Hesarin juttu vammaisesta, joka ei löydä avustajaa? Pystyykö kukaan kertomaan pääpointit?

Mistään siivousfirmasta ei saa palvelua yhtä halvalla pariksi tunniksi kuin henkilökohtaiselta avustajalta tai samaa tarjoavasta yrityksestä. Ei ole ihme, että on vaikeuksia rekrytoida. Kunnat eli maksajat voivat tässä asiassa mennä ihan puhtaasti itseensä ja katsoa sitä miten palkat ovat kehittyneet. Lakimiesten tai lääkärien tuntilaskutus lyhyistä rutiinihommista on helposti kymmenkertainen, eikä samoilla tahoilla ole ongelmia maksaa niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avustajana voi olla ulkomaalainen joka ei osaa kunnolla suomea!!!!!!! Alkakaa nyt haukkua vielä rasisteiksikin. Nyt menee jo hermot. Tässä työssä on pakko ymmärtää mitä toinen sanoo. Ihan sama lääkäreissäkin jos ei toinen ymmärrä niin huonoa jälkeä syntyy. Noin yleisesti ottaen ulkomaalaiset on kovia tekemään töitä ja tosi ystävällisiä ja empatiakykyisiä. Toisin kuin muutamat suomalaiset avustajat.

Palstalla on monesti kirjoitettu siitä, kuinka hankalaa ja turvatonta on ollut, kun huonosti suomea puhuva terveyskeskuslääkäri ja asiakas eivät lainkaan ymmärrä toisiaan. Lääkäri on sanonut jotain, josta asiakas ei ole saanut kovin paljon selvää, ja asiakas on vastannut jotain, mitä lääkäri ei ole ymmärtänyt.

Henkilökohtainen avustaja on mukana avustettavan arjessa. On aivan kohtuullista edellyttää avustajalta hyvää suomen kielen taitoa. Muuten kommunikaatio kärsii, ja kommunikaatio on kaiken perusta. Ei kyse ole siitä, etteikö huonosti suomea osaava voisi olla hyvä työntekijä, mukava ihminen kaikin puolin ja niin edelleen. Jos yhteyttä avustettavan ja avustajan välille ei synny tai jos se on pahasti pätkivä, hommasta ei tule mitään.

Joo, ja minunkin avustettavalleni (nainen) on pyrkinyt töihin erittäin huonoa suomea puhuvia m a a hanmuuttajamiehiä, selvästi työvoimatoimiston vaatimuksesta ja ilmoittivat sen itsekin. Heitäkö työnantajani olisi pitänyt palkata ja palkkaisitteko itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On katsottu, että työnantajamalli parhaiten turvaa vaikeavammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden. Asiasta on ollut tätä ketjua lukiessa helppo vakuuttua. Täällähän on "palveluntuottajat" julistaneet, että heidän työntekijänsä eivät esimerkiksi siivoa.

"Työnantajamalli on haluttu luoda sellaiseksi, että vaikeavammaisen henkilön itsemääräämisoikeus, osallisuus ja omat valinnat toteutuvat käytännössä. On tärkeää, että päätäntävalta siitä, mitä arkipäivässä tapahtuu, pysyy vammaisella henkilöllä."

Työnantajamallissa vaikeavammainen on työnantaja, joten hänellä on myös työnjohto-oikeus. 

"Työnjohto-oikeus on yksi keskeisimmistä työnantajan oikeuksista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työnantaja voi määrätä seuraavista seikoista:

Mitä työntekijä tekee (työn sisältö)

Miten työntekijä työnsä suorittaa (työn suoritustapa)

Milloin työtä tehdään (työvuoro)

Missä työtä tehdään (työpaikka)"

"Työntekijän toimenkuva

Varsinainen työntekijän toimenkuva ilmenee siitä, mitä työnantajan ja työntekijän välillä on sovittu. Henkilökohtaisen avustajan tehtäviä ei ole missään tyhjentävästi määritelty. Tämä johtuu siitä, että avustajalle voi kuulua mikä tahansa sellainen tehtävä, jonka avustettava itse tekisi, jos hänen vammansa tai sairautensa ei olisi esteenä. Poikkeuksena ovat lain ja hyvän tavan vastaiset tehtävät.

