Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen laki kylläkin määrittelee mikä kihlaus on. Avioliittolain 2. luku pykälä 6. "Mies ja nainen jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet".
Lain mukaan pariskunta joka on kihloissa ilman aihetta mennä naimisiin ei siis ole lain silmissä kihlapari.
Pariskunta joka on päättänyt vihkipäivänsä on lain mukaan kihloissa vaikka eivät olisi edes keskenään puhuneet kihloihin menemisestä.Ok, ovat kihloissa, mutta eihän tuo poissulje, että muitakin ihmisiä voi olla kihlautuneina. Esimerkiksi miespareja, naispareja, muunsukupuolisia tai ihan sitten vaan ihmisiä, jotka eivät halua avioitua.
Joo, huomasin itsekin että avioliittolakia pitäisi päivittää samaa sukupuolta olevien parien osalta kun kirjoitin edellistä kommenttiani.
Ei tarvitse päivittää muuta kuin mammojen laki-informatiikan taitoja. Kävit varmaan Finlexissä, niin valitse sieltä avioliittolain ajantasainen versio eikä sitä 1920-luvulta peräisin olevaa alkuperäistä säädöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko edes mennä kihloihin ilman, että on sopinut naimisiinmenosta?
Ei voi. Jos menee niin se on joku leikki- tai valekihlaus. Suomen laki määrittelee kihlauksen, katso tuolta yksi aikaisempi kommentti.
Tuolla lailla ei ole käytännössä enää mitään merkitystä. Raastuvassako ratkaistaan, kun toinen sanoo heidän olevan kihloissa, mutta toinen väittää, että he vain puhuvat, että jossain vaiheessa mennään naimisiin?
Hahhahhaa! Naurattaa nämä kommentoijat jotka laittavat alanuolia Suomen lakia vastaan. Näissä ketjuissa on usein ihmisiä jotka pullikoivat lakia, maantiedettä tai vaikkapa hyvin dokumentoituja historiallisia tapahtumia vastaan. Alanuolia ropisee. Näyttävät oman typeryytensä.
Rakastaa voi myös ilman papin tai tuomarin aamenta!!! Näin meillä! Jos joku ei siitä pidä niin se ei ole onneksi meidän rakkaudesta pois.
Mentiin suoraan naimisiin parin kk tuttavuuden kuluttua. Oltiin jo kypsässä iässä ja toista avioliittoa.
Haluan naimisiin. Ei ole itsetunnostani kiinni. Sitä on ns riittävästi. On miehen ryhdistä kiinni. En halua vetelää lällyä, joka ei osaa päättää tai kantaa sitoutumista tai vastuuta. Jokainen tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Mikä tuon idea on? Siis että kannetaan sormuksia nimettömissä?
En ole alkuperäinen vastaaja, eikä mulla ole sormusta nimettömässä.
Se on kuitenkin monesti tapa kertoa, että pari on sitoutunut toisiinsa, vaikka ei aio naimisiin mennä. Kaikkien kannalta avioliitto ei välttämättä ole niin hyvä diili. Esim. mulla on kaksi alaikäistä lasta, joiden haluan jatkossakin perivän. Avioliitosta ei täten olisi mitään muuta kuin haittaa.
Ymmärrän kyllä että voi tehdä avioehdon, mutta miksi edes mennä naimisiin kun kyse on ennenkaikkea juridisesta sopimuksesta. Sormus nimettömässä ajaa sen symbolisen merkityksen ihan yhtä hyvin.
Kenelle se kerrotaan ja miksi? Toisilleen? Mihin siinä tarvitaan sormusta? Ympäristölle? Miksi se on tärkeää kertoa ympäröiville ihmisille?
