Lue keskustelun säännöt.
"Niin kyllähän se mies sun ulkonäköä siellä juhlissa kehui, mutta se ei ollutkaan nähnyt sua alasti"
11.07.2021 |
Antaisitko tällaisen lauseen anteeksi miehellesi, jos hän sanoisi sinulle näin riidan aikana?
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.
Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.
En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.
Sulla on naiivi käsitys parisuhteesta ja oikeastaan ihmisistä ylipäätään.
Meitä on varmaan melkoinen liuta sitten.
Ei ihmissuhteisiin kuulu solvaaminen.
Asioista voidaan riidellä, mutta ei se henkilökohtaisuuksiin meneminen ole korrektia missään ihmissuhteessa.Sinun olisi hyvä opetella sosiaalisia hyväksyttäviä sääntöjä.
Säännönmukaisuus (putkielämä) nimenomaan on pois omasta itsestä. Sääntöjä ja normeja noudattava on vähemmän yksilö, koska säännöt ja normit eivät koskaan ole sama asia kuin yksilö on.
Ihan ilman mitään sääntöjäkin normaalin empatian pitäisi ehkäistä moinen. Ihan yksilönä rakastan kumppaniani ja pidän järjettömänä hänen tahallista satuttamistaan.
Kokemuksen äänellä voin kertoa, että jos koet kumppanisi hyvän kohtelun olevan yhteiskunnan sääntöjen noudattamista (puolin tai toisin), kyseessä ei ole rakkaus vaan riippuvuus/pelko. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa täällä kuvittelee, että riita ja loukkaukset ovat sama asia. Ehkä heille on piirtynyt yksipuoleinen kuva riitelystä, että se on taistelu, jossa pyritään keksimään osuvampia solvauksia ja se joka sivaltaa koviten, voittaa. Oikeasti riitely on ristiriitojen ratkaisua ja siinä saattaa tunteet kuumentua, mutta nälvintä ei edesauta tilanteen etenemistä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa, että joku nosti turvattoman kiintymissuhteen selitykseksi, että jää huonoon suhteeseen. Voisitteko avata, että miten se toimii?
Minulla nimittäin on se turvaton kiintymismalli ja olen jäänyt suhteeseen, jossa mies haukkuu. Kiitos jos voitte selittää sen yhteyden niiden asioiden välillä!
Et koe itseäsi arvokkaaksi, koska sinua ei ole kohdeltu arvostavaksi. Et ehkä ole oppinut sanomaan, että sinua ei saa kohdella huonosti? Et ehkä koe ansaitsevasi mitään hyvää, ja ajattelet että tällaista tää nyt on, ja olen huono. Tarkemmin saat selvitettyä syy-yhteydet vaikka googlaamalla lisätietoa.
Olet tottunut olemaan varjo itsestäsi ja menet vanhan kaavan mukaan. Opettele kasvamaan ulos siitä ja arvostamaan itseäsi. Se ei tarkoita riitelyä, puolustelua ja puolustautumista. Se tarkoittaa sitä, että oikeasti sanot, että sinua ei saa nimitellä, kerrot miltä se tuntuu mutta et hyökkää. Sanot, että haluat toisen puhuvan kauniimmin, koska kukaan ei halua satuttaa ihmistä josta välittää. Jos mies ei kasva mukana kohtuullisessa ajassa tai ei halua edes yrittää, lähde edes vähäksi aikaa muualle. Eri ympäristössä asiat voi selkiytyä.
En tuomitsisi kumpaakaan teistä, teillä molemmilla on ei-niin-terve tapa kommunikoida ja olla yhdessä. Molemmat olette löytäneet toisissanne jotain, joka helähtää huonosti sopivalla tavalla.
Jos haluat, että mies muuttuu, se vaatii sitä, että muutat ensin itseäsi ja katsot pelin loppuun. Älä mahdollista huonoa käytöstä, mieti mitä voisit itse tehdä toisella tavalla. Suosittelen, koska siitä on hyötyä sinulle, vaikka miehessä ei tapahtuisi muutosta.
Olisi liian helppoa sanoa jätä heti, koska sama selvittämätön asia seuraisi sinua kaikissa suhteissa, vetäisit puoleesi aina samanlaisia miehiä. Tuntisit itsekin vetoa heihin, koska se on tuttua ja tuntuu normaalilta.
Kaikki lähtee siitä, että arvostat itseäsi, opettelet löytämään omat rajasi ja ilmaisemaan ne rauhallisesti kunnioittaen toisen rajoja. Rakenna itsellesi turvallinen kiintymysmalli joko itse tai terapeutin avulla.
Tämä sillä edellytyksellä, että edes fyysinen turvallisuutesi on ok. Jos ei ole, soita turvakotiin, suunnittele lähtösi äläkä puhu siitä etukäteen miehelle tai tutuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.
Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.
En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.
Sulla on naiivi käsitys parisuhteesta ja oikeastaan ihmisistä ylipäätään.
Meitä on varmaan melkoinen liuta sitten.
Ei ihmissuhteisiin kuulu solvaaminen.
Asioista voidaan riidellä, mutta ei se henkilökohtaisuuksiin meneminen ole korrektia missään ihmissuhteessa.Sinun olisi hyvä opetella sosiaalisia hyväksyttäviä sääntöjä.
Säännönmukaisuus (putkielämä) nimenomaan on pois omasta itsestä. Sääntöjä ja normeja noudattava on vähemmän yksilö, koska säännöt ja normit eivät koskaan ole sama asia kuin yksilö on.
Sinulta puuttuu päästä joku palikka, jonka avulla ymmärtäisit, ettei jokainen meistä halua loukata rakastaan, vaikka siihen olisi mahdollisuus ja vapaus tehdä niin.
Moni ymmärtää myös syyseuraussuhteita ja tajuaa sahaavansa omaa oksaansa sillä mitä nasevampia letkautuksia puolisolleen keksii.
Jatkuva oman toiminnan seurausten ajattelu on hyvin kyseenalainen tapa olla moraalinen. Siinä helposti ajautuu vain ympäristölle mieluisten kokemusten ja tilanteiden tuottoon (superego ylikorostunut) ja miellyttämiseen sosiaalisena strategiana.
Yksi tapa, mutta paljon muitakin on. Arkikokemukseni mukaan lähinnä heikot egot suosivat kynnysmattoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Olet ymmärtänyt rakkauden mieliksi olona, miellyttämisenä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys. Rakkaus ei ole peili eikä karkkiautomaatti.
Juuri näin. Turvallisesti kiinnittyneen ei tarvitse ostaa rakkautta.
Ei tarvitse ostaa rakkautta ja siksi hän ei kerjää sitä keneltäkään, joka ei pysty sitä antamaan. Eli hän ei jää suhteeseen missä tulee loukatuksi ja missä riidellään ja vahingoitetaan toista.
Jännä huomata, että repivä riitelykin voidaan kohottaa ideaaliksi näinkin tietoisesti vetoamalla intohimoon. Itse yhdistän sen puberteettiseen maailmankuvaan, kun ihminen on vielä hauras, epävarma, kokematon ja menee herkästi puolustuskannalle. Se että toisen saa lyötyä maan tasalla ilkeällä kommentilla on tietysti vielä eri asia, jos sen oikein ihanteeksi korottaa.
Olen samaa mieltä siitä, että loukkaamisen ei saa olla eikä siitä saa tulla arkea. Mutta näkemys, että rakkaus olisi asiallisuutta aina ja kaikkialla on illuusio, eikä edes tavoiteltava asia.
