Lue keskustelun säännöt.
Taidan häipyä facebookista.
21.07.2014 |
Päivitin minä ihan mitä vain niin saan maksimissaan 4 tykkäystä ja yleensä niistä kaksi on mieheni ja anopin. Mulla muutama lapsen päiväkotikaverin äitikin ja he tykkäilevät toistensa jutuista mutta eivät koskaan minun jutuista. Kun täytin 40v sain jotain 20 onnittelua kun eräs ihminen täytti 30v sai hän 100 onnittelua ja toinen täytti 24v ja hän sai reippaasti yli 100 onnittelua. Kun mulla on nimipäivä mua onnittelee maksimissaan yksi henkilö plus anoppi ja mies. Ehkä pitäisi vaan luovuttaa ja uskoa etttei mulla ole ystäviä enkä tule niitä koskaan saamaan. Niin ja minä onnittelen aina kaikkia keillä on synttärit usein myös nimipäiväsankareita plus tykkään kyllä vaikka kenen kirjoituksista.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 07:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 07:51"]
Luulis nelikymppisellä olevan nyt vähän erilaisia ongelmia, for God's sake. Poista tili jos sua häiritsee noin paljon, niinhän mäkin tein, lähinnä sen takia, että Facebook kontrolloi mun elämää ja ajattelin, että aikaa jää paljon muuhunkin (ja niin jäi). Jos joku on oikeasti hyvä ystävä, niin hän ottaa yhteyttä Facebookin ulkopuolella.
[/quote]
Minkälaisia ongelmia nelikymppisellä sitten pitäisi olla?
[/quote]
No ei ainakaan tollasia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 08:50"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 07:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 07:51"]
Luulis nelikymppisellä olevan nyt vähän erilaisia ongelmia, for God's sake. Poista tili jos sua häiritsee noin paljon, niinhän mäkin tein, lähinnä sen takia, että Facebook kontrolloi mun elämää ja ajattelin, että aikaa jää paljon muuhunkin (ja niin jäi). Jos joku on oikeasti hyvä ystävä, niin hän ottaa yhteyttä Facebookin ulkopuolella.
[/quote]
Minkälaisia ongelmia nelikymppisellä sitten pitäisi olla?
[/quote]
No ei ainakaan tollasia..
[/quote]
Anna sitten joku esimerkki millaisia ongelmia pitäisi olla?
Antaa sitten tulla esimerkkejä ikään sopivista murheista ja ajattelemisen aiheista. Tämä käy mielenkiintoiseksi, kun meitä on täällä kaksi sukupolvea, hyvä ettei kolmekin. Ohis
Minä ymmärtäisin tuollaisen tykkäämisten vertailun ja niiden perässä juoksemisen paremmin parikymppisiltä, jotka ovat kasvaneet tällaiseen tykkäilykulttuuriin. Nelikymppiseltä tuollaisesta valittaminen tuntuu oudolta, kun emmehän me nelikymppiset kuitenkaan sitä tykkäilysukupolveakaan olla. Me olemme kasvaneet aikuisiksi ilman, että ihmiset ovat olleet julkisesti sanomisistamme ja tekemisistämme tykkäilemässä.
Olen 42-vuotias, enkä juuri edes seuraa paljonko tykkäyksiä fb-hölinäni saavat. En myöskään itse käy velvollisuudesta tykkäilemässä kaikkea, mitä kaverit sattuvat kirjoittamaan. Se ei tarkoita sitä, eettä en ko. ihmisestä tykkäisi tai en olisi kiinnostunut hänen kuulumisistaan. En vaan ole tottunut ns. velvollisuustykkäämisiin, vaan tykkään sellaisista jutuista, joissa on jotain pysäyttävää, poikkeuksellisen hyvää tms. Tykkään itsekseni niistä tavanomaisistakin päivityksistä, mutta en ala tykkäystä silloin klikkailemaan.
