Miten jakaisitte menot parisuhteessa kun mies tienaa enemmän kuin nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti? 

Ei kelpaa se köyhempi mies?`

Mies voi ihan yksinkertaisesti kysyä naiselta mitä tämä tekee työkseen ja paljonko saa palkkaa ja sen perusteella päättää, kannattaako tapailua edes aloittaa. Älkää langetko pienituloisiin naisiin.

Monet miehet (oletettavasti eivät kirjoittele tällä palstalla) valitsevat vaimonsa muilla perusteilla, kuin tämän tulojen. Yleensä tarkoituksena on perustaa perhe ja elää suht. sopuisasti loppuelämä sen kullan kanssa. Miehet tavallisesti ovat myös ylpeitä siitä, että kykenevät elättämään perheensä ja tarjoamaan vaimoilleen asioita. Todella outo ajatus, että miehet jotenkin laumoina tuntisivat itsensä hyväksikäytetyiksi vaimojensa taholta, koska nämä saavat vain sairaanhoitajan palkkaa, kun mies on putkimies. Onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt avioliiton merkitys? Täälläkin vaahdotaan siitä miten on naisen kunnia-asia, ettei vaan loisi miehen kustannuksella! Ihan kuin ihmiset puhuisivat jostain kimppakämpästä, missä asutaan Peran kanssa nyt toistaiseksi ja kulut jaetaan tasan.

Missä maassa ja minä vuonna näin on ollut?

Suomessa naiset ovat tienanneet omat rahansa maailman sivu. Sinä elät jossain amerikkalaisten sarjojen menneisyydessä.

Kyselee uus-feministi? Taidat olla aika nuori. Eivät ne naiset omia rahojaan tienanneet. Ne rahat olivat perheen rahoja. Ne miehenkin rahat olivat perheen rahoja. Älä vääristele. Eikä tästä kovin kauan ole. Suurin osa suomalaisista elää vieläkin niin. Aviopareilla on yhteinen tili. Se on toimiva ratkaisu ja vahvistaa perheen yhtenäisyyttä. Tämä vänkääjäpalsta vain vääristää sitä kuvaa. En katso amerikkalaisia sarjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti? 

Ei kelpaa se köyhempi mies?`

Mies voi ihan yksinkertaisesti kysyä naiselta mitä tämä tekee työkseen ja paljonko saa palkkaa ja sen perusteella päättää, kannattaako tapailua edes aloittaa. Älkää langetko pienituloisiin naisiin.

Monet miehet (oletettavasti eivät kirjoittele tällä palstalla) valitsevat vaimonsa muilla perusteilla, kuin tämän tulojen. Yleensä tarkoituksena on perustaa perhe ja elää suht. sopuisasti loppuelämä sen kullan kanssa. Miehet tavallisesti ovat myös ylpeitä siitä, että kykenevät elättämään perheensä ja tarjoamaan vaimoilleen asioita. Todella outo ajatus, että miehet jotenkin laumoina tuntisivat itsensä hyväksikäytetyiksi vaimojensa taholta, koska nämä saavat vain sairaanhoitajan palkkaa, kun mies on putkimies. Onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt avioliiton merkitys? Täälläkin vaahdotaan siitä miten on naisen kunnia-asia, ettei vaan loisi miehen kustannuksella! Ihan kuin ihmiset puhuisivat jostain kimppakämpästä, missä asutaan Peran kanssa nyt toistaiseksi ja kulut jaetaan tasan.

Miksi miehille tulee niistä naisen pienemmistä tuloista niin valtavan iso ongelma, jos tuloilla ei ole mitään väliä suhteen alussa? Puuttuuko miesten päästä joku palikka, kun he eivät osaa ajatella asioita loppuun asti? Ilmeisesti se pippeli tekee valinnan ja kun menee väärin, se onkin naisen syy eikä sen päätöksen tehneen pippelin.

MIKÄ PALIKKA NAISTEN PÄÄSTÄ PUUTTUU, KUN EIVÄT HANKI ITSELLEEN KUNNON AMMATTIA? 

Jokainen saa haluta sellaisen ammatin kun haluaa. Jos jonkun mielestä siinä ei tienaa tarpeeksi, niin pysyy sitten kaukana sen ammatin harjoittajista. Parisuhde ei ole mikään pakko, yksinkin pärjää oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosin en myöskään muuttaisi vain toisen nimissä olevaan asuntoon.

