Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on best ja avioliitto roskaa.
Kihlaus ja avioliitto kuuluvat molemmat avioliittoinstituutioon. Jos ei välitä koko instituutioista, ei ole mitään järkeä mennä kihloihin.
Rakkaus on joskus järjetöntä.
Näin just. Kukaan ei voi määritellä toisen rakkauden tarpeita. Ei edes tarvetta mennä kihloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan mutta kenenkään mielipide ei voi olla väärä.
Paitsi nähtävästi niiden ketkä eivät ole samaa mieltä kanssasi. Harmittaisi muakin moinen.Jaa.
Mielipide: Tshernobylin ei ole Ukrainassa. Väärin
Mielipide: Maa on litteä, eikä pallo. Väärin.
Mielipide: Kihlapari tarkoittaa paria, joka ei ole sopinut menevänsä naimisiin. Väärin.
Mielipide: Hitler ei tapattanut juutalaisia. Väärin.Nämä on kaikki mielipiteitä, joita tiedän ihmisillä olevan ja kaikki ihan vääriä.
Muuten ihan hyvä mutta mielipiteen omaajalle ne voivat olla oikeita.
Hänen subjektiivinen kokemuksensa.Nimenomaan subjektiivinen. Siksi oma mielipide voi olla objektiivisesti tarkasteltuna väärin. Tosiasiat ovat objektiivisia.
Mut subjektiivinen ei tee asiasta objektiivista.
Niin? Ei tietenkään tee. Oliko vielä jotain itsestäänselvyyksiä, joita haluaisit tuoda esille? 😅
Niistähän on jo koko ketju keskusteltu. Mikä jäi epäselväksi?
Ilmeisesti se, että pariskunta, joka ei ole sopinut menevänsä naimisiin, EI ole kihlapari.
Ei varmaan sen enempää kuin sekään joka on sopinut.
"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihlautuneet." Näin sanoo Suomen laki, sivistyssanakirja, kirkko, jne. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä.
Niin sanoo. Mutta ei sano, etteikö voisi mennä ilmankin. Tai että se sopimus koskee jotakin sellaista ajankohtaa joka ei toteudu.
Se on yksiselitteinen. Jos sinä et sitä ymmärrä, niin se on tietysti oma häpeäsi.
Lain kirjain on usein hyvin tulkinnanvarainen. Jos sinä et sitä ymmärrä, niin se on tietysti oma häpeäsi.
Tässä tapauksessa se ei sitä ole.
Ei tietenkään. Silloin kun ajat omaa agendaasi.
Ja ilmeisesti se on hyvin tulkinnanvarainen silloin, kun sinä ajat omaa agendaasi. Pitää olla kyllä paha lukihäiriö, jos kihlauksen määritelmästä saa väännettyä yhtään mitään muuta kuin, mitä siinä sanotaan.
Sisälukutaito on aina ollut etuni. Ja rivien välistä lukeminen. Siunaus on myös ollut, että olen saanut elää hyvin avarakatseisessa maailmassa enkä missään tiukkapipoisten uskonlahkossa.
Mummokihlat 🤣
Paras, ensin teinit sitten mummot, varmaan kohta vauvakihlat?
Jatkossa voitte lanseerata omille kihloillenne vaikka lakipykäläkihlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan mutta kenenkään mielipide ei voi olla väärä.
Paitsi nähtävästi niiden ketkä eivät ole samaa mieltä kanssasi. Harmittaisi muakin moinen.Jaa.
Mielipide: Tshernobylin ei ole Ukrainassa. Väärin
Mielipide: Maa on litteä, eikä pallo. Väärin.
Mielipide: Kihlapari tarkoittaa paria, joka ei ole sopinut menevänsä naimisiin. Väärin.
Mielipide: Hitler ei tapattanut juutalaisia. Väärin.Nämä on kaikki mielipiteitä, joita tiedän ihmisillä olevan ja kaikki ihan vääriä.
Muuten ihan hyvä mutta mielipiteen omaajalle ne voivat olla oikeita.
Hänen subjektiivinen kokemuksensa.Nimenomaan subjektiivinen. Siksi oma mielipide voi olla objektiivisesti tarkasteltuna väärin. Tosiasiat ovat objektiivisia.
Mut subjektiivinen ei tee asiasta objektiivista.
Niin? Ei tietenkään tee. Oliko vielä jotain itsestäänselvyyksiä, joita haluaisit tuoda esille? 😅
Niistähän on jo koko ketju keskusteltu. Mikä jäi epäselväksi?
Ilmeisesti se, että pariskunta, joka ei ole sopinut menevänsä naimisiin, EI ole kihlapari.
Ei varmaan sen enempää kuin sekään joka on sopinut.
