Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on olleet kihloissa yli kolkyt vuotta. Eivät koskaan ikinä halua naimisiin, mutta kihlaus siihen aikaan kuulemma kuului asiaan.
Siihen aikaan kihloihin ”jäätiin” vain, jos naimisiin ei voitu mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani menivät kihloihin, kun äiti sai tietää odottavansa heidän ensimmäistä lastaan eli minua. Nyt 21 vuotta jälkeenpäin ovat vieläkin kihloissa.
Eli ei täyttäneet sitä mitä ajattelivat, että pitäisi tehdä. Eli avioitua.
Tuleeko kukaan ajatelleeksi, että on kihloissa kymmeniä vuosia, mutta ei avioliitossa ja sitten toinen kuolee? Miten menee perintöasiat kun ei ole naimisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Eihän tilanteenne ole mikään esiaste silloin, jos ette aio naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapansa kullakin kirjoitti:
Ei kihloihin tarvi tänä päivänä mennä. Voi mennä suoraan naimisiin, niinkuin me tehtiin. Oltiin seurusteltu puoli vuotta, kun todettiin että eiköhän tämä ollut tässä. Molemmilla taustalla monenlaisia suhteita ja käänteitä, molemmat huomattiin että nyt natsasi for good.
Sillä hetkellä kun sovitte että mennään naimisiin te kihlauduitte.
Suomessa kestää pari viikkoa kuulutusten hankkimiseen.Suomi ei ole mikään elokuvien Las Vegas. Eikä,Las Vegasissakaan voi mennä vihille ellei ensin varaa aikaa. Eli käytännössä vähintään muutaman hetken pari on kihloissa. Paperitkin pitää liitosta virallisesti nimittäin laatia.
Ai ihminen ei voi itse päättää asiasta?
Pakkokihlat?
Mun mielestä nykypäivänä se on ihmisten oma asia, ei tarvitse olla kihloissa.
Me ollaan päätetty, että mennään ehkä tässä joskus naimisiin ja varmaan pari viikkoa ennen varataan se maistraatti. Millon me ollaan sitten menty kihloihin? No eipä missään vaiheessa.
Jos sovitte menevänne naimisiin, se on synonyymi kihloille. Siinä mielessä ette voi itse päättää asiasta. Vähän sama kuin jos olen hakenut töihin opettajaksi, päässyt hakemaani työpaikkaan ja siis ammatiltani opettajana, olen pakko-opettaja vaikka haluaisin olla pappi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te aikuiset ihmiset, jotka haluatte leikkiä kihloja, keksikää leikillenne joku oma nimi. Ei ole kivaa mennä oikeasti kihloihin ja joutua kertomaan erikseen, että kyllä, menemme kihloihin ihan oikeasti eikä ole mikään teinien leikkikihla kyseessä.
Herran tähden. :D Kannattaa muistaa, että suurimmalle osalle elämäsi ihmisistä sinun ja miehesi avioliitto (tai avioliittoaikeet) ovat herttaisen yhdentekeviä. Teet siis itsestäsi aivan täyden pellen, kun alat kihlauduttuasi mesoamaan kuulijoille että kyllä me mennään naimisiin, ihan oikeasti ollaan menossa!
Ketään ei kiinnosta. No, vanhempianne ehkä, ja niitä suvun kaikkein vanhoillisimpia tätiä ja setiä. Kun sinulle on niin tärkeää mitä muut kihlautumisestasi ajattelevat. Suurin osa ei mitään.
Avioliiton pointtihan on nimenomaan virallistaa suhde. Eli siis se, että olette aviopari yhteiskunnan silmissä. Se voi olla myös romanttista, mutta ilman romantiikkaakin voi olla naimisissa. Avioliitto on myös ja ennen kaikkea sopimus, laissa määritelty. Eli nimenomaan on asia, joka tehdään ympäristön takia, että ollaan ympäristön silmissä virallinen, laillinen pari.
Miksi muuten homot olisivat olleet niin vihaisia, kun tämä oli heiltä kielletty? Olisivathan he voineet olla leikkinaimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan sovittu, että mennään naimisiin parin vuoden sisään.
Sormusta ei ole eikä tule, ei edes naimisiinmenon jälkeen.