Tätä mä en ymmärrä. Ei taida olla sitten oikeaa halua olla parisuhteessa jos se tuohon tyssää. 

Me asumme omakotitalossa jonka yhdessä etsimme miehen kanssa. Talo ja laina ovat miehen nimissä koska olin taloa ostaessa ulosotossa. Olen kuitenkin joka kuukausi viimeisen viiden vuoden aikana maksanut osani asumismenoista ja halvemmalla olen siinä päässyt kuin, että asuisin vuokralla jossa rivarissa. Nyt saan asua tilavassa omakotitalossa rakastamani ihmisen kanssa. Olemme naimisissa eikä ole avioehtoa. Nyt olen päässyt ulosotosta eroon ja olemme pohtineet, että saisiko otettua lainan uusiksi niin että se on molempien nimissä ja talo myös. 

Mä olen ilman ulosottoakin pienempituloinen kuin mies. Mies maksaa enemmän asumisen menoja kun mä taas maksan enemmän ruokia. Omat laskumme ja auton kulut maksamme itse.  Jos mulla rahat loppu, niin kyllä mies mulle rahaa antaa.

Mun ei ole tarvinnut miettiä ulosottokuvioita. Tässä tilanteessa en koe (kokisi) 100/0 -asetelman olevan reilu, meillä kun tosiaan on yhteiset rahat niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Se on pitänyt asiat yksinkertaisena, mutta toki vaatii molemmilta samanlaista rahankäytön priorisointia. Mun mies putosi työelämästä 33-vuotiaana ja pääsi eläkkeelle nelikymppisenä, eli ihan hirveästi en ole tällä systeemillä siivestänyt. Myötä- ja vastoinkäymiset tallataan yhdessä, taloudelliset ja muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosin en myöskään muuttaisi vain toisen nimissä olevaan asuntoon.

Tätä mä en ymmärrä. Ei taida olla sitten oikeaa halua olla parisuhteessa jos se tuohon tyssää. 

Me asumme omakotitalossa jonka yhdessä etsimme miehen kanssa. Talo ja laina ovat miehen nimissä koska olin taloa ostaessa ulosotossa. Olen kuitenkin joka kuukausi viimeisen viiden vuoden aikana maksanut osani asumismenoista ja halvemmalla olen siinä päässyt kuin, että asuisin vuokralla jossa rivarissa. Nyt saan asua tilavassa omakotitalossa rakastamani ihmisen kanssa. Olemme naimisissa eikä ole avioehtoa. Nyt olen päässyt ulosotosta eroon ja olemme pohtineet, että saisiko otettua lainan uusiksi niin että se on molempien nimissä ja talo myös. 

Mä olen ilman ulosottoakin pienempituloinen kuin mies. Mies maksaa enemmän asumisen menoja kun mä taas maksan enemmän ruokia. Omat laskumme ja auton kulut maksamme itse.  Jos mulla rahat loppu, niin kyllä mies mulle rahaa antaa.

Tässä on vain se että milloin tahansa mies voi yksipuolisella päätöksellä todeta että haluaa olla mieluimmin Tiinan kanssa kuin sinun. Monelle tämä tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin tuli esim eräälle tutulle, tosin ei ollut mitään omaisuusriitoja mutta noin periaatteen tasolla. Tällöin huomaat että tämä uusi nainen nyt sitten asuu rakastamansa miehen kanssa omakotitalossa jota sinä olet ollut kustantamassa ja sinä olet puilla paljailla. Siksi tuo ei ole viisas kuvio. Toki ymmärrän senkin että ihmiset luottaa toisiinsa ja rakkauteensa.

Me olemme naimisissa eikä ole avioehtoa. Ei mies ilman rahaa erosta selviä jos sellainen tulisi. Mies on ensimmäisessä liitossaan tullut todella rumasti petetyksi ja inhoaa sen takia ylikaiken pettämistä ja pettäjiä. On periaatteen mies joka mielummin eroaa ennen kuin aloittaa uutta suhdetta vanhan suhteen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Mutta kun se avoliitto on täysin vapaaehtoinen, toisin kuin verotus.

Mitä merkitystä sillä on asian kannalta? 

Tai tietysti jos ihmisellä ei ole mitään aikomusta avoliittoon koskaan mennä, hänellä ei tietenkään tarvitse olla mitään kantaa siihen, miten rahat jaetaan avoliitossa. 

