En leperrellyt kumppanin tuttavan vauvalle, mies kysyi myöhemmin, eikö minulla ole äidinvaistoa tai empatiankykyä lainkaan

Vauvat ovat tylsiä. Taaperoissa on jo jotain mielenkiintoista.

Se vauva ei sitä huomioimista ventovieraalta jää kaipaamaan, jos kyseessä satunnainen tapaaminen. Sosiaalisesti tuossa on tärkeää huomioida tuoreet vanhemmat jotenkin. Kysyä vaikka kummalta näyttää lapsi enemmän ja miten on yöt nukuttu.

Te miehet jotka pelkäätte että ei-lepertelevä nainen on lasten vihaaja: lepertely ei kerro, miten nainen suhtautuu omiin lapsiin. Lepertelevä voi olla paska äiti, kylmänoloinen voi olla paras. Ymmärrän mistä ennakkoluulo tulee, mutta älkää ajatelko tunteella tätä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Se vauva ei sitä huomioimista ventovieraalta jää kaipaamaan, jos kyseessä satunnainen tapaaminen. Sosiaalisesti tuossa on tärkeää huomioida tuoreet vanhemmat jotenkin. Kysyä vaikka kummalta näyttää lapsi enemmän ja miten on yöt nukuttu.

Te miehet jotka pelkäätte että ei-lepertelevä nainen on lasten vihaaja: lepertely ei kerro, miten nainen suhtautuu omiin lapsiin. Lepertelevä voi olla paska äiti, kylmänoloinen voi olla paras. Ymmärrän mistä ennakkoluulo tulee, mutta älkää ajatelko tunteella tätä asiaa.

Mahtoikohan tuo ap:n mies kysellä noita asioita tuttavaltaan?

En minä vieraiden lapsille osaa leperrellä. Omien kavereiden vauvoja olen ihastellut ja sössöttänyt vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Se vauva ei sitä huomioimista ventovieraalta jää kaipaamaan, jos kyseessä satunnainen tapaaminen. Sosiaalisesti tuossa on tärkeää huomioida tuoreet vanhemmat jotenkin. Kysyä vaikka kummalta näyttää lapsi enemmän ja miten on yöt nukuttu.

Te miehet jotka pelkäätte että ei-lepertelevä nainen on lasten vihaaja: lepertely ei kerro, miten nainen suhtautuu omiin lapsiin. Lepertelevä voi olla paska äiti, kylmänoloinen voi olla paras. Ymmärrän mistä ennakkoluulo tulee, mutta älkää ajatelko tunteella tätä asiaa.

Itse välitän kaikista lapsista joten vauvan huomioimattomuus olisi minulle vieras piirre. Ihmisiä on erilaisia. Itse en pystyisi seistä pönöttää vaan vieressä jos näen vauvan ja etenkin jos on jonkun tutun lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vauva ei sitä huomioimista ventovieraalta jää kaipaamaan, jos kyseessä satunnainen tapaaminen. Sosiaalisesti tuossa on tärkeää huomioida tuoreet vanhemmat jotenkin. Kysyä vaikka kummalta näyttää lapsi enemmän ja miten on yöt nukuttu.

Te miehet jotka pelkäätte että ei-lepertelevä nainen on lasten vihaaja: lepertely ei kerro, miten nainen suhtautuu omiin lapsiin. Lepertelevä voi olla paska äiti, kylmänoloinen voi olla paras. Ymmärrän mistä ennakkoluulo tulee, mutta älkää ajatelko tunteella tätä asiaa.

Mahtoikohan tuo ap:n mies kysellä noita asioita tuttavaltaan?

Toivottavasti, muuten käyttäytyi hieman erikoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vauvat ovat tylsiä. Taaperoissa on jo jotain mielenkiintoista.

Taaperoikä on hankala koska silloin lapsella voi olla uhma ja ehkä vierastaisikin enemmän. Tätä tapahtuu etenkin jos näkee pitkästä aikaa/ekaa kertaa. 

On kyllä tosi kiusallista, kun naisilta odotetaan aina luontevaa suhtautumista vauvoihin. Mulla on 3 pikkusisarusta ja 5 itseäni nuorempaa serkkua, enkä osaa yhtään olla pikkulasten kanssa. Vauvat inhottaa, ovat epämiellyttävän näköisiä ja äänekkäitä. Taaperot kuolaavat ja tahmaavat ja ovat vielä äänekkäämpiä. Siitä isommat ovat _jotkut_ jopa söpöjä ja kivoja.

