Lue keskustelun säännöt.
"Niin kyllähän se mies sun ulkonäköä siellä juhlissa kehui, mutta se ei ollutkaan nähnyt sua alasti"
11.07.2021 |
Antaisitko tällaisen lauseen anteeksi miehellesi, jos hän sanoisi sinulle näin riidan aikana?
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.
Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.
Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.
Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.
Tällaisen "intohimoisen" ja "rehellisen" parisuhdeideologian takana ei ole turvallista kiintymyssuhdetta, vaan riitelyä ja draamaa. Riitely ja toisen tahallinen loukkaaminen ovat kaksi täysin eri asiaa ja kommenttiin näyttää sisältyvän ajatus, että suhde missä ei loukata olisi olemista jatkuvasti "taiten". Eli on vain repivä tapa riidellä tai sitten kulissi.
Näissä juuri näkee miten suuri merkitys kiintymyssuhteella on. Tuollaisesta suhteesta kyllä lähdetään ajan myötä, kun loukkausten kuorma kasvaa liian suureksi, vaikka molemmilla olisikin turvaton kiintymyssuhde. Turvallisen kiintymyssuhteen omaavat eivät koskaan lähde näihin suhteisiin alun perinkään, siksi kokemukset ovat niin eriytyneitä.
Riitelyn lomassa voi sanoa pahastikin, koska ihmistä ollaan lähellä. Mitä lähempänä ihmistä joku on, sitä sosiaalisesti epähyväksytympää ainesta hänestä paljastuu. Kääntäen mitä kauempana ihmistä on, sitä enemmän hän ei poikkea yleisestä. Esimerkiksi voi olla, että kumppani tietää, näkee ja kokee asioita, joita oma vanhempikaan ei tiedä, näe eikä koe.
Lisäksi kulttuurilla on vaikutusta sosiaalisesti.
Ei ole mitään ihan helppoa olla erittäin lähellä, koska silloin idylli hajoaa ja realismi kasvaa.
Olen toki samaa mieltä siitä, että jotkut kasvatetaan olemaan aina asiallisia joka käänteessä. Yritän sanoa, että se on helposti pois läheisyydestä eikä sen tae.Turvallisesti kiintynyt ihminen ei päästä lähelleen ketään, joka loukkaa tahallisesti. Vain turvattomasti kiintynyt kokee vetoa sellaiseen suhteeseen.
Tämä on aika yksiselitteistä kyllä, jos lähdetään parisuhdedynamiikan teoriasta katsomaan, ja tutkimusnäyttöäkin asiasta löytyy paljon. Repivä riitely ja loukkaaminen on yksi parisuhteen neljästä mustasta ratsastajasta (John Gottman, joka on tutkinut asiaa empiirisesti videoimalla pareja). Mitä enemmän mustia ratsastajia, sitä todennäköisempi ero.
Olet ehkä oppinut elämässäsi, että sinut sytyttää loukkaaminen ja samoin kumppanisi eli pääsette sitä kautta lähelle, mikä on merkki turvattomasta kiintymyssuhteesta (niitäkin on erityyppisiä).
Minusta vedät aika lailla mutkia suoriksi.
Turvattomasti kasvanut ei yksinkertaisesti tiedä rajojaan, koska ne on rikottu. Siksi hän SIETÄÄ tai yrittää kestää solvauksia pidempään. Hänen on ollut pakko aiemminkin laittaa itsensä syrjään ja kestää asioita. Harva oikeasti haluaa tulla huonosti pidetyksi ja loukatuksi.
En missään tapauksessa tarkoittanut, että turvattomasti kiintynyt haluaisi tulla kohdelluksi huonosti.
Kyse on objektisuhteista eli juuri mainitsemistasi rajojen rikkomisesta, tunkeutumisesta, hylkäämisestä, myös kehollisista asioista, mitä vauva joutuu kokemaan joutuessaan kaltoin kohdelluksi joko lievästi tai vaikeammin. Kyseessä on aika monimutkainen asia jos alkaisin ihan alusta asti sitä kirjoittamaan, mutta se todellakin pitää paikkansa (jos lähdetään varhaisen vuorovaikutuksen näkökulmasta), että turvattomasti kiintynyt ihminen ei useinkaan pysty kokemaan vetoa turvallisesti kiintyneeseen. Tästä on olemassa monisukupolvinen tutkimusnäyttö miten varhainen vuorovaikutusmalli periytyy vanhemmuudessa ja edelleen seuraavaan sukupolveen ja parisuhteeseen. Ei siis ole minun keksintöni, ja jos joku ei usko objektisuhdeteoriaan tai psykologiaan, niin sekin on ihan fine mulle eli en ole lähdössä tästä väittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.
Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.
Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.
Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.
Joku voisi kyseenalaistaa noiden suhteiden hyvyyden.
Se että kaksi ihmistä ovat emotionaalisesti tasapainoisia ja osaavat olla keskenään riehumatta kuin apinat, ei kerro heidän suhteensa syvyydestä yhtään mitään. Voi herrajestas mitä selittelyjä porukka keksiikin typeryydelleen.
Et ehkä tunne itseäsi etkä psykologiaa? Psykologisesti ottaen täysi tasapaino on ihmiselle (ihmisyydelle) mahdoton rasti.
Voit kysyä keneltä tahansa parisuhdeterapeutilta, kumpi suhdedynamiikka on parempi: tasaisen harmoninen vai joskus tuulinen. He vastaavat luultavasti jokainen, että joskus tuulinen.
Tasaisen harmoninen parisuhde ei tarkoita sitä, ettei koskaan riideltäisi. Riitely ei tarkoita sitä, että toista loukattaisiin tahallisesti ja iskettäisiin vyön alle tai että tuollainen olisi "syvällisen" suhteen määritelmä. Juuri mikään ei voisi olla kauempana parisuhdeterapian käsityksistä.
Jos väität, että terapeutit pyrkisivät nollaamaan riitelyenergian, olen eri mieltä. Olen ainoastaan väittänyt, että liika energia riitelyssä joskus ei tarkoita automaattisesti huonoa suhdetta. Tunnekaaoslasti (tai Id) on olemassaoloa määrittävä asia.
Enemmän on niin, että läsnäolon hinta on väripaletin kasvu. Jolloin asiat eivät voi pysyä aina uomissaan. Psykologian perusteesejä ollut ja neurotieteen vahvistama.
Riidellä voi vaikka miten railakkaasti huutaen, mutta se ei tarkoita sitä, että toinen huutaa mahdollisimman ilkeitä loukkauksia, joiden tietää saavan aikaan vahinkoa. Muutenhan toiselle ei voisi ikinä paljastaa omia heikkoja kohtia, koska toinen tietäisi, miten niillä voi satuttaa. Minusta sinä olet ihan pihalla asian suhteen.
Kaksisuuntainen tie. Jos ihmisessä on sekä valo että pimeys, läheisyys lisää sekä myrskyä että aurinkoa. Mitä tiheämmällä kammalla ihmistä tutkii, sitä enemmän salaisuuksia hänestä paljastuu. Sekä hyviä että huonoja. Rakkaudessa ne kaikki ovat kuitenkin periaatteessa hyväksyttäviä.
Siksi samassa suhteessa voi olla sekä tasaisuutta, kauneutta, avoimuutta että rumuutta ja ilkeyttäkin joskus.
On sitten jokaisen oma asia, paljonko ilkeyttä kestää. Arjeksi sen ei pidä tulla. Mutta myös jos se on täysin 0, silloin läheisyys ei ole isointa mahdollista. Kun jokaisessa kuitenkin on "ilkeysenergia".
Tutkitusti nainen usein korjautuu tasapainoisesti kiintyväksi, jos menee suhteeseen tasapainoisesti kiintyneen kanssa. Miehillä korjausliikettä tapahtuu harvemmin. Kumoaa näkemyksesi siitä, ettei ristiinnaimista tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.
Olet ymmärtänyt rakkauden mieliksi olona, miellyttämisenä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys. Rakkaus ei ole peili eikä karkkiautomaatti.
Juuri näin. Turvallisesti kiinnittyneen ei tarvitse ostaa rakkautta.
Ei tarvitse ostaa rakkautta ja siksi hän ei kerjää sitä keneltäkään, joka ei pysty sitä antamaan. Eli hän ei jää suhteeseen missä tulee loukatuksi ja missä riidellään ja vahingoitetaan toista.