Vai oliko tässä nyt se idea, että jos verotus olisi vapaaehtoista, et maksaisi niitä lainkaan?  Sinulle voi tulla isona yllätyksenä se, että aika moni maksaisi silti.  Jotkut ajattelevat myös yhteistä hyvää eivätkä vain omaa napaansa. 

Vai mikä se pointti oli?

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin maksaa oman kulutuksensa mukaisesti. Yhteistä lienee sähkö- ja vakuutusmaksut sekä vastike, ne puoliksi,  ruokakulut jaetaan tasan vain silloin, kun syödään yhtä paljon. Olen aina maksanut omat kuluni ja ap:n tapauksessa maksaisin jotakin myös lämmityksestä ja vedestä. Jos mies haluaa tarjota omaan piikkiinsä vaikka illallisen, se on ok. Kulut puoliksi. Se on reilua.

Kihlaus ei tarkoita sitä, että pitää elättää kihlattu. Edes avioliitto ei tarkoita sitä, että puolisolle pitää tarjota tämän vaatima elintaso. Puolison tulot ovat hänen omaa omaisuuttaan, johon ei ole avio-oikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...

Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.

Mies maksaa omaisuutta? Eihän kaikilla ole velkaa asunnosta. Sitten taas yhteisestä asunnosta köyhempi maksaa lainaa enemmän, jos ei ole säästöjä.

Kyllä kai suurimmalla osalla kuitenkin on. Ja vaikka ei olisikaan, niin jos kulut laitetaan puoliksi ja nainen maksaa yhtiövastikkeen, niin samahan se on taas jos erotaan pitkän ajan kuluttua. Nainen on asunut käytännössä vuokralla ja lähtee ilman omaisuutta, kun taas asunnon omistaja on entisestään kartuttanut varallisuuttaan. Riippuen tietysti miten isot ovat tuloerot ja kallis yhtiövastike ja miten tiukille pariskunnan elämäntyyli vetää köyhemmän elämisen kun maksetaan 50-50 plus köyhemmän yhtiövastikevuokra.

Ai että olen kyllästynyt tähän väitteeseen. Se nainen maksaisi yksin asuessaan todennäköisesti paljon enemmän vuokraa, joten kyllä hänkin on kartuttanut omaisuuttaan.

Ei, vaan nainen maksaisi yksin asuessaan tietenkin omaa asuntoaan.

Eli siinä vaiheessa, kun nainen ja mies kohtaavat, nainen asuu vuokralla, mutta jos ero tulee, niin hän olisikin koko suhteen ajan maksanut omaa asuntoaan?

Jos se nainen maksoi omaa asuntoaan jo silloin, kun he kohtasivat, niin eikös hänellä ole aika hyvin pullat uunissa, kun voi ottaa siihen vuokralaisen ja sillä tavalla saa sitä asuntoaan maksettua samalla kun omat asumiskulut jakautuvat puoliksi miehen kanssa?

Totta tämäkin ja usein varmasti meneekin juuri näin. Mutta ihmiset tuppaa pariutumaan melko nuorina ja yhteen muutto tulee ajankohtaiseksi kun opiskelut loppuu tai löytyy se vakkarityö samalta seudulta missä mies asuu. Eli tulee ajankohtaiseksi pitkän tähtäyksen sijoittamiskysymykset ansaituille rahoille. Mulla on ollut se käsitys että harva haluaa maksa saman rahan vuokraa kun voi maksaa lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Muista että jos mies päättää että lähdet asunnosta, sinä lähdet mukisematta koska et omista siitä piiruakaan.

Noin muuten jakaisin itse kulut niin, että ruokakulut puoliksi (ellei nyt ole jotain suuria eroja ruokavalioissa niin että syötte täysin eri ruokia), vakuutukset puoliksi, sähkö- ja vesi puoliksi, netti puoliksi, molemmille omat puhelinlaskut ja omat hankinnat tietty aina omasta pussista.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten joillekin talouden hallinta voi olla niin vaikeaa, etenkin kun ollaan parisuhteessa. Miten sen toisen tulot vaikuttavat siihen miten itse rahansa kuluttaa? Miksi toisen pitäisi maksaa enemmän vain koska on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa rahaa?