Sillä logiikallahan suhde päättyisi yhteen asiattomuuteen kun asiaraamit vuotaisivat läpi. Ja kääntäen se tarkoittaisi, että raameistaan vuotava suhde ei voisi koskaan olla hyvä. Ja, että joissain muissa yhteisöissä (ajatellen nyt vaikka Karibiaa, Afrikkaa tai Lähi-Itää) olisi mahdotonta olla hyvää suhdetta, kun suomalainen tolkullisuus ja asiallisuus ei ole se keskeinen juttu vuorovaikutuksessa.
Puberteettisuus on sukulainen seksivietille, ei se nollaudu kuin vanhainkodilla ehkä. Kaikissa meissä on sama räiskyvä energiapotentiaali. Yhteiskuntajärjestyskin perustuu olettamalle, että se löytyy.
Tässä oli kyse otsikon lauseesta, oliko se mielestäsi ok vai ei? Sitä tässä lähdin itse kommentoimaan ja keskustelemaan. Annatko adjektiiville asiallisuus esimerkiksi otsikon kaltaisen keskustelupätkän sisällön vai jotakin muuta, synkempää. Kukaan muu tässä ei ole esittänyt sellaista vastakkainasettelua että olisi vain riidaton ja asiallinen tylsyys tai sitten räiskyvä intohimojen kulissi, mikä revitään alas jotta läheisyyttä saavutetaan.
Läheisyyttä voi saavuttaa tuntemalla toinen pohjiaan ja pimeyksiään myöten, aivan, eikä elämää voida elää ilman vaikeuksia, ongelmia ja konflikteja, mutta tapa millä niitä selvitetään on merkityksellinen juuri parisuhteen osapuolten menneisyyden näkökulmasta. Esimerkiksi otsikon kaltainen lause on lause, josta en itse enää lähtisi ko. henkilön kanssa mihinkään suuntaan. Mikään edeltävä tai tuleva ei voisi sitä korjata.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että lause on todella ruma. Ja edelleen, että rumuus ei saa syödä liikaa kauneutta ja turvallisuutta.
Olen kaiken aikaa vain sanonut, että rumuuden täysi puute suhteessa ei ole toivottavaa, ja että suuressa läheisyydessä on aina erilaisuutta itsestä, rumaa ja kaunista. Vapaus ja erilaisuus ovat rakkauden ydin, ja näihin sisältyy mieluisaa ja vähemmän mieluisaa. Vain itsekäs tai etäinen vaatii peilikuvaa. Rakkaus on osaksi tuskaa.
Siksi esimerkiksi lausuman konteksti, yleisyys ja sävy olisivat kiinnostavia.
Varhaisen vuorovaikutuksen ja objektisuhteiden kautta ilmaiset hyvinkin tarkasti turvattoman kiintymyssuhteen periaatteita, sillä silloin rakkaus nimenomaan on erittäin ristiriitaista, eri suuntiin repivää, mustavalkoisen dramaattista ja osaksi tuskaa ja toisaalta taivaallista. Tuskan tuottaminen ja vastaanottaminen on juotettu osaksi ihmisen koko olemusta eikä hän tunne muuta todellisuutta, jos kyse on turvattomasti kiintyneestä.
Ja koska turvallisesti kiintyneitä on vähemmistö (ihan kaikissa kulttuureissa ei asiaa ole tutkittu, mutta niissä joissa on), kokee näkemyksesi hyvin moni muukin tutuksi ja oikeaksi ja ajattelee jopa, että rakkaus on tuskan kokemista ja tuottamista. Turvallisesti kiintynyt taas näkee asiat aivan toisin eikä hän lähde tuollaiseen vuoristorataan ollenkaan, ei koe sitä millään tasolla kiinnostavana ja antoisana.
Elämä on ihan riittävän dramaattista tahattomastikin, sairauksien, kuoleman, kriisien kautta ilman että sitä pitäisi varta vasten kohottaa ideaaliksi, että saa kokea tuskaa ja draamaa saati että se olisi erityisen hienoa ja syvällistä. Siinä näkemyksessä taidat olla vähemmistönä.
Yhtenäistät turvallisen kiinnityksen ja harmonian. Minusta tämä kuulostaa olevan lähellä miellyttämistä.
Oikeasti turvallisesti kiinnittynyt ei välttele konflikteja, eikä etsi miellytystä, vaan näkee ristiriidat osana elämää. Luottaa, että rakkaus ei lopu siihen. Tiivistetysti: sisäinen turva antaa mahdollisuudet kokea ja kohdata epämieluisiakin aiheita ja tilanteita. Vastaavasti sisäinen turvattomuus saa etsimään ulkoista ristiriidattomuutta. Silloin kaikki epämieluisa on uhka ja eräänlaista luksusta tai fetissi.
Rakkaus on osaksi tuskallista. Lapsellista olisi väittää, että kyse olisi koomillisuudesta tai harmoniasta, ikuisesta keskipäivästä.
Kerroin siitä miten asia menee kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta, toki asioita voi muistakin näkökulmista tarkastella eikä meidän ole tarpeen löytää yhteistä näkemystä. On turha yrittää muuttaa ihmisten perimmäisiä näkemyksiä, se ei koskaan onnistuisi, koska niillä on valtavan pitkät juuret. Tällaisilla palstoilla omia näkemyksiä voi törmäyttää suht helposti ja vaivattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa, että joku nosti turvattoman kiintymissuhteen selitykseksi, että jää huonoon suhteeseen. Voisitteko avata, että miten se toimii?
Minulla nimittäin on se turvaton kiintymismalli ja olen jäänyt suhteeseen, jossa mies haukkuu. Kiitos jos voitte selittää sen yhteyden niiden asioiden välillä!Et koe itseäsi arvokkaaksi, koska sinua ei ole kohdeltu arvostavaksi. Et ehkä ole oppinut sanomaan, että sinua ei saa kohdella huonosti? Et ehkä koe ansaitsevasi mitään hyvää, ja ajattelet että tällaista tää nyt on, ja olen huono. Tarkemmin saat selvitettyä syy-yhteydet vaikka googlaamalla lisätietoa.
Olet tottunut olemaan varjo itsestäsi ja menet vanhan kaavan mukaan. Opettele kasvamaan ulos siitä ja arvostamaan itseäsi. Se ei tarkoita riitelyä, puolustelua ja puolustautumista. Se tarkoittaa sitä, että oikeasti sanot, että sinua ei saa nimitellä, kerrot miltä se tuntuu mutta et hyökkää. Sanot, että haluat toisen puhuvan kauniimmin, koska kukaan ei halua satuttaa ihmistä josta välittää. Jos mies ei kasva mukana kohtuullisessa ajassa tai ei halua edes yrittää, lähde edes vähäksi aikaa muualle. Eri ympäristössä asiat voi selkiytyä.
En tuomitsisi kumpaakaan teistä, teillä molemmilla on ei-niin-terve tapa kommunikoida ja olla yhdessä. Molemmat olette löytäneet toisissanne jotain, joka helähtää huonosti sopivalla tavalla.
Jos haluat, että mies muuttuu, se vaatii sitä, että muutat ensin itseäsi ja katsot pelin loppuun. Älä mahdollista huonoa käytöstä, mieti mitä voisit itse tehdä toisella tavalla. Suosittelen, koska siitä on hyötyä sinulle, vaikka miehessä ei tapahtuisi muutosta.
