Millaista on hyvä kohtelu mieheltä suhteen alkuvaiheessa?
Henkisesti väkivaltaisen miehen kanssa pitkään seurusteltuani kiinnostaisi kuulla.
Miten ne normaalit, terveet miehet käyttäytyy parisuhteen alussa? Miten teidän miehet on osoittaneet ihastuksensa ja arvostuksensa? Onko mies vienyt treffeille, maksanut viinit ja illalliset? Kehunut ja osoittanut hellyyttä ilman seksiä? Kertonut olevansa tosissaan kiinnostunut? Tai jotain ihan muuta?
En tarkoita mitään Tinder-treffejä tuntemattoman kanssa, vaan tapailua miehen kanssa, joka on jo tuttu kaveripiirin, harrastuksen tai muun kautta.
Mistä tunnistaa hyvä, kunnioittava mies suhteen alussa?
Kommentit (106)
Kerroin jo ketjussa luotettavasta miehestäni.
Ap kysyy vievätkö normaalit miehet kunnon treffeille. Kyllä vievät.
Seurusteluaikoinamme kävimme elokuvissa, ulkona syömässä, kivoilla kävelyillä, joiden päätteeksi käytiin tunnelmallisessa kahvilassa, jne.
Mieheni myös seurustelun alkuvaiheessa maksoi treffeillä, kerroin jo olleeni köyhä opiskelija tuolloin. Sittemmin olemme kyllä menomme jakaneet.
Treffeistä vielä, mitään ylenpalttisen ihmeellistä tai romanttista emme koskaan tehneet, mutta treffeillä oli aina kivaa. Mieheni on hyvä keskustelija, ja jutun juurta riitti. Osaa myös kysellä ja kuunnella.
Kaikki tuntui luontevalta ja luonnolliselta, normaalin ja kivan miehen kanssa ei tarvitse arpoa tai säätää mistä nyt tuulee ja miten tässä nyt käy. Sama luontevuus ja luonnollisuus koski myös seksiä ja sama on jatkunut koko avioliiton ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viinien ja illallisten maksaminen ei kerro mistään mitään. Eikä myöskään se, jos mies kertoo olevansa tosissaan kiinnostunut. Ihan kantapään kautta tuli opittua. Melkein enemmän luottaisin nyt mieheen, joka ei noita asioita harrasta.
Ihan totta. Minäkin olen aina vierastanut sellaista ällöromantiikka jolla yritetään ostaa nainen. Mutta eikö terveeltä mieheltä voisi odottaa jotain siltä väliltä: ihan normaaleja treffejä kivassa ravintolassa, niin että mies maksaa? Monissa muissa maissa se on kai ihan tavallista. Eikö kunnolliset suomalaiset miehet todella vie treffeille?
-AP
Minä olen tuo ensimmäinen avioliitossa oleva vastaaja, ja ihmettelen miksi odotat mieheltä erityiskohtelua. Oletko sinä vienyt miehen treffeille ja maksanut, tai muuten järjestänyt kivoja yllätyksiä? Miksi mies on vetovastuussa? Lähtökohta seurustelulle on se, että kumpikin miettii tunteella ja järjellä että olisiko sen toisen kanssa kiva viettää kauemminkin aikaa ja jakaa iloja ja suruja. Ei siinä toisen tarvitse yrittää vau-efektillä hurmata toista, normaali hyvä käytös kyllä riittää. Sitten jos koet että et ole arvostettu ja hyvin kohdeltu, voit itse laittaa suhteen poikki.
Se, että mies tarjoaa joskus on plussaa. Miinusta, jos yrittää maksattaa sinulla tai jollain muulla. Mun mielestä toi lupausten pitäminen ja kyky puhua ilman tiuskimisia tai suuttumisia on erittäin tärkeää ja kertoo paljon tulevasta. Takana usea huono suhde, joka alkanut miehen takertumisella ja liehakoinnilla, mutta muuttunut pikku hiljaa väkivallaksi. Joo, olen altis sellaiselle huonon taustani vuoksi, mutta on tässä ollut muutama ihan hyväkin suhde takana ja yksi meneillään. Varsinkin nykyinen on kunnostautunut lupauksissaan ja on kaikinpuolin pätevä mies kumppanina ja isänä.