Tiedän kyllä, mutta ei minua olla ajamassa ainakaan tänään mihinkään. Syömme aika usein ulkona, toki kokataan kotonakin. Viimeksi kun kävin kaupassa yksin niin maksoin kaiken yhteisistä ruoka-aineksista. Mies taasen kustansi ravintolassa ruoat kummallekin. Omat puhelinliittymät meillä jo onkin. Koiranhoitokulut laitetaan ainakin puoliksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosin en myöskään muuttaisi vain toisen nimissä olevaan asuntoon.

Tätä mä en ymmärrä. Ei taida olla sitten oikeaa halua olla parisuhteessa jos se tuohon tyssää. 

Me asumme omakotitalossa jonka yhdessä etsimme miehen kanssa. Talo ja laina ovat miehen nimissä koska olin taloa ostaessa ulosotossa. Olen kuitenkin joka kuukausi viimeisen viiden vuoden aikana maksanut osani asumismenoista ja halvemmalla olen siinä päässyt kuin, että asuisin vuokralla jossa rivarissa. Nyt saan asua tilavassa omakotitalossa rakastamani ihmisen kanssa. Olemme naimisissa eikä ole avioehtoa. Nyt olen päässyt ulosotosta eroon ja olemme pohtineet, että saisiko otettua lainan uusiksi niin että se on molempien nimissä ja talo myös. 

Mä olen ilman ulosottoakin pienempituloinen kuin mies. Mies maksaa enemmän asumisen menoja kun mä taas maksan enemmän ruokia. Omat laskumme ja auton kulut maksamme itse.  Jos mulla rahat loppu, niin kyllä mies mulle rahaa antaa.

Tässä on vain se että milloin tahansa mies voi yksipuolisella päätöksellä todeta että haluaa olla mieluimmin Tiinan kanssa kuin sinun. Monelle tämä tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin tuli esim eräälle tutulle, tosin ei ollut mitään omaisuusriitoja mutta noin periaatteen tasolla. Tällöin huomaat että tämä uusi nainen nyt sitten asuu rakastamansa miehen kanssa omakotitalossa jota sinä olet ollut kustantamassa ja sinä olet puilla paljailla. Siksi tuo ei ole viisas kuvio. Toki ymmärrän senkin että ihmiset luottaa toisiinsa ja rakkauteensa.

Me olemme naimisissa eikä ole avioehtoa. Ei mies ilman rahaa erosta selviä jos sellainen tulisi. Mies on ensimmäisessä liitossaan tullut todella rumasti petetyksi ja inhoaa sen takia ylikaiken pettämistä ja pettäjiä. On periaatteen mies joka mielummin eroaa ennen kuin aloittaa uutta suhdetta vanhan suhteen aikana.

Lisään vielä sen, että jos ero tulisi, niin talo menisi myyntiin. Miehellä ei olisi varaa pitää taloa yksin. Kun lainaa haettiin, niin mun tulot laskettiin mukaan vaikka en lainan hakijana ollut.

Etkä myöskään selvästi lukenut sitä, että meillä on suunnitelmissa saada talo molempien nimiin. Ja aivan kuin vain ne miehet pettää jotka omistaa asunnon/talon kokonaan. Ihan voi kuule se sunkin puoliso pettää ja päättää, että nyt tulee ero. Mikään ei sitä takaa, että sun puoliso on uskollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti? 

Ei kelpaa se köyhempi mies?`

Mies voi ihan yksinkertaisesti kysyä naiselta mitä tämä tekee työkseen ja paljonko saa palkkaa ja sen perusteella päättää, kannattaako tapailua edes aloittaa. Älkää langetko pienituloisiin naisiin.

Monet miehet (oletettavasti eivät kirjoittele tällä palstalla) valitsevat vaimonsa muilla perusteilla, kuin tämän tulojen. Yleensä tarkoituksena on perustaa perhe ja elää suht. sopuisasti loppuelämä sen kullan kanssa. Miehet tavallisesti ovat myös ylpeitä siitä, että kykenevät elättämään perheensä ja tarjoamaan vaimoilleen asioita. Todella outo ajatus, että miehet jotenkin laumoina tuntisivat itsensä hyväksikäytetyiksi vaimojensa taholta, koska nämä saavat vain sairaanhoitajan palkkaa, kun mies on putkimies. Onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt avioliiton merkitys? Täälläkin vaahdotaan siitä miten on naisen kunnia-asia, ettei vaan loisi miehen kustannuksella! Ihan kuin ihmiset puhuisivat jostain kimppakämpästä, missä asutaan Peran kanssa nyt toistaiseksi ja kulut jaetaan tasan.