Olisi liian helppoa sanoa jätä heti, koska sama selvittämätön asia seuraisi sinua kaikissa suhteissa, vetäisit puoleesi aina samanlaisia miehiä. Tuntisit itsekin vetoa heihin, koska se on tuttua ja tuntuu normaalilta.
Kaikki lähtee siitä, että arvostat itseäsi, opettelet löytämään omat rajasi ja ilmaisemaan ne rauhallisesti kunnioittaen toisen rajoja. Rakenna itsellesi turvallinen kiintymysmalli joko itse tai terapeutin avulla.
Tämä sillä edellytyksellä, että edes fyysinen turvallisuutesi on ok. Jos ei ole, soita turvakotiin, suunnittele lähtösi äläkä puhu siitä etukäteen miehelle tai tutuille.
Olen eri. 25-vuotiaaksi asti annoin toisten kohdella minua huonosti, koska vanhempani olivat myös kohdelleet minua huonosti ja odottaneet, että minä olen se taho, joka kestän kaiken valittamatta. Minulla ei ollut mallia siitä, että minä voin elää vapaasti omaa elämääni ja pitää huolta omasta hyvinvoinnistani ilman, että se on jotain sairasta itsekkyyttä tai että minussa itsessäni on vikaa, joka minun pitää ratkaista, jotta toinen kohtelisi minua paremmin.
Onneksi sain silloin asua jonkin aikaa yksinäni ja asiat alkoivat selkiytyä. Jätin vahingollisen kihlattuni ja sen jälkeen olen osannut pitää huolta itsestäni ja tarpeistani ja valita ihmissuhteeni ihan eri pohjalta kuin aiemmin ja pistää standardit ihan eri tasolle. Enää kukaan ei loukkaa minua huvikseen, enää en eläisi ilkeän ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.
Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.
En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.
Sulla on naiivi käsitys parisuhteesta ja oikeastaan ihmisistä ylipäätään.
Meitä on varmaan melkoinen liuta sitten.
Ei ihmissuhteisiin kuulu solvaaminen.
Asioista voidaan riidellä, mutta ei se henkilökohtaisuuksiin meneminen ole korrektia missään ihmissuhteessa.Sinun olisi hyvä opetella sosiaalisia hyväksyttäviä sääntöjä.
Säännönmukaisuus (putkielämä) nimenomaan on pois omasta itsestä. Sääntöjä ja normeja noudattava on vähemmän yksilö, koska säännöt ja normit eivät koskaan ole sama asia kuin yksilö on.
Sinulta puuttuu päästä joku palikka, jonka avulla ymmärtäisit, ettei jokainen meistä halua loukata rakastaan, vaikka siihen olisi mahdollisuus ja vapaus tehdä niin.
Moni ymmärtää myös syyseuraussuhteita ja tajuaa sahaavansa omaa oksaansa sillä mitä nasevampia letkautuksia puolisolleen keksii.
Jatkuva oman toiminnan seurausten ajattelu on hyvin kyseenalainen tapa olla moraalinen. Siinä helposti ajautuu vain ympäristölle mieluisten kokemusten ja tilanteiden tuottoon (superego ylikorostunut) ja miellyttämiseen sosiaalisena strategiana.
Yksi tapa, mutta paljon muitakin on. Arkikokemukseni mukaan lähinnä heikot egot suosivat kynnysmattoilua.
Ja vahvat egot aiheuttavat haittaa ympäristölleen kieltäytymällä näkemästä omia vikojaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.
Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.
En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.
Sulla on naiivi käsitys parisuhteesta ja oikeastaan ihmisistä ylipäätään.
Meitä on varmaan melkoinen liuta sitten.
Ei ihmissuhteisiin kuulu solvaaminen.
Asioista voidaan riidellä, mutta ei se henkilökohtaisuuksiin meneminen ole korrektia missään ihmissuhteessa.Sinun olisi hyvä opetella sosiaalisia hyväksyttäviä sääntöjä.
Säännönmukaisuus (putkielämä) nimenomaan on pois omasta itsestä. Sääntöjä ja normeja noudattava on vähemmän yksilö, koska säännöt ja normit eivät koskaan ole sama asia kuin yksilö on.
Sinulta puuttuu päästä joku palikka, jonka avulla ymmärtäisit, ettei jokainen meistä halua loukata rakastaan, vaikka siihen olisi mahdollisuus ja vapaus tehdä niin.
Moni ymmärtää myös syyseuraussuhteita ja tajuaa sahaavansa omaa oksaansa sillä mitä nasevampia letkautuksia puolisolleen keksii.
Jatkuva oman toiminnan seurausten ajattelu on hyvin kyseenalainen tapa olla moraalinen. Siinä helposti ajautuu vain ympäristölle mieluisten kokemusten ja tilanteiden tuottoon (superego ylikorostunut) ja miellyttämiseen sosiaalisena strategiana.
Yksi tapa, mutta paljon muitakin on. Arkikokemukseni mukaan lähinnä heikot egot suosivat kynnysmattoilua.
Ei se ole kynnysmattoilua vaan oikeudenmukaisuutta ja aikuisuutta ja vahvuutta.
Sinä kuvailet räksyttävää ja hyökkivää chihuahuaa jonain ihanteena kun oikeasti voisi olla leijonakuningas, joka ei turhia hötkyile eikä huvikseen riitele, pitää omat rajansa ja selvittää konfliktit omanarvontuntoisesti, viisaasti ja rakentavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.
Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.
En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.
Sulla on naiivi käsitys parisuhteesta ja oikeastaan ihmisistä ylipäätään.
Meitä on varmaan melkoinen liuta sitten.
Ei ihmissuhteisiin kuulu solvaaminen.
Asioista voidaan riidellä, mutta ei se henkilökohtaisuuksiin meneminen ole korrektia missään ihmissuhteessa.Sinun olisi hyvä opetella sosiaalisia hyväksyttäviä sääntöjä.
Säännönmukaisuus (putkielämä) nimenomaan on pois omasta itsestä. Sääntöjä ja normeja noudattava on vähemmän yksilö, koska säännöt ja normit eivät koskaan ole sama asia kuin yksilö on.
Ihan ilman mitään sääntöjäkin normaalin empatian pitäisi ehkäistä moinen. Ihan yksilönä rakastan kumppaniani ja pidän järjettömänä hänen tahallista satuttamistaan.
Kokemuksen äänellä voin kertoa, että jos koet kumppanisi hyvän kohtelun olevan yhteiskunnan sääntöjen noudattamista (puolin tai toisin), kyseessä ei ole rakkaus vaan riippuvuus/pelko. -eri
Minkäslaista tuo mainitsemasi biologinen empatia on? Ihan outo käsite itselleni.
Onhan tahallinen satuttaminen järjetöntä, mutta riittääkö järki joka paikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.
Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.
En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.
Sulla on naiivi käsitys parisuhteesta ja oikeastaan ihmisistä ylipäätään.
Meitä on varmaan melkoinen liuta sitten.
Ei ihmissuhteisiin kuulu solvaaminen.
Asioista voidaan riidellä, mutta ei se henkilökohtaisuuksiin meneminen ole korrektia missään ihmissuhteessa.Sinun olisi hyvä opetella sosiaalisia hyväksyttäviä sääntöjä.
Säännönmukaisuus (putkielämä) nimenomaan on pois omasta itsestä. Sääntöjä ja normeja noudattava on vähemmän yksilö, koska säännöt ja normit eivät koskaan ole sama asia kuin yksilö on.