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa hyvän miehen kanssa. Tekee mitä lupaa, mutta ei toisaalta alkuvaiheessa mitään suuria eleitä, koska mies selkeästi itsekin halusi tutustua ja katsoa sovitaanko yhteen. Taidettiin tapailla monta kuukautta ennen kuin mies sitten kysyi että miksi me ei koskaan sanota että rakastamme toisiamme :). Kertoi avoimesti menneisyydestään, ei salaillut asioita jotka oli hänen kannaltaan epäedullisia. Halusi selvästi että jos rakastutaan, tiedän millainen hän on. Mies ei koskaan riko lupauksiaan, eikä tarvinnut arpoa mitä hän miettii tai aikoo koska kertoi sen.
Nuo mainitsemasi esimerkit, kuten ravintolassa tarjoaminen, ei minusta kerro mitään siitä onko mies hyvä ja kunnioittava. Varmaan jos olet ollut huonossa suhteessa niin janoaisit sitä, että joku asettaa sinut jalustalle, mikä tekee sinusta lähinnä sopivan uhrin narsistille. Jos sinulle on jäänyt huono itseluottamus, työstä sitä itse äläkä odota että joku mies korjaa sen.
Tsemppiä ❤️
Kiitos kommentistasi. <3
Ex-mieheni oli henkisen väkivallan ohessa erittäin pihi ja siksi tuo ravintolassa tarjoaminen korostuu tässä. Hyvällä miehellä minäkin tarkoitan juuri tuollaista miehesi kaltaista aitoa ja rakastavaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa hyvän miehen kanssa. Tekee mitä lupaa, mutta ei toisaalta alkuvaiheessa mitään suuria eleitä, koska mies selkeästi itsekin halusi tutustua ja katsoa sovitaanko yhteen. Taidettiin tapailla monta kuukautta ennen kuin mies sitten kysyi että miksi me ei koskaan sanota että rakastamme toisiamme :). Kertoi avoimesti menneisyydestään, ei salaillut asioita jotka oli hänen kannaltaan epäedullisia. Halusi selvästi että jos rakastutaan, tiedän millainen hän on. Mies ei koskaan riko lupauksiaan, eikä tarvinnut arpoa mitä hän miettii tai aikoo koska kertoi sen.
Nuo mainitsemasi esimerkit, kuten ravintolassa tarjoaminen, ei minusta kerro mitään siitä onko mies hyvä ja kunnioittava. Varmaan jos olet ollut huonossa suhteessa niin janoaisit sitä, että joku asettaa sinut jalustalle, mikä tekee sinusta lähinnä sopivan uhrin narsistille. Jos sinulle on jäänyt huono itseluottamus, työstä sitä itse äläkä odota että joku mies korjaa sen.
Tsemppiä ❤️
Kiitos kommentistasi. <3
Ex-mieheni oli henkisen väkivallan ohessa erittäin pihi ja siksi tuo ravintolassa tarjoaminen korostuu tässä. Hyvällä miehellä minäkin tarkoitan juuri tuollaista miehesi kaltaista aitoa ja rakastavaa miestä.
Kiitos :) jos sinulle tulee uudessa suhteessa ikäviä fiiliksiä, koita ottaa se kohteliaasti puheeksi ja katso miten mies reagoi. Jos mies on hyvä, hän kuuntelee miltä sinusta tuntuu ja haluaa että sinulla on hyvä olla. Jos mies ei ole hyvä, hän saattaa joko suuttua tai alkaa lupailemaan kuuta taivaalta ja lopulta yrittää käyttää traumojasi hyväksi. Se oma tunne on joskus tosi hyvä mittari,kunhan on valmis myös itse kantamaan vastuuta omasta voinnistaan.
