Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En leperrellyt kumppanin tuttavan vauvalle, mies kysyi myöhemmin, eikö minulla ole äidinvaistoa tai empatiankykyä lainkaan
14.07.2021 |
Törmättiin sattumalta miehen tuttavaan, jolla oli parikuukautinen vauva mukana. Minä nyt vaan en välitä vauvoista ollenkaan ja tein ostokset sillävälin kun mies jutteli tuttunsa kanssa. Myöhemmin ihmetteli asiaa ääneen. En oikein osannut vastata mitään. Olisiko asiaa pitänyt selitellä jotenkin?
Kommentit (159)
Oliko ap tuo miehesi tuttava sinulle ennestään tuttu ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä nyt jotain on kohteliasta sanoa. Vaikka onnitella vauvasta, kysyä miten on lähtenyt menemään, onko ollut rankkaa, onko jo nimi, jos on sisaruksia, miten sisarukset suhtautuneet... Ei siitä vauvasta nyt tarvi välttämättä mitään ihanaa keksiä, eihän sitä edes yleensä sieltä harsojen takaa näe eikä vieraiden tarvi mennä lääppimäänkään. Mutta edes jotenkin huomioida muuten kuin lähteä vertailemaan oliiviöljyjä.
Pelkkä hymykin olisi ehkä riittänyt tässä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli samanlainen ja tivasi, miksi en lässytä vauvoille. Myöhemmin paljastui sovinisti "naisten kuuluu/ kaikki naiset sitä ja tätä" . Ap, juokse!
Lässyttikö hän vauvoille itse? Oliko hän kiinnostunut kavereidensa perheenlisäyksestä vai odottiko sitä vain sinulta, koska olet nainen?
Ei muakaan kiinnosta muiden ihmisten vauvat enkä erityisesti välitä niistä, mutta kohteliaisuudesta kyllä huomioin ja kehun söpöksi. Olisi outoa olla huomioimatta vauvaa mitenkään. Vanhemmat ovat kuitenkin ylpeitä ja onnellisia vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse leperrellä, mutta kyllä sellainen kylmä ja inhoa säteilevä suhtautuminen kiinnittää huomiota. Eikä kivalla tavalla.
Juuri näin. Normaalin kohtelias ja ystävällinen on hyvä olla. Muuten pienistä jutuista muodostuu käsitys, että olit torjuva ja negatiivinen. Mietipä itse, olisitko jäänyt esim juttelemaa ko ihmisten kanssa jollei vauvaa olisi ollut, sen sijaan että ryntäisit pois tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään lepertele toisten lapsille. Sitä paitsi 2 kk ikäinen vauva on vielä niin pieni ja herkkä kaikille taudeille, että ihan lähelle ei olisi edes suotavaa mennä. Mulle sanottiin synnärillä, että alle 4 kk ikäistä ei olisi hyvä edes viedä ihmismassoihin kuten Prismoihin, Cittareihin jne. Omien lasten ollessa vauvoja ärsytti, kun ihmiset tulivat selvästi kipeinä lässyttämään vauvan naaman eteen ja hiplaamaan käsiä. Sehän tarkoitti sitten unettomia öitä, kun pieni itki kivusta flunssaisena. Jotkut aikuisille pienet flunssat saattavat viedä pikkuvauvoja teholle, eli ei ole mikään leikin asia.
Mun mielestä lässytys ja lepertely tai lepertelemättömyys eivät ole merkki yhtään mistään. Tutuille pikkuisille saatan leperrellä, mutta vieraille en todellakaan. Ja omat lapset ovat vielä ihan eri asia: niiden kiukutteluja ja oikkuja kestää, koska ovat niin rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Muistan itse hyvin sen myötähäpeän, kun joku vieras aikuinen tuli pienenä lepertelemään minulle. Todella vaivaannuttavaa!
Outoa, jos joku pitää vieraalle vauvalle lepertelemättömyyttä poikkeavana käytöksenä. Minusta se on ihan toisin päin.
Muistat nekin tilanteet kun olit 2 kk vanha vauva ja joku tuli lepertelemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse leperrellä, mutta kyllä sellainen kylmä ja inhoa säteilevä suhtautuminen kiinnittää huomiota. Eikä kivalla tavalla.