Ihan ilman mitään sääntöjäkin normaalin empatian pitäisi ehkäistä moinen. Ihan yksilönä rakastan kumppaniani ja pidän järjettömänä hänen tahallista satuttamistaan.
Kokemuksen äänellä voin kertoa, että jos koet kumppanisi hyvän kohtelun olevan yhteiskunnan sääntöjen noudattamista (puolin tai toisin), kyseessä ei ole rakkaus vaan riippuvuus/pelko. -eri
Minkäslaista tuo mainitsemasi biologinen empatia on? Ihan outo käsite itselleni.
Onhan tahallinen satuttaminen järjetöntä, mutta riittääkö järki joka paikkaan?
Koita nyt jo uskoa, että kaikilla ei ole sisäänrakennettua tarvetta satuttaa toisia. Jos sinulla on, olisiko jonkinasteinen narsismi mahdollinen kohdallasi?
Seurustelin aikanaan jonkinlaisen luonnehäiriöisen kanssa ja se oli todella myrkyllistä aikaa. En olisi osannut kuvitellakaan sellaista mielenmaisemaan olevan olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Olet ymmärtänyt rakkauden mieliksi olona, miellyttämisenä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys. Rakkaus ei ole peili eikä karkkiautomaatti.
Juuri näin. Turvallisesti kiinnittyneen ei tarvitse ostaa rakkautta.
Ei tarvitse ostaa rakkautta ja siksi hän ei kerjää sitä keneltäkään, joka ei pysty sitä antamaan. Eli hän ei jää suhteeseen missä tulee loukatuksi ja missä riidellään ja vahingoitetaan toista.
Jännä huomata, että repivä riitelykin voidaan kohottaa ideaaliksi näinkin tietoisesti vetoamalla intohimoon. Itse yhdistän sen puberteettiseen maailmankuvaan, kun ihminen on vielä hauras, epävarma, kokematon ja menee herkästi puolustuskannalle. Se että toisen saa lyötyä maan tasalla ilkeällä kommentilla on tietysti vielä eri asia, jos sen oikein ihanteeksi korottaa.
Olen samaa mieltä siitä, että loukkaamisen ei saa olla eikä siitä saa tulla arkea. Mutta näkemys, että rakkaus olisi asiallisuutta aina ja kaikkialla on illuusio, eikä edes tavoiteltava asia.
Sillä logiikallahan suhde päättyisi yhteen asiattomuuteen kun asiaraamit vuotaisivat läpi. Ja kääntäen se tarkoittaisi, että raameistaan vuotava suhde ei voisi koskaan olla hyvä. Ja, että joissain muissa yhteisöissä (ajatellen nyt vaikka Karibiaa, Afrikkaa tai Lähi-Itää) olisi mahdotonta olla hyvää suhdetta, kun suomalainen tolkullisuus ja asiallisuus ei ole se keskeinen juttu vuorovaikutuksessa.
Puberteettisuus on sukulainen seksivietille, ei se nollaudu kuin vanhainkodilla ehkä. Kaikissa meissä on sama räiskyvä energiapotentiaali. Yhteiskuntajärjestyskin perustuu olettamalle, että se löytyy.
Tässä oli kyse otsikon lauseesta, oliko se mielestäsi ok vai ei? Sitä tässä lähdin itse kommentoimaan ja keskustelemaan. Annatko adjektiiville asiallisuus esimerkiksi otsikon kaltaisen keskustelupätkän sisällön vai jotakin muuta, synkempää. Kukaan muu tässä ei ole esittänyt sellaista vastakkainasettelua että olisi vain riidaton ja asiallinen tylsyys tai sitten räiskyvä intohimojen kulissi, mikä revitään alas jotta läheisyyttä saavutetaan.
Läheisyyttä voi saavuttaa tuntemalla toinen pohjiaan ja pimeyksiään myöten, aivan, eikä elämää voida elää ilman vaikeuksia, ongelmia ja konflikteja, mutta tapa millä niitä selvitetään on merkityksellinen juuri parisuhteen osapuolten menneisyyden näkökulmasta. Esimerkiksi otsikon kaltainen lause on lause, josta en itse enää lähtisi ko. henkilön kanssa mihinkään suuntaan. Mikään edeltävä tai tuleva ei voisi sitä korjata.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että lause on todella ruma. Ja edelleen, että rumuus ei saa syödä liikaa kauneutta ja turvallisuutta.
Olen kaiken aikaa vain sanonut, että rumuuden täysi puute suhteessa ei ole toivottavaa, ja että suuressa läheisyydessä on aina erilaisuutta itsestä, rumaa ja kaunista. Vapaus ja erilaisuus ovat rakkauden ydin, ja näihin sisältyy mieluisaa ja vähemmän mieluisaa. Vain itsekäs tai etäinen vaatii peilikuvaa. Rakkaus on osaksi tuskaa.
Siksi esimerkiksi lausuman konteksti, yleisyys ja sävy olisivat kiinnostavia.
Varhaisen vuorovaikutuksen ja objektisuhteiden kautta ilmaiset hyvinkin tarkasti turvattoman kiintymyssuhteen periaatteita, sillä silloin rakkaus nimenomaan on erittäin ristiriitaista, eri suuntiin repivää, mustavalkoisen dramaattista ja osaksi tuskaa ja toisaalta taivaallista. Tuskan tuottaminen ja vastaanottaminen on juotettu osaksi ihmisen koko olemusta eikä hän tunne muuta todellisuutta, jos kyse on turvattomasti kiintyneestä.
Ja koska turvallisesti kiintyneitä on vähemmistö (ihan kaikissa kulttuureissa ei asiaa ole tutkittu, mutta niissä joissa on), kokee näkemyksesi hyvin moni muukin tutuksi ja oikeaksi ja ajattelee jopa, että rakkaus on tuskan kokemista ja tuottamista. Turvallisesti kiintynyt taas näkee asiat aivan toisin eikä hän lähde tuollaiseen vuoristorataan ollenkaan, ei koe sitä millään tasolla kiinnostavana ja antoisana.
Elämä on ihan riittävän dramaattista tahattomastikin, sairauksien, kuoleman, kriisien kautta ilman että sitä pitäisi varta vasten kohottaa ideaaliksi, että saa kokea tuskaa ja draamaa saati että se olisi erityisen hienoa ja syvällistä. Siinä näkemyksessä taidat olla vähemmistönä.
Yhtenäistät turvallisen kiinnityksen ja harmonian. Minusta tämä kuulostaa olevan lähellä miellyttämistä.
Oikeasti turvallisesti kiinnittynyt ei välttele konflikteja, eikä etsi miellytystä, vaan näkee ristiriidat osana elämää. Luottaa, että rakkaus ei lopu siihen. Tiivistetysti: sisäinen turva antaa mahdollisuudet kokea ja kohdata epämieluisiakin aiheita ja tilanteita. Vastaavasti sisäinen turvattomuus saa etsimään ulkoista ristiriidattomuutta. Silloin kaikki epämieluisa on uhka ja eräänlaista luksusta tai fetissi.
Rakkaus on osaksi tuskallista. Lapsellista olisi väittää, että kyse olisi koomillisuudesta tai harmoniasta, ikuisesta keskipäivästä.
Mitä jos itse joskus kokeilisit miellyttää kumppaniasi sen sijaan että olet itsekäs ja ilkeilevä räiskyvä persiinreikä? Vai onko liian vaikeaa?