Ollaanko me kihloissa?
En tiedä.
Olette. Olette tehneet avioliittolupaksen.
Ei avioliittolaissa puhuta sormuksista vaan lupauksesta. Itse olen ollut aviossa yli 40vuotta.
En käytä sormuksia.
Kyllä mulle kihlat merkitsee sitä, että on luvattu mennä naimisiin. Mielellään siitä alkaa se häiden intensiivinen suunnittelu.
N28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Eihän tilanteenne ole mikään esiaste silloin, jos ette aio naimisiin.
Ai kun ollaan naimisissa niin ollaan avioliiton esiasteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani menivät kihloihin, kun äiti sai tietää odottavansa heidän ensimmäistä lastaan eli minua. Nyt 21 vuotta jälkeenpäin ovat vieläkin kihloissa.
Eli ei täyttäneet sitä mitä ajattelivat, että pitäisi tehdä. Eli avioitua.
Niinkö he sinulle kertoivat?
Meille huomautettiin, että ette sitten menneet koskaan kihloihin, kun menimme naimisiin. Kun oltiin oltu 18 vuotta naimisissa, päätettiin mennä ulkomaan matkalla kihloihin. Ei kun kultasepänliikkeen ja kihlat ostettiin. Loppui sekin valitus ja huomauttelu kihloista 🤪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te aikuiset ihmiset, jotka haluatte leikkiä kihloja, keksikää leikillenne joku oma nimi. Ei ole kivaa mennä oikeasti kihloihin ja joutua kertomaan erikseen, että kyllä, menemme kihloihin ihan oikeasti eikä ole mikään teinien leikkikihla kyseessä.
Herran tähden. :D Kannattaa muistaa, että suurimmalle osalle elämäsi ihmisistä sinun ja miehesi avioliitto (tai avioliittoaikeet) ovat herttaisen yhdentekeviä. Teet siis itsestäsi aivan täyden pellen, kun alat kihlauduttuasi mesoamaan kuulijoille että kyllä me mennään naimisiin, ihan oikeasti ollaan menossa!
Ketään ei kiinnosta. No, vanhempianne ehkä, ja niitä suvun kaikkein vanhoillisimpia tätiä ja setiä. Kun sinulle on niin tärkeää mitä muut kihlautumisestasi ajattelevat. Suurin osa ei mitään.
Avioliiton pointtihan on nimenomaan virallistaa suhde. Eli siis se, että olette aviopari yhteiskunnan silmissä. Se voi olla myös romanttista, mutta ilman romantiikkaakin voi olla naimisissa. Avioliitto on myös ja ennen kaikkea sopimus, laissa määritelty. Eli nimenomaan on asia, joka tehdään ympäristön takia, että ollaan ympäristön silmissä virallinen, laillinen pari.
Miksi muuten homot olisivat olleet niin vihaisia, kun tämä oli heiltä kielletty? Olisivathan he voineet olla leikkinaimisissa.
Avioliitto on juuri tätä. Sopimus. Riippuen ajasta ja kulttuurista, joko sukujen tai kahden henkilön välinen sopimus. Jos siihen jotain romantiikkaa liittyy niin kiva, mutta se on vain kermaa kakun päällä. Pelkkää kermaa ei voi kakuksi kutsua.
Kihlaus on se vaihe, kun avioliitosta on sovittu, mutta ei vielä toteutettu. Kihlauksen merkki voi olla esim sormus, mutta pakollinen se ei ole.
Kaikki eivät pidä kiirettä. 14 vuotta kihloissa ja ensi kesänä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kina. Olen niin vanha (ja aina ollut sinkkukin), että minulle kihlautuminen tarkoittaa yksinomaan sopimusta ennemmin tai myöhemmin solmittavasta avioliitosta.
Kysymys niille, joiden mielestä kihlautuminen ei ole avioliittolupaus: mikä se sitten on? Voiko ilman sormusta mennä kihloihin? Ja jos voi, mitä kihlautuminen siinä tapauksessa tarkoittaa?
Me ollaan menty kihloihin ilman sormusta. Kyllä se on suhteen syvenemisen aste.
En ymmärrä. Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne? Miksi käytätte juuri sanaa "kihlat"?