Jännä huomata, että repivä riitelykin voidaan kohottaa ideaaliksi näinkin tietoisesti vetoamalla intohimoon. Itse yhdistän sen puberteettiseen maailmankuvaan, kun ihminen on vielä hauras, epävarma, kokematon ja menee herkästi puolustuskannalle. Se että toisen saa lyötyä maan tasalla ilkeällä kommentilla on tietysti vielä eri asia, jos sen oikein ihanteeksi korottaa.
Olen samaa mieltä siitä, että loukkaamisen ei saa olla eikä siitä saa tulla arkea. Mutta näkemys, että rakkaus olisi asiallisuutta aina ja kaikkialla on illuusio, eikä edes tavoiteltava asia.
Sillä logiikallahan suhde päättyisi yhteen asiattomuuteen kun asiaraamit vuotaisivat läpi. Ja kääntäen se tarkoittaisi, että raameistaan vuotava suhde ei voisi koskaan olla hyvä. Ja, että joissain muissa yhteisöissä (ajatellen nyt vaikka Karibiaa, Afrikkaa tai Lähi-Itää) olisi mahdotonta olla hyvää suhdetta, kun suomalainen tolkullisuus ja asiallisuus ei ole se keskeinen juttu vuorovaikutuksessa.
Puberteettisuus on sukulainen seksivietille, ei se nollaudu kuin vanhainkodilla ehkä. Kaikissa meissä on sama räiskyvä energiapotentiaali. Yhteiskuntajärjestyskin perustuu olettamalle, että se löytyy.
Tässä oli kyse otsikon lauseesta, oliko se mielestäsi ok vai ei? Sitä tässä lähdin itse kommentoimaan ja keskustelemaan. Annatko adjektiiville asiallisuus esimerkiksi otsikon kaltaisen keskustelupätkän sisällön vai jotakin muuta, synkempää. Kukaan muu tässä ei ole esittänyt sellaista vastakkainasettelua että olisi vain riidaton ja asiallinen tylsyys tai sitten räiskyvä intohimojen kulissi, mikä revitään alas jotta läheisyyttä saavutetaan.
Läheisyyttä voi saavuttaa tuntemalla toinen pohjiaan ja pimeyksiään myöten, aivan, eikä elämää voida elää ilman vaikeuksia, ongelmia ja konflikteja, mutta tapa millä niitä selvitetään on merkityksellinen juuri parisuhteen osapuolten menneisyyden näkökulmasta. Esimerkiksi otsikon kaltainen lause on lause, josta en itse enää lähtisi ko. henkilön kanssa mihinkään suuntaan. Mikään edeltävä tai tuleva ei voisi sitä korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.
Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.
Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.
Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.
Joku voisi kyseenalaistaa noiden suhteiden hyvyyden.
Se että kaksi ihmistä ovat emotionaalisesti tasapainoisia ja osaavat olla keskenään riehumatta kuin apinat, ei kerro heidän suhteensa syvyydestä yhtään mitään. Voi herrajestas mitä selittelyjä porukka keksiikin typeryydelleen.
Et ehkä tunne itseäsi etkä psykologiaa? Psykologisesti ottaen täysi tasapaino on ihmiselle (ihmisyydelle) mahdoton rasti.
Voit kysyä keneltä tahansa parisuhdeterapeutilta, kumpi suhdedynamiikka on parempi: tasaisen harmoninen vai joskus tuulinen. He vastaavat luultavasti jokainen, että joskus tuulinen.
Tasaisen harmoninen parisuhde ei tarkoita sitä, ettei koskaan riideltäisi. Riitely ei tarkoita sitä, että toista loukattaisiin tahallisesti ja iskettäisiin vyön alle tai että tuollainen olisi "syvällisen" suhteen määritelmä. Juuri mikään ei voisi olla kauempana parisuhdeterapian käsityksistä.
Jos väität, että terapeutit pyrkisivät nollaamaan riitelyenergian, olen eri mieltä. Olen ainoastaan väittänyt, että liika energia riitelyssä joskus ei tarkoita automaattisesti huonoa suhdetta. Tunnekaaoslasti (tai Id) on olemassaoloa määrittävä asia.
Enemmän on niin, että läsnäolon hinta on väripaletin kasvu. Jolloin asiat eivät voi pysyä aina uomissaan. Psykologian perusteesejä ollut ja neurotieteen vahvistama.