Vierailija kirjoitti:
Seurustellesani mieheni kanssa piti aina lupauksensa. Soitti, jos oli niin luvannut, tuli aina sovittuun aikaan paikalle, ja jos olimme suunnitelleet menevämme vaikkapa elokuviin jonain tiettynä iltana, niin tehtiin.
Tavatessamme olin vielä köyhä opiskelija ja mies jo työelämässä, joten maksoi treffeillä, eikä suostunut muuhun. Toki valmistuttuani ja mentyäni töihin tilanne tasoittui.
Mieheni ei koskaan ole puhunut naisista, eikä sen puoleen miehistäkään, rumasti. On arvostanut aina äitiään olematta mikään mamman poika, ja on arvostanut minua. Ja kertonut sen kauniisti. Mutta ei imelästi tai yltiöromanttisesti.
Minusta nämä ovat ihan perusjuttuja ja kivasti alkanut seurustelu on jatkunut yli 20 vuotta kestäneenä avioliittona.
Mieheni on pysynyt luotettavana ja arvostavana kumppanina minulle ja on ihana isä jo lähes aikuisille lapsillemme.
Ihana mies sinulla. -AP
Sanoisin, että naista arvostaen ja kunnioittaen. Pyrkimällä hyväksymään erilaisuutta (miehen ja naisen välillä). Pitää kontaktia, ei pelaile, vaan on suora ja reilu yhteydenpidossa.
Sanalla sanoen "herrasmiesmäinen", eikä tämä tarkoita pukeutumista tai ulkonäköä tai ammattia, vaan käytöstä naista kohtaan.
Hyvä mies:
- Ei arvostele, väheksy, hauku tai moiti sinua. Lainkaan.
- Ei tahallaan loukkaa sinua tai ei loukkaa sinua jatkuvasti "vahingossa"
- Osaa pyytää anteeksi kun loukkaa sinua vahingossa
- Osaa käyttäytyä: pyytää anteeksi myöhästymistään, pyytää anteeksi jos törmää sinuun katsellessaan muualle, kiittää saadessaan jonkun muun tekemää/tarjoamaa ruokaa, kiittää seurasta ja niin edelleen.
- Ei tee päätöksiä puolestasi, ei pidä sinua itsensä jatkeena vaan ottaa huomioon sinunkin mielipiteesi tehdessään molempia koskevia päätöksiä. Ei pidä mielipiteitään sinun mielipiteinäsi.
- Ei hauku, solvaa, huorittele, lyttää tai arvostele muita. Toki tässä on hiuksen hieno raja, jos arvosteltava ihminen on oikeasti ihan kunnon törkykasa, mutta silloin arvostelun korvat valitaan tarkkaan. Jokainen tietää tasan tarkkaan mistä puhun ja jokainen tietää myös, että joskus on saatava avautua. Tämä joskus ei vain ole ensitreffeillä.
- Kunnioittaa rajojasi - kaikessa.
- Ei loukkaannu siitä, että sinulla on elämä myös ilman häntä.
- Ei vaadi sinulta selontekoa kaikesta mitä teet tai aiot tehdä.
- Ei kysele sinulta jatkuvasti mitä teet ja missä olet. Tämä on päinvastoin suuri hälytysmerkki.
- Kohtelee eläimiä hyvin. Sekopäät eivät kunnioita muita ihmisiä ja eläimiä he kunnioittavat vielä sitäkin vähemmän.
- Hänen anteeksipyyntönsä eivät ole tyhjiä, kuten eivät hänen lupauksensakaan.
- Ei satuta sinua fyysisesti.
- Ei koe, että teet kokoajan asioita väärin, olet väärää mieltä asioista tai sanot vääriä asioita.
- Ei häpeä, eikä ilmaise häpeävänsä seuraasi. Toki jos kaivat nenääsi linnanjuhlissa ja syöt räkääsi ruokapöydässä, voidaan tästä poiketa.