Rahoittajan roolissa toimiva kunta ei voi päättää avustajan toimenkuvasta ja yksittäisistä tehtävistä. Joitain rajoituksia voi seurata siitä, mihin tarkoitukseen avustajaa on haettu ja myönnetty. Esimerkiksi, jos avustaja on myönnetty nimenomaisesti vaikeavammaisen henkilön työnteon mahdollistamiseksi ja työsuhde sittemmin purkautuu, avustajatunteja ei voi automaattisesti siirtää johonkin muuhun tarkoitukseen.

Toimenkuvasta ja työn sisällöstä sovitaan työsopimuksessa. Työsopimukseen kirjataan pääasialliset työtehtävät ja lisäksi usein yleislause "muut työnantajan osoittamat tehtävät". Tämä muotoilu johtuu siitä, että liian yksityiskohtainen sopiminen on mahdotonta mutta toisaalta työntekijää ei voi velvoittaa tekemään sellaista, mikä suuresti poikkeaa hänen pääasiallisista tehtävistään ja mitä ei ole erikseen työsopimuksessa mainittu.

Jos avustajan pääasiallinen tehtävä on avustaa henkilökohtaiseen hygieniaan ja ruokatalouteen liittyvissä asioissa, avustajaa ei voi ilman muuta velvoittaa korjaamaan autoa, ellei tästä ole erikseen sovittu. Sen sijaan esimerkiksi ikkunoiden peseminen voi olla sellainen "muu työnantajan osoittama tehtävä", joka voidaan työsopimuksen rajoissa avustajalla teettää.

Työsopimusta tehtäessä on hyvin tärkeää keskustella siitä, mitä työ tulee todennäköisesti pitämään sisällään ja kirjata työsopimukseen tarvittavat seikat. Sopimuksista kerrotaan laajemmin muualla käsikirjassa."

https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/tuki-ja-palvelut/henk…

Tämähän on ihan totta, piti siitä tai ei. Käsittämätöntä on, että avustaja joka itse tiedostaa tämään ja siitä kirjoittaa, saa täällä alatyylistä haukkumista päälleen eikä edes uskota avustajaksi.

Suurta tietämättömyyttä osoittava on sekin täällä toistettu väite, että avustaja ei tee puolesta. Jotta ylipäänsä saa avustajan, täytyy olla aika iso vamma. Sellainen joka merkittävästi rajoittaa toimintakykyä. Siihen vähän niinkuin kuuluu se, että tarvitsee jonkun tekemään puolesta. Osa avustettavista on jopa neliraajahalvaantuneita. Mitä tällainen ihminen tekee itse? Mitään kuntouttavia työotteita joista täällä on myös joskus puhuttu, ei avustajan työssä ryhdytä oma-aloitteisesti toteuttamaan. Avustaja ei ole hoitaja eikä ohjaaja ja on erittäin tärkeää tiedostaa tämä ero.

Julkisuudessakin tästä työstä annetaan usein ihan väärä kuva. Moni alalle tuleva luulee, että hän on jonkinlainen tavaroiden ojentaja, mutta ei joudu ns likaamaan käsiään.

Vaikka avustettavissa on kiistatta mahdottomia persoonia joiden avustajana on äärimmäisen raskasta työskennellä, onhan siellä koko elämisen kirjo kuten kaikissa muissakin ihmisryhmissä, niin avustajissa on sitten tätä asennetta hämmästyttävän paljon, että avustettava on aina inhottava ihminen jos edellyttää avustajalta jotain. Minun työnantajani toinen avustaja haukkui pystyyn kun työnantajani sanoi hänelle, että töihin pitäisi tulla sovittuun aikaan, jos on sovittu, että tulet kahdeksalta niin et voi tulla iltapäivällä. Samaa mentaliteettia on täälläkin.

Totta joka sana. Samoja asioita olen itsekin ihmetellyt.

Muutamia mieleen tulleita asioita jutusta.

Ensinnäkin tuo sama ihmettely, mikä muillakin, että miten voi palvelutalossa tarvita viittä hlökohtaista avustajaa?

Eikö ole oikeasti yhtään omaista tai läheistä joka paikkaisi silloin kun avustajaa ei ole satavilla? Kaikki tuntemani vaikevammaiset tukeutuvat myös lähipiiriin, niin kuin jokainen meistä joilla sellainen ylipäätään on.