Riidellä voi vaikka miten railakkaasti huutaen, mutta se ei tarkoita sitä, että toinen huutaa mahdollisimman ilkeitä loukkauksia, joiden tietää saavan aikaan vahinkoa. Muutenhan toiselle ei voisi ikinä paljastaa omia heikkoja kohtia, koska toinen tietäisi, miten niillä voi satuttaa. Minusta sinä olet ihan pihalla asian suhteen.
Kaksisuuntainen tie. Jos ihmisessä on sekä valo että pimeys, läheisyys lisää sekä myrskyä että aurinkoa. Mitä tiheämmällä kammalla ihmistä tutkii, sitä enemmän salaisuuksia hänestä paljastuu. Sekä hyviä että huonoja. Rakkaudessa ne kaikki ovat kuitenkin periaatteessa hyväksyttäviä.
Siksi samassa suhteessa voi olla sekä tasaisuutta, kauneutta, avoimuutta että rumuutta ja ilkeyttäkin joskus.
On sitten jokaisen oma asia, paljonko ilkeyttä kestää. Arjeksi sen ei pidä tulla. Mutta myös jos se on täysin 0, silloin läheisyys ei ole isointa mahdollista. Kun jokaisessa kuitenkin on "ilkeysenergia".
Niin. Suurimman osan koirista saa puremaan, kun niitä tarpeeksi kiusaa, mutta tasapainoisimman elämän koira saa omistajalla, joka ei kiusaa sitä ärsytyspisteeseen asti eikä koira jää paitsi mistään hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat ilkeitä, jotkut eivät. Jotkut ovat negatiivisia, jotkut eivät. Turha kuvitella jojaisen olevan pohjimmiltaan samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti nainen usein korjautuu tasapainoisesti kiintyväksi, jos menee suhteeseen tasapainoisesti kiintyneen kanssa. Miehillä korjausliikettä tapahtuu harvemmin. Kumoaa näkemyksesi siitä, ettei ristiinnaimista tapahtuisi.
"Ristiinnaimista" tapahtuu jo siksikin, että kaikille ei riitä turvallisesti kiinnittynyttä, sillä se on kaikissa kulttuureissa vähemmistönä, eikä korjautuminen ole sukupuolisidonnaista. Se minkä verran korjautumista tapahtuu suhteessa riippuu alkuperäisistä vaurioista ja toisaalta siitä miten taitava ja jaksava turvallisesti kiintynyt puoliso on.
Suomessakin on jonkin verran tehty tutkimuksia kiintymyssuhteista, suomalaisten yleisin turvaton malli on välttelevä, erityisesti miehillä. En muista montako prosenttia oli turvallisia, ehkä 30%, mutta en ole tarkistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.
Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.
Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.
Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.
Joku voisi kyseenalaistaa noiden suhteiden hyvyyden.
Se että kaksi ihmistä ovat emotionaalisesti tasapainoisia ja osaavat olla keskenään riehumatta kuin apinat, ei kerro heidän suhteensa syvyydestä yhtään mitään. Voi herrajestas mitä selittelyjä porukka keksiikin typeryydelleen.
Et ehkä tunne itseäsi etkä psykologiaa? Psykologisesti ottaen täysi tasapaino on ihmiselle (ihmisyydelle) mahdoton rasti.
Voit kysyä keneltä tahansa parisuhdeterapeutilta, kumpi suhdedynamiikka on parempi: tasaisen harmoninen vai joskus tuulinen. He vastaavat luultavasti jokainen, että joskus tuulinen.
Tasaisen harmoninen parisuhde ei tarkoita sitä, ettei koskaan riideltäisi. Riitely ei tarkoita sitä, että toista loukattaisiin tahallisesti ja iskettäisiin vyön alle tai että tuollainen olisi "syvällisen" suhteen määritelmä. Juuri mikään ei voisi olla kauempana parisuhdeterapian käsityksistä.
Jos väität, että terapeutit pyrkisivät nollaamaan riitelyenergian, olen eri mieltä. Olen ainoastaan väittänyt, että liika energia riitelyssä joskus ei tarkoita automaattisesti huonoa suhdetta. Tunnekaaoslasti (tai Id) on olemassaoloa määrittävä asia.