En itse mene nykyisen puolisoni kanssa naimisiin, meistä kumpikaan ei koe sille tarvetta. JOS kuitenkin tulisi vaikka joku lakimuutos, jonka takia meidän kannattaisi muuttaa mieltämme ja sopisimme avioliitosta eli menisimme kihloihin, niin ei meistä kumpikaan sen merkkinä kantaisi sormusta. Ei edes avioliiton merkkinä. Koska ei se minulle ilmaise sitoutumista miestäni kohtaan, että kannan korua. Sitoutuminen lähtee ihan muista asioista.
Niin sinä ajattelit noin, ja se on ihan ok. Yritin tuoda esille sitä näkökulmaa, että sormus sormessa ilmaisee monelle sitä että henkilö on varattu ja sitoutunut kumppaniinsa. Ei ole kyse mistään mustasukkaisuudesta, vaan siitä että "kihlautumalla" näytetään muillekin että ollaan pariskunta.
Olen seurustellut kohta 4v, enkä ole menossa kihloihin. En myöskään aio koskaan enää mennä naimisiin, kertaalleen olen eronnut. Voisin kenties harkita meneväni "ikikihloihin" seurustelukumppanini kanssa, ihan vaan juhlistaaksemme kahdestaan seurusteluamme.
Mutta todellakin avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus, ja sormusten vaihtaminen ei välttämättä tarkoita nykyisin kaikille enää lupausta avioliitosta. Kyse on siitä mitä pari asiasta sopii keskenään. Miksi se jotenkin haittaa muita, jos jotkut ovat vaihtaneet sormuksia aikomatta mennä naimisiin?
Mihinkä kipupisteeseen tämä triggeröinti osuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen laki kylläkin määrittelee mikä kihlaus on. Avioliittolain 2. luku pykälä 6. "Mies ja nainen jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet".
Lain mukaan pariskunta joka on kihloissa ilman aihetta mennä naimisiin ei siis ole lain silmissä kihlapari.
Pariskunta joka on päättänyt vihkipäivänsä on lain mukaan kihloissa vaikka eivät olisi edes keskenään puhuneet kihloihin menemisestä.Ok, ovat kihloissa, mutta eihän tuo poissulje, että muitakin ihmisiä voi olla kihlautuneina. Esimerkiksi miespareja, naispareja, muunsukupuolisia tai ihan sitten vaan ihmisiä, jotka eivät halua avioitua.
Joo, huomasin itsekin että avioliittolakia pitäisi päivittää samaa sukupuolta olevien parien osalta kun kirjoitin edellistä kommenttiani.
Ei tarvitse päivittää muuta kuin mammojen laki-informatiikan taitoja. Kävit varmaan Finlexissä, niin valitse sieltä avioliittolain ajantasainen versio eikä sitä 1920-luvulta peräisin olevaa alkuperäistä säädöstä.
En käynyt Finlexissä vaan laki.fi. Mistä sitten löytää ajantasaisemman version?
Mä näen sen niin, että sillä sanotaan että tämän ihmisen kanssa voin ja haluan elää elämäni loppuun asti, se on merkki sitoutumisesta.
Miksi sitä sormusta ei saisi pitää vaikka ei menisikään naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Mikä tuon idea on? Siis että kannetaan sormuksia nimettömissä?
En ole alkuperäinen vastaaja, eikä mulla ole sormusta nimettömässä.
Se on kuitenkin monesti tapa kertoa, että pari on sitoutunut toisiinsa, vaikka ei aio naimisiin mennä. Kaikkien kannalta avioliitto ei välttämättä ole niin hyvä diili. Esim. mulla on kaksi alaikäistä lasta, joiden haluan jatkossakin perivän. Avioliitosta ei täten olisi mitään muuta kuin haittaa.
Ymmärrän kyllä että voi tehdä avioehdon, mutta miksi edes mennä naimisiin kun kyse on ennenkaikkea juridisesta sopimuksesta. Sormus nimettömässä ajaa sen symbolisen merkityksen ihan yhtä hyvin.