Jospa aloittajankin fb-kavereissa on tällaisia minun kaltaisiani nelikymppisiä, jotka eivät vain ole tottuneet että kaikkia tavanomaisia arkipäiväisyyksiäkin pitäisi erikseen julkisesti tykkäillä? Ainakin omassa kaveripiirissäni en ole ainoa laatuani, jotka säästävät ne tykkäykset niihin tilanteisiin, kun niille on oikeasti aihettakin.
Musta on kummallista että aikuinen ihminen laskee jotain kavereita ja tykkäyksien määrää. Musta menee aika teinivouhotukseksi. Jos päivittäidin jotain niin mulle ois se ja sama painaako joku jotain peukkua vai ei.. en itekään liiemmin jaksa tuohon peukutteluun lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siellä facessa kyllä kannata olla jos noin lannistavalta tuntuu mutta siellähän on vaikka mitä ryhmiä joita kautta pääsee helposti juttuihin ihan uusien ihmisten kanssa. Etsi harrastuksiisi liittyviä ryhmiä, paikkakunnan omia ryhmiä, mielenkiinnon kohteisiisi liittyviä ryhmiä..
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:09"]
Minä ymmärtäisin tuollaisen tykkäämisten vertailun ja niiden perässä juoksemisen paremmin parikymppisiltä, jotka ovat kasvaneet tällaiseen tykkäilykulttuuriin. Nelikymppiseltä tuollaisesta valittaminen tuntuu oudolta, kun emmehän me nelikymppiset kuitenkaan sitä tykkäilysukupolveakaan olla. Me olemme kasvaneet aikuisiksi ilman, että ihmiset ovat olleet julkisesti sanomisistamme ja tekemisistämme tykkäilemässä.
Olen 42-vuotias, enkä juuri edes seuraa paljonko tykkäyksiä fb-hölinäni saavat. En myöskään itse käy velvollisuudesta tykkäilemässä kaikkea, mitä kaverit sattuvat kirjoittamaan. Se ei tarkoita sitä, eettä en ko. ihmisestä tykkäisi tai en olisi kiinnostunut hänen kuulumisistaan. En vaan ole tottunut ns. velvollisuustykkäämisiin, vaan tykkään sellaisista jutuista, joissa on jotain pysäyttävää, poikkeuksellisen hyvää tms. Tykkään itsekseni niistä tavanomaisistakin päivityksistä, mutta en ala tykkäystä silloin klikkailemaan.
Jospa aloittajankin fb-kavereissa on tällaisia minun kaltaisiani nelikymppisiä, jotka eivät vain ole tottuneet että kaikkia tavanomaisia arkipäiväisyyksiäkin pitäisi erikseen julkisesti tykkäillä? Ainakin omassa kaveripiirissäni en ole ainoa laatuani, jotka säästävät ne tykkäykset niihin tilanteisiin, kun niille on oikeasti aihettakin.
[/quote]
Mulla nyt on kaikenikäisiä facebook kavereita, aika paljon nuorempiakin kuin nelikymppisiä mutta sitten myös vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä edellä olevissa pohdinnoissa onkin jo jotakin järkeä ja ajatusta mukana aiemman räksyttäjän sijaan. En ehkä ole ihan samaa mieltä tuosta millaiseen kulttuuriin kukin on kasvanut. Sehän riippuu meillä "ikäneidoillakin" siitä kuinka aikaisin ja kuinka suuressa määrin somettamisra tai elämänsä jakamista ns. virtuaalisesti on jatkanut.
Toisille sillä ehkä onkin suurempi merkitys, kun oikeat ihmiskontaktit ovat jostakin syystä kortilla. En nyt voi sanoa laskevani mitään peukutuksia, mutta myönnän kyllä, että huomaaminen lämmittää. Aika epäsosiaalista on sosiaalinen media, jos minkäänlaista vuorovaikutusta ei synny edes symbolisesti - saati sanallisesti.
