Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, onko kohtalotovereita?

Kannattaa harjoitella myös ahdistuksenhallintamenetelmiä. Vaikeita hetkiä varten on hyvä olla turvasuunnitelma ihan paperilla. Hyväksy vähitellen että vaikka sinulla on sairaus, sitä voi hoitaa ja olet ihan hyvä sellaisena kuin olet. 

Puhu avoimesti terapeutillesi, luottaminen ei ole heti helppoa mutta harjoittele. Tsemppiä sinulle!

Minuakin pelottaa, että kuolen. Murehdin, miten lapsi selviää perintöveroista ym. Pelkään myös, että lapsi kuolee tai lapsen isä. Pelkään muutenkin oikeastaan ihan kaikkea. En halua terapiaan. 

Mulla on tämän kanssa pitkä historia, pitkään työttömyyttä vaikka hyvä koulutus ja se vaikuttaa ihan varmasti. Saan lyhyitä mutta voimakkaita ahdistuskohtauksia tilanteissa joita pelkään jo valmiiksi ja usein myös välttelen niitä (mitä ei todellakaan kannattaisi tehdä), välillä pakko-oireita ja joku musiikki jää usein soimaan päässä kun kuulen. En pääse terapiaan, koska kunnallisella puolella ei annettu hoitoa vaan käskettiin laittaa joku kuntoutushakemus Kelaan ja hommata yksityinen terapeutti itse niistä jotka tekevät Kelan kanssa yhteistyötä. Kyselin terapeuteilta, suurin osa vastasi ettei ota uusia potilaita, kaikki ei edes vastanneet. Kaiken lisäksi mulla ei olisi edes varaa maksaa yksityisen terapiakäynneistä vaikka Kela korvaisi osan.

Oletteko huomanneet, että tämä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vaikuttaisi muistiin? Minulla ongelmia tapahtumamuistin kanssa. Esim. muutama vuosi sitten tehdystä Ranskan matkasta ei ole mitään muistikuvia. Ei tähän liittynyt alkoholia. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että tämä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vaikuttaisi muistiin? Minulla ongelmia tapahtumamuistin kanssa. Esim. muutama vuosi sitten tehdystä Ranskan matkasta ei ole mitään muistikuvia. Ei tähän liittynyt alkoholia. 

Vaikuttaa muistiin. En meinaa muistaa mitään. Unohdan myös ihan tavallisten asioiden ja esineiden nimiä. Tuntuu, että olen tyhmentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tämän kanssa pitkä historia, pitkään työttömyyttä vaikka hyvä koulutus ja se vaikuttaa ihan varmasti. Saan lyhyitä mutta voimakkaita ahdistuskohtauksia tilanteissa joita pelkään jo valmiiksi ja usein myös välttelen niitä (mitä ei todellakaan kannattaisi tehdä), välillä pakko-oireita ja joku musiikki jää usein soimaan päässä kun kuulen. En pääse terapiaan, koska kunnallisella puolella ei annettu hoitoa vaan käskettiin laittaa joku kuntoutushakemus Kelaan ja hommata yksityinen terapeutti itse niistä jotka tekevät Kelan kanssa yhteistyötä. Kyselin terapeuteilta, suurin osa vastasi ettei ota uusia potilaita, kaikki ei edes vastanneet. Kaiken lisäksi mulla ei olisi edes varaa maksaa yksityisen terapiakäynneistä vaikka Kela korvaisi osan.

Sama juttu. Kunnallisella puolella järjestyi vain yksi käynti psykiatriselle sairaanhoitajalle!  Siinä koko hoito!  Kuitenkin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on suurin este työn hakemiselle ja siihen ei saa hoitoa ollenkaan! 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut sama diagnoosi. Nykyään olen terve. Kävin kognitiivisessa psykoterapiassa viikottain kolme vuotta. En halunnut lääkkeitä. Terapia alkoi tehota kunnolla vasta siinä kahden vuoden jälkeen, olin välillä pitkilläkin sairauslomilla. Nyt viimeisimmästä paniikkikohtauksesta/epänormaalista ahdistuksesta on vuosia. Mulla oli todella hyvä terapeutti, terapia pelasti mut elämään.

Terapeutille pitää olla 100% rehellinen, samoin kuin itsellekin. Muuten ei kannatakaan odottaa parantumista. Asiat pitää ihan oikeasti työstää, ne vaikeimmatkin. Se voi tarkoittaa olon huononemistakin kausittain. Mulle ainakin yksi suurimmista ahdistuksen aiheuttajista oli se, että pyrin kieltämään tunteitani tai hautaamaan ne syvälle. Se purkautui ahdistuksena ja paniikkina. Niin kauan, kun en pystynyt olemaan rehellinen ja kohtaamaan asioita ja ahdistuksen aiheuttajia suoraan, tillanne ei parantunut. Ei olisi parantunut, vaikka olisin syönyt mitä lääkkeitä.

Miten sulla oli varaa käydä terapiassa 3krt viikossa ja olla ilmeisesti työkyvytönkin ajoittain? Rahakas suku vai kumppani? Sinkkuna hiukka vaikea toteuttaa tuollaista. Ei ole varaa olla töistä pois... Ja ne terapiaistunnotkin olisi työaikana. Sekin pitäisi jotenkin järjestää. Minua kiinnostaisi suuresti, miten sä onnistuit.