Yritän siis ymmärtää, enkä vinoile. Minun kokemusmaailmassanne te olette sopineet avioliitosta ilman sopimuksen symboleita tai aietta solmia avioliittoa. Kun vähennetään yhtälöstä sopimus avioliitosta ja sen symbolit, mitä jää jäljelle?
Suhteen syveneminen.
Mutta miksi juuri sana "kihloissa"?
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.
Pari muuta kirjoittajaa on jo kommentoinut, mutta täsmennänpä minäkin vielä.
Teillä ei ole sormuksia ettekä ole aikeissa mennä naimisiin, mutta kihloissa katsotte olevanne - ja käytätte sanaa "kihlat", koska se on avioliiton esiaste.
On tosiaan erikoinen ajatusmalli. Vähän kuin selittäisi poliisille, että kääntyi risteyksessä näyttämättä vilkkua, mutta katsoo näyttäneensä vilkkua, koska näyttämättä jättäminen on risteyksestä kääntymisen esiaste.
Mistä te keksitte näitä esimerkkejä? Tiedät itsekin että aika kaukaa haettua.
Olen eri, mutta mielestäni oikein hyvä esimerkki.
En tiedä onko vastaavasti muita sopimuksia, joissa sille vaiheelle kun sopimus on vasta luvattu tehdä, on oma nimi. Mutta kuvitellaan että kertoisit olevasi jonkun talon tuleva omistaja, muttet aio kuitenkaan allekirjoittaa sopimusta asuntokaupoista. Miltähän tällainen kuulostaisi? Joku ihmettelisi että miten tuo on mahdollista ja sinä olisit loukkaantunut.
Kihlaus on sopimus naimisiinmenosta, ei mitään muuta. Jos ei ole tästä sopinut, ei mitkään sormukset tms. tarkoita, että olisi kihloissa.
Minä olen raskaana, muttei mahassani ole lasta enkä aio synnyttää! Se ajatus raskaudesta on vain niin romanttinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te aikuiset ihmiset, jotka haluatte leikkiä kihloja, keksikää leikillenne joku oma nimi. Ei ole kivaa mennä oikeasti kihloihin ja joutua kertomaan erikseen, että kyllä, menemme kihloihin ihan oikeasti eikä ole mikään teinien leikkikihla kyseessä.
Herran tähden. :D Kannattaa muistaa, että suurimmalle osalle elämäsi ihmisistä sinun ja miehesi avioliitto (tai avioliittoaikeet) ovat herttaisen yhdentekeviä. Teet siis itsestäsi aivan täyden pellen, kun alat kihlauduttuasi mesoamaan kuulijoille että kyllä me mennään naimisiin, ihan oikeasti ollaan menossa!
Ketään ei kiinnosta. No, vanhempianne ehkä, ja niitä suvun kaikkein vanhoillisimpia tätiä ja setiä. Kun sinulle on niin tärkeää mitä muut kihlautumisestasi ajattelevat. Suurin osa ei mitään.
Avioliiton pointtihan on nimenomaan virallistaa suhde. Eli siis se, että olette aviopari yhteiskunnan silmissä. Se voi olla myös romanttista, mutta ilman romantiikkaakin voi olla naimisissa. Avioliitto on myös ja ennen kaikkea sopimus, laissa määritelty. Eli nimenomaan on asia, joka tehdään ympäristön takia, että ollaan ympäristön silmissä virallinen, laillinen pari.
Miksi muuten homot olisivat olleet niin vihaisia, kun tämä oli heiltä kielletty? Olisivathan he voineet olla leikkinaimisissa.
Avioliitto on juuri tätä. Sopimus. Riippuen ajasta ja kulttuurista, joko sukujen tai kahden henkilön välinen sopimus. Jos siihen jotain romantiikkaa liittyy niin kiva, mutta se on vain kermaa kakun päällä. Pelkkää kermaa ei voi kakuksi kutsua.
Kihlaus on se vaihe, kun avioliitosta on sovittu, mutta ei vielä toteutettu. Kihlauksen merkki voi olla esim sormus, mutta pakollinen se ei ole.
Kyllä ja se sopimus voi olla se että avioliittoa ei tule
Miksi ei, sitähän se on. Avioliiton esiaste.