Rakastan entistä mutta olen naimisissa

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 16:09"]Mä sanoisin, että jos exäsi kanssa molemmat rakastatte toisianne, niin ota ero, oo muodon vuoksi vähän aikaa yksin ja palatkaa sitten exän kanssa yhteen! :)

Paljon tsemppiä sulle! Kaverillani on vähän vastaava tilanne, mutta exälläkin on uusi puoliso, menivät juuri naimisiin ja kaverillani nykyisen kanssa jo pieni lapsi, mutta molemmat taitavat kaivata toisiaan kovasti..

[/quote]

:)

ps.. Ystäväsi tilanne todella kinkkinen, itsellä sitten asiat vielä kohtalaisesti

-ap

Tsemppiä AP! Ehkä polkusi vie vielä tuon exän luokse :)

Eli exä vietti normaalia nuoruuttaan ja sä halusit enemmin leikkiä kotia jo nuorena.

Uskon, että nyt suhteenne olisi mahtava. Exä on juossu menonsa ja aikuistunu.

Jätä laastari ja tee niinkun sydän sanoo!

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 16:37"]Eli exä vietti normaalia nuoruuttaan ja sä halusit enemmin leikkiä kotia jo nuorena.

Uskon, että nyt suhteenne olisi mahtava. Exä on juossu menonsa ja aikuistunu.

Jätä laastari ja tee niinkun sydän sanoo!

[/quote]

tämä vaihtoehto käynyt mielessä. Että jätin hänet aika pienillä perusteilla. Kyllähän monilla menojalka vipattaa lähemmäs kolmikymppiseksi, ylikin.

-ap

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 16:28"]Tsemppiä AP! Ehkä polkusi vie vielä tuon exän luokse :)

[/quote]

Voi kiitos. :) Monien mielestä olen varmasti kevytkenkäinen, mutta ajattelemattomuuttani ja tunteilleen mitään voimattomana olen tähän päätynyt. Elämä on koulu, toivottavasti tästä opitaan, ja ollaan tulevaisuudessa fiksumpia.

-ap

Toivottavasti luette ihmiset myös näitä kommentteja, nyt luettuna tuo av ei anna kauheasti irti, olisin voinut kirjoittaa vähän kattavammin.

-ap

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:34"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:31"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:25"]Eli oliko entisesi alkoholisti, vai kova juhlimaan? Miten kauan seurustelitte?

[/quote]

Juhlija/bilettäjä, aina sosiaalisempi ja menevämpi kuin minä. Kyllästyin viettämään lauantai-illat yksin, ja sunnuntaina katsella krapulaista ihmistä.

Melkein 7 vuotta yhdessä, joista 5 ja puoli vuotta saman katon alla.

-ap

[/quote]

Sait Joo ehkä insertissä kuulostamaan pahemmalta ku o. Onko rauhoittunut yhtään, yleensä aika opettaa ja rauhoittaa, tai sitten riistäytyy käsistä. Nyksästä kannattaa ottaa ero, ja harkintaaika mietiskellä ja kuulostella

[/quote]

en ole juurikaan ollut tekemisissä eron jlkn, pari kertaa sattumalta törmätty, ja muutamaan otteeseen viestitelty. Mutta elämänarvot kypsyneet, vaikka vielä juhlisikin

-ap

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 14:01"]

Teetpä niin tai näin nykyisen miehesi kanssa, älä vain ikinä palaa yhteen sen edellisen kanssa. Alkoholiongelma ei iän mukana lievity vaan pahenee. Siihen on syynsä, miksi jätit hänet. Mieti niitä syitä ja jätä se mies taaksesi ikuisiksi ajoiksi.

[/quote]

Kyllähän se kaikkein rakastetuin ja se jota rakastaa vielä vuosien jälkeen erosta, kannattaa dumpata koska hänellä on alkoholiongelma, joka on muuten sairaus. Rakkaimmathan hylätään heti kun ongelmia tulee. Ootte te sydämettömiä.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 17:56"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 14:01"]

Teetpä niin tai näin nykyisen miehesi kanssa, älä vain ikinä palaa yhteen sen edellisen kanssa. Alkoholiongelma ei iän mukana lievity vaan pahenee. Siihen on syynsä, miksi jätit hänet. Mieti niitä syitä ja jätä se mies taaksesi ikuisiksi ajoiksi.

[/quote]

Kyllähän se kaikkein rakastetuin ja se jota rakastaa vielä vuosien jälkeen erosta, kannattaa dumpata koska hänellä on alkoholiongelma, joka on muuten sairaus. Rakkaimmathan hylätään heti kun ongelmia tulee. Ootte te sydämettömiä.