Juuri näin. Normaalin kohtelias ja ystävällinen on hyvä olla. Muuten pienistä jutuista muodostuu käsitys, että olit torjuva ja negatiivinen. Mietipä itse, olisitko jäänyt esim juttelemaa ko ihmisten kanssa jollei vauvaa olisi ollut, sen sijaan että ryntäisit pois tilanteesta.
Mies selvästi hakee perinteistä naista. Naisen täytyy ottaa tilanne haltuun miehen hymyillessä vieressä 🤮
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä nyt jotain on kohteliasta sanoa. Vaikka onnitella vauvasta, kysyä miten on lähtenyt menemään, onko ollut rankkaa, onko jo nimi, jos on sisaruksia, miten sisarukset suhtautuneet... Ei siitä vauvasta nyt tarvi välttämättä mitään ihanaa keksiä, eihän sitä edes yleensä sieltä harsojen takaa näe eikä vieraiden tarvi mennä lääppimäänkään. Mutta edes jotenkin huomioida muuten kuin lähteä vertailemaan oliiviöljyjä.
Aika tunkeilevia kysymyksiä ihmiseltä, jota ei ole nähnyt aiemmin. Seuraavaksi varmaan kysytään synnytyksen kulusta ja onnistuuko imetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse leperrellä, mutta kyllä sellainen kylmä ja inhoa säteilevä suhtautuminen kiinnittää huomiota. Eikä kivalla tavalla.
Juuri näin. Normaalin kohtelias ja ystävällinen on hyvä olla. Muuten pienistä jutuista muodostuu käsitys, että olit torjuva ja negatiivinen. Mietipä itse, olisitko jäänyt esim juttelemaa ko ihmisten kanssa jollei vauvaa olisi ollut, sen sijaan että ryntäisit pois tilanteesta.
Mies selvästi hakee perinteistä naista. Naisen täytyy ottaa tilanne haltuun miehen hymyillessä vieressä 🤮
On kuule paljon sellaisiakin miehiä, jotka aidosti pitävät lapsista. Levität nyt itse stereotyyppisiä käsityksiä. Omassa perhepiirissä oikeastaan kaikki aikuiset ovat lapsirakkaita. Sekä omassa että miehen suvussa. Jos on vaikka tällainen mies, niin onhan se luotaantyöntävää jos naista ei lainkaan kiinnostaisi lapset. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse leperrellä, mutta kyllä sellainen kylmä ja inhoa säteilevä suhtautuminen kiinnittää huomiota. Eikä kivalla tavalla.
Juuri näin. Normaalin kohtelias ja ystävällinen on hyvä olla. Muuten pienistä jutuista muodostuu käsitys, että olit torjuva ja negatiivinen. Mietipä itse, olisitko jäänyt esim juttelemaa ko ihmisten kanssa jollei vauvaa olisi ollut, sen sijaan että ryntäisit pois tilanteesta.
No, mietinpä vaikka omalle kohdalle tilannetta oli vauvaa mukana tai ei... Mies törmää kauppareissulla sattumalta johonkin 10 vuoden takaiseen koulukaverin kaveriin ja jäävät siihen hetkeksi vaihtamaan pari sanaa. Mies esittelee meidät ja saatetaan molemmat nyökätä ja hymyillä tervehdykseksi, niin voin sitten kyllä miehelle sanoa, että menen jatkamaan ostoksia enkä jää siihen hoomoilasena tönöttämään viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu että olisi hiukan ehkä outo nainen minun mielestäni tuollainen.
En ehkä omaksi naisystäväksi ottaisi, mutta tykkäänkin keskimääräistä naisellisemmista naisista muutenkin. Varmaan monelle miehelle ap:kin on OK, ettei tästä nyt tarvitse sitten mitään vinkukilpailua aloittaa kun sanoin oman kommenttini asiaan.
Eikö voi olla naisellinen nainen, jos ei lepertele vauvoille?
Itse asiassa, ei oikein. Moni naisellisuuttaan korostava nainen ei ole pätkääkään äidillinen, päin vastoin. Ja sellaisen olennon järkevä mies kiertää jos tarkoitus on etsiä lapsille äitiä. Olen alle kouluikäisenä katsellut sellaista leikkikaverin äitiä silmät pyöreinä. Todella tällätty, ämmitteli miehensä vanhaa äitiä ja tätiä ja ketjupoltti keittiössä ja olisi selvästi halunnut olla jossain muualla, ja hyvin pian sen toteuttikin.
