Mun yksi ystävä sanoo aina: "Mä söin suklaa", eikä: "Mä söin suklaata"

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa juuri ennen kirjoituksia (vuonna 1983) huviteltiin tehtävällä, jossa piti löytää tekstinpätkiin mahdollisesti ujutetut virheet. Muistiini on jäänyt poika, joka ei löytänyt virhettä lauseesta "kirpputorilla myytiin pöytiä ja tuolia". Hän ei kerta kaikkiaan tajunnut, eikä varmaan tajua vieläkään.

Eihän tuossa välttämättä edes ole virhettä. Jos myytiin yhden tuolin lisäksi vaikka kymmentä pöytää, niin lausehan kuvaa tilanteen ihan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leivoin eilen sämpylät.

Ei vaan mä leivoin sämpylää eilen. Koska nykysuomea ei enää taivuteta, rikä väliä vaikka kuulijalle jäisi kuvitelma että kys. hlö leipoi yhtä sämpylää.

Sämpylää on taivutettu muoto. Tarkemmin sanottuna sanan sämpylä partitiivimuoto. Perusmuoto eli nominatiivi sanalle on sämpylä. 

Onpas kiva oppia uutta täällä! Olen aina luullut että sämpylää on perusmuoto sanasta sämpylä. 

Eikö peruskoulussa enää opeteta sijamuotoja? 

Varmaan opetetaan, mutta harvapa kaikkea koulussa kuulemaansa muistaa. Seiskan tai viitosen äidinkielestä tai S2:sta saanut ei ole häävi kielenkäyttäjä.

Lukiossa juuri ennen kirjoituksia (vuonna 1983) huviteltiin tehtävällä, jossa piti löytää tekstinpätkiin mahdollisesti ujutetut virheet. Muistiini on jäänyt poika, joka ei löytänyt virhettä lauseesta "kirpputorilla myytiin pöytiä ja tuolia". Hän ei kerta kaikkiaan tajunnut, eikä varmaan tajua vieläkään.

Lukihäiriöisenä ymmärrän hyvin, miksi tuota ei välttämättä tajua. Ehkä sillä pojallakin oli lukihäiriö. Sellaiseen ei vielä 80-luvun alussa ole luultavasti osattu suhtautua asianmukaisesti. 

Meidän äikänopemme varmasti tunnisti lukihäiriöiset. Tämä poika ei muuten ollut sellainen, oli vain melko heikko oppilas joka aineessa. Taisi olla lubenterin ylioppilas.

Miksi ihmiset vapaa-aikonaan eivät saisi puhua niinkuin siten kun haluavat.

Kriteerinä vois olla vain se, että on puhuttava niin, että toisetkin suht.koht. ymmärtävät mitä hän tarkoittaa.

Mutta tämä se onkin vaikeinta murteissa, toiselta puolelta Suomea oleva ei mitenkään voi ymmärtää jotain täysin  Turun tai Rauman murretta, ja vastaavasti, he taas eivät ymmärrä mitään jos joku puhuu ns. meän kieltä, joka on peräisin Torniojokilaaksosta ja johon sekoittuu sekä suomalaisia että ruotsalaisia murresanoja.

Työelämässä on aina puhuttava yleiskieltä, noin yleensä.  Mutta monilla paikkakunnilla puhuvat kuntienkin työntekijät sitä aivan omaa murrettaan kunnan asukkaiden asioidessa heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa juuri ennen kirjoituksia (vuonna 1983) huviteltiin tehtävällä, jossa piti löytää tekstinpätkiin mahdollisesti ujutetut virheet. Muistiini on jäänyt poika, joka ei löytänyt virhettä lauseesta "kirpputorilla myytiin pöytiä ja tuolia". Hän ei kerta kaikkiaan tajunnut, eikä varmaan tajua vieläkään.

Eihän tuossa välttämättä edes ole virhettä. Jos myytiin yhden tuolin lisäksi vaikka kymmentä pöytää, niin lausehan kuvaa tilanteen ihan oikein.

Höpö höpö. Tiedät ihan hyvin, mitä tuossa tarkoitettiin. Kysymys oli perusasioista eikä mistään kaukaa haetuista erikoisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leivoin eilen sämpylät.

Ei vaan mä leivoin sämpylää eilen. Koska nykysuomea ei enää taivuteta, rikä väliä vaikka kuulijalle jäisi kuvitelma että kys. hlö leipoi yhtä sämpylää.

Sämpylää on taivutettu muoto. Tarkemmin sanottuna sanan sämpylä partitiivimuoto. Perusmuoto eli nominatiivi sanalle on sämpylä. 

Onpas kiva oppia uutta täällä! Olen aina luullut että sämpylää on perusmuoto sanasta sämpylä. 

