Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on sopimus naimisiinmenosta, ei mitään muuta. Jos ei ole tästä sopinut, ei mitkään sormukset tms. tarkoita, että olisi kihloissa.
Totta ja sopimus naimisiin menosta voi olla että ei mee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on sopimus naimisiinmenosta, ei mitään muuta. Jos ei ole tästä sopinut, ei mitkään sormukset tms. tarkoita, että olisi kihloissa.
Totta ja sopimus naimisiin menosta voi olla että ei mee.
:D 1/5 koska hymähdin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Olen eri, mutta mielestäni oikein hyvä esimerkki.
En tiedä onko vastaavasti muita sopimuksia, joissa sille vaiheelle kun sopimus on vasta luvattu tehdä, on oma nimi. Mutta kuvitellaan että kertoisit olevasi jonkun talon tuleva omistaja, muttet aio kuitenkaan allekirjoittaa sopimusta asuntokaupoista. Miltähän tällainen kuulostaisi? Joku ihmettelisi että miten tuo on mahdollista ja sinä olisit loukkaantunut.
Eli siis vuokraisin sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Olen eri, mutta mielestäni oikein hyvä esimerkki.
En tiedä onko vastaavasti muita sopimuksia, joissa sille vaiheelle kun sopimus on vasta luvattu tehdä, on oma nimi. Mutta kuvitellaan että kertoisit olevasi jonkun talon tuleva omistaja, muttet aio kuitenkaan allekirjoittaa sopimusta asuntokaupoista. Miltähän tällainen kuulostaisi? Joku ihmettelisi että miten tuo on mahdollista ja sinä olisit loukkaantunut.
Eli siis vuokraisin sen?
Esimerkin kannalta on ihan sama vuokraisitko vai et. (vuokralainen ei ole omistaja)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Ketkä te? Minä keksin tuon ihan itse. Tarkoitus oli esittää, miten älyttömältä tuollainen ollaanpas-eipäsolla-aiotaanpas-eikäaiotakaan kuulostaa. Ja toinen tarkoitus oli saada tuo hönö pois pahanteosta siksi aikaa, kun hän ihmettelee analogian osasia ja niiden yhteensopivuutta. Vai sinäkö tuo hönö olet? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Ketkä te? Minä keksin tuon ihan itse. Tarkoitus oli esittää, miten älyttömältä tuollainen ollaanpas-eipäsolla-aiotaanpas-eikäaiotakaan kuulostaa. Ja toinen tarkoitus oli saada tuo hönö pois pahanteosta siksi aikaa, kun hän ihmettelee analogian osasia ja niiden yhteensopivuutta. Vai sinäkö tuo hönö olet? :D
Hönö löytyy peilistäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Ketkä te? Minä keksin tuon ihan itse. Tarkoitus oli esittää, miten älyttömältä tuollainen ollaanpas-eipäsolla-aiotaanpas-eikäaiotakaan kuulostaa. Ja toinen tarkoitus oli saada tuo hönö pois pahanteosta siksi aikaa, kun hän ihmettelee analogian osasia ja niiden yhteensopivuutta. Vai sinäkö tuo hönö olet? :D
Hönö löytyy peilistäs.
Ahaa, lisää yksinkertaisia ihmisiä. Tehdäänpä helpommaksi.
Mitäs ajattelet siitä, että yläkoululainen ostaa ylioppilaslakin ja pitää ylioppilasjuhlat, vaikkei ole edes aikeissa mennä lukioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta.
Oli. Nykyään, tässä muuttuneessa maailmassa, sillä on eri merkitys.
Eihän ole. Älä yritä. Se on mukakihlaus, jos ei ole aietta mennä naimisiin.
Ihanaa, nyt mä tiedän että kaikki homoparitkin on vaan mukanaimisissa.
Onko sinulla aivoissa jokin toimintahäiriö?
Täällähän väitetään että kun naimisiin menosta sovitaan niin mennään kihloihin eikä naimisiin voi mennä ilman kihlausta ja sitten vedotaan tuohon lakipykälään. Joten älkää nyt alkaako perumaan puheitanne.
