ilman testamenttia, jolloin omaisuus menee lähimmille sukulaisille. Monet tuntuvat luottavan siihen, että nämä perijät antavat perintönsä hyvää hyvyyttään tälle avoleskelle tai antavat tämän asua yhteisessä kodissa. Ei se niin vaan mene. Ihmiset ovat kuitenkin lähtökohtaisesti itsekkäitä, ja surun keskellä hyvätkin välit voivat kylmetä nopeasti.
Meikäläisenkin äitipuoli luotti siihen mitä laki sanoo pitkään avoliitossa olleiden omaisuudesta. Sen siitä näki mitä lain pykälällä on merkitystä.
MIkä pykälä? Eihän laissa avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta puhuta avoliiton kestosta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä avioliiton vastustajat eivät todennäköisesti kuulu kirkkoon eivätkä ymmärrä tai tiedä kihlauksen ja avioliiton merkitystä. Ja kun oikein ylpeillään sillä miten ei olla kihloissa eikä naimisissa eikä varmasti mennä, niin he ovat varmastikin hyviä lakiasioissa ja tietävät perintökaaresta kaiken, että ovat osanneet varautua kanssa-asujan kuoleman varalle. Puoliso on avioliiton toinen osapuoli, ei kihlakumppani eikä avokumppani. Monelle voi tulla ja tuleekin yllätyksenä, kun asutaan pitkään toisen kanssa menemättä naimisiin, tekemättä testamenttia kuoleman varalle tai hoitamatta mitään lakiasioita, siinä jää kihla- tai avokumppani puille paljaille, jos/kun kuolleen kumppanin mahdolliset lapset tulevat sekoittamaan pakkaa. Kerron esimerkin sukulaisesta, joka oli kihloissa kumppaninsa kanssa 30 vuotta, kumppani (miespuolinen) kuoli yllättäen. Minkäänlaista keskinäistä testamenttia ei ollut tehty eikä omaisuutta eriytetty. Kuolleen lapset tulivat ottamaan omansa (mikä heidän oikeus), naispuolinen kumppani joutui puille paljaille, meni talo alta, kesämökki, auto. Hän joutui kuukauden sisällä hautajaisista muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon. Ei saanut mieskumppaninsa lapsilta edes sitä osaa minkä oli taloon laittanut, koska ei ollut minkäänlaista todistusta osoittaa, talo ja omaisuus oli miehen nimissä. Nämä ovat niitä asioita mitä nuoret eivät ajattele ja haluavat kivenkovaan perustella omia valintojaan julkisesti. Mutta avioliittolaki ja perintökaari on ne mitkä määrittävät ja niistä kannattaa ottaa selvää.
Erittäin hyvä teksti. Avoliitossa asumisessa ei ole mitään hävettävää tai noloa, mutta kunkin olisi hyvä miettiä, mitä seurauksia avioliiton solmimisella tai solmimatta jättämisellä on. Helposti luotetaan hyviin väleihin ja siihen, että esimerkiksi kuolemantapauksessa asiat kyllä saadaan sovittua. Avopuolisolla ei ole kuitenkaan perintökaaressa mitään roolia ilman testamenttia, jolloin omaisuus menee lähimmille sukulaisille. Monet tuntuvat luottavan siihen, että nämä perijät antavat perintönsä hyvää hyvyyttään tälle avoleskelle tai antavat tämän asua yhteisessä kodissa. Ei se niin vaan mene. Ihmiset ovat kuitenkin lähtökohtaisesti itsekkäitä, ja surun keskellä hyvätkin välit voivat kylmetä nopeasti.
Meikäläisenkin äitipuoli luotti siihen mitä laki sanoo pitkään avoliitossa olleiden omaisuudesta. Sen siitä näki mitä lain pykälällä on merkitystä.
MIkä pykälä? Eihän laissa avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta puhuta avoliiton kestosta mitään.
Tarkennan, että viiden vuoden aikarajan jälkeen avoliiton kesto ei vaikuta omaisuuden erotteluun.
No lakkaa ihmettelemästä, ei siinä sen kummempaa ole. Jatkossa muistat, että asioilla ja merkityksillä on ajan saatossa tapana muuttua. Se mikä on sulle merkityksellistä, on jollekin toiselle jotain muuta ja päinvastoin. Elämän suola on erilaiset ihmiset.