Eikö peruskoulussa enää opeteta sijamuotoja? 

Varmaan opetetaan, mutta harvapa kaikkea koulussa kuulemaansa muistaa. Seiskan tai viitosen äidinkielestä tai S2:sta saanut ei ole häävi kielenkäyttäjä.

Lukiossa juuri ennen kirjoituksia (vuonna 1983) huviteltiin tehtävällä, jossa piti löytää tekstinpätkiin mahdollisesti ujutetut virheet. Muistiini on jäänyt poika, joka ei löytänyt virhettä lauseesta "kirpputorilla myytiin pöytiä ja tuolia". Hän ei kerta kaikkiaan tajunnut, eikä varmaan tajua vieläkään.

Lukihäiriöisenä ymmärrän hyvin, miksi tuota ei välttämättä tajua. Ehkä sillä pojallakin oli lukihäiriö. Sellaiseen ei vielä 80-luvun alussa ole luultavasti osattu suhtautua asianmukaisesti. 

Meidän äikänopemme varmasti tunnisti lukihäiriöiset. Tämä poika ei muuten ollut sellainen, oli vain melko heikko oppilas joka aineessa. Taisi olla lubenterin ylioppilas.

Ei välttämättä. Tuohon aikaan ei vielä lukihäiriöitä huomioitu samoin kuin nykyisin. Saatettiin juurikin pitää vain heikkotasoisena oppilaana ja kuitata asia sillä. Tätä tapahtui vielä 90-luvun alussakin, kun itse olin koulussa. Siltikin, vaikka oli jo lukiopetusta jne. 

t. eri 

Miä leivoin sämpylöi ja juan ny niien kans kaakaoo. Suklaatii syyää sitte huammeen.

Hassua jos joku puhuu noin, mutta kyllä minä ainakin joskus kavereiden kesken viestitellessä saatan noin kirjoittaa

Vierailija kirjoitti:

Miä leivoin sämpylöi ja juan ny niien kans kaakaoo. Suklaatii syyää sitte huammeen.

Son kaakkauu!

En juo kaakavoo mut juon koukkakollaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leivoin eilen sämpylät.

Ei vaan mä leivoin sämpylää eilen. Koska nykysuomea ei enää taivuteta, rikä väliä vaikka kuulijalle jäisi kuvitelma että kys. hlö leipoi yhtä sämpylää.

Sämpylää on taivutettu muoto. Tarkemmin sanottuna sanan sämpylä partitiivimuoto. Perusmuoto eli nominatiivi sanalle on sämpylä. 

Onpas kiva oppia uutta täällä! Olen aina luullut että sämpylää on perusmuoto sanasta sämpylä. 

Eikö peruskoulussa enää opeteta sijamuotoja? 

Varmaan opetetaan, mutta harvapa kaikkea koulussa kuulemaansa muistaa. Seiskan tai viitosen äidinkielestä tai S2:sta saanut ei ole häävi kielenkäyttäjä.

Lukiossa juuri ennen kirjoituksia (vuonna 1983) huviteltiin tehtävällä, jossa piti löytää tekstinpätkiin mahdollisesti ujutetut virheet. Muistiini on jäänyt poika, joka ei löytänyt virhettä lauseesta "kirpputorilla myytiin pöytiä ja tuolia". Hän ei kerta kaikkiaan tajunnut, eikä varmaan tajua vieläkään.

Lukihäiriöisenä ymmärrän hyvin, miksi tuota ei välttämättä tajua. Ehkä sillä pojallakin oli lukihäiriö. Sellaiseen ei vielä 80-luvun alussa ole luultavasti osattu suhtautua asianmukaisesti. 

Meidän äikänopemme varmasti tunnisti lukihäiriöiset. Tämä poika ei muuten ollut sellainen, oli vain melko heikko oppilas joka aineessa. Taisi olla lubenterin ylioppilas.

Ei välttämättä. Tuohon aikaan ei vielä lukihäiriöitä huomioitu samoin kuin nykyisin. Saatettiin juurikin pitää vain heikkotasoisena oppilaana ja kuitata asia sillä. Tätä tapahtui vielä 90-luvun alussakin, kun itse olin koulussa. Siltikin, vaikka oli jo lukiopetusta jne. 

t. eri 

Siinä tapauksessa useimmat luokkakaverini olivat lukihäiriöisiä. Tuo tunti on jäänyt minun mieleeni niin hyvin sen vuoksi, että kun virheitä tehtiin yleensä vain paperilla, pääsi harvoin näkemään, mitkä asiat muille olivat vaikeita tai outoja. Ja niitä riitti. Ei lukiossa lueta huonoja tekstejä tai muiden aineita, joten eipä minulla ollut mitään käsitystä siitä, millainen on kehnon oppilaan kielentaju.