Sairastumiselleen ei avustajakaan voi mitään, itse iloitan sairastumisestani heti kun kun sen huomaan, vaikka keskellä yötä juuri siksi että avustettavalle jää mahdollisimman pitkä aika hoitaa uusi avustaja. 

Laajalla alueella toimiva avustajapankki? Joo, me avustajatkin olemme ihmisiä. Miltä kuulostaisi jollain 7€ tuntipalkalla lähteä puhelimen pirahduksesta ajelemaan mahdollisesti tunnin päähän muutaman tunnin keikalle? Ei kiitos, omakin elämä on elettävänä.

Tuo rekrytoinnin epäkohteliaisuus on mielestäni lähtenyt työnantajien puolelta (en tarkoita avustettavia, vaan nykyistä yleistä tyyliä että kun haet mitä tanahsa työtä, niin työntarjoaja ei ilmoittele hakijalle saiko tämä paikkaa, vaan jätetään työnhakija kyselemään perään, eli johtuu ihan nykyajan työkulttuurista.)

Lopuksi sanon että itsekin olen näitä jotka haluavat tehdä vain kauppa-apua sun muuta. Ihan vain siksi koska en ole itsekään fyysisesti terve, mutta en saa minkäänlaista "vammaisen" statusta, vaan joudun elättämään itseäni pienen pienellä palkalla. Moni hlökohtainen avustaja on työssään siksi koska he eivät saa muuta työtä, kuten minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi heti väitetään että on katkera ja pa s k amainen avustajiaan kohtaan jos kertoo mitä kaikkea vuosien aikana on tapahtunut? Mulla on ollut 6 vuotta samat avustajat. Ja hyvin tullaan toimeen. Sijaiset jotka tuuraa avustajan sairastuessa ja tekevät lomia ovat olleet ne jotka ovat tehneet ihan mitä sattuu ohjeista huolimatta. Monesti ne on niitä jotka tulee jonkun firman kautta. Perunoiden keittämisenkin olen joutunut opettamaan ihmiselle joka on sanonut haastattelussa osaavansa tehdä ruokaa. Ohjeista huolimatta ei siitä kuitenkaan tullut mitään. En koskaan heille ole näyttänyt ärsyyntymistäni vaikka olisikin jotain hajotettu tms. Olen kaikille ystävällinen. Täällä kait saa kuiteski purkaa ajatuksiaan? Kun avustajille ei niitä voi sanoa.

Eikö se ole ihan ymmärrettävää, että 6 vuotta olleet avustajat jo tuntevat sinut ja sinun tapasi tehdä ruokaa, mutta tuuraajat/alalla aloittelevat tarvitsevat alussa tarkempia ohjeita. Monet nykynuoret eivät esim. syö keitettyä perunaa, mikä ei tarkoita sitä etteivät osaa tehdä ruokaa, he vaan tekevät itselleen erilaista ruokaa ja eri tavalla kuin sinä. Kuka tahansa oppii perunat keittämään, jos saa hyvät ja asialliset ohjeet.

Itse olen nelikymppinen, mutta aina tehnyt vain itselleni ruokaa, hyvin omalaatuisella tavalla, erityisruokavaliota noudattaen, luovasti kokeillen, ilman reseptejä, omasta päästäni. Osaan tehdä ruokaa, mutta en todellakaan kenellekään muulle, saati suurperheelle. Todellakin tarvitsisin opastusta esim. mitä ihmettä valkosipulille tehdään, en ole sitä koskaan itse käyttänyt, enkä ole tehnyt liha- tai maitokastikkeita. Toisaalta, ei kukaan osaisi minullekaan tehdä ruokaa ilman tarkkoja ohjeita.

Sama koskee siivoamista, jokaisella on omat tapansa ja vaatii opastusta ja opettelua, jos pitää tehdä jonkun toisen tapojen mukaan.

Tuosta siivoamisesta sen verran että eräs halusi viikkosiivouksen niin että kaikki matot joka kerta imuroidaan, viedään ulos, tampataan ja HARJATAAN. Kyllä sanoin että ei käy. En ole mikään mattojen henkilökohtainen avustaja.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta siivoamisesta sen verran että eräs halusi viikkosiivouksen niin että kaikki matot joka kerta imuroidaan, viedään ulos, tampataan ja HARJATAAN. Kyllä sanoin että ei käy. En ole mikään mattojen henkilökohtainen avustaja.

