Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin ihan tavallisen nelikymppisen naisen
17.07.2021 |
Normaalipainoinen, sopivasti muotoja oikeissa paikoissa, ei tarvitse mikään uimapukumalli kuitenkaan olla, pitää liikunnasta olematta pakkomielteinen, osaa laittaa tavallista ruokaa ja leipoa, käy päivätöissä (esimerkiksi opettaja tai päivätyössä oleva sairaanhoitaja), mielellään pitkät hiukset ja siisti olemus, ei tatuointeja, ei tarvitse olla missin kasvot, mutta en halua rumaa, luonteeltaan sopivasti sosiaalinen ja joustava, hyvät käytöstavat ja huumorintajua. Ei tarvitse olla rikas.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Ala vain jutella esim. kauppajonossa tai lenkkipolulla. Spontaanius.
Voi kysyä suoraan, onko joku varattu tai ei. Varatut harvoin jatkavat juttua pidempään.
Jos lähestyt lenkkipolulla, soitan hätänumeroon.
Olen myös suhteessa.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse samantasoinen?
Tavallinen nainen on iso vaatimus. Minäkin täyttäisin kaikki muut kriteerisi, mutta en osaa laittaa ruokaa enkä leipoa.
Toki en ole vapaakaan. Meillä minä siivoan. Mies laittaa ruoan. Kummastakin hommasta en hoitoalan työni ohella selvinnyt. Yritin joskus, mutta uuvuin.
En ole yleensä edes kotona ruoanlaittoaikaan. Teen työtä työnantajan määrääminä aikoina, en silloin, kuin perheelle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole normaalipainoinen, muodot on kohdallaan. Liikun, mutta en kokkaa. Luultavasti olen paremmissa päivätöissä kuin sinä.
Jos rupeat kokkaamaan ja jätät herkulliset einekset vähemmälle, voi normaalipainoisuuskin toteutua.
Teen kaiken ruokani itse ja BMI on yli 25. Liikun säännöllisesti.
Miksi kukaan alkaisi muuttua ap:n listan mukaiseksi nettinyymin sössötyksen vuoksi?
Olen toki suhteessa ja onneksi on muutama tatuointikin. Täytyykin muistaa taas valita vaatteita, joissa ne näkyvät, saa olla rauhassa ídíooteilta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suurinpiirtein listassa kuvattu nainen.
Nelikymppinen sh, tosin teen vuorotyötä, mutta muuten lähes kaikki kohdat osuvat.
Paitsi se, että olen ollut naimisissa parikymppisestä saakka ja lapsetkin jo teinejä.
Olen myös sitä mieltä, että tuo lista on aika mahdoton naisen toteuttaa pitemmän päälle, uupumus ja v-tutus tulee tosiaan viimeistään tässä nelikymppisenä.
Olen väsynyt tekemään raskasta ja alipalkattua työtä, olen väsynyt olemaan kodinkone ja kaikkien tarpeiden täyttäjä, olen väsynyt mieslapseksi taantuneeseen puolisoon, joka kuvittelee, että hänen panokseksi yhteiseen elämään riittää työssäkäynti ja kotona nojatuoliin jumittaminen.
Onneksi nelikymppisenä olen kasvattanut munasarjat ja päättänyt, että riittää.
Työuupumus selättyy keikkatöillä ja opiskelemalla uudelle uralle, erokin on vireillä ja uutta miestä en enää taida haluta listoineen, vaatimuksineen uudesta kodinkoneesta ja äidin korvikkeesta.
Teinityttärilleni opetan näin, että itsestään pitää huolehtia ja itseään pitää arvostaa.En ehkä ajatellut ap:n hakevan kodinkonetta. Vaan ystävällistä empaattista naista. Käytännön ongelmien ratkojaa, joka ei hermostu joka asiasta. Sellaisen kanssa on mukava elää.
Niin varmasti on mukava elää empaattisen, käytännöllisen ihmisen kanssa, joka ei hermostu helposti ja ratkoo käytännön elämän ongelmat ( puolestasi).