Sovitaanko siis, ettei palstalla enää haukuta naisia loisiksi ja jankuteta hypergamiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ne kaikki yhteiset kulut ovat? Varmaan hyödyt jo paljon, kun ei tarvitse maksaa vuokraa ja mukavasti jää rahaa säästöön.

Vastike on 420 euroa kuukaudessa. Siihen päälle sähkö, puhelimet, netti, Netflix, koiran hoitokulut ja autokulut. Lisäksi vakuutukset ja ruokamenot jne. Miehellä on kansioissaan kaikki paperit ja tiedot, olen ne muutaman kerran nähnyt mutten muista kaikkea ulkoa. Vastikkeen muistan kun siitä viimeksi eilen puhuttiin. Neuvotellaan menoista myöhemmin illalla. Ap

Kannattaa nyt kuitenkin miettiä sitä että 20 vuodessa maksat sata tonnia sitä yhtiövastiketta. Joka on pois sinun varallisuudestasi jos ero tulee. Ja lisäys miehesi varallisuuteen.

Kyllä tämä naiselle hyvä diili on. Asuminen hoituu vastikkeella, ja kaiken lopun voi laittaa vaikka osakkeisiin. Verrataan vaihtoehtoihin:

Jos ap asuisi itsekseen vuokralla, niin menisi vähintään tuplat taivaan tuuliin.

Jos ap asuisi itsekseen omistusasunnossa, niin vastike tulisi silloinkin maksettavaksi. Lisäksi tulisi lainan korot ja muut pankin palkkiot, varainsiirtovero, pienet remontit ym. Lisäksi pääoma olisi sitoutunut huomattavasti heikommin (monin paikoin negatiivisesti) tuottavaan kohteeseen siinä missä osakkeet tuottaa keskimäärin mukavan 7 prosenttia vuodessa.

Toki mieskin tässä hyötyy vastikkeen verran suhteessa yksin asumiseen, joten mielestäni järjestely on reilu ja kestävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Eivätkä edes pelkästään toistele, vaan kertakaikkiaan ylpeilevät sillä. Naisessa merkitsee vain kasvot, kroppa ja helppo luonne. Sitten ihmetellään, kun naisella ei olekaan rahaa osallistua yhteisiin kuluihin, ja eron jälkeen kitistään yhteisten lasten elatuksen menevästä rahasta.

Olisko aika tarkastella niitä omia kriteereitä tai vaihtoehtoisesti lopettaa rahasta valittaminen.

Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa.

Se, että naisen akateemisuus on miehille yhdentekevää, ei ole lähelläkään väittämiäsi.

Se akateeminen nainenkin kun on usein persaukinen käsienheiluttelu-duunissaan. 

Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa. Tuossa ei puhuttu mitään akateemisesta koulutuksesta, sen vetäisit omasta päästäsi.

Ihan oikeasti, selvittäkää naisen koulutus, ammatti ja tulot heti alkuun, niin ei tarvitse marista aiheesta jatkuvasti.

te lompakkolokithan näitä ketjuja teette palstalle monta kertaa viikossa, ei miehet.

kuka tässäkin ketjussa itkee? juurikin te naiset, jotka kuvittelette että miehen lompakko kuuluu teille 

No niin. Juuri hetki sitten mies kirjoitti, ettei naisen tuloilla ole  väliä, koska miehelle on kunnia-asia elättää perheensä. Ja nyt naisia taas nimitellään sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei kannata maksaa puolta yhteisistä ruokakuluista, koska miehet syövät aina paljon enemmän ja kallimmalla. Kun kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa, niin se on ainoa oikeudenmukainen tapa. Muuten naisella menee satanen pari joka kuukausi ihan hukkaan, senkin rahan voi sijoittaa.

Tämäkin väite on täyttä roskaa. Naiset syövät määrällisesti vähemmän, mutta sitten pitääkin olla sitä luomua, avokadoa ja chiansiementä. Samalla siellä marketissa menee koriin kaikki naisen kosmetiikka ja kuukautistarvikkeet. 

Kosmetiikka on henk.koht. meno eikä kaikki todellakaan käytä mitään markettitavaraa. Sama juttu kuukautistuotteiden kanssa. Hormonikierukan ansiosta kuukautiset jäävät pois ja mikä parasta, koska kyseessä on ehkäisyyn tarkoitettu tuote, sen kuluista puolet kuuluu miehelle maksettavaksi. Itse en meikkaa ollenkaan, joten siitäkin tulee silkkaa säästöä.