Tuota noin. Kukaan terapeutti ei suosita mieliksi olon opettelua parisuhteeseen. Ylipäätään elämässä miellyttämiseen pyrkiminen kertoo omasta turvattomuudesta. Esimerkiksi parisuhteessa seksuaalisesti hyväksikäytetyillä miellyttäminen on yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Olet ymmärtänyt rakkauden mieliksi olona, miellyttämisenä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys. Rakkaus ei ole peili eikä karkkiautomaatti.
Juuri näin. Turvallisesti kiinnittyneen ei tarvitse ostaa rakkautta.
Ei tarvitse ostaa rakkautta ja siksi hän ei kerjää sitä keneltäkään, joka ei pysty sitä antamaan. Eli hän ei jää suhteeseen missä tulee loukatuksi ja missä riidellään ja vahingoitetaan toista.
Jännä huomata, että repivä riitelykin voidaan kohottaa ideaaliksi näinkin tietoisesti vetoamalla intohimoon. Itse yhdistän sen puberteettiseen maailmankuvaan, kun ihminen on vielä hauras, epävarma, kokematon ja menee herkästi puolustuskannalle. Se että toisen saa lyötyä maan tasalla ilkeällä kommentilla on tietysti vielä eri asia, jos sen oikein ihanteeksi korottaa.
Olen samaa mieltä siitä, että loukkaamisen ei saa olla eikä siitä saa tulla arkea. Mutta näkemys, että rakkaus olisi asiallisuutta aina ja kaikkialla on illuusio, eikä edes tavoiteltava asia.
Sillä logiikallahan suhde päättyisi yhteen asiattomuuteen kun asiaraamit vuotaisivat läpi. Ja kääntäen se tarkoittaisi, että raameistaan vuotava suhde ei voisi koskaan olla hyvä. Ja, että joissain muissa yhteisöissä (ajatellen nyt vaikka Karibiaa, Afrikkaa tai Lähi-Itää) olisi mahdotonta olla hyvää suhdetta, kun suomalainen tolkullisuus ja asiallisuus ei ole se keskeinen juttu vuorovaikutuksessa.
Puberteettisuus on sukulainen seksivietille, ei se nollaudu kuin vanhainkodilla ehkä. Kaikissa meissä on sama räiskyvä energiapotentiaali. Yhteiskuntajärjestyskin perustuu olettamalle, että se löytyy.
Tässä oli kyse otsikon lauseesta, oliko se mielestäsi ok vai ei? Sitä tässä lähdin itse kommentoimaan ja keskustelemaan. Annatko adjektiiville asiallisuus esimerkiksi otsikon kaltaisen keskustelupätkän sisällön vai jotakin muuta, synkempää. Kukaan muu tässä ei ole esittänyt sellaista vastakkainasettelua että olisi vain riidaton ja asiallinen tylsyys tai sitten räiskyvä intohimojen kulissi, mikä revitään alas jotta läheisyyttä saavutetaan.
Läheisyyttä voi saavuttaa tuntemalla toinen pohjiaan ja pimeyksiään myöten, aivan, eikä elämää voida elää ilman vaikeuksia, ongelmia ja konflikteja, mutta tapa millä niitä selvitetään on merkityksellinen juuri parisuhteen osapuolten menneisyyden näkökulmasta. Esimerkiksi otsikon kaltainen lause on lause, josta en itse enää lähtisi ko. henkilön kanssa mihinkään suuntaan. Mikään edeltävä tai tuleva ei voisi sitä korjata.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että lause on todella ruma. Ja edelleen, että rumuus ei saa syödä liikaa kauneutta ja turvallisuutta.
Olen kaiken aikaa vain sanonut, että rumuuden täysi puute suhteessa ei ole toivottavaa, ja että suuressa läheisyydessä on aina erilaisuutta itsestä, rumaa ja kaunista. Vapaus ja erilaisuus ovat rakkauden ydin, ja näihin sisältyy mieluisaa ja vähemmän mieluisaa. Vain itsekäs tai etäinen vaatii peilikuvaa. Rakkaus on osaksi tuskaa.
Siksi esimerkiksi lausuman konteksti, yleisyys ja sävy olisivat kiinnostavia.
Varhaisen vuorovaikutuksen ja objektisuhteiden kautta ilmaiset hyvinkin tarkasti turvattoman kiintymyssuhteen periaatteita, sillä silloin rakkaus nimenomaan on erittäin ristiriitaista, eri suuntiin repivää, mustavalkoisen dramaattista ja osaksi tuskaa ja toisaalta taivaallista. Tuskan tuottaminen ja vastaanottaminen on juotettu osaksi ihmisen koko olemusta eikä hän tunne muuta todellisuutta, jos kyse on turvattomasti kiintyneestä.
Ja koska turvallisesti kiintyneitä on vähemmistö (ihan kaikissa kulttuureissa ei asiaa ole tutkittu, mutta niissä joissa on), kokee näkemyksesi hyvin moni muukin tutuksi ja oikeaksi ja ajattelee jopa, että rakkaus on tuskan kokemista ja tuottamista. Turvallisesti kiintynyt taas näkee asiat aivan toisin eikä hän lähde tuollaiseen vuoristorataan ollenkaan, ei koe sitä millään tasolla kiinnostavana ja antoisana.
Elämä on ihan riittävän dramaattista tahattomastikin, sairauksien, kuoleman, kriisien kautta ilman että sitä pitäisi varta vasten kohottaa ideaaliksi, että saa kokea tuskaa ja draamaa saati että se olisi erityisen hienoa ja syvällistä. Siinä näkemyksessä taidat olla vähemmistönä.
Yhtenäistät turvallisen kiinnityksen ja harmonian. Minusta tämä kuulostaa olevan lähellä miellyttämistä.
Oikeasti turvallisesti kiinnittynyt ei välttele konflikteja, eikä etsi miellytystä, vaan näkee ristiriidat osana elämää. Luottaa, että rakkaus ei lopu siihen. Tiivistetysti: sisäinen turva antaa mahdollisuudet kokea ja kohdata epämieluisiakin aiheita ja tilanteita. Vastaavasti sisäinen turvattomuus saa etsimään ulkoista ristiriidattomuutta. Silloin kaikki epämieluisa on uhka ja eräänlaista luksusta tai fetissi.
Rakkaus on osaksi tuskallista. Lapsellista olisi väittää, että kyse olisi koomillisuudesta tai harmoniasta, ikuisesta keskipäivästä.
Mitä jos itse joskus kokeilisit miellyttää kumppaniasi sen sijaan että olet itsekäs ja ilkeilevä räiskyvä persiinreikä? Vai onko liian vaikeaa?
Tuota noin. Kukaan terapeutti ei suosita mieliksi olon opettelua parisuhteeseen. Ylipäätään elämässä miellyttämiseen pyrkiminen kertoo omasta turvattomuudesta. Esimerkiksi parisuhteessa seksuaalisesti hyväksikäytetyillä miellyttäminen on yleistä.
Herää nyt, pahvi! Tietysti suurin osa ihmisistä menee yksiin sellaisen ihmisen kanssa, jota haluaa itse miellyttää ja joka haluaa miellyttää sinua. Kuka nyt huvikseen haluaa suhteeseen, jossa molemmat tekevät parhaansa ollakseen mahdollisimman itsekkäitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.
Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.
En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.
Sulla on naiivi käsitys parisuhteesta ja oikeastaan ihmisistä ylipäätään.