Sinällään kyllä meikäläisen kohdalla olisi ihan oikea tulkinta tuollaisessa tilanteessa, että mulla ei ole hoivaviettiä vauvoja kohtaan enkä halua sellaista ikinä.

Sen sijaan olen kyllä muuten lämmin ja empaattinen ihminen ja pidän esimerkiksi ihan hirveänä asiana, jos vauvoja tai lapsia kohdellaan huonosti. Vaikka ovat minusta jokseenkin vastenmielisiä, niin en tosiaankaan toivo pahaa.

Jos ihminen ei ole millään tavalla kiinnostunut lapsista tai vauvoista, niin ei hän yhtäkkiä äitinä muutu miksikään pullantuoksuiseksi hahmoksi, joka nauttii laulupiireistä. Jos muuta väittää, niin puhuu yksinkertaisesti potaskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse leperrellä, mutta kyllä sellainen kylmä ja inhoa säteilevä suhtautuminen kiinnittää huomiota. Eikä kivalla tavalla.

Juuri näin. Normaalin kohtelias ja ystävällinen on hyvä olla. Muuten pienistä jutuista muodostuu käsitys, että olit torjuva ja negatiivinen. Mietipä itse, olisitko jäänyt esim juttelemaa ko ihmisten kanssa jollei vauvaa olisi ollut, sen sijaan että ryntäisit pois tilanteesta.

No, mietinpä vaikka omalle kohdalle tilannetta oli vauvaa mukana tai ei... Mies törmää kauppareissulla sattumalta johonkin 10 vuoden takaiseen koulukaverin kaveriin ja jäävät siihen hetkeksi vaihtamaan pari sanaa. Mies esittelee meidät ja saatetaan molemmat nyökätä ja hymyillä tervehdykseksi, niin voin sitten kyllä miehelle sanoa, että menen jatkamaan ostoksia enkä jää siihen hoomoilasena tönöttämään viereen.

Millainen ihminen ei jää kiinnostuneena juttelemaan tilanteeseen hetkeksi muutenkaan? Jos siis pidät miehestäsi. Jos et pidä tai on tulipalokiire, se on asia erikseen. Mutta miksi ollaan niin piittaamattomia muista? Tietysti jos tuntuu että he haluavat keskustella kouluajoista niin että koet olevasi vain tiellä, sekin on asia erikseen. 

Mutta jos toisilla on pieni mukana ja se on siis todennäköisesti heidän ensimmäisensä jos molemmat vanhemmat ovat paikalla, niin olethan sinä joko kohtuuttoman arka tai itsekeskeinen, jos et mitään miellyttävää kykene siinä tilanteessa tekemään. Lisäämään iloa ja hyvinvointia maailmaan. Kumpikin luonteenvika kyllä saisi minut miettimään suhteen jatkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vauva ei sitä huomioimista ventovieraalta jää kaipaamaan, jos kyseessä satunnainen tapaaminen. Sosiaalisesti tuossa on tärkeää huomioida tuoreet vanhemmat jotenkin. Kysyä vaikka kummalta näyttää lapsi enemmän ja miten on yöt nukuttu.

Te miehet jotka pelkäätte että ei-lepertelevä nainen on lasten vihaaja: lepertely ei kerro, miten nainen suhtautuu omiin lapsiin. Lepertelevä voi olla paska äiti, kylmänoloinen voi olla paras. Ymmärrän mistä ennakkoluulo tulee, mutta älkää ajatelko tunteella tätä asiaa.

Itse välitän kaikista lapsista joten vauvan huomioimattomuus olisi minulle vieras piirre. Ihmisiä on erilaisia. Itse en pystyisi seistä pönöttää vaan vieressä jos näen vauvan ja etenkin jos on jonkun tutun lapsi. 

Hienoa, jos osaat huomioida luontevasti. Mutta tarkoitatko että huomioimatta jättö kertoo ettei kiinnosta? Monet suomalaiset ovat sosiaalisesti hieman kömpelöitä ja voi olla että ei vain ihminen tiedä miten lapselle puhutaan. Esimerkiksi jos ei ole juuri pieniä lapsia tuttavapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla, että sairastat autismia?