Nainen voi ostaa avokadoa tai lanttua, ihan miten haluaa, koska hän maksaa ruokansa itse. Vastaväitteet kertovat vain sen, että miehiä kiukuttaa tällainen vaihtoehto, kun se tulee miehelle kallimmaksi.

Ja sinäkö olet taas kaikki naiset? Miten sinä ja miehesi olette jakaneet menot?

Ai niin, eihän sulla sellaista edes ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikös se nyt mene niin, että kun nainen maksaa yhtiövastikkeen ja silloin omasta mielestään säästää, niin todellisuudessa nainen vähintään puolittaa potentiaalisen omaisuutensa määrän. Toisin sanoen nainen onnistuu keräämän vain alle puolet siitä omaisuudesta, jonka hän olisi itselleen kerännyt jos hän olisi a) maksanut omaa asuntoa tai b) pariskunnan yhteistä asuntoa. Jälkimmäisessä tapauksessa mies taas on lisännyt omaisuuttaan sen yhtiövastikkeen verran.

Missä se nainen asuu ilmaiseksi?

Tai miksi sen naisen pitää muuttaa sen rikkaamman miehen kämppään, kun kerran rahaa on maksaa omaa asuntoakin? 

Kuka on väittänyt että nainen asuisi jossain ilmaiseksi. Mies myy asuntonsa ja ostetaan yhteinen.

Mies voi myydä puolet naiselle markkinahintaan, niin ei tarvitse turhan takia muuttaa. Käykö se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.

Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.

Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se  johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa. 

Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?

Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.

No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.

Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.

Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).

Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.

Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista. 

Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?

Huhhuh.

No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.

Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.

No kyllä se sikäli liittyy, että vaikka kyse oli naisen valinnasta, niin mies olisi voinut olla suostumatta siihen ja toimia reilummin. Suhde kun toimi muilta osin tosi hyvin. Tavallaan sen kariutuminen oli iso menetys molemmille.

Nainen ei ole elänyt yli varojensa sinkkuna, halusi vain luoda mahdollisimman hyvän suhteen miehen kanssa, johon oli jonkin aikaa todella rakastunut.

Eli siis nainen eli yli varojensa eikä rakastumisensa vuoksi kehdannut sanoa siitä miehelle.

Hänhän olisi aivan hyvin voinut avata suunsa ja sanoa että ei, tänään en lähde ulos syömään koska minulla ei nyt ole sellaiseen varaa. Se olisi ollut reilua, ei turhanpäiväinen katkeroituminen.

Ankeaa se on sille toisellekin, kun hän haluaa puolison kanssa syömään ja kuulee aina vastaukseksi, että en lähde, kun ei ole varaa. Yksin ei ole kiva syödä ulkona.

Kyllä, todellakin on ankeaa jos täytyy aina syödä yksin ellei juuri se puoliso lähde mukaan.

Mitä tarkoitat "juuri se puoliso"? Ihmisillä on yleensä vain yksi puoliso kerrallaan. Sinä taidat olla niitä moniavioisia, jos sinulla on vara valita, minkä puolison kanssa lähdet ulos syömään.

Heh, ei sentään. Vaan löydän kyllä ruokaseuraa vaikka puolisoni olisi jostain syystä estynyt juuri silloin kun haluan ulos syömään.

Niin varmaan. Ne kaikki muut on omien puolisoiden kanssa syömässä tai niillä on muuta menoa.

Ehkä sun piireissä niin. Ymmärrän hyvin ettei seuraa löydy. :D

Niin se perheellisillä naisilla menee, ensin katsotaan koko perheen tilanne pääseekö lähtemään vai ei. Miehiä ei perhe kiinnosta, ne menee heti, kun siltä tuntuu.

Kammottavaa että olet ajanut itsesi tuollaiseen loukkuun. Tsemppiä.

Mä käyn usein syömässä juurikin perheellisten naisten kanssa. Jotkut osaavat valkata lapsilleen kunnolliset isät.

Vierailija kirjoitti:

Mä maksan meillä ruuat ja mies lyhentää asuntolainaa ja ostaa lasten lelut ja jos mennään matkalle, niin otetaan meidän yhteiseltä tililtä, jolle mä laitan aina 23% mun palkasta joka toinen kuukausi ja mies 32% prosenttia joka kolmas kuukausi. Sitten mä maksan meidän teatteriliput ja mies auton tuulilasin pyyhkijät. Paitsi jos mä oon ajanut enemmän kuin 34 000 kilometriä vuodessa, sitten mä maksan toisen pyyhkijän. Mulla on isompi palkka, niin mä saan käyttää mun juttuihin 4% enemmän rahaa kuin mies. Tää on tosi helppo ja vaivaton systeemi!