En ota ihan niin vakavasti asiaa kuin ap tuntuu surevan, mutta voin silti ymmärtää miten hän tuntee. Kyllä suurin osa ihmisistä kaipaa kontaktia lajitovereihin, vaikka olisikin kotiin sidottu. Tai vaikka sairas, tai vaikka sairaalassa.
Se toinen
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:29"]
Näissä edellä olevissa pohdinnoissa onkin jo jotakin järkeä ja ajatusta mukana aiemman räksyttäjän sijaan. En ehkä ole ihan samaa mieltä tuosta millaiseen kulttuuriin kukin on kasvanut. Sehän riippuu meillä "ikäneidoillakin" siitä kuinka aikaisin ja kuinka suuressa määrin somettamisra tai elämänsä jakamista ns. virtuaalisesti on jatkanut.
Toisille sillä ehkä onkin suurempi merkitys, kun oikeat ihmiskontaktit ovat jostakin syystä kortilla. En nyt voi sanoa laskevani mitään peukutuksia, mutta myönnän kyllä, että huomaaminen lämmittää. Aika epäsosiaalista on sosiaalinen media, jos minkäänlaista vuorovaikutusta ei synny edes symbolisesti - saati sanallisesti.
En ota ihan niin vakavasti asiaa kuin ap tuntuu surevan, mutta voin silti ymmärtää miten hän tuntee. Kyllä suurin osa ihmisistä kaipaa kontaktia lajitovereihin, vaikka olisikin kotiin sidottu. Tai vaikka sairas, tai vaikka sairaalassa.
Se toinen
[/quote]
Sinäpä sen osasit hyvin sanoa,kyllä se lämmittää kun joku tuntee lukevan ja tykkäävän koska mulla melko vähän tuota sosiaalista elämää muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen välillä testejä siellä, katson kuka tykkää ja vastaa. Sit poistoon vaan ne jotka ei vastaa esim. kysymykseen :D nyt on enää joku 80 kaveria jäljellä, kaikilta tulee synttärionnittelut. Joo lapsellista, mut en halua huonoa energiaa elämääni.
Ymmärrän ap:ta. Kun itselläkin on yksinäinen olo, facebook vain pahentaa sitä tunnetta. "miksi tuo ei tykännyt, eikö se tykkää minusta" "taas nuo ystävät ovat tavanneet toisiaan mutta ei minua".
Päivinä, jolloin olen itse iloinen ja onnellinen, ei facen päivitykset hetkauta minua tuolla lailla.
Itse klikkaan tykkäyksiä vaan ihmisille, jotka koen tosi läheisiksi, joita tapaan arkielämässäkin. En kehtaa tykätä puolituttujen juttuja, tuntuu tungettelevalta tai stalkkaukselta. Huomaan, että on kiva kommentoida ihmisiä, joita esim juuri tällä viikolla olen nähnyt. Juttu ikään kuin jatkuu facessa virtuaalisesti, mitä juuri oli kasvokkain.
Ymmärrän siis, jos ap ei tapaa ystäviä arjessakaan niin ei myös ole facetykkääjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:34"]
Mä teen välillä testejä siellä, katson kuka tykkää ja vastaa. Sit poistoon vaan ne jotka ei vastaa esim. kysymykseen :D nyt on enää joku 80 kaveria jäljellä, kaikilta tulee synttärionnittelut. Joo lapsellista, mut en halua huonoa energiaa elämääni.
[/quote]
Mäkin poistan ihmiset, jotka ei tykkää tai muuten kommentoi ikinä mitään. Miksi olla heidän kaveri, jos ei saa mitään vastavuoroisuutta? Inhoan stalkkaajia, jotka kuitenkin nähdessämme tietävät juttuni.