Siivoamisen ja ruuanlaiton ei pitäisi kuulua työtehtäviin ollankaan, olen sitä mieltä. Noita varten on ruoka-apu, ja siivouspalvelut, ihan kuten kotisairaanhoitoa varten on kotona käytäv sairaanhoitajat jotka katsovat lääkkeet ja muut kuntoon. Ei voi olettaa että yksi ihminen osaa tehdä kaikki maailman asiat mitä jonkun toisen elämäntyyliin kuuluu. Itse sain huudot kun en osannut kääriä sätkiä. Sätkät on kuulemma halvempia, eikä hän voi ostaa niitä koska on köyhä. Sen sijaan avustajalta kyllä voidaan vaatia sätkänkäärimistaitoja. 

Vai että siivoamisen ja ruoanlaiton ei pitäisi kuulua ollenkaan työnkuvaan? Johan on jutut. Mistä sä sen palkan sitten saat. Hengailet vaan työpaikalla tunnista toiseen ja juttelet mukavia avustettavan kodissa. Jotenkin tuntus siltä että jotkut avustajat eivät ole tottuneet olemaan oikeassa työpaikassa töissä? Kuvitellaan että töihin voi tulla vähän miten sattuu. Voi käyttäytyä siten kun sattuu huvittaa. Kännykkää saa räplätä lukuisia kertoja. Jos ei huvita vaikka imuroida niin sitten ei imuroida jne. Normityöpaikassa tämmönen ei onnistuisi. Potkut siitä tulisi aika nopeasti. Avustettavat joutuu kyllä kattelee ja sietää joskus pikkasen liikaa kun ovat toisten armoilla. Irtisanominen kun on tosi hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vai että siivoamisen ja ruoanlaiton ei pitäisi kuulua ollenkaan työnkuvaan? Johan on jutut. Mistä sä sen palkan sitten saat. Hengailet vaan työpaikalla tunnista toiseen ja juttelet mukavia avustettavan kodissa. Jotenkin tuntus siltä että jotkut avustajat eivät ole tottuneet olemaan oikeassa työpaikassa töissä? Kuvitellaan että töihin voi tulla vähän miten sattuu. Voi käyttäytyä siten kun sattuu huvittaa. Kännykkää saa räplätä lukuisia kertoja. Jos ei huvita vaikka imuroida niin sitten ei imuroida jne. Normityöpaikassa tämmönen ei onnistuisi. Potkut siitä tulisi aika nopeasti. Avustettavat joutuu kyllä kattelee ja sietää joskus pikkasen liikaa kun ovat toisten armoilla. Irtisanominen kun on tosi hankalaa.

Et siis tee työssäsi muuta kuin ruokaa ja siivoat, okei, sitten ymmärrän. Monelle kuuluu työtehtäviin nostelu, pukeminen, riisuminen peseminen vessahommat, kaupassa ja kaikkialla muuallakin käyminen, hiusten harjaus, kaikki henkilöhygienia, netin käyttö, puhelimen käyttö, kalenterin täyttö. 

Oikeita töitä on aika paljon, joista sinä et näytä tietävän yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa ettei toiset tajua mitään vakavasti sairastuneiden elämästä!!! Itse olen myös työnantajamallissa. On vakkaritekijät ja sijaisia. Kun sä et pysty itse tekee oikein mitään ja sulla on päivän aikana joku omassa kodissasi yli 10 tuntia. Niin kyllähän sillä on väliä että millainen ihminen sua avustaa! Itse olen perheellinen ja täytyy tajuta että tämä on koti myös miehelleni ja lapselleni.

Ei näitä ongelmia tajua kuin sellaiset jotka niiden kanssa joutuu painii vuodesta toiseen. Ei ole kiva odottaa aamulla sängyssä kauheessa vessahädässä että tuleeko joku sua auttamaan vai eikö?! Saatko aamun lääkkeet, ruokaa, vettä jne. Mies ja lapsi ovat lähteneet aikaisin töihin, kouluun. Tai mies on vielä matkalla yövuorosta kotiin. Ihan YKSIN vain makaat ja odotat. Tämä on yhtä h e l v e t i s s ä elämistä kun olet muiden armoilla ja yrität kestää kipuja, pahoinvointia jne. Eikä koskaan tiedä millaiseen aamuun heräät. Saatko apua vai etkö saa.