Mihinkään lakipykälään ei ole vedottu. Kihlauksen määritelmä on mikä se on. Sen merkitys ei ole muuttunut vaikka kuinka poljet jalkaa itkua tuhertaen. Sinä yrität olla kihloissa määritelmän ulkopuolella. Se on mukakihlaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo erikoista, että kihloissa voidaan olla, mutta avioliitto on kuitenkin liian iso askel otettavaksi. Se kuitenkin vaatii vain maistraatissa käynnin. Sen sijaan hankitaan yhteinen asunto ja lapsia, ilmeisesti nämä koetaan vähemmän sitoviksi. En tuomitse kenenkään valintoja, koen vain logiikan huvittavaksi :)
Mistä sinä tiedät jätetäänkö avioliitto väliin siksi että se on liian iso askel otettavaksi, vai jostain muusta syystä? Itse esimerkiksi en näe mitään syytä mennä naimisiin mutta sormukset on jees.
Siinä tapauksessa ette ole kihloissa. :D
Niin me vaan kuitenkin ollaan. :) Maailma muuttuu, eskoseni.
Ei, ette ole. Joillekin sanoille on olemassa määritelmät. Teillä ei myöskään ole hevosta, vaikka päättäisitte että koiranne on hevonen.
Ja ajan myötä sanat ja merkitykset muuttuvat.
Jotkut sanat on ihan virallisesti määritelty laissa.
Mutta kerrohan, mitä kihlauksen haluaisit tarkoittavan? Sitä että on sormus sormessa? Ja kihlauksella ei ole mitään käytännön merkitystä?
Ei mulla ole mitään tahtoa tässä asiassa. Niin paljon muiden suhdekuviot eivät itseäni kiinnosta. Minulle ja miehelleni se tarkoittaa julkista sitoutumista ja näkyvien symbolien kantamista. Jollekin muulle jotain muuta. Ei herätä tunteita.
Sama meillä. Sormukset nimettömissä, mutta enemmän tarkoittaa myös meillä sitoutumista toiseen tositarkoituksella. Tapasimme sen verran "vanhoina", ettei ole pakko enää kokea avioliittoa, mutta ei se poissuljettukaan ole. Nyt näin, olemme tosi rakastuneita ja haluamme näyttää sen, että olemme toistemme kanssa vakavissamme.
Eli se sormus on se juttu. Ilman sitä kukaan ei usko teidän olevan sitoutuneita? Miehellä ravintelissa unohtuu ilman rengasta?
Ai sun mieheltä unohtuu? Olen tosi pahoillani sun puolesta ja säälinkin vähän sua. Oot varmaan vähän ressukka.
Hukkaan menee sun yrityksesi. Kauheen vaikea myöntää, että kihlaus ilman avioliittoaikeita on naurettavaa.
Nyt ymmärrän, sä olet ollut kihloissa monta vuotta mutta et olekaan päässyt alttarille asti. Harmittaahan se.
Kuinka pentu sinä oikein olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti kihlautuminen tarkoittaa sitä, että kaksi henkilöä ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään (avioliittolain 1 §).
Joillakin ilmauksilla on oikeuskielessä eri merkitys kuin yleiskielessä. Niin ei kuitenkaan ole tässä, vaan kihlaus tarkoittaa yleiskielessäkin kahden henkilön välistä sopimusta avioliittoon menemisestä (Kielitoimiston sanakirja, s.v. kihlaus).
Kukaan ei tuota kiellä, mutta mikä laissa ei ole kiellettyä, on sallittua. Niin sanoo poliisikin. Kihlautua siis voi ilman aietta mennä naimisiin.
Määritelmällisesti ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te aikuiset ihmiset, jotka haluatte leikkiä kihloja, keksikää leikillenne joku oma nimi. Ei ole kivaa mennä oikeasti kihloihin ja joutua kertomaan erikseen, että kyllä, menemme kihloihin ihan oikeasti eikä ole mikään teinien leikkikihla kyseessä.
Herran tähden. :D Kannattaa muistaa, että suurimmalle osalle elämäsi ihmisistä sinun ja miehesi avioliitto (tai avioliittoaikeet) ovat herttaisen yhdentekeviä. Teet siis itsestäsi aivan täyden pellen, kun alat kihlauduttuasi mesoamaan kuulijoille että kyllä me mennään naimisiin, ihan oikeasti ollaan menossa!
Ketään ei kiinnosta. No, vanhempianne ehkä, ja niitä suvun kaikkein vanhoillisimpia tätiä ja setiä. Kun sinulle on niin tärkeää mitä muut kihlautumisestasi ajattelevat. Suurin osa ei mitään.