Enemmän on niin, että läsnäolon hinta on väripaletin kasvu. Jolloin asiat eivät voi pysyä aina uomissaan. Psykologian perusteesejä ollut ja neurotieteen vahvistama.
Riidellä voi vaikka miten railakkaasti huutaen, mutta se ei tarkoita sitä, että toinen huutaa mahdollisimman ilkeitä loukkauksia, joiden tietää saavan aikaan vahinkoa. Muutenhan toiselle ei voisi ikinä paljastaa omia heikkoja kohtia, koska toinen tietäisi, miten niillä voi satuttaa. Minusta sinä olet ihan pihalla asian suhteen.
Kaksisuuntainen tie. Jos ihmisessä on sekä valo että pimeys, läheisyys lisää sekä myrskyä että aurinkoa. Mitä tiheämmällä kammalla ihmistä tutkii, sitä enemmän salaisuuksia hänestä paljastuu. Sekä hyviä että huonoja. Rakkaudessa ne kaikki ovat kuitenkin periaatteessa hyväksyttäviä.
Siksi samassa suhteessa voi olla sekä tasaisuutta, kauneutta, avoimuutta että rumuutta ja ilkeyttäkin joskus.
On sitten jokaisen oma asia, paljonko ilkeyttä kestää. Arjeksi sen ei pidä tulla. Mutta myös jos se on täysin 0, silloin läheisyys ei ole isointa mahdollista. Kun jokaisessa kuitenkin on "ilkeysenergia".
No nyt minä ymmärrän. Sinä olet sellainen, joka käyttää hyväksi toisten heikkouksia ja lyö vyön alle aina, kun siltä tuntuu ja nyt yrität perustella käytöksesi itsellesi. Ei ihme, että ihmiset ympäriltäsi häipyvät pois.
Ainakin ketjussa on yksi, joka kokee oikeudekseen ilkeillä puolisolleen. Hän yrittää vielä kaasuvalottaa, että siinä olisi kyse rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä esimerkki että ihmiset sanovat vihastuessaan vihaisia asioita eikä siinä ole mitään kummallista tai sitä pidä lailla yrittää säännöstellä. Se nyt vaan ei ole oikeusasia.
Mun mies sanoo mitä tahansa suuttuessaan. Sillä on tarve silloin loukata. En ota niitä juttuja tosissaan, enkä mene tilanteisiin mukaan. Suuttumiset harvoin edes liittyy minuun. Tutustuttiin kun päädyttiin samalle työpaikalle. Kahdestaan vietettiin pari tuntia joka arkiaamu, ilman muita työntekijöitä. Siellä se hermoili ja kiroili menemään. Ja minä ensin ajattelin, että voi hel¤etti mikä äijä. Pikku hiljaa rakastuin. Ihmettelen kyllä vieläkin itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ketjussa on yksi, joka kokee oikeudekseen ilkeillä puolisolleen. Hän yrittää vielä kaasuvalottaa, että siinä olisi kyse rakkaudesta.
Jep, juustoisilla korulauseilla selittelee miten ei ole oikeaa ihmisyyttä ja älykästä ja viisasta ja intohimoista ja aitoa jos ei välillä kunnolla loukkaa puolisoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tuossa kyllä pointti.
Naiset pystyy vaatteilla piilottelemaan löysää selluliittikroppaa ja sen huomaa hyvin rannalla ja maauimalassa.
Lääke tähän, lopeta pornotumputus ja instan photoshopattujen kuvien plärääminen ja palaa todellisuuteen.
Instassa kuitenkin hyviä kroppia.
Valkkaa sitten sieltä, tule kertomaan kuinka monelle kelpasit 🤣🤣🤣
Hän saattaa myös tulla kertomaan, että kuva oli otettu kymmenen vuotta sitten / ei ollut oma kuva. Hän ei kuitenkaan koskaan kysy, mitä photoshoppaus tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa pipipäiseltä.
Mun mielestä kuulostaa mustasukkaiselta tai todella loukkaantuneelta. Mikä ei tarkoita sitä että se olisi hyväksyttävää. Mihin kommenttiin mies vastasi?
Vierailija kirjoitti:
Heittäisin takaisin ”On nähnyt ja tykkäsi näkemästään!”