Joo varmaan ei tajua ja miten voisikaan mutta kyllä  täytyy sanoa että henkilökohtaisen avustajan työ on kyllä yks vaatimista/raskaimmista töistä mitä on. Enkä ihmettele yhtään että työntekijöitä on vaikea löytää. Eli ei se työntekijä roolikaan ole kauheen helppo/kiva. 

Nimimerkillä itsekkin hoitotyöntekijä

Näin. Elämä on rankkaa, varmasti, mutta miten se tekee siitä vähemmän rankkaa jos oikeasti parhaansa yrittävälle avustajalle raivoaa ja soittaa suutaan? Opiskeluaikana tein henkkarin hommia ja onneksi hetken sijaistuksien jälkeen löysin firman ulkopuolella oman avustettavan, joka oli isoista haasteistaan huolimatta aina todella positiivinen mua kohtaan, mikä teki taas minulle helpoksi olla aina positiivinen häntä kohtaan. Kyllä tuo vaatii nimen omaan molemminpuolista kunnioitusta ja välittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta siivoamisesta sen verran että eräs halusi viikkosiivouksen niin että kaikki matot joka kerta imuroidaan, viedään ulos, tampataan ja HARJATAAN. Kyllä sanoin että ei käy. En ole mikään mattojen henkilökohtainen avustaja.

Siivoamisen ja ruuanlaiton ei pitäisi kuulua työtehtäviin ollankaan, olen sitä mieltä. Noita varten on ruoka-apu, ja siivouspalvelut, ihan kuten kotisairaanhoitoa varten on kotona käytäv sairaanhoitajat jotka katsovat lääkkeet ja muut kuntoon. Ei voi olettaa että yksi ihminen osaa tehdä kaikki maailman asiat mitä jonkun toisen elämäntyyliin kuuluu. Itse sain huudot kun en osannut kääriä sätkiä. Sätkät on kuulemma halvempia, eikä hän voi ostaa niitä koska on köyhä. Sen sijaan avustajalta kyllä voidaan vaatia sätkänkäärimistaitoja. 

Avustajalta ei mielesätni enemmin voida vaatia oleskelia samoissa tiloissa kuin tupakoiva, jos ei sovi itselle. Mutta sitten jos se on ok, ja tupakointi kuuluu avustettavan normaaleihin päivärutiineihin, niin se sätkän kääriminen pitäisi opetella. Koska se ei ole mikään spesialiteettitaito (toki jos ei valmiiksi osaa niin avustettavan ei kuulu huutaa avustajalle). Sama siivouksen ja ruoanlaiton kanssa. Perustallaajan tasolla ihan hyvin mielestäni voidaan näitä odottaa ~henkilökohtaiselta avustajalta~, jonka tehtävä nimen omaan on avustaa normaalielämän askareissa, jotka avustettava tekisi itse jos voisi. Ei tietenkään pidä odottaa ammattisiivoojan tai ammattikokin tasoista jälkeä, ihan kuin avustettava itse yltäisi sellaiseen suoritukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avustajana voi olla ulkomaalainen joka ei osaa kunnolla suomea!!!!!!! Alkakaa nyt haukkua vielä rasisteiksikin. Nyt menee jo hermot. Tässä työssä on pakko ymmärtää mitä toinen sanoo. Ihan sama lääkäreissäkin jos ei toinen ymmärrä niin huonoa jälkeä syntyy. Noin yleisesti ottaen ulkomaalaiset on kovia tekemään töitä ja tosi ystävällisiä ja empatiakykyisiä. Toisin kuin muutamat suomalaiset avustajat.

Palstalla on monesti kirjoitettu siitä, kuinka hankalaa ja turvatonta on ollut, kun huonosti suomea puhuva terveyskeskuslääkäri ja asiakas eivät lainkaan ymmärrä toisiaan. Lääkäri on sanonut jotain, josta asiakas ei ole saanut kovin paljon selvää, ja asiakas on vastannut jotain, mitä lääkäri ei ole ymmärtänyt.

Henkilökohtainen avustaja on mukana avustettavan arjessa. On aivan kohtuullista edellyttää avustajalta hyvää suomen kielen taitoa. Muuten kommunikaatio kärsii, ja kommunikaatio on kaiken perusta. Ei kyse ole siitä, etteikö huonosti suomea osaava voisi olla hyvä työntekijä, mukava ihminen kaikin puolin ja niin edelleen. Jos yhteyttä avustettavan ja avustajan välille ei synny tai jos se on pahasti pätkivä, hommasta ei tule mitään.