Avioliiton pointtihan on nimenomaan virallistaa suhde. Eli siis se, että olette aviopari yhteiskunnan silmissä. Se voi olla myös romanttista, mutta ilman romantiikkaakin voi olla naimisissa. Avioliitto on myös ja ennen kaikkea sopimus, laissa määritelty. Eli nimenomaan on asia, joka tehdään ympäristön takia, että ollaan ympäristön silmissä virallinen, laillinen pari.
Miksi muuten homot olisivat olleet niin vihaisia, kun tämä oli heiltä kielletty? Olisivathan he voineet olla leikkinaimisissa.
Avioliitto on juuri tätä. Sopimus. Riippuen ajasta ja kulttuurista, joko sukujen tai kahden henkilön välinen sopimus. Jos siihen jotain romantiikkaa liittyy niin kiva, mutta se on vain kermaa kakun päällä. Pelkkää kermaa ei voi kakuksi kutsua.
Kihlaus on se vaihe, kun avioliitosta on sovittu, mutta ei vielä toteutettu. Kihlauksen merkki voi olla esim sormus, mutta pakollinen se ei ole.
Kyllä ja se sopimus voi olla se että avioliittoa ei tule
Älä kiemurtele. Tämän keksit sen jälkeen, kun hoksasit itsekin kihlauksen määritelmän, kun sitä sinulle rautalangasta väännettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta.
Oli. Nykyään, tässä muuttuneessa maailmassa, sillä on eri merkitys.
Eihän ole. Älä yritä. Se on mukakihlaus, jos ei ole aietta mennä naimisiin.
Ihanaa, nyt mä tiedän että kaikki homoparitkin on vaan mukanaimisissa.
Onko sinulla aivoissa jokin toimintahäiriö?
Täällähän väitetään että kun naimisiin menosta sovitaan niin mennään kihloihin eikä naimisiin voi mennä ilman kihlausta ja sitten vedotaan tuohon lakipykälään. Joten älkää nyt alkaako perumaan puheitanne.
Mihinkään lakipykälään ei ole vedottu. Kihlauksen määritelmä on mikä se on. Sen merkitys ei ole muuttunut vaikka kuinka poljet jalkaa itkua tuhertaen. Sinä yrität olla kihloissa määritelmän ulkopuolella. Se on mukakihlaus.
Merkitykset on muuttuneet ja sinä olet vähemmistössä vaikka kuinka poljet jalkaasi itkua tuhertaen. Se oli 1800-luvulla noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te aikuiset ihmiset, jotka haluatte leikkiä kihloja, keksikää leikillenne joku oma nimi. Ei ole kivaa mennä oikeasti kihloihin ja joutua kertomaan erikseen, että kyllä, menemme kihloihin ihan oikeasti eikä ole mikään teinien leikkikihla kyseessä.
Herran tähden. :D Kannattaa muistaa, että suurimmalle osalle elämäsi ihmisistä sinun ja miehesi avioliitto (tai avioliittoaikeet) ovat herttaisen yhdentekeviä. Teet siis itsestäsi aivan täyden pellen, kun alat kihlauduttuasi mesoamaan kuulijoille että kyllä me mennään naimisiin, ihan oikeasti ollaan menossa!
Ketään ei kiinnosta. No, vanhempianne ehkä, ja niitä suvun kaikkein vanhoillisimpia tätiä ja setiä. Kun sinulle on niin tärkeää mitä muut kihlautumisestasi ajattelevat. Suurin osa ei mitään.
Avioliiton pointtihan on nimenomaan virallistaa suhde. Eli siis se, että olette aviopari yhteiskunnan silmissä. Se voi olla myös romanttista, mutta ilman romantiikkaakin voi olla naimisissa. Avioliitto on myös ja ennen kaikkea sopimus, laissa määritelty. Eli nimenomaan on asia, joka tehdään ympäristön takia, että ollaan ympäristön silmissä virallinen, laillinen pari.
Miksi muuten homot olisivat olleet niin vihaisia, kun tämä oli heiltä kielletty? Olisivathan he voineet olla leikkinaimisissa.
Avioliitto on juuri tätä. Sopimus. Riippuen ajasta ja kulttuurista, joko sukujen tai kahden henkilön välinen sopimus. Jos siihen jotain romantiikkaa liittyy niin kiva, mutta se on vain kermaa kakun päällä. Pelkkää kermaa ei voi kakuksi kutsua.
Kihlaus on se vaihe, kun avioliitosta on sovittu, mutta ei vielä toteutettu. Kihlauksen merkki voi olla esim sormus, mutta pakollinen se ei ole.