Onko sillä toisella mukavaa?
Ehkä näiden miesten yksinkertaisesti pitäisi jäädä kotiin äidin helmoihin, kun naisilta halutaan selvästi äitinä olemista.
Olen muuten lainaamasi kirjoittaja ja mieheni kuvailisi minua varmasti juuri kuten kirjoitit.
Luoja nähköön, että olenkin loppu tässä liitossa. Empaattisuuteni, käytännöllisyyteni, halukkuuteni ongelmien ratkaisemiseen jne. ovat käytetty loppuun, eikä niitä enää ole.
Minullakin voisi joskus olla mukavaa, olisi ihanaa jos minäkin saisin empatiaa osakseni, jos voisin edes joskus saada jonkun käytännön ongelman jonkun muun ratkottavaksi. Jos voisin olla vain minä, ihan vain 'Julianna', enkä vain ikuisesti äidinkorvike, ikuisesti sh, ikuisesti antamassa itsestäni, ikuisesti empaattinen, ikuisesti täyttämässä toisten tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseisen naisen oltava voimaantunut? Sitähän naiset tuppaavat olemaan nykyään?
Ikisinkkumiehen päivitystä perhepalstalla. Ikä kasvojen perusteella 62.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai joku haluaa tulla luokitelluksi tavalliseksi naiseksi. Minä en kuitenkaan halua.
Kiinnostaa tuo "käy päivätöissä" ja tarkat naiselliset ammatit mainittu. Mitä se päivätöissä edes tarkoittaa? Virka-aikana? Ei tee yötöitä? Säännölliset työajat? Entä jos tekee etätöitä? Onko se töissä "käymistä"?
Pitääkö olla päivällä siis pois kotoa? Vai varmasti illalla ja yöllä kotona?
Mitä jos saa itse täysin määritellä työaikansa ja suurimmaksi osaksi työntekopaikkansakin? Mitä jos on pidemmälle koulutettu kuin ope tai sh? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Täällä olisi yksi :) Haluaisin ihan tavallisen nelikymppisen miehen, joka on:
- hoikka
- liikunnallinen, tavalliset lihakset löytyy ja jaksaa sängyssä, kuten minäkin
- hyvä keskustelija
- huumorintajuinen
- tekee kotitöitä siinä missä minäkin
- käsistään kätevä
- hallitsee elämäänsä; käy töissä eikä käytä päihteitä (no pari saunakaljaa joskus)
- luova (ei kännykkä- tai peliriippuvainen, vaan harrastaa jotakin)
- positiivinen ja suhtautuu maailmaan valoisasti (ei katkera, kateellinen valittaja)
- hiuksekas
- empaattinen
- ihan kiva katsella, ei mikään Hollywoodtähti, mutta taviskomeaMissä olet?
satukirjassa?
Netflixin jouluelokuvissa;)
Voi harmi kun en kelpaa kun olen DI ja on lyhyet hiuksetkin :D
Kuulostaa kyllä aika vaativalta listalta. Ensinnäkin reippaasti yli puolet ikäluokasta on ylipainoisia eli suuri osa karsiutuu jo siinä. Sitten vielä nuo tietyt ammatit ja päivätyövaatimus rajaa aika hyvin ulos ihmisiä. Ja epäilemättä moni ns. tavis on ap:n silmään liian rumakin. Itse en kyllä haluaisi noin pinnallisen oloista miestä siinäkään tapauksessa, jos täyttäisin vaatimukset. Ikä lisääntyy ja vaihdevuodet tulee, usein tulee sairauksiakin. Jos nyt täyttääkin ne vaatimukset niin ei mitään takuuta että 10 vuoden päästä enää. Enkä haluaisi tulla jätetyksi silloin, vaan ollal jonkun kanssa jonka kanssa vanheta ja rupsahtaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hyvät naiset on varattu, sinkuiksi jää jämät.
Sori, mutta tulet jäämään ilman hyvää naista.