Kenelle se kerrotaan ja miksi? Toisilleen? Mihin siinä tarvitaan sormusta? Ympäristölle? Miksi se on tärkeää kertoa ympäröiville ihmisille?
En itse mene nykyisen puolisoni kanssa naimisiin, meistä kumpikaan ei koe sille tarvetta. JOS kuitenkin tulisi vaikka joku lakimuutos, jonka takia meidän kannattaisi muuttaa mieltämme ja sopisimme avioliitosta eli menisimme kihloihin, niin ei meistä kumpikaan sen merkkinä kantaisi sormusta. Ei edes avioliiton merkkinä. Koska ei se minulle ilmaise sitoutumista miestäni kohtaan, että kannan korua. Sitoutuminen lähtee ihan muista asioista.
Niin sinä ajattelit noin, ja se on ihan ok. Yritin tuoda esille sitä näkökulmaa, että sormus sormessa ilmaisee monelle sitä että henkilö on varattu ja sitoutunut kumppaniinsa. Ei ole kyse mistään mustasukkaisuudesta, vaan siitä että "kihlautumalla" näytetään muillekin että ollaan pariskunta.
Olen seurustellut kohta 4v, enkä ole menossa kihloihin. En myöskään aio koskaan enää mennä naimisiin, kertaalleen olen eronnut. Voisin kenties harkita meneväni "ikikihloihin" seurustelukumppanini kanssa, ihan vaan juhlistaaksemme kahdestaan seurusteluamme.
Mutta todellakin avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus, ja sormusten vaihtaminen ei välttämättä tarkoita nykyisin kaikille enää lupausta avioliitosta. Kyse on siitä mitä pari asiasta sopii keskenään. Miksi se jotenkin haittaa muita, jos jotkut ovat vaihtaneet sormuksia aikomatta mennä naimisiin?
Mihinkä kipupisteeseen tämä triggeröinti osuu?
Omalta osaltani se osuu siihen "kipupisteeseen" että käsitteitä yritetään muuttaa tarkoittamaan asioita, joita ne eivät tarkoita. Kuulun siihen kuppikuntaan, jonka mielestä kihlaus tarkoittaa sopimusta avioliitosta. Muut kihlaukset ovat ns. teinikihlauksia riippumatta kihlautujien iästä.
Ja siksi yritän ymmärtää, mitä sellainen teinikihlaus kihlautujille tarkoittaa. Yksi osa siitä on tuo tarve kertoa ympäristölle olevansa kihloissa. Yritän ymmärtää, mitä tarvetta se palvelee.
Vierailija kirjoitti:
Mä näen sen niin, että sillä sanotaan että tämän ihmisen kanssa voin ja haluan elää elämäni loppuun asti, se on merkki sitoutumisesta.
Miksi sitä sormusta ei saisi pitää vaikka ei menisikään naimisiin?
Uskonnolliset yhdyskunnat roikkuvat kynsin hampain kiinni halussaan määrittää ihmisten suhteita ja seksuaalisuutta.
"Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”."
Hah, mua on kosinut kolme miestä kuukauden sisällä seurustelun aloittamisesta. Yhdelle vastasin kyllä ja kummallakin oli sormukset.
Kyllä musta ainakin on tuntunut, että mies on aina ollut se, joka haluaa ns sitouttaa toisen ja edetä nopeammin. Heille on ollut jotenkin tosi tärkeää määritellä suhde ja mihin se on menossa.
Vai onko nää vaan niitä itsestään epävarmoja tapauksia sit? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä naimisiin menemättä kihloihin? Kihloihin meneminenhän on lupaus tai sopimus naimisiinmenosta. Yhtäkkiä eksytään sattumalta papin eteen ja sanotaan tahdon?
Pappismiehet ja poppamiehet eivät enää määritä ihmisten parisuhteita. Kihloihin saa mennä, jos haluaa.
Kihloihin saa mennä jos haluaa - naimisiin.