"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihlautuneet." Näin sanoo Suomen laki, sivistyssanakirja, kirkko, jne. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä.
Niin sanoo. Mutta ei sano, etteikö voisi mennä ilmankin. Tai että se sopimus koskee jotakin sellaista ajankohtaa joka ei toteudu.
Se on yksiselitteinen. Jos sinä et sitä ymmärrä, niin se on tietysti oma häpeäsi.
Lain kirjain on usein hyvin tulkinnanvarainen. Jos sinä et sitä ymmärrä, niin se on tietysti oma häpeäsi.
Tässä tapauksessa se ei sitä ole.
Ei tietenkään. Silloin kun ajat omaa agendaasi.
Ja ilmeisesti se on hyvin tulkinnanvarainen silloin, kun sinä ajat omaa agendaasi. Pitää olla kyllä paha lukihäiriö, jos kihlauksen määritelmästä saa väännettyä yhtään mitään muuta kuin, mitä siinä sanotaan.
Sisälukutaito on aina ollut etuni. Ja rivien välistä lukeminen. Siunaus on myös ollut, että olen saanut elää hyvin avarakatseisessa maailmassa enkä missään tiukkapipoisten uskonlahkossa.
Eli kuvittelet sinne rivien väliin jotain, mitä siellä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan mutta kenenkään mielipide ei voi olla väärä.
Paitsi nähtävästi niiden ketkä eivät ole samaa mieltä kanssasi. Harmittaisi muakin moinen.Jaa.
Mielipide: Tshernobylin ei ole Ukrainassa. Väärin
Mielipide: Maa on litteä, eikä pallo. Väärin.
Mielipide: Kihlapari tarkoittaa paria, joka ei ole sopinut menevänsä naimisiin. Väärin.
Mielipide: Hitler ei tapattanut juutalaisia. Väärin.Nämä on kaikki mielipiteitä, joita tiedän ihmisillä olevan ja kaikki ihan vääriä.
Muuten ihan hyvä mutta mielipiteen omaajalle ne voivat olla oikeita.
Hänen subjektiivinen kokemuksensa.Nimenomaan subjektiivinen. Siksi oma mielipide voi olla objektiivisesti tarkasteltuna väärin. Tosiasiat ovat objektiivisia.
Mut subjektiivinen ei tee asiasta objektiivista.
Niin? Ei tietenkään tee. Oliko vielä jotain itsestäänselvyyksiä, joita haluaisit tuoda esille? 😅
Niistähän on jo koko ketju keskusteltu. Mikä jäi epäselväksi?
Ilmeisesti se, että pariskunta, joka ei ole sopinut menevänsä naimisiin, EI ole kihlapari.
Ei varmaan sen enempää kuin sekään joka on sopinut.
"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihlautuneet." Näin sanoo Suomen laki, sivistyssanakirja, kirkko, jne. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä.
Niin sanoo. Mutta ei sano, etteikö voisi mennä ilmankin. Tai että se sopimus koskee jotakin sellaista ajankohtaa joka ei toteudu.
Se on yksiselitteinen. Jos sinä et sitä ymmärrä, niin se on tietysti oma häpeäsi.
Lain kirjain on usein hyvin tulkinnanvarainen. Jos sinä et sitä ymmärrä, niin se on tietysti oma häpeäsi.
Tässä tapauksessa se ei sitä ole.
Ei tietenkään. Silloin kun ajat omaa agendaasi.
Ja ilmeisesti se on hyvin tulkinnanvarainen silloin, kun sinä ajat omaa agendaasi. Pitää olla kyllä paha lukihäiriö, jos kihlauksen määritelmästä saa väännettyä yhtään mitään muuta kuin, mitä siinä sanotaan.
Sisälukutaito on aina ollut etuni. Ja rivien välistä lukeminen. Siunaus on myös ollut, että olen saanut elää hyvin avarakatseisessa maailmassa enkä missään tiukkapipoisten uskonlahkossa.
Eli kuvittelet sinne rivien väliin jotain, mitä siellä ei ole.
Minä ja sadat tuhannet muut.
Vierailija kirjoitti:
Kysytään täälä: olenko kihloissa?
Se on vauvapalstakihla
Oletko menossa naimisiin? Eli olet lakipykäläkihloissa.
Mun mielestä vätyskihlat olisi kuvaava. Ei jaksa mennä naimisiin, mutta kihloissa olevaa on kiva esittää.
Mäkin kerran kuvittelin olevani kihloissa, mutta heräsin ja olinkin vauvapalstakihloissa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä olettavat. Pieneen päähäsi se ei vain mahdu.
Minä en oleta, eikä aika moni muukaan tähän ketjuun kirjoittaneista. En myöskään tunne ketään, joka olettaisi. Mekö emme siis ole ihmisiä? Mitä me sitten olemme?