Sinä sairastat tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse leperrellä, mutta kyllä sellainen kylmä ja inhoa säteilevä suhtautuminen kiinnittää huomiota. Eikä kivalla tavalla.

Juuri näin. Normaalin kohtelias ja ystävällinen on hyvä olla. Muuten pienistä jutuista muodostuu käsitys, että olit torjuva ja negatiivinen. Mietipä itse, olisitko jäänyt esim juttelemaa ko ihmisten kanssa jollei vauvaa olisi ollut, sen sijaan että ryntäisit pois tilanteesta.

No, mietinpä vaikka omalle kohdalle tilannetta oli vauvaa mukana tai ei... Mies törmää kauppareissulla sattumalta johonkin 10 vuoden takaiseen koulukaverin kaveriin ja jäävät siihen hetkeksi vaihtamaan pari sanaa. Mies esittelee meidät ja saatetaan molemmat nyökätä ja hymyillä tervehdykseksi, niin voin sitten kyllä miehelle sanoa, että menen jatkamaan ostoksia enkä jää siihen hoomoilasena tönöttämään viereen.

Millainen ihminen ei jää kiinnostuneena juttelemaan tilanteeseen hetkeksi muutenkaan? Jos siis pidät miehestäsi. Jos et pidä tai on tulipalokiire, se on asia erikseen. Mutta miksi ollaan niin piittaamattomia muista? Tietysti jos tuntuu että he haluavat keskustella kouluajoista niin että koet olevasi vain tiellä, sekin on asia erikseen. 

Mutta jos toisilla on pieni mukana ja se on siis todennäköisesti heidän ensimmäisensä jos molemmat vanhemmat ovat paikalla, niin olethan sinä joko kohtuuttoman arka tai itsekeskeinen, jos et mitään miellyttävää kykene siinä tilanteessa tekemään. Lisäämään iloa ja hyvinvointia maailmaan. Kumpikin luonteenvika kyllä saisi minut miettimään suhteen jatkoa. 

Lässynlässynlää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse leperrellä, mutta kyllä sellainen kylmä ja inhoa säteilevä suhtautuminen kiinnittää huomiota. Eikä kivalla tavalla.

Juuri näin. Normaalin kohtelias ja ystävällinen on hyvä olla. Muuten pienistä jutuista muodostuu käsitys, että olit torjuva ja negatiivinen. Mietipä itse, olisitko jäänyt esim juttelemaa ko ihmisten kanssa jollei vauvaa olisi ollut, sen sijaan että ryntäisit pois tilanteesta.

No, mietinpä vaikka omalle kohdalle tilannetta oli vauvaa mukana tai ei... Mies törmää kauppareissulla sattumalta johonkin 10 vuoden takaiseen koulukaverin kaveriin ja jäävät siihen hetkeksi vaihtamaan pari sanaa. Mies esittelee meidät ja saatetaan molemmat nyökätä ja hymyillä tervehdykseksi, niin voin sitten kyllä miehelle sanoa, että menen jatkamaan ostoksia enkä jää siihen hoomoilasena tönöttämään viereen.

Millainen ihminen ei jää kiinnostuneena juttelemaan tilanteeseen hetkeksi muutenkaan? Jos siis pidät miehestäsi. Jos et pidä tai on tulipalokiire, se on asia erikseen. Mutta miksi ollaan niin piittaamattomia muista? Tietysti jos tuntuu että he haluavat keskustella kouluajoista niin että koet olevasi vain tiellä, sekin on asia erikseen. 

Mutta jos toisilla on pieni mukana ja se on siis todennäköisesti heidän ensimmäisensä jos molemmat vanhemmat ovat paikalla, niin olethan sinä joko kohtuuttoman arka tai itsekeskeinen, jos et mitään miellyttävää kykene siinä tilanteessa tekemään. Lisäämään iloa ja hyvinvointia maailmaan. Kumpikin luonteenvika kyllä saisi minut miettimään suhteen jatkoa. 