Meitä on varmaan melkoinen liuta sitten.
Ei ihmissuhteisiin kuulu solvaaminen.
Asioista voidaan riidellä, mutta ei se henkilökohtaisuuksiin meneminen ole korrektia missään ihmissuhteessa.Sinun olisi hyvä opetella sosiaalisia hyväksyttäviä sääntöjä.
Säännönmukaisuus (putkielämä) nimenomaan on pois omasta itsestä. Sääntöjä ja normeja noudattava on vähemmän yksilö, koska säännöt ja normit eivät koskaan ole sama asia kuin yksilö on.
Ihan ilman mitään sääntöjäkin normaalin empatian pitäisi ehkäistä moinen. Ihan yksilönä rakastan kumppaniani ja pidän järjettömänä hänen tahallista satuttamistaan.
Kokemuksen äänellä voin kertoa, että jos koet kumppanisi hyvän kohtelun olevan yhteiskunnan sääntöjen noudattamista (puolin tai toisin), kyseessä ei ole rakkaus vaan riippuvuus/pelko. -eri
Minkäslaista tuo mainitsemasi biologinen empatia on? Ihan outo käsite itselleni.
Onhan tahallinen satuttaminen järjetöntä, mutta riittääkö järki joka paikkaan?
Koita nyt jo uskoa, että kaikilla ei ole sisäänrakennettua tarvetta satuttaa toisia. Jos sinulla on, olisiko jonkinasteinen narsismi mahdollinen kohdallasi?
Seurustelin aikanaan jonkinlaisen luonnehäiriöisen kanssa ja se oli todella myrkyllistä aikaa. En olisi osannut kuvitellakaan sellaista mielenmaisemaan olevan olemassakaan.
Ettäkö nyky-yhteiskunnassa on "Jeesuksia", jotka eivät koskaan eikä missään tee mitään pahaa kenellekään? Mahtaako tuo olla aivan realismia? Onko itsereflektio ollut riittävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Olet ymmärtänyt rakkauden mieliksi olona, miellyttämisenä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys. Rakkaus ei ole peili eikä karkkiautomaatti.
Juuri näin. Turvallisesti kiinnittyneen ei tarvitse ostaa rakkautta.
Ei tarvitse ostaa rakkautta ja siksi hän ei kerjää sitä keneltäkään, joka ei pysty sitä antamaan. Eli hän ei jää suhteeseen missä tulee loukatuksi ja missä riidellään ja vahingoitetaan toista.
Jännä huomata, että repivä riitelykin voidaan kohottaa ideaaliksi näinkin tietoisesti vetoamalla intohimoon. Itse yhdistän sen puberteettiseen maailmankuvaan, kun ihminen on vielä hauras, epävarma, kokematon ja menee herkästi puolustuskannalle. Se että toisen saa lyötyä maan tasalla ilkeällä kommentilla on tietysti vielä eri asia, jos sen oikein ihanteeksi korottaa.
Olen samaa mieltä siitä, että loukkaamisen ei saa olla eikä siitä saa tulla arkea. Mutta näkemys, että rakkaus olisi asiallisuutta aina ja kaikkialla on illuusio, eikä edes tavoiteltava asia.
Sillä logiikallahan suhde päättyisi yhteen asiattomuuteen kun asiaraamit vuotaisivat läpi. Ja kääntäen se tarkoittaisi, että raameistaan vuotava suhde ei voisi koskaan olla hyvä. Ja, että joissain muissa yhteisöissä (ajatellen nyt vaikka Karibiaa, Afrikkaa tai Lähi-Itää) olisi mahdotonta olla hyvää suhdetta, kun suomalainen tolkullisuus ja asiallisuus ei ole se keskeinen juttu vuorovaikutuksessa.
Puberteettisuus on sukulainen seksivietille, ei se nollaudu kuin vanhainkodilla ehkä. Kaikissa meissä on sama räiskyvä energiapotentiaali. Yhteiskuntajärjestyskin perustuu olettamalle, että se löytyy.
Tässä oli kyse otsikon lauseesta, oliko se mielestäsi ok vai ei? Sitä tässä lähdin itse kommentoimaan ja keskustelemaan. Annatko adjektiiville asiallisuus esimerkiksi otsikon kaltaisen keskustelupätkän sisällön vai jotakin muuta, synkempää. Kukaan muu tässä ei ole esittänyt sellaista vastakkainasettelua että olisi vain riidaton ja asiallinen tylsyys tai sitten räiskyvä intohimojen kulissi, mikä revitään alas jotta läheisyyttä saavutetaan.
Läheisyyttä voi saavuttaa tuntemalla toinen pohjiaan ja pimeyksiään myöten, aivan, eikä elämää voida elää ilman vaikeuksia, ongelmia ja konflikteja, mutta tapa millä niitä selvitetään on merkityksellinen juuri parisuhteen osapuolten menneisyyden näkökulmasta. Esimerkiksi otsikon kaltainen lause on lause, josta en itse enää lähtisi ko. henkilön kanssa mihinkään suuntaan. Mikään edeltävä tai tuleva ei voisi sitä korjata.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että lause on todella ruma. Ja edelleen, että rumuus ei saa syödä liikaa kauneutta ja turvallisuutta.
Olen kaiken aikaa vain sanonut, että rumuuden täysi puute suhteessa ei ole toivottavaa, ja että suuressa läheisyydessä on aina erilaisuutta itsestä, rumaa ja kaunista. Vapaus ja erilaisuus ovat rakkauden ydin, ja näihin sisältyy mieluisaa ja vähemmän mieluisaa. Vain itsekäs tai etäinen vaatii peilikuvaa. Rakkaus on osaksi tuskaa.
Siksi esimerkiksi lausuman konteksti, yleisyys ja sävy olisivat kiinnostavia.
Varhaisen vuorovaikutuksen ja objektisuhteiden kautta ilmaiset hyvinkin tarkasti turvattoman kiintymyssuhteen periaatteita, sillä silloin rakkaus nimenomaan on erittäin ristiriitaista, eri suuntiin repivää, mustavalkoisen dramaattista ja osaksi tuskaa ja toisaalta taivaallista. Tuskan tuottaminen ja vastaanottaminen on juotettu osaksi ihmisen koko olemusta eikä hän tunne muuta todellisuutta, jos kyse on turvattomasti kiintyneestä.
Ja koska turvallisesti kiintyneitä on vähemmistö (ihan kaikissa kulttuureissa ei asiaa ole tutkittu, mutta niissä joissa on), kokee näkemyksesi hyvin moni muukin tutuksi ja oikeaksi ja ajattelee jopa, että rakkaus on tuskan kokemista ja tuottamista. Turvallisesti kiintynyt taas näkee asiat aivan toisin eikä hän lähde tuollaiseen vuoristorataan ollenkaan, ei koe sitä millään tasolla kiinnostavana ja antoisana.
Elämä on ihan riittävän dramaattista tahattomastikin, sairauksien, kuoleman, kriisien kautta ilman että sitä pitäisi varta vasten kohottaa ideaaliksi, että saa kokea tuskaa ja draamaa saati että se olisi erityisen hienoa ja syvällistä. Siinä näkemyksessä taidat olla vähemmistönä.
Yhtenäistät turvallisen kiinnityksen ja harmonian. Minusta tämä kuulostaa olevan lähellä miellyttämistä.