Suomessa on tietysti tavallaan hyvä asia että naiset korostavat miesmäisyyttä, mutta tässä ympäristössä patologisesti itsekeskeiset, muista piittaamattomat ja tuhoavat persoonat uivat kuin kala vedessä ja perustavat perheitä viattomien kanssa, jotka sitten ihmettelevät miksei se alkanutkaan koskaan piitata omasta lapsestaan vastoin puheitaan.
Vahvasti narsistisen miehen puolisonakaan en elä sellaisen piittaamattomuuden ja kylmyyden keskellä kuin tuollaisen kylmiön kanssa joutuu tekemään, koska vaikka mies voi olla tyly ja kova välillä, tunteeton hän ei ole koskaan ja tykkää lapsista. Voi olla että leikkikaverin äiti oli traumapotilas tai muuten kova luonne, mutta en oikein ymmärrä miksi meidän pitäisi ihailla tällaisia ihmisiä. Olisi ehkä korkea aika saada tämä asia poikki, vammautuneiden ei pidä säätää koko kansan käytöskoodia. Voi hyvin olla, että nykyinen pidättyväisyys on paljon suurempaa kuin aiempien sukupolvien harrastama, kaupunkilaistuminen ei onnistu suomalaisilta vaan yksinäistää meidät radikaalisti ja sitten ripustaudutaan vain ja ainoastaan läheisiin, tai niiden puutteessa johonkin addiktioon.
Tuossa vauvankohtaamistilanteessahan on täysin hullu sävy muutenkin, naista ei varsinaisesti ilmeisesti esitelty miehen tuttaville ja toisinpäin. Eikö meistä ole enää edes siihen?
En ymmärrä miksi vieraalle vauvalle pitäisi sössöttää jotain kuin jollekin koiralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä nyt jotain on kohteliasta sanoa. Vaikka onnitella vauvasta, kysyä miten on lähtenyt menemään, onko ollut rankkaa, onko jo nimi, jos on sisaruksia, miten sisarukset suhtautuneet... Ei siitä vauvasta nyt tarvi välttämättä mitään ihanaa keksiä, eihän sitä edes yleensä sieltä harsojen takaa näe eikä vieraiden tarvi mennä lääppimäänkään. Mutta edes jotenkin huomioida muuten kuin lähteä vertailemaan oliiviöljyjä.
Aika tunkeilevia kysymyksiä ihmiseltä, jota ei ole nähnyt aiemmin. Seuraavaksi varmaan kysytään synnytyksen kulusta ja onnistuuko imetys.
Kuinkas paljon rouvalla repesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse leperrellä, mutta kyllä sellainen kylmä ja inhoa säteilevä suhtautuminen kiinnittää huomiota. Eikä kivalla tavalla.
Juuri näin. Normaalin kohtelias ja ystävällinen on hyvä olla. Muuten pienistä jutuista muodostuu käsitys, että olit torjuva ja negatiivinen. Mietipä itse, olisitko jäänyt esim juttelemaa ko ihmisten kanssa jollei vauvaa olisi ollut, sen sijaan että ryntäisit pois tilanteesta.
Mies selvästi hakee perinteistä naista. Naisen täytyy ottaa tilanne haltuun miehen hymyillessä vieressä 🤮
On kuule paljon sellaisiakin miehiä, jotka aidosti pitävät lapsista. Levität nyt itse stereotyyppisiä käsityksiä. Omassa perhepiirissä oikeastaan kaikki aikuiset ovat lapsirakkaita. Sekä omassa että miehen suvussa. Jos on vaikka tällainen mies, niin onhan se luotaantyöntävää jos naista ei lainkaan kiinnostaisi lapset. -eri
Omassa lähipiirissä on just noita 'lapsirakkaita' miehiä. Kummasti naiset joutuu tuon tuosta hoitamaan kodin sekä lapset unohtamatta sosiaalista koodistoa. Miehen tarvii vaan olla.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi vieraalle vauvalle pitäisi sössöttää jotain kuin jollekin koiralle.