Tää oli hyvä.

Eipä pääse kukaan LOKKEILEMAAN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitenköhän aloittaja-raukka on pärjännyt taloudellisesti ennen miestä?

kun on joutunut maksamaan ihan kaiken elämisen asumisestaan alkaen ihan itse? 

Ihan hyvin, kiitos kysymästä. En ole eleillyt yli varojani. Osaan säästää mutta myös nauttia elämästä. Aiemmin asuin yksin vuokralla. Ap

Ok. Mutta nyt et jostain syystä ole valmis maksamaan omaa elämistäsi? 

Kun vuokrarahatkin jää omaan taskuun? 

Nyt keksit omasta päästäsi satuja. En ole missään sanonut ettenkö maksaisi elämisestä koituvia pakollisia kuluja. Sen takia tein aloituksen ja keskustelemme asiasta miehen kanssa. En ole hyväksikäyttäjä ja mitä sitten jos tuo kerran viikossa kukkia omasta vapaasta tahdostaan. Ap

Miksi sitten teit koko aloituksen ja mihin sillä tähtäsit?

Jos ette ole asiasta edes keskustelleet? 

Jotta saisin ideoita miten kannattaisi toimia, kun tilanne on minulle täysin uusi. Mies äsken ehdotti että maksaisi meidän molempien puolesta matkat/loma jutut mutta emme ole vielä keskustelleet perinpohjaisesti. Ap

Maksajalla on sitten myös isompi päätösvalta siinä, minne mennään ja mitä tehdään. Olen itsekin maksanut puolisolleni pari ulkomaanmatkaa siksi, että kohde on ollut sellainen mikä häntä ei kiinnosta (oli käynyt toisessa jo aiemmin ja toisen suhteen oli joku muu syy, en enää muista tarkemmin) mutta itse halusin hänet mukaan. Tottakai silloin kohde oli siis jo minun valitsemani (sellainen, mihin olisin joka tapauksessa mennyt yksin ellei hän olisi halunnut lähteä mukaan edes minun maksamanani) ja olin siis jo miettinyt valmiiksi, mitä niissä haluan nähdä ja tehdä.

Kivaa meillä toki oli molemmilla reissuilla ja kun kohde on toiselle ennestään tuttu niin se vain helpottaa siellä liikkumista.

Hullu ajatus, että maksaja päättää kaikesta, eikä toisella olisi sanomista mihinkään. Ei ainakaan meillä ole näin. Puoliso maksaa kaiken, mutta minulla on myös puheoikeus ja päätösvalta asioihin, ja meillä on tapana yhdessä suunnitella ja päättää asioista. Se on juuri se parisuhteen pääajatus, että yhdessä toimitaan. Meidän liitossa ei ole yksinvaltiasta sillä perusteella, että kummalla enemmän rahaa tai kumpi tienaa ja maksaa enemmän. Suunnitellaan taloutta ja rahankäyttöä yhdessä, päätetään milloin säästetään ja milloin on aika löysätä kukkaron nyörejä. Pienen arkipäivän rahan käytön kumpikin päättää tahollaan, esim. ruoka, vaatteet, harrastukset jne. Raha-asioista ei ole koskaan tarvinnut tapella, koska rahankäyttötavat ovat yhtenevät, ja raha-asioista puhutaan ja niitä suunnitellaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti? 

Ei kelpaa se köyhempi mies?`

Mies voi ihan yksinkertaisesti kysyä naiselta mitä tämä tekee työkseen ja paljonko saa palkkaa ja sen perusteella päättää, kannattaako tapailua edes aloittaa. Älkää langetko pienituloisiin naisiin.