Ei tykännyt. Tuo on totta, että huijausvaatteilla riipputissi saadaan näyttämään pornotähdeltä eli miehen kommentti on todella osuva.
Itsekin aina korostan sitä, että nainen pitää nähdä alasti ja meikittä ennen kuin voidaan antaa oikea arvio ulkonäöstä.
Kun itse näin ekaa kertaa alastoman 15v tytön, hän näytti vaateet päällä tiukassa topissa todella seksikkäälle, mutta kun menimme saunaan niin tissit olivat soikeat ja rumat ja persekin leveni. Onneksi ei ollut seksi kyseessä, en olisi saanut seisomaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?
Aivan. Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.
Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.
Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.
Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista. Aivan varmasti on.
Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.
Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.
Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.
Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.
Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?
Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.
Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti. Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään. Tämä on nähty pariterapioissa.
Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.
Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.
Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista. Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.
Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen. Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.
On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.
Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.
Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.
Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?
Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?
Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.
Ei välttämättä. Voi olla, että hän on yrittänyt (hölmöllä tavalla) saada miestä sanomaan jotain kaunista, ja sanonut että sekin mies juhlissa kehui ulkonäköä.Tai mies oli kuullut vieraan miehen kehuvan ja ollut mustasukkainen tai epävarma itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heittäisin takaisin ”On nähnyt ja tykkäsi näkemästään!”
Ei tykännyt. Tuo on totta, että huijausvaatteilla riipputissi saadaan näyttämään pornotähdeltä eli miehen kommentti on todella osuva.
Itsekin aina korostan sitä, että nainen pitää nähdä alasti ja meikittä ennen kuin voidaan antaa oikea arvio ulkonäöstä.
Kun itse näin ekaa kertaa alastoman 15v tytön, hän näytti vaateet päällä tiukassa topissa todella seksikkäälle, mutta kun menimme saunaan niin tissit olivat soikeat ja rumat ja persekin leveni. Onneksi ei ollut seksi kyseessä, en olisi saanut seisomaan
Sinulla ei pitäisi olla mitään asiaa saunaan samaan aikaan teinin kanssa.
Olisi kiva nähdä sinut ilman vaatteita. Olen melko varma, että jotain kommentoitavaa löytyy sinustakin.
Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että asiattomuudet eivät kerta kaikkiaan kuulu hyvään parisuhteeseen. Että yksi asiattomuus on kuin punainen kortti jalkapallossa: pelin loppu.
Ainakaan USAn ulkopuolella ei taida löytyä ihmistuntijaa, joka ajattelee, että hyvän parisuhteen vaatimus on ainainen eri passioiden tukahdutus. Että toisen kohtaaminen, kunnioitus ja arvostus jotenkin poissulkisivat meitä kaikkia ihmisiä yhdistävän intohimon ja kaaoksen.
Ennemmin asia on päinvastoin: maksimaalinen läheisyys muistuttaa salamaa, käsite on muistaakseni filosofi Deleuze'n. Se ei täytä alati mitään normeja. Intohimorikos on toki sen traaginen äärimuoto.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tuossa kyllä pointti.
Naiset pystyy vaatteilla piilottelemaan löysää selluliittikroppaa ja sen huomaa hyvin rannalla ja maauimalassa.
Itse pyrinkin järkkäämään ekat treffit aina kyseisille paikoille.
Olen samaa mieltä siitä, että loukkaamisen ei saa olla eikä siitä saa tulla arkea. Mutta näkemys, että rakkaus olisi asiallisuutta aina ja kaikkialla on illuusio, eikä edes tavoiteltava asia.
Sillä logiikallahan suhde päättyisi yhteen asiattomuuteen kun asiaraamit vuotaisivat läpi. Ja kääntäen se tarkoittaisi, että raameistaan vuotava suhde ei voisi koskaan olla hyvä. Ja, että joissain muissa yhteisöissä (ajatellen nyt vaikka Karibiaa, Afrikkaa tai Lähi-Itää) olisi mahdotonta olla hyvää suhdetta, kun suomalainen tolkullisuus ja asiallisuus ei ole se keskeinen juttu vuorovaikutuksessa.
Puberteettisuus on sukulainen seksivietille, ei se nollaudu kuin vanhainkodilla ehkä. Kaikissa meissä on sama räiskyvä energiapotentiaali. Yhteiskuntajärjestyskin perustuu olettamalle, että se löytyy.