Kyllä ja se sopimus voi olla se että avioliittoa ei tule
Älä kiemurtele. Tämän keksit sen jälkeen, kun hoksasit itsekin kihlauksen määritelmän, kun sitä sinulle rautalangasta väännettiin.
Ja sen olen koko ajan myöntänyt eikä sitä kukaan kiellä. Määritelmä on vain muuttunut ja laajentunut, kuten maailmassa on tapana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Ketkä te? Minä keksin tuon ihan itse. Tarkoitus oli esittää, miten älyttömältä tuollainen ollaanpas-eipäsolla-aiotaanpas-eikäaiotakaan kuulostaa. Ja toinen tarkoitus oli saada tuo hönö pois pahanteosta siksi aikaa, kun hän ihmettelee analogian osasia ja niiden yhteensopivuutta. Vai sinäkö tuo hönö olet? :D
Hönö löytyy peilistäs.
Ahaa, lisää yksinkertaisia ihmisiä. Tehdäänpä helpommaksi.
Mitäs ajattelet siitä, että yläkoululainen ostaa ylioppilaslakin ja pitää ylioppilasjuhlat, vaikkei ole edes aikeissa mennä lukioon?
En tiedä, kerro meille viisaimmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Olen eri, mutta mielestäni oikein hyvä esimerkki.
En tiedä onko vastaavasti muita sopimuksia, joissa sille vaiheelle kun sopimus on vasta luvattu tehdä, on oma nimi. Mutta kuvitellaan että kertoisit olevasi jonkun talon tuleva omistaja, muttet aio kuitenkaan allekirjoittaa sopimusta asuntokaupoista. Miltähän tällainen kuulostaisi? Joku ihmettelisi että miten tuo on mahdollista ja sinä olisit loukkaantunut.
Eli siis vuokraisin sen?
😅 Väännetään rautalangasta sitten. Aiot ostaa, mutta haluatkin vuokrata. Et laita nimeäsi vuokrasopimukseen, koska se on vain nimi. Oletko vuokrannut asunnon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on sopimus naimisiinmenosta, ei mitään muuta. Jos ei ole tästä sopinut, ei mitkään sormukset tms. tarkoita, että olisi kihloissa.
Totta ja sopimus naimisiin menosta voi olla että ei mee.
Mutta ei silloin olla kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Olen eri, mutta mielestäni oikein hyvä esimerkki.
En tiedä onko vastaavasti muita sopimuksia, joissa sille vaiheelle kun sopimus on vasta luvattu tehdä, on oma nimi. Mutta kuvitellaan että kertoisit olevasi jonkun talon tuleva omistaja, muttet aio kuitenkaan allekirjoittaa sopimusta asuntokaupoista. Miltähän tällainen kuulostaisi? Joku ihmettelisi että miten tuo on mahdollista ja sinä olisit loukkaantunut.
Eli siis vuokraisin sen?
😅 Väännetään rautalangasta sitten. Aiot ostaa, mutta haluatkin vuokrata. Et laita nimeäsi vuokrasopimukseen, koska se on vain nimi. Oletko vuokrannut asunnon?
Suullinen sopimus, oletko kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on sopimus naimisiinmenosta, ei mitään muuta. Jos ei ole tästä sopinut, ei mitkään sormukset tms. tarkoita, että olisi kihloissa.
Totta ja sopimus naimisiin menosta voi olla että ei mee.
Mutta ei silloin olla kihloissa.
Sinultahan sitä ensimmäisenä rynnätään kysymään =D=D=D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Olen eri, mutta mielestäni oikein hyvä esimerkki.
En tiedä onko vastaavasti muita sopimuksia, joissa sille vaiheelle kun sopimus on vasta luvattu tehdä, on oma nimi. Mutta kuvitellaan että kertoisit olevasi jonkun talon tuleva omistaja, muttet aio kuitenkaan allekirjoittaa sopimusta asuntokaupoista. Miltähän tällainen kuulostaisi? Joku ihmettelisi että miten tuo on mahdollista ja sinä olisit loukkaantunut.
Eli siis vuokraisin sen?
😅 Väännetään rautalangasta sitten. Aiot ostaa, mutta haluatkin vuokrata. Et laita nimeäsi vuokrasopimukseen, koska se on vain nimi. Oletko vuokrannut asunnon?
Suullinen sopimus, oletko kuullut?
Nyt tulee varmaan taas pino yhtä viisaita esimerkkejä. Saa lähinnä kiemurtelemaan myötähäpeästä.
Huoh huoh huoh huoh huoh huoh huoh huoh