Monet miehet (oletettavasti eivät kirjoittele tällä palstalla) valitsevat vaimonsa muilla perusteilla, kuin tämän tulojen. Yleensä tarkoituksena on perustaa perhe ja elää suht. sopuisasti loppuelämä sen kullan kanssa. Miehet tavallisesti ovat myös ylpeitä siitä, että kykenevät elättämään perheensä ja tarjoamaan vaimoilleen asioita. Todella outo ajatus, että miehet jotenkin laumoina tuntisivat itsensä hyväksikäytetyiksi vaimojensa taholta, koska nämä saavat vain sairaanhoitajan palkkaa, kun mies on putkimies. Onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt avioliiton merkitys? Täälläkin vaahdotaan siitä miten on naisen kunnia-asia, ettei vaan loisi miehen kustannuksella! Ihan kuin ihmiset puhuisivat jostain kimppakämpästä, missä asutaan Peran kanssa nyt toistaiseksi ja kulut jaetaan tasan.

Missä maassa ja minä vuonna näin on ollut?

Suomessa naiset ovat tienanneet omat rahansa maailman sivu. Sinä elät jossain amerikkalaisten sarjojen menneisyydessä.

Kyselee uus-feministi? Taidat olla aika nuori. Eivät ne naiset omia rahojaan tienanneet. Ne rahat olivat perheen rahoja. Ne miehenkin rahat olivat perheen rahoja. Älä vääristele. Eikä tästä kovin kauan ole. Suurin osa suomalaisista elää vieläkin niin. Aviopareilla on yhteinen tili. Se on toimiva ratkaisu ja vahvistaa perheen yhtenäisyyttä. Tämä vänkääjäpalsta vain vääristää sitä kuvaa. En katso amerikkalaisia sarjoja.

Ja sinä taidat olla sen verran vanha, ettet tiedä että tuollaiset yhteinen tili-kuviot alkavat jo olla ihan menneen talven lumia nuorempien keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Eivätkä edes pelkästään toistele, vaan kertakaikkiaan ylpeilevät sillä. Naisessa merkitsee vain kasvot, kroppa ja helppo luonne. Sitten ihmetellään, kun naisella ei olekaan rahaa osallistua yhteisiin kuluihin, ja eron jälkeen kitistään yhteisten lasten elatuksen menevästä rahasta.

Olisko aika tarkastella niitä omia kriteereitä tai vaihtoehtoisesti lopettaa rahasta valittaminen.

Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa.

Se, että naisen akateemisuus on miehille yhdentekevää, ei ole lähelläkään väittämiäsi.

Se akateeminen nainenkin kun on usein persaukinen käsienheiluttelu-duunissaan. 

Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa. Tuossa ei puhuttu mitään akateemisesta koulutuksesta, sen vetäisit omasta päästäsi.

Ihan oikeasti, selvittäkää naisen koulutus, ammatti ja tulot heti alkuun, niin ei tarvitse marista aiheesta jatkuvasti.

te lompakkolokithan näitä ketjuja teette palstalle monta kertaa viikossa, ei miehet.

kuka tässäkin ketjussa itkee? juurikin te naiset, jotka kuvittelette että miehen lompakko kuuluu teille 

Tätäkään ketjua ei olisi, JOS MIES OLISI HETI ALKUUN SELVITTÄNYT NAISEN TULOT ja sanonut naiselle heipat, kun tämä on liian pienituloinen mieheen nähden. Joko ymmärsit?

Mies tiesi jo toisilla treffeillä paljonko tienaan eikä ole aikomustakaan sanoa hyvästejä. Kyseisistä treffeistä on kulunut aikaa useampi vuosi. En ole pienituloinen, vaikka tienaan vähemmän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Muista että jos mies päättää että lähdet asunnosta, sinä lähdet mukisematta koska et omista siitä piiruakaan.

Noin muuten jakaisin itse kulut niin, että ruokakulut puoliksi (ellei nyt ole jotain suuria eroja ruokavalioissa niin että syötte täysin eri ruokia), vakuutukset puoliksi, sähkö- ja vesi puoliksi, netti puoliksi, molemmille omat puhelinlaskut ja omat hankinnat tietty aina omasta pussista.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten joillekin talouden hallinta voi olla niin vaikeaa, etenkin kun ollaan parisuhteessa. Miten sen toisen tulot vaikuttavat siihen miten itse rahansa kuluttaa? Miksi toisen pitäisi maksaa enemmän vain koska on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa rahaa?

Itse taas ihmettelen, että miksi ihmeessä joku ei halua puolisolleen samaa hyvää elintasoaan mitä itselle. Esim jos varakkaammalla on mahdollisuus vaikkapa lomaan tai ravintolailtaan niin meneekö varakkaampi sitten yksin ilman puolisoa? Jos niin miksi edes on puoliso?