Oikeasti turvallisesti kiinnittynyt ei välttele konflikteja, eikä etsi miellytystä, vaan näkee ristiriidat osana elämää. Luottaa, että rakkaus ei lopu siihen. Tiivistetysti: sisäinen turva antaa mahdollisuudet kokea ja kohdata epämieluisiakin aiheita ja tilanteita. Vastaavasti sisäinen turvattomuus saa etsimään ulkoista ristiriidattomuutta. Silloin kaikki epämieluisa on uhka ja eräänlaista luksusta tai fetissi.
Rakkaus on osaksi tuskallista. Lapsellista olisi väittää, että kyse olisi koomillisuudesta tai harmoniasta, ikuisesta keskipäivästä.
Mitä jos itse joskus kokeilisit miellyttää kumppaniasi sen sijaan että olet itsekäs ja ilkeilevä räiskyvä persiinreikä? Vai onko liian vaikeaa?
Tuota noin. Kukaan terapeutti ei suosita mieliksi olon opettelua parisuhteeseen. Ylipäätään elämässä miellyttämiseen pyrkiminen kertoo omasta turvattomuudesta. Esimerkiksi parisuhteessa seksuaalisesti hyväksikäytetyillä miellyttäminen on yleistä.
Herää nyt, pahvi! Tietysti suurin osa ihmisistä menee yksiin sellaisen ihmisen kanssa, jota haluaa itse miellyttää ja joka haluaa miellyttää sinua. Kuka nyt huvikseen haluaa suhteeseen, jossa molemmat tekevät parhaansa ollakseen mahdollisimman itsekkäitä?
Tuo on psykologisesti väärä käsitys. Vain turvattomasti kiinnittynyt perustaa suhteen kumppanin miellyttämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.
Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.
En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.
Sulla on naiivi käsitys parisuhteesta ja oikeastaan ihmisistä ylipäätään.
Meitä on varmaan melkoinen liuta sitten.
Ei ihmissuhteisiin kuulu solvaaminen.
Asioista voidaan riidellä, mutta ei se henkilökohtaisuuksiin meneminen ole korrektia missään ihmissuhteessa.Sinun olisi hyvä opetella sosiaalisia hyväksyttäviä sääntöjä.
Säännönmukaisuus (putkielämä) nimenomaan on pois omasta itsestä. Sääntöjä ja normeja noudattava on vähemmän yksilö, koska säännöt ja normit eivät koskaan ole sama asia kuin yksilö on.
Ihan ilman mitään sääntöjäkin normaalin empatian pitäisi ehkäistä moinen. Ihan yksilönä rakastan kumppaniani ja pidän järjettömänä hänen tahallista satuttamistaan.
Kokemuksen äänellä voin kertoa, että jos koet kumppanisi hyvän kohtelun olevan yhteiskunnan sääntöjen noudattamista (puolin tai toisin), kyseessä ei ole rakkaus vaan riippuvuus/pelko. -eri
Minkäslaista tuo mainitsemasi biologinen empatia on? Ihan outo käsite itselleni.
Onhan tahallinen satuttaminen järjetöntä, mutta riittääkö järki joka paikkaan?
Koita nyt jo uskoa, että kaikilla ei ole sisäänrakennettua tarvetta satuttaa toisia. Jos sinulla on, olisiko jonkinasteinen narsismi mahdollinen kohdallasi?
Seurustelin aikanaan jonkinlaisen luonnehäiriöisen kanssa ja se oli todella myrkyllistä aikaa. En olisi osannut kuvitellakaan sellaista mielenmaisemaan olevan olemassakaan.
Ettäkö nyky-yhteiskunnassa on "Jeesuksia", jotka eivät koskaan eikä missään tee mitään pahaa kenellekään? Mahtaako tuo olla aivan realismia? Onko itsereflektio ollut riittävää?
Kyllä on. Eikä se ole mitään jeesustelua, ettei loukkaa puolisoaan vyön alle. On varmaan vaikea myöntää itselleen, että on astetta ikävämpi ihminen kuin moni muu. Siitä voi sitten jatkaa valitsemallaan tiellä tai yrittää kehittää itseään eri suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Olet ymmärtänyt rakkauden mieliksi olona, miellyttämisenä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys. Rakkaus ei ole peili eikä karkkiautomaatti.
Juuri näin. Turvallisesti kiinnittyneen ei tarvitse ostaa rakkautta.
Ei tarvitse ostaa rakkautta ja siksi hän ei kerjää sitä keneltäkään, joka ei pysty sitä antamaan. Eli hän ei jää suhteeseen missä tulee loukatuksi ja missä riidellään ja vahingoitetaan toista.
Jännä huomata, että repivä riitelykin voidaan kohottaa ideaaliksi näinkin tietoisesti vetoamalla intohimoon. Itse yhdistän sen puberteettiseen maailmankuvaan, kun ihminen on vielä hauras, epävarma, kokematon ja menee herkästi puolustuskannalle. Se että toisen saa lyötyä maan tasalla ilkeällä kommentilla on tietysti vielä eri asia, jos sen oikein ihanteeksi korottaa.
Olen samaa mieltä siitä, että loukkaamisen ei saa olla eikä siitä saa tulla arkea. Mutta näkemys, että rakkaus olisi asiallisuutta aina ja kaikkialla on illuusio, eikä edes tavoiteltava asia.
Sillä logiikallahan suhde päättyisi yhteen asiattomuuteen kun asiaraamit vuotaisivat läpi. Ja kääntäen se tarkoittaisi, että raameistaan vuotava suhde ei voisi koskaan olla hyvä. Ja, että joissain muissa yhteisöissä (ajatellen nyt vaikka Karibiaa, Afrikkaa tai Lähi-Itää) olisi mahdotonta olla hyvää suhdetta, kun suomalainen tolkullisuus ja asiallisuus ei ole se keskeinen juttu vuorovaikutuksessa.
Puberteettisuus on sukulainen seksivietille, ei se nollaudu kuin vanhainkodilla ehkä. Kaikissa meissä on sama räiskyvä energiapotentiaali. Yhteiskuntajärjestyskin perustuu olettamalle, että se löytyy.
Tässä oli kyse otsikon lauseesta, oliko se mielestäsi ok vai ei? Sitä tässä lähdin itse kommentoimaan ja keskustelemaan. Annatko adjektiiville asiallisuus esimerkiksi otsikon kaltaisen keskustelupätkän sisällön vai jotakin muuta, synkempää. Kukaan muu tässä ei ole esittänyt sellaista vastakkainasettelua että olisi vain riidaton ja asiallinen tylsyys tai sitten räiskyvä intohimojen kulissi, mikä revitään alas jotta läheisyyttä saavutetaan.
Läheisyyttä voi saavuttaa tuntemalla toinen pohjiaan ja pimeyksiään myöten, aivan, eikä elämää voida elää ilman vaikeuksia, ongelmia ja konflikteja, mutta tapa millä niitä selvitetään on merkityksellinen juuri parisuhteen osapuolten menneisyyden näkökulmasta. Esimerkiksi otsikon kaltainen lause on lause, josta en itse enää lähtisi ko. henkilön kanssa mihinkään suuntaan. Mikään edeltävä tai tuleva ei voisi sitä korjata.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että lause on todella ruma. Ja edelleen, että rumuus ei saa syödä liikaa kauneutta ja turvallisuutta.