Niin minäkin mutta vielä 40v naisetkin haaveilevat jostain Brad Pittistä ja luulevat olevansa taivaanlahja Top10 miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa lista, johon mukaudun on työnantajalta saatu työvuorolista.
Kolmen viikon välein vaihtuva lista, joka määrittelee elämääni.
Ainoa lista, joka niin tekee.
T. Sh, vuorotyössä erikoissairaanhoidossa
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa tuo "käy päivätöissä" ja tarkat naiselliset ammatit mainittu. Mitä se päivätöissä edes tarkoittaa? Virka-aikana? Ei tee yötöitä? Säännölliset työajat? Entä jos tekee etätöitä? Onko se töissä "käymistä"?
Pitääkö olla päivällä siis pois kotoa? Vai varmasti illalla ja yöllä kotona?
Mitä jos saa itse täysin määritellä työaikansa ja suurimmaksi osaksi työntekopaikkansakin? Mitä jos on pidemmälle koulutettu kuin ope tai sh? :D
Tosiaan ap haluaisi sanojensa mukaan "päivätöissä käyvän sairaanhoitajan", mutta eihän sellaisia oikein ole - sairaanhoitajan työ on vuorotyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee mies nelikymppisellä naisella? Mitä iloa niin vanhasta lisääntymiskyvyttömästä naisesta on?
Mitä mies tekee lisäänytmiskykyisellä naisella? Ei yksikään mies halua lapsia, pennut on naisen oma projekti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole kovat vaatimukset. Nyt ei mammojen pidä suuttua.
No miten sen nyt ottaa... Jo pelkästään normaalipainon toivominen tiputtaa 3/4 yli nelikymppisistä naisista pois.
Sekoitat ylipainoisten miesten määrään, joka on kutakuinkin tuo. Naisissa on vähemmän ylipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suurinpiirtein listassa kuvattu nainen.
Nelikymppinen sh, tosin teen vuorotyötä, mutta muuten lähes kaikki kohdat osuvat.
Paitsi se, että olen ollut naimisissa parikymppisestä saakka ja lapsetkin jo teinejä.
Olen myös sitä mieltä, että tuo lista on aika mahdoton naisen toteuttaa pitemmän päälle, uupumus ja v-tutus tulee tosiaan viimeistään tässä nelikymppisenä.
Olen väsynyt tekemään raskasta ja alipalkattua työtä, olen väsynyt olemaan kodinkone ja kaikkien tarpeiden täyttäjä, olen väsynyt mieslapseksi taantuneeseen puolisoon, joka kuvittelee, että hänen panokseksi yhteiseen elämään riittää työssäkäynti ja kotona nojatuoliin jumittaminen.
Onneksi nelikymppisenä olen kasvattanut munasarjat ja päättänyt, että riittää.
Työuupumus selättyy keikkatöillä ja opiskelemalla uudelle uralle, erokin on vireillä ja uutta miestä en enää taida haluta listoineen, vaatimuksineen uudesta kodinkoneesta ja äidin korvikkeesta.
Teinityttärilleni opetan näin, että itsestään pitää huolehtia ja itseään pitää arvostaa.En ehkä ajatellut ap:n hakevan kodinkonetta. Vaan ystävällistä empaattista naista. Käytännön ongelmien ratkojaa, joka ei hermostu joka asiasta. Sellaisen kanssa on mukava elää.
Niin varmasti on mukava elää empaattisen, käytännöllisen ihmisen kanssa, joka ei hermostu helposti ja ratkoo käytännön elämän ongelmat ( puolestasi).
Onko sillä toisella mukavaa?
Ehkä näiden miesten yksinkertaisesti pitäisi jäädä kotiin äidin helmoihin, kun naisilta halutaan selvästi äitinä olemista.
Olen muuten lainaamasi kirjoittaja ja mieheni kuvailisi minua varmasti juuri kuten kirjoitit.
Luoja nähköön, että olenkin loppu tässä liitossa. Empaattisuuteni, käytännöllisyyteni, halukkuuteni ongelmien ratkaisemiseen jne. ovat käytetty loppuun, eikä niitä enää ole.