Ilman avioliittoaietta ei ole mahdollista olla kihloissa. Kissaansa voi kutsua koiraksi, mutta ei se elikko lajia tällä tavalla muuta.
Harmi että sinua ei ole kosittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Mikä tuon idea on? Siis että kannetaan sormuksia nimettömissä?
En ole alkuperäinen vastaaja, eikä mulla ole sormusta nimettömässä.
Se on kuitenkin monesti tapa kertoa, että pari on sitoutunut toisiinsa, vaikka ei aio naimisiin mennä. Kaikkien kannalta avioliitto ei välttämättä ole niin hyvä diili. Esim. mulla on kaksi alaikäistä lasta, joiden haluan jatkossakin perivän. Avioliitosta ei täten olisi mitään muuta kuin haittaa.
Ymmärrän kyllä että voi tehdä avioehdon, mutta miksi edes mennä naimisiin kun kyse on ennenkaikkea juridisesta sopimuksesta. Sormus nimettömässä ajaa sen symbolisen merkityksen ihan yhtä hyvin.
Kenelle se kerrotaan ja miksi? Toisilleen? Mihin siinä tarvitaan sormusta? Ympäristölle? Miksi se on tärkeää kertoa ympäröiville ihmisille?
En itse mene nykyisen puolisoni kanssa naimisiin, meistä kumpikaan ei koe sille tarvetta. JOS kuitenkin tulisi vaikka joku lakimuutos, jonka takia meidän kannattaisi muuttaa mieltämme ja sopisimme avioliitosta eli menisimme kihloihin, niin ei meistä kumpikaan sen merkkinä kantaisi sormusta. Ei edes avioliiton merkkinä. Koska ei se minulle ilmaise sitoutumista miestäni kohtaan, että kannan korua. Sitoutuminen lähtee ihan muista asioista.
Niin sinä ajattelit noin, ja se on ihan ok. Yritin tuoda esille sitä näkökulmaa, että sormus sormessa ilmaisee monelle sitä että henkilö on varattu ja sitoutunut kumppaniinsa. Ei ole kyse mistään mustasukkaisuudesta, vaan siitä että "kihlautumalla" näytetään muillekin että ollaan pariskunta.
Olen seurustellut kohta 4v, enkä ole menossa kihloihin. En myöskään aio koskaan enää mennä naimisiin, kertaalleen olen eronnut. Voisin kenties harkita meneväni "ikikihloihin" seurustelukumppanini kanssa, ihan vaan juhlistaaksemme kahdestaan seurusteluamme.
Mutta todellakin avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus, ja sormusten vaihtaminen ei välttämättä tarkoita nykyisin kaikille enää lupausta avioliitosta. Kyse on siitä mitä pari asiasta sopii keskenään. Miksi se jotenkin haittaa muita, jos jotkut ovat vaihtaneet sormuksia aikomatta mennä naimisiin?
Mihinkä kipupisteeseen tämä triggeröinti osuu?
Omalta osaltani se osuu siihen "kipupisteeseen" että käsitteitä yritetään muuttaa tarkoittamaan asioita, joita ne eivät tarkoita. Kuulun siihen kuppikuntaan, jonka mielestä kihlaus tarkoittaa sopimusta avioliitosta. Muut kihlaukset ovat ns. teinikihlauksia riippumatta kihlautujien iästä.
Ja siksi yritän ymmärtää, mitä sellainen teinikihlaus kihlautujille tarkoittaa. Yksi osa siitä on tuo tarve kertoa ympäristölle olevansa kihloissa. Yritän ymmärtää, mitä tarvetta se palvelee.
Entäpä jos pariskunta vaihtaa sormuksia vaikka 13. päivän kunniaksi, eikä siksi että ovat kihloissa? Sulle tuntuu olevan kovin tärkeää se että perinteitä kuitenkin noudatetaan, eikä sormuksia vaihdeta vaikka lupaukseksi siitä, että jääkaapissa olevat ruoat ovat yhteisiä.