En mäkään. Olen oppinut elämässä olematta olettamatta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan mutta kenenkään mielipide ei voi olla väärä.
Paitsi nähtävästi niiden ketkä eivät ole samaa mieltä kanssasi. Harmittaisi muakin moinen.Jaa.
Mielipide: Tshernobylin ei ole Ukrainassa. Väärin
Mielipide: Maa on litteä, eikä pallo. Väärin.
Mielipide: Kihlapari tarkoittaa paria, joka ei ole sopinut menevänsä naimisiin. Väärin.
Mielipide: Hitler ei tapattanut juutalaisia. Väärin.Nämä on kaikki mielipiteitä, joita tiedän ihmisillä olevan ja kaikki ihan vääriä.
Muuten ihan hyvä mutta mielipiteen omaajalle ne voivat olla oikeita.
Hänen subjektiivinen kokemuksensa.Nimenomaan subjektiivinen. Siksi oma mielipide voi olla objektiivisesti tarkasteltuna väärin. Tosiasiat ovat objektiivisia.
Mut subjektiivinen ei tee asiasta objektiivista.
Niin? Ei tietenkään tee. Oliko vielä jotain itsestäänselvyyksiä, joita haluaisit tuoda esille? 😅
Niistähän on jo koko ketju keskusteltu. Mikä jäi epäselväksi?
Ilmeisesti se, että pariskunta, joka ei ole sopinut menevänsä naimisiin, EI ole kihlapari.
Ei varmaan sen enempää kuin sekään joka on sopinut.
"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ovat kihlautuneet." Näin sanoo Suomen laki, sivistyssanakirja, kirkko, jne. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä.
Niin sanoo. Mutta ei sano, etteikö voisi mennä ilmankin. Tai että se sopimus koskee jotakin sellaista ajankohtaa joka ei toteudu.
Se on yksiselitteinen. Jos sinä et sitä ymmärrä, niin se on tietysti oma häpeäsi.
Lain kirjain on usein hyvin tulkinnanvarainen. Jos sinä et sitä ymmärrä, niin se on tietysti oma häpeäsi.
Tässä tapauksessa se ei sitä ole.
Ei tietenkään. Silloin kun ajat omaa agendaasi.
Ja ilmeisesti se on hyvin tulkinnanvarainen silloin, kun sinä ajat omaa agendaasi. Pitää olla kyllä paha lukihäiriö, jos kihlauksen määritelmästä saa väännettyä yhtään mitään muuta kuin, mitä siinä sanotaan.
Sisälukutaito on aina ollut etuni. Ja rivien välistä lukeminen. Siunaus on myös ollut, että olen saanut elää hyvin avarakatseisessa maailmassa enkä missään tiukkapipoisten uskonlahkossa.
Eli kuvittelet sinne rivien väliin jotain, mitä siellä ei ole.
Minä ja sadat tuhannet muut.
Gaussin käyrän mukaan alhaisen äo:n omaavia tosiaan on Suomessa useampi satatuhatta.
Menikö kihlaus pilalle tilanteessa jossa riideltiin ja heitin sen sormuksen jorpakkoon?
Mutta kaivoin sen takas myöhemmin ja sormeen. Mitä tuo teki kihlaukselle?
Ei kosittu uudestaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä olettavat. Pieneen päähäsi se ei vain mahdu.
Minä en oleta, eikä aika moni muukaan tähän ketjuun kirjoittaneista. En myöskään tunne ketään, joka olettaisi. Mekö emme siis ole ihmisiä? Mitä me sitten olemme?
On ihan luonnollista olettaa, koska kihlaus tarkoittaa, että kihlapari aikoo naimisiin.
Lapsi: Isä mitä tarkoittaa olla kihloissa?
Isä: No se on vähän sama kun olisit saanut uuden polkupyörän, mutta sitä pidetään vielä varastossa synttäreihin asti.
Lapsi: No mutta kai sitä saa silti käydä vähän kelloa rimpauttamassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä olettavat. Pieneen päähäsi se ei vain mahdu.
Minä en oleta, eikä aika moni muukaan tähän ketjuun kirjoittaneista. En myöskään tunne ketään, joka olettaisi. Mekö emme siis ole ihmisiä? Mitä me sitten olemme?
On ihan luonnollista olettaa, koska kihlaus tarkoittaa, että kihlapari aikoo naimisiin.
Luonnollista? Luonnollista on myös olettaa ja erehtyä.
Ja ilmeisesti se on hyvin tulkinnanvarainen silloin, kun sinä ajat omaa agendaasi. Pitää olla kyllä paha lukihäiriö, jos kihlauksen määritelmästä saa väännettyä yhtään mitään muuta kuin, mitä siinä sanotaan.