Olen kaiken aikaa vain sanonut, että rumuuden täysi puute suhteessa ei ole toivottavaa, ja että suuressa läheisyydessä on aina erilaisuutta itsestä, rumaa ja kaunista. Vapaus ja erilaisuus ovat rakkauden ydin, ja näihin sisältyy mieluisaa ja vähemmän mieluisaa. Vain itsekäs tai etäinen vaatii peilikuvaa. Rakkaus on osaksi tuskaa.
Siksi esimerkiksi lausuman konteksti, yleisyys ja sävy olisivat kiinnostavia.
Varhaisen vuorovaikutuksen ja objektisuhteiden kautta ilmaiset hyvinkin tarkasti turvattoman kiintymyssuhteen periaatteita, sillä silloin rakkaus nimenomaan on erittäin ristiriitaista, eri suuntiin repivää, mustavalkoisen dramaattista ja osaksi tuskaa ja toisaalta taivaallista. Tuskan tuottaminen ja vastaanottaminen on juotettu osaksi ihmisen koko olemusta eikä hän tunne muuta todellisuutta, jos kyse on turvattomasti kiintyneestä.
Ja koska turvallisesti kiintyneitä on vähemmistö (ihan kaikissa kulttuureissa ei asiaa ole tutkittu, mutta niissä joissa on), kokee näkemyksesi hyvin moni muukin tutuksi ja oikeaksi ja ajattelee jopa, että rakkaus on tuskan kokemista ja tuottamista. Turvallisesti kiintynyt taas näkee asiat aivan toisin eikä hän lähde tuollaiseen vuoristorataan ollenkaan, ei koe sitä millään tasolla kiinnostavana ja antoisana.
Elämä on ihan riittävän dramaattista tahattomastikin, sairauksien, kuoleman, kriisien kautta ilman että sitä pitäisi varta vasten kohottaa ideaaliksi, että saa kokea tuskaa ja draamaa saati että se olisi erityisen hienoa ja syvällistä. Siinä näkemyksessä taidat olla vähemmistönä.
Yhtenäistät turvallisen kiinnityksen ja harmonian. Minusta tämä kuulostaa olevan lähellä miellyttämistä.
Oikeasti turvallisesti kiinnittynyt ei välttele konflikteja, eikä etsi miellytystä, vaan näkee ristiriidat osana elämää. Luottaa, että rakkaus ei lopu siihen. Tiivistetysti: sisäinen turva antaa mahdollisuudet kokea ja kohdata epämieluisiakin aiheita ja tilanteita. Vastaavasti sisäinen turvattomuus saa etsimään ulkoista ristiriidattomuutta. Silloin kaikki epämieluisa on uhka ja eräänlaista luksusta tai fetissi.
Rakkaus on osaksi tuskallista. Lapsellista olisi väittää, että kyse olisi koomillisuudesta tai harmoniasta, ikuisesta keskipäivästä.
Mitä jos itse joskus kokeilisit miellyttää kumppaniasi sen sijaan että olet itsekäs ja ilkeilevä räiskyvä persiinreikä? Vai onko liian vaikeaa?
Tuota noin. Kukaan terapeutti ei suosita mieliksi olon opettelua parisuhteeseen. Ylipäätään elämässä miellyttämiseen pyrkiminen kertoo omasta turvattomuudesta. Esimerkiksi parisuhteessa seksuaalisesti hyväksikäytetyillä miellyttäminen on yleistä.
No minä en olekaan terapeutti.
Miksi sinusta on turvatonta olla toiselle mieliksi?
Ymmärrätkö kuinka rikkinäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.
Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.
En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.
Sulla on naiivi käsitys parisuhteesta ja oikeastaan ihmisistä ylipäätään.
Meitä on varmaan melkoinen liuta sitten.
Ei ihmissuhteisiin kuulu solvaaminen.
Asioista voidaan riidellä, mutta ei se henkilökohtaisuuksiin meneminen ole korrektia missään ihmissuhteessa.Sinun olisi hyvä opetella sosiaalisia hyväksyttäviä sääntöjä.
Säännönmukaisuus (putkielämä) nimenomaan on pois omasta itsestä. Sääntöjä ja normeja noudattava on vähemmän yksilö, koska säännöt ja normit eivät koskaan ole sama asia kuin yksilö on.
Sinulta puuttuu päästä joku palikka, jonka avulla ymmärtäisit, ettei jokainen meistä halua loukata rakastaan, vaikka siihen olisi mahdollisuus ja vapaus tehdä niin.
Moni ymmärtää myös syyseuraussuhteita ja tajuaa sahaavansa omaa oksaansa sillä mitä nasevampia letkautuksia puolisolleen keksii.
Jatkuva oman toiminnan seurausten ajattelu on hyvin kyseenalainen tapa olla moraalinen. Siinä helposti ajautuu vain ympäristölle mieluisten kokemusten ja tilanteiden tuottoon (superego ylikorostunut) ja miellyttämiseen sosiaalisena strategiana.
Yksi tapa, mutta paljon muitakin on. Arkikokemukseni mukaan lähinnä heikot egot suosivat kynnysmattoilua.
Ja vahvat egot aiheuttavat haittaa ympäristölleen kieltäytymällä näkemästä omia vikojaan
Tuokin virhekäsitys. Psykologiassa perusmuotoinen narsismi eli vahva ego ei ole mikään paha asia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että asiattomuudet eivät kerta kaikkiaan kuulu hyvään parisuhteeseen. Että yksi asiattomuus on kuin punainen kortti jalkapallossa: pelin loppu.
Ainakaan USAn ulkopuolella ei taida löytyä ihmistuntijaa, joka ajattelee, että hyvän parisuhteen vaatimus on ainainen eri passioiden tukahdutus. Että toisen kohtaaminen, kunnioitus ja arvostus jotenkin poissulkisivat meitä kaikkia ihmisiä yhdistävän intohimon ja kaaoksen.
Ennemmin asia on päinvastoin: maksimaalinen läheisyys muistuttaa salamaa, käsite on muistaakseni filosofi Deleuze'n. Se ei täytä alati mitään normeja. Intohimorikos on toki sen traaginen äärimuoto.
Sinulla mahtaa olla hauskaa kirjoittaessasi noita älyttömyyksiä. Kyllä me ollaan jo tajuttu, että sinä et tiedä oikeasti ihmissuhteista yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti nainen usein korjautuu tasapainoisesti kiintyväksi, jos menee suhteeseen tasapainoisesti kiintyneen kanssa. Miehillä korjausliikettä tapahtuu harvemmin. Kumoaa näkemyksesi siitä, ettei ristiinnaimista tapahtuisi.
Miksi näin tapahtuu? Itselleni tulee mieleen, että miehet (joilla on kiintymyssuhdehäiriö) ehkä eivät menekään suhteeseen normaalisti kehittyneen naisen kanssa. Ehkä he menevät suhteeseen läheisriippuvaisen kanssa, koska tämä on heidän mallinsa.
Toisaalta minun on vaikea kuvitella, että tasapainoisesti kiintynyt mies lähtisi suhteeseen turvattomasti kiintyneen naisen kanssa, jos nainen ilmentäisi voimakkaasti persoonallisuushäiriön piirteitä. Läheisriippuvainen nainen voisikin tehdä korjausliikkeen sellaisessa suhteessa.
Ehkä korjausliike ei riipu sukupuolesta vaan siitä, miten suuri häiriö on ollut? Siinä on aste-eroa lievästä patologiseen.
-Eri
Minkä ikäinen olet? Kyllä tuokin aika puberteettiselta kuulostaa. Säännöt eivät koske juuri minua, koska minua ei huvita ja olen niin yksilöllinen.