Mitä minä jäisin juttelemaan jonkun miehen koulukaverin kaverin kanssa? Onpas ilmoja pidellyt? Riittää, että tervehtii. En minäkään odota, että mieheni jäisi viereen seisomaan (eikä kyllä jääkään, mutta tervehtii), jos minulla on samanlainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse leperrellä, mutta kyllä sellainen kylmä ja inhoa säteilevä suhtautuminen kiinnittää huomiota. Eikä kivalla tavalla.

Juuri näin. Normaalin kohtelias ja ystävällinen on hyvä olla. Muuten pienistä jutuista muodostuu käsitys, että olit torjuva ja negatiivinen. Mietipä itse, olisitko jäänyt esim juttelemaa ko ihmisten kanssa jollei vauvaa olisi ollut, sen sijaan että ryntäisit pois tilanteesta.

No, mietinpä vaikka omalle kohdalle tilannetta oli vauvaa mukana tai ei... Mies törmää kauppareissulla sattumalta johonkin 10 vuoden takaiseen koulukaverin kaveriin ja jäävät siihen hetkeksi vaihtamaan pari sanaa. Mies esittelee meidät ja saatetaan molemmat nyökätä ja hymyillä tervehdykseksi, niin voin sitten kyllä miehelle sanoa, että menen jatkamaan ostoksia enkä jää siihen hoomoilasena tönöttämään viereen.

Millainen ihminen ei jää kiinnostuneena juttelemaan tilanteeseen hetkeksi muutenkaan? Jos siis pidät miehestäsi. Jos et pidä tai on tulipalokiire, se on asia erikseen. Mutta miksi ollaan niin piittaamattomia muista? Tietysti jos tuntuu että he haluavat keskustella kouluajoista niin että koet olevasi vain tiellä, sekin on asia erikseen. 

Mutta jos toisilla on pieni mukana ja se on siis todennäköisesti heidän ensimmäisensä jos molemmat vanhemmat ovat paikalla, niin olethan sinä joko kohtuuttoman arka tai itsekeskeinen, jos et mitään miellyttävää kykene siinä tilanteessa tekemään. Lisäämään iloa ja hyvinvointia maailmaan. Kumpikin luonteenvika kyllä saisi minut miettimään suhteen jatkoa. 

Miksei mies pystynyt ottamaan tilannetta haltuun? Aina naisen pitäisi pelastaa maailmaa ja edustaa siinä samalla miestään.

Korona-aikana ei kumarruta lässyttää edes läheisen tuttavan lapselle!

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan lässyttänyt vauvoille. Ne ei vaan oo söpöjä. Lässytän koirille ja kissoille mutta kalju vaaleanpunainen, ryppyinen apina ei kyllä herätä mitään tunteita :D Isompi lapsi voi olla söpökin mutta en koe tarpeelliseksi lässyttää lapsillekaan.

Mä kyllä puhun vähän piipittävällä äänellä mm. kissoille, koirille, vauvoille, muille autoille liikenteessä, kylteille taajamien reunoilla (kiitos kun ajoit varovast, no ole hyvä!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan itse hyvin sen myötähäpeän, kun joku vieras aikuinen tuli pienenä lepertelemään minulle. Todella vaivaannuttavaa!

Outoa, jos joku pitää vieraalle vauvalle lepertelemättömyyttä poikkeavana käytöksenä. Minusta se on ihan toisin päin.

Muistat nekin tilanteet kun olit 2 kk vanha vauva ja joku tuli lepertelemään?

Siinä lukee "pienenä". En osaa vastata siihen, miksi jotkut vielä päiväkoti-ikäisenä tuli lepertelemään kun kuljin rattaissa. Oikeastaan en tiedä miksi ylipäätään jotkut lepertelee vieraille vauvoille/lapsille.

Tykkään lapsista, mutta en automaattisesti lähde lepertelemään jos vauva näyttää ihan tyytyväiseltä omissa oloissaan. Sitten jos vauva näyttää olemaan kiinnostunut 'seurustelemaan' kanssani olen toki sitten itsekin lempeä ja kiinnostunut hänestä. 

Osa naisista lässyttää vauvoilla vain koska naisena sitä heiltä odotetaan. Vai väitättekö että olisi aina ihan aidon oloista? Ei siitä mitään haittaa ole, pointtina että kertoo lähinnä kohteliaisuussäännöistä, ei siitä että pitääkö muiden lapsista, omista nykyisistä lapsistaan tai aikanaan mahdollisista tulevista omista lapsistaan.