Joo, ja minunkin avustettavalleni (nainen) on pyrkinyt töihin erittäin huonoa suomea puhuvia m a a hanmuuttajamiehiä, selvästi työvoimatoimiston vaatimuksesta ja ilmoittivat sen itsekin. Heitäkö työnantajani olisi pitänyt palkata ja palkkaisitteko itse?

Jos ala olisi paremmin palkattu ja paremmat työehdot, niin olisi muitakin tulijoita, kuin niitä jotka on pakotettu hommiin.

Tällä hetkellähän tuo ala vetää just niitä, jotka ei muualta töitä saa ja siinäpä sitten valitsee sieltä seasta, ehkä joskus kohdalle voi osua joku helmikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta siivoamisesta sen verran että eräs halusi viikkosiivouksen niin että kaikki matot joka kerta imuroidaan, viedään ulos, tampataan ja HARJATAAN. Kyllä sanoin että ei käy. En ole mikään mattojen henkilökohtainen avustaja.

Siivoamisen ja ruuanlaiton ei pitäisi kuulua työtehtäviin ollankaan, olen sitä mieltä. Noita varten on ruoka-apu, ja siivouspalvelut, ihan kuten kotisairaanhoitoa varten on kotona käytäv sairaanhoitajat jotka katsovat lääkkeet ja muut kuntoon. Ei voi olettaa että yksi ihminen osaa tehdä kaikki maailman asiat mitä jonkun toisen elämäntyyliin kuuluu. Itse sain huudot kun en osannut kääriä sätkiä. Sätkät on kuulemma halvempia, eikä hän voi ostaa niitä koska on köyhä. Sen sijaan avustajalta kyllä voidaan vaatia sätkänkäärimistaitoja. 

Avustajalta ei mielesätni enemmin voida vaatia oleskelia samoissa tiloissa kuin tupakoiva, jos ei sovi itselle. Mutta sitten jos se on ok, ja tupakointi kuuluu avustettavan normaaleihin päivärutiineihin, niin se sätkän kääriminen pitäisi opetella. Koska se ei ole mikään spesialiteettitaito (toki jos ei valmiiksi osaa niin avustettavan ei kuulu huutaa avustajalle). Sama siivouksen ja ruoanlaiton kanssa. Perustallaajan tasolla ihan hyvin mielestäni voidaan näitä odottaa ~henkilökohtaiselta avustajalta~, jonka tehtävä nimen omaan on avustaa normaalielämän askareissa, jotka avustettava tekisi itse jos voisi. Ei tietenkään pidä odottaa ammattisiivoojan tai ammattikokin tasoista jälkeä, ihan kuin avustettava itse yltäisi sellaiseen suoritukseen.

Mitenhän tuo tupakan kääriminen, kun siinähän kuuluu nuolaista sen paperin reunaa, ei ole kovin hygieenistä tarjota avustajan nuolemaa paperia avustettavan suuhun.

T: Lähihoitaja joka osaa kääriä sätkiä.

Mua ei oikaestaan ihmetytä että vammautuminen tekee tosi katkeraksi ja saa ihmisen käyttäytymään todella ilkeästikkin, mutta kenenkään ei ole pakko sellaista sietä, varsinkaan paskapalkalla ja liian laajalla työnkuvalla.

Me hoitajat toki sellaistakin käytöstä siedetään ja opitaan suhtautumaan siihen tietyllä tavalla, mutta saadaan kunnon palkkakin, selkeät työajat, palkalliset lomat, lisät, työterveyspalvelut jne. ja ennenkaikkea, meitä ei voi laittaa tekemään ihan mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi heti väitetään että on katkera ja pa s k amainen avustajiaan kohtaan jos kertoo mitä kaikkea vuosien aikana on tapahtunut? Mulla on ollut 6 vuotta samat avustajat. Ja hyvin tullaan toimeen. Sijaiset jotka tuuraa avustajan sairastuessa ja tekevät lomia ovat olleet ne jotka ovat tehneet ihan mitä sattuu ohjeista huolimatta. Monesti ne on niitä jotka tulee jonkun firman kautta. Perunoiden keittämisenkin olen joutunut opettamaan ihmiselle joka on sanonut haastattelussa osaavansa tehdä ruokaa. Ohjeista huolimatta ei siitä kuitenkaan tullut mitään. En koskaan heille ole näyttänyt ärsyyntymistäni vaikka olisikin jotain hajotettu tms. Olen kaikille ystävällinen. Täällä kait saa kuiteski purkaa ajatuksiaan? Kun avustajille ei niitä voi sanoa.