Pikku äidin höpönassu bubbelibubbelibuuuuuu. Kuka on söpö? Kuka on söpö? No sinä tietenkin! AWW
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu että olisi hiukan ehkä outo nainen minun mielestäni tuollainen.
En ehkä omaksi naisystäväksi ottaisi, mutta tykkäänkin keskimääräistä naisellisemmista naisista muutenkin. Varmaan monelle miehelle ap:kin on OK, ettei tästä nyt tarvitse sitten mitään vinkukilpailua aloittaa kun sanoin oman kommenttini asiaan.
Eikö voi olla naisellinen nainen, jos ei lepertele vauvoille?
Itse asiassa, ei oikein. Moni naisellisuuttaan korostava nainen ei ole pätkääkään äidillinen, päin vastoin. Ja sellaisen olennon järkevä mies kiertää jos tarkoitus on etsiä lapsille äitiä. Olen alle kouluikäisenä katsellut sellaista leikkikaverin äitiä silmät pyöreinä. Todella tällätty, ämmitteli miehensä vanhaa äitiä ja tätiä ja ketjupoltti keittiössä ja olisi selvästi halunnut olla jossain muualla, ja hyvin pian sen toteuttikin.
Suomessa on tietysti tavallaan hyvä asia että naiset korostavat miesmäisyyttä, mutta tässä ympäristössä patologisesti itsekeskeiset, muista piittaamattomat ja tuhoavat persoonat uivat kuin kala vedessä ja perustavat perheitä viattomien kanssa, jotka sitten ihmettelevät miksei se alkanutkaan koskaan piitata omasta lapsestaan vastoin puheitaan.
Vahvasti narsistisen miehen puolisonakaan en elä sellaisen piittaamattomuuden ja kylmyyden keskellä kuin tuollaisen kylmiön kanssa joutuu tekemään, koska vaikka mies voi olla tyly ja kova välillä, tunteeton hän ei ole koskaan ja tykkää lapsista. Voi olla että leikkikaverin äiti oli traumapotilas tai muuten kova luonne, mutta en oikein ymmärrä miksi meidän pitäisi ihailla tällaisia ihmisiä. Olisi ehkä korkea aika saada tämä asia poikki, vammautuneiden ei pidä säätää koko kansan käytöskoodia. Voi hyvin olla, että nykyinen pidättyväisyys on paljon suurempaa kuin aiempien sukupolvien harrastama, kaupunkilaistuminen ei onnistu suomalaisilta vaan yksinäistää meidät radikaalisti ja sitten ripustaudutaan vain ja ainoastaan läheisiin, tai niiden puutteessa johonkin addiktioon.
Tuossa vauvankohtaamistilanteessahan on täysin hullu sävy muutenkin, naista ei varsinaisesti ilmeisesti esitelty miehen tuttaville ja toisinpäin. Eikö meistä ole enää edes siihen?
Mä pukeudun välillä todella naisellisesti jonka takia vieraat ihmiset olettavat mun olevan äidillinen. Helpompi pukeutua äijäksi ettei heti oleteta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä nyt jotain on kohteliasta sanoa. Vaikka onnitella vauvasta, kysyä miten on lähtenyt menemään, onko ollut rankkaa, onko jo nimi, jos on sisaruksia, miten sisarukset suhtautuneet... Ei siitä vauvasta nyt tarvi välttämättä mitään ihanaa keksiä, eihän sitä edes yleensä sieltä harsojen takaa näe eikä vieraiden tarvi mennä lääppimäänkään. Mutta edes jotenkin huomioida muuten kuin lähteä vertailemaan oliiviöljyjä.
Pelkkä hymykin olisi ehkä riittänyt tässä tapauksessa.
Saattoi ap hymyilläkin ja tervehtiä.
Alue: Aihe vapaa
Niin, ehkä nyt jotain on kohteliasta sanoa. Vaikka onnitella vauvasta, kysyä miten on lähtenyt menemään, onko ollut rankkaa, onko jo nimi, jos on sisaruksia, miten sisarukset suhtautuneet... Ei siitä vauvasta nyt tarvi välttämättä mitään ihanaa keksiä, eihän sitä edes yleensä sieltä harsojen takaa näe eikä vieraiden tarvi mennä lääppimäänkään. Mutta edes jotenkin huomioida muuten kuin lähteä vertailemaan oliiviöljyjä.