Poistin juuri toistakymmentä ihmistä, joilta ei tule ikinä mitään kommenttia, mutta lukevat kuitenkin. Ihan yhtä tyhjän kanssa sellainen "sosiaalisuus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on FB-kavereissani tällainen 4-kymppinen, tyytymättömän oloinen nainen. Postaa seinälleen joka päivä kymmenittäin erilaisia testejä, kiertokirjeitä, uutisia ja muuta moskaa, ja olen miettinyt tyypin poistamista kavereista tuon jatkuvan floodaamisen (seinän täyttämisen) takia. Valittelee myös välillä, kun ei ole kavereita.
Ehkä sitä sisältöä elämään pitäisi hankkia elämällä (esim. harrastamalla kaikenlaista, käymällä tapahtumissa jne!) eikä Facebookista ja vinkumalla, kun kavereita ei ole.
56, jos se nainen ei pääse minnekään? Onko sillä kauhean omistava mies tai vaikka vaikea masennus, niin että kotiovesta on vaikea poistua?
Niin.. en laske tykkäyksiä facessa koska en ole siellä kovin aktiivinen, vähän niinkuin ihan sama. Mutta tällä palstalla ottaessani osaa keskusteluun kyllä mä käyn tsekkaa peukut, eli sikäli sama ilmiö. Ja kyllä mulle tulee paha mieli jos on kasapäin alapeukkuja kun olen itse mielestäni kirjoittanut hyvin ja perustellen.
Harmittaa kun ketju poistettiin enkä ehtinyt tsekkaa peukkuja!
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:47"]
Minulla on FB-kavereissani tällainen 4-kymppinen, tyytymättömän oloinen nainen. Postaa seinälleen joka päivä kymmenittäin erilaisia testejä, kiertokirjeitä, uutisia ja muuta moskaa, ja olen miettinyt tyypin poistamista kavereista tuon jatkuvan floodaamisen (seinän täyttämisen) takia. Valittelee myös välillä, kun ei ole kavereita.
Ehkä sitä sisältöä elämään pitäisi hankkia elämällä (esim. harrastamalla kaikenlaista, käymällä tapahtumissa jne!) eikä Facebookista ja vinkumalla, kun kavereita ei ole.
[/quote]
Minä en sitten ainakaan ole kaverisi,en tosiaankaan koska valittele siellä yhtään mitään. En sitä ettei ole ystäviä enkä lähettele kiertokirjeitä tms.
Sata on suurinpiirtein raja, joka ihmisellä voi olla facebookKAVEREITA. Sen yli menevät ovat jo jotain muuta, jos jollakin on yli tuhat kaveria, poistan itseni hänen kaverilistaltaan välittömästi. Mitä enemmän fb-kavereita, sitä epävarmempi ihminen.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:48"]Niin.. en laske tykkäyksiä facessa koska en ole siellä kovin aktiivinen, vähän niinkuin ihan sama. Mutta tällä palstalla ottaessani osaa keskusteluun kyllä mä käyn tsekkaa peukut, eli sikäli sama ilmiö. Ja kyllä mulle tulee paha mieli jos on kasapäin alapeukkuja kun olen itse mielestäni kirjoittanut hyvin ja perustellen.
Harmittaa kun ketju poistettiin enkä ehtinyt tsekkaa peukkuja!
[/quote]
On tuossakin muuten perää. On oikeasti kivaa, jos on onnistunut kirjoittamaan niin ajatuksella, että se lämmittää muitakin. Tässä ketjussa on muuten ollut paljon hyvää.
jos poistut fb.stä, mitä kuulet että käy ystävyydelle ? fb on helppo tapa seurata mitä kenenkin elämässä tapahtuu ja jos ei ole suoraan tekemisissä, voi olla epäsuorasti.
Älä ota sitä niin vakavasti ettei muut peukuta juttujasi, ehkä heillä ei ole vaan siihen aikaa.
Serkullani on n 700 ystävää, työkaverilla samanverran, voit kuvitella että määrät jää kauas heistä ja arvaa, ei harmita yhtään.