Sormuksillehan voi antaa ihan minkä symboliarvon tahansa, mutta sinua kuitenkin kiukuttaa se että joillakin jotka eivät noudata sun käsitystä elämästä, on sormukset sormissaan? Et aio itse käyttää sormusta kihlautuessa tai naimisiin mennessä, mutta sua haittaa jos joku käyttää niitä muusta syystä?
Vierailija kirjoitti:
Hahhahhaa! Naurattaa nämä kommentoijat jotka laittavat alanuolia Suomen lakia vastaan. Näissä ketjuissa on usein ihmisiä jotka pullikoivat lakia, maantiedettä tai vaikkapa hyvin dokumentoituja historiallisia tapahtumia vastaan. Alanuolia ropisee. Näyttävät oman typeryytensä.
Kerro sitten edes joku oikeus, velvollisuus, rangaistus tai mikä vaan, joka liittyy kihlaukseen oikeudellisesti? Pelkkä maininta, että silloin on sovittu naimisiinmenosta ei nyt riitä, siitähän ei jää mitään todistusta, että näin on sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Isäni on mennyt vanhemmalla iällä kihloihin. Molemmilla yksi avioliitto takana ja aikuisia lapsia useampi. Eivät halunneet enää sotkea perintöasioita, kun lähellä eläkeikää toisensa löytäneet, mutta halusivat kihlat sitoutumisen merkiksi. Minusta tuossa tilanteessa järkiratkaisu.
Just tämmöstä en ymmärrä. Ei ne perintöasiat naimisiinmenosta sotkeudu,lapset perivät vanhempansa joka tapauksessa. Tuo on niin yleistä, että kihloilla muka sitoudutaan. Tiedän tapauksia.
Olis karsea olla iäkäs kihlattu, joka ei avioliittoon kelpaa, joutuis elämään "synnissä". Kenenkään perinnöstä en ole kiinnostunut kuten en nuorenakaan, ja avioehto on itsestäänselvyys, niin kuin ollut aina.
Mä olen 2 kertaa ollut kihloissa, mutten koskaan naimisissa. Ekan kerran menin kihloihin 16-vuotiaana, kun mun eka poikkis kosaisi mua. Se kesti jopa 2kk. Onneksi oli halvat rihkamasormukset. Toisen kerran menin kihloihin 20-vuotiaana 5kk:n seurustelun jälkeen. Tarkoituksena ei ollut mennä naimisiin, haluttiin vaan hienoilla sormuksilla kihloihin. 4 vuoden päästä erottiin.
Nyt 11 vuotta suhdetta takana, 2 yhteistä lasta eikä ole missään kohtaa ollut edes puhetta kihloista tai naimisiinmenosta. Jotenkin nuorena se kihloihin meneminen oli hieno asia, avioliitto taas kaukainen ajatus. Nyt laitan sormuksen sormeen vain, jos menen naimisiin, kihlasormusta en edes enää haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Mikä tuon idea on? Siis että kannetaan sormuksia nimettömissä?
En ole alkuperäinen vastaaja, eikä mulla ole sormusta nimettömässä.
Se on kuitenkin monesti tapa kertoa, että pari on sitoutunut toisiinsa, vaikka ei aio naimisiin mennä. Kaikkien kannalta avioliitto ei välttämättä ole niin hyvä diili. Esim. mulla on kaksi alaikäistä lasta, joiden haluan jatkossakin perivän. Avioliitosta ei täten olisi mitään muuta kuin haittaa.
Ymmärrän kyllä että voi tehdä avioehdon, mutta miksi edes mennä naimisiin kun kyse on ennenkaikkea juridisesta sopimuksesta. Sormus nimettömässä ajaa sen symbolisen merkityksen ihan yhtä hyvin.
Kenelle se kerrotaan ja miksi? Toisilleen? Mihin siinä tarvitaan sormusta? Ympäristölle? Miksi se on tärkeää kertoa ympäröiville ihmisille?