No ei kait oman tarinan kertominen olekaan katkeraa pas#@maisuutta, vaan se, että jos käyttäytyy ku#@päämäisesti toista kohtaan ja purkaa epäasiallisesti pahaa oloaan. Eli nillittää, haukkuu ja raivoaa jatkuvasti. Sulla ei varmaan tätä ongelmaa onneksi ole, koska sulla on pitkäaikaiset avustajat. Mutta jos jollakin vammaisella on useita kertoja vuodessa haku päällä uusille avustajille, kannattanee vammaisen katsoa peiliin ja miettiä käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta siivoamisesta sen verran että eräs halusi viikkosiivouksen niin että kaikki matot joka kerta imuroidaan, viedään ulos, tampataan ja HARJATAAN. Kyllä sanoin että ei käy. En ole mikään mattojen henkilökohtainen avustaja.

Siivoamisen ja ruuanlaiton ei pitäisi kuulua työtehtäviin ollankaan, olen sitä mieltä. Noita varten on ruoka-apu, ja siivouspalvelut, ihan kuten kotisairaanhoitoa varten on kotona käytäv sairaanhoitajat jotka katsovat lääkkeet ja muut kuntoon. Ei voi olettaa että yksi ihminen osaa tehdä kaikki maailman asiat mitä jonkun toisen elämäntyyliin kuuluu. Itse sain huudot kun en osannut kääriä sätkiä. Sätkät on kuulemma halvempia, eikä hän voi ostaa niitä koska on köyhä. Sen sijaan avustajalta kyllä voidaan vaatia sätkänkäärimistaitoja. 

Avustajalta ei mielesätni enemmin voida vaatia oleskelia samoissa tiloissa kuin tupakoiva, jos ei sovi itselle. Mutta sitten jos se on ok, ja tupakointi kuuluu avustettavan normaaleihin päivärutiineihin, niin se sätkän kääriminen pitäisi opetella. Koska se ei ole mikään spesialiteettitaito (toki jos ei valmiiksi osaa niin avustettavan ei kuulu huutaa avustajalle). Sama siivouksen ja ruoanlaiton kanssa. Perustallaajan tasolla ihan hyvin mielestäni voidaan näitä odottaa ~henkilökohtaiselta avustajalta~, jonka tehtävä nimen omaan on avustaa normaalielämän askareissa, jotka avustettava tekisi itse jos voisi. Ei tietenkään pidä odottaa ammattisiivoojan tai ammattikokin tasoista jälkeä, ihan kuin avustettava itse yltäisi sellaiseen suoritukseen.

Kyllä on spesiaalitaito (mikä ihme on spesialiteettitaito?). Et voi olettaa että kaikki luonasi käyvät +10 avustajaa osaisivat käriä sätkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa ettei toiset tajua mitään vakavasti sairastuneiden elämästä!!! Itse olen myös työnantajamallissa. On vakkaritekijät ja sijaisia. Kun sä et pysty itse tekee oikein mitään ja sulla on päivän aikana joku omassa kodissasi yli 10 tuntia. Niin kyllähän sillä on väliä että millainen ihminen sua avustaa! Itse olen perheellinen ja täytyy tajuta että tämä on koti myös miehelleni ja lapselleni.

Ei näitä ongelmia tajua kuin sellaiset jotka niiden kanssa joutuu painii vuodesta toiseen. Ei ole kiva odottaa aamulla sängyssä kauheessa vessahädässä että tuleeko joku sua auttamaan vai eikö?! Saatko aamun lääkkeet, ruokaa, vettä jne. Mies ja lapsi ovat lähteneet aikaisin töihin, kouluun. Tai mies on vielä matkalla yövuorosta kotiin. Ihan YKSIN vain makaat ja odotat. Tämä on yhtä h e l v e t i s s ä elämistä kun olet muiden armoilla ja yrität kestää kipuja, pahoinvointia jne. Eikä koskaan tiedä millaiseen aamuun heräät. Saatko apua vai etkö saa.