- Ei saa sinua tuntemaan oloasi paskaksi.
Tässäpä nyt alkuun muutama. Jos koet, että päädyt liian helposti suhteisiin väkivaltaisten ja omistushaluisten miesten kanssa, kannattaa tehdä paperille/kännykälle/molempiin/johonkin lista hälytysmerkeistä ja jokaisten tapaamisten, keskusteluiden jälkeen käydä lista läpi huolellisesti ja kysyä itseltään, esiintyikö kyseinen hälytysmerkki tänään ja välittömästi lopettaa juttu siihen, mikäli yksikään hälytysmerkki nosti päätään. Ihastuneena on nimittäin hirvittävän vaikeaa nähdä näitä merkkejä. Hyvä pikanyrkkisääntö on kuitenkin, että jos missään kohtaa mies/kumppaniehdokas saa olosi tuntumaan huonolta, vähempiarvoiselta tai muuten paskalta, on se todennäköinen hälytysmerkki ja jo oman turvallisuutesi vuoksi kannattaa hommasta vetäytyä. Yksi hälytysmerkki on myös jatkuva kehuilla pommittaminen. Se perustuu heikosta itsetunnosta kärsivän ihmisen mielihyvän buustaamiseen, mikä puolestaan voimistaa ihastumista ja tekee jatkossa vaikeammaksi irtautua tai edes nähdä hälytysmerkkejä ajoissa.
Henkistä väkivaltaa käyttävillä ei ole usein tervettä itsetuntoa. Tarkkailisin osaako treffikumppani nauraa myös itselleen, onko avoin myös huonoista puolistaan, kestääkö kritiikkiä, voiko keskustella mistä vaan hänen kanssaan jne. Jonkin verran olisi hyvä tietää menneestä mm. onko kaikki eksät miehen mielestä hulluja jne.
Olen silti samaa mieltä, että varmasti ei voi tietää mistään. Eksäni oli ensimmäisen vuoden ihana kumppani kunnes esitys lakkasi yhtäkkiä. Olisi pitänyt jättää heti. En näitä tarjoaako ravintolassa jne. pitäisi merkkinä hyvästä miehestä. Eksäni oli loppuun asti vuoroin herrasmies ja vuoroin kylmä kuin jää. Nykyinen mies on vakaa ja ennustettavan turvallinen myös kriisitilantessa. Tätä tietoa ei voi saada kuin tuntemalla ihminen pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viinien ja illallisten maksaminen ei kerro mistään mitään. Eikä myöskään se, jos mies kertoo olevansa tosissaan kiinnostunut. Ihan kantapään kautta tuli opittua. Melkein enemmän luottaisin nyt mieheen, joka ei noita asioita harrasta.
Ihan totta. Minäkin olen aina vierastanut sellaista ällöromantiikka jolla yritetään ostaa nainen. Mutta eikö terveeltä mieheltä voisi odottaa jotain siltä väliltä: ihan normaaleja treffejä kivassa ravintolassa, niin että mies maksaa? Monissa muissa maissa se on kai ihan tavallista. Eikö kunnolliset suomalaiset miehet todella vie treffeille?
-AP
Minä olen tuo ensimmäinen avioliitossa oleva vastaaja, ja ihmettelen miksi odotat mieheltä erityiskohtelua. Oletko sinä vienyt miehen treffeille ja maksanut, tai muuten järjestänyt kivoja yllätyksiä? Miksi mies on vetovastuussa? Lähtökohta seurustelulle on se, että kumpikin miettii tunteella ja järjellä että olisiko sen toisen kanssa kiva viettää kauemminkin aikaa ja jakaa iloja ja suruja. Ei siinä toisen tarvitse yrittää vau-efektillä hurmata toista, normaali hyvä käytös kyllä riittää. Sitten jos koet että et ole arvostettu ja hyvin kohdeltu, voit itse laittaa suhteen poikki.
Mitä tarkoitat tuolla että odotan erityiskohtelua?
Mulla on ollut paha tapa antaa enemmän kuin saan. Olen itse nimenomaan keksinyt kivoja yllätyksiä, halunnut olla hyvää seuraa ja ottanut herkästi vetovastuun yhteisestä onnesta. Tukenut miestä suruissa ja iloinnut hänen onnistumisistaan.
Ja kun mies muuttui henkisesti väkivaltaiseksi, lopulta jätin hänet. Jälkeenpäin olen miettinyt miten suostuin niin huonoon kohteluun ja miten välttää tuollainen suhde tulevaisuudessa.
Onko se erityiskohtelua että mies olisi myös se aktiivinen osapuoli ja ehdottaisi itse jotain kivaa ravintolaa ja jopa maksaisi? Ehkä janoan tuollaista vähän romanttisempaa nyt, kun ex-miehen kanssa hölmönä luulin miehen kotona leffojen katsomista normaaleiksi treffeiksi jopa suhteen alussa. -AP
Vierailija kirjoitti:
Joo sanoisin että on ihan normaalia haluta käydä ihan tavallisesti jossain ulkona syömässä tai että mies kokkaa sinulle aterian. Yhdessä syöminen on kivaa, siinä samalla voi keskustella mukavia ja oppia lisää toisesta.
Juuri tätä tarkoitan. Ihanaa kuulla että on ihmisiä joiden mielestä tämä on ihan normaalia!
-AP
Vierailija kirjoitti:
Kellään kokemusta hyvistä miehistä?
Nykyinen on. Ei hauku ikinä eikä lyö. Jos sanoo jotain, niin tekee eikä ole ns haaveilija ja leveilijä. Jos nyt ilmottaisi, että ostaa helikopterin, että se tuodaan huomenna, niin en epäile hetkeäkään. Mieheni tekee pieniä asioita, jotka tekee minut iloiseksi. Tässä nyt esimerkki. Meni pyörästä kumipuhki. Sanoin siitä, että harmi kun meni kumipuhki. Käytiin ruokaostoksilla ja mies osti uuden sisäkumin ja vaihtoi sen heti. Auton renkaat talvi/kesä. Mies vaihtaa ne heti, kun pitää. Viimetalvena sanoin, että älä nyt vaihda ei tarvi voin mennä bussilla töihin. Mies sanoi, että vaihtaa, koska ei halua minulle käyvän jotain ja voit nukkua pitempään ilman bussiin menoa sen takia ettei ole renkaita autoon vaihdettu. Sanoo rakastavansa minua aina välillä jne. Minulla on hyvä mies ja rakastan häntä ylikaiken.
Exät ei tehny elettäkään. Olin luuseri nipottava ämmä heille. En ikinä saanut apua mihinkään jne. Toiselta sain nyrkkiä jos jokin muka väärin.
Tämä on hyvä keskustelu. Ite aina päädyn p skoihin suhteisiin ja hälytyskellojen ääntä en aina kuule enkä osaa ymmärtää seurauksia. Viimeisin suhde jatkui liian pitkään kun mies osasi puhumalla saada mut antamaan anteeksi tihrustamalla aitoja kyyneliä. Lopulta se loukkasi mua niin paljon että lähdin menemään. Ei kunnioittanu mua eikä kunnioittanu itseään. Päätin etten kattele enää alkoholisteja enkä niitä joilla on lääkitys. Oli kui "ihana" tahansa!
Tätä lukiessa huomaan, että tuttavamiehessä kilisee kaikki varoituskellot. Ehkä pitää oikeasti lopettaa tämän ajatteleminen. Ei siitä hyvää tulisi, vaikka sen saisikin. Pitäkööt muut naiset tämän hyvänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viinien ja illallisten maksaminen ei kerro mistään mitään. Eikä myöskään se, jos mies kertoo olevansa tosissaan kiinnostunut. Ihan kantapään kautta tuli opittua. Melkein enemmän luottaisin nyt mieheen, joka ei noita asioita harrasta.
Ihan totta. Minäkin olen aina vierastanut sellaista ällöromantiikka jolla yritetään ostaa nainen. Mutta eikö terveeltä mieheltä voisi odottaa jotain siltä väliltä: ihan normaaleja treffejä kivassa ravintolassa, niin että mies maksaa? Monissa muissa maissa se on kai ihan tavallista. Eikö kunnolliset suomalaiset miehet todella vie treffeille?
-AP
Minä olen tuo ensimmäinen avioliitossa oleva vastaaja, ja ihmettelen miksi odotat mieheltä erityiskohtelua. Oletko sinä vienyt miehen treffeille ja maksanut, tai muuten järjestänyt kivoja yllätyksiä? Miksi mies on vetovastuussa? Lähtökohta seurustelulle on se, että kumpikin miettii tunteella ja järjellä että olisiko sen toisen kanssa kiva viettää kauemminkin aikaa ja jakaa iloja ja suruja. Ei siinä toisen tarvitse yrittää vau-efektillä hurmata toista, normaali hyvä käytös kyllä riittää. Sitten jos koet että et ole arvostettu ja hyvin kohdeltu, voit itse laittaa suhteen poikki.
Mitä tarkoitat tuolla että odotan erityiskohtelua?
Mulla on ollut paha tapa antaa enemmän kuin saan. Olen itse nimenomaan keksinyt kivoja yllätyksiä, halunnut olla hyvää seuraa ja ottanut herkästi vetovastuun yhteisestä onnesta. Tukenut miestä suruissa ja iloinnut hänen onnistumisistaan.
Ja kun mies muuttui henkisesti väkivaltaiseksi, lopulta jätin hänet. Jälkeenpäin olen miettinyt miten suostuin niin huonoon kohteluun ja miten välttää tuollainen suhde tulevaisuudessa.
Onko se erityiskohtelua että mies olisi myös se aktiivinen osapuoli ja ehdottaisi itse jotain kivaa ravintolaa ja jopa maksaisi? Ehkä janoan tuollaista vähän romanttisempaa nyt, kun ex-miehen kanssa hölmönä luulin miehen kotona leffojen katsomista normaaleiksi treffeiksi jopa suhteen alussa. -AP
Siinä olet oikeassa että hyvässä suhteessa molemmat on aktiivisia, haluaa nähdä toista ja ilahduttaa toista :) kaikille miehille ei ole luontevaa välttämättä viedä naista ravintolaan ja tarjota. Ne miehet joille se on luontevaa, ovat sitten saattaneet vetää ne samat kuviot aiemminkin ja kysymys kuuluu, mitä niille edellisille naisille tapahtui jos mies on niin ihana? Pahoittelut jos yleistän tässä, mutta minullakin on takana omat huonot suhteeni. Niihin mahtui niin väkivaltaa kuin petetyksi tulemista. Sanoisin, että hyvä mies miettii ensin itsekin mitä suhteelta haluaa, ennen kuin yrittää hurmata sinut täysin. Luotettavuus ja sinun tunteidesi huomioiminen on kyllä mukana alusta asti, sitä hyvä mies ei panttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin jo ketjussa luotettavasta miehestäni.
Ap kysyy vievätkö normaalit miehet kunnon treffeille. Kyllä vievät.
Seurusteluaikoinamme kävimme elokuvissa, ulkona syömässä, kivoilla kävelyillä, joiden päätteeksi käytiin tunnelmallisessa kahvilassa, jne.
Mieheni myös seurustelun alkuvaiheessa maksoi treffeillä, kerroin jo olleeni köyhä opiskelija tuolloin. Sittemmin olemme kyllä menomme jakaneet.
Treffeistä vielä, mitään ylenpalttisen ihmeellistä tai romanttista emme koskaan tehneet, mutta treffeillä oli aina kivaa. Mieheni on hyvä keskustelija, ja jutun juurta riitti. Osaa myös kysellä ja kuunnella.
Kaikki tuntui luontevalta ja luonnolliselta, normaalin ja kivan miehen kanssa ei tarvitse arpoa tai säätää mistä nyt tuulee ja miten tässä nyt käy. Sama luontevuus ja luonnollisuus koski myös seksiä ja sama on jatkunut koko avioliiton ajan.
Kiitos kommentistasi. Kun miehesi vei treffeille, tarkoittiko se miehen omaa aktiivisuutta, eli tuliko mieheltä itseltään ideoita ja ehdotuksia mihin haluaisi sinut viedä treffeille?
Kysyn, koska ex-mieheni kanssa minä olin se, joka ideoi ja ehdotin kaikkea kivaa. Olisin itse maksanut toki. Mieheni halusi lähinnä katsoa leffoja kotonaan.
Suhteen alussa meillä oli joka ilta treffit. Aamulla lähdettiin sitten samaa matkaa töihimme. Päivän mittaan tuli jatkuvasti viestejä ja soiteltiin. Mies toi välillä kukkia. Kävimme yhdessä ulkona syömässä usein, elokuvissa jne. Tehtiin pieniä viikonlopun hotellireissuja. Mies kokkaili kotonani hyviä illallisia. Tai sitten vain nyhjättiin sohvalla sylikkäin. Edelleen yhdessä yli 10v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viinien ja illallisten maksaminen ei kerro mistään mitään. Eikä myöskään se, jos mies kertoo olevansa tosissaan kiinnostunut. Ihan kantapään kautta tuli opittua. Melkein enemmän luottaisin nyt mieheen, joka ei noita asioita harrasta.
Ihan totta. Minäkin olen aina vierastanut sellaista ällöromantiikka jolla yritetään ostaa nainen. Mutta eikö terveeltä mieheltä voisi odottaa jotain siltä väliltä: ihan normaaleja treffejä kivassa ravintolassa, niin että mies maksaa? Monissa muissa maissa se on kai ihan tavallista. Eikö kunnolliset suomalaiset miehet todella vie treffeille?
-AP
Minä olen tuo ensimmäinen avioliitossa oleva vastaaja, ja ihmettelen miksi odotat mieheltä erityiskohtelua. Oletko sinä vienyt miehen treffeille ja maksanut, tai muuten järjestänyt kivoja yllätyksiä? Miksi mies on vetovastuussa? Lähtökohta seurustelulle on se, että kumpikin miettii tunteella ja järjellä että olisiko sen toisen kanssa kiva viettää kauemminkin aikaa ja jakaa iloja ja suruja. Ei siinä toisen tarvitse yrittää vau-efektillä hurmata toista, normaali hyvä käytös kyllä riittää. Sitten jos koet että et ole arvostettu ja hyvin kohdeltu, voit itse laittaa suhteen poikki.
Mitä tarkoitat tuolla että odotan erityiskohtelua?
Mulla on ollut paha tapa antaa enemmän kuin saan. Olen itse nimenomaan keksinyt kivoja yllätyksiä, halunnut olla hyvää seuraa ja ottanut herkästi vetovastuun yhteisestä onnesta. Tukenut miestä suruissa ja iloinnut hänen onnistumisistaan.
Ja kun mies muuttui henkisesti väkivaltaiseksi, lopulta jätin hänet. Jälkeenpäin olen miettinyt miten suostuin niin huonoon kohteluun ja miten välttää tuollainen suhde tulevaisuudessa.
Onko se erityiskohtelua että mies olisi myös se aktiivinen osapuoli ja ehdottaisi itse jotain kivaa ravintolaa ja jopa maksaisi? Ehkä janoan tuollaista vähän romanttisempaa nyt, kun ex-miehen kanssa hölmönä luulin miehen kotona leffojen katsomista normaaleiksi treffeiksi jopa suhteen alussa. -AP
Siinä olet oikeassa että hyvässä suhteessa molemmat on aktiivisia, haluaa nähdä toista ja ilahduttaa toista :) kaikille miehille ei ole luontevaa välttämättä viedä naista ravintolaan ja tarjota. Ne miehet joille se on luontevaa, ovat sitten saattaneet vetää ne samat kuviot aiemminkin ja kysymys kuuluu, mitä niille edellisille naisille tapahtui jos mies on niin ihana? Pahoittelut jos yleistän tässä, mutta minullakin on takana omat huonot suhteeni. Niihin mahtui niin väkivaltaa kuin petetyksi tulemista. Sanoisin, että hyvä mies miettii ensin itsekin mitä suhteelta haluaa, ennen kuin yrittää hurmata sinut täysin. Luotettavuus ja sinun tunteidesi huomioiminen on kyllä mukana alusta asti, sitä hyvä mies ei panttaa.
Tosi hyvä kommentti, kiitos!
Olen huomannut että kaikille hyville miehillekään ei ole välttämättä luontevaa viedä treffeille. Ja niille hyville miehille joille on, on saattanut osua kohdalle hyväksikäyttäjiä tai muuten sellaisia naisia että sydän on särkynyt ja on syystäkin varovainen alussa. Tosi tärkeää tuo mitä sanoit, että hyvä mies miettii ensin itsekin mitä suhteelta haluaa, ennen kuin yrittää hurmata naisen. Sellaisen miehen toivoisin saavani, jolla on kokemusta, realismia ja halu tutustua ensin kunnolla naiseen, jotta tietää olisiko hyvälle parisuhteelle edellytyksiä molemmin puolin.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin jo ketjussa luotettavasta miehestäni.
Ap kysyy vievätkö normaalit miehet kunnon treffeille. Kyllä vievät.
Seurusteluaikoinamme kävimme elokuvissa, ulkona syömässä, kivoilla kävelyillä, joiden päätteeksi käytiin tunnelmallisessa kahvilassa, jne.
Mieheni myös seurustelun alkuvaiheessa maksoi treffeillä, kerroin jo olleeni köyhä opiskelija tuolloin. Sittemmin olemme kyllä menomme jakaneet.
Treffeistä vielä, mitään ylenpalttisen ihmeellistä tai romanttista emme koskaan tehneet, mutta treffeillä oli aina kivaa. Mieheni on hyvä keskustelija, ja jutun juurta riitti. Osaa myös kysellä ja kuunnella.
Kaikki tuntui luontevalta ja luonnolliselta, normaalin ja kivan miehen kanssa ei tarvitse arpoa tai säätää mistä nyt tuulee ja miten tässä nyt käy. Sama luontevuus ja luonnollisuus koski myös seksiä ja sama on jatkunut koko avioliiton ajan.Kiitos kommentistasi. Kun miehesi vei treffeille, tarkoittiko se miehen omaa aktiivisuutta, eli tuliko mieheltä itseltään ideoita ja ehdotuksia mihin haluaisi sinut viedä treffeille?
Kysyn, koska ex-mieheni kanssa minä olin se, joka ideoi ja ehdotin kaikkea kivaa. Olisin itse maksanut toki. Mieheni halusi lähinnä katsoa leffoja kotonaan.
Minä olen tuo joka ihmetteli miksi haluaisit erityiskohtelua mutta vastaan silti tästä sivusta. Nyt ymmärrän miksi haluat ravintolaan syömään tms. Ei todellakaan ole ok jos mies haluaa vain katsoa leffoja kotonaan! Jos sinulla tulee uudessa suhteessa sellainen olo, että olet itse suhteen veturi, lopeta suhde. Ei sinun tarvitse olla sellaisen ihmisen kanssa johon petyt kerta toisensa jälkeen! Tsemppiä sinulle ap, olisit varmasti ihana kumppani jollekin ihanalle miehelle!
Joo sanoisin että on ihan normaalia haluta käydä ihan tavallisesti jossain ulkona syömässä tai että mies kokkaa sinulle aterian. Yhdessä syöminen on kivaa, siinä samalla voi keskustella mukavia ja oppia lisää toisesta.