En itse mene nykyisen puolisoni kanssa naimisiin, meistä kumpikaan ei koe sille tarvetta. JOS kuitenkin tulisi vaikka joku lakimuutos, jonka takia meidän kannattaisi muuttaa mieltämme ja sopisimme avioliitosta eli menisimme kihloihin, niin ei meistä kumpikaan sen merkkinä kantaisi sormusta. Ei edes avioliiton merkkinä. Koska ei se minulle ilmaise sitoutumista miestäni kohtaan, että kannan korua. Sitoutuminen lähtee ihan muista asioista.
Niin sinä ajattelit noin, ja se on ihan ok. Yritin tuoda esille sitä näkökulmaa, että sormus sormessa ilmaisee monelle sitä että henkilö on varattu ja sitoutunut kumppaniinsa. Ei ole kyse mistään mustasukkaisuudesta, vaan siitä että "kihlautumalla" näytetään muillekin että ollaan pariskunta.
Olen seurustellut kohta 4v, enkä ole menossa kihloihin. En myöskään aio koskaan enää mennä naimisiin, kertaalleen olen eronnut. Voisin kenties harkita meneväni "ikikihloihin" seurustelukumppanini kanssa, ihan vaan juhlistaaksemme kahdestaan seurusteluamme.
Mutta todellakin avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus, ja sormusten vaihtaminen ei välttämättä tarkoita nykyisin kaikille enää lupausta avioliitosta. Kyse on siitä mitä pari asiasta sopii keskenään. Miksi se jotenkin haittaa muita, jos jotkut ovat vaihtaneet sormuksia aikomatta mennä naimisiin?
Mihinkä kipupisteeseen tämä triggeröinti osuu?
Kyseessä ei ole "kipupiste" muuta kuin ehkä sinulla. Kyseessä on se asia, että kommunikaatio on mahdotonta jos jokainen päättää tahollaan sanojen merkityksen. Kihlautuminen tarkoittaa aikomusta solmia avioliitto. Tuntui se sinusta miten kurjalta tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä naimisiin menemättä kihloihin? Kihloihin meneminenhän on lupaus tai sopimus naimisiinmenosta. Yhtäkkiä eksytään sattumalta papin eteen ja sanotaan tahdon?
Pappismiehet ja poppamiehet eivät enää määritä ihmisten parisuhteita. Kihloihin saa mennä, jos haluaa.
Kihloihin saa mennä jos haluaa - naimisiin.
Ilman avioliittoaietta ei ole mahdollista olla kihloissa. Kissaansa voi kutsua koiraksi, mutta ei se elikko lajia tällä tavalla muuta.
Harmi että sinua ei ole kosittu.
Kihloihin meneminen ei edellytä kosimista.
Putintrollit vauhdissa… kihlautuminen on miehen ja naisen välinen asia, ja jos naista ei ole kosittu, se on ilmeisesti jonkinlainen häpeä. Nämä jutut ovat niin kaukana länsimaalaisesta arjesta, että nyt ei oikein taida provoilu ottaa tulta alleen.
Kenelle se kerrotaan ja miksi? Toisilleen? Mihin siinä tarvitaan sormusta? Ympäristölle? Miksi se on tärkeää kertoa ympäröiville ihmisille?
En itse mene nykyisen puolisoni kanssa naimisiin, meistä kumpikaan ei koe sille tarvetta. JOS kuitenkin tulisi vaikka joku lakimuutos, jonka takia meidän kannattaisi muuttaa mieltämme ja sopisimme avioliitosta eli menisimme kihloihin, niin ei meistä kumpikaan sen merkkinä kantaisi sormusta. Ei edes avioliiton merkkinä. Koska ei se minulle ilmaise sitoutumista miestäni kohtaan, että kannan korua. Sitoutuminen lähtee ihan muista asioista.