Joo varmaan ei tajua ja miten voisikaan mutta kyllä  täytyy sanoa että henkilökohtaisen avustajan työ on kyllä yks vaatimista/raskaimmista töistä mitä on. Enkä ihmettele yhtään että työntekijöitä on vaikea löytää. Eli ei se työntekijä roolikaan ole kauheen helppo/kiva. 

Nimimerkillä itsekkin hoitotyöntekijä

Näin. Elämä on rankkaa, varmasti, mutta miten se tekee siitä vähemmän rankkaa jos oikeasti parhaansa yrittävälle avustajalle raivoaa ja soittaa suutaan? Opiskeluaikana tein henkkarin hommia ja onneksi hetken sijaistuksien jälkeen löysin firman ulkopuolella oman avustettavan, joka oli isoista haasteistaan huolimatta aina todella positiivinen mua kohtaan, mikä teki taas minulle helpoksi olla aina positiivinen häntä kohtaan. Kyllä tuo vaatii nimen omaan molemminpuolista kunnioitusta ja välittämistä.

Mulla on myös aivan mahtava avustetava, jo yli 10v hänellä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Avustaja avustaa avustettavaa, ei tee puolesta. Avustaja EI ole siivooja eikä kotiapulainen.

Mikäli avustettava tarvitsee siivoojaa tai ikkunoiden pesijää, niin hänen on palkattava sellainen.

On hyvin yleistä, että avustajalle yritetään työntää kaikki mahdolliset työt, tämä nimenomaan siksi, että avustaja on ilmainen avustettavalle. Silloin ei haluta maksaa siivoojasta tms. työntekijästä, mutta avustaja ei ole palvelija vaan todellakin avustettavan avustaja.

Avustettava ei voi määrätä avustettavalle töitä miten huvittaa ja mennä itse muualle.

Mikäli joku avustaja joutuu tekemään tai tekee käskytettyjä töitä laidasta laitaan, niin yhteys kuntaan tai palveluntuottajan. Yhteiskunnan ilmaista apua käytetään silloin väärin.

T. Sosiaalityöntekijä

Valitettavasti käytäntö on aivan päinvastainen. Olin 8 kk avustajana, tänä aikana yksi avustettava mahtui tuohon kertomaasi malliin, kaikille muille oli tehtävä puolesta.

Jotkut avustettavat nöyryyttävät ihan tahallaan avustajaa. Mieheni teki jonkin aikaa töitä eräälle miehelle joka oli neliraajahalvaantunut. Ystävystyi työn ohella tämän muiden avustajien kanssa. 

Ikävä kyllä avustettava oli juurikin sellainen elämäänsä katkeroituneen äijän perikuva (olisin varmaan itsekin hänen tilanteessaan että eipä siinä) mutta ei sellaista kyykyttämistä ja nöyryyttämistä kukaan jaksa. Oli kerran laittanut mieheni paistamaan munakokkelit uusiksi yli 5 kertaa, ihan kuin äijä olisi ollut joku Gordon Ramsay, karjui kurkku suorana miten luokatonta pa*skaa ne olivat ym.. Mitään vikaa mieheni ruuanlaittotaidoissa ei ole, avustettava halusi vain nöyryyttää. Jokaisesta muustakin asiasta piti aina nostaa ''tahtojen taistelu'' - MIKÄÄN ei hoitunut koskaan yksinkertaisesti tai nätisi. Joten kuka jaksaa vastaavaa kiukuttelua ja nöyryytystä monta tuntia päivässä, päivä toisensa jälkeen? Surkealla palkalla.

Muilla avustajilla oli ihan vastaavaa kokemusta. Irtisanoutuivat kaikki parin kuukauden jälkeen. Mieheni oli ihan loppu aina noiden työpäivien jälkeen ja alkoi jopa vihata töihin menemistä. Onneksi lopetti ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

 Mutta jos jollakin vammaisella on useita kertoja vuodessa haku päällä uusille avustajille, kannattanee vammaisen katsoa peiliin ja miettiä käytöstään.

Ei siinä ole mitään kummallista, että jatkuvasti haetaan työntekijöitä matalapalkkaiseen ja usein osa-aikaiseen työhön, joka ei edellytä koulutusta. Moni avustapalvelua kunnille ostopalveluna tuottava yrityskin hakee jatkuvasti uusia avustajia.