Minullakin voisi joskus olla mukavaa, olisi ihanaa jos minäkin saisin empatiaa osakseni, jos voisin edes joskus saada jonkun käytännön ongelman jonkun muun ratkottavaksi. Jos voisin olla vain minä, ihan vain 'Julianna', enkä vain ikuisesti äidinkorvike, ikuisesti sh, ikuisesti antamassa itsestäni, ikuisesti empaattinen, ikuisesti täyttämässä toisten tarpeet.
Mitä väärää siinä on että haluaa kumppanin joka ei hermostu? Itse olen nainen ja olen kuunnellut huutamista ihan riittävästi vanhemmilta ja sisaruksilla, elämänkumppaniksi haluan miehen jonka kanssa on hyvä olla ja ei tarvitse kävellä munankuorilla peläten seuraavaa raivonpuuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee mies nelikymppisellä naisella? Mitä iloa niin vanhasta lisääntymiskyvyttömästä naisesta on?
Mitä mies tekee lisäänytmiskykyisellä naisella? Ei yksikään mies halua lapsia, pennut on naisen oma projekti.
Kyllä hyvällä naisella tekee paljon. Harmi sinkkumiehille, että ne kaikki on varattu.
Perussääntö on että hyvät miehet ja naiset löytävät toisensa ja elävät onnellisesti. Muut jotka valittavat kuinka vaikeaa on löytää hyvä mies/nainen, syy löytyy ihan itsestä.
Parasta elämässä on hyvä parisuhde. Jos sellaista ei ole kokenut, ei edes tiedä mitä se tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin mutta vielä 40v naisetkin haaveilevat jostain Brad Pittistä ja luulevat olevansa taivaanlahja Top10 miehille.
Itse ja oman tuttavapiirin 40-50 v sinkkunaiset ei olla enää ulkonäöstä juurikaan kiinnostuneita. Se mitä kaivataan on sellainen peruskunnollinen, fiksu mies. Niitä on yllättävän vaikea löytää. Kauheasti tulee vastaan päihde- ja vaikeasti mt-ongelmaisia ja sellaisia joilla on elämänhallinta selvästi niin pahasti hukassa että kaipaisivat lähinnä äitiä ja harva haluaa siihen rooliin aikuiselle miehelle ryhtyä.
Mulle ainakin ulkonäössä lähinnä selkeä epäsiisteys ja aivan sairaalloinen ylipaino tyyliin yli 150 kg on esteitä, muuten sillä ei ole niin merkitystä. Tärkeintä on että mies olisi mukavaa juttuseuraa ja hänen kanssa oli hyvä olla, ja häneen voisi luottaa.
Tää lista kyllä asettaa tietynlaisia paineita jo tällaista 31-vuotiastakin kohtaan, jos miehet olettaa nelikymppistenkin naisten olevan tuollaisia.
Olen normaalipainoinen, mutta on kyllä muhkuraa ja ryppyä jo nyt. Ei tissit enää terhakat ole, eikä perse vaikka salilla käynkin. Se on ihan biologiaa. Kamalaa, jos vielä 10 vuoden päästä pitäisi näyttää siltä miltä 20-vuotiaana, sopiakseen jonkun miehen käsitykseen "tavallisesta" naisesta. En näytä nytkään enää.
Päivätöissä käyn ja on pitkät hiuksetkin, mutta ei sillä taida pitkälle pötkiä. Onneks toisaalta mulla on kyllä mies ja hyvä avioliitto, mutta toivottavasti hän ymmärtää että rupsahdus on tosiasia ja omalla kohdalla pikkuhiljaa käynnissä jo nyt. Se on semmosta, en minäkään hänen ulkonäöstään kitise. Vanheneminen ja iän näkyminen on ihan kivakin juttu.
Alue: Aihe vapaa
Onko kyseisen naisen oltava voimaantunut? Sitähän naiset tuppaavat olemaan nykyään?