[/quote]

Ja kun hänellä ei ole varsinaista alkoholiongelmaa. Av saa kuulostamaan asian pahemmalta kuin on.[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 17:56"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 14:01"]

Teetpä niin tai näin nykyisen miehesi kanssa, älä vain ikinä palaa yhteen sen edellisen kanssa. Alkoholiongelma ei iän mukana lievity vaan pahenee. Siihen on syynsä, miksi jätit hänet. Mieti niitä syitä ja jätä se mies taaksesi ikuisiksi ajoiksi.

[/quote]

Kyllähän se kaikkein rakastetuin ja se jota rakastaa vielä vuosien jälkeen erosta, kannattaa dumpata koska hänellä on alkoholiongelma, joka on muuten sairaus. Rakkaimmathan hylätään heti kun ongelmia tulee. Ootte te sydämettömiä.

[/quote]

komppaan

Ero. Harkinta-aika yksin. Sen jälkeen, jos molemmat exänne kanssa edelleen tunnette noin, niin palatkaa yhteen, ja olkaa onnellisia, ja oppikaa virheistänne!

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:41"]Pelkään tosiaan, että jos jään ja yritän saada suhteen jotenkuten toimimaan, koen joskus jääneeni siitä suuresta rakkaudesta paitsi. Ehkä vähän naivia ja itsekästä.

-ap

[/quote]

Suuri rakkaus ja se oikea... mitä se on? En tiedä onko sellaista lopulta edes. Joku vaan on jossain elämäntilanteessa enemmän oikea kun joku toinen.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:41"]Pelkään tosiaan, että jos jään ja yritän saada suhteen jotenkuten toimimaan, koen joskus jääneeni siitä suuresta rakkaudesta paitsi. Ehkä vähän naivia ja itsekästä.

-ap

[/quote]

Suuri rakkaus ja se oikea... mitä se on? En tiedä onko sellaista lopulta edes. Joku vaan on jossain elämäntilanteessa enemmän oikea kun joku toinen.

[/quote]

Vahinkoalapeukku, pahoittelut!

Ymmärrän pointtisi, mutta omissa haaveissani on rakkaus, joka kantaa elämän läpi. Ei mitään hekumaa, mutta kumppanuutta ystävyyttä lämpöä, rakkautta!!

:)

-ap

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 13:23"]

Erosin pitkästä avoliitosta (ensimmäisestäni) 2,5 vuotta sitten. Itse lähdin suhteesta miehen alkonkäytön, ja erilaisten tulevaisuudensuunnitelmien vuoksi, mutta rakkaus jäi, se oli puhdas "järkiero" ja sattui minuun varmasti yhtä paljon kuin mieheen.

Eroa ja tee palvelus nykyisellesi. Hän voi löytää sen, joka häntä rakastaa oikeasti.

Rakastuin nopeasti työkaveriini, hirvittävän voimakas alkuhuuma (olisiko ollut tapa unohtaa edellinen suhde?). Menimme maistraatissa naimisiin 8kk seurustelun jlkn (liian nopeaa, tiedän!)

Olemme olleet vasta vuoden naimisissa, mutta entinen on palannut ajatuksiini, ja ikävä on raastava! Asiaa ei helpottanut, kun hän laittoi minulle viestin, jossa toivoo minun olevan onnellinen, on ikävöinyt minua koko tämän ajan, ja katuu kaikkea ikävää mitä on tuottanut...

Mitähän minä nyt tekisin? Lisäkysymyksiä saa esittää...

[/quote]

[/quote]

huomasin vasta, että kommenttisi oli lainauksen "sisällä", kyllä, tiedän että tämä on nykyistä kohtaan väärin, hän ei vaan tahdo hyväksyä asiaa

-ap

[/quote]

sanoi myös, että hän jäisi myös taloudellisesti vähän ahdinkoon, koska minulla on paremmat tulot ja hänellä suuremmat menot.. Mutta sitä varten se omaisuudenjako on.

-ap

[/quote]

onkohan aviomiehelläkään kovin tunteikkaita perusteita, kun rahasta puhuu eron tullessa esille. Tietysti muutamasta kommentista vaikea vetää johtopäätöksiä suhteestanne. Kantasi tiedän, mutta miestäsi mietin

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:41"]Pelkään tosiaan, että jos jään ja yritän saada suhteen jotenkuten toimimaan, koen joskus jääneeni siitä suuresta rakkaudesta paitsi. Ehkä vähän naivia ja itsekästä.

-ap

[/quote]

Suuri rakkaus ja se oikea... mitä se on? En tiedä onko sellaista lopulta edes. Joku vaan on jossain elämäntilanteessa enemmän oikea kun joku toinen.

[/quote]

Vahinkoalapeukku, pahoittelut!

Ymmärrän pointtisi, mutta omissa haaveissani on rakkaus, joka kantaa elämän läpi. Ei mitään hekumaa, mutta kumppanuutta ystävyyttä lämpöä, rakkautta!!

:)

-ap

[/quote]

Niinpä varmaan jokaisella on haaveissa. Itse olen jonkun verran vanhempi ja pidempiä avoliittoja muutama takana. Kyllä se oikealta ja suurelta rakkaudelta on n. pari ensimmäistä vuotta aina tuntunut. Jossain vaiheessa tuli tuo mainitsemani pointti mieleen.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 18:29"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:41"]Pelkään tosiaan, että jos jään ja yritän saada suhteen jotenkuten toimimaan, koen joskus jääneeni siitä suuresta rakkaudesta paitsi. Ehkä vähän naivia ja itsekästä.

-ap

[/quote]

Suuri rakkaus ja se oikea... mitä se on? En tiedä onko sellaista lopulta edes. Joku vaan on jossain elämäntilanteessa enemmän oikea kun joku toinen.

[/quote]

Vahinkoalapeukku, pahoittelut!

Ymmärrän pointtisi, mutta omissa haaveissani on rakkaus, joka kantaa elämän läpi. Ei mitään hekumaa, mutta kumppanuutta ystävyyttä lämpöä, rakkautta!!

:)

-ap

[/quote]

Niinpä varmaan jokaisella on haaveissa. Itse olen jonkun verran vanhempi ja pidempiä avoliittoja muutama takana. Kyllä se oikealta ja suurelta rakkaudelta on n. pari ensimmäistä vuotta aina tuntunut. Jossain vaiheessa tuli tuo mainitsemani pointti mieleen.

[/quote]

Ja kun oppisi olemaan katumatta päätöksiään, kaikki valinnat on sillä hetkellä tuntuneet hyviltä. Itse edelleen kyllä toivon, että rakkauksia ei tulisi enää montaa eteen, vaan tulisi jtn pysyvää. Mutta niinhän me kaikki.

-ap

Joku filosofi on sanonut, että ihmisellä on käytettävänä vain se viisaus, joka hänellä sillä hetkellä on. No, se oli paremmin muotoiltu mutta pointti oli kuitenkin tämä.

Siksi ei kannata nyt pahoitella mitään, mitä tähän mennessä tapahtui. Jätit liikaa viihteellä viihtyvän nuoruudenrakastettusi. Teillä oli siitä jatkuvia erimielisyyksiä ja erilaiset odotukset ja arvot. Kuulostaa ihan järkevältä ratkaisulta. Rakastuit todennäköisesti työkaverissasi ominaisuuksiin, joita exällä ei ollut - tunsit vihdoin löytäneesi vakaan ja turvallisen kumppanin eli nimenomaan ne ei-exämäiset ominaisuudet olivat pääosassa. Äkkiä naimisiin ja elämään sitä turvallista elämää, jonka halusit. Paitsi ettei se toiminutkaan....

Eli tähän mennessä et ole tehnyt mitään typerää tai ollut holtiton. Olet nuorena vielä elämänkokemusta vailla olevana toiminut kuten on tuntunut oikealta, tehnyt ratkaisuja, jotka ovat tuntuneet hyviltä silloin, mutta ei ehkä myöhemmin enää niinkään. Niinhän me kaikki teemme parikymppisinä - alamme elää aikuisen mutkikasta elämää yrityksen ja erehdyksen kautta. Älä sitä nyt sure, ihan normaaleja asioita.

Mutta nyt sinulla on jo vähän kokemusta elämästä. Olet eronnut ja mennyt uuteen suhteeseen nopeasti, eikä se tosiaan toiminut. Exää on vaikeaa unohtaa, tunnet edelleen rakastavasi häntä jne.

NYT on sitten aika olla tarkkana seuraavasta siirrosta. Vaikka tunne kuinka sanoisi, että exän käsivarsille ja uuteen yritykseen, sanopa itsellesi tiukasti EI. Nyt on tullut aika rauhassa kelata asioita. Rakastatko exää oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, koska olet pettynyt avioliittoosi? Minusta avioliittosi hätäinen solmiminen ihmisen kanssa, jota et edes kunnolla tai tarpeeksi tuntenut, on tässä se ensisijainen ongelma, ja se tulee selvittää. Unohda nyt se exäsi hetkeksi ja keskity tämänhetkisen ongelman eli avioliittosi kohtalon selvittämiseen.

Muuta pois ja pyydä miettimisaikaa, minusta tuntuu, että ilmeisesti olette eroamassa. Sekin on prosessi joka pitää käydä läpi ja vie aikansa. Sen prosessin aikana opit paljon itsestäsi ja kasvat ja varmaan vahvistutkin. Kun se on käyty läpi, näet tilanteesi vähän tarkemmin kuin nyt, kun exät ja nyxät ovat tässä kaikessa kaaoksessa yhtaikaa ja omat tunteesi vellovat puolelta toiselle. Vasta sen prosessin jälkeen tiedät, onko sinulla ja exälläsi vielä yhteistä pohjaa.

Paljon tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 18:25"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 13:23"]

Erosin pitkästä avoliitosta (ensimmäisestäni) 2,5 vuotta sitten. Itse lähdin suhteesta miehen alkonkäytön, ja erilaisten tulevaisuudensuunnitelmien vuoksi, mutta rakkaus jäi, se oli puhdas "järkiero" ja sattui minuun varmasti yhtä paljon kuin mieheen.

Eroa ja tee palvelus nykyisellesi. Hän voi löytää sen, joka häntä rakastaa oikeasti.

Rakastuin nopeasti työkaveriini, hirvittävän voimakas alkuhuuma (olisiko ollut tapa unohtaa edellinen suhde?). Menimme maistraatissa naimisiin 8kk seurustelun jlkn (liian nopeaa, tiedän!)

Olemme olleet vasta vuoden naimisissa, mutta entinen on palannut ajatuksiini, ja ikävä on raastava! Asiaa ei helpottanut, kun hän laittoi minulle viestin, jossa toivoo minun olevan onnellinen, on ikävöinyt minua koko tämän ajan, ja katuu kaikkea ikävää mitä on tuottanut...

Mitähän minä nyt tekisin? Lisäkysymyksiä saa esittää...

[/quote]

[/quote]

huomasin vasta, että kommenttisi oli lainauksen "sisällä", kyllä, tiedän että tämä on nykyistä kohtaan väärin, hän ei vaan tahdo hyväksyä asiaa

-ap

[/quote]

sanoi myös, että hän jäisi myös taloudellisesti vähän ahdinkoon, koska minulla on paremmat tulot ja hänellä suuremmat menot.. Mutta sitä varten se omaisuudenjako on.

-ap

[/quote]

onkohan aviomiehelläkään kovin tunteikkaita perusteita, kun rahasta puhuu eron tullessa esille. Tietysti muutamasta kommentista vaikea vetää johtopäätöksiä suhteestanne. Kantasi tiedän, mutta miestäsi mietin

[/quote]

Sanoo rakastavansa. Mutta itse kokisin sietämättömänä, jos tietäisin, että rakastamani ihminen ei voi hyvin kanssani. Hän jankuttaa siitä, että avioliitto on lupaus, ja siinä tulee pysyä. Itsellänsä tosin jo 2 kariutunutta avioliittoa takana.

-ap

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 18:56"]Joku filosofi on sanonut, että ihmisellä on käytettävänä vain se viisaus, joka hänellä sillä hetkellä on. No, se oli paremmin muotoiltu mutta pointti oli kuitenkin tämä.

Siksi ei kannata nyt pahoitella mitään, mitä tähän mennessä tapahtui. Jätit liikaa viihteellä viihtyvän nuoruudenrakastettusi. Teillä oli siitä jatkuvia erimielisyyksiä ja erilaiset odotukset ja arvot. Kuulostaa ihan järkevältä ratkaisulta. Rakastuit todennäköisesti työkaverissasi ominaisuuksiin, joita exällä ei ollut - tunsit vihdoin löytäneesi vakaan ja turvallisen kumppanin eli nimenomaan ne ei-exämäiset ominaisuudet olivat pääosassa. Äkkiä naimisiin ja elämään sitä turvallista elämää, jonka halusit. Paitsi ettei se toiminutkaan....

Eli tähän mennessä et ole tehnyt mitään typerää tai ollut holtiton. Olet nuorena vielä elämänkokemusta vailla olevana toiminut kuten on tuntunut oikealta, tehnyt ratkaisuja, jotka ovat tuntuneet hyviltä silloin, mutta ei ehkä myöhemmin enää niinkään. Niinhän me kaikki teemme parikymppisinä - alamme elää aikuisen mutkikasta elämää yrityksen ja erehdyksen kautta. Älä sitä nyt sure, ihan normaaleja asioita.

Mutta nyt sinulla on jo vähän kokemusta elämästä. Olet eronnut ja mennyt uuteen suhteeseen nopeasti, eikä se tosiaan toiminut. Exää on vaikeaa unohtaa, tunnet edelleen rakastavasi häntä jne.

NYT on sitten aika olla tarkkana seuraavasta siirrosta. Vaikka tunne kuinka sanoisi, että exän käsivarsille ja uuteen yritykseen, sanopa itsellesi tiukasti EI. Nyt on tullut aika rauhassa kelata asioita. Rakastatko exää oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, koska olet pettynyt avioliittoosi? Minusta avioliittosi hätäinen solmiminen ihmisen kanssa, jota et edes kunnolla tai tarpeeksi tuntenut, on tässä se ensisijainen ongelma, ja se tulee selvittää. Unohda nyt se exäsi hetkeksi ja keskity tämänhetkisen ongelman eli avioliittosi kohtalon selvittämiseen.

Muuta pois ja pyydä miettimisaikaa, minusta tuntuu, että ilmeisesti olette eroamassa. Sekin on prosessi joka pitää käydä läpi ja vie aikansa. Sen prosessin aikana opit paljon itsestäsi ja kasvat ja varmaan vahvistutkin. Kun se on käyty läpi, näet tilanteesi vähän tarkemmin kuin nyt, kun exät ja nyxät ovat tässä kaikessa kaaoksessa yhtaikaa ja omat tunteesi vellovat puolelta toiselle. Vasta sen prosessin jälkeen tiedät, onko sinulla ja exälläsi vielä yhteistä pohjaa.

Paljon tsemppiä!

[/quote]

Todella hyvin kirjoitettu, ja viisaasti. Kiitos!

-ap

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 18:25"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 13:23"]

Erosin pitkästä avoliitosta (ensimmäisestäni) 2,5 vuotta sitten. Itse lähdin suhteesta miehen alkonkäytön, ja erilaisten tulevaisuudensuunnitelmien vuoksi, mutta rakkaus jäi, se oli puhdas "järkiero" ja sattui minuun varmasti yhtä paljon kuin mieheen.

Eroa ja tee palvelus nykyisellesi. Hän voi löytää sen, joka häntä rakastaa oikeasti.

Rakastuin nopeasti työkaveriini, hirvittävän voimakas alkuhuuma (olisiko ollut tapa unohtaa edellinen suhde?). Menimme maistraatissa naimisiin 8kk seurustelun jlkn (liian nopeaa, tiedän!)

Olemme olleet vasta vuoden naimisissa, mutta entinen on palannut ajatuksiini, ja ikävä on raastava! Asiaa ei helpottanut, kun hän laittoi minulle viestin, jossa toivoo minun olevan onnellinen, on ikävöinyt minua koko tämän ajan, ja katuu kaikkea ikävää mitä on tuottanut...

Mitähän minä nyt tekisin? Lisäkysymyksiä saa esittää...

[/quote]

[/quote]

huomasin vasta, että kommenttisi oli lainauksen "sisällä", kyllä, tiedän että tämä on nykyistä kohtaan väärin, hän ei vaan tahdo hyväksyä asiaa

-ap

[/quote]

sanoi myös, että hän jäisi myös taloudellisesti vähän ahdinkoon, koska minulla on paremmat tulot ja hänellä suuremmat menot.. Mutta sitä varten se omaisuudenjako on.

-ap

[/quote]

onkohan aviomiehelläkään kovin tunteikkaita perusteita, kun rahasta puhuu eron tullessa esille. Tietysti muutamasta kommentista vaikea vetää johtopäätöksiä suhteestanne. Kantasi tiedän, mutta miestäsi mietin

[/quote]

Sanoo rakastavansa. Mutta itse kokisin sietämättömänä, jos tietäisin, että rakastamani ihminen ei voi hyvin kanssani. Hän jankuttaa siitä, että avioliitto on lupaus, ja siinä tulee pysyä. Itsellänsä tosin jo 2 kariutunutta avioliittoa takana.

-ap

[/quote]

Niin, lupaus ja lupaus. Paljonhan niitä kariutuu nykyään. Mielestäni, vaikka avioliiton solmii, niin mikään ei estä lähtemästä mikäli siltä tuntuu. Ennen muinoin oli toisin.

Kyllä niitä avioeroja olisi paljon, jos jokainen avoliitto olisi avioliitto. Ennen ei erottu, mutta ei myöskään asuttu yhdessä ilman papin